Syntyvyys laskee taas. Milloin uskalletaan alkaa puhua lapsettomuuden oikeista syistä?

Lapsettomuudesta puhuvat ne ihmiset, joilla itsellään on lapsia. Lapsettomien motiiveja todellakin halutaan tyhmentää ja pilkata. Mitään oikeaa syytä ei voi olla ja mitään ei kannata muuttaa.

Kaikki ihmiset eivät haaveile perheestä koko elämäänsä. Se on luonnollinen, kasvamiseen liittyvä elämänvaihe, ei itsetarkoitus. Ne, joilla on sisäsyntyinen palo lisääntyä, eivät pysty käsittämään, että joltain tämä tunne puuttuu.

Siitä seuraa ristiinpuhumista ja asian tarkastelua vain omien motivaattoreiden kautta. Lasten hankkimista "pitkitetään" (ihan kuin kaikki ihmiset kävelisivät ympäriinsä jatkuvasti omaa lasta maanisesti kaihoten), biologiaa ei "ymmärretä" (en tunne yhtäkään aikuista ihmistä joka ei ymmärrä lisääntymismhadollisuuksien hiipumista iän myötä, mutta lasta ei voi tehdä jos sitä ei halua tehdä, ihan oikeasti!).

Jne.

Ymmärrän. Ryhdytiin yrittämään lasta, kun edes minulla oli ns. normaali päivätyö. Sitä ennen ajatus tuntuin tosi vaikealta, kun oltiin kummatkin (tosin vakituisessa) vuorotöissä. Saatikka, jos olisimme ollet pätkätöissä. Edelleen tulevaisuus huolettaa. Omilta vanhemmiltani kuulleena sanoivat, että ennen oli paremmin siksi, että tulevaisuutta uskalsi suunnitella, koska oli uskoa siihen, että on olemassa jotain pysyvää kuten työpaikka ja varma tulo. Nykyisin kuka vain voi saada lähtöpassit ja tippua ahdinkoon. Riskejä kuitenkin täytyy ottaa, joten pää pystyyn ja tsemppiä.

Naiset ei työllisty. Samaan aikaan meillä on korkeimmin koulutettu sukupolvi naisia, joka katsoo kun miehet vie työt nenän edestä. Jos on koko elämänsä laittanut resursseja (aikaa, vaivaa, verta, hikeä, kyyneleitä) ammattiinsa, niin todella paha vaihtoehto olisi hankkia lapsia kun valmistuu työttömänä. Sitten sitä jäisi todnäk kotiin tai huonoihin töihin. Tähän joku tulee huutamaan että "tosi kiva jos ura on tärkeempää kun lapset senkin hullu", ja luulen, että silloin ihmisellä ei ole mitään käsitystä niistä unelmista ja työmäärästä mitä on KOKO ELÄMÄN sen eteen tehnyt. Minä jäin iltapäivällä lukemaan, kun kaverit lähti kaupoille. Minä luin kirjoituksiin, pääsykokeisiin, tentteihin, menin vaihtoon, tein vaativia harjoitteluja, kirjoitin ja laskin enemmän kuin sielu sietää. Ei sellaista panostusta ole kiinnostus heittää mihinkään romukoppaan.

Sitten sitä tekee just sitä ja tätä, että pääsis työnsyrjään kiinni. Freelancea, kevytyrittäjyyttä, kursseja, muuttaa... Aika kuluu, stressi kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Ryhdytiin yrittämään lasta, kun edes minulla oli ns. normaali päivätyö. Sitä ennen ajatus tuntuin tosi vaikealta, kun oltiin kummatkin (tosin vakituisessa) vuorotöissä. Saatikka, jos olisimme ollet pätkätöissä. Edelleen tulevaisuus huolettaa. Omilta vanhemmiltani kuulleena sanoivat, että ennen oli paremmin siksi, että tulevaisuutta uskalsi suunnitella, koska oli uskoa siihen, että on olemassa jotain pysyvää kuten työpaikka ja varma tulo. Nykyisin kuka vain voi saada lähtöpassit ja tippua ahdinkoon. Riskejä kuitenkin täytyy ottaa, joten pää pystyyn ja tsemppiä.

