Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka eivät pysty ihmissuhteisiin/parisuhteisiin?
02.04.2018 |
Minulla menee aina kaikki alkavat tapailujutut pieleen ahdistuksen takia. Pelkään varmaan nii paljon arvostelun kohteena olemista ja sen kautta hylkäämistä. Tapailu kerrat ovat aina ikään kuin olisin estradilla ja minua arvioidaan. Jännitän ja tunteet ja aivot aivan lukossa. Vasta jälkikäteen kun juttu on menetetty ymmärrän, että mieshän oli oikeasti ehkä jopa kiinnostunut kun jne.
Rankka lapsuus on tehnyt sen, etten selkