Miten joillekkin voi riittää elämän sisällöksi kotiäitiys?

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään rutiineista. Mun vanhemmat oli alkoholisteja enkä saanut kokea turvallista lapsuutta. Nyt nautin äärettömästi omien lasteni seurasta ja olen tosi onnekas, koska se on mahdollista mieheni hyvien tulojen takia. Hän taas tykkää haasteista, joita saa työelämässä kokea. Ollaan tosi lapsirakkaita molemmat, mutta mä en kaipaa työntekoa laisinkaan.

Mieheni yritys maksaa veroja monen ihmisen edestä, joten en pidä meidän perhettä "elättinä". Meille on kertynyt myös iso omaisuus tulevaisuuden turvaksi ja sitä kasvatetaan joka kuukausi. Maksamme myös reilusti pääomaveroa joka vuosi.

Miehesi yritys maksaa, et sinä. Taas tuollainen pikkuvaimo, hyi olkoon.

Oma varallisuuteni on valitettavasti perintö. Mielummin ottaisin elävän äidin.

Ihmisiä on erilaisia. Suurin osa meistä taitaa elää omassa kuplassaan eli toisten ihmisten valintojen hyväksyvä ymmärtäminen voi olla vaikeaa.

Olin juuri yhden äidin 50-vuotisjuhlilla. Hänellä on korkeakoulutus ja hän meni 29-vuotiaana naimisiin. Hänellä on miehensä kanssa yhdeksän lasta. Hän on ollut ekan lapsen syntymästä asti kotona, tosin ollut perheen pienessä yrityksessä töissä myös.

Juhlissa oli toistasataa ihmistä ja hyvä tunnelma.

Yhteiskunta tukee lapsiperheitä ja syystä. Lapsia tarvitaan, jotta joku maksaa veroja vielä 30 vuoden päästä ja hoitaa vanhuksia. Eli jos sinulla on paljon lapsia ja heistä tulee kunnon veronmaksajia, sehän on hyvä meille kaikille, toivottavasti saat 15 lasta. Tuon perheen lapsista vanhin on IB-lukiossa ja toinen matikkalukiossa, joten ennusmerkit näyttävät siltä, että veronmaksajia riittää. Tosin lasten ajatteleminen vain taloudellisesta näkökulmasta on huono juttu sekin.

Olisi hienoa, jos palaisimme siihen, että äidit ovat kotona lasten kanssa. Syntyisi perinteisempi ja terveempi yhteiskunta. Naisten työt vapautuisivat kokonaan miehille. Samalla voitaisiin kohottaa kotiäidin arvostus siihen, missä se oli vielä joitain vuosikymmeniä sitten.

Ensimmäiseksi ihmettelen tuota lasten ehdoilla elämistä. Miten kotiäitiys tarkoittaa, että lapset määräävät kaikki? Toinen ihmetykseni on tuo neljän seinän sisällä kököttäminen. Me tehtiin paljon kaikkea kun olin kotiäiti, harvoin kökötimme vain sisällä ja kotona. Sittemmin lasten ollessa päiväkodissa illat kökötimme vain kotona kun energiaa ei ollut enää opintojen ja töiden jälkeen mihinkään.

Ja sisältöä on elämässä vaikka kuinka paljon. On kavereita, oma harrastus ja lasten kanssa tekeminen on myös huippua. Kavereita ei olisi näin paljoa, jos ei olisi lapsia (heidän kauttaan sain kavereita).

Mitä se muille kuuluu jos mies on sen verran varakas että voi ja haluaa elättää koko perheensä?

Ei ainakaan voi valittaa että se kotiäiti elää verorahoilla. Onko se katkeruutta ja/tai kateutta kun joku voi ihan aidosti valita mitä elämässä tekee. Eikö voisi itsekin siihen pyrkiä eikä vain mollata muita?

oisko pakko sit laittaa yleiseen paikkaan ja riisua osa kasvatuksestA? jotkut nauttii kun saavat olla lasten kanssa ja kasvattaa omilla ehdoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän jos muutaman vuoden mutta että kymmenenkin vuotta elää vain lasten ehdoilla neljän seinän sisällä? Eikö tule tunne että pitää osallistua oman elämän rahoitukseen itse eikä roikkua muiden veroilla kustantamilla kelan tuilla? Ihmettelen mikä malli lapsillekkin tulee siitä että ollaan kotona ja elatus tulee tilille muiden tienaamana.

