Lue keskustelun säännöt.
Syntyvyys laskee taas. Milloin uskalletaan alkaa puhua lapsettomuuden oikeista syistä?
06.04.2018 |
Lapsettomien motiiveja halutaan lapsellistaa. Puhutaan vastuuttomuudesta, nuoruuden pitkittymisestä ja bilettämisestä. Perheellinen ehkä luulee, että kaikki lapsettomat ovat samanlaisia kuin he itse olivat joskus ennen lapsia. Ihminen kasvaa, kehittyy ja kypsyy ilman niitä lapsiakin. Perheellinen ei vain enää pysty erottamaan omaa kasvua perheellistymisestä
Ajattelen että jos elämä olisi hyvää ja ennustettavaa niin sitten voisi tehdä lapsen. Koska silloin elämästä tulisi varmaan myös aika arkista ja tylsää. Lapsiperhe-elämä olisi uusi hieno elämänvaihe. Mutta nyt kun pitää samaan aikaan opiskella, tehdä pätkää, kevytyrittäjyyttä ja sitten vielä muuttaa työn perässä niin mä vaan yritän pysyä mukana. Ei puhettakaan että pystyis ees huonekasvia hankkimaan saati lasta. En tunne itseäni vastuuttomaksi tai nuoruuteni pitkittäjäksi. Tunnen itseni stressaantuneeksi ja velvollisuudentunteiseksi.
Että en halua lapsia, koska ei kai kukaan halua itselleen mitään mikä on käytännössä mahdotonta? Jos ois vakityö niin sitten ne lapsihalut vois herätä. En halua lapsia mutta tuntuu että se ei tavallaan ole oma päätös.. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan?
Kommentit (426)
Kel onni on, se onnen kätkeköön. Pätee myös vanhemmuudesta tulevaan onneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen n. 30v introvertti nainen jota on syrjitty ja kiusattu tässä elämässä ihan tarpeeksi geenieni takia. En todellakaan halua lisääntyä koska vituttaa jo pelkkä ajatus, että lapset joutuis kiusaajapaskojen irvittäväks koulussa ja myöhemmin töissä ym. Muutenki tässä maailmassa on niin paljon oksettavia ja sairaita asioita etten haluu vääntää sinne lisää kärsijöitä.
Tosiaan erikoisia nuo ajatukset, että lapsettomat olisivat poikkeuksellisen alttiita Somen vaikutuksille tai että juhliminen olisi jotenkin tärkeää.
Mulla ei ole lapsia enkä ole somessa. Aika nuorena jo mietin sitä, että haluaisin elää itsekseni, vailla ihmisseuraa. Mutta moni mielipiteeni on teinivuosilta muuttunut, siksi en näkisi niin hirveänä nykyteinien Somesta saatavia käsityksiä perhe-elämästä. Ei kai niitä asioita neljätoistavuotiaana vielä kiveen hakata.
Ps.
En juhli, en matkustele ulkomailla. En jaksa hirveästi olla ihmisten kanssa.
Käyn töissä 8 tuntia päivässä. Harrastan sijoittamista ja lukemista.
Pyörin lomilla Lapissa koirani kanssa. Nautin aidosti lapsettomuudesta, mutta ymmärrän myös sen, että perheellisten voi olla vaikea sitä ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan erikoisia nuo ajatukset, että lapsettomat olisivat poikkeuksellisen alttiita Somen vaikutuksille tai että juhliminen olisi jotenkin tärkeää.
Mulla ei ole lapsia enkä ole somessa. Aika nuorena jo mietin sitä, että haluaisin elää itsekseni, vailla ihmisseuraa. Mutta moni mielipiteeni on teinivuosilta muuttunut, siksi en näkisi niin hirveänä nykyteinien Somesta saatavia käsityksiä perhe-elämästä. Ei kai niitä asioita neljätoistavuotiaana vielä kiveen hakata.
Ps.
En juhli, en matkustele ulkomailla. En jaksa hirveästi olla ihmisten kanssa.
