Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä ärsyttää, jos jotkut elävät eri tavalla kuin ns. kuuluu (ei haluta naimisiin, ei omistusasuntoa, ei lapsia jne)?
Käytännössä aina kun on tullut tilanne, jossa on käynyt ilmi että joku ei halua samoja asioita kuin "kaikki", siitä on alkanut mahdoton mouhoaminen. Joskus jopa henkilön läsnäollessa, mutta useimmiten jälkeenpäin, vaikkapä töissä tai sukujuhlissa.
"Jo on outoa että anne ja arska eivät HALUA mennä naimisiin vaikka jo 10 vuotta on yhdessä asuttu mutta naimisiin eivät kuulemma mene", " en millään voi ymmärtää veljeäni kun hyvä työ ja palkka ja kaikki mutta haluaa asua vuokralla, vaikka sillä rahalla maksaisi omaakin", "mitäköhän pera ja pike oikein ajattelee kun eivät aio hankkia lapsia ja ovat jo sentään 4-kymppisiä".
Tarkoitus ei ole, että aletaan jankata jostakin häiden ihanuudesta, omistusasumisen järkevyydestä tai lastenhankinnan auvoisuudesta. Vaan siitä, mikä siinä monia (ehkä useimpia) niin kovasti ärsyttää, että hyvin harva sivuuttaa edellämainitun kaltaiset "epätavalliset" valinnat toteamalla jaa? Miksi sillä on niin paljon merkitystä juuri sille, joka on naimisissa/haluaa naimisiin, on hankkinut/haluaa hankkia omistusasunnon tai on hankkinut/haluaa hankkia lapsia? Kun eihän se toisten naimattomuus (vaikka voisivat avioitua), omistusasunnon hankkimattomuus (vaikka voisivat ostaa) tai lasten hankkimattomuus (vaikka voisivat saada) ole keneltäkään pois? Eihän näitä koskaan ala arvostella ja vatvoa ne, jotka ajattelevat samoin, vaan juurikin ne, jotka ajattelevat "niinkuin muutkin".
Miksi siis tuon kaltaisista valinnoista jaksetaan jauhaa vaikkei se itseen edes mitenkään vaikuta?
Kommentit (299)
Viim viikolla oli lehdissä juttua naisesta, joka omistaa sijoitusasuntoja mutta asuu itse vuokralla 900 000 asunnossa. Eiköhän ole laskenut, että kuvio toimii myös taloudellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, kaikki eivät halua kasvattaa varallisuuttaan vaan vaikkapa matkustella, harrastaa (kallista lajia), ajaa vähän paremmalla autolla tai ostella mitä huvittaa vaikkei olisi järkevääkään.
Mitä tulee asuntoon varallisuuden kasvattajana, se vähän riippuu missä ja millainen asunto on. Kaikki asunnot eivät säilytä edes ostoarvoaan saati kasvata arvoaan. Jos omistusasunto ei ole Helsinki-Tampere-lähiseuduilla halutulla alueella, ei ole sanottu että se olisi hyvä sijoitus. Asuinpaikkana voi ollakin, mutta haluaako sitä kukaan hyvällä hinnalla, onkin eri asia. Onhan niitä kuntia paljonkin, joista asuntoja saa autotalliosakkeen hinnalla kun työpaikat on kunnasta pois eikä kukaan halua sinne muuttaa saati sieltä asuntoa ostaa. Takavuosina olivat hyvinkin haluttuja kun oli vielä töitä.
Lähinnä hain tässä asunnon omistamista pk-seudulla, jossa on töitä jos vain viitsii tehdä, sekä vuokra-asunnot kalliita. En tarkoittanut siis työtöntä poikamiestä perähikiällä. Ja lisäksi, jos (kuten mainitsit), haluaa mieluummin ajaa kalliilla autolla sen sijaan, että sijoittaa asuntoon, niin fine. Sääli vaan, että sitten köyhänä eläkelläisenä on edelleen se halpa vuokrakämppä slummialueelta, mutta ei edes sitä halpaa autoa.
Niin joo, Suomessahan on vain kahdenlaisia ihmisiä, pk-seudulla asuvia töissäkäyviä asuntovelallisia ja perähikiällä asuvia työttömiä poikamiehiä. Perähikiällä ei käydä töissä eikä omisteta asuntoja eikä pk-seudulla ole työttömiä poikamiehiä vuokrakämpissä.
En muistanutkaan että noinhan se just on :D
Kerropa mulle omin sanoin missä tilanteessa on fiksumpaa asua vuokralla ja perustele se järkevästi??
Järkevää asua vuokralla on esim. tilanne, jossa olet työn vuoksi tietyn ajan paikkakunnalla x ja vakinainen kotisi on toisella paikkakunnalla. Mitä järkeä on ostaa asunto muutamaksi vuodeksi? Ja vuokralla asuminenhan ei enää nykyään tarkoita rumaa ja halpaa lähiöläävää kera omituisten naapureiden.
