Oletko riitauttanut irtisanomisesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Pena on laiska ja huono työntekijä, niin pitäisikö sinun mielestäsi saada irtisanoa Pena ja ottaa ahkera ja fiksu Kerttu tilalle?

Entä jos olisit itse yrityksen omistaja? Näkisitkö asian toisin?

Jos Pena on ollut liian hidas, lain mukaan et voi suoraan irtisanoa Penaa vaan sinun pitää ensin antaa Penalle varoitus ja mahdollisuus korjata toimintaanta. Muuten Pena pyytää liiton lakimiehen avuksi ja tulee kutsu käräjäoikeuteen. 

Toki, mutta kysyin mielipidettäsi. Onko tämä sinusta paras järjestely?

Itse näen, että työsuhde on suhde, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Työntekijä ja työnantaja ovat perfect match, jossa molemmat haluavat olla kumpaakin hyödyttävässä suhteessa. Kun suhde ei enää toimi, niin kumpikin osapuoli on oikeutettu siitä irtautumaan. Vähän annetaan toiselle aikaa järjestellä asiat, eli irtisanomisajalta palkka maksetaan ja työtehtävät hoidetaan.

En millään kykene ymmärtämään ajatusmaailmaa, että toinen osapuoli ei saa päättää epätyydyttävää suhdetta ilman naurettavia kommervenkkejä. Ei mikään suhde ole hyvä tai hedelmällinen, jos toinen osapuoli on siinä väkisin.

En ikinä pystyisi olemaan työpaikassa, jossa minun ei haluta olevan.

Tuo olisi ihan ymmärretttävä asenne, jos uuden työpaikan löytäminen ei olisi niin vaivalloista kuin se nykyään on. Toki työnantaja mieluusti heittää "ei-niin-täydellisen" Penan pihalle ja ottaa tilalle keltanokka-Kaken, joka hölmönä suostuu tekemään Penan hommat tonnia pienemmällä palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtui?

Ehkä parempi etten tässä vaiheessa avaa enempää keissiä, koska asia on tosiaan lähtenyt eteenpäin ja tulee työnantajan tietoon näinä päivinä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Pena on laiska ja huono työntekijä, niin pitäisikö sinun mielestäsi saada irtisanoa Pena ja ottaa ahkera ja fiksu Kerttu tilalle?

Entä jos olisit itse yrityksen omistaja? Näkisitkö asian toisin?

Jos Pena on ollut liian hidas, lain mukaan et voi suoraan irtisanoa Penaa vaan sinun pitää ensin antaa Penalle varoitus ja mahdollisuus korjata toimintaanta. Muuten Pena pyytää liiton lakimiehen avuksi ja tulee kutsu käräjäoikeuteen. 

...mikä onkin syynä siihen, että Penan jälkeen käytetään vain vuokrafirmoja ja nollatuntisoppareita.

Voidaan tehdä työn saaminen ja menettäminen helpoksi. Tai sitten voidaan tehdä työn saaminen ja menettäminen vaikeaksi. Näiden yhdistelmää ei kuitenkaan ole. Nyt on valittu ensimmäinen polku, mikä ikävästi kusee työtä etsivien nilkoille. Ikävä juttu minusta, vaikka työssä olenkin.

Minä yrittäjänä heittäisin mieluusti pihalle nuoret naiset siinä vaiheessa kun saavat lapsia ja alkaa kaikki helkkarin sairastelukierteet. Ehkäpä nämäkin vaan toteaisivat, että eivät olisikaan halunneet jäädä jos ei kerran heitä haluta? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtui?

Ehkä parempi etten tässä vaiheessa avaa enempää keissiä, koska asia on tosiaan lähtenyt eteenpäin ja tulee työnantajan tietoon näinä päivinä

Avaa sen verran, ettet liikaa yksilöi. Voisi olla hyötyä monellekin ketjun lukijalle. Toki jos tämä on valtakunnanmediatason hommia tai muuten poikkeuksellinen tilanne, niin ehkä sitten ei.

Minut irtisanottiin väärin perustein.  Tässä vaiheessa huomasin, mikä sen ammattiliittoon kuulumisen merkitys on! Otin yhteyttä liiton juristiin, joka alkoi hoitaa asiaa. Karenssia päivärahoihin ei tullut, koska olin "riitauttanut" jutun. Liiton juristi kävi neuvotteluja työnantajan kanssa ja ne olivat aika pitkälliset. Työnantaja maksoi korvaukset pitkin hampain mutta kuitenkin vuoden neuvottelujen jälkeen. Seuraava vaihe olisi ollut oikeuteen meneminen. Joustin itse jonkin verran korvausvaatimuksistani, koska kaikkinensahan tuo prosessi oli aika uuvuttava ja oikeudenkäynti olisi pitkittänyt sitä lisää. Kun sopimus ex-työnantajan kanssa oli allekirjoitettu ja korvausrahat tilillä, fiilis oli hyvä ja asian sai jättää taakseen. Olin tyytyväinen, että olin taistellut ja pitänyt puoleni. Ehkä työnantajakin tuosta oppi, ettei työntekijöitä voi kohdella miten vain ilman seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa, mielestäni on tärkeää työntekijöiden pitää puoliaan, eikä hyväksyä työnantajilta mitä tahansa lainvastaista käytöstä. Sinä voit toki hymyillen ottaa mitä vaan *skaa niskaan. 

Meillä on ero siinä, että mä en jää ottamaan sitä paskaa niskaan. Ymmärrän kyllä jos työpanostani ei arvosteta tai en sovi työyhteisöön. Mutta huvinsa kullakin, jotkut jää itkemään (muka)poljettuja oikeuksiaan ja toiset menee eteenpäin.

Ei puoliensa pitäminen ole itkemään jäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Minut potkittiin pihalle äitiysloman vuoksi. Liitosta sanottiin, että eivät ole kiinnostuneita tapauksesta. Että onnea yritykseen sulle!

Ei tuossa liittoa mihinkään tarvita.

Työnantaja kirjoitti:

Minä yrittäjänä heittäisin mieluusti pihalle nuoret naiset siinä vaiheessa kun saavat lapsia ja alkaa kaikki helkkarin sairastelukierteet. Ehkäpä nämäkin vaan toteaisivat, että eivät olisikaan halunneet jäädä jos ei kerran heitä haluta? :D

Jaa, en minä ainakaan heittäisi hyviä tekijöitä pihalle tuollaisen takia. Aivan pirullisen vaikeaa on ollut löytää osaajia, kun yrityksemme ei ole kovin tunnettu ja siksi ei niin houkutteleva.

Mutta tässä varmaan on juuri tietty kupla. Meidän alalla työntekijät ovat arvokkain juttu, joiden mukana yhtiöt kasvavat tai uppoavat. Yhtään divaritason pelaajaa ei voi olla, mutta kukaan ei halua vilttiketjussakaan istua, vaan jos työ ei suju tai ei pärjää, niin autamme etsimään uuden duunin. Isossa maailmassa alallamme porukkaa heitetään ulos niin, että lähtö on saman tien ilman ennakkovaroitusta ja vartija tuo kamat laatikossa aulaan. Sellaiseen kulttuuriin emme kuitenkaan ole lähteneet.

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen, että onko joidenkiin elämän sisältö sitä, että halutaan riidellä vaikka väkisin. Kun samaan aikaan sen energian voisi käyttää siihen, että rakentaa omaa tulevaisuuttaan esimerkiksi etsimällä uutta työtä. Tuo työn etsiminen toisi itselle hyvää elämää vuosiksi eteenpäin. Mutta sen sijaan haetaan lyhytkestoista tyydytystä riitelemällä ja pyrkimällä siinä voittoon, josta ei edes ole mitään takuuta.

Mutta tunnetustihan joidenkin lasi on puoliksi tyhjä kun toisten on puoliksi täynnä...

Eihän nuo asiat sulje toisiaan pois. En minäkään potkujen jälkeen todellakaan olisi halunnut enää palata entisen työnantajan palvelukseen. Ja siinä vaiheessa kun korvaukset napsahti tilille, olin jo uudessa työssä. Kyse on periaatteesta ja siitä, ettei anna kenenkään polkea oikeuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Minut irtisanottiin väärin perustein.  Tässä vaiheessa huomasin, mikä sen ammattiliittoon kuulumisen merkitys on! Otin yhteyttä liiton juristiin, joka alkoi hoitaa asiaa. Karenssia päivärahoihin ei tullut, koska olin "riitauttanut" jutun. Liiton juristi kävi neuvotteluja työnantajan kanssa ja ne olivat aika pitkälliset. Työnantaja maksoi korvaukset pitkin hampain mutta kuitenkin vuoden neuvottelujen jälkeen. Seuraava vaihe olisi ollut oikeuteen meneminen. Joustin itse jonkin verran korvausvaatimuksistani, koska kaikkinensahan tuo prosessi oli aika uuvuttava ja oikeudenkäynti olisi pitkittänyt sitä lisää. Kun sopimus ex-työnantajan kanssa oli allekirjoitettu ja korvausrahat tilillä, fiilis oli hyvä ja asian sai jättää taakseen. Olin tyytyväinen, että olin taistellut ja pitänyt puoleni. Ehkä työnantajakin tuosta oppi, ettei työntekijöitä voi kohdella miten vain ilman seurauksia.

Mitkä olivat väärät perusteet? Ja miksi yhtiö viitsi noin pitkään taistella? Puhutaanko siis ylimmän johdon tason rahoista vai miksi näin?

