Mikä siinä ärsyttää, jos jotkut elävät eri tavalla kuin ns. kuuluu (ei haluta naimisiin, ei omistusasuntoa, ei lapsia jne)?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, joiden älykkyys ei riitä oman elämänsä kehittämiseen, käyttävät aikansa (ja ikävä kyllä muidenkin aikaa) toisten ihmisten asioista mouhuamiseen. Ihmiset pitävät lapsia, avioliittoa ja omistusasuntoa saavutuksina, koska ne ovat niitä asioita joihin he itse pystyvät. Monesti nämä tyypit ihan halveksuvat matkustelua, kouluttautumista ja urasuuntautuneisuutta.

Heti kärkeen mahdollisimman typerä kommentti. Ihan yhtä lailla ne kouluttautuneet, matkustelevat ja urasuuntautuneet saattavat halveksia toisten valintoja, kuten kommentillasi osoitit. Siitä kai tässä oli kyse, ei siitä kenen valinta on paras?

No minua ei henkilökohtaisesti kiinnosta muiden ihmisten valunnat elämässään. Jokainen tekee mitä tykkää, kunhan on itse tyytyväinen eikä vahingoita muita. Ainoastaan omista valinnoistaan valittavat ärsyttävät, tai just niinkun ap sanoi, valitetaan toisten valinnoista.

Itse olen valinnut keskiluokkaisen elämän, eli just se perhe, oma talo ja vakaa työpaikka...

En kaipaa sen kummempia. Omat siskot taas haluavat elää "vapaammin". No, mikäs siinä. Eli minun elämäntyylini on kauhistus ja hyvin tylsä, mitä en kyllä itse koe. Kaikkea arvostellaan ja lapsistakin tulee ikävää kommenttia, ja tää fraasi "eiks sua ärsytä kun ei ole omaa elämää" no, helvetti! Mulla on oma elämä ja elän sitä koko ajan ja taas seuraavassa hetkessä huokaillaan et eiks oo kiva kjn on oma perhe ja oma talo.... ja joka jumalan juhlapyhä koitetaan ängetä kylään passavaksi kun ei yksin haluta olla.

Ja katin viikset en käy passaamaan ja kustantamaan päälle 30v akoille ilmaisia juhlapyhiä. Haluan olla oman perheen kesken. Piste!! Ehkä ajattelisin toisin jos he jättäisivät ne minun elämäni arvostelut pois.

Anteeks avautuminen, mut voisko joku minua fiksumpi oikein kertoa miksi tää siskojen käytös on niin ristiriitaista? ensin arvostellaan ja vähätellään ja kun tarvitaan paikka viettää perheaikaa, niin sitten ihastuneena huokaillaan.. kun sulla on sitä ja tätä.. mä oon niin yksin läppää.. arrrgh!!

T. Se hiton tylsä lähiö mutsi

Ps. Sen lisäksi ettei minulla ole mielenkiintoa ruotia toisten elämäntapoja, ei minulla ole siihen aikaakaan. Kaikista ei ole luonteen puolesta perheihmisiksi ja toisinpäin. Kaikki me ollaan erinlaisia

Voiko tosiaan olla totta, että joku viiskymppinen ihminen ihmettelee toiselle samanikäiselle, että "en ikinä jaksais olla noin vanhoillinen, että pysyy naimisissa?"

Siis ihan todellako, vai tuliko vedettyä hatusta?

Niin oudolta kuulostaa.  En ole koskaan kenenkään kuullut tollaista esittävän.  Yleensä toisten avioliittojen kestämistä pidetään hyvänä asiana.  Vaikka oma liitto olisi särkynytkin, niin ikinä en ole kenenkään kuullut usuttavan toista eroamaan vaan sen takia, että se olisi jotenkin nykyaikaista ja kivaa.  Ei aikuiset naiset kyllä tuollaista tee.  Tai sitten on kyseessä joku yksittäinen pyryharakka, joka on kaiken lisäksi tyhmä.

Eri asia tietysti, jos tiedetään liiton olevan huono ja onneton, sitten voidaan neuvoa eroamaan, mutta ei silloinkaan noilla perusteilla.

Minä ihmettelen, mitä ihmeen outoa ja erikoista on siinä, että joku ei mene naimisiin, ei hanki lapsia tai asuu vuokralla.  Nämäkö on muka erikoisia asioita?  Kautta aikojen on ihmiset eläneet naimattomina ja lapsettomina, ja vuokra-asuminen on ihan normi vaihtoehto. 

