Lue keskustelun säännöt.
Syntyvyys laskee taas. Milloin uskalletaan alkaa puhua lapsettomuuden oikeista syistä?
06.04.2018 |
Lapsettomien motiiveja halutaan lapsellistaa. Puhutaan vastuuttomuudesta, nuoruuden pitkittymisestä ja bilettämisestä. Perheellinen ehkä luulee, että kaikki lapsettomat ovat samanlaisia kuin he itse olivat joskus ennen lapsia. Ihminen kasvaa, kehittyy ja kypsyy ilman niitä lapsiakin. Perheellinen ei vain enää pysty erottamaan omaa kasvua perheellistymisestä
Ajattelen että jos elämä olisi hyvää ja ennustettavaa niin sitten voisi tehdä lapsen. Koska silloin elämästä tulisi varmaan myös aika arkista ja tylsää. Lapsiperhe-elämä olisi uusi hieno elämänvaihe. Mutta nyt kun pitää samaan aikaan opiskella, tehdä pätkää, kevytyrittäjyyttä ja sitten vielä muuttaa työn perässä niin mä vaan yritän pysyä mukana. Ei puhettakaan että pystyis ees huonekasvia hankkimaan saati lasta. En tunne itseäni vastuuttomaksi tai nuoruuteni pitkittäjäksi. Tunnen itseni stressaantuneeksi ja velvollisuudentunteiseksi.
Että en halua lapsia, koska ei kai kukaan halua itselleen mitään mikä on käytännössä mahdotonta? Jos ois vakityö niin sitten ne lapsihalut vois herätä. En halua lapsia mutta tuntuu että se ei tavallaan ole oma päätös.. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan?
Kommentit (426)
Minä taas ihmettelen, miksi lapsia haluamattoman on niin vaikea myöntää niitä oikeita syitä, vaan keksitään että heikko talous olisi jotenkin syy tähän. Suomessa, vaikka putoaisi täysin tyhjän päälle, on lapsiperheille taattu yhteiskunnan puolelta aivan kohtuullinen toimeentulo.
Jos ei halua lapsia vaikkapa, koska ei koe itseään vanhemmaksi tai ei vaan pidä lapsista tai ei halua sitoutua lapsen kasvatukseen 20 vuodeksi, niin se on sitten niin ja ihan ok. Miksi sitä on niin vaikea myöntää ja piiloudutaan vaikkapa nyt taloudellisen epävarmuuden taakse?
Talous vaikuttaa korkeintaan siihen, että ne jotka lapsia muutenkin haluavat, tekevätkin pienemmän perheen kuin mitä ehkä todellisuudessa toivoisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian kallista, pitää olla lähes 40 ikävuotta mittarissa, että olet taloudellisesti siinä asemassa, et lapsia voi harkita. Lisäksi kun kaikki kallistuu kokoajan ja työelämässä vaaditaan täysin älyttömyyksiä, niin ei paikkaa lapselle tahdo löytyä.
Synnytyssairaalat ovat täynnä ulkosuomalaisia (kulut maksetaan yhteisestä kassasta, niin mikäs on ollessa), ei kotoperäiset enää lisäänny ja varmasti näin tulee jatkumaan.
Minusta on alkanut tuntua, että koska niin monet ihmiset pidetään meidänkin yhteiskunnassa hengissä, haluttomuus saada lapsia korjaa niitä geenivääristymiä, jotka olisivat muuten poistuneet luonnollisesti kierrosta.
Eli ne jotka eivät halua lapsia, heidän ei kuulukaan saada lapsia. Ne geenit halutaankin pois kierrosta.
Seuraava ajatus, joka ihmisille tulee, että miksi korkeasti koulutetut saavat vähemmän lapsia kuin matalasti koulutetut tai hädin tuskin pärjäävät.
Ehkä ihmisen geenistö ei olekaan luotu tällaiseen ympäristöön, missä nyt elämme. Eli geenistömme on siinä vaiheessa, että ne hädin tuskin meidän yhteiskunnassa selviävät, selviäisivät loistavasti heimossa, joka eläisi luolassa vielä. Meidän yhteiskuntamme ei vaan sovi heidän luonteelleen, liian paljon stressiä, kiirettä, päihteitä jne. He selviäisivät paremmin luonnon helmassa, jossa keskitytään arkipäivän asioihin ja tehdään kaikki käsin. Ei digiyhteiskunnassa, jossa kaikki ovat yksin ja mainoksia tuppaa tajuntaan 4000 päivässä, melusaasteineen kaikkineen.
Ja voi olla todennäköistä, että ne korkeasti koulutetut eivät selviäisi samalla tavalla siellä luonnonhelmassa kivikirveitä rakennellen, heidän päänsä sekoaisi niin yksinkertaisista asioista.
Eli ehkä se evoluutio siksi karsii korkeasti koulutettuja ja matalasti koulutetut, päihdeongelmaiset ja mielenterveysongelmaiset sitten lisääntyy, kuten on ennenkin tehty.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ihmettelen, miksi lapsia haluamattoman on niin vaikea myöntää niitä oikeita syitä, vaan keksitään että heikko talous olisi jotenkin syy tähän. Suomessa, vaikka putoaisi täysin tyhjän päälle, on lapsiperheille taattu yhteiskunnan puolelta aivan kohtuullinen toimeentulo.
.
heh heh, kyllä se on jumalauta raha mikä on yksi tärkeimmistä asioista jos perhettä perustaa. se ei ole persaukisten hommaa, kaikki tässä maassa maksaa saatanasti, ja niinku se että se lapsi joutuisi näkemään juuri sen elämän mitä itsellä on ollut, pelkkää kituuttamista vanhempien työttömyyttä, ei o rahaa hankkia mitään, ei ole varaa harrastuksiin, jne... olen nähnyt vierestä kun tuttavapiirissä persaukinen pariskunta on tehnyt useamman lapsen, se on jotain kamalaa katottavaa kun jatkuvat riidat ja tappelut on kotona, älkää vaan miehet tehkö samoja virheitä perässä. nauti siitä kun saat tehdä mitä huvittaa ja äläkä ota naista.
raha ei pelkästään ole ainoa syy, sellanen asia mistä en itse suostu luopumaan on VAPAUS.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuloromahdus: 1980–1995 syntyneiden ”petos” totta Suomessakin – ”Suuret ikäluokat pelastivat nahkansa”
Pitkään jatkunut taantuma uhkaa katkaista sukupolvesta toiseen jatkuneen elintason kasvun Suomessa. Nuorten kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kasvu on heikentynyt tuntuvasti, kun samalla vanhempien ikäluokkien tulokehitys on ollut keskimäärin vahvaa, Suomen Pankin analyysissä todetaan.
Pankin analyysin mukaan alle 35-vuotiaiden kotitalouksien elintaso ei juurikaan ole noussut vuosien 1990 ja 2013 välillä. Sen sijaan ”sitä vanhempien mutta alle 55-vuotiaiden kotitalouksien tulotaso on kuitenkin noussut noin 10 prosenttia korkeammaksi kuin edeltävällä sukupolvella”.
Sitten voidaan kysyä, miksi sukupolvelta toiselle elintason tulisi kasvaa? Eihän siinä ole maapallon kannalta mitään järkeä, elintason kasvun pysähtyminen olisi pelkästään hyvä asia pitkällä aikavälillä.
Samoin väkiluvun väheneminen on erittäin hyvä asia.
Maailman mittakaavassa kyllä. Suomen ei niinkään.
Suomi kuuluu maailmaan. Suomi ei ole mikään muusta maailmasta erillinen saareke. Jos Suomen väkiluvun kasvu ei ole ongelma, niin minkä maan sitten on? Äläkä sano että Afrikan. Afrikka ei ole maa. Afrikan väestöntiheys on pienempi kuin Euroopan. Monissa Afrikan maissa on pienempi asukasluku ja pienempi väestöntiheys kuin Suomessa.
Suomen asukasluku 5,5 miljoonaa. Väestöntiheys 18,1 asukasta neliökilometrillä.
Botswanan asukasluku 2 miljoonaa. Väestöntiheys 2,7 asukasta neliökilometrillä.
Namibian asukasluku 2 miljoonaa. Väestöntiheys 2,5 asukasta neliökilometrillä.
Mauritanian asukasluku 3,7 miljoonaa. Väestöntiheys 2,9 asukasta neliökilometrillä.
Jokainen suomalainen myös kuluttaa luonnonvaroja paljon enemmän kuin köyhien maiden ihmiset. Suomalaisia on nytkin liikaa.
Näppärästi olit valinnut Arfikan mantereen valtiot joissa ok väestöntiheys. Katsokaa "Afrikan valtiot" vikipediasta niin saa oikean kuvan noista asioista: https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Afrikka
7,5 miljardia miinus 5,5 miljoonaa on edelleen about 7,5 miljardia. En nyt väittäisi että suomalaisia on liikaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluaisin lapsia. Valmistumisen jälkeen muutin hallituksen toiveiden mukaisesti 500 kilometrin päähän tänne, jossa töitä on. Valitettavasti huonot kulkuyhteydet idästä länteen ja suuret etäisyydet kuihduttivat parisuhteen, kun toinenkin sai työpaikan Suomen äärilaidalla. Että sinne meni se mies sitten. Uuttahan ei tuosta vain löydy, koska 3000 asukkaan paikkakunnalla tarjontaa on lähinnä leski-vanhuksista ja alkoholisoituneista poikamiehistä, joista osa asuu vanhempiensa peräkammarissa. Lähellä ei ole isompia paikkakuntia. Työllistymisen suhteen tein siis oikein, mutta lapsettomuuden suhteen oma vika kun parisuhde ei kestänyt ja olen niin nirsokin, kun en alkoholisoitunutta peräkammarinpoikaa halua vaivoikseni. No, sentään maksan veroja enemmän kuin keskivertokansalainen. Eiköhän sillä maseta jonkun minua onnekkaamman ihmisen lapsen päivähoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan erikoisia nuo ajatukset, että lapsettomat olisivat poikkeuksellisen alttiita Somen vaikutuksille tai että juhliminen olisi jotenkin tärkeää.