Vierailija kirjoitti:

Minut irtisanottiin väärin perustein.  Tässä vaiheessa huomasin, mikä sen ammattiliittoon kuulumisen merkitys on! Otin yhteyttä liiton juristiin, joka alkoi hoitaa asiaa. Karenssia päivärahoihin ei tullut, koska olin "riitauttanut" jutun. Liiton juristi kävi neuvotteluja työnantajan kanssa ja ne olivat aika pitkälliset. Työnantaja maksoi korvaukset pitkin hampain mutta kuitenkin vuoden neuvottelujen jälkeen. Seuraava vaihe olisi ollut oikeuteen meneminen. Joustin itse jonkin verran korvausvaatimuksistani, koska kaikkinensahan tuo prosessi oli aika uuvuttava ja oikeudenkäynti olisi pitkittänyt sitä lisää. Kun sopimus ex-työnantajan kanssa oli allekirjoitettu ja korvausrahat tilillä, fiilis oli hyvä ja asian sai jättää taakseen. Olin tyytyväinen, että olin taistellut ja pitänyt puoleni. Ehkä työnantajakin tuosta oppi, ettei työntekijöitä voi kohdella miten vain ilman seurauksia.

Ikävintä tässä on, että et pystynyt luomaan arvoa organisaatiossa. Peruste oli siis tosiasiassa aivan oikea.

Onneksi et ole yrittäjä, koska silloin olisit kohdannut konkurssin. Asiakkailta ei voi hakea korvauksia, jos oma duuni ei suju.

Irtisanominen pitää pystyä riitauttamaan, jottei työnantaja toimi toistuvasti mielivaltaisesti ja laittomasti. Jos esim työpaikassa on henkilö, joka kiusaa työkavereita ja savustaa heitä yksi kerrallaan ulos aina muka syyllisenä johonkin, irtisanominenko vain pitäisi niellä? Riitauttaminen auttaa ainakin tulevia työkavereita.

Lisäksi jos esim irtisanomisen todellinen syy on ollut vaikkapa raskaus, jos kukaan ei riitauttaisi tätä, luuletteko ettei työnantaja rupeaisi irtisanomaan raskaana olevat tai kaikki paljon poissaolevat pienten lasten äidit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen, että onko joidenkiin elämän sisältö sitä, että halutaan riidellä vaikka väkisin. Kun samaan aikaan sen energian voisi käyttää siihen, että rakentaa omaa tulevaisuuttaan esimerkiksi etsimällä uutta työtä. Tuo työn etsiminen toisi itselle hyvää elämää vuosiksi eteenpäin. Mutta sen sijaan haetaan lyhytkestoista tyydytystä riitelemällä ja pyrkimällä siinä voittoon, josta ei edes ole mitään takuuta.

Mutta tunnetustihan joidenkin lasi on puoliksi tyhjä kun toisten on puoliksi täynnä...

 

Eihän nuo asiat sulje toisiaan pois. En minäkään potkujen jälkeen todellakaan olisi halunnut enää palata entisen työnantajan palvelukseen. Ja siinä vaiheessa kun korvaukset napsahti tilille, olin jo uudessa työssä. Kyse on periaatteesta ja siitä, ettei anna kenenkään polkea oikeuksiaan.

Pitäisi miettiä, miksi on annettu tuollaisia oikeuksia. Miksi sinua ei saisi irtisanoa, jos olet arvoton? Siinä on tärkein kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, en minä ainakaan heittäisi hyviä tekijöitä pihalle tuollaisen takia. Aivan pirullisen vaikeaa on ollut löytää osaajia, kun yrityksemme ei ole kovin tunnettu ja siksi ei niin houkutteleva.

No minulla ei ole kyseessä mikään asiantuntijafirma, vaan ihan perus duunarihommaa johon uuden tekijän saa samana päivänä. 

Vierailija kirjoitti:

Irtisanominen pitää pystyä riitauttamaan, jottei työnantaja toimi toistuvasti mielivaltaisesti ja laittomasti. Jos esim työpaikassa on henkilö, joka kiusaa työkavereita ja savustaa heitä yksi kerrallaan ulos aina muka syyllisenä johonkin, irtisanominenko vain pitäisi niellä? Riitauttaminen auttaa ainakin tulevia työkavereita.

Lisäksi jos esim irtisanomisen todellinen syy on ollut vaikkapa raskaus, jos kukaan ei riitauttaisi tätä, luuletteko ettei työnantaja rupeaisi irtisanomaan raskaana olevat tai kaikki paljon poissaolevat pienten lasten äidit.

Omistajan ongelmahan se on, jos yksi hölmö savustaa hyvät pois. Työntekijät voivat vaihtaa muualle.