Mikä tässä maailmassa nyt oikeastaan enää on erikoista?  Nuo nyt ei ainakaan.  Keksikää parempia erikoisuuksia, jos haluatte, että teitä ihmetellään ja teidän valintoja arvostellaan.

Mä oon niitä ihmisiä, jotka on kiinnostuneita muiden valinnoista. Mä haluan jutella muustakin kuin säästä. Kyselen joskus suoraan asioista, varsinkin rahasta ja esim. valinnat miksi joku haluaa asua vuokralla kiinnostaa. Myös naimisiin meno kiinnostaa, miksi joku haluaa ylipäätään mennä naimisiin. Mua ei kiinnosta enää tippakaan uransa perässä laukkaavat uraohjukset vaan downgreidaus, ja miten joku siinä on onnistunut. Epäystävällistä niistä toki on seläntakana puhua, mutta itse en ole ymmärtänyt miksei näistä voisi suoraan puhua. Toki ymmärrän, että ventovieraalle tai kaukaiselle kaverille/sukulaisille tarvitse näitä tietoja jakaa.   Tuntemattomat yleensä vaan esiin vielä enemmän vaihtoehtoja elämästä kuin oma ystäväpiiri, joten sen takia päädyn joskus utelemaan henkilökohtaisuuksia tuntemattomilta (jota häpeän myöhemmin). 

Mistä sitten pitäisi jutella, jos ei omasta elämästä? Mun mielestä toiset ihmiset ja niiden kanssa ajatusten ja elämän filosofian vaihto on kiinnostavaa ja innostavaa, mutta olen tajunnut, että suurin osa ihmisistä pitää tätä tapaa epäkohteliaana. Syvällä sisälläni en ole vain tajunnut miksi. 

Riippuu ikäluokasta. Omassa kun on melkein outoa se että menee alle 30v naimisiin, hommaa omistusasunnon, vakityön ja lapsia. Tuntuu että omassa ikäpolvessa kaikki tekee pätkötöitä, asuu vuokralla, opiskelee pitkään ja lähtee vuodeksi Aasiaan etsimään itseään muiden länsimaalaisten nuorten sekaan.

Ei minua ainakaan siinä mikään ärsytä. Kukin saa elää niinkuin parhaaksi katsoo. En sitten tiedä miten nuoret tänä päivänä asian kokevat. Itse olen jo eläkeläinen mieshenkilö.

Vierailija kirjoitti:

Voiko tosiaan olla totta, että joku viiskymppinen ihminen ihmettelee toiselle samanikäiselle, että "en ikinä jaksais olla noin vanhoillinen, että pysyy naimisissa?"

Siis ihan todellako, vai tuliko vedettyä hatusta?

Niin oudolta kuulostaa.  En ole koskaan kenenkään kuullut tollaista esittävän.  Yleensä toisten avioliittojen kestämistä pidetään hyvänä asiana.  Vaikka oma liitto olisi särkynytkin, niin ikinä en ole kenenkään kuullut usuttavan toista eroamaan vaan sen takia, että se olisi jotenkin nykyaikaista ja kivaa.  Ei aikuiset naiset kyllä tuollaista tee.  Tai sitten on kyseessä joku yksittäinen pyryharakka, joka on kaiken lisäksi tyhmä.

Eri asia tietysti, jos tiedetään liiton olevan huono ja onneton, sitten voidaan neuvoa eroamaan, mutta ei silloinkaan noilla perusteilla.

Minä ihmettelen, mitä ihmeen outoa ja erikoista on siinä, että joku ei mene naimisiin, ei hanki lapsia tai asuu vuokralla.  Nämäkö on muka erikoisia asioita?  Kautta aikojen on ihmiset eläneet naimattomina ja lapsettomina, ja vuokra-asuminen on ihan normi vaihtoehto. 

Mikä tässä maailmassa nyt oikeastaan enää on erikoista?  Nuo nyt ei ainakaan.  Keksikää parempia erikoisuuksia, jos haluatte, että teitä ihmetellään ja teidän valintoja arvostellaan.

No voi todella olla. Tässä vuoden aikana erosi (jos laskee yhteen minun ja miehen tutut) ainakin kahdeksan paria. Sitä ennen erosi varmaan toiset kahdeksan. Kolme paria erosi, kun löysi uuden nuoren miehen t. urvap.aikanhakijoista. 

Ja kyllä, mieskin on saanut kuulla, että eikö olis jo aika jättää viisikymppinen akka ja vaihtaa kahteen parikymppiseen ja miten mies jaksaa minun tossun alla, kun ei kulje kapakoissa ja kannattais erota jne..

