Mä en varmaan koe hääpäivääni. :((

että sinä sanot tarvitsevasi häät, mutta häitä harvemmin saa ilman avioliittoa?



En minäkään varmaan suostuisi avioliittoon, jos toinen sanoo tarvitsevansa ne juhlat :/

Vaikka usein sanotaan, ettei avioliitto muuta mitään, mutta minut se muutti ainakin. Ennen avioituista en ikinä uskaltanut luottaa toiseen ja nauttia yhteiselämästä. Olen todella ylpeä, että saan olla vaimo. Olemme olleet naimisissa jo kymmenen vuotta eikä ikinä ole tarvinnut katua.

minä halusin naimisiin ja miehen mielestä meillä oli ihan hyvä avoliitossa, koska ei se papin aamen meidän rakkautta mihinkään muuttaisi.



Halusimme yhdessä lapsia ja kummallekin oli selvää, että lapset hoidetaan kotona kun ovat pieniä. Minullehan tämä olisi ollut iso taloudellinen menetys jäädä kotiin moneksi vuodeksi ja mies olisi sillä välin tienannut "omiin nimiinsä" joten avioliitto oli siksikin minun etuni ja vaatimukseni miehelle.



Laitoin siis 'ota tai jätä' tilanteeseen ja mies sitten myöntyi naimisiinmenoon.



Aluksi meillä piti olla pienet häät maistraattivihkimisineen, mutta mieli muuttui molemmilta matkalla ja mieskin alkoi haluta kunnon häitä, kerranhan tämä vaan tehdään.



Nyt ollaan tyytyväisiä molemmat että ollaan naimisissa, on lastenkin takia selkempää.

Minä en myöskään halunnut raahata vastentahtoista miestä vihille, ei jotenkin tuntunut oikealta eikä romanttiselta. En kyllä pahemmin puhunut koko asiasta vaan ajattelin, että haluan naimisiin VAIN jos mies sitä ehdottaa ja haluaa todella. No mies yllätti 3 vuoden seurustelun jälkeen kihlasormuksilla ja sitten saimme lapsen 6 vuoden yhdessäolon jälkeen. Joskus ohimennen saatoin sanoa, että olisi kiva, että olisi lapsen kanssa sama sukunimi. Niinpä mies yllätti 9 vuoden yhdessäolon ja 6 vuoden kihlauksen jälkeen, että mennäänkö naimisiin. Ja voin sanoa, että itku tuli. Tuntui tosi hyvältä kuulla se aidosti hänen suustaan. Nyt maistraattihäistä (joita molemmat halusimme) on jo kulunut 6 vuotta ja onnellisia ollaan. Ehkä sinunkin miehesi on hitaasti lämpeävää sorttia. Älä luovuta!

että naiset aina joutuu noihin tilanteisiin.. ja toiset naiset neuvoo, venttaile vaan, pyörittele vaikka peukaloitas, ehkä se kymmenessä vuodessa suostuu sut naimiin.. jos mun mies ei olisi halunnut rengastaa mua, niin varmasti olisin etsinyt jonkun joka saa mut tuntemaan, että todella haluaa mut.

Välit exän kanssa viileni paljolti siksi, että oli huonosti sitoutuva, 12 v ehdimme olla yhdessä, yhteinen lapsikin.



Sitten kyllä kun pakkasin kamojani oli hätä kädessä, mutta myöhäistä.



4v seurustelin nykyisen kanssa ja nyt olemme olleet naimisissa 7 v. Olen ylpeä kun olen rouva samalla sukunimellä kuin lapset.



Lisäksi vanhanaikainen periaatteella "en eroa koskaan", joten olen myös sitoutunut liittooni.



Toki myös onnellinen ettei exä koskaan taipunut (tai olisi pakottamalla) koska löysin paremman.



Olen myös miettinyt että halusinko naimisiin vain koska halusin olla prinsessa. Kun oikea mies löytyi, riitti vaatimattomat pikkuhäät.

asiaan, että joskus mies ei halua naimisiin koska ei ole varma suhteesta. Teillä niin ei varmaan ole kerta lapsistakin on puhuttu jne mutta oma mieheni seurusteli 9 pitkää vuotta ja nainen halusi naimisiin ja odotti ja odotti. Mies ei ollut vaan varma haluaako olla loppuikänsä naisen kanssa. Kun tapasimme, mies oli varma suhteesta ja me avioiduimme melko pian, ja täysin miehen aloitteesta.

miehelle että sinä tarvitse ne häät ja avioliiton.