Sulla on hieman kauniisti sanottuna hyvin sisäistettynä suomalainen kahden tulonsaajan malli, jossa ideaalina pidetään sitä että molemmat vanhemmat tekevät uraa kodin ulkopuolella ja siinä sivussa hoidetaan koti ja lapset...

Tämän ehkä voinee tulkita myös niin, että perhe ei ole se, mitä haluttaisiin tai koettaisiin haluttavan puollustaa yhdessä jonkun kanssa.

Toisaalta tästä osa kiitos, tai moite kuuluu myös suomessa verottajallekin; yhden tulon saajan tuloilla ei Suomessa useinkaan onnistu tai pysty rakentamaan sellaista elintasoa ja elämänlaatua, joka tydyttäsi pidemmän päälle kotiin jääneenkin tarpeet ja vaateet.

Oma este on myös sosiaalisella paineella; Mistä kotiin jääneenä kumppanina löydät ja ylläpidät ihmissuhteita, joista saat tarpeeksi tukea, turvaa ja jotka jakavat suunnilleen elämänarvosi, jos jättäydyt vuosikisi kotiin...        

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos niillä on kivat lapset? Monilla on niin hirveet lapset (ja huonosti kasvatetut), että niistä pitää päästä mahdollisimman paljon eroon, esim. harrastuksiin ja kavereiden luokse kyläilemään. Ettei vaan itse tarvitse viettää aikaa omien lasten kanssa.

Eihän se ole normaalia, että aikuisen ihmisen koko elämä pyörii lasten ympärillä.  Onhan lapset kivoja, mutta niin on kissatkin. 

Kenen elämä pyörii minkäkin ympärillä. En minäkään mene sanomaan jollekin fitnesharrastajalle, ettei hänen elämäntyylinsä ole normaalia. Tunnen myös ihmisen, jonka elämä pyörii koiran ympärillä, siis edes kyläilemään ei pääse, koska koiran kanssa on vaikea lähteä, pieni seurakoira, joka viihtyy autossa jne. No ei tulisi mieleenkään puuttua heidän tapoihinsa, tehkööt mitä tykkää.

Yleensä jokaisen elämässä on se yksi asia isompi kuin muut. Kuulostaa enemmän vain katkeralta tuollainen huutelu, vaikka ei sitä olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se muille kuuluu jos mies on sen verran varakas että voi ja haluaa elättää koko perheensä?

Ei ainakaan voi valittaa että se kotiäiti elää verorahoilla. Onko se katkeruutta ja/tai kateutta kun joku voi ihan aidosti valita mitä elämässä tekee. Eikö voisi itsekin siihen pyrkiä eikä vain mollata muita?

Ei toki kuulukaan, mutta toki kannattaa sitten muistaa, että se mitä on, on miehen tienaamaa eikä miehen saavutukset (uralla, elämässä) ole omia. Itse ovat kykkineet kyökissä ja hiekkalaatikon laidoilla.

Paluu entiseen kirjoitti:

Olisi hienoa, jos palaisimme siihen, että äidit ovat kotona lasten kanssa. Syntyisi perinteisempi ja terveempi yhteiskunta. Naisten työt vapautuisivat kokonaan miehille. Samalla voitaisiin kohottaa kotiäidin arvostus siihen, missä se oli vielä joitain vuosikymmeniä sitten.

Ja saataisiin iso joukko katkeroituneita kotiäitejä, jotka tuntisivat että omat lahjat menee hukkaan. Eiköhän kuitenkin jätetä kotiäitiys vapaaehtoiseksi valinnaksi niille, joille se riittää. 

Ei saa olla kotiäiti jos elää tukien varassa. Ok sen ymmärrän.