Käyn töissä 8 tuntia päivässä. Harrastan sijoittamista ja lukemista.
Pyörin lomilla Lapissa koirani kanssa. Nautin aidosti lapsettomuudesta, mutta ymmärrän myös sen, että perheellisten voi olla vaikea sitä ymmärtää.
Paitsi että olit ainakin tämän kirjoittaessasi somessa.
Keskustelu siitä, onko elämä ilman lapsia parempaa kuin lasten kanssa on pohjimmiltaan turha. Molemmissa elämäntavoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Ne vain ovat erilaisia. Henkilökohtaisista mieltymyksistä sitten riippuu se, mitä kannattaa tavoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin kommentoida tuota "ankean kuvan" vaikutusta somesta nuoriin aikuisiin ja nuoriin. Olen yli 50 vuotias vela ja tiesin jo lapsena, etten halua lapsia. Elettiin 70-lukua, eikä ollut somea. Todellakaan! Ja nuorena 80-luvulla vapaaehtoinen lapsettomuus oli vielä omituista. Vasta nyt se on alkanut puskea läpi asiana, joka ei tee ihmisestä mt-ongelmaista tai jotenkin "traumaattista".
Melkoisessa pussissa pitää ihmisen elää, jos ei näe ja koe perhe-elämää. Sen ei tarvitse olla omaa, aikoina ennen somea sitä kiiltokuvaa tuli telkkarista, lehdistä ja kirjoista, sekä myös sitä toista puolta elämästä.
Somen syyttäminen on niin kulunutta. Se on vaan kanava, vähän kuin televisio, radio, internet, postilaitos, kirjekuori ja kirje, näytelmä. KANAVA.
Niin, olennaista on se sisältö, mitä ko kanavasta löytyy. Ja jotenkin tuntuu, että nykyään perhe-elämää kohtaan kriittistä sisältöä on tarjolla suhteessa enemmän kuin ennen. Osa on sitä uutisointia, kuinka huonosti perheillä tai lapsiperheiden palveluilla menee, ja osa on ihan sitä, että lapsettomankin mielipide on nykyään ihan yhtä arvokas kuin lapsellisenkin. Kuten itsekin sanoit, ennen perheettömyyttä pidettiin omituisena poikkeuksena.
Se, että lapsettoman mielipide on yhtä arvokas kuin lapsellisen, on mielestäsi kritiikkiä perhe-elämää kohtaan?
No ei, mutta jos joku kirjoittaa että elämä ilman lapsia on ihanaa, koska x, y ja z, onhan se silloin omiaan vahvistamaan negatiivista kuvaa perheen vaikutuksista. Tai jotain vastaavaa.
Ei tätä tarvitse henkilökohtaisesti ottaa, suurin osa ihmisistähän ei välitä tippaakaan onko muilla lapsia vai ei. Ne äänekkäät (puolesta tai vastaan) vaan netissä helposti saavat äänensä kuuluviin, toisin kuin ennen internetiä.
Eli joidenkin ihmisarvosta (yhtäläinen oikeus tuoda esiin mielipiteitä) tulisi tinkiä, jotta yhteiskunnallinen ajatus hyvästä elämästä pysyisi kyseenalaistamattomana. Ettei kukaan vain saisi mitään ideoita. Onhan näitä yhteiskunnallisia tilanteita nähty, voisi ottaa yhden tietyn kortin esiin.
Öö. Enhän minä sanonut, ettei somessa tai muuallakaan saisi lapseton tai lapsellinen kertoa mielipiteitään. Sanoin vain, että nykyään on tarjolla paljon enemmän paikkoja ja sisältöä erilaisille mielipiteille - ei siinä mitään väärää ole. Mutta koska niitä sisältöjä on enemmän, väkisinkin löytyy se foorumi, jossa omille ajatuksille saa kannatustakin. Ennen internetiä saattoi tosiaan tuntea olonsa kummajaiseksi, jos oli valtavirrasta poikkeavia ajatuksia.
