Mikä siinä ärsyttää, jos jotkut elävät eri tavalla kuin ns. kuuluu (ei haluta naimisiin, ei omistusasuntoa, ei lapsia jne)?

Kieltämättä olen huomannut, että monille esim. minun elämäntavat ovat ongelma. En halua lapsia enkä parisuhdetta ollenkaan. Kun kerron tämän muille, tokaistaan vastaukseksi jotain ”se muuttuu vielä” tai ”kyllähän sinä lapsia hankit”. En minäkään vähättele toisten arvoja tuolla tavalla. Ärsyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Kerroin yhdelle kaverilleni, että tunnen aika paljon ihmisiä, jotka eivät halua hankkia lapsia ollenkaan ja sanoin etten itsekään ole varma haluanko niitä vai en. Tähän kaveri sitten tokaisi että "Mitä sellaiset ihmiset sitten oikein aikovat tehdä!?!?" Voi huokaus.

:DDDD

Itse haluan kyllä omistusasunnon, mutta en naimisiin, enkä varsinkaan lapsia. Kaksi jälkimmäistä asiaa ovat aivan liian isolla todennäköisyydellä epäonnistumaan tuomittuja asioita. Avioerojen todennäköisyys on luokkaa 50 prosenttia ja ala siinä sitten sen jälkeen kaikkia uusperhekuvioita kehittelemään. Ei kiitos, ei ikinä sellaista minulle!

Juu kyllä. Itsekin olen 33-vuotias sinkku, ei ole lapsia eikä tule, eikä avioliittoja eikä perunamaata ja punaista pirttiä. 

Usein jotkut vanhat tädit sanovatkin, että : "eikös tuossa iässä pitäis ruveta jo perhettä perustamaan" tms. mikä tökkii todella!

Enhän minäkään pamauta vanhoille tädeille, että: "milloinkas te meinaatte erota, kun kuitenkin puolet avioliitoista päätyy eroon."  tms.  

Muutin ulkomaille uran perässä ja tuntui, kuin se olisi ollut joillekin ihmisille suorastaan henkilökohtaista kritiikkiä. Olen saanut jopa melko vihaisia tai pahasti ärtyneitä kommentteja. Eniten kuitenkin on kommentoitu, että "kuvitteletko olevasi parempi kuin muut" mikä onkin perisuomalainen ilmaisu ja syvällä meidän kulttuurissa, en ole tähän missään muualla törmännyt.

 Olenkin oppinut kertomaan hyvin varoen mitään asuinmaastani (varsinkaan liian kehuvaa), koska se koetaan helposti tarkoituksen mukaiselta vertaukselta Suomea kohtaan. Mikä on sinänsä huvittavaa, koska asuinmaassani korruptio rehottaa ja sosiaaliturva/tuet ovat lähinnä vitsi. En muuttanut Suomesta siksi, että Suomessa olisi vikaa (Sään lisäksi). Luen joka päivä uutiset ja seuraan tiiviisti kuitenkin Suomen asioita - kollegoille töissä kerron Suomesta aina paljon positiivisia ja hienoja asioita. Eli en mielestäni käyttäydy todellakaan mitenkään ylimielisesti ja ymmärtäisin saamani kritiikin, jos olisin jotenkin Suomi vihamielinen. En vain nähnyt järkeä jäädä Suomeen nostamaan työttömyystukia, kun kerran sain hyvän työpaikan.

Olenkin kotiutunut uuteen maahani erinomaisesti, kiinnostava kiva työpaikka nostaa elämänlaatua ja olen löytänyt myös elämäni miehen, joka ironista kyllä sattuu olemaan myös suomalainen :)

Oon etenkin av-palstalta huomannut, että monet ihmiset ovat oikeasti todella kapeakatseisia. Ei välttämättä pahoja ihmisiä mutta ei todellakaan ole minkäänlaista ymmärrystä sille, jos joku poikkeaa vähänkin naimisiin-omistusasunto-kaksi lasta-normista. Ihmettelen vaan että miksi täytyy taivastella toisen valintoja kun ne ei kuitenkaan kosketa kenenkään muun kun ihmisen itsensä elämää? Kaikki ei halua lapsia ja omistusasuntoa, jotkut valitsee tehdä osan vuodesta keikkaduunia ja matkustella loput vuodesta (yli 30-vuotiaat myös, HUI!!) ja jotkut elää polyamorisessa suhteessa, avoimessa suhteessa ja niin edelleen.

N23 yliopisto-opiskelija joka ymmärtää että jokainen tekee mikä itselle sopii

Miksi? Lapsettomat ihmiset pyörii vauva-palstalla? Ap.n kysymykseen sen verran, että halusitko vastaukseksi sen, että kyse olisi kateudesta? Minulle on aivan sama, mitä kukakin tekee. Yhtä lailla nämä "poilleavalla" tavalla tekevät arvostelevat muiden valintoja. Yksi kaverini on vela, ja se on hänestä ainoa oikea ratkaisu. Kovaan ääneen halveksuu niitä, jotka ovat lapsia tehneet.

*poikkeavalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus nuo ns. erikoiset ratkaisut ovat vaan suorastaan typeriä. Ne eivät ole järkeviä tai rahaa tuhlaavia tai jossain onnettomuustilanteissa suorastaan typeriä. Avioliitto on ennenkaikkea juriidinen sopimus ja silloin kannattaa ehkä miettiä kannattaako vai eikö kannata mennä naimisiin. Ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Se ei vaan ole monelle selvää ja kuolema tilanteissa tai eroissa tulee valitettavia tilanteita, joita järkeä käyttämällä olisi voinut välttää.

Joskus noissa tilanteissa kyllä ihmettelen, että miksi jotain typerää valitaan ja saatan sen jopa sanoa. Eikä kyse ole siitä, että tuo tilanne on eri kuin minun.

Samoin noissa asumisjutuissa. On asioita, jotka kannattaa ja jotka ei, kun kaikki asiat on otettu huomioon. Toiset eivät vaan kykene ottamaan huomioon ja sitten jääräpäissään jämähtävät johonkin ihan hölmöön juttuun. Mutta, jos sanot, niin joku kateus tai suvaitsemattomuuskortti vederään esille.

Eli ehkä se vaan on sitä, että toisten hölmöys ärsyttää, eikä voi olla sanomatta asiasta.

Niin, SINUN mielestäsi hölmöys. Sen toisen mielestä sinun tekemisesi vasta ovatkin hölmöyttä.

Kyllähän se hölmöyttä on kun avopuolison kuoleman jälkeen joudut muuttamaan kotoasi pois, kun avopuolison suku haluaa perintönsä. Siinä surun keskellä jaat tavarat ja omaisuuden. Kun avioon menemällä olisit saanut ihan rauhassa jatkaa asumista yhteisessä asunnossa ja itse päättää mitä sillä teet. 

Ihan samalla tavalla nykyisin arvostellaan näitä perinteisen elämän valinneita. Lapsen tekemistä pitää perustella lapsettomille, jotka pilkkaa lapsellisia jatkuvasti. Sama asumisen kanssa, omistusasunnon hankkivat on alinta pohjasakkaa. Naisena jos käytät oikeuttasi valita oma sukunimesi ja valitset miehesi nimen niin olet suorastaan sulupuolesi petturi. Aina on joku joka mäkättää.

Myös nämä erilaisten valintojen tekijät haluavat että kaikki eläisivät kuten he. Eivätkä tunnu kestävän sitä, että kaikki eivät näin halua tehdä vaan valitsevat sen perinteisen tavan elää, avioliiton, lapset ja omistusasunnon.

Itselleni on se ja sama miten muut elää. Omat ovat valintansa. En edes tiedä, ketkä tutuista tai sukulaisista on aviossa ja omistavatko asuntonsa vai eivät. Ei kiinnosta. Itsekin mentiin avioon maitraatissa kertomatta kellekään etukäteen. Lähisukulaisille kerrottiin, muille ei. Eivätpä ärsyyntyneet, vaikka todennäköisesti kuitenkin ärsyyntyivät, kun eivät saaneet kutsua.

Monilla noiden asioiden arvostamisen taustalla on turvallisuushakuisuus, on olemassa kun omistaa jotain.

"Luolamiesajoista" asti joukkue on ollut vahva, kun kaikki sen jäsenet toimivat samansuuntaisesti. Muu käytös on uhka lauman turvallisuudelle ja tulevaisuudelle. Eli vaistonvaraisia elämiähän ihmiset ovat.

Itse ostin ensimmäisen omistusasunnon vuonna 95, 25 vuotiaana. N 5 v välein olen vaihtanut sen isompaan.

Nyt asumme 120 neliön asunnossa, lainaa tietty on, joka on taloyhtiönä todella hyvä. Ei lainaa, ei yhtiövastiketta, fine dine ravintola alakerrassa. Eli vuokratuloja on tulevaisuudessakin.

