Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä ärsyttää, jos jotkut elävät eri tavalla kuin ns. kuuluu (ei haluta naimisiin, ei omistusasuntoa, ei lapsia jne)?
Käytännössä aina kun on tullut tilanne, jossa on käynyt ilmi että joku ei halua samoja asioita kuin "kaikki", siitä on alkanut mahdoton mouhoaminen. Joskus jopa henkilön läsnäollessa, mutta useimmiten jälkeenpäin, vaikkapä töissä tai sukujuhlissa.
"Jo on outoa että anne ja arska eivät HALUA mennä naimisiin vaikka jo 10 vuotta on yhdessä asuttu mutta naimisiin eivät kuulemma mene", " en millään voi ymmärtää veljeäni kun hyvä työ ja palkka ja kaikki mutta haluaa asua vuokralla, vaikka sillä rahalla maksaisi omaakin", "mitäköhän pera ja pike oikein ajattelee kun eivät aio hankkia lapsia ja ovat jo sentään 4-kymppisiä".
Tarkoitus ei ole, että aletaan jankata jostakin häiden ihanuudesta, omistusasumisen järkevyydestä tai lastenhankinnan auvoisuudesta. Vaan siitä, mikä siinä monia (ehkä useimpia) niin kovasti ärsyttää, että hyvin harva sivuuttaa edellämainitun kaltaiset "epätavalliset" valinnat toteamalla jaa? Miksi sillä on niin paljon merkitystä juuri sille, joka on naimisissa/haluaa naimisiin, on hankkinut/haluaa hankkia omistusasunnon tai on hankkinut/haluaa hankkia lapsia? Kun eihän se toisten naimattomuus (vaikka voisivat avioitua), omistusasunnon hankkimattomuus (vaikka voisivat ostaa) tai lasten hankkimattomuus (vaikka voisivat saada) ole keneltäkään pois? Eihän näitä koskaan ala arvostella ja vatvoa ne, jotka ajattelevat samoin, vaan juurikin ne, jotka ajattelevat "niinkuin muutkin".
Miksi siis tuon kaltaisista valinnoista jaksetaan jauhaa vaikkei se itseen edes mitenkään vaikuta?
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, joiden älykkyys ei riitä oman elämänsä kehittämiseen, käyttävät aikansa (ja ikävä kyllä muidenkin aikaa) toisten ihmisten asioista mouhuamiseen. Ihmiset pitävät lapsia, avioliittoa ja omistusasuntoa saavutuksina, koska ne ovat niitä asioita joihin he itse pystyvät. Monesti nämä tyypit ihan halveksuvat matkustelua, kouluttautumista ja urasuuntautuneisuutta.
Nyt kyllä syyllistyt mollaamaan omistusasunnossa asuvia, avioliitossa olevia ja lapsellisia ihmisiä ja väität, että he eivät olisi kouluttautuneita, urasuuntautuneita ja halukkaita matkustelemaan!. Kyllä ovat. Ei ihmisiä voi noin lokeroida.. Että jos sinulla on lapsia ja oma talo, olet tyhmä etkä ymmärrä elämän ilojen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen yrittänyt selvittää sisareltani, tuloksetta. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta 6v ja kumpikaan meistä ei halua naimisiin saati lapsia. Yhteenmuutosta lähtien olen saanut kuulla kuinka kivaa on että hänen (sisareni) lapset saavat omistani kavereita ja häitäkin jo odotellaan. Järkytys oli valtava kun sanoin ettei tule häitä eikä lapsia, olin odottanut anopilta ja äidiltäni vastaväitteitä, mutta kummaltakin tuli kommenttina että jos olette yhdessä noin päättäneet, niin hyvä, oma asianne. Sisareni onkin sitten vaikeampi tapaus, hän on niin "äitityyppi" kuin voi vain olla ja sen hänelle
ilomielin suon, toivoisin vain samaa häneltä omille valinnoilleni. Tällä hetkellä ollaan marttyyrivaiheessa ja kyläilyt ovat jäissä "kun ettehän te halua lapsia kotiinne".Siskosi voi olla aidosti surullinen, että hänen lapsensa eivät saa serkkuja. Läheiset suhteet serkkuihin ja yhteiset lapsuusmuistot ovat rikkaus. Hän ajattelee ehkä, mitä hänen lapsensa menettävät sinun valintojesi takia.
No voi herran pieksut! Lapsia pitäisi jo tehdä senkin takia, että jonkun toisen lapset saisi serkkuja. Ei hyvää päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen yrittänyt selvittää sisareltani, tuloksetta. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta 6v ja kumpikaan meistä ei halua naimisiin saati lapsia. Yhteenmuutosta lähtien olen saanut kuulla kuinka kivaa on että hänen (sisareni) lapset saavat omistani kavereita ja häitäkin jo odotellaan. Järkytys oli valtava kun sanoin ettei tule häitä eikä lapsia, olin odottanut anopilta ja äidiltäni vastaväitteitä, mutta kummaltakin tuli kommenttina että jos olette yhdessä noin päättäneet, niin hyvä, oma asianne. Sisareni onkin sitten vaikeampi tapaus, hän on niin "äitityyppi" kuin voi vain olla ja sen hänelle
ilomielin suon, toivoisin vain samaa häneltä omille valinnoilleni. Tällä hetkellä ollaan marttyyrivaiheessa ja kyläilyt ovat jäissä "kun ettehän te halua lapsia kotiinne".Siskosi voi olla aidosti surullinen, että hänen lapsensa eivät saa serkkuja. Läheiset suhteet serkkuihin ja yhteiset lapsuusmuistot ovat rikkaus. Hän ajattelee ehkä, mitä hänen lapsensa menettävät sinun valintojesi takia.
Joo mutta ei tuon ylemmän kirjoittajan velvollisuus ole tehdä lapsia jotta siskon lapsilla olisi kivemmat lapsuusmuistot :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ota koskaan kantaa toisten parisuhde-ratkaisuihin, paitsi silloin jos huomaan toisen tulevan hyväksikäytetyksi.
Mutta vuokralla asumiseen mä kyllä kommentoin varsinkin jos vuokralla asuja perustelee omaa valintaansa järjellä silloin kun se ei ole järkevää. Vuokralla on ihan fiksua asua myös työssä käyvän henkilön joissain tilanteissa, mutta tietylle paikkakunnalla vakiintuneen ihmisen, jolla on säännölliset tulot, ei vain ole taloudellisesti järkevä asua vuokralla. Tähän ei riitä perusteeksi edes se, ettei halua sitoa itseään pitkään lainaan (sitoo kuitenkin maksamaan ikuisesti vuokraa) tai omistusasunnon huolet (ei ole pakko ostaa vanhaa omakotitaloa)
mieluummin sijoitan rahat tuottavampiin asioihin ja asun vuokralla.
Kun se oma talo on maksettu, niin voi sijoittaa niitä rahoja vielä enemmän kun ei ole vuokraa maksettavana. Suurin osa vuokralla asuvista ei tosin sijoita yhtään mihinkään vaan maksavat joka kuukausi vuokranantajalle, jotta hän sitten voi sijoittaa ne rahat.
En ole lukenut ketjua eli vastaus on ihan vaan alkuperaiseen viestiin. Tuo vuokralla asuminen on ainoa mika itseani vahan ihmetyttaa. JOS ON VARAA ostaa asunto, miksi ei maksaisi sita ''itselleen' sen asemesta, etta maksaa jollekin muulle koska asuu heidan kampassaan. Eika omistusasunto sido sinua jos vaikka haluaisi matkustaa pidempiakin aikoja. Sen voi vuokrata summalla joka toden nakoisesti on suurempi kuin kuukausittainen asuntolaina eli voitto siinakin suhteessa. Kukin tyylillaan. Olisi myos kiva tietaa minka ikainen ap on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ota koskaan kantaa toisten parisuhde-ratkaisuihin, paitsi silloin jos huomaan toisen tulevan hyväksikäytetyksi.