Tai paikkakunnalla on huono työllisyystilanne, esim. työpaikat ovat periaatteessa yhden yrityksen varassa ja nuorena ihmisenä on työssä kyseisessä työpaikassa. Miksi ostaa asunto jos työnantajan lakatessa toimintansa paikkakunnalla ei ole töitä, josta seuraa että asunnot eivät mene kaupaksi ja niiden hinnat laskevat? Parhaassa tapauksessa lainaa on enemmän kuin asunnon arvo, jos sen kaupaksi saisi.
Kaikki eivät halua asua vakituisesti missään pk-seudulla, todellakaan
Tässä ketjussa puhutaan vakituisesta työtilanteesta pk-seudulla ja asunnon omistamisesta versus vuokraamisesta ko. tilanteissa. Jokainen ymmärtää, että aina ei voi omistaa omaa asuntoa, mutta vakiintuneessa elämäntilanteessa on järjetöntä asua vuokralla Pk-seudulla.
Jos asustelee halvassa kaupungin vuokra-asunnossa ja saa kohtuullisen kokoisen perinnön niin ei ole mitenkään itsestäänselvää että olisi taloudellisesti kannattavaa ostaa oma asunto verrattuna siihen että asuisi edelleen kaupungin kämpässä ja sijoittaisi perinnön.
Ylipäätään suurelta osalta unohtuu näissä vuokra- vs omistusasuminen-keskusteluissa sen seiniin sidotun pääoman vaihtoehtoiskustannus - vuokra-asumisen ja omistusasumisen todellinen kustannusero on paljon, paljon pienempi kuin vuokran ja vastikkeen erotus, eikä suinkaan aina omistusasumisen eduksi.
Joo toki perinnön voi aina sijoittaa, jne. mutta kaikki eivät saa perintöjä, ja tulevaisuudessa vielä harvempi,jos suurin osa asuu vuokralla. Perintöä odotellessa olisi ehkä järkevä itsekin kasvattaa sitä omaa perintöään lapsillensa.
Vierailija kirjoitti:
Viim viikolla oli lehdissä juttua naisesta, joka omistaa sijoitusasuntoja mutta asuu itse vuokralla 900 000 asunnossa. Eiköhän ole laskenut, että kuvio toimii myös taloudellisesti.
Tottakai toimii, koska elää sijoitetulla pääomalla. Sen pääoman luontiin on vaan joskus pitänyt ottaa sitä kauheaa lainaa. Hui.
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten kai on kyse ihan uteliaisuudesta tai keskustelun halusta. On mukava keskustella ihmisten kanssa heidän erilaisista elämäntavoistaan ja valinnoistaan. Myöskin juoruaminen on ollut kautta-aikojen ihmisten tapa kuluttaa aikaa ja lujittaa yhteenkuuluvuutta.
Minun puolestani kukin saa elää kuten haluaa, kunhan huolehtii itsestään. Minua harmittaa suuresti, kun aikuinen ihminen toteaa, että työttömänä on kivaa ja ei aiokaan hakea töihin, kun kotona saa asua ilmaiseksi ja toimentulotuki riittää hyvin huvitteluun. Tai, että aikoo jättää loppusuoralla olevat opinnot kesken ja kokeilla jotain muuta alaa. Tai työttön ei hae työpaikkaa, koska palkka on huono tai työ ei ole mieluisaa. Koska näissä kaikissa tapauksissa minä veronmaksajana olen se joka maksaa heidän mukavuudenhalunsa.
Maksan mielelläni oman osani (verojen muodossa) lasten, vanhusten yms. työkyvyttömien elämisestä, mutta minua todella harmittaa, kun työikäinen ja -kykyinen ihminen maksattaa elämäntapansa muilla. Tälläisisssä tapauksissa koen oikeudekseni kyseenalaistaa näiden ihmisten elämän tavan ja ainakin kysyä heiltä, miksi minun täytyy mennä töihin, jotta he saisivat noudattaa haluamaansa elämän tapaa.
No älä mene sinne hemmetin töihin, jos se tuntuu niin vaikeelta. Kokeile elää laiskotellen ja tuu sitten kertomaan, että onko se kivaa? Se ei oo niin kivaa pidemmän päälle, kuin voisit luulla. En tajua tästä toisten työstä ja verorahojen meuhkaamisesta, eikö ihmisillä oo isompia ongelmia. Ite oon työtön, aion kyllä mennä vielä töihin, mistä tykkään. Ja sit kun oon siellä, niin en valita siitä, vaikka joku eläis elämäänsä tekemättä töitä pätkääkään. Miks se mua kiinnostaa, jos mulla itelläni on kivaa töissä? Rankempaa, mut kivaa ja tarkoituksellista elämää. Raha ei merkitse kaikkea tässä maailmassa. Hyvin harva verorahoista ja toisten työttömyysvalinnoista meuhkaavat tulevat sitä koskaan ymmärtämään.
Miks teitä ylipäätään kiinnostaa niin älyttömästi TOISTEN, tuntemattomien ihmisten asiat? Mua ei kiinnosta, mitä toiset tekee työkseen vai tekeekö mitään, ei kiinnosta miten ne elämäänsä elää ja mitä unelmia niillä on. En voi tietää ihmisten tarinoita, eikä mua kiinnosta. Sen vaan tiiän, et jokaisella on omat syynsä toimia tietyllä tapaa. Sit kiinnostaa, jos joku tunkee mun elämään jollain tapaa ja puuttuu mun asioihin. Mut ennen sitä en näe mitään syytä meuhkata jostain herra/rouva X:n henkilökohtasista elämänvalinnoista, olkoon ne sit kuinka ristiriidassa omieni kanssa. Live and let live...tai jotain. Ja jos itellä on asiat suht mallillaan ja on työ ja perhe ja lapset ja sellaset "ihanat ja tavoiteltavat" asiat, niin miks ihmeessä valittaa siitä, jos joku toinen ei halua mennä töihin tai elää sitä MINUN unelma-elämää? Mullahan on kaikki HYVIN!! Vai onko? Onko teillä valittajilla kaikki hyvin? Monesti ei oo...hommatkaa unelmienne elämä ja keskittykää itseenne, niin ei tartte valittaa toisten asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miks teitä ylipäätään kiinnostaa niin älyttömästi TOISTEN, tuntemattomien ihmisten asiat? Mua ei kiinnosta, mitä toiset tekee työkseen vai tekeekö mitään, ei kiinnosta miten ne elämäänsä elää ja mitä unelmia niillä on. En voi tietää ihmisten tarinoita, eikä mua kiinnosta. Sen vaan tiiän, et jokaisella on omat syynsä toimia tietyllä tapaa. Sit kiinnostaa, jos joku tunkee mun elämään jollain tapaa ja puuttuu mun asioihin. Mut ennen sitä en näe mitään syytä meuhkata jostain herra/rouva X:n henkilökohtasista elämänvalinnoista, olkoon ne sit kuinka ristiriidassa omieni kanssa. Live and let live...tai jotain. Ja jos itellä on asiat suht mallillaan ja on työ ja perhe ja lapset ja sellaset "ihanat ja tavoiteltavat" asiat, niin miks ihmeessä valittaa siitä, jos joku toinen ei halua mennä töihin tai elää sitä MINUN unelma-elämää? Mullahan on kaikki HYVIN!! Vai onko? Onko teillä valittajilla kaikki hyvin? Monesti ei oo...hommatkaa unelmienne elämä ja keskittykää itseenne, niin ei tartte valittaa toisten asioista.
Musta tuntuu, että sulla on ja monilla muillakin on realiteetit hukassa. Iskä ja äiti ja Kela ei oo aina kustantamassa kaikkea, vaan kaikki maksaa. Ja se kukkaro on useimmiten se vastuullinen työssäkäyvä asuntolainoinensa. Samoin se on se tuleva perinnönjättäkin. Eli joku aina sen leikin kustantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten kai on kyse ihan uteliaisuudesta tai keskustelun halusta. On mukava keskustella ihmisten kanssa heidän erilaisista elämäntavoistaan ja valinnoistaan. Myöskin juoruaminen on ollut kautta-aikojen ihmisten tapa kuluttaa aikaa ja lujittaa yhteenkuuluvuutta.
Minun puolestani kukin saa elää kuten haluaa, kunhan huolehtii itsestään. Minua harmittaa suuresti, kun aikuinen ihminen toteaa, että työttömänä on kivaa ja ei aiokaan hakea töihin, kun kotona saa asua ilmaiseksi ja toimentulotuki riittää hyvin huvitteluun. Tai, että aikoo jättää loppusuoralla olevat opinnot kesken ja kokeilla jotain muuta alaa. Tai työttön ei hae työpaikkaa, koska palkka on huono tai työ ei ole mieluisaa. Koska näissä kaikissa tapauksissa minä veronmaksajana olen se joka maksaa heidän mukavuudenhalunsa.
Maksan mielelläni oman osani (verojen muodossa) lasten, vanhusten yms. työkyvyttömien elämisestä, mutta minua todella harmittaa, kun työikäinen ja -kykyinen ihminen maksattaa elämäntapansa muilla. Tälläisisssä tapauksissa koen oikeudekseni kyseenalaistaa näiden ihmisten elämän tavan ja ainakin kysyä heiltä, miksi minun täytyy mennä töihin, jotta he saisivat noudattaa haluamaansa elämän tapaa.
