Mitä teette kun ahdistaa niin paljon, että tuntuu että räjähdätte?

Noudata selkeää listaa

1.kierrä talo jossa asut 5-10kertaa. Aloita juttelemaan tapaamiesi ihmisten kanssa. Tarkkaile lapsia, lintuja, eläimiä, pilviä, kasvej.

2.käy lämpimässä suihkussa, peseydy

3.soita jollekin, mummolle, vaarille, tädille, sedälle

4.vuodata olosi päiväkirjaan

5. Yritä nukahtaa, rauhallinen musiikki auttaa. Kuuntele rentoutusta, kääriydy vilttiin. 

6.syö jotain, juo vettä

Kerää itsellesi turvakansio, jossa on valokuvia 5-10kpl, jotka tekevät muistoineen hyvän olon. 

Alan hallitsemaan tunteeni niin tunteet ei pääse hallitsemaan minua

Vierailija kirjoitti:

Itse vedän "tappotreenin" salilla. Läskit varmaan syö. 

Täytyy sanoa,.että jännä, ettet näe paradoksia tässä kirjoituksessasi, vaan kuvittelet olevasi parempi...

Luulisi sinun tietävän, että molemmat keinot eivät ole terveitä ja kärsitte samasta ongelmasta. Sinä teet pakkoliikuntaa, joka ei ole tervettä, toinen satuttaa itseään syömällä... Kumpikaan teistä ei myöskään kohtaa ongelmaa. 

Sinun kirjoittelusta on kyllä aina paistanut se, ettet liiku ihan omasta halustasi, eikä suhtautumisesi liikuntaan ole tervettä. Nyt sen ihan itse paljastit! 

Ps. Terveisin eräs joka on harrastanut pakkoliikuntaa aina.... 

Ostin sellaista ksm66 luontaistuotetta, auttoi ihmeesti.

Aina kun ahdistaa niin katson Blackediä iso musta d*ldo p*rseessä ja sukkahousut jalassa.

T: persu

Tutkimuksia on tehty, että energinen, räjähtävän voiman liikunta auttaisi ahdistukseen. Esim. hiit-treeni.

Kokeile tätä: punnerra ja punnerruksen nousuvaiheessa ponnahda jaloillesi kyyryyn josta hyppy ylös. Tee muutama tällainen ja sen jälkeen pidä niin pitkä lepotauko, että pulssin syke on täysin rauhoittunut ja hengitys tasaantunut. Sitten uusinta jne. välissä aina täydellinen palautumistauko.

Ahdistus on "pakene tai taistele" -moodi. Kortisoli on kroonisesti koholla, sympaattinen hermosto käy kuumana. Luolamiesaikoina kun vaaroja väijyi joka pusikossa, tämä oli hyödyllinen väline, mutta nykyelämässä siitä voi olla riesaa.

Tähän auttaa, jos luo keinotekoisen pakene/taistele-tilanteen esim. juurikin rivakoiden puolen minuutin treenien avulla. Puoli minuuttia puristat itsestäsi tehoja minkä lähtee, ja sitten seuraa treenin tärkein vaihe eli rauhoittuminen! Annnat hengityksen tasaantua, pulssin rauhoittua eli parasympaattisen hermoston eli rauhoittavan hermoston tehdä työnsä.

Nykymaailmassa ihmiset treenaavat liikaakin sympaattista hermostoaan, esim jatkuva uutisvirta somessa ja jatkuva kiire. Hyvin vähän tulee treenattua parasympaattista hermostoa. Eläimet treenaavat luonnossa parasympaattista hermostoaan jatkuvasti kun saalistaessa tai saalistajaa paetessa tilanteen ollessa ohi eläin rauhoittuu. Ihmisillä on nykymaailmassa jatkuvasti joku "tilanne päällä", niin että emme osaa enää vain olla rauhassa. Meillä on huippuun treenattu sympaattinen hermosto ja surkastunut parasympaattinen hermosto.

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, eli parasympaattista hermostoa on mahdollista treenata kehon kautta. Lemmikkieläimemme tekevät tätä usein, eli spurttailevat pitkin pirttiä kun joku asia jänskättää tai turhauduttaa tai kiukuttaa.

Luettelen aakkosia kirjain kirjaimelta takaperin tai ajattelen jonkun ihan minkä tahansa lauseen ja alan luettelemaan niitä kirjaimia. Tyyliin: "L, U, E, T, T, E, L E, N, väli, A, A ... jne." Tämä auttaa minua akuutissa tilanteessa, saan itseni edes vähän rauhallisemmaksi kun ohjaan ajatukset johonkin tuollaiseen mekaaniseen, mutta kuitenkin vähän ajatustyötä vaativaan toimintaan.

Onko kellään kokemusta saman sanan toistelusta keinona purkaa ahdistavaa tunnetta? Tietty sana vaan on lähestulkoon pakko kajauttaa ulos monta kertaa putkeen ja se helpottaa fyysistä puristusta, joka ahdistusta aiheuttaneesta tilanteesta tai muistosta on tullut. Jos olen julkisella paikalla, toistelen sanaa päässäni (toivottavasti, joskus saattanut sanoa ääneenkin). Sana vaihtuu välillä, nyt se on ollut "kissa" jo pitkään. En siis tietoisesti valitse, että haluan sanoa jotain vaan se on lähestulkoon pakollinen tarve, joka vain ilmestyy jostain. Onko tämä nyt jo jokin pakkotoiminto? Aina ei ole tällaista ollut, ahdistus muuttaa muotoaan vuosien varrella.

Oma ahdistus enää pientä siihen verrattuna mitä se joskus on ollut. Omalla kohdalla parhaat keinot ovat olleet ahdistuksen tunteen hyväksyminen, rentoutus/hengitys/mielikuvaharjoitukset, vaikeista asioista kirjoittaminen ja puhuminen. Ja toki arkisten asioiden tekeminen, liikunta, taide eri muodoissaan. Kun joskus tavoittaa rennon ja hyvän olon edes hetkellisesti, se olotila kannattaa oikeasti painaa mieleen ja yrittää palata siihen vaikean hetken tullen. Toivon lämpimästi voimia kaikille ahdistuksesta kärsiville, toivottavasti kukin löytää itselle toimivia keinoja ahdistuksen lievittämiseen ja ehkä lopulta voittamiseenkin.

On todella ahdistunut olo. Jos olisi rahaa, vetäisin nyt pään täyteen. Olen sairaslomalla. Täynnä vihaa ja ahdistusta. Korvissa tykyttää, varmaan verenpaine ollut korkea jo monta päivää. Nukun kaksi tai kolme tuntia yössä. Päivystyksestä käännytettiin pois. Terveyskeskukseen yrittänyt jättää jo kaksi kertaa soittopyynnön, ei ole soitettu takaisin.