Mutta vuokralla asumiseen mä kyllä kommentoin varsinkin jos vuokralla asuja perustelee omaa valintaansa järjellä silloin kun se ei ole järkevää. Vuokralla on ihan fiksua asua myös työssä käyvän henkilön joissain tilanteissa, mutta tietylle paikkakunnalla vakiintuneen ihmisen, jolla on säännölliset tulot, ei vain ole taloudellisesti järkevä asua vuokralla. Tähän ei riitä perusteeksi edes se, ettei halua sitoa itseään pitkään lainaan (sitoo kuitenkin maksamaan ikuisesti vuokraa) tai omistusasunnon huolet (ei ole pakko ostaa vanhaa omakotitaloa)
mieluummin sijoitan rahat tuottavampiin asioihin ja asun vuokralla.
Kun se oma talo on maksettu, niin voi sijoittaa niitä rahoja vielä enemmän kun ei ole vuokraa maksettavana. Suurin osa vuokralla asuvista ei tosin sijoita yhtään mihinkään vaan maksavat joka kuukausi vuokranantajalle, jotta hän sitten voi sijoittaa ne rahat.
No joo, mutta miksi pitää sijoittaa rahaa jotta saa enemmän rahaa jota sijoittaa? Penniäkään täältä ei mukaansa saa, ja jos on sellaiset tulot joilla maksaa vuokraa ja vielä säästöönkin jää, tai jopa vähän vielä sijoitettavaksi, niin miksi ei voi asua vuokralla?
Ei se kenenkään muun rahoista ole pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen yrittänyt selvittää sisareltani, tuloksetta. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta 6v ja kumpikaan meistä ei halua naimisiin saati lapsia. Yhteenmuutosta lähtien olen saanut kuulla kuinka kivaa on että hänen (sisareni) lapset saavat omistani kavereita ja häitäkin jo odotellaan. Järkytys oli valtava kun sanoin ettei tule häitä eikä lapsia, olin odottanut anopilta ja äidiltäni vastaväitteitä, mutta kummaltakin tuli kommenttina että jos olette yhdessä noin päättäneet, niin hyvä, oma asianne. Sisareni onkin sitten vaikeampi tapaus, hän on niin "äitityyppi" kuin voi vain olla ja sen hänelle
ilomielin suon, toivoisin vain samaa häneltä omille valinnoilleni. Tällä hetkellä ollaan marttyyrivaiheessa ja kyläilyt ovat jäissä "kun ettehän te halua lapsia kotiinne".Siskosi voi olla aidosti surullinen, että hänen lapsensa eivät saa serkkuja. Läheiset suhteet serkkuihin ja yhteiset lapsuusmuistot ovat rikkaus. Hän ajattelee ehkä, mitä hänen lapsensa menettävät sinun valintojesi takia.
Ja jonkun, joka ei edes halua lapsia, täytyy alkaa siihen lapsiperherumbaan vain siksi että joku saa serkkuja???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurella osalla aikuisista on lapsen tasolla oleva ajatus- ja tunnemaailma. Lapsellehan on tyypillistä, että hän kuvittelee kaikkien pitävän samoista asioista ja haluavan samoja asioita kuin itse, ja voi sitä kyselyä ja marinaa, jos joku ei olekaan innostunut samoista jutuista kuin hän. Suomessa on perinteisesti arvostettu aikaista itsenäistymistä fyysisesti ja taloudellisesti mutta monella tuntuu jääneen se henkinen puoli sivuosaan. Tuloksena on sitten näitä erilaisuutta ja erilaisia valintoja paheksuvia, tuomitsevia, kummeksuvia ja ivaavia aikuisia.