No älä mene sinne hemmetin töihin, jos se tuntuu niin vaikeelta. Kokeile elää laiskotellen ja tuu sitten kertomaan, että onko se kivaa? Se ei oo niin kivaa pidemmän päälle, kuin voisit luulla. En tajua tästä toisten työstä ja verorahojen meuhkaamisesta, eikö ihmisillä oo isompia ongelmia. Ite oon työtön, aion kyllä mennä vielä töihin, mistä tykkään. Ja sit kun oon siellä, niin en valita siitä, vaikka joku eläis elämäänsä tekemättä töitä pätkääkään. Miks se mua kiinnostaa, jos mulla itelläni on kivaa töissä? Rankempaa, mut kivaa ja tarkoituksellista elämää. Raha ei merkitse kaikkea tässä maailmassa. Hyvin harva verorahoista ja toisten työttömyysvalinnoista meuhkaavat tulevat sitä koskaan ymmärtämään.
Tämä niin maan pirusti. Harva työtön / työelämän / koulutuksen ulkopuolella oleva edes on tilanteessaan vapaaehtoisesti. Vapaa matkustajia on oikeasti hyvin häviävän pieni määrä. Tuo veroista meuhkaaminenkin on aivan naiivia. Kaikki maksavat veroja suomessa ellet harrasta veronkiertoa yms. Normaali perusduunari ei edes "veroillaan" loppujen lopuksi kustanna yhtään mitään. Rahat tulee muun verotuksen kautta ja niiltä jotka oikeasti omistaa sitä rahaa ja takoo sitä. Normaali duunarin verot menee ihan muuhun kuin jonkun sosiaalitapauksen elättämiseen. Valtio on yksi iso taikaseinä joka kuppaa ja luo rahaa pankkien avustuksella. Normi kansalaisen on turha elää jossain ajatuksessa että "hän" kustantaa täällä. Juttu on niin että sinäkin olet taakka ja se sun tuottama osuus on hyttysen paska maailman kaikkeudessa. Valtion näkökulmasta lähes kaikki täällä on menoeriä eikä mitään sampoja jotka luo rahaa tyhjästä jolla elätetään heikompiosaisia. Niin ja tosiaan. Kukaan ei estä sinua jättämästä työtäsi. Suosittelen kuitenkin, että jatkat töissäsi ja luovut psykoosin omaisesta ajattelusta että sinä olisit joku heikompiosaisten elättäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos taas asuu omakotitalossa, voi siihenkin tulla välttämätön remonttitarve, jota eläkeläinen ei nikkaroikaan itse iltapuhteina vaan siihen pitää saada ammattilainen ja tarvikkeet, joka on jälleen maksettava itse. Vuokra-asunnossa ongelma on vuokranantajan, ei asukkaan.
Fiksu tyyppi alkaa miettiä omakotitalosta luopumista ja uuteen asuntoon muuttoa, kun lapset lähtevät kotoa tai viimeistään ennen kunnon menetystä. Tämä otetaan huomioon taloa ostettaessa.
Omakotitalon rempat taas katetaan rahalla joka jää yli, kun laina on maksettu. Eikä vanhaa omakotitaloa osteta ellei ole todellista intohimoa, innostusta ja taitoa nikkaroida sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, kaikki eivät halua kasvattaa varallisuuttaan vaan vaikkapa matkustella, harrastaa (kallista lajia), ajaa vähän paremmalla autolla tai ostella mitä huvittaa vaikkei olisi järkevääkään.
Mitä tulee asuntoon varallisuuden kasvattajana, se vähän riippuu missä ja millainen asunto on. Kaikki asunnot eivät säilytä edes ostoarvoaan saati kasvata arvoaan. Jos omistusasunto ei ole Helsinki-Tampere-lähiseuduilla halutulla alueella, ei ole sanottu että se olisi hyvä sijoitus. Asuinpaikkana voi ollakin, mutta haluaako sitä kukaan hyvällä hinnalla, onkin eri asia. Onhan niitä kuntia paljonkin, joista asuntoja saa autotalliosakkeen hinnalla kun työpaikat on kunnasta pois eikä kukaan halua sinne muuttaa saati sieltä asuntoa ostaa. Takavuosina olivat hyvinkin haluttuja kun oli vielä töitä.
Lähinnä hain tässä asunnon omistamista pk-seudulla, jossa on töitä jos vain viitsii tehdä, sekä vuokra-asunnot kalliita. En tarkoittanut siis työtöntä poikamiestä perähikiällä. Ja lisäksi, jos (kuten mainitsit), haluaa mieluummin ajaa kalliilla autolla sen sijaan, että sijoittaa asuntoon, niin fine. Sääli vaan, että sitten köyhänä eläkelläisenä on edelleen se halpa vuokrakämppä slummialueelta, mutta ei edes sitä halpaa autoa.
Mistä lähtien asunnon omistaminen tai omistamattomuus vaikuttaa eläkkeeseen?????? Siis että jos asuu vuokralla, on myöhemmin köyhä eläkeläinen? Eläkkeen suuruus on ainakin tähän asti riippunut työuran aikaisista tuloista, ei siitä mitä on tai ei ole omistanut.
