Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä ärsyttää, jos jotkut elävät eri tavalla kuin ns. kuuluu (ei haluta naimisiin, ei omistusasuntoa, ei lapsia jne)?
Käytännössä aina kun on tullut tilanne, jossa on käynyt ilmi että joku ei halua samoja asioita kuin "kaikki", siitä on alkanut mahdoton mouhoaminen. Joskus jopa henkilön läsnäollessa, mutta useimmiten jälkeenpäin, vaikkapä töissä tai sukujuhlissa.
"Jo on outoa että anne ja arska eivät HALUA mennä naimisiin vaikka jo 10 vuotta on yhdessä asuttu mutta naimisiin eivät kuulemma mene", " en millään voi ymmärtää veljeäni kun hyvä työ ja palkka ja kaikki mutta haluaa asua vuokralla, vaikka sillä rahalla maksaisi omaakin", "mitäköhän pera ja pike oikein ajattelee kun eivät aio hankkia lapsia ja ovat jo sentään 4-kymppisiä".
Tarkoitus ei ole, että aletaan jankata jostakin häiden ihanuudesta, omistusasumisen järkevyydestä tai lastenhankinnan auvoisuudesta. Vaan siitä, mikä siinä monia (ehkä useimpia) niin kovasti ärsyttää, että hyvin harva sivuuttaa edellämainitun kaltaiset "epätavalliset" valinnat toteamalla jaa? Miksi sillä on niin paljon merkitystä juuri sille, joka on naimisissa/haluaa naimisiin, on hankkinut/haluaa hankkia omistusasunnon tai on hankkinut/haluaa hankkia lapsia? Kun eihän se toisten naimattomuus (vaikka voisivat avioitua), omistusasunnon hankkimattomuus (vaikka voisivat ostaa) tai lasten hankkimattomuus (vaikka voisivat saada) ole keneltäkään pois? Eihän näitä koskaan ala arvostella ja vatvoa ne, jotka ajattelevat samoin, vaan juurikin ne, jotka ajattelevat "niinkuin muutkin".
Miksi siis tuon kaltaisista valinnoista jaksetaan jauhaa vaikkei se itseen edes mitenkään vaikuta?
Kommentit (299)
Vain nuijia ja hulluja ärsyttää. Ehkä vesijohtoveteen pitäisi lisätä Cipramilia niin väki lakkaisi niuhottamasta. Tyhmyyttä sekään ei paranna, mutta tyhmiä on vain ~5% väestöstä (puoluekannatus maaliskuu 2018)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joku tekee valintojaan ajattelematta tai sen perusteella, mitä kuvittelee, että "kuuluu" tai "pitäisi" tehdä, ehkä toisten toisenlaiset valinnat herättävät kysymyksen, voisinko minäkin tehdä erilaisia valintoja/miksi olen tehnyt tällaisia/haluanko näitä asioita todella.. Kysymyksiä, joita voi olla epämukavaa kohdata. Voi esim. joutua tajuamaan tehneensä asioita toisia miellyttääkseen, vaikka itse halusi muuta, ja nyt joutuu elämään seurausten kanssa..
Näin. Moni ei lisäksi osaa käsitellä näitä kysymyksiä vaan alkaa painostamaan toisia samanlaiseen elämään kuin mitä itse elää.
Tällä palstalla oli eräässä kadutko lapsen hankkimista -ketjussa tms. aika pysäyttävä kertomus tähän liittyen. Viestin kirjoittaja ei alunperin ollut oikein halunnut lasta mutta lapsen hankkinut ystävänsä jankkasi, painosti ja uteli koko ajan asiaan liittyen. Ystävä oli vielä hehkuttanut, kuinka palkitsevaa ja ihanaa äitiys tosiasiassa on. No, kirjoittaja oli taipunut hankkimaan sen lapsen ja huomannut, ettei äitiys ole ollenkaan hänen juttunsa. Ystävänsä oli vasta sitten tunnustanut, että hänkin oikeasti inhoaa äitinä olemista ja halusi vain saada houkuteltua tämän kirjoittajan samaan jamaan. Vähän vähemmän yllättäen kirjoittaja vielä totesi, että heidän kahden ystävyys loppui siihen.
