Mitä teette kun ahdistaa niin paljon, että tuntuu että räjähdätte?

Itsellä käy työssä ollessakin joskus nopeaakin tuo että ulos meneminen ahdistaa ja ihmisten tuijotus. Mökkihöperöityy kun on kotona päivät eikä päivissä ole mitään sisältöä. Kaikesta tulee saman tekevää paskaa

I man up and get a helmet so it never happens.

1) Nukkuisin. Uni on tyypillisesti mulle se suurin akilleen kantapää ja huonojen unien jälkeen mieliala on maassa. Unen lisäksi kiinnittäisin huomiota myös siihen terveelliseen ruokaan ja että tulee vähän liikuttua. Nää on kliseitä siksi, koska ne toimii. 

2) Yritän ymmärtää ja käsitellä ahdistuksen juurisyitä. Tätä teen ainakin, jos ahdistuksesta alkaa kasvaa kummallinen möykky ja ahdistus on toistuvaa. Kirjoitan, piirrän tai maalaan. Itken. 

3) Harhautustaktiikat, jotka saa ajatukset toisaalle. Musiikki. Läheisen tapaaminen. Kauppaan lähtö, siivoaminen, kaappien järjestely tai muu tekeminen. Kissavideot. Leffojen katsominen. Maalaaminen/piirtäminen. Rukous. 

Olen nykyään kiitollinen negatiivisistakin tunteista. Ne kertovat, että olen jossain ylittänyt rajani. On lisäksi hyvä muistaa, että tunteet ovat vain tunteita. Ne yksin eivät voi saada sinua tekemään mitään, ellet itse päätä niiden pohjalta toimia. 

Menneisyyttäsi et myöskään voi muuttaa. Olet luultavasti toiminut parhaasi mukaan niillä voimavaroilla ja tiedoilla, joita sinulla on ollut. Nyt ehkä tiedät paremmin ja toimisit toisin. 

Tsemppiä teille kaikille näiden asioiden kanssa painiskeleville.  

Ihmettää ,että haet apua vauva palstalta!Täällä ei ole ammattilaisia.Sulla on hoitosuhde johonkin ,ei tuollainen oire yhtäkkiä ilmesty.

Minäkin sanon ulkoilu, se kylmä ilma vähän stoppaa sitä oloa. Opamox auttaa itsellä jo siinä, että sanon itselleni, että ok sä voit ottaa sen jos haluat..hyvin harvoin otan, mutta auttaa kun tietää, että on se pilleri. Piikkimatto myös minulla käytössä, sekin auttaa. Monesti menen ihan paikalleen sänkyyn makaamaan ja rauhassa rupean miettimään, et ok..nyt sun olo on ihan hirvee..et mikäs tämän nyt taas teki ja maataas ihan rauhassa nyt ja rauhoitutaan. Tens kipulaite on myös mikä auttaa, se jotenkin katkaisee sitä fyysistä oloa.

Voisiko joku selittää mulle, miten te koette räjähtävänne ahdistuksen takia? Kun mulle se ei ole lähelläkään oikeaan kuvausta, pikemminkin litistyn ja littaannun, lamaannun ja lakkaan olemasta. Minussa ei ole mitään sellaista energiaa joka voisi räjähtää, kaikki puristuu ulos vaikeasti kuin lopullaan olevasta sinappituubista.

Ei minua ahdista noin koskaan. Onko tuollainen yleistäkin? Ei kuulosta normaalilta, ja jos ahdistuisin noin, hakisin kyllä apua siihen. 

Eikä nyt kenenkään tarvitse ajatella, että elämäni on ollut niin helppoa ja siloiteltua, että siksi ei ahdista. Päinvastoin. Elämässäni on ollut suuriakin kriisejä ja traumaattisia kokemuksia. Toivon, että viimeinkin alkaisi hieman rauhallisempi elämänvaihe. 

Ilmeisesti taipumus ahdistukseen on ihan perimässä, luonteessa tai psyykessä. Ehkä se on sitä resilienssiä? 

