Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sovimme päivän, jolloin teen jotain kaksistaan tyttäreni kanssa :)
02.04.2018 |
Seuraavaksi sitten pojan vuoro :) Toivottavasti ei tule jotain viime hetken paniikkia, etten kykene, kuten miehen vaatiessa mua lapsia hoitamaan, mutta ainakaan nyt ei tunnu sille :) Tyytö on 8v. En tiedä vielä, mitä tehtäis :) Lapsi haluaa varmaan saada lelun :P
t.kristallikissa
Kommentit (21)
Minäkin sovin vastaavaa. Tosin tytär on 20v opiskelija, asuu poissa kotoa. Todennäköisesti hän ei halu mitään lelua, kunhan istuskelemme kahvilassa suklaakakkua syöden ja sitten kiertelemme kaupoissa.
12 vuotta sitten olisi kokenut elämäni oudoksi, jos omien lasten kanssa olisi pitänyt sopia treffit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä en vain tiedä, mitä lapsi haluaisi tehdä, muuta kuin saada lelun.... ärsyttää tuollainen hemottelu, mutta reissu menee takuulla pelkäksi itkemiseksi, jos ei sitä saa. Pitää sanoa, että joka kerta sellaista ei ole tulossa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sovin vastaavaa. Tosin tytär on 20v opiskelija, asuu poissa kotoa. Todennäköisesti hän ei halu mitään lelua, kunhan istuskelemme kahvilassa suklaakakkua syöden ja sitten kiertelemme kaupoissa.
12 vuotta sitten olisi kokenut elämäni oudoksi, jos omien lasten kanssa olisi pitänyt sopia treffit.
Niin no tavallaan, mutta en tiedä mikä rooli mulle sitten sopisi?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sovin vastaavaa. Tosin tytär on 20v opiskelija, asuu poissa kotoa. Todennäköisesti hän ei halu mitään lelua, kunhan istuskelemme kahvilassa suklaakakkua syöden ja sitten kiertelemme kaupoissa.
12 vuotta sitten olisi kokenut elämäni oudoksi, jos omien lasten kanssa olisi pitänyt sopia treffit.
Niin no tavallaan, mutta en tiedä mikä rooli mulle sitten sopisi?
ap
Lapsen kannalta parasta oliis, että olisit elämässään mukana niin vähän kuin mahdollista. Syntyisi vähemmän pahoja muistoja ja niistä edelleen vakavia traumoja. Lapset ei ole terapialeluja, joihin syytää omaa äitivihaansa.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sovin vastaavaa. Tosin tytär on 20v opiskelija, asuu poissa kotoa. Todennäköisesti hän ei halu mitään lelua, kunhan istuskelemme kahvilassa suklaakakkua syöden ja sitten kiertelemme kaupoissa.
12 vuotta sitten olisi kokenut elämäni oudoksi, jos omien lasten kanssa olisi pitänyt sopia treffit.
Miten niin outoa?
Mä treffaan lapset kuukausittain ja myös mieheni. Sovitaan päivä etukäteen ja teen yhden lapsen kanssa juttuja ja käydään yleensä syömässä. Ja mies on silloin toisen lapsen kanssa treffeillä.
Näin ollaan tehty jo 17 vuotta ja jatketaan. Eikä nää treffit ole arjesta pois, se menee omalla painollaan.. touhutaan yhdessä silti ja harrastetaan, niin ja onhan meillä koko perheen treffejäkin. Tänään leffaan ja sushille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sovin vastaavaa. Tosin tytär on 20v opiskelija, asuu poissa kotoa. Todennäköisesti hän ei halu mitään lelua, kunhan istuskelemme kahvilassa suklaakakkua syöden ja sitten kiertelemme kaupoissa.
12 vuotta sitten olisi kokenut elämäni oudoksi, jos omien lasten kanssa olisi pitänyt sopia treffit.
Niin no tavallaan, mutta en tiedä mikä rooli mulle sitten sopisi?
apLapsen kannalta parasta oliis, että olisit elämässään mukana niin vähän kuin mahdollista. Syntyisi vähemmän pahoja muistoja ja niistä edelleen vakavia traumoja. Lapset ei ole terapialeluja, joihin syytää omaa äitivihaansa.