Mulla ei ole lapsia enkä ole somessa. Aika nuorena jo mietin sitä, että haluaisin elää itsekseni, vailla ihmisseuraa. Mutta moni mielipiteeni on teinivuosilta muuttunut, siksi en näkisi niin hirveänä nykyteinien Somesta saatavia käsityksiä perhe-elämästä. Ei kai niitä asioita neljätoistavuotiaana vielä kiveen hakata.
Ps.
En juhli, en matkustele ulkomailla. En jaksa hirveästi olla ihmisten kanssa.
Käyn töissä 8 tuntia päivässä. Harrastan sijoittamista ja lukemista.
Pyörin lomilla Lapissa koirani kanssa. Nautin aidosti lapsettomuudesta, mutta ymmärrän myös sen, että perheellisten voi olla vaikea sitä ymmärtää.Paitsi että olit ainakin tämän kirjoittaessasi somessa.
Onko tää av siis somea myös? Oon luullut, että ne on nää perinteiset twitterit, facet ja instat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset jää tekemättä siksi, että ensin ei löytynyt miestä joka olisi halunnut lapsia, ja sitten päädyin kymmenen vuoden putkeen jossa hoidan omia vanhempiani (muistisairaus ja toinen pyörätuolissa). Tämä jatkuu edelleen ja olen niin poikki, että töiden ja omaishoidon lisäksi en jaksa edes ajatella muuta.
Minulle kävi niin, että olin toisesta lapsesta vanhempainvapaalla, kun työpaikalla tuli yt-neuvottelut, jonka päätteksi koko meidän kaupungin konttori suljettiin ja minutkin irtisanottiin. Olin ollut kymmenen vuotta vakituisessa työsuhteessa tuossa työpaikassa. Firmalla meni ja menee ihan hyvin, mitään todellisia taloudellisia syitä toimipaikan sulkemiseen ei ollut.
Olisimme mieheni kanssa halunneet vielä kolmannen lapsen. Valitettavasti se ei nyt enää ole mahdollista, sillä en uskalla siihen ryhtyä ilman työtä johon palata. Pelkään, etten työllisty enää ikinä, jos vielä tähän toisen lapsen perään tekisin kolmannen lapsen ja näin ollen olisin liian pitkään poissa työmarkkinoilta. Ikääkin on jo sen verran, että kolmas lapsi pitäisi saada tässä ihan lähivuosina. Tähän kun vielä lisää sen, että edellisiäkin lapsia on tekemällä tehty molempia melkein kaksi vuotta, niin taisi jäädä lapsiluku tähän. Siinä mielessä olen toki eri tilanteessa kuin aloittaja ja monet muut, että minulla nämä kaksi lasta jo on. Mutta tämä oma kokemukseni kuvastaa hyvin tätä nykymenoa ja yleistä epävarmuutta tulevaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uteliasp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan erikoisia nuo ajatukset, että lapsettomat olisivat poikkeuksellisen alttiita Somen vaikutuksille tai että juhliminen olisi jotenkin tärkeää.
Mulla ei ole lapsia enkä ole somessa. Aika nuorena jo mietin sitä, että haluaisin elää itsekseni, vailla ihmisseuraa. Mutta moni mielipiteeni on teinivuosilta muuttunut, siksi en näkisi niin hirveänä nykyteinien Somesta saatavia käsityksiä perhe-elämästä. Ei kai niitä asioita neljätoistavuotiaana vielä kiveen hakata.
Ps.
En juhli, en matkustele ulkomailla. En jaksa hirveästi olla ihmisten kanssa.
Käyn töissä 8 tuntia päivässä. Harrastan sijoittamista ja lukemista.
Pyörin lomilla Lapissa koirani kanssa. Nautin aidosti lapsettomuudesta, mutta ymmärrän myös sen, että perheellisten voi olla vaikea sitä ymmärtää.Paitsi että olit ainakin tämän kirjoittaessasi somessa.
Onko tää av siis somea myös? Oon luullut, että ne on nää perinteiset twitterit, facet ja instat.
Kyllä. Verkkokeskustelut ovat osa sosiaalista mediaa. Samoin esim verkkolehtien keskustelut. Tai nettipelit, jos niissä on sosiaalinen ulottuvuus. Jopa erilaiset tiedostojen jakopalvelut, vaikkapa google drive, luokitellaan sosiaaliseksi mediaksi, jos niitä käytetään yhteistoiminnallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ihmettelen, miksi lapsia haluamattoman on niin vaikea myöntää niitä oikeita syitä, vaan keksitään että heikko talous olisi jotenkin syy tähän. Suomessa, vaikka putoaisi täysin tyhjän päälle, on lapsiperheille taattu yhteiskunnan puolelta aivan kohtuullinen toimeentulo.