Jos laittaa harrastukseen ennen eläkeikää saman summan kuukaudessa kuin joku asuntolainaan, miten ihmeessä saman taloudellisen tulotason omaavista ihmisistä toisesta tulee "köyhä eläkeläinen" kun hän on asunut ja asuu vuokralla ja omistusasujasta samalla tulotasolla arvatenkin varakas eläkeläinen? Kun edelleenkin eläke on eri asia kuin asunnon omistaminen.
Ja mistä lähtien vuokrakämpät ovat olleet aina halpoja ja slummialueella? Oletko tutustunut tämän päivän vuokratarjontaan, hintoihin, asuntojen tasoon, alueisiin ja vuokriin?
Eläkkeelle päästessä on yleensä asuntovelka jo kauan sitten maksettu, mutta vuokranmaksuvelvollisuus ei pääty niin kauan kuin vuokra-asunnossa asuu. ----> Omistusasunnossa pienemmät asumiskustannukset joka vaikuttaa siihen paljonko rahaa jää muuhun.
Otetaanpa sitten esimerkki. Köyhä eläkeläinen asuu omistuasunnossa kerrostalossa tai rivitalossa, olkoon millä alueella tahansa. Taloon tulee iso putkiremppa tai muu peruskorjaus, joka nostaa vastiketta asunnon koon suhteessa yleensä huomattavasti, koska taloyhtiöiden osakkaat eivät halua varautua remppoihin etukäteen maksettavalla suuremmalla vastikkeella. Vastike voi nousta vaikkapa 300e:sta 600e:n kuukaudessa, johon ei saa asumistukea. Asuessaan vuokra-asunnossa samalla 600e eläkeläinen saa asumistukea.
Joten ei voi yleistää, että aina omistusasumisessa on pienemmät kustannukset asukkaalle. Se riippuu asunnosta. Jos tulot ovat sitä luokkaa, että on oikeutettu asumistukeen, vuokralla asuminen on todennäköisesti halvempi vaihtoehto. Jos taas asuu omakotitalossa, voi siihenkin tulla välttämätön remonttitarve, jota eläkeläinen ei nikkaroikaan itse iltapuhteina vaan siihen pitää saada ammattilainen ja tarvikkeet, joka on jälleen maksettava itse. Vuokra-asunnossa ongelma on vuokranantajan, ei asukkaan.
Toki onhan sitten niitäkin ihmisiä, joille on tärkeintä sanoa asuvansa omistusasunnossa, vaikka se olisi millainen rytö ja vaikka mihinkään muuhun ei enää rahaa jääkään kuin asumiseen siinä omistusasunnossa. Se on sitten taas vain ja ainoastaan oma asia ja omista arvostuksista kiinni, minkä kukakin itselleen parhaimmaksi kokee. Maaseudulla ajattelu on erittäin yleistä, kuten muukin muiden ihmisten elämän ja valintojen mälvääminen. Verokalenteritkin olivat maaseudun suosituinta lukemistoa silloin kun niitä vielä paperisina julkaistiin.
Toivotaan että Suomessa on varaa loputtomasti niitä asumistukia maksella. Kukaan ei tiedä onko niitä olemassa 40v. Päästä. Ei asumistukien varaan voi elämäänsä laskea. Siksi toiseksi omistusasunnon voi ostaa järkevästikin ilman remonttihuolia.
Aika erikoinen on taloyhtiö, jos asunnon ostaa 3-kymppisenä ja eläkeikään mennessä samassa asuessa ei ole mitään remontteja taloyhtiössä tehty. Omat remontit on asia erikseen, niitä voi olla tekemättä mutta jos kerrostalossa tai rivarissa asuu, remontti tehdään kun se tehdään ja jokainen osakas maksaa osuutensa. Vaikka ostaisi omakotitalon uutenakin, ei sekään vuosikymmeniä ilman remonttitarvetta pysy.
Ei omistusasunnossa tarvitse asua koko elämää. Itse aloitin kaksiosta, siirryin kahdesti suurempaan ja tulevaisuudessa muutan vielä takaisin pienempään asuntoon. Ostan vain remontoituja kohteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainut, mitä itse näen tarpeellisena arvostella, ovat lapsettomat. Ymmärrän toki että osa ihmisistä ei ns. aikuistu, mutta silloin muiden vastuu lisääntymisestä kasvaa. Ethän voi töissäkään jatkuvasti siirtää tehtäviäsi muille, koska lounaalla istuminen on kivempaa. Tämä ei toki näy mitenkään yhden lapsettoman kohdalla, vaan vasta kun puhutaan tuhansista. Huoli on perusteltu kun ajatellaan menestymistämme kansana ja valtiona.
Mikä on ERILAINEN valinta?
Minusta kaikki tavat on elämää vaan. Vai haluaako joku muu ajatella muuta?
Näemmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisten valintoja on vaikea ymmärtää, ja jotenkin moni ottaa ne henkilökohtaisesti. Ihminen näkee asiat vain omalta kantiltaan ja toisten vaikuttimia on vaikeaa nähdä oikein. Toisella tavalla valitseva ihminen vaikuttaa tyhmältä tai itsekkäältä. Olen monesti saanut myös itseni kiinni tuomitsemasta toisten valintoja pääni sisällä ja joutunut miettimään, mikä ihme Ritvan ratkaisussa nyt minua niin kovasti uhkaa, että pitää oikein verenpaineen nousta. Usein olen lopulta päätellyt, että Ritvan erilainen ratkaisu saa minut kyseenalaistamaan omat elämänvalintani ja miettimään, olenkohan sittenkin itse valinnut väärin!
Aivan oma juttunsa ovat sitten ihmiset, jotka tekevät toistuvasti valintoja, joiden seurauksista sitten valittavat kuin eivät näkisi syy-seuraussuhdetta lainkaan. Esimerkiksi monta kertaa viikossa itsensä humalaan juova ihminen valittaa jatkuvaa masennusta ja väsymystä ja kun töissä ei suju, tai holtittomasti mielitekojensa mukaan turhuuksia osteleva pikavippiloukkuun jäänyt valittaa, kun rahat eivät jotenkinvain riitä ruokaan. Silloin ärsyttää varmasti ketä hyvänsä.
Itse teen omasta toiveestani osa-aikatyötä ja joitakin ihmisiä se on vaikuttanut ärsyttävän. Olen ilmeisesti laiska ja haluton elämään kuten normaalit ihmiset, kun haluan vain lekotella kotona, vaikka tein valinnan oman jaksamiseni perusteella ja tietysti myös palkkapussi on pienempi kuin niillä, jotka huhkivat täyttä päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos taas asuu omakotitalossa, voi siihenkin tulla välttämätön remonttitarve, jota eläkeläinen ei nikkaroikaan itse iltapuhteina vaan siihen pitää saada ammattilainen ja tarvikkeet, joka on jälleen maksettava itse. Vuokra-asunnossa ongelma on vuokranantajan, ei asukkaan.
Fiksu tyyppi alkaa miettiä omakotitalosta luopumista ja uuteen asuntoon muuttoa, kun lapset lähtevät kotoa tai viimeistään ennen kunnon menetystä. Tämä otetaan huomioon taloa ostettaessa.
Omakotitalon rempat taas katetaan rahalla joka jää yli, kun laina on maksettu. Eikä vanhaa omakotitaloa osteta ellei ole todellista intohimoa, innostusta ja taitoa nikkaroida sitä.
Juurikin näin. Omustusasuminen ei tarkoita, etteikö siitä vanhasta asunnosta voisi koskaan luopua realisoimalla sen. Jos sen on aikoinaan ostanut fiksusti ok alueelta, on se mahdollista. Ja joku tuolla mainosti, kuinka helppoa on kun vuokranantaja tuo uuden jääkaapin kun vanha menee rikkki. Joo, varmaan helppoa ja kivaa, mutta edelleen se jääkaappi ei ole sinun etkä sitä saa valita vaikka se olisi sinapin keltainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, kaikki eivät halua kasvattaa varallisuuttaan vaan vaikkapa matkustella, harrastaa (kallista lajia), ajaa vähän paremmalla autolla tai ostella mitä huvittaa vaikkei olisi järkevääkään.
Mitä tulee asuntoon varallisuuden kasvattajana, se vähän riippuu missä ja millainen asunto on. Kaikki asunnot eivät säilytä edes ostoarvoaan saati kasvata arvoaan. Jos omistusasunto ei ole Helsinki-Tampere-lähiseuduilla halutulla alueella, ei ole sanottu että se olisi hyvä sijoitus. Asuinpaikkana voi ollakin, mutta haluaako sitä kukaan hyvällä hinnalla, onkin eri asia. Onhan niitä kuntia paljonkin, joista asuntoja saa autotalliosakkeen hinnalla kun työpaikat on kunnasta pois eikä kukaan halua sinne muuttaa saati sieltä asuntoa ostaa. Takavuosina olivat hyvinkin haluttuja kun oli vielä töitä.
Lähinnä hain tässä asunnon omistamista pk-seudulla, jossa on töitä jos vain viitsii tehdä, sekä vuokra-asunnot kalliita. En tarkoittanut siis työtöntä poikamiestä perähikiällä. Ja lisäksi, jos (kuten mainitsit), haluaa mieluummin ajaa kalliilla autolla sen sijaan, että sijoittaa asuntoon, niin fine. Sääli vaan, että sitten köyhänä eläkelläisenä on edelleen se halpa vuokrakämppä slummialueelta, mutta ei edes sitä halpaa autoa.