Kokonaisuutenahan tämä on toisaalta hyvä ja edistää eri kantojen sallimista, toisaalta huono, koska ikävämmätkin lieveilmiöt voivat netistä löytää otollista kannatusta.
Tässä itseä rupesi kiinnostamaan se, että onko jollain tutkittua tietoa siitä, että hankkivatko mielenterveysongelmista kärsivät kuinka paljon lapsia suhteessa keskivertoväestöön?
Itse nimittäin kärsin masennuksesta, mutta en ole kokenut sen olleen merkittävä haitta lasten kanssa toimiessani. Hoidan masennustani säännöllisillä käynneillä ammattilaisen kanssa. Terapian ansiosta olen aika optimistinen sen suhteen, että ehkä kykenen antamaan lapsilleni paremman lapsuuden kuin mitä itselläni on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä, onko elämä ilman lapsia parempaa kuin lasten kanssa on pohjimmiltaan turha. Molemmissa elämäntavoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Ne vain ovat erilaisia. Henkilökohtaisista mieltymyksistä sitten riippuu se, mitä kannattaa tavoitella.
Niin, mutta lapseton ei tiedä, miten paljon nauttisi lapsistaan, koska ei ole koskaan sitä onnea kokenut. Itselläni on lapsia, enkä todellakaan voinut ikinä kuvitella sitä tunnetta, jonka saa kun pitelee omaa vauvaa sylissään, imettää ja tuntee lapsen ihollaan. Olin toki lapsia hoitanut ennen omien lastenkin saamista, mutta ei sitä tunnetta tietenkään tullut ilman raskauden aiheuttamia hormonimuutoksia. Vauva-aika on fyysisesti raskas, mutta myös uskomattoman tyydyttävä. Ennen lasten saamista en olisi mitenkään voinut tietää, kannattiko äitiyttä tavoitella. Kyllä kannatti. Enkä itse tunne yhtäkään äitiä, joka oikeasti olisi valmis antamaan lapsensa pois tai joka ei tunnistaisi äidinrakkautta suurimmaksi ihmiselle mahdolliseksi tunteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on raha. RAha on tässä yhteiskunnassa viimeinen ja ainoa arvon mittari. Muista arvoista puhutaan olemattoman vähän. Niinpä lapsentekoa harkitsevakin ihminen miettii, mitä lapset maksavat. Kun hän tajuaa, että lapset maksavat omaisuuden, jota hänellä ei välttämättä ole, hän jättää lapset tekemättä rahan perusteella. Jos puhuttaisiin enemmän aikuistumisesta, vastuunkannosta, äitiyden tuomasta fyysisestä onnesta ja tyydytyksestä, lasten ilon tarttumisesta jne., moni saattaisi hankkia lapset, vaikka se on kallista. Mutta kun näistä oikeasti ihmiselämän suurimmista onnenaiheista ei missään puhuta tai kirjoiteta, vanhemmuutta kokematon ihminen ei voi niistä edes unelmoida. Rahan hän ymmärtää, koska siitä on henkilökohtaista kokemusta. Biologisesta nautinnosta on vaikeampi puhua.