Mutta ei saa olla kotiäiti jos oma mies maksaa kaiken. Ei saa olla kotiäiti vaikka olisi omaa varallisuutta ja maksaa itse elämänsä. Ei vaan saa? 

Entäs koti-isä? Onko sekin kielletty?

Mua oikeesti huvittaa miten jotkut pitävät elämänsä suurimpana saavutuksena tai saavutuksena ylipäätään perheen perustamista/lasten tekoa. Ainakin itselle ne ovat vain osa elämää ja tavallisia asioita, joita kuka tahansa lisääntymiskykyinen voi "saavuttaa". :D

Vierailija kirjoitti:

Ei saa olla kotiäiti jos elää tukien varassa. Ok sen ymmärrän.

Mutta ei saa olla kotiäiti jos oma mies maksaa kaiken. Ei saa olla kotiäiti vaikka olisi omaa varallisuutta ja maksaa itse elämänsä. Ei vaan saa? 

Entäs koti-isä? Onko sekin kielletty?

Oikein oivallettu. Minusta max. vuosi kotona kotiäitinä/isänä ja sitten töihin on hyvä järjestys!

Vierailija kirjoitti:

Mua oikeesti huvittaa miten jotkut pitävät elämänsä suurimpana saavutuksena tai saavutuksena ylipäätään perheen perustamista/lasten tekoa. Ainakin itselle ne ovat vain osa elämää ja tavallisia asioita, joita kuka tahansa lisääntymiskykyinen voi "saavuttaa". :D

Niinpä. Lapset kuuluu elämään, mutta ei ole saavutus. Luulen, että äitiyden arvon korostamisella peitellään pettymystä, joka liittyy siihen, että omat lahjat on jääneet käyttämättä.

Yhtä järjetöntä kuin päiväkodin tädin työ. Miten kukaan voi kestää olla lasten kanssa kotona?

Vierailija kirjoitti:

Mua oikeesti huvittaa miten jotkut pitävät elämänsä suurimpana saavutuksena tai saavutuksena ylipäätään perheen perustamista/lasten tekoa. Ainakin itselle ne ovat vain osa elämää ja tavallisia asioita, joita kuka tahansa lisääntymiskykyinen voi "saavuttaa". :D

Eläinkin pystyy lisääntymään. On törkeää haaskata elämänsä lapsiin ja jättää kouluttautumatta ja hankkimatta uraa. Se on pöyristyttävää laiskuutta.

Mikähän 50-lukulainen kotiäitiys osalla on mielessä?

Juu ei ole mitään tarvetta elää miehen kautta tai omia miehen saavutuksia omiksi.

Olen koulutettu omilla aivoilla ajatteleva aikuinen nainen. En ole mikään pikkuvaimo vaan ihan tasa-arvoinen kumppani. Minä ja mieheni olemme tiimi ja toimimme yhteisen hyvän puolesta niin että koko perheellä olisi kaikki asiat mahdollisimman hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa olla kotiäiti jos elää tukien varassa. Ok sen ymmärrän.

Mutta ei saa olla kotiäiti jos oma mies maksaa kaiken. Ei saa olla kotiäiti vaikka olisi omaa varallisuutta ja maksaa itse elämänsä. Ei vaan saa? 

Entäs koti-isä? Onko sekin kielletty?

Ehkä tuossa miehen rahoilla kotiäitinä olemisessa syletyttää ne, että nuo naiset on ylläpitämässä sitä yhteiskuntaa, jossa miehet menestyy työelämässä ja uralla naisia paremmin. Ja uraa tekevät naiset joutuvat sitten osin noiden naisten takia tappelemaan sen lasikaton kanssa ja katsomaan, kun joku pikkuvaimoa pitävä kollega porskuttaa ohi vain  siksi, että sillä on munat.

Vierailija kirjoitti:

Miten jotkut tekevät alkeellisia kirjoitus-  ja kielioppivirheitä? Joillekkin - mitä kieltä se on?

Tämän keskustelun taso kiteytyy tässä viestissä. Kiitos.