Mistä lähtien asunnon omistaminen tai omistamattomuus vaikuttaa eläkkeeseen?????? Siis että jos asuu vuokralla, on myöhemmin köyhä eläkeläinen? Eläkkeen suuruus on ainakin tähän asti riippunut työuran aikaisista tuloista, ei siitä mitä on tai ei ole omistanut.
Jos laittaa harrastukseen ennen eläkeikää saman summan kuukaudessa kuin joku asuntolainaan, miten ihmeessä saman taloudellisen tulotason omaavista ihmisistä toisesta tulee "köyhä eläkeläinen" kun hän on asunut ja asuu vuokralla ja omistusasujasta samalla tulotasolla arvatenkin varakas eläkeläinen? Kun edelleenkin eläke on eri asia kuin asunnon omistaminen.
Ja mistä lähtien vuokrakämpät ovat olleet aina halpoja ja slummialueella? Oletko tutustunut tämän päivän vuokratarjontaan, hintoihin, asuntojen tasoon, alueisiin ja vuokriin?
Eläkkeelle päästessä on yleensä asuntovelka jo kauan sitten maksettu, mutta vuokranmaksuvelvollisuus ei pääty niin kauan kuin vuokra-asunnossa asuu. ----> Omistusasunnossa pienemmät asumiskustannukset joka vaikuttaa siihen paljonko rahaa jää muuhun.
Otetaanpa sitten esimerkki. Köyhä eläkeläinen asuu omistuasunnossa kerrostalossa tai rivitalossa, olkoon millä alueella tahansa. Taloon tulee iso putkiremppa tai muu peruskorjaus, joka nostaa vastiketta asunnon koon suhteessa yleensä huomattavasti, koska taloyhtiöiden osakkaat eivät halua varautua remppoihin etukäteen maksettavalla suuremmalla vastikkeella. Vastike voi nousta vaikkapa 300e:sta 600e:n kuukaudessa, johon ei saa asumistukea. Asuessaan vuokra-asunnossa samalla 600e eläkeläinen saa asumistukea.
Joten ei voi yleistää, että aina omistusasumisessa on pienemmät kustannukset asukkaalle. Se riippuu asunnosta. Jos tulot ovat sitä luokkaa, että on oikeutettu asumistukeen, vuokralla asuminen on todennäköisesti halvempi vaihtoehto. Jos taas asuu omakotitalossa, voi siihenkin tulla välttämätön remonttitarve, jota eläkeläinen ei nikkaroikaan itse iltapuhteina vaan siihen pitää saada ammattilainen ja tarvikkeet, joka on jälleen maksettava itse. Vuokra-asunnossa ongelma on vuokranantajan, ei asukkaan.
Toki onhan sitten niitäkin ihmisiä, joille on tärkeintä sanoa asuvansa omistusasunnossa, vaikka se olisi millainen rytö ja vaikka mihinkään muuhun ei enää rahaa jääkään kuin asumiseen siinä omistusasunnossa. Se on sitten taas vain ja ainoastaan oma asia ja omista arvostuksista kiinni, minkä kukakin itselleen parhaimmaksi kokee. Maaseudulla ajattelu on erittäin yleistä, kuten muukin muiden ihmisten elämän ja valintojen mälvääminen. Verokalenteritkin olivat maaseudun suosituinta lukemistoa silloin kun niitä vielä paperisina julkaistiin.
Toivotaan että Suomessa on varaa loputtomasti niitä asumistukia maksella. Kukaan ei tiedä onko niitä olemassa 40v. Päästä. Ei asumistukien varaan voi elämäänsä laskea. Siksi toiseksi omistusasunnon voi ostaa järkevästikin ilman remonttihuolia.
Aika erikoinen on taloyhtiö, jos asunnon ostaa 3-kymppisenä ja eläkeikään mennessä samassa asuessa ei ole mitään remontteja taloyhtiössä tehty. Omat remontit on asia erikseen, niitä voi olla tekemättä mutta jos kerrostalossa tai rivarissa asuu, remontti tehdään kun se tehdään ja jokainen osakas maksaa osuutensa. Vaikka ostaisi omakotitalon uutenakin, ei sekään vuosikymmeniä ilman remonttitarvetta pysy.
Ei omistusasunnossa tarvitse asua koko elämää. Itse aloitin kaksiosta, siirryin kahdesti suurempaan ja tulevaisuudessa muutan vielä takaisin pienempään asuntoon. Ostan vain remontoituja kohteita.
Näinpä. Täällä tuntuu moni luulevan että omistusasunto sitoo loppuelämäksi ja siitä suuresta taakasta ei pääse koskaan irti. Vielä toinen jalka haudassakin pitää remontoida jotakin vanhaa omakotitaloa korvessa (se onkin se ainoa oikea omistusasumismuoto)..heh heh..