Juuri näin. Omat lapseni ovat jo kolmekymppisiä ja esikoinen sai alkunsa jo ennenkuin valmistuin. Syntyi pari kuukautta valmistumiseni jälkeen. Ei silloin tarvinnut olla huolissaan siitä, ettei äitiysloman jälkeen saisi töitä. Tottakai sai. 

Oma elämäntilanne ei ollut ideaali silloin, kun aloimme yrittää lapsen hankintaa. Olin vain niin pitkään sinnitellyt ja odottanut elämäntilanteen muuttumista paremmaksi, että tuli sitten sellainen olo, ettei sitä ehkä tapahtukaan, ei ainakaan säällisessä ajassa.

Mietimme sitten puolison kanssa yhdessä, että jääkö myöhemmin harmittamaan ellemme nyt lasten hankintaa edes yritä, kun vuodet vain juoksevat. Totesimme, että varmasti jää. Joten aloimme yrittää sitä.

Olemme nyt lapsistamme hyvin onnellisia, mutta kyllä työttömyys stressaa pienten lasten vanhempana aivan älyttömästi. Eli ymmärrän täysin sen, että tällaisessa työllisyystilanteessa lasten hankinta vain monelta jää, elleivät lapset erityisen vahvasti ajatuksissa ole.

Kyllähän noista syistä puhutaan? Ja millä perusteella nuo ovat niitä oikeita syitä? Siksi, että ne ovat sinun syitäsi? Mitä asialle pitäisi mielestäsi tehdä? Ei valtio voi järjestää kaikille säännöllisiä tuloja ja työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän noista syistä puhutaan? Ja millä perusteella nuo ovat niitä oikeita syitä? Siksi, että ne ovat sinun syitäsi? Mitä asialle pitäisi mielestäsi tehdä? Ei valtio voi järjestää kaikille säännöllisiä tuloja ja työpaikkaa.

Jonkun sosiologisen tutkimuksenko asiasta olisit halunnut aloittajan tähän avaukseensa heittävän? Tuo oli minusta mielenkiintoista ja arvokasta pohdintaa haastavasta aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän noista syistä puhutaan? Ja millä perusteella nuo ovat niitä oikeita syitä? Siksi, että ne ovat sinun syitäsi? Mitä asialle pitäisi mielestäsi tehdä? Ei valtio voi järjestää kaikille säännöllisiä tuloja ja työpaikkaa.

Ei voikaan, mutta jos valtion aka päättäjien linjaus on, että yhä harvemmalla tulee olemaan säännöllisiä tuloja, joilla pystyisi elättämään itsensä ja lapsensa, ja työpaikkaa, valtion on myös hyväksyttävä se fakta, että syntyvyys laskee. Ei siis pidä vikistä syntyvyyden laskusta, jos politiikka on sitä, mikä laskee syntyvyyttä entisestään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Ryhdytiin yrittämään lasta, kun edes minulla oli ns. normaali päivätyö. Sitä ennen ajatus tuntuin tosi vaikealta, kun oltiin kummatkin (tosin vakituisessa) vuorotöissä. Saatikka, jos olisimme ollet pätkätöissä. Edelleen tulevaisuus huolettaa. Omilta vanhemmiltani kuulleena sanoivat, että ennen oli paremmin siksi, että tulevaisuutta uskalsi suunnitella, koska oli uskoa siihen, että on olemassa jotain pysyvää kuten työpaikka ja varma tulo. Nykyisin kuka vain voi saada lähtöpassit ja tippua ahdinkoon. Riskejä kuitenkin täytyy ottaa, joten pää pystyyn ja tsemppiä.

Juuri näin. Omat lapseni ovat jo kolmekymppisiä ja esikoinen sai alkunsa jo ennenkuin valmistuin. Syntyi pari kuukautta valmistumiseni jälkeen. Ei silloin tarvinnut olla huolissaan siitä, ettei äitiysloman jälkeen saisi töitä. Tottakai sai. 