Minä kuulen tästä, että ihmisen pitää osata kasvaa ihmisenä, eikä jäädä junnaamaan vanhaan liittoon. Koska se, että uskaltaa lähteä elämään uusia tuulia ja etsimään uutta miestä, osoittaa naisen kykyä löytää itsensä ja oma vahvuutensa. Ja lisäksi tähän vielä siunaillaan, että kamalaa, eikö sun elämä oo ihan kauheaa, kun et edes ota alkoholia ja mitä sun elämässä on enää sisältöä, kun lapset lähti.

Eli kyllä siunaillaan ja kauhistellaan, kun eletään edelleen samassa avioliitossa, ei juosta kapakoissa ja alkoholinkäyttökin rajoittuu lasilliseen joskus juhlissa eli saattaa mennä vuosi, kaksi, etten edes maista alkoholia, kun ei kiinnosta.

Tämä todella tuntuu olevan poikkeava elämäntilanne viisikymmentä+ ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista huvittavinta on se että joku kuvittelee kuinka kaikki vahtaavat että miksi ei tee niin tai tee noin.En ole koskaan miettinyt mitä joku muu tekee tai miksi ei tee eikä aikani siihen riitäkään.

Ei siis kiinnosta mitä naapurin Pera ja Make tekevät enkä tosiaan mieti joka sekunti jotain random tyyppiä jonka olen joskus kohdannut.

Ihmisillä on kaihean suuret luulit että.ajatellaan mitä sekin ja sekin ajattelee. Mitä jos sekin ei ajattele yhtään mitään ja ei kiinnosta. Kenen elämä oikeasti pyörii sellaisessa että mitä joku ajattelee! Taitaa olla aika mielenkiintoinen elämä kun täytyy kysellä aina muilta mutä ovat mieltä...

No ei tässä vahdata, mitä toiset ajattelevat. Ajatelkoon mitä lystäävät! Mutta kun hautajaisten muistotilaisuuskahveilla sukulainen puhuu tunnin minun valintojeni typeryydestä (naimaton, lapseton, vuokralla-asuja) enkä poiskaan viitsisi kesken lähteä, etten loukkaisi lähiomaisia, niin kyse ei ole enää siitä, piittaako toisten ajattelusta. 

Ajattelusta ei siis piitata, käytöksestä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus nuo ns. erikoiset ratkaisut ovat vaan suorastaan typeriä. Ne eivät ole järkeviä tai rahaa tuhlaavia tai jossain onnettomuustilanteissa suorastaan typeriä. Avioliitto on ennenkaikkea juriidinen sopimus ja silloin kannattaa ehkä miettiä kannattaako vai eikö kannata mennä naimisiin. Ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Se ei vaan ole monelle selvää ja kuolema tilanteissa tai eroissa tulee valitettavia tilanteita, joita järkeä käyttämällä olisi voinut välttää.

Joskus noissa tilanteissa kyllä ihmettelen, että miksi jotain typerää valitaan ja saatan sen jopa sanoa. Eikä kyse ole siitä, että tuo tilanne on eri kuin minun.

Samoin noissa asumisjutuissa. On asioita, jotka kannattaa ja jotka ei, kun kaikki asiat on otettu huomioon. Toiset eivät vaan kykene ottamaan huomioon ja sitten jääräpäissään jämähtävät johonkin ihan hölmöön juttuun. Mutta, jos sanot, niin joku kateus tai suvaitsemattomuuskortti vederään esille.

Eli ehkä se vaan on sitä, että toisten hölmöys ärsyttää, eikä voi olla sanomatta asiasta.

Unohdat sen, ettet sinä voi tietää, miksi toiset ovat päätyneet ratkaisuihinsa. Sinä et tiedä heidän elämänsä kaikkia yksityiskohtia arvioidaksesti, ovatko he tehneet (kenen kannalta?) järkevän päätöksen.

Kaikkien elämä ei ole sitä, miltä ulospäin näyttää. Ihmisillä voi olla esim. takausvelkoja, ulosottoa, homesairauksia (minkä vuoksi ei haluta ostaa asuntoa vaan vuokrataan asunto, josta pääsee tarvittaessa nopeasti eroon), suunnitellaan ulkomaillemuuttoa, mietitään sukupuolenkorjausprosessia, aivan mitä tahansa asioita, joista he eivät kerro. Et tiedä kokonaistilannetta. 

Mielestäni on hyvin tyhmää olettaa tietävänsä, mikä toisille ihmisille on järkevintä.

Vierailija kirjoitti:

Usein siksi että tämä erilaisen valinan tehnyt haluaa koko ajan puhua siitä omasta valinnastaan.

Tunnetpa sinä sitten outoja ihmisiä. Oman kokemukseni mukaan, nimenomaan nämä jotka elävät "niinkuin kuuluu" ei muusta puhukaan kun lapsistaan ja keittiörempastaan. Minä en ikinä mainosta omaa tyyliäni elää kenellekään.

Luulen että monet ihmiset hankkivat nämä asiat elämäänsä nimenomaan siksi koska niin kuuluu tehdä ja kaikki tututkin on tehnyt. Siksi ollaan vähän katkeria siitä että jotkut uskaltaa elää juuri niin kuin itse haluavat..

Vierailija kirjoitti:

Mä oon niitä ihmisiä, jotka on kiinnostuneita muiden valinnoista. Mä haluan jutella muustakin kuin säästä. Kyselen joskus suoraan asioista, varsinkin rahasta ja esim. valinnat miksi joku haluaa asua vuokralla kiinnostaa. Myös naimisiin meno kiinnostaa, miksi joku haluaa ylipäätään mennä naimisiin. Mua ei kiinnosta enää tippakaan uransa perässä laukkaavat uraohjukset vaan downgreidaus, ja miten joku siinä on onnistunut. Epäystävällistä niistä toki on seläntakana puhua, mutta itse en ole ymmärtänyt miksei näistä voisi suoraan puhua. Toki ymmärrän, että ventovieraalle tai kaukaiselle kaverille/sukulaisille tarvitse näitä tietoja jakaa.   Tuntemattomat yleensä vaan esiin vielä enemmän vaihtoehtoja elämästä kuin oma ystäväpiiri, joten sen takia päädyn joskus utelemaan henkilökohtaisuuksia tuntemattomilta (jota häpeän myöhemmin). 

Mistä sitten pitäisi jutella, jos ei omasta elämästä? Mun mielestä toiset ihmiset ja niiden kanssa ajatusten ja elämän filosofian vaihto on kiinnostavaa ja innostavaa, mutta olen tajunnut, että suurin osa ihmisistä pitää tätä tapaa epäkohteliaana. Syvällä sisälläni en ole vain tajunnut miksi. 

Monet pitävät epäkunnioittavana ja tahdittomana käytöksenä sitä, että kysytään perusteluja elämänratkaisuille, varsinkin esim. lastenhankinnalle tai kysellään raha-asioita. 

Mistä sitten pitäisi jutella? Vaikka kirjoista, elokuvista, matkoista, tekemisistä, mieltymyksistä ja siltä pohjalta, että kukin kertoo, mitä haluaa jakaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut haluavat olla kummajaisia, mikseivät kaikki voi olla samanlaisia hyviä ja järkeviä ihmisiä niin kuin minä?

Mutta kun se kummajaisuus ei ole mitenkään sinulta, sinun hyvyydestäsi ja järkevyydestäsi pois saati estä sinua olemasta hyvä ja järkevä. Miten se siis voi sinua haitata.

Eiköhän tuo ollut sarkasmia/selitys siihen mikä siinä ärsyttää.

Tuskin kommentoija itse ajattelee noin.

Ketään ei pikeasti kiinnosta miksi joku on lapseton, vuokralla-asuva sinkku. Koska ei saanut miestä, lasta eikä pankkilainaa, that’s it? Nää tyypit vaan luulee, että me muut ehditään miettiä niiden elämää.

Ei siinä elämäntavassa mitään vikaa ole, kukin eläkööt kuten haluaa.

Enemmän kiristää hermoa se ”eri tavalla” elävien tarve korostaa asiaa ja hokea siitä jatkuvasti. Usein vaan valitettavasti nää ihmiset on vähän raskaita ”minäminäminä”-ihmisiä. Jos joku kysyy, että aiotko sitä tai tätä, niin voi vastata ihan rehellisesti. Eikä kannata ottaa niin vakavasti tuollaisia voivotteluja, aina sitä on tehty, oli aihe sitten sää tai suhteet...

Ei todellakaan kaikki halua naimisiin ja on ihan normaalia nykyään, että pariskunta ei ole naimisissa. Meidän kaveripiiristä KUKAAN ei ole naimisissa ja ollaan reilu kolmekymppisiä kaikki, suurin osa seurustellut jo pitkään saman kanssa.

Nykyisin ainakin täällä Helsingissä tuntuu olevan paljon yleisempää asua vuokralla ja avoliitossa kuin omassa asunnossa vihittynä parina. Joten täällä ainakin pitää selittää, miten on varaa omistusasuntoon ja miksi halusi naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisko pohjimmiltaan jotain ajatusta tässä: yhteiskunnan perusyksikkö on yleensä kautta aikojen ollut perhe, yhteisö, ei yksilö. Jos kaikki tekevät perinteisen perhemallin vastaisia valintoja, koko yhteisö pikkuhiljaa surkastuu pois. Tuskin moni näin syvällisesti asiaa pohtii, mutta tälläinen kuvio voisi vaikuttaa taustalla.

Uskon, mutta entäs kun minä 50-vuotiaana aikuisen lapsen äitinä vihdoin vaikeiden parisuhteiden jälkeen löysin rinnalleni kuusikymppisen eronneen aikuisten lasten isän.

Ja kun meidän yhteiselämän suunnitelmiin ei kerrassaan kuulu avo- eikä avioliitto. Tätä ovat monet avoimesti ihmetelleet ja jopa paheksuneet, ikään kuin emme olisi ihan vakavissamme.

Tätä minun on kyllä todella vaikea uskoa. Paljon mahdollista, että joku outolintu on sattunut paheksumaan, mutta kyllä valtaosa antaa 50-60-vuotiaiaiden (kuten muidenkin) tehdä omat valintansa.

kaikkein rasittavinta ovat juuri nämä taivastelijat. Kaikkien pitää haluta se niiden elämänsetti, tai muuten on piru irti. Vanhempainilloissa ne haluavat koko luokan perheille samat harrastukset, kotiintuloajat ja ruokavaliot. Vanhempina/appivanhempina ne viittoittavat nuoren perheen elämän valmiiksi uravalintaa, asuinpaikkaa ja lapsilukua myöten. Työkaverina ne valvovat, että kaikki noudattavat työssä heidän laatimiaan kirjoittamattomia sääntöjä. Ja sitten he haluavat todellakin tietää toisen päiväohjelman ihan minuutilleen, ettei toinen vaan lipsu säännöistä tai tee jotain "sopimatonta". 

Ihmistyypin tunnistaa ihan pienistäkin asioista: tällainen ihminen saattaa soittaessaan sanoa esim. "onko paha paikka?", jos vastaa tähän nätisti "ei ole", niin se vastaus ei kelpaa eikä riitä, koska hänen on saatava tietää missä olet, tarkka raportti. En ymmärrä tällaista ollenkaan, en kysele edes omalta puolisoltani puhelimessa "missä olet", hän ei ole tilivelvollinen olemisestaan minulle 24h.

Ja mitä tällaiset tyypit saavat tosissaan irti elämästä, jollei niille ole olemassa kuin se yksi ulkoisen suorittamisen taso. Eikö heillä itsellään ole mitään yksityistä omassa itsessään? Ajatuksia, tekemisiä yms. jotka ovat yksityisiä, eikä sitä facebookissa jaettavaa höpön löpöä: töissä, salilla, pääsiäisillallisella, hiihtolomalla, ihana äitienpäivän aamu, juhannuskokko jne. Eikö heidän elämässään ole kuin tämä übernormaali suorittaminen? Eivätkö toisetkin ihmiset olisi heistä paljon kiinnostavampia kokonaisina ihmisinä omine valintoineen, piirteineen ja "salaisuuksineen"?

Sad.   

Pariutumiselle on toki biologiset syyt, mutta varmasti suurempi syy on kulttuuri. Kun opetetaan pienestä pitäen lapset muovautumaan siihen tiettyyn vanhan kunnon sukupuolirooliin sekä muihin vanhoollisiin ajatuksiin (sitoudu, hanki perhe, elätä heidät jne) niin sitten kun et haluakkaan lapsia tai parisuhdetta niin et mahdu siihen "odotusten lokeroon" joka kulttuurissasi vallitsee. Tietysti myös moni haluaa isovanhemmaksi, joten heille on kova paikka jos oma lapsi ei haluakkaan lapsia ja ehkä yleisestikkin kun on jo se se tietty ajatusmalli syövytetty mieleen niin siitä ei kykene poikkeamaan. Näin ainakin yritän itselleni selittää vanhemman sukupolven nihkeitä asenteita ns. Poikkeaviin ajatuksiin.

Ei ärsytä, mutta moni asia ihmetyttää. Esim. se että ei mennä naimisiin, osoittaa minusta kypsymättömyyttä, ollaan muka kapinallisia, "villejä ja vapaita" ym älytöntä. Ihmetyttää myös, miksi ei haluta virallistaa suhdetta, sitoutumiskammo tulee myös mieleen. Mutta lopulta ihan sama, olkoot lapsellisia jos haluavat.