Huolestunut kansalainen kirjoitti:
No ainut, mitä itse näen tarpeellisena arvostella, ovat lapsettomat. Ymmärrän toki että osa ihmisistä ei ns. aikuistu, mutta silloin muiden vastuu lisääntymisestä kasvaa. Ethän voi töissäkään jatkuvasti siirtää tehtäviäsi muille, koska lounaalla istuminen on kivempaa. Tämä ei toki näy mitenkään yhden lapsettoman kohdalla, vaan vasta kun puhutaan tuhansista. Huoli on perusteltu kun ajatellaan menestymistämme kansana ja valtiona.
Millä tavalla se lapsien tekeminen on verrattavissa työtehtäviin? :D
Se kun ei ole mikään jokaisen ihmisen velvollisuus.
Eiks nykyään oo aika normaalia olla sinkku, ei lapsia ja asua vuokralla, sanoisin että jopa 90% omasta ystäväpiiristä elää näin (ok, sinkkuja ehkä 50%, mutta kukaan ei oo avioliitossa)
m30v hki
Vierailija kirjoitti:
Huolestunut kansalainen kirjoitti:
No ainut, mitä itse näen tarpeellisena arvostella, ovat lapsettomat. Ymmärrän toki että osa ihmisistä ei ns. aikuistu, mutta silloin muiden vastuu lisääntymisestä kasvaa. Ethän voi töissäkään jatkuvasti siirtää tehtäviäsi muille, koska lounaalla istuminen on kivempaa. Tämä ei toki näy mitenkään yhden lapsettoman kohdalla, vaan vasta kun puhutaan tuhansista. Huoli on perusteltu kun ajatellaan menestymistämme kansana ja valtiona.
Millä tavalla se lapsien tekeminen on verrattavissa työtehtäviin? :D
Se kun ei ole mikään jokaisen ihmisen velvollisuus.
Eipä se lapsienkaan tekeminen ole kenenkään velvollisuus ja tarkoita että muut sitten joutuu tekemään enemmän. Maailmassa on sodasta ja nälästä kärsiviä lapsia ja aikuisia niin paljon, että pitäisi katsoa muutakin kuin oman maan talouskasvua lasten hankinnassa. Itseä ahdistaa ajatus ylikansoittumisesta niin paljon, etten halua tuoda tähän maailmaan lisää lapsia kärsimään. Lapsia voi saada muutenkin eivätkä ne ole yhtään huonompia veronmaksajia tulevaisuudessa. Ymmärrän että joillain on vahva tarve saada biologinen lapsi, mutta yritin avata miksi jotkut ihmiset eivät todellakaan koe lasten hankintaa "velvollisuutena" vaan haittana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestunut kansalainen kirjoitti:
No ainut, mitä itse näen tarpeellisena arvostella, ovat lapsettomat. Ymmärrän toki että osa ihmisistä ei ns. aikuistu, mutta silloin muiden vastuu lisääntymisestä kasvaa. Ethän voi töissäkään jatkuvasti siirtää tehtäviäsi muille, koska lounaalla istuminen on kivempaa. Tämä ei toki näy mitenkään yhden lapsettoman kohdalla, vaan vasta kun puhutaan tuhansista. Huoli on perusteltu kun ajatellaan menestymistämme kansana ja valtiona.
Millä tavalla se lapsien tekeminen on verrattavissa työtehtäviin? :D
Se kun ei ole mikään jokaisen ihmisen velvollisuus.
Eipä se lapsienkaan tekeminen ole kenenkään velvollisuus ja tarkoita että muut sitten joutuu tekemään enemmän. Maailmassa on sodasta ja nälästä kärsiviä lapsia ja aikuisia niin paljon, että pitäisi katsoa muutakin kuin oman maan talouskasvua lasten hankinnassa. Itseä ahdistaa ajatus ylikansoittumisesta niin paljon, etten halua tuoda tähän maailmaan lisää lapsia kärsimään. Lapsia voi saada muutenkin eivätkä ne ole yhtään huonompia veronmaksajia tulevaisuudessa. Ymmärrän että joillain on vahva tarve saada biologinen lapsi, mutta yritin avata miksi jotkut ihmiset eivät todellakaan koe lasten hankintaa "velvollisuutena" vaan haittana.
No koitapa miettiä sitä lasten tekoa siltä kantilta, että Suomen huoltosuhde vääristyy. Kuka sinun eläkkeesi maksaa? Jos lapsia ei synny Suomeen enempää, ollaan tilanteessa jossa eläkemaksuja pitää nykyisestäänkin nostaa. Väestö elää yhä pidempään. Olet keskimäärin 20 vuotta eläkkeellä niiden asumistukien kanssa kun et ole sitä omaa kämppää viitsinyt koskaan ostaa.
Ei ärsytä. Erinlaisuus on rikkaus. Kaikki taplaa itselleen sopivalla tavallautta. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse elää samoin tai ottaa omaan elämäänsä sellaista, mitä ei halua.
Mulle on ihan sama miten kukakin asuu tai kunhan rahaa löytyy sitten eläkkeelläkin siihen oman elintasonsa ylläpitämiseen.