En oikein ymmärrä tuota muiden ihmisten kokemuksen mitätöimistä. Mikä antaa sinulle oikeuden kertoa, mitä muut ihmiset tuntevat?
Onko ehkä kyse siitä, että itsellesi lapset ovat niin itsestäänselvä ja ihana juttu, että sinussa herättää vihaa se jos joku ei halua vanhemmaksi? Heissä on jotain vikaa? He todennäköisesti vihaavat lapsia? Koska kukaan normaali ihminen ei voisi olla hankkimatta lapsia, niitähän hankitaan vaikka katuojaan jos halutaan?
Todella pieni osa ihmisistä on luontaisia lisääntyjiä, joille perhe on elämän suurin haave ja itsestäänselvyys. Minulla ei syttynyt mitään biologisia haluja tehdä lasta kun elämäni oli ennakoimatonta, halusin lasta yhtä paljon kun olisin halunnut kirahvia. Silti lapset olivat minusta kuitenkin mukavia ja ihailtavia. Mutta pystyisitkö sinä hankkimaan elämääsi jotain, mihin sinulla ei ole mitään halua? Kirahvia?
Sä projisoit omaa tunnemaailmaasi niin vahvasti muihin, että et voi ymmärtää mitään muuta kuin sinua kiukuttavia syitä olla hankkimatta lapsia.
Tätä tämä lapsettomien mollaus, ylikävely ja naiivistaminen juuri ihan oppikirjaesimerkkinä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ihmettelen, miksi lapsia haluamattoman on niin vaikea myöntää niitä oikeita syitä, vaan keksitään että heikko talous olisi jotenkin syy tähän. Suomessa, vaikka putoaisi täysin tyhjän päälle, on lapsiperheille taattu yhteiskunnan puolelta aivan kohtuullinen toimeentulo.
En oikein ymmärrä tuota muiden ihmisten kokemuksen mitätöimistä. Mikä antaa sinulle oikeuden kertoa, mitä muut ihmiset tuntevat?
Onko ehkä kyse siitä, että itsellesi lapset ovat niin itsestäänselvä ja ihana juttu, että sinussa herättää vihaa se jos joku ei halua vanhemmaksi? Heissä on jotain vikaa? He todennäköisesti vihaavat lapsia? Koska kukaan normaali ihminen ei voisi olla hankkimatta lapsia, niitähän hankitaan vaikka katuojaan jos halutaan?
Todella pieni osa ihmisistä on luontaisia lisääntyjiä, joille perhe on elämän suurin haave ja itsestäänselvyys. Minulla ei syttynyt mitään biologisia haluja tehdä lasta kun elämäni oli ennakoimatonta, halusin lasta yhtä paljon kun olisin halunnut kirahvia. Silti lapset olivat minusta kuitenkin mukavia ja ihailtavia. Mutta pystyisitkö sinä hankkimaan elämääsi jotain, mihin sinulla ei ole mitään halua? Kirahvia?
Sä projisoit omaa tunnemaailmaasi niin vahvasti muihin, että et voi ymmärtää mitään muuta kuin sinua kiukuttavia syitä olla hankkimatta lapsia.
Tätä tämä lapsettomien mollaus, ylikävely ja naiivistaminen juuri ihan oppikirjaesimerkkinä on.
Minulla ei ole lapsia, enkä tiedä haluanko edes. Ehkä, jos sopiva kumppani osuu kohdalle. Eikä minun mielestäni ole mollausta ketään kohtaa kehottaa heitä miettimään todellisia motiivejaan. Mitä pahaa siinä on, jos on sitä mieltä, ettei ole soveltuva vanhemmaksi? Se on ihan hyvä mielipide kuin se, että lapset ovat elämän suola.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivuton synnytys taattava sitä haluaville naisille.
Maapallon kaikki ihmiset tulevat maailmaan naisen kehon kautta, joten jospa tätäkin puolta alettaisiin hoitaa.
Synnytin toisen lapseni melko kivuttomasti, tajuttomana hätösektiolla. Sen jälkeen haava oli kuitenkin pitkään kipeä. Kivutonta synnytystä ei ole eikä tule.
Kyllä tulee, jos niin halutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ihmettelen, miksi lapsia haluamattoman on niin vaikea myöntää niitä oikeita syitä, vaan keksitään että heikko talous olisi jotenkin syy tähän. Suomessa, vaikka putoaisi täysin tyhjän päälle, on lapsiperheille taattu yhteiskunnan puolelta aivan kohtuullinen toimeentulo.
En oikein ymmärrä tuota muiden ihmisten kokemuksen mitätöimistä. Mikä antaa sinulle oikeuden kertoa, mitä muut ihmiset tuntevat?
Onko ehkä kyse siitä, että itsellesi lapset ovat niin itsestäänselvä ja ihana juttu, että sinussa herättää vihaa se jos joku ei halua vanhemmaksi? Heissä on jotain vikaa? He todennäköisesti vihaavat lapsia? Koska kukaan normaali ihminen ei voisi olla hankkimatta lapsia, niitähän hankitaan vaikka katuojaan jos halutaan?
Todella pieni osa ihmisistä on luontaisia lisääntyjiä, joille perhe on elämän suurin haave ja itsestäänselvyys. Minulla ei syttynyt mitään biologisia haluja tehdä lasta kun elämäni oli ennakoimatonta, halusin lasta yhtä paljon kun olisin halunnut kirahvia. Silti lapset olivat minusta kuitenkin mukavia ja ihailtavia. Mutta pystyisitkö sinä hankkimaan elämääsi jotain, mihin sinulla ei ole mitään halua? Kirahvia?
Sä projisoit omaa tunnemaailmaasi niin vahvasti muihin, että et voi ymmärtää mitään muuta kuin sinua kiukuttavia syitä olla hankkimatta lapsia.
Tätä tämä lapsettomien mollaus, ylikävely ja naiivistaminen juuri ihan oppikirjaesimerkkinä on.
Minulla ei ole lapsia, enkä tiedä haluanko edes. Ehkä, jos sopiva kumppani osuu kohdalle. Eikä minun mielestäni ole mollausta ketään kohtaa kehottaa heitä miettimään todellisia motiivejaan. Mitä pahaa siinä on, jos on sitä mieltä, ettei ole soveltuva vanhemmaksi? Se on ihan hyvä mielipide kuin se, että lapset ovat elämän suola.
Niin, itsellekin jäänyt jotenkin sellainen kuva, että vapaaehtoisesti lapsettomat eivät jotenkin kehtaa myöntää sitä, että lapsia ei haluta ihan siksi koska ei haluta. Se tuntuu oudolta, miksi ihmeessä? Hävetäänkö tuota mielipidettä vielä 2010-luvulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ihmettelen, miksi lapsia haluamattoman on niin vaikea myöntää niitä oikeita syitä, vaan keksitään että heikko talous olisi jotenkin syy tähän. Suomessa, vaikka putoaisi täysin tyhjän päälle, on lapsiperheille taattu yhteiskunnan puolelta aivan kohtuullinen toimeentulo.
En oikein ymmärrä tuota muiden ihmisten kokemuksen mitätöimistä. Mikä antaa sinulle oikeuden kertoa, mitä muut ihmiset tuntevat?
Onko ehkä kyse siitä, että itsellesi lapset ovat niin itsestäänselvä ja ihana juttu, että sinussa herättää vihaa se jos joku ei halua vanhemmaksi? Heissä on jotain vikaa? He todennäköisesti vihaavat lapsia? Koska kukaan normaali ihminen ei voisi olla hankkimatta lapsia, niitähän hankitaan vaikka katuojaan jos halutaan?
Todella pieni osa ihmisistä on luontaisia lisääntyjiä, joille perhe on elämän suurin haave ja itsestäänselvyys. Minulla ei syttynyt mitään biologisia haluja tehdä lasta kun elämäni oli ennakoimatonta, halusin lasta yhtä paljon kun olisin halunnut kirahvia. Silti lapset olivat minusta kuitenkin mukavia ja ihailtavia. Mutta pystyisitkö sinä hankkimaan elämääsi jotain, mihin sinulla ei ole mitään halua? Kirahvia?
Sä projisoit omaa tunnemaailmaasi niin vahvasti muihin, että et voi ymmärtää mitään muuta kuin sinua kiukuttavia syitä olla hankkimatta lapsia.
Tätä tämä lapsettomien mollaus, ylikävely ja naiivistaminen juuri ihan oppikirjaesimerkkinä on.
Minulla ei ole lapsia, enkä tiedä haluanko edes. Ehkä, jos sopiva kumppani osuu kohdalle. Eikä minun mielestäni ole mollausta ketään kohtaa kehottaa heitä miettimään todellisia motiivejaan. Mitä pahaa siinä on, jos on sitä mieltä, ettei ole soveltuva vanhemmaksi? Se on ihan hyvä mielipide kuin se, että lapset ovat elämän suola.
Eikö aloitus ollut juuri niiden todellisten motiivien miettimistä? ALoittaja ei halua lapsia (ei siis niin että haluaa, mutta ei uskalla. Ei vaan oikeasti halua) ja pohtii että mistä se nyt ihan oikeasti johtuu, että hänellä tämä biologinen tunne puuttuu? Ja että voisiko olla niin, että jos elämä rauhoittuisi, arkipäiväistyisi ja alkaisi tuntumaan itseään toistavalta, sitä voisi silmät avautua uusille elämänvaiheille? Musta se jos mikä on todellisten motiivien pohdintaa. Eikö ihmiset aika helposti tunnista itsestään sen, että ei esim. pidä lapsista tai ettei ole soveltuva vanhemmaksi?
Koska aloitus oli ansiokasta pohdintaa, niin sen huomioimatta jättäminen ja suoranainen pakotus tehdä lapsettomasta jollain tavalla viallinen ja negatiivinen ihminen on musta aika äärimmäisen paljonpuhuvaa. On se lapsettomuuden syy nyt vaan oltava lapsiviha ja soveltumattomuus vanhemmaksi! Vaikka kuinka korostetaan että ollaan velvollisuudentunteisia ja stressaantuneita, niin sitä ei huomioida. Eikö tälläiset ihmiset olisi hyviä, vastuuntuntoisia vanhempia?
Miksi pitäisi synnyttää enemmän lapsia Suomeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ihmettelen, miksi lapsia haluamattoman on niin vaikea myöntää niitä oikeita syitä, vaan keksitään että heikko talous olisi jotenkin syy tähän. Suomessa, vaikka putoaisi täysin tyhjän päälle, on lapsiperheille taattu yhteiskunnan puolelta aivan kohtuullinen toimeentulo.
En oikein ymmärrä tuota muiden ihmisten kokemuksen mitätöimistä. Mikä antaa sinulle oikeuden kertoa, mitä muut ihmiset tuntevat?
Onko ehkä kyse siitä, että itsellesi lapset ovat niin itsestäänselvä ja ihana juttu, että sinussa herättää vihaa se jos joku ei halua vanhemmaksi? Heissä on jotain vikaa? He todennäköisesti vihaavat lapsia? Koska kukaan normaali ihminen ei voisi olla hankkimatta lapsia, niitähän hankitaan vaikka katuojaan jos halutaan?
Todella pieni osa ihmisistä on luontaisia lisääntyjiä, joille perhe on elämän suurin haave ja itsestäänselvyys. Minulla ei syttynyt mitään biologisia haluja tehdä lasta kun elämäni oli ennakoimatonta, halusin lasta yhtä paljon kun olisin halunnut kirahvia. Silti lapset olivat minusta kuitenkin mukavia ja ihailtavia. Mutta pystyisitkö sinä hankkimaan elämääsi jotain, mihin sinulla ei ole mitään halua? Kirahvia?
Sä projisoit omaa tunnemaailmaasi niin vahvasti muihin, että et voi ymmärtää mitään muuta kuin sinua kiukuttavia syitä olla hankkimatta lapsia.
Tätä tämä lapsettomien mollaus, ylikävely ja naiivistaminen juuri ihan oppikirjaesimerkkinä on.
Minulla ei ole lapsia, enkä tiedä haluanko edes. Ehkä, jos sopiva kumppani osuu kohdalle. Eikä minun mielestäni ole mollausta ketään kohtaa kehottaa heitä miettimään todellisia motiivejaan. Mitä pahaa siinä on, jos on sitä mieltä, ettei ole soveltuva vanhemmaksi? Se on ihan hyvä mielipide kuin se, että lapset ovat elämän suola.
Niin, itsellekin jäänyt jotenkin sellainen kuva, että vapaaehtoisesti lapsettomat eivät jotenkin kehtaa myöntää sitä, että lapsia ei haluta ihan siksi koska ei haluta. Se tuntuu oudolta, miksi ihmeessä? Hävetäänkö tuota mielipidettä vielä 2010-luvulla?
On miltei älyllistä laiskuutta ajatella, että ihmiset olisivat niin perinpohjaisesti biologialtaan ja psyykeeltään muuttuneet lisääntymishaluttomiksi sukupolvessa, että sille ei olisi mitään syytä. Ja erityisesti suomalaiset. Meidän sukulaiskansamme Ruotsissa ja Norjassa lisääntyy ihan iloisesti, erona muun muassa 50:50 vanhenpainvapaat, jolloin työelämä ei syrji naisia (=naisen taloudellista asemaa) ja arjessa vanhemmuus jakautuu luontaisesti tasan, ei niin että yhtä vaativaa työtä tekevä äiti pyörittää lisäksi myös arjen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ihmettelen, miksi lapsia haluamattoman on niin vaikea myöntää niitä oikeita syitä, vaan keksitään että heikko talous olisi jotenkin syy tähän. Suomessa, vaikka putoaisi täysin tyhjän päälle, on lapsiperheille taattu yhteiskunnan puolelta aivan kohtuullinen toimeentulo.
En oikein ymmärrä tuota muiden ihmisten kokemuksen mitätöimistä. Mikä antaa sinulle oikeuden kertoa, mitä muut ihmiset tuntevat?
Onko ehkä kyse siitä, että itsellesi lapset ovat niin itsestäänselvä ja ihana juttu, että sinussa herättää vihaa se jos joku ei halua vanhemmaksi? Heissä on jotain vikaa? He todennäköisesti vihaavat lapsia? Koska kukaan normaali ihminen ei voisi olla hankkimatta lapsia, niitähän hankitaan vaikka katuojaan jos halutaan?
Todella pieni osa ihmisistä on luontaisia lisääntyjiä, joille perhe on elämän suurin haave ja itsestäänselvyys. Minulla ei syttynyt mitään biologisia haluja tehdä lasta kun elämäni oli ennakoimatonta, halusin lasta yhtä paljon kun olisin halunnut kirahvia. Silti lapset olivat minusta kuitenkin mukavia ja ihailtavia. Mutta pystyisitkö sinä hankkimaan elämääsi jotain, mihin sinulla ei ole mitään halua? Kirahvia?
Sä projisoit omaa tunnemaailmaasi niin vahvasti muihin, että et voi ymmärtää mitään muuta kuin sinua kiukuttavia syitä olla hankkimatta lapsia.
Tätä tämä lapsettomien mollaus, ylikävely ja naiivistaminen juuri ihan oppikirjaesimerkkinä on.
Minulla ei ole lapsia, enkä tiedä haluanko edes. Ehkä, jos sopiva kumppani osuu kohdalle. Eikä minun mielestäni ole mollausta ketään kohtaa kehottaa heitä miettimään todellisia motiivejaan. Mitä pahaa siinä on, jos on sitä mieltä, ettei ole soveltuva vanhemmaksi? Se on ihan hyvä mielipide kuin se, että lapset ovat elämän suola.
Niin, itsellekin jäänyt jotenkin sellainen kuva, että vapaaehtoisesti lapsettomat eivät jotenkin kehtaa myöntää sitä, että lapsia ei haluta ihan siksi koska ei haluta. Se tuntuu oudolta, miksi ihmeessä? Hävetäänkö tuota mielipidettä vielä 2010-luvulla?
On miltei älyllistä laiskuutta ajatella, että ihmiset olisivat niin perinpohjaisesti biologialtaan ja psyykeeltään muuttuneet lisääntymishaluttomiksi sukupolvessa, että sille ei olisi mitään syytä. Ja erityisesti suomalaiset. Meidän sukulaiskansamme Ruotsissa ja Norjassa lisääntyy ihan iloisesti, erona muun muassa 50:50 vanhenpainvapaat, jolloin työelämä ei syrji naisia (=naisen taloudellista asemaa) ja arjessa vanhemmuus jakautuu luontaisesti tasan, ei niin että yhtä vaativaa työtä tekevä äiti pyörittää lisäksi myös arjen.
Luonnosta tunnetaan useampiakin eläinlajeja, joilla stressi laukaisee lisääntymättömyyden. Prosessi on hormonaalinen, eikä tietääkseni ole tutkittu voisiko ihmisillä käydä samoin? Esimerkiksi korkeakoulutetulla on ollut helposti 7 vuotta yhtäjaksoisesti stressiä; pääsykokeet, köyhyysrajalla eläminen vuosia, työnteko yhdistettynä vaativaan opiskeluun (ei koskaan hetkeä, jolloin olisi lomaa), harjoittelupaikan haut, vaihdot, työttömyys, pätkätyöt.
Mä oon edelleenkin joka päivä ihan ihmeissäni yliopiston jälkeen töissä, että voin oikeasti työpäivän jälkeen mennä kotiin ja olla ihan vapaasti! Hengittää! Ei tarvii lähteä illaksi töihin, lukea tenttin, suunnitella projektia, kirjoittaa raporttia... myöhässä... taas pitää palauttaa tukea.. syödä makaronia. Illaksi töihin, lukea tenttiin. Kesällä opiskella että saa tuet. Ja tietty kesätyöt.
Siis maailmassa on nykyään tuoksuja, värejä, onnea! En mä edes tajunnut miten syvällä olin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parin teini-ikäisen äitinä sanoisin, että lapsettomana olisin nykytilanteeseen verrattuna upporikas. Voisin asua espanjalaisessa rantakohteessa ympäri vuoden ja syödä ravintolassa vaikka joka päivä. Mutta kun tuli nuo lapset tehtyä, rahat menee heidän elatukseensa. Tänä vuonna olen ostanut mm. pari älypuhelinta á 500e, läppärin á 1500e (lukiota varten), vaatteita noin tonnilla ja yhden ulkomaanmatkan (lapsen osuus 700e). Asuntolainaa ja vastiketta lasten takia 40 neliötä suuremmasta asunnosta (n.90 m2) menee 600e kuussa (ilman lapsia selviäisi puolella tuosta summasta). Autoakin on pakko pitää jos lapset meinaavat mitään harrastaa (sen hintaa en uskalla edes laskea). Syksyllä pitää taas ostaa lukiokirjota törkeällä summalla. Juu, rakastan lapsiani ja he ovat tosi hyviä tyyppejä, mutta ihan HEMMETIN kalliita.
Kulutusyhteiskunta vaan tuputtaa ihmisille ideaa, että sinun ja lapsesi on pakko ostaa kaikkea mahdollista tavaraa ja tietysti mahdollisimman kalliilla hinnalla, muuten ette ole onnellisia. Luettelet asioita, joita lapsesi ei välttämättä edes tarvitse, olet itse valinnut ostaa näitä asioita. Miksi teinille pitää ostaa 500e puhelin tai 1500e läppäri? Näitä saa paljon halvemmallakin. Ihan hyviä ja toimivia nekin on. Mutta tietysti teillä "hieno" merkki ratkaisee, vaikka siitä merkistä joudut maksamaan käytännössä ilmasta. Parin vuoden päästä sama puhelin on jo suuressa alennuksessa. Ostit kahdelle teinille vuodessa rättejä tonnilla?! Teinit ei kasva niin nopeasti, että tämä olisi millään tavalla perusteltua. Teillä varmaan kaapit pursuaa turhia vaatteita, joita käytetän vain muutaman kerran per vaate. Tai sitten merkki tässäkin ratkaisee. Täytyyhän meidän Maijalla olla Guccin saappikkaat... Olet vain jostain syystä päättänyt, että lapsille on pakko ostaa ihan kaiken mitä he keksii pyytää, jotta heistä tulisi onnellisia, mutta onnellisuus ei tule kaappeja täyttämällä. Etenkin pienet lapset kaipaa ennen kaikkea vanhempien rakkautta, lämpöä, opastusta, huomiota, yhteistä aikaa enemmän kuin mitään materiaa. Pienelle lapselle retki metsään tai järvessä uiminen on tarpeeksi jännittävää, ei ne osaa kaivata mitään kaukaisia ulkomaanmatkoja. Yhteiset retket, leikit, lukuhetket, yhdessä leipominen jne on kaikki mitä lapsesi oikeasti kaipaa. Ja teini-ikäinen taas voi itse käydä kesätöissä ja ostaa sitten itselleen mitä haluaa, 500e kännyköitäkin, jos uskoo sen olevan sen arvoista.
Kasvatusmetodillasi tulet vain aikaansaamaan sen, että lapsistasi tulee moninkertainen rasite luonnolle verrattuna jonkun säästeliään perheen kersoihin. Sun 2 lasta kuluttaa luontoa saman verran kuin jonkun 4!
Eli lapset tulee tasan tarkkaan niin kalliiksi kuin ite sallit. Hyvä vertauskohta on ulkomaanmatka, joka voi maksaa muutamia satoja tai vaihtoehtoisesti muutamia kymmeniä tuhansia euroja.
Höpöhöpö. Pienten lasten kanssa todellakin selviää pikkurahalla, mutta ennen kuin itse olet kasvattanut muutaman teinin aikuiseksi pääkaupunkiseudulle, suosittelen pitämään suun kiinni lasten edullisuudesta. Minä olen vielä hyvin pihi vanhempi! Tunnen nuoria, joihin käytetään rahaa moninkertainen määrä omiini verrattuna. On aika ikävää kulkea itse rääsyissä ja käyttää jotain Nokian näppäinpuhelinta kun kavereilla on kaikki uusimmat vehkeet. Aikuisena on helpompi haistattaa paskat koko yhteiskunnalle, mutta aika harva teini vielä uskaltaa luovuttaa.
Onpas sulla mustavalkoinen ajattelu. Se ettei osta teinille 500e kännykää todellakaan tarkoita sitä että ainut jäljelle jäänyt vaihtoehto on ostaa näppäinpuhelin. Tai se ettei osta teinille vuodessa tonnilla vaateita tarkoita sitä, että hän joutuu kulkemaan rääsyissä. Tuhlaat lapsiisi paljon enemmän rahaa kuin siihen olisi ollut oikeasti tarve ja se on sun OMA VALINTA. Se ei tarkoita sitä, että lapsen tai teinin kasvattamiseen on pakko kuluttaa näin paljon rahaa. Tietysti aina löytyy ihmisiä, jotka tuhlaa lapsiin vielä enemmän rahaa, mutta sekin on heidän oma valinta. Lapsiin saa upotettua niin paljon rahaa kuin haluaa, vaikka miljoonia. Mitä enemmän on tuollaisia vanhempia, sitä enemmän luodaan kilpailua ja paineita. Tällöin normaalihintainen älypuhelin muuttuu "hävettäväksi" ja se ettet tule kouluun joka päivä uusissa vaatteisa on merkki "köyhästä luuserista".
Yhtä hyvin voit perustella samalla tavalla jokapäiväiset illalliset luksusravintoloissa, koska kotona syöminen on vain niin "out" ja kotiruoka suorastaan roskaa. Täytyyhän meidän Maijan syödä ravintoloissa, muuten saa hävetä silmät päästään.
Suomalaiset naisethan se lapsettomuuden oikea syy on. Eikä siitä juuri puhuta.