Vihdoinkin veli on tajunnut että hänen vaimonsa on NAISLAPSI
ja ottaa eron. Kymmenen vuoden liiton jälkeen. Olen niin onnellinen veljen puolesta.
Tää naislapsi ei ole ikinä jaksanut tai viitsinyt tehdä mitään koulua loppuun eikä jaksa työelämää. Itkeskelee pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Ei ota koskaan ikinä vastuuta mistään, vaan syyttää aina kaikista muita. On laiska ja mukavuudenhaluinen. Tahtoo koko ajan uusia tavaroita ja ellei saa niitä, raivostuu silmittömästi tai mököttää päiväkausia.
Mut nyt ei enää häntä ikinä! Se on MOI MOI! Terv Helpottunut isosisko
Kommentit (72)
Minä olin nuorempana samankalainen kuten tuo veljesi ex, mikä on varsin kamala asia myöntää. Lopulta minulla diagnosoitiin 22-vuotiaana add ja asberger. Sen jälkeen saamani avun ja lääkityksen avulla tajusin erota jämähtäneestä suhteesta, ja kykenin ensimmäistä kertaa elämässäni ottamaan oman elämäni haltuun.
En tietenkään pistä omaa huonoa käytöstäni diagnoosien piikkiin, mutta ennen niitä mun elämä oli oikeasti yhtä päivästä toiseen rämpimistä. Silloin ei ollut työkaluja saati energiaa sen oman käytöksen analysointiin ja ratkaisujen etsimiseen.
Minun veljeni oli naimisissa naisen kanssa, jota voisin kuvailla samankaltaisilla sanoilla kuin ap veljensä vaimoa. Voisi, mutta en kuvaile.
Nainen oli elänyt lapsuutensa väkivaltaperheessä ja oli sen seurauksena aika tasapainoton tapaus. Huusi, raivosi, kerran kävi jopa veljeeni käsiksi (pieni nainen, joten ei fyysisiä seurauksia veljelleni). Välillä oli myös masennuskausia, jolloin ei jaksanut tehdä mitään.
Lopulta veljenikään ei jaksanut tukea vaimoaan ongelmissa, jotka vain jatkuivat ja jatkuivat. Ero tuli. Sellaista elämä on. Toivon että veljeni exä saa joskus elämän raiteelleen.
Ex-vaimoni oli aivan samanlainen kuin ap:n veljen ex-vaimo. Meillä tosin oli lapsia. Ja ex oli se joka säi päähänsä erota kun en kuulemma osallistunut tarpeeksi perheen arkeen. Jälkeenpäin ajatellen se oli minulla parempi kuin suhteessa kitkuttaminen...ainakin sen perusteella miten eksän ja hänen uuden miehensä elämä on edennyt.
Joten tuollaisia naisia on ja näköjään melko paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan naisella toistuva masennus, epävakaa persoonallisuus, ADHD? Eräs entinen ystäväni oli epävakaa ja hänellä oli vastaavaa tuittupäisyyttä ja hyväksikäytti kaikkia, joilta jotain sai irti.
Miksi kaikki pitää aina diagnosoida ja siten lokeroida? Sitten kantaa tätä tiettyä luonteenpiirrettä mukanaan koko elämänsä ja tulee myös kohdelluksi sen mukaan (yleensä ei ainakaan paremmin)
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on varmaan huono itsetunto, ja veljesi ei kyennyt tukemaan.
Huono itsetunto ja itsekäs hyväksikäyttäjä on kaksi eri asiaa, jotka voivat olla tai olla olematta samassa henkilössä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mistähän johtuu, että konfliktit ovat naisten välisiä. Johtuisikohan siitä, että miehet märisevät siskolle, miten kamala se vaimo on, mutta eivät uskalla itse sanoa sille vaimolle yhtään mitään. Sitten kun asia ei korjaannu, se sisko ottaakin ohjat käsiinsä ja nostaa kissan pöydälle. Eli miesvauvojen suvuissa pelkästään naiset riitelevät.
Joo ja puhuisivat totta tai kertoisivat sen oman osansa. Eksäni kertoi auliisti siskolleen kaiken, ainoa vain että riidanhaluinen sisko halusi uskoa eikä yrittänytkään kaivella totuuspohjaa. Sitten yhdessä tulivat kimppuuni kuin yleiset syyttäjät sellaisista asioista jotka eivät kuuluneet siskolle tai muulle suvulle pätkääkään. Ihmettelivät kovin kun jätin miehen ja vielä erotessa löysin uuden, mutta jokseenkin huumorintajuttoman, 190 senttisen lihaksikkaan karpaasin joka teki lopun siitä kiusaamisesta.
Kyllä tuollaisia naisia on. Mieheni ex esimerkiksi. Kävi ammattikoulua 7 vuotta. Siis yhtä ja samaa linjaa. Ei mitään motivaatiota. Myöhästyi vähän väliä bussista joka lähti kodin vierestä ja mies joutui kuskata kouluun. Mies kävi töissä ja hoiti kodin ja lapsen. Tää akka makaa sohvalla ja tilas osamaksulla vaatteita ja tavaraa millon mistäkin. Lisäks oli suuttuessaan väkivaltainen miestä kohtaan. Kai sillä joku diagnosoimaton mielenterveysongelma oli. Onneks mies otti eron. Ja ennen kuin joku nyt ehtii sanomaan että miehen keksimää exän mollaamista, niin kyllä minä tämän kuvion itsekin olen nähnyt ja kuullut niin miehen kuin naisenkin kavereilta ja sukulaisilta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä työnteossa on niin ihmeellistä että se on joku ihmisarvon mitta? Jos kaikki saisi kymppitonnin kuussa käymättä töissä niin 99 % lopettaisi hommat heti. Siellä käydään vain rahan takia. Onhan sekin aika surkeaa.
Jos kaikki saisivat kymppitonnin kuussa, niin vuoden kuluttua sillä kymppitonnilla maksaisi Kouvolalaisen kaksion vuokran ja pari kassillista makaronia sekä jauhelihaa (sitä jauhelihan nimellä myytävää jäntevää jauherasvaa siis). Jostain kumman syystä ihmiset kuvittelevat että tuloerojen tasaaminen loputtomiin tarkoittaisi sitä että kaikista tulee varakkaita. Ei tarkoita. Tuloerojen tasaaminen loputtomiin tarkoittaa sitä että kaikista tulee köyhiä. Paremman elintason voi sellaisessa yhteiskunnassa saavuttaa vain lahjuksia vastaanottamalla, edellyttäen että on asemassa jossa pystyy lahjuksia vaatimaan. Neuvostoliitosta löytyy erinomainen esimerkki tuosta talousmallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on varmaan huono itsetunto, ja veljesi ei kyennyt tukemaan.
En ole Ap, mutta jossakin menee raja, kuinka paljon KAHDEN AIKUISEN parisuhteessa täytyy ja tarvitsee toista "tukea" ja psyykata ja millainen on vastuu omasta hyvinvoinnista sillä tukea tarvitsevalla! Meillä jokaisella on vain yksi elämä ja kannattaa miettiä miten sen elää ja kenen kanssa - ei ihan mihin hintaa hyvänsä, mutta kuitenkin on lupa tavoitella onnea!
Koskee myös kaverisuhteita. Mua alkoi jossain vaiheessa nuoruutta ärsyttämään perässävedettävä negatiiviseen ajatteluun (mielestään realisti) mieltynyt kaverini. Koko muu porukka tsemppasi ja nosti mielialaa hänellä. JNeuvottiin mitä kouluja kannaattaa käydä, järkättiin töitä, harjoittelupaikkoja ja opastettiin yleiseen elämänhallintaan. älkikäteen mietittynä hän oli hemmoteltu kakara joka kiukutteli vanhemmilleen, kavereilleen ja kaikille ympärille vaatien erityishuomiota.
Tässä oli lopputulos karmea. Kun kaverit pikkuhiljaa kaikkosivat ympäriltä häneltä katosi täysin kontrolli kaikkeen tekemiseen ja hän ei selvinnyt elämästä kunnolla. Asuu vieläkin vanhempien luona passattavana.
Jossain vaiheessa kaikkien on otettava vastuuta omista tekemisistään eikä oma elämänhallinta tai mieliala voi olla muista ihmisistä riippuvaista.
Luulitte osaavanne auttaa mutta teitte sen väärin. Hänen ongelmansa olivat syvemmällä ja pahempia kuin tiesittekään. Sitten haukutte ja hylkäätte kun itse olitte tyhmiä. välillä kannattaa kyseenalaistaa omat taidot.
Tuttu kuvio. Hävettää myöntää, että oma siskoni on ihan samanlainen. Ei ole koskaan kasvanut aikuiseksi eikä oppinut ottamaan vastuuta mistään. Hänkin avioitui heti lukion jälkeen, teki kolme lasta, erosi ja muutti lapsineen takaisin vanhempiemme kotiin ja elätettäväksi.
Ihanaa! Av mammat katkerina itkee täällä :D