Että et tunne oloasi hyväksi jos suhde ei etene :)



Miksi aina naisen pitää joustaa miehen halujen mukaan, eikö tuossa voisi tehdä kompromissin, esim. Häät vaikka vuoden tai kahden päähän

Pitää takaportin avoimena.

eikä ainakaan alkaa lapsia avoliittoon pykäämään. Niin ei toimi ihminen, joka pitää avioliittoa oikeasti tärkeänä ja perhe-elämän pohjana.



Tässä nyt ap niittää mitä on kylvänyt. Miksi mies haluaisi sitoutua avioliittoon, kun kaikki sen "edut" on saatu ilmankin.

haluatko kauniit häät vai avioliittoon rakkaasi kanssa?

Kauniiden häiden halu ei ole hyvä syy astella avioliittoon.

Kannattaa antaa asian olla toistaiseksi, mies voi itsekin tulla avioliiton kannalle sitten, kun lapsi ilmoittaa tulostaan tai on syntynyt.



Mekin olimme vain kihloissa eli avoliitossa kun esikoinen syntyi, mutta vuosi tästä menimme maistraatissa naimisiin, koska avioliitto toi laillista turvaa minulle, puolisolleni ja lapsillemme. Rakkasukysymys se ei ole ollut koskaan, sillä tiedämme tunteemme ilman avioliittoakin. Mutta näin taamme toisillemme turvan esim. kuolemantapauksessa (leskeneläke, huoltajuus). Mutta siis, pakolla ei ole kiva mennä naimisiin, jää paha maku molemmille. Odota kunnes aika on kypsä naimisiinmenolle, ja pohdi myöskin haluatko avioitua miehesi kanssa vaiko vain hienot häät.



t. Yhdessä 12v, josta naimisissa 6v ja lapsia kolme

Mulla nimittäin sama tilanne. Mies on se, joka haluaa häitä ja naimisiin, minä en. Perustelen just noin, että avoliitto riittää eikä mikään muutu.



Oikeasti pelkään ihan hitosti papin aamenta, sen jälkeen olen tuohon mieheen sidottu lopun ikäni. Suhteemme on hyvä, mutta ei täydellinen. En vaan ole varma onko tämä se oikea kuitenkaan, vaikka paljon rakastankin.

se on oikeudellinen sopimus, ja hyvin tärkeä sellainen. Se myös suojaa sinua, jos hoidat pitkään lapsia kotona ilman palkkatyötä.



Mutta ratkaisu kannattaa tehdä järkiperustein, ei jonkun kermakakkumekon tähden.

Jos, niin ilmoita miehellesi että lasten tullessa joko

a) pysytte avoliitossa ja mies pitää *täsmälleen* yhtä pitkät vanhempainvapaat yms. hoitaa lapsia kotona pikku korvauksin



b) menette naimisiin ja hoitovastuuta voidaan tarvitatessa jakaa hiukan joustavammin.



Muut vaihtoehdot ovat äärimmäisen epäoikeudenmukaisia sinulle asettaen sinut taloudellisesti riskialttiiseen tilanteeseen.

ettet voi hyväksyä hänen maailmankatsomustaan. Kai hän jotenkin ON perustellut sen, ettei häitä halua?



Joten en nyt menisi ketään haukkumaan itsekkääksi tms. Sinäkin olet kuitenkin yhtä itsekäs, kun niin vänkäät seremoniaa.



ONHAN ne häät kivat ja romanttiset. Mutta moni ajattelee ihan päinvastoin: ne ovat ahdistavat ja vaativat kamalasti hössöttämistä ja rahaakin. On ihmisiä - ja aivan täyspäisiä - jotka eivät tykkää MISTÄÄN perhejuhlista. Ja sellaisia, joiden mielestä häät ovat tekopyhä ja naiivin romanttinen instituutio.



En nyt tiedä, MITEN miehesi perustelee kielteistä kantaansa, mutta kannattaisi kuunnella perustelut.



Voisittehan te juhlia jotain muuta asiaa, vaikka seurustelun aloittamispäivää romanttisissa merkeissä. Tai sitten tosiaan aivan jotain muuta juhlaa, synttäreitä tms.