Ei kai tuollainen päivä (tai osa siitä) yhdessä ole äitivihaa lasta kohtaan? :O Kun sen etukäteen sopii, jaksan kyllä. Tässä ei ole vain aiemmin saatu mitään sovittua, kun mies on sellainen ymmärtämätön. Ei ole tehnyt mitään sopiakseen mun kanssa esim. tällaista.
ap
Niin, joskus vois mennä vaikka yhdessä leffaan katsomaan jonkun lasten animaation.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. Zootropolis, Lemmikkien salainen elämä ja moni muu on aikuisellekin ihan katsottavia rainoja. Eli eiköhän niitä tule muitakin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Niin, joskus vois mennä vaikka yhdessä leffaan katsomaan jonkun lasten animaation.
ap
Hyvä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja erikseen sit kans jotain pojan kanssa. Pojan kanssa on vaikeampaa tehdä sellaista, mikä häntä kiinnostaa...??? 🤔 on sellainen naama laitteen ruudussa -jämähtäjä. Tai ainakin siten tulis jotain tehdä, että kokevat saavansa tasapuolisesti. Pojalla on tavallaan pienemmät vaateet asialle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sovin vastaavaa. Tosin tytär on 20v opiskelija, asuu poissa kotoa. Todennäköisesti hän ei halu mitään lelua, kunhan istuskelemme kahvilassa suklaakakkua syöden ja sitten kiertelemme kaupoissa.
12 vuotta sitten olisi kokenut elämäni oudoksi, jos omien lasten kanssa olisi pitänyt sopia treffit.
Miten niin outoa?
Mä treffaan lapset kuukausittain ja myös mieheni. Sovitaan päivä etukäteen ja teen yhden lapsen kanssa juttuja ja käydään yleensä syömässä. Ja mies on silloin toisen lapsen kanssa treffeillä.
Näin ollaan tehty jo 17 vuotta ja jatketaan. Eikä nää treffit ole arjesta pois, se menee omalla painollaan.. touhutaan yhdessä silti ja harrastetaan, niin ja onhan meillä koko perheen treffejäkin. Tänään leffaan ja sushille.
Jotenkin en osaa normaalia elämää lasten kanssa pitää treffeinä. Jos menemme pianotunnin jälkeen jäätelölle, niin menemme jäätelölle eikä treffeille. Se on ihan tavallista äidin ja lapsen yhteistä aikaa, siinä jutellaan ja syödään jätskiä. Joskus teemme kahdestaan kotona ruokaa tai käymme elokuvissa ihan etukäteen sovitusti, mutta treffeillä... meille tämä on perhe-elämää, toisen huomioimista, ajan antamista. Ei osteta leluja, ei etukäteen hehkutella.
Miehen kanssa kävin treffeillä 17 vuotta sitten. Sen jälkeen ei ole tarvinnut ja silti meillä on vain meidän kahden kahdenkeskistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa! Pitäkää hauskaa <3
Kiitos, uskoisin, että tulee :) Oon ollut niin lukossa saamatta tätäkään aikaan, mutta onneksi lapsemme on sinnikäs ja osaa sanoa, mitä haluaa. En siis tarkoita, että hänen piti hartiavoimin tehdä tässä "töitä", mutta että siis kun ei meistä aikuisista ollut tätä järjestämään kuin tarjottimella niin lapsi ei pettynyt siihen. Puhuin miehen kanssa, itsehän olen eroperheestä, mies ei, joten ehkä mies ei oikein osaa toimia niin, että ois miettinyt, miten voisi tukea sitä, että näen lapsia. Mutta nyt sain hänet mukaan (ainakin mielestäni) siihen, että miten tätä tapaamisasiaa hoidetaan ja aikuiset sovimme päivästä ja sen jälkeen se kerrotaan lapselle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi on siis vammainen, koska ei normaali 8-vuotias enää leiki saati uusia leluja haluja.
Onko se lapsesi apukoulussa? kirjoitti:
Lapsesi on siis vammainen, koska ei normaali 8-vuotias enää leiki saati uusia leluja haluja.
Häääh?! Meillä Petsit on nyt älyttömän kova juttu :) ja kissapehmot ja villieläinpehmot ja ja kissaeläinpehmot ja ....pikkumuoviset yms yms.....
ap
Ja tiistaina on kuulemma lelupäivä, siitäkin intoilee nyt ihan kybällä. Kyllä noi tytöt ainakin mitä itse oon seurannut rakastaa leluja tuossa iässä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ja erikseen sit kans jotain pojan kanssa. Pojan kanssa on vaikeampaa tehdä sellaista, mikä häntä kiinnostaa...??? 🤔 on sellainen naama laitteen ruudussa -jämähtäjä. Tai ainakin siten tulis jotain tehdä, että kokevat saavansa tasapuolisesti. Pojalla on tavallaan pienemmät vaateet asialle.
ap
Joku trampoliinipuisto tai lasten pakohuone?
Miksi miehen olisi pitänyt ehdottaa tätä? Tällaiset jututhan on täysin sun vastuulla. Miksi et voinut itse ehdottaa lapsellesi tapaamista?
Ja tämä tapaamisen sisältö on muuten myös SINUN vastuullasi, ei lapsen eikä miehesi.
Alue: Aihe vapaa
Että siinä teille, jotka kuvittelette, etten koskaan tee lasteni kanssa mitään. On vain hyvä, että asiasta sovitaan etukäteen, tämänkin takana oli kylläkin tytär, ei esim. isä, joka on maailman pienin lehmä.
ap