Olemme mieheni kanssa tavallisia duunareita. Emme me voisi asua moisessa edes vuokralla.

Naapurirapussa tuli alle 100 neliön asunto myyntiin. Pyyntihinta 990 000 ja myyntiaika 2 vrk.

Mistään ei olla luovuttu mutta nyt, kun yt.t kummankin työpaikalla ovat taas alkaneet, lyhennämme 2000 e kk. Koska korko on niin pieni, on lyhennyksen osuus suuri. Ja tarpeeton ympäriltä on myyty.

Eläkeodotus on pieni, yleensäkin eläkkeelle pääseminen haastavaa.

Ehdottomasti meidän tapauksessa, meidän sijainnilla omistusasunto on sijoitus tulevaisuuteen.

Siskoni asuu upeassa omakotitalossa Savonlinnassa.

Heillä ei ole asiat yhtä hyvin.

Outojen ihmisten parissa sinäkin liikut. Minä olin ollut mieheni kanssa 10 vuotta avoliitossa ennen naimisiin menoa. Yhtään ainoaa kertaa ei kukaan kommentoinut, miksei olla menty naimisiin. Mentiin sitten maistraatissa eräänä arkipäivänä. Lähinnä perintöasioiden ja leskeneläkkeen takia. Minulla on enemmän ystäviä, joilla ei ole lapsia kuin ystäviä joilla on. Ja vuokrataloissa mekin asuttiin ensimmäiset 15 vuotta yhteiselosta. Kukaan ei sanonut, että vuokralla ei saisi asua. Sitten kun kuultiin, että miehen veljen asumismenot oli omistusasunnossa kuussa 700€, kiireellä otettiin asumistavan muutos. Meillä oli pelkkä vuokra kalliimpi kuin miehen veljellä vastaavassa asunnossa asuntolainan lyhennys, yhtiövastike yms. kulut.

Olen törmännyt tähän ajatteluun useasti.

Olemme mieheni kanssa 35-vuotiaita ja meillä on oma yritys jota olemme rakentaneet kohta 8 vuoden ajan. Taloudellisesti on ollut tiukkaa alkuun niin että on tarvinnut miettiä mistä rahat suunnilleen seuraavaan ateriaan.

Nyt kun yritys on tukevasti jaloillaan ja jopa menestynyt, kaveripiirissämmme ihmetellään miksi asumme edelleen kerrostalossa kohtuullisen pienessä ja vanhassa vuokra-asunnossa eikä meillä ole edes autoa. 

Olemme tyytyväisiä tähän. En tule yhtään onnellisemmaksi vaikka pihassa olisi uusi auto, huoneita enemmän tai kainalossa merkkilaukku. Joudun jatkuvasti perustelemaan miksi emme hanki omakotitaloa tai autoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko tosiaan olla totta, että joku viiskymppinen ihminen ihmettelee toiselle samanikäiselle, että "en ikinä jaksais olla noin vanhoillinen, että pysyy naimisissa?"

Siis ihan todellako, vai tuliko vedettyä hatusta?

Niin oudolta kuulostaa.  En ole koskaan kenenkään kuullut tollaista esittävän.  Yleensä toisten avioliittojen kestämistä pidetään hyvänä asiana.  Vaikka oma liitto olisi särkynytkin, niin ikinä en ole kenenkään kuullut usuttavan toista eroamaan vaan sen takia, että se olisi jotenkin nykyaikaista ja kivaa.  Ei aikuiset naiset kyllä tuollaista tee.  Tai sitten on kyseessä joku yksittäinen pyryharakka, joka on kaiken lisäksi tyhmä.

Eri asia tietysti, jos tiedetään liiton olevan huono ja onneton, sitten voidaan neuvoa eroamaan, mutta ei silloinkaan noilla perusteilla.

Minä ihmettelen, mitä ihmeen outoa ja erikoista on siinä, että joku ei mene naimisiin, ei hanki lapsia tai asuu vuokralla.  Nämäkö on muka erikoisia asioita?  Kautta aikojen on ihmiset eläneet naimattomina ja lapsettomina, ja vuokra-asuminen on ihan normi vaihtoehto. 

Mikä tässä maailmassa nyt oikeastaan enää on erikoista?  Nuo nyt ei ainakaan.  Keksikää parempia erikoisuuksia, jos haluatte, että teitä ihmetellään ja teidän valintoja arvostellaan.

No voi todella olla. Tässä vuoden aikana erosi (jos laskee yhteen minun ja miehen tutut) ainakin kahdeksan paria. Sitä ennen erosi varmaan toiset kahdeksan. Kolme paria erosi, kun löysi uuden nuoren miehen t. urvap.aikanhakijoista. 

Ja kyllä, mieskin on saanut kuulla, että eikö olis jo aika jättää viisikymppinen akka ja vaihtaa kahteen parikymppiseen ja miten mies jaksaa minun tossun alla, kun ei kulje kapakoissa ja kannattais erota jne..

Minä kuulen tästä, että ihmisen pitää osata kasvaa ihmisenä, eikä jäädä junnaamaan vanhaan liittoon. Koska se, että uskaltaa lähteä elämään uusia tuulia ja etsimään uutta miestä, osoittaa naisen kykyä löytää itsensä ja oma vahvuutensa. Ja lisäksi tähän vielä siunaillaan, että kamalaa, eikö sun elämä oo ihan kauheaa, kun et edes ota alkoholia ja mitä sun elämässä on enää sisältöä, kun lapset lähti.

Eli kyllä siunaillaan ja kauhistellaan, kun eletään edelleen samassa avioliitossa, ei juosta kapakoissa ja alkoholinkäyttökin rajoittuu lasilliseen joskus juhlissa eli saattaa mennä vuosi, kaksi, etten edes maista alkoholia, kun ei kiinnosta.

Tämä todella tuntuu olevan poikkeava elämäntilanne viisikymmentä+ ihmisillä.

Tämä kuulostaa minustakin hyvin yllättävältä. Liittyykö yhteiskuntaluokkaan, luovaan ammattikuntaan yms.? Olen paljon nuorempi, mutta omien vanhempien piirissä ei todellakaan ole vastaavia viidenkympin kriisejä.

Meillä on lapsia, koska halusimme lapsia. Me rakennamme taloa, koska haluamme tehdä niin. Jostain syystä tämäkin ärsyttää ihmisiä, aivan kuin jokin tavallinen asia ei voisi olla ihmisen oma, sydämellä tehty valinta.

Mä en ota koskaan kantaa toisten parisuhde-ratkaisuihin, paitsi silloin jos huomaan toisen tulevan hyväksikäytetyksi.

Mutta vuokralla asumiseen mä kyllä kommentoin varsinkin jos vuokralla asuja perustelee omaa valintaansa järjellä silloin kun se ei ole järkevää. Vuokralla on ihan fiksua asua myös työssä käyvän henkilön joissain tilanteissa, mutta tietylle paikkakunnalla vakiintuneen ihmisen, jolla on säännölliset tulot, ei vain ole taloudellisesti järkevä asua vuokralla. Tähän ei riitä perusteeksi edes se, ettei halua sitoa itseään pitkään lainaan (sitoo kuitenkin maksamaan ikuisesti vuokraa) tai omistusasunnon huolet (ei ole pakko ostaa vanhaa omakotitaloa)

Vierailija kirjoitti:

Mä en ota koskaan kantaa toisten parisuhde-ratkaisuihin, paitsi silloin jos huomaan toisen tulevan hyväksikäytetyksi.

Mutta vuokralla asumiseen mä kyllä kommentoin varsinkin jos vuokralla asuja perustelee omaa valintaansa järjellä silloin kun se ei ole järkevää. Vuokralla on ihan fiksua asua myös työssä käyvän henkilön joissain tilanteissa, mutta tietylle paikkakunnalla vakiintuneen ihmisen, jolla on säännölliset tulot, ei vain ole taloudellisesti järkevä asua vuokralla. Tähän ei riitä perusteeksi edes se, ettei halua sitoa itseään pitkään lainaan (sitoo kuitenkin maksamaan ikuisesti vuokraa) tai omistusasunnon huolet (ei ole pakko ostaa vanhaa omakotitaloa)

mieluummin sijoitan rahat tuottavampiin asioihin ja asun vuokralla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä ärsyttää, jos jotkut elävät eri tavalla kuin ns. kuuluu (ei haluta naimisiin, ei omistusasuntoa, ei lapsia jne)?

Se ärsyttää kaikista eniten, että useimmat eivät edes tunnu ymmärtävän että ne eivät ole vapaita valintoja, vaan seurauksia monista eri tapahtumista yhteiskunnassa. Erityisesti maan hallituksen ja eturyhmittymien päätöksien seurauksista on kyse usein, ja talousasiat yms. niistä varsinkin kyse.