Joo mulla on näitä sukulaisia.
Oon nyt 26v ja mulle on ihan päin naamaa sanottu että nyt pitäisi etsiä mies ja alkaa perustamaan perhe, että ei enää tuon ikäisenä pitäisi haihatella. Noh ei vain ole sopivaa kumppania löytynyt. Mä en halua lapsia enkä tällä hetkellä halua edes omistus asuntoa. Olen varmasti nyt kauhea nainen, mutta mä ainaki haluan säilyttää tän vapauden tunteen ja elää ihan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut haluavat olla kummajaisia, mikseivät kaikki voi olla samanlaisia hyviä ja järkeviä ihmisiä niin kuin minä?
Niinpä...varmaan kaikkien pitäisi toimia samojen normien mukaan....
Onneksi uskalsin olla erilainen:
- ihan nuorena matkustelin, tein erilaisia keikkaduuneja eri maissa
-vasta yli 2-kymppisenä löysin (kavereiden ja lähisuvun mielestä) elämäni miehen: ihan mukava, keskustelukykyinen, älykäs, korkeakoulutettu, hyvätuloinen. Asuttiin pari vuotta yhdessä, mutta se ei mielestäni toiminut
-muutin toiselle puolelle Suomea, opiskelin ammatin, tapasin miehen, jonka kanssa 2vk ensitapaamisesta muutettiin yhteen (se oli rakkautta ensisilmäyksellä)
-tämän miehen kanssa matkustin yhdessä elämäni hienoimmat matkat; kuten kahden lapsemme syntymät ja mieheni yllättävän kuoleman
Sori, herkistyin.... tarkoitus oli vaan kertoa erilaisista elämäntavoista. Ei tarvitse mennä naimisiin, sitoutua voi kumppaniin, mutta ei yksiavioisuuteen. Monenlaisia seikkailuja voi kokea yhdessä tai erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti on just tätä tyyppiä. Tiedetään niin paljon paremmin miten jonkun muun pitäisi elää ja olla. Oma elämä on kuitenkin niin ja näin mutta ehkä muiden tekemisten ruotimisella voi peittää omaa pahaa oloa. Tässä muutamia esimerkkejä: Miksi Raija osti tietynmerkkisen, ihan rahan tuhlausta kun toimivan menopelin olisi saanut halvemmallakin. Miksi Irmeli ei ole saanut vakituista työpaikkaa, on siinä tyypissä oltava jotain vikaa. Tavatessamme äiti kysyy mm. minun lapsuuden ystävieni kuulumisia. Erityisesti kiinnostaa just se onko joku pitkään yhdessä asunut pari mennyt naimisiin tai onko joku sinkku löytänyt miehen. Sehän ei suinkaan kiinnosta, että onko puheena oleva tyyppi onnellinen vai ei.
Minun äitini on hyvin paljon samanlainen. Varsinkin tuo, että lapsuuden tuttujeni pariutumiset ja eroamiset pitää aina puida, kuulostaa erittäin tutulta. Se oli mielestäni jo mautonta, kun muutama vuosi sitten lehdessä oli lukioaikaisen poikaystäväni siskon kuolinilmoitus (oli kuollessaan hieman päälle parikymppinen) ja äiti tokaisi siihen, että "eipä nuo Mikko (=ex-poikakaveri) ja Pekka (=hänen veljensä) ole näköjään ketään löytäneet kun ilmoituksessa oli niiden nimet yksistään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut haluavat olla kummajaisia, mikseivät kaikki voi olla samanlaisia hyviä ja järkeviä ihmisiä niin kuin minä?
Niinpä...varmaan kaikkien pitäisi toimia samojen normien mukaan....
Onneksi uskalsin olla erilainen:
- ihan nuorena matkustelin, tein erilaisia keikkaduuneja eri maissa
-vasta yli 2-kymppisenä löysin (kavereiden ja lähisuvun mielestä) elämäni miehen: ihan mukava, keskustelukykyinen, älykäs, korkeakoulutettu, hyvätuloinen. Asuttiin pari vuotta yhdessä, mutta se ei mielestäni toiminut
-muutin toiselle puolelle Suomea, opiskelin ammatin, tapasin miehen, jonka kanssa 2vk ensitapaamisesta muutettiin yhteen (se oli rakkautta ensisilmäyksellä)
-tämän miehen kanssa matkustin yhdessä elämäni hienoimmat matkat; kuten kahden lapsemme syntymät ja mieheni yllättävän kuoleman
Sori, herkistyin.... tarkoitus oli vaan kertoa erilaisista elämäntavoista. Ei tarvitse mennä naimisiin, sitoutua voi kumppaniin, mutta ei yksiavioisuuteen. Monenlaisia seikkailuja voi kokea yhdessä tai erikseen.
Ikivanhat vanhempani kantavat tämäntyyppisiä arvoja mukanaan. Hautaansa. Itse pääsin nuorena opiskelemaan ja hiukan moniarvoisempaan yhteisöön joten opetuksensa karisivat.
Eipä siinä sen kummempaa, vanha kunnon tsaarinaikuinen arvopohja, thats it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tekemällä toisin kuin muut periaatteessa kyseenalaistaa niiden muiden elämäntavan. Ihan siis tietämättään. Ja jos on yhtään epävarma tekemistään valinnoista tai ylipäänsään epävarma elämästään, voi tuollainen sanatonkin kyseenalaistaminen johtaa oman elämän korttitalon hajoamiseen.
Ihmiset kaipaavat rajoja, lokeroita ja struktuureita. Kautta aikojen ihmisillä on pitänyt olla joku yleisesti hyväksytty konsensus, ja vääräuskoiset on kivitetty, koska se uhmaa lauman vakautta.
Esim. nykyaikana ikisinkut ja vapaat itsenäiset kevytkenkäiset naiset ovat silmätikkuja, koska he uhkaavat ihmisille tärkeitä normien mukaisia malleja. Urasuuntautuneet voivat myös miettiä vähän liikaa, ja tulla siihen tulokseen, ettei yleisiin keskiluokkaisiin tavoitteisiin pyrkimisessä ole yhden ihmisen kannalta oikeastaan mitään järkeä. Tällainen ajattelu voi yleistyessään uhata normien mukaisia ihmisten hyväksymiä malleja ja siellä toisessa ääripäässä esimerkiksi noille ryhmille suunnattuja etuja ja tulonsiirtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se, että joku ei haluakaan samaa kuin itse, saa (huonoitsetuntoisessa) ihmisessä aikaan tunteen, että toinen arvostelee hänen valintojaan kun ne eivät "kelpaakaan". Vaikka todellisuudessa se avioitumishaluton vapaaehtoisesti lapseton vuokralla tyytyväisenä asuja ei voisi olla vähempää kiinnostunut. Ja ennenkaikkea, voisihan hän mennä naimisiin, ostaa asunnon ja tekaista penskan, mutta hän ei halua - ja tämä on se ongelma, hän ei halua sitä mitä ihmettelijällä on, joten ihmettelelijä kokee alemmuutta tai jtn.
Monille ihmisille on myös Erittäin Tärkeää kuvitella, että muut ihailevat, ihastelevat ja ehkä jopa kadehtivat heidän asioitaan ja tekemisiään, vaikka ne olisivat tuikitavallisia jollaisia on 99% ihmisistä.
Tämä. Harmillisesti se ei vaan aina ole pelkkä tunne, vaan usein törmää esim. tilanteeseen jossa vapaaehtoisesti lapseton toteaa nenää nyrpistäen, että onneksi hänellä ei ole lapsia, jos kerron jotain meidän pikkulapsiarjesta. Minä kyllä koen tuon dissauksena ja minun valintojeni arvostelemisena. Jos toinen pysyisi hiljaa, se ei haittaisi. Ihailua en kaipaa ulkopuolisilta, saan sitä ihan tarpeeksi lähipiiriltäni. :)
Mulle vaikka joku työssä käyminen tai asunnon ostaminen eivät edusta mitään erityisiä saavutuksia. Lapsiakin voi hankkia menemällä makaamaan johonkin puistoon loppukeväällä aamuyöllä puolialasti.
Tärkeämpää olisikin pohtia, mitä ihmiset oikeasti itse haluavat. Joku voi haluta noita asioita oikeasti, toisille ne ovat saavutuksia ja toisille yhdentekeviä. Tärkeintä, että itsestä tuntuu hyvältä. Ei mun mielestä lapsiakaan kannata tehdä tekemisen ilosta. Silloin ne traumatisoituvat, syrjäytyvät ja jäävät yhteiskunnan elätettäviksi laittaen huono-osaisuuden kiertämään.
Ihan hyvä, että nykyään vähän mietitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska se koetaan tietyssä mielessä kritiikkinä heidän normien mukaista elämäänsä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut haluavat olla kummajaisia, mikseivät kaikki voi olla samanlaisia hyviä ja järkeviä ihmisiä niin kuin minä?
Tässä on vastaus otsikossa esitettyyn kysymykseen, vaikkakin se on sarkasmia. Mutta juuri tuosta siinä on kyse. Sitten vielä ihmetellään, miksi kunnon saksalaiset lähtivät tukemaan Hitlerin kansallissosialistista politiikkaa ja vaatimusta suuremmasta elintilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oisko pohjimmiltaan jotain ajatusta tässä: yhteiskunnan perusyksikkö on yleensä kautta aikojen ollut perhe, yhteisö, ei yksilö. Jos kaikki tekevät perinteisen perhemallin vastaisia valintoja, koko yhteisö pikkuhiljaa surkastuu pois. Tuskin moni näin syvällisesti asiaa pohtii, mutta tälläinen kuvio voisi vaikuttaa taustalla.
Uskon, mutta entäs kun minä 50-vuotiaana aikuisen lapsen äitinä vihdoin vaikeiden parisuhteiden jälkeen löysin rinnalleni kuusikymppisen eronneen aikuisten lasten isän.
Ja kun meidän yhteiselämän suunnitelmiin ei kerrassaan kuulu avo- eikä avioliitto. Tätä ovat monet avoimesti ihmetelleet ja jopa paheksuneet, ikään kuin emme olisi ihan vakavissamme.
Olen ottanut asenteekseni, että teen mitä tahansa, se on aina jonkun mielestä väärin. Ei kannata miettiä, mitä muut ihmiset ajattelevat. Salaa jopa nautin niistä kauhisteluista, joita päättömät valintani joskus muissa aiheuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko pohjimmiltaan jotain ajatusta tässä: yhteiskunnan perusyksikkö on yleensä kautta aikojen ollut perhe, yhteisö, ei yksilö. Jos kaikki tekevät perinteisen perhemallin vastaisia valintoja, koko yhteisö pikkuhiljaa surkastuu pois. Tuskin moni näin syvällisesti asiaa pohtii, mutta tälläinen kuvio voisi vaikuttaa taustalla.
Uskon, mutta entäs kun minä 50-vuotiaana aikuisen lapsen äitinä vihdoin vaikeiden parisuhteiden jälkeen löysin rinnalleni kuusikymppisen eronneen aikuisten lasten isän.
Ja kun meidän yhteiselämän suunnitelmiin ei kerrassaan kuulu avo- eikä avioliitto. Tätä ovat monet avoimesti ihmetelleet ja jopa paheksuneet, ikään kuin emme olisi ihan vakavissamme.
Monia taas ei ole kiinnostanut yhtään, eivätkä he ole edes paheksuneet. Kaikki eivät vaan ajattele samalla tavoin. Ei edes ne muut ihmiset, joita tälläkin palstalla niin haukutaan ahdasmielisiksi. Toisille se on vaan niin vaikeaa hyväksyä noita tavispiirteitä muissa ihmisissä. Odotetaan kyllä sen oman jutun hyväksymistä, mutta sitten kun se toinen onkin ahdasmielinen, utelias nipottaja, niin sellaista taas ei osata millään kohdata. Vaan aloitetaan se vastavuoroinen valittaminen heidän käytöksestään.
elämäonvalintoja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut haluavat olla kummajaisia, mikseivät kaikki voi olla samanlaisia hyviä ja järkeviä ihmisiä niin kuin minä?