Minä luulen, että aniharva jättää pelkästään rahan takia lapset tekemättä, ja ne harvat ovat niitä joiden on hyväkin se lastenteko jättää väliin. Mutta raha on useammin se syy, miksi jätetään se kolmas tai neljäs lapsi tekemättä. Tähän ei auta mikään asennekasvatus vaan riihikuiva raha, tarkemmin sanottuna verovähennykset. Jos yhteiskunta tarvitsee lisää lapsia, niin silloin pitää kannustaa siihen, että ihmiset käyttävät omalla työllään ansaittua rahaa niiden lasten hankkimiseen ja elättämiseen. Tämä olisi paljon järkevämpi ratkaisu kuin esimerkiksi puheet lapsilisän korotuksista, joka nimenomaan kannustaisi hankkimaan lapsia yhteiskunnan piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha syyllistää heitä, jotka eivät tee lapsia mistä tahansa syystä. Tein itse lapset aikana jolloin tulevaisuus näytti valoisalta, mutta tällä hetkellä valitsisin toisin. On vain hienoa miten vastuullisia ihmiset ovat asiassa. Mietitään lapsen parasta - miten pystyy huolehtimaan lapsesta pätkätöiden, ruuhkan, heikentyvän sosiaaliturvan, huonon tukiverkoston ja yksilöön kohdistuvien ylisuurien vaatimusten keskellä. Halutaan, ettei lapsi synny köyhyyteen ja epävarmuuteen kärsimään. Itse olen huolissani myös maapallon tulevaisuudesta, ylikansoituksesta ja miten tuleva lapseni tulisi pärjäämään tulevaisuudessa johon todennäköisesti kuuluu luonnonvarojen ehtyminen, kansanvaellukset, kasvava nälänhätä, ja sodat. Siinä ei paljon maan poliittisen johdon toiveet paina. Lapsettomuus ei nimenomaan ole itsekästä bilettämisestä johtuvaa pitkittyneen nuoruuden elämistä, vaan yksilön vastuun kantamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä, onko elämä ilman lapsia parempaa kuin lasten kanssa on pohjimmiltaan turha. Molemmissa elämäntavoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Ne vain ovat erilaisia. Henkilökohtaisista mieltymyksistä sitten riippuu se, mitä kannattaa tavoitella.
Niin, mutta lapseton ei tiedä, miten paljon nauttisi lapsistaan, koska ei ole koskaan sitä onnea kokenut. Itselläni on lapsia, enkä todellakaan voinut ikinä kuvitella sitä tunnetta, jonka saa kun pitelee omaa vauvaa sylissään, imettää ja tuntee lapsen ihollaan. Olin toki lapsia hoitanut ennen omien lastenkin saamista, mutta ei sitä tunnetta tietenkään tullut ilman raskauden aiheuttamia hormonimuutoksia. Vauva-aika on fyysisesti raskas, mutta myös uskomattoman tyydyttävä. Ennen lasten saamista en olisi mitenkään voinut tietää, kannattiko äitiyttä tavoitella. Kyllä kannatti. Enkä itse tunne yhtäkään äitiä, joka oikeasti olisi valmis antamaan lapsensa pois tai joka ei tunnistaisi äidinrakkautta suurimmaksi ihmiselle mahdolliseksi tunteeksi.
Tässä on kyse pohjimmiltaan yksilön itsekkäästä halusta ja oman tarpeen tyydyttämisestä, joka ajaa tekemään lapsia. Niin minullekin kävi, mutta hatunnosto heille jotka osaavat olla epäitsekkäitä js jättää lapset tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä, onko elämä ilman lapsia parempaa kuin lasten kanssa on pohjimmiltaan turha. Molemmissa elämäntavoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Ne vain ovat erilaisia. Henkilökohtaisista mieltymyksistä sitten riippuu se, mitä kannattaa tavoitella.
Niin, mutta lapseton ei tiedä, miten paljon nauttisi lapsistaan, koska ei ole koskaan sitä onnea kokenut. Itselläni on lapsia, enkä todellakaan voinut ikinä kuvitella sitä tunnetta, jonka saa kun pitelee omaa vauvaa sylissään, imettää ja tuntee lapsen ihollaan. Olin toki lapsia hoitanut ennen omien lastenkin saamista, mutta ei sitä tunnetta tietenkään tullut ilman raskauden aiheuttamia hormonimuutoksia. Vauva-aika on fyysisesti raskas, mutta myös uskomattoman tyydyttävä. Ennen lasten saamista en olisi mitenkään voinut tietää, kannattiko äitiyttä tavoitella. Kyllä kannatti. Enkä itse tunne yhtäkään äitiä, joka oikeasti olisi valmis antamaan lapsensa pois tai joka ei tunnistaisi äidinrakkautta suurimmaksi ihmiselle mahdolliseksi tunteeksi.
