Mitä teette kun ahdistaa niin paljon, että tuntuu että räjähdätte?

ahdinko kirjoitti:

Koitan ohjata ajatukset muualle väkisin esim. sarjat, koirien kanssa leikkiminen / lenkkeily. Kun näen et koirat nautiskelee ulkoilusta tulee itelle myös hyvä mieli.

Toinen on et jumppaan niin tappiin asti tai meen ulos ja juoksen ihan sairaan lujaa. Silleen et noiden jälkeen ei oo energiaa enää ahdistua. On niin fyysinen olokin ja se liikunnan rääkki toimii mulla viiltelyn jatkeena. En oo vuosiin viillelly kun sain siirrettyä sen impulssin liikuntaan. Ei se oo niin yksiselitteistä mut jos sen haluaa yksinkertasesti selittää niin vaan pakotan itteni tekemään noita asioita kun tiedän et se olo voi kestää ja kestää eikä se siitä makustelemalla parane vaan pahenee. 

Joskus mullakin oli Opamox mut lopetin sen käytön kun halusin oppia elämään myös niiden tuskien kanssa joita en ees pysty jäljittämään alkuunsa. Tiesin että niitä tulee todennäkösesti olemaan aina niin otin askeleen. Olen myös pakottanut itseä semmosiin tilanteisiin joissa tiedän et ahdistun vielä pahemmin jotta huomaisin et elämä jatkuu kaikesta huolimatta oli se oli mulla mikä vaan.

Tummennettu piti olla olo.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein pahimpina hetkinä on hyvä muistaa hengittää rauhallisesti ja syvään. Ei ole mitään hätää. 

Yritän myös rauhoittua hengittämisen avulla. Ei välttämättä auta heti, mutta jossain vaiheessa alkaa tasata pahinta ahdistus piikkiä alemmas.

Kaivaudun peiton sisään. Luen samalla netistä masentavia juttuja, suunnittelen miten tekisin itsem,urhan. Joskus kuuntelen musiikkia.

Yritä ajatella että huonot negatiiviset ajatukset ovat vain kutsumattomia vieraita, joita ei tarvitse kestitä. 

Mulla oli pitkään todella ahdistava kausi, mutta olen opetellut treenaamaan mieltäni niin, etten vello päiväkausia mustissa pilvissä. Kun paha ajatus tulee mieleen, yksinkertaisesti sivuutan vain sen... näin voi joutua tekemään monta kertaa päivässä ennen kuin mieli harjaantuu ja ahdistavat ajatukset tulevat kyläilylle yhä harvemmin.

Jooga on ollut hyvä keino "tyhjentää" mieli ja harjoitella hengitystä. Samoin potkunyrkkeilyssä pääsee kaikki negatiivinen energia ulos. Kokeile akupunktiota!

Mulla onneksi ystäviä joille soittaa ja oksentaa koko paska ulos, ja  he kanssa kuuntelevat. Auttaa!! Tapahtuu myös toisinpäin. Tiedän, että olen pirun onnekas.

Hyviä vinkkejä täällä, varsinkin jooga ja muu liikunta sekä piikkimatto. Sen vaan vielä sanoisin, että älä nyt ihan överiksi noidenkaan kanssa vedä.

Ylikuntoon ei kannata itseään päästää, ja enpä menisi seisomaan rakkaalle piikkimatolleni. No, ehkä se kevyemmille ihmisille sopii sitten,,tiedä noista. Alkoholia nautittuaan ei piikkimatolle mennä ollenkaan, ettei tule katkenneita pintaverisuonia.

Omaa vinkkiä minulla ei valitettavasti ole, minä vaan räjähdän. Tulin tänne itsekin apua saamaan.

Ainoa asia mikä omaa pahinta ahdistusta auttaa, että heti pihalle. Keli mikä keli tai oli kello mitä tahansa niin heti pihalle kävelemään. Toimii joka kerta.

Räjähdän tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa asia mikä omaa pahinta ahdistusta auttaa, että heti pihalle. Keli mikä keli tai oli kello mitä tahansa niin heti pihalle kävelemään. Toimii joka kerta.

Olen joskus toteuttanut tätä ohjetta, mutta kovasti ahdistuneena minua on epäilty huumeiden käyttäjäksi. 😌

Raivoan ja olen ilkeä av:lla.

Pienin askelin vain eteenpäin. Yksi myönteinen ajatuskin voi kantaa taas yhden päivän.Yhteys toisiin ihmisiin on tärkeä vähintäänkin netin kautta. Yksin möröt vain kasvavat suuremmiksi kuin mitä ne koskaan ovat olleetkaan.

Toistan mantraa nam myoho renge kyo . Joskus äänettömästi julkisella paikalla. Kotona ääneen. Lue siitä lisää. Olipa ihmemantra tai ei, mutta sen toistaminen tarkoittaa sitä että en voi samaan aikaan velloa ajatuksissani.

Otan Diapamin.

Ajattelen, että jos ahdistus jatkuu t apan itseni. Kuolemalla pääsen eroon kaikesta paskasta ja ahdistus lakkaa.

Lähden lenkille. On auttanut ainakin mulla.

Kuuntelen musaa, laulan mielentilaan sopivia biisejä ja kirjoitan kaikki tuntemukseni ylös. Kirjoittaessa käsittelen ahdistavat ajatukset pois mielestäni ja laulaessa tuntuu, kuin joku muu kärsisi samat asiat kanssani.

Teen töitä hampaat irvessä ja veren maku suussa. Vapaa-ajalla ei ahdista

Keskityn hengittämään syvähengityksiä ja annan ahdistukselle luvan tulla ja tappaa minut. En pakene vaan katson sitä silmästä silmään. Sanon sille, että antaa tulla vaan kaikki. Sekoan tai selviän, ihan sama. Silloin se pahin piikki menee yleensä ohi.

Lähden lenkille tai suljeudun makkariin kuuntelemaan kunnon räimettä.

Jo mainittujen lisäksi avantouinti. Saunominen. Kuuma suihku. Kylmä suihku. 

Rentoutusmusiikki YouTubelta. Eilen löysin serotoniinia vapauttavaa musiikkia  (serotonin release music), kun olin räjähtämäisilläni ahdistukseeni. On olemassa myös  endorfiinia ja dopamiinia vapauttavaa musiikkia. 

https://www.youtube.com/results?search_query=serotonin+release+music

Viillellä ei kannata, ja viina vain syventää ahdistusta. Myös kaikenlainen rasvainen ja sokerinen ruoka saa minut ahdistuneeksi. Luulenkin, että eilinen ahdistukseni johtui kaikesta pääsiäiskarkeista ja -suklaasta. Lipsuin normaalista ruokarytmistäni ja "unohdin" syödä terveellisesti. 

Käytkö terapiassa? Opin terapiassa ahdistusta lievittäviä ajatusmalleja ja tapoja ratkaista asioita. Se on auttanut paljon, mutta ei ihan kaikkeen.