Hyviä työntekijöitä ei irtisanota lasten takia. Jos taas työpanos on huono, niin miksi pitää täysi palkka maksaa? Meillä on sosiaaliturva sitä varten, että jos työtä ei pysty tekemään, niin saa toimeentulon muualta.

Tein epäasiallisesti käyttäytyvästä esimiehestä ilmoituksen työsuojeluun, jonka seurauksena esimies yritti antaa minulle potkut -siinä onnistumatta.

Tuli kalliiksi työnantajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa, mielestäni on tärkeää työntekijöiden pitää puoliaan, eikä hyväksyä työnantajilta mitä tahansa lainvastaista käytöstä. Sinä voit toki hymyillen ottaa mitä vaan *skaa niskaan. 

Meillä on ero siinä, että mä en jää ottamaan sitä paskaa niskaan. Ymmärrän kyllä jos työpanostani ei arvosteta tai en sovi työyhteisöön. Mutta huvinsa kullakin, jotkut jää itkemään (muka)poljettuja oikeuksiaan ja toiset menee eteenpäin.

Jos ero tulee kaverista, puolisosta tai työpaikasta, niin silloin etsitään uusi. Ei silloin jäädä parkumaan exälle, että ota nyt takaisin ja eiei et saa erota musta, tuun vaikka väkisin sun kainaloon.

Outoja nämä sinun vertauksesi. Ensin vertaat raiskaukseen ja nyt parisuhteen loppumiseen.

Kyseessä on kuitenkin työ ja työoloja säädellään lainsäädännöllä ja työehtosopimuksilla. 

Väitätkö tosiaan, että työnantajille pitäisi antaa kaikki valtuudet polkea nämä heidän toimintaansa säätelevät lait ja sopimukset!

Tuliko pelko pe**eeseen? 

Taidatkin itse olla työnantaja, joka kohtelee työntekijöitään sikamaisesti ja nyt pelkää, että joutuu vielä vastuuseen törkeistä teoistaan. Nyt sitten täällä pelottelet ihmispoloja AV:lla. Näitä on tosiaan nähty, näitä sinun kaltaisiasi ihmisläjiä. 

Tietysti ap pitää puoliaan ja riitauttaa työsuhteensa päättymisen, jos niin haluaa. Mene sinä muualle kiusaamaan ihmisiä, vaikka sitä vaimoa, jota olet raiskannut ja heittänyt pellolle milloin mistäkin syystä. Vielä se vaimokin tuosta nousee jaloilleen, ottaa eron sinusta ja nylkee sinut putipuhtaaksi vahingonkorvauksien muodossa. Kaikista näistä kärsimyksen vuosista saat maksaa isot rahat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, en minä ainakaan heittäisi hyviä tekijöitä pihalle tuollaisen takia. Aivan pirullisen vaikeaa on ollut löytää osaajia, kun yrityksemme ei ole kovin tunnettu ja siksi ei niin houkutteleva.

No minulla ei ole kyseessä mikään asiantuntijafirma, vaan ihan perus duunarihommaa johon uuden tekijän saa samana päivänä. 

Sitten otat vuokrafirmasta vaan. Paljon joustavampaa. Ei mitään järkeä hirttää firmaa oman tai lapsen takia saikuttelijoihin tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut irtisanottiin väärin perustein.  Tässä vaiheessa huomasin, mikä sen ammattiliittoon kuulumisen merkitys on! Otin yhteyttä liiton juristiin, joka alkoi hoitaa asiaa. Karenssia päivärahoihin ei tullut, koska olin "riitauttanut" jutun. Liiton juristi kävi neuvotteluja työnantajan kanssa ja ne olivat aika pitkälliset. Työnantaja maksoi korvaukset pitkin hampain mutta kuitenkin vuoden neuvottelujen jälkeen. Seuraava vaihe olisi ollut oikeuteen meneminen. Joustin itse jonkin verran korvausvaatimuksistani, koska kaikkinensahan tuo prosessi oli aika uuvuttava ja oikeudenkäynti olisi pitkittänyt sitä lisää. Kun sopimus ex-työnantajan kanssa oli allekirjoitettu ja korvausrahat tilillä, fiilis oli hyvä ja asian sai jättää taakseen. Olin tyytyväinen, että olin taistellut ja pitänyt puoleni. Ehkä työnantajakin tuosta oppi, ettei työntekijöitä voi kohdella miten vain ilman seurauksia.

Mitkä olivat väärät perusteet? Ja miksi yhtiö viitsi noin pitkään taistella? Puhutaanko siis ylimmän johdon tason rahoista vai miksi näin?

En avaa tässä perusteita. Kyseessä kolmannen sektorin toimija eikä suurista rahoista kyse. Taistelu enemmän periaatteellinen.