Rukoilen. Annan kaiken Isän käsiin ja pyydän apua. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä käy työssä ollessakin joskus nopeaakin tuo että ulos meneminen ahdistaa ja ihmisten tuijotus. Mökkihöperöityy kun on kotona päivät eikä päivissä ole mitään sisältöä. Kaikesta tulee saman tekevää paskaa

 

Työsi on kotona makaamista? Ei ole kuule työtä vaikka tuntuisi työläältä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettää ,että haet apua vauva palstalta!Täällä ei ole ammattilaisia.Sulla on hoitosuhde johonkin ,ei tuollainen oire yhtäkkiä ilmesty.

Anonyymilla palstalla ei kukaan ole ammattilainen ja tiedät se varmasti?

Oletko varmasti käynyt piikillä viimeksi, kun sen aika oli?

Vierailija kirjoitti:

Jumitan netissä. Se on huono konsti.

Ulkoilu on parempi.

Neulominen on uusi harrastus, se tuntuu auttavan melko hyvin.

Leipominen on myös ihan jees.

Meditointi voi auttaa myös.

Oot onnekas, 

Sillä neulominen ei tosiaan rauhoita meikäläistä kun ajatuskehä ja itsetutkiskelu jatkuu siinä ohessa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettää ,että haet apua vauva palstalta!Täällä ei ole ammattilaisia.Sulla on hoitosuhde johonkin ,ei tuollainen oire yhtäkkiä ilmesty.

Ihmettää ajattelumalli että terv.ammattilaiset on parantavia enkeleitä !

Vierailija kirjoitti:

Ihmettää ,että haet apua vauva palstalta!Täällä ei ole ammattilaisia.Sulla on hoitosuhde johonkin ,ei tuollainen oire yhtäkkiä ilmesty.

Ihmettää ettet ole kuullut vertaistuesta! 

Ootko sairastanut ikinä yhtään  mitään.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää mulle, miten te koette räjähtävänne ahdistuksen takia? Kun mulle se ei ole lähelläkään oikeaan kuvausta, pikemminkin litistyn ja littaannun, lamaannun ja lakkaan olemasta. Minussa ei ole mitään sellaista energiaa joka voisi räjähtää, kaikki puristuu ulos vaikeasti kuin lopullaan olevasta sinappituubista.

Työpäivän aikana viha ym tunteet paisui ja paisui, tuntui että fyysisesti räjähdän,  

Olis varmaan pitänyt hakata nyrkkeilysäkkiä,en tiedä,

En muista miten ilta jatkui 

Vesijuoksu?

Minä kohtaan ahdistuksen. Alan miettimään mitä tunteita sen ahdistuksen takana on. Usein vihaa, syyllisyyttä ja häpeää... toki surua ja jne...

Eli karkuun ahdistusta ja sen aiheuttamia tunteita en mene vaan lähden tutkimaan niitä. Sitten huudan, itken tai raivon lattialla. Olo on sen jälkeen parempi. Joskus kirjoitan niitä tunteita ulos. Ajattelen myös niin, ettei mikään tunne ole toistaan parempi vaan kaikki on yhtä arvokkaita. 

Huonona kautena syön kynsiä, makaan lamaantuneena, ostan viinaa ja aloitan yhtäkkiä polttamaan tupakkaa vuosien tauon jälkeen.

Hyvänä kautena ulkoilen, lenkkeilen, pyöräilen.

Boomereiden maailmassa ei ollut masennusta. Jos masentaa, siivoa kämppäsi/huoneesi ja mene lenkille. Mene pesulle ja vaihda puhtaat vaatteet. Se oikeasti auttaa. Jos sinulla on oikeasti paniikkikohtaus mikä pitää saada poikki, etkä halua lääkettä siihen, iske naama jääveteen. Laitat siis vatiin, kattilaan mihin ikinä vettä ja jäätä ja upotat kasvot sinne ja pidät niin kauan kunnes et enää kestä. Tämä shokitusreagtio katkaisee fysiologisen paniikintunteen. Henkistä sitten vaan työstämään.

Sivuhuomiona sanon, että itse rakastan pimeää. On ihanaa kun kukaan ei liiku missään ja saan olla yksin ajatusteni kanssa. Lukea kirjoja ja pesiä omassa kodissa. Kausivalot tuo tunnelmaa ja näyttää upealta. 

Itse vedän "tappotreenin" salilla. Läskit varmaan syö. 

Säkkien tyhjennys naiseen tai naisen päälle auttaa paljon.