Tässä on kyse pohjimmiltaan yksilön itsekkäästä halusta ja oman tarpeen tyydyttämisestä, joka ajaa tekemään lapsia. Niin minullekin kävi, mutta hatunnosto heille jotka osaavat olla epäitsekkäitä js jättää lapset tekemättä.
Täysin samaa mieltä. Minulle on aivan sama miksi osa naisista ei halua lapsia, vastustan vain sitä argumenttia, että he jättävät lapset tekemättä, koska se on heille tietoinen valinta. Lapsettomuus ei voi koskaan olla täysin informoitu valinta, koska lapseton ei tiedä minkä vaihtoehtojen välillä valitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä, onko elämä ilman lapsia parempaa kuin lasten kanssa on pohjimmiltaan turha. Molemmissa elämäntavoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Ne vain ovat erilaisia. Henkilökohtaisista mieltymyksistä sitten riippuu se, mitä kannattaa tavoitella.
Niin, mutta lapseton ei tiedä, miten paljon nauttisi lapsistaan, koska ei ole koskaan sitä onnea kokenut. Itselläni on lapsia, enkä todellakaan voinut ikinä kuvitella sitä tunnetta, jonka saa kun pitelee omaa vauvaa sylissään, imettää ja tuntee lapsen ihollaan. Olin toki lapsia hoitanut ennen omien lastenkin saamista, mutta ei sitä tunnetta tietenkään tullut ilman raskauden aiheuttamia hormonimuutoksia. Vauva-aika on fyysisesti raskas, mutta myös uskomattoman tyydyttävä. Ennen lasten saamista en olisi mitenkään voinut tietää, kannattiko äitiyttä tavoitella. Kyllä kannatti. Enkä itse tunne yhtäkään äitiä, joka oikeasti olisi valmis antamaan lapsensa pois tai joka ei tunnistaisi äidinrakkautta suurimmaksi ihmiselle mahdolliseksi tunteeksi.
Lasten hankinnan jälkeen lapsista ei enää pääse helposti eroon. Siksi on järkevää, ettei kauhean epävarmana lapsia aleta yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen lukemaan Satu Rämön Islantilainen kodin onni kirjan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä itseä rupesi kiinnostamaan se, että onko jollain tutkittua tietoa siitä, että hankkivatko mielenterveysongelmista kärsivät kuinka paljon lapsia suhteessa keskivertoväestöön?
Itse nimittäin kärsin masennuksesta, mutta en ole kokenut sen olleen merkittävä haitta lasten kanssa toimiessani. Hoidan masennustani säännöllisillä käynneillä ammattilaisen kanssa. Terapian ansiosta olen aika optimistinen sen suhteen, että ehkä kykenen antamaan lapsilleni paremman lapsuuden kuin mitä itselläni on ollut.
Saa toki paheksua tätä ihan vapaasti. Ei liikuta minua mitenkään. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuloromahdus: 1980–1995 syntyneiden ”petos” totta Suomessakin – ”Suuret ikäluokat pelastivat nahkansa”
Pitkään jatkunut taantuma uhkaa katkaista sukupolvesta toiseen jatkuneen elintason kasvun Suomessa. Nuorten kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kasvu on heikentynyt tuntuvasti, kun samalla vanhempien ikäluokkien tulokehitys on ollut keskimäärin vahvaa, Suomen Pankin analyysissä todetaan.
Pankin analyysin mukaan alle 35-vuotiaiden kotitalouksien elintaso ei juurikaan ole noussut vuosien 1990 ja 2013 välillä. Sen sijaan ”sitä vanhempien mutta alle 55-vuotiaiden kotitalouksien tulotaso on kuitenkin noussut noin 10 prosenttia korkeammaksi kuin edeltävällä sukupolvella”.
Sitten voidaan kysyä, miksi sukupolvelta toiselle elintason tulisi kasvaa? Eihän siinä ole maapallon kannalta mitään järkeä, elintason kasvun pysähtyminen olisi pelkästään hyvä asia pitkällä aikavälillä.