Tuohon olen törmännyt itsekkin aivan liian monta kertaa. Kauhistellaan kun muuttanut niin myöhään ja olen kuulemma vanhemmissa kiinni. Sanotaan lapselliseksi, tynnyrissäkasvaneeksi ihmiseksi joka ei tiedä mistään pahasta. Puhun ja käyttäydyn kuulemma lapsellisesti vaikken itse olisikaan kommentoinut toisen ihmisen valintoja, enkä ole kertonut pimeitä puolia menneisyydestäni koska kerron ne vain läheisimmille ihmisille. Kun yritän antaa ihmisten olla omissa oloissaan sehän se vasta niitä näyttää häiritsevänkin. Alkaa utelu miksi käyttäydyn niin alentavasti toisia kohtaan enkä huomioi heitä... Tämän takia komppaan sinua täysin, tosin en kyllä uskalla lapsiakaan alkaa tekemään kun pelkään etten onnistu niistä kasvattamaan oikeita aikuisia ihmisiä, eli avarakatseisia, iloisia moisia ja pitkäpinnaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ota koskaan kantaa toisten parisuhde-ratkaisuihin, paitsi silloin jos huomaan toisen tulevan hyväksikäytetyksi.
Mutta vuokralla asumiseen mä kyllä kommentoin varsinkin jos vuokralla asuja perustelee omaa valintaansa järjellä silloin kun se ei ole järkevää. Vuokralla on ihan fiksua asua myös työssä käyvän henkilön joissain tilanteissa, mutta tietylle paikkakunnalla vakiintuneen ihmisen, jolla on säännölliset tulot, ei vain ole taloudellisesti järkevä asua vuokralla. Tähän ei riitä perusteeksi edes se, ettei halua sitoa itseään pitkään lainaan (sitoo kuitenkin maksamaan ikuisesti vuokraa) tai omistusasunnon huolet (ei ole pakko ostaa vanhaa omakotitaloa)
mieluummin sijoitan rahat tuottavampiin asioihin ja asun vuokralla.
Kun se oma talo on maksettu, niin voi sijoittaa niitä rahoja vielä enemmän kun ei ole vuokraa maksettavana. Suurin osa vuokralla asuvista ei tosin sijoita yhtään mihinkään vaan maksavat joka kuukausi vuokranantajalle, jotta hän sitten voi sijoittaa ne rahat.
No joo, mutta miksi pitää sijoittaa rahaa jotta saa enemmän rahaa jota sijoittaa? Penniäkään täältä ei mukaansa saa, ja jos on sellaiset tulot joilla maksaa vuokraa ja vielä säästöönkin jää, tai jopa vähän vielä sijoitettavaksi, niin miksi ei voi asua vuokralla?
Ei se kenenkään muun rahoista ole pois.
Eihän siinä olekaan mitään vikaa, jos haluaa elää kerryttämättä omaisuuttaan. Mutta usein kuulee näitä perusteluja, että vuokralla asuminen olisi jotenkin taloudellisesti kannattavaa tai velan ottaminen olisi riski kun samaan aikaan vuokralla asuja sitoutuu maksamaan lopun ikäänsä vuokraa joka kuukausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen yrittänyt selvittää sisareltani, tuloksetta. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta 6v ja kumpikaan meistä ei halua naimisiin saati lapsia. Yhteenmuutosta lähtien olen saanut kuulla kuinka kivaa on että hänen (sisareni) lapset saavat omistani kavereita ja häitäkin jo odotellaan. Järkytys oli valtava kun sanoin ettei tule häitä eikä lapsia, olin odottanut anopilta ja äidiltäni vastaväitteitä, mutta kummaltakin tuli kommenttina että jos olette yhdessä noin päättäneet, niin hyvä, oma asianne. Sisareni onkin sitten vaikeampi tapaus, hän on niin "äitityyppi" kuin voi vain olla ja sen hänelle
ilomielin suon, toivoisin vain samaa häneltä omille valinnoilleni. Tällä hetkellä ollaan marttyyrivaiheessa ja kyläilyt ovat jäissä "kun ettehän te halua lapsia kotiinne".Siskosi voi olla aidosti surullinen, että hänen lapsensa eivät saa serkkuja. Läheiset suhteet serkkuihin ja yhteiset lapsuusmuistot ovat rikkaus. Hän ajattelee ehkä, mitä hänen lapsensa menettävät sinun valintojesi takia.
Eipä ne kaikki serkussuhteetkaan niin hyviä ole. On kilpailua isovanhempien huomiosta ja saattaa olla isovanhempien suosikkilapsenlapsia jne. Kenenkään ei pidä tehdä lapsia velvollisuudesta jotakin toista ihmistä kohtaan. Mistä sen edes tietää, voivatko kaikki lapsettomaksi julistautuneet parit edes saada lapsia? Voi olla paljon helpompi ilmoittaa, ettei halua lapsia kuin alkaa kertomaan sairauskertomustaan edes sukulaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ota koskaan kantaa toisten parisuhde-ratkaisuihin, paitsi silloin jos huomaan toisen tulevan hyväksikäytetyksi.
Mutta vuokralla asumiseen mä kyllä kommentoin varsinkin jos vuokralla asuja perustelee omaa valintaansa järjellä silloin kun se ei ole järkevää. Vuokralla on ihan fiksua asua myös työssä käyvän henkilön joissain tilanteissa, mutta tietylle paikkakunnalla vakiintuneen ihmisen, jolla on säännölliset tulot, ei vain ole taloudellisesti järkevä asua vuokralla. Tähän ei riitä perusteeksi edes se, ettei halua sitoa itseään pitkään lainaan (sitoo kuitenkin maksamaan ikuisesti vuokraa) tai omistusasunnon huolet (ei ole pakko ostaa vanhaa omakotitaloa)
Minulla on niin hyvä ja halpa vuokra-asunto, ettei ole mitään järkeä ostaa asuntoa. Edullisen vuokran ansiosta pystyn matkustelemaan, tekemään heräteostoksia eikä minun tarvitse miettiä kaupassa mitä voin ostaa. Asuntolainallisilla ystävilläni menee niin paljon rahaa lainanlyhennyksiin ja yhtiövastikkeisiin, että heidän pitää todella miettiä mihin jäljelle jäävät rahat menevät. Ei minua kiinnostaa elää vuosikausia pihistellen odottaen sitä päivää milloin saan asunnostani rahaa, elän mieluummin nyt tässä ajassa kaiken irti ottaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kuin ekan sivun viestit, mutta mielestäni syy siihen, miksi ihmisiä ärsyttää, kun toiset elävät "eri tavalla kuin kuuluu", on se, että meidän kaikkien on välillä vaikea ymmärtää erilaisuutta. Ärsyttää on kyllä väärä verbi, oikea olisi, ettei omista poikkeavia valintoja ymmärretä. Mutta jos ollaan ihan rehellisiä, meidän kaikkien on joissakin asioissa vaikeaa ymmärtää erilaisuutta. Siis ihan kaikkien. Myös niiden, jotka kirjoittavat, etteivät yhtään ihmettele muiden valintoja. Jotkut meistä kokevat lapsettomuuden omaan arvomaailmaan verrattuna erilaisena, jaihmettelvät sitä, ääneen tai äänettömästi. Jotkut suurperheet. Toiset avoimet suhteet. Jotkut vahvan uskonnollisuuden. Jotkut vegetarismin. Toiset sukupuolineutraalin kasvatuksen. Erilaisuus usein pelottaa tai sitä ei vaan ymmärretä. Ehkä se, että tunnistaa itsessään ennakkoluulot , on ensimmäinen askel erilaisuuden hyväksymiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ota koskaan kantaa toisten parisuhde-ratkaisuihin, paitsi silloin jos huomaan toisen tulevan hyväksikäytetyksi.
Mutta vuokralla asumiseen mä kyllä kommentoin varsinkin jos vuokralla asuja perustelee omaa valintaansa järjellä silloin kun se ei ole järkevää. Vuokralla on ihan fiksua asua myös työssä käyvän henkilön joissain tilanteissa, mutta tietylle paikkakunnalla vakiintuneen ihmisen, jolla on säännölliset tulot, ei vain ole taloudellisesti järkevä asua vuokralla. Tähän ei riitä perusteeksi edes se, ettei halua sitoa itseään pitkään lainaan (sitoo kuitenkin maksamaan ikuisesti vuokraa) tai omistusasunnon huolet (ei ole pakko ostaa vanhaa omakotitaloa)
Minulla on niin hyvä ja halpa vuokra-asunto, ettei ole mitään järkeä ostaa asuntoa. Edullisen vuokran ansiosta pystyn matkustelemaan, tekemään heräteostoksia eikä minun tarvitse miettiä kaupassa mitä voin ostaa. Asuntolainallisilla ystävilläni menee niin paljon rahaa lainanlyhennyksiin ja yhtiövastikkeisiin, että heidän pitää todella miettiä mihin jäljelle jäävät rahat menevät. Ei minua kiinnostaa elää vuosikausia pihistellen odottaen sitä päivää milloin saan asunnostani rahaa, elän mieluummin nyt tässä ajassa kaiken irti ottaen.
Komppaan. Lisäksi se omistusasunto voi olla millainen pommi tahansa, vesivahinkoon tai homeongelmaan talossa uppoaa tolkuttomat määrät rahaa eikä asunnon ostajalla tunnu olevan täällä minkäänlaista oikeusturvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ota koskaan kantaa toisten parisuhde-ratkaisuihin, paitsi silloin jos huomaan toisen tulevan hyväksikäytetyksi.
Mutta vuokralla asumiseen mä kyllä kommentoin varsinkin jos vuokralla asuja perustelee omaa valintaansa järjellä silloin kun se ei ole järkevää. Vuokralla on ihan fiksua asua myös työssä käyvän henkilön joissain tilanteissa, mutta tietylle paikkakunnalla vakiintuneen ihmisen, jolla on säännölliset tulot, ei vain ole taloudellisesti järkevä asua vuokralla. Tähän ei riitä perusteeksi edes se, ettei halua sitoa itseään pitkään lainaan (sitoo kuitenkin maksamaan ikuisesti vuokraa) tai omistusasunnon huolet (ei ole pakko ostaa vanhaa omakotitaloa)
mieluummin sijoitan rahat tuottavampiin asioihin ja asun vuokralla.
Kun se oma talo on maksettu, niin voi sijoittaa niitä rahoja vielä enemmän kun ei ole vuokraa maksettavana. Suurin osa vuokralla asuvista ei tosin sijoita yhtään mihinkään vaan maksavat joka kuukausi vuokranantajalle, jotta hän sitten voi sijoittaa ne rahat.
No joo, mutta miksi pitää sijoittaa rahaa jotta saa enemmän rahaa jota sijoittaa? Penniäkään täältä ei mukaansa saa, ja jos on sellaiset tulot joilla maksaa vuokraa ja vielä säästöönkin jää, tai jopa vähän vielä sijoitettavaksi, niin miksi ei voi asua vuokralla?
Ei se kenenkään muun rahoista ole pois.Eihän siinä olekaan mitään vikaa, jos haluaa elää kerryttämättä omaisuuttaan. Mutta usein kuulee näitä perusteluja, että vuokralla asuminen olisi jotenkin taloudellisesti kannattavaa tai velan ottaminen olisi riski kun samaan aikaan vuokralla asuja sitoutuu maksamaan lopun ikäänsä vuokraa joka kuukausi.
Tokihan nykyaikana kun pysyvät työpaikat ovat epävarmoja useimmilla aloilla, vuokralla asumista puoltaa se, että on helpompi muuttaa työn perässä kun ei ole asuntoa myytävänä (vuokranantajaksi ryhtymiseen taas eivät kaikki halua, joten vuokraaminen ei ole todellinen vaihtoehto kaikille). Samoin se, että työttömänä/pätkätyöläisenä/vähätuloisena vuokra-asuntoon saa asumistukea, mutta lainanlyhennyksiin tietenkään ei. Ja omistusasunnossa jos hajoaa tyyliin jääkaappi, itse se on hankittava ja maksettava. Vuokra-asunnossa ilmoitus asunnon omistajalle ja uusi jääkaappi on tulossa ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei pikeasti kiinnosta miksi joku on lapseton, vuokralla-asuva sinkku. Koska ei saanut miestä, lasta eikä pankkilainaa, that’s it? Nää tyypit vaan luulee, että me muut ehditään miettiä niiden elämää.
Niin, tottakai ainoat syyt olla sinkku, lapseton ja asuntolainaton, on se ettei niitä ole saanut. Sehän on mahdotonta, että joku ei olisi niitä halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei pikeasti kiinnosta miksi joku on lapseton, vuokralla-asuva sinkku. Koska ei saanut miestä, lasta eikä pankkilainaa, that’s it? Nää tyypit vaan luulee, että me muut ehditään miettiä niiden elämää.
Tuntuu sinuakin kiinnostava, jopa siinä määrin että olet oikein päätellyt syynkin lapsettomuuteen, sinkkuuteen ja vuokralla asumiseen.
Jos ei jokin asia kiinnosta, ei silloin vaivaudu ajattelemaan asiaa saati pohtimaan syitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus nuo ns. erikoiset ratkaisut ovat vaan suorastaan typeriä. Ne eivät ole järkeviä tai rahaa tuhlaavia tai jossain onnettomuustilanteissa suorastaan typeriä. Avioliitto on ennenkaikkea juriidinen sopimus ja silloin kannattaa ehkä miettiä kannattaako vai eikö kannata mennä naimisiin. Ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Se ei vaan ole monelle selvää ja kuolema tilanteissa tai eroissa tulee valitettavia tilanteita, joita järkeä käyttämällä olisi voinut välttää.
Joskus noissa tilanteissa kyllä ihmettelen, että miksi jotain typerää valitaan ja saatan sen jopa sanoa. Eikä kyse ole siitä, että tuo tilanne on eri kuin minun.
Samoin noissa asumisjutuissa. On asioita, jotka kannattaa ja jotka ei, kun kaikki asiat on otettu huomioon. Toiset eivät vaan kykene ottamaan huomioon ja sitten jääräpäissään jämähtävät johonkin ihan hölmöön juttuun. Mutta, jos sanot, niin joku kateus tai suvaitsemattomuuskortti vederään esille.
Eli ehkä se vaan on sitä, että toisten hölmöys ärsyttää, eikä voi olla sanomatta asiasta.Niin, SINUN mielestäsi hölmöys. Sen toisen mielestä sinun tekemisesi vasta ovatkin hölmöyttä.
Kyllähän se hölmöyttä on kun avopuolison kuoleman jälkeen joudut muuttamaan kotoasi pois, kun avopuolison suku haluaa perintönsä. Siinä surun keskellä jaat tavarat ja omaisuuden. Kun avioon menemällä olisit saanut ihan rauhassa jatkaa asumista yhteisessä asunnossa ja itse päättää mitä sillä teet.
Ei avioliitossakaan leski saa "itse päättää mitä asunnolla tekee" jos pesässä on muitakin osakkaita. Hallinnassaan saa kyllä pitää ja asua, mutta myymiseen ja luovuttamiseen tarvitaan muidenkin osakkaiden suostumus. Ja sama tietetenkin myös toisinpäin.
Se on sääli, että monilla ei ole taitoa asettua muiden asemaan tai edes pitää päätään kiinni, jos ei ole hyvää sanottavaa. Asiallinen keskustelu ja mielipiteistä kertominen on tärkeää ja voi avata toiselle näkökulmaa, jota ei ole tullut ajatelleeksi. Mutta näille ärsyyntyville inttäjille ei voi kuin huokaista. Ymmärrän, että heillä ei ole osaamista muuhunkaan ja taustalla saattaa olla vaikka oma epävarmuus omista valinnoista, mutta silti välillä mietityttää, että miksi he eivät vain pidä suuta supussa.
Harjoittelimme taannoin opinnoissa vuorovaikutustilanteita, joissa tarkoitus on saada toinen kokemaan tulevansa kuulluksi. Vaikka tilanne oli harjoitus ja ohjeet annettu siitä, mihin pitää keskittyä, keskustelukumppanini menetti täysin malttinsa keskustellessamme lastenhankinnasta. Puhuin omasta haasteestani, mutta hän meni täysin puolustuskannalle siitä, kuinka jokaisen on hankittava lapsia ja olen huono ihminen, jos edes mietin muuta... Onneksi ystäväpiiriini ei kuulu moisia tyyppejä, mutta kyllähän noita tulee kohdattua yllättävissäkin tilanteissa. On se sääli, etteivät jotkut edes koulutuksen myötä pysty oppimaan toisen mielipiteiden kunnioittamista ja kohteliaita vuorovaikutustaitoja ...
Vierailija kirjoitti:
No lähinnä ihmetyttää, jos joku ei halua omistusasuntoa = hoitanut asiansa päin peetä/on vuokraloukussa yms.
Jos aletaan verrata asumista ja sen kustannuksia omistus-vuokra-näkökulmasta, on huomioitava MISSÄ ja MILLAISESSA asunnossa asutaan. Esim. akateemisella tuttavallani on työpaikka suht kaukana vakituiselta asuinpaikkakunnaltaan, jossa asuvat puolisonsa kanssa omistusasunnossa. Työpaikkakunnalla hänellä on tasokkaasta vuokrakerrostalosta (ei kunnan vuokratalo, johon ei tulojensa vuoksi oletettavasti edes pääsisi) asunto, jossa asuu työviikot. Vuokralla asuminen on melkein 3x kalliimpaa kuin asuminen omistusasunnossa/kk.
On jotenkin omituista olettaa, että vuokra-asunto = halpa, omistusasunto = kallis. Aika moni omistusasuja asuu ahtaassa omistusosakkeessaan lähiökerrostalossa jollakin 300e kk-vastikkeella ja samaan aikaan uusissa laadukkaissa vuokrakerrostaloissa asujat maksavat 700e kk-vuokria. Ja omistusasujat puhuvat "köyhistä" vuokralla asujista :D
Puhumattakaan omakotitaloista intoilijoista, joilla usein se "omakotiunelma" on kälynen remonttia vaativa halvalla saatu talonrähjä jossakin peräkorvessa, johon ei kuitenkaan ole sitä remonttia varaa tehdä vaan talo on ikuinen projekti, josta seuraava kohta hajoaa kun edellinen saadaan valmiiksi. Koska oikeasti ei ole varaa asua omassa eikä remppaan jää lainakulujen jälkeen rahaa. Ja nämäkin puhuvat, kuinka "köyhät" asuvat kerrostalo"läävissä".
Siskosi voi olla aidosti surullinen, että hänen lapsensa eivät saa serkkuja. Läheiset suhteet serkkuihin ja yhteiset lapsuusmuistot ovat rikkaus. Hän ajattelee ehkä, mitä hänen lapsensa menettävät sinun valintojesi takia.