Niinpä...varmaan kaikkien pitäisi toimia samojen normien mukaan....
Onneksi uskalsin olla erilainen:
- ihan nuorena matkustelin, tein erilaisia keikkaduuneja eri maissa
-vasta yli 2-kymppisenä löysin (kavereiden ja lähisuvun mielestä) elämäni miehen: ihan mukava, keskustelukykyinen, älykäs, korkeakoulutettu, hyvätuloinen. Asuttiin pari vuotta yhdessä, mutta se ei mielestäni toiminut
-muutin toiselle puolelle Suomea, opiskelin ammatin, tapasin miehen, jonka kanssa 2vk ensitapaamisesta muutettiin yhteen (se oli rakkautta ensisilmäyksellä)
-tämän miehen kanssa matkustin yhdessä elämäni hienoimmat matkat; kuten kahden lapsemme syntymät ja mieheni yllättävän kuoleman
Sori, herkistyin.... tarkoitus oli vaan kertoa erilaisista elämäntavoista. Ei tarvitse mennä naimisiin, sitoutua voi kumppaniin, mutta ei yksiavioisuuteen. Monenlaisia seikkailuja voi kokea yhdessä tai erikseen.
Huh, huh, kyllä nyt on sitten niin erilaista settiä ettei tottakaan. Matkustelua, keikkaduunia, muutama vuosi asuttu heterosuhteessa. Suomen sisällä muuttamista ja ammattiin opiskelua ja kaksi lasta.
Kyllä tuollaista voi joku ihan erikoisuudestaan varmaan jo ihan kommentoida ja paheksuakin. On se sen varran harvinaista nykypäivänä.
Yks tuttuni sai lapsia nuorella iällä, minä en lapsia hankkinut kun en halunut.
No tämä tuttu sitten oletti että minä lapsettomana autan häntä lastensa kanssa kun on tuota vapaa aikaa enemmän kun hällä.... juu en 🙄 auttamista olisi pitänyt olla siis viikottain ja hänen mielensä mukaan useita kertoja viikkoon 😬😬
Ei tajunnut että olen valinnut itse tämän "yksinäisen" tien elämälleni, harrastan ja teen asioita oman aikataulun mukaan niin kuin haluan ja milloin haluan. Ahdisti sen yritykset tunkea elämääni ja kun yritti joka käänteessä imasta sen perhe elämään mukaan 🙅
Ja kyllä lapsiperheitä pitää auttaa jne mutta ehkä auttajina on parempi olla siihen auttamiseen soveltuvii ihmisiä 🤔
Kyllä autan jos oikea hätä mutta ne "hädät" rupesi olla luokkaa "lapsi sai paperiviillon yhyy tuotko laastaria". 🙄
Ihmisellä on taipumus haluta vahvistusta omille valinnoilleen ja sille, että on toiminut oikein. Kun joku päättää tehdä eri tavalla, omasta valinnastaan ehkä alitajuisesti epävarma henkilö saa siitä aiheen riehaantua. Itsensä kanssa sinut oleva ihminen pystyy hyväksymään myös muiden valinnat ja tavan elää.
Jos joku tekee valintojaan ajattelematta tai sen perusteella, mitä kuvittelee, että "kuuluu" tai "pitäisi" tehdä, ehkä toisten toisenlaiset valinnat herättävät kysymyksen, voisinko minäkin tehdä erilaisia valintoja/miksi olen tehnyt tällaisia/haluanko näitä asioita todella.. Kysymyksiä, joita voi olla epämukavaa kohdata. Voi esim. joutua tajuamaan tehneensä asioita toisia miellyttääkseen, vaikka itse halusi muuta, ja nyt joutuu elämään seurausten kanssa..