Samoin väkiluvun väheneminen on erittäin hyvä asia.
Maailman mittakaavassa kyllä. Suomen ei niinkään.
Suomi kuuluu maailmaan. Suomi ei ole mikään muusta maailmasta erillinen saareke. Jos Suomen väkiluvun kasvu ei ole ongelma, niin minkä maan sitten on? Äläkä sano että Afrikan. Afrikka ei ole maa. Afrikan väestöntiheys on pienempi kuin Euroopan. Monissa Afrikan maissa on pienempi asukasluku ja pienempi väestöntiheys kuin Suomessa.
Suomen asukasluku 5,5 miljoonaa. Väestöntiheys 18,1 asukasta neliökilometrillä.
Botswanan asukasluku 2 miljoonaa. Väestöntiheys 2,7 asukasta neliökilometrillä.
Namibian asukasluku 2 miljoonaa. Väestöntiheys 2,5 asukasta neliökilometrillä.
Mauritanian asukasluku 3,7 miljoonaa. Väestöntiheys 2,9 asukasta neliökilometrillä.
Jokainen suomalainen myös kuluttaa luonnonvaroja paljon enemmän kuin köyhien maiden ihmiset. Suomalaisia on nytkin liikaa.
Työttömyys,huonot liksat, kokoomuksen ja keskustan uusliberalistinen väärä politiikka...tulonjako perseellään ja köyhyys ja eriarvoisuus kasvaa kokoajan... se on siinä suomalaiset kuolevat sukupuuttoon.
Eikä muuten kiinnosta enää paskaakaan,sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu siitä, onko elämä ilman lapsia parempaa kuin lasten kanssa on pohjimmiltaan turha. Molemmissa elämäntavoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Ne vain ovat erilaisia. Henkilökohtaisista mieltymyksistä sitten riippuu se, mitä kannattaa tavoitella.
Niin, mutta lapseton ei tiedä, miten paljon nauttisi lapsistaan, koska ei ole koskaan sitä onnea kokenut. Itselläni on lapsia, enkä todellakaan voinut ikinä kuvitella sitä tunnetta, jonka saa kun pitelee omaa vauvaa sylissään, imettää ja tuntee lapsen ihollaan. Olin toki lapsia hoitanut ennen omien lastenkin saamista, mutta ei sitä tunnetta tietenkään tullut ilman raskauden aiheuttamia hormonimuutoksia. Vauva-aika on fyysisesti raskas, mutta myös uskomattoman tyydyttävä. Ennen lasten saamista en olisi mitenkään voinut tietää, kannattiko äitiyttä tavoitella. Kyllä kannatti. Enkä itse tunne yhtäkään äitiä, joka oikeasti olisi valmis antamaan lapsensa pois tai joka ei tunnistaisi äidinrakkautta suurimmaksi ihmiselle mahdolliseksi tunteeksi.
Tämä on jotenkin niin omista lähtökohdista tuleva, subjektiivinen kommentti, että ei edes jaksa perustella, miksi se ei kerro mitään lastenteon kannattavuudesta muutoin kun kirjoittajalla itsellään.
Lisäksi jotenkin kuulostaa aivan samalta touhotukselta, kuin päihde-/rikostaustasta selvinnyt kertoisi uskoon tulosta ja pelastuksesta. Suosittelee kaikille :'D
Sosiaalinen media - olet muiden ihmisten kanssa tekemisissä median (kanavan) kautta. Huh, huh! Kyllä semmonen meno pitää kieltää!
Eli joidenkin ihmisarvosta (yhtäläinen oikeus tuoda esiin mielipiteitä) tulisi tinkiä, jotta yhteiskunnallinen ajatus hyvästä elämästä pysyisi kyseenalaistamattomana. Ettei kukaan vain saisi mitään ideoita. Onhan näitä yhteiskunnallisia tilanteita nähty, voisi ottaa yhden tietyn kortin esiin.