Jotain on muuttunut. Meillä tuli lapset 90 luvun suuressa lamassa. Suoraan sairaanhoitajaopistosta äitiysvapaalle, koska töitä ei ollut lamassa ja silloinhan syntyvyys nousi, koska monikin ajatteli että nyt on hyvä sauma hankkia lapsi, kun töihinkin on niin vaikea päästä. Mutta silloin ihmisillä oli luottamus siihen että lama menee ohi ja tulevaisuus on valoisampi. Nyt on todella kuuma nousukausi menossa ja siitä huolimatta suuri osa kansasta elää kurjuudessa ja tulevaisuus on todella epävarma. Mitäs sitten kun tulee seuraava lama?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Ryhdytiin yrittämään lasta, kun edes minulla oli ns. normaali päivätyö. Sitä ennen ajatus tuntuin tosi vaikealta, kun oltiin kummatkin (tosin vakituisessa) vuorotöissä. Saatikka, jos olisimme ollet pätkätöissä. Edelleen tulevaisuus huolettaa. Omilta vanhemmiltani kuulleena sanoivat, että ennen oli paremmin siksi, että tulevaisuutta uskalsi suunnitella, koska oli uskoa siihen, että on olemassa jotain pysyvää kuten työpaikka ja varma tulo. Nykyisin kuka vain voi saada lähtöpassit ja tippua ahdinkoon. Riskejä kuitenkin täytyy ottaa, joten pää pystyyn ja tsemppiä.

Juuri näin. Omat lapseni ovat jo kolmekymppisiä ja esikoinen sai alkunsa jo ennenkuin valmistuin. Syntyi pari kuukautta valmistumiseni jälkeen. Ei silloin tarvinnut olla huolissaan siitä, ettei äitiysloman jälkeen saisi töitä. Tottakai sai. 

Jotain on muuttunut. Meillä tuli lapset 90 luvun suuressa lamassa. Suoraan sairaanhoitajaopistosta äitiysvapaalle, koska töitä ei ollut lamassa ja silloinhan syntyvyys nousi, koska monikin ajatteli että nyt on hyvä sauma hankkia lapsi, kun töihinkin on niin vaikea päästä. Mutta silloin ihmisillä oli luottamus siihen että lama menee ohi ja tulevaisuus on valoisampi. Nyt on todella kuuma nousukausi menossa ja siitä huolimatta suuri osa kansasta elää kurjuudessa ja tulevaisuus on todella epävarma. Mitäs sitten kun tulee seuraava lama?

Näin 1980-luvulla syntyneenä on sekä lapsuus että iso osa nuoruutta kulunut lamassa tai taantumassa. Osa pärjää työmarkkinoilla hyvin, osa keskinkertaisesti ja moni ei pärjää lainkaan. Rakenna siinä sitten uskoa tulevaisuuteen. 😒

Nuoret naiset tarvitsevat ehdottomasti vakituisen työpaikan ja lakisääteisen varmuuden siitä, että pääsevät äitiysloman jälkeen omaan työtehtäväänsä, jollei kotonaolo veny jostain syystä tavanomaista pidemmäksi.

Aktiivimalli on myrkkyä lasten määrän kasvun lisäämiselle. Vaikutus on sama koskeeko pätkätyö äitiä vaiko isää.

Ihmiset tarvitsevat varmuutta ja jatkuvuuden tunnetta, jotta uskaltavat tehdä suuria päätöksiä.

Toinen syy, mistä ei juuri puhuta lapsettomuudesta keskusteltaessa on yleinen hedelmällisyyden lasku ja sen syyt.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän noista syistä puhutaan? Ja millä perusteella nuo ovat niitä oikeita syitä? Siksi, että ne ovat sinun syitäsi? Mitä asialle pitäisi mielestäsi tehdä? Ei valtio voi järjestää kaikille säännöllisiä tuloja ja

työpaikkaa.

Ei voi, mutta ei yhteiskunta voi myöskään valittaa alhaisesta syntyvyydestä, jos ihmisiltä puuttuu usko omaan tulevaisuuteen ja selviämiseen. Kaikki syyt hankkia tai olla hankkimatta lapsi on oikeita, oli kyse sitten taloudellisesta turvattomuudesta tai vain siitä, että yksinkertaisesti pitää tai ei pidä lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän noista syistä puhutaan? Ja millä perusteella nuo ovat niitä oikeita syitä? Siksi, että ne ovat sinun syitäsi? Mitä asialle pitäisi mielestäsi tehdä? Ei valtio voi järjestää kaikille säännöllisiä tuloja ja työpaikkaa.

Tietenkin valtio voi järjestää täystyöllisyyden takaavan tilanteen, se on normaali tila taloudessa.

Nykyinen pätkätyökurjuus ja suurtyöttömyys on tarkoituksella luotu keinotekoinen tilanne. Porvarillisen politiikan keskiössä on aina ollut pyrkimys luoda ylitarjonta työvoimasta, tähän pyritään suurten tuloerojen mahdollistamiseksi. Unionin ajama vapaakauppa ja rajat auki politiikka palvelee juurikin porvarien pyrkimyksiä. Vaurautta heille, köyhyyttä muille. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän noista syistä puhutaan? Ja millä perusteella nuo ovat niitä oikeita syitä? Siksi, että ne ovat sinun syitäsi? Mitä asialle pitäisi mielestäsi tehdä? Ei valtio voi järjestää kaikille säännöllisiä tuloja ja työpaikkaa.

Maissa joissa perhevapaat on jaettu 50:50 (kuten Ruotsi ja Islanti) lapset ovat onnellisia, naiset töissä ja homma pyörii. Eli jos työnanatajalla olisi yhtä iso riski palkata nainen kuin mies niin naiset saisi enemmän töitä. Ja kun mies oppisi tuntemaan lapsen tarpeet ja persoonan samalla tavalla kuin nainen heti vauvasta niin perhe-elämä olisi myös jatkossa tasaisempaa.

Terveisin mies ja isä, joka ihmettelee että miten monet suomalaisetkin äidit olettaa, että isä on 100 % omistautunut lapselle jota ei oikeastaan edes tunne, rutiineiltaan tai mielenmaisemaltaan ja sitten sitä pitäisi osata rakastaa ja hoitaa kuten äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Ryhdytiin yrittämään lasta, kun edes minulla oli ns. normaali päivätyö. Sitä ennen ajatus tuntuin tosi vaikealta, kun oltiin kummatkin (tosin vakituisessa) vuorotöissä. Saatikka, jos olisimme ollet pätkätöissä. Edelleen tulevaisuus huolettaa. Omilta vanhemmiltani kuulleena sanoivat, että ennen oli paremmin siksi, että tulevaisuutta uskalsi suunnitella, koska oli uskoa siihen, että on olemassa jotain pysyvää kuten työpaikka ja varma tulo. Nykyisin kuka vain voi saada lähtöpassit ja tippua ahdinkoon. Riskejä kuitenkin täytyy ottaa, joten pää pystyyn ja tsemppiä.

Juuri näin. Omat lapseni ovat jo kolmekymppisiä ja esikoinen sai alkunsa jo ennenkuin valmistuin. Syntyi pari kuukautta valmistumiseni jälkeen. Ei silloin tarvinnut olla huolissaan siitä, ettei äitiysloman jälkeen saisi töitä. Tottakai sai. 

Jotain on muuttunut. Meillä tuli lapset 90 luvun suuressa lamassa. Suoraan sairaanhoitajaopistosta äitiysvapaalle, koska töitä ei ollut lamassa ja silloinhan syntyvyys nousi, koska monikin ajatteli että nyt on hyvä sauma hankkia lapsi, kun töihinkin on niin vaikea päästä. Mutta silloin ihmisillä oli luottamus siihen että lama menee ohi ja tulevaisuus on valoisampi. Nyt on todella kuuma nousukausi menossa ja siitä huolimatta suuri osa kansasta elää kurjuudessa ja tulevaisuus on todella epävarma. Mitäs sitten kun tulee seuraava lama?

Tuo on juuri se muutos. Nykyisin ei enää uskota. Uskotaan vasta sitten, kun omin silmin nähdään. Nousukausi kun ei päättäjien puheista huolimatta tarkoita, että yrityksillä menee hyvin, koska työntekijöille ei tarvitse maksaa palkkaa. 

Kiitos kaikille asiallisista kommenteista jo nyt, tää aihe harvoin säilyy eskaloitumattomana.

Ap <3

Nykyisin Suomessa suunnilleen ainoa, joka voi taata tuleville lapsilleen kohtuullisen toimeentulon on 70-vuotias presidentti.

Puhutaan että on hyväksyttävä pätkätöiden yleistyminen, työmarkkinoiden muutos (lue: maksetaan jos jaksetaan) ja työurien sirpaloituminen. Hyväksytään sitten sekin, ettei sellaiseen tilanteeseen voi tehdä lapsia.

Avasin ketjun kun ajattelin että täällä olisi mielenkiintoinen yhteiskunnallinen keskutelu menossa.

Se olikin taas vain joku vela joka ei ole tarpeeksi tyytyväinen omaan elämäänsä vaan pitää tarpeellisena vertailla omia valintojaan muihin.

Mikä tekee sinut noin onnettomaksi että pitää saada muut tapauttamaan olkapäätäsi ja hokemaan hyvä sinä?

Mistä tulee noin heikko itsetunto? Elä elämääsi äläkä välitä muista.

Koko lapsuus oli aika stressaavaa aikaa laman takia. Perheen tunnelma oli kireä. Hyviä muistoja perhe-elämästä ei oikein ole, lapsena joutui kantamaan iso vastuuta mm. vanhempien yrityksen asioista.

Päätin investoida resursseja koulutukseen että omat mahdollisuudet olisi paremmat. Se investointi ei ole realisoitunut. Samaa puhuu monet:

-Lapsiperhekokemuksia on kaikilla (oma perhe on voinut olla huono, elämästä on alettu nauttia vasta aikuisena. Eikö kaikki ansaitse huolettomuutta, jonka normaali ihminen on saanut lapsena?=

-Lama on ollut läsnä koko elämän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän noista syistä puhutaan? Ja millä perusteella nuo ovat niitä oikeita syitä? Siksi, että ne ovat sinun syitäsi? Mitä asialle pitäisi mielestäsi tehdä? Ei valtio voi järjestää kaikille säännöllisiä tuloja ja työpaikkaa.

Tietenkin valtio voi järjestää täystyöllisyyden takaavan tilanteen, se on normaali tila taloudessa.

Nykyinen pätkätyökurjuus ja suurtyöttömyys on tarkoituksella luotu keinotekoinen tilanne. Porvarillisen politiikan keskiössä on aina ollut pyrkimys luoda ylitarjonta työvoimasta, tähän pyritään suurten tuloerojen mahdollistamiseksi. Unionin ajama vapaakauppa ja rajat auki politiikka palvelee juurikin porvarien pyrkimyksiä. Vaurautta heille, köyhyyttä muille. 

En usko että koskaan enää tulee tilannetta että kaikille on töitä. Työn tehokkuus on noussut tasolle, jossa enää ei tarvita kaikkien työpanosta ja tämä kehitys tulee jatkumaan, eikä tämä ole edes huono asia.

Harva kaipaa työtä, toimeentulon takia sitä tehdään.

Nykyinen yhteiskuntajärjestelmä perustuu pitkälti työstä saatavaan palkkaan ja palkasta maksettavaan veroon. Tarvitaan muutos siihen että miten hyvinvointia jaetaan ja kerätään. Tarvitaan joku perustulon tyylinen sosiaaliturva, joka takaa ihmisten toimeentulon sekä mahdollistaa pätkä ja osa-aikatyöllisyyden. Poliitikoilla on suuri haaste muuttaa verotusta siten että sen painopiste siirtyy työn verottamisesta kulutuksen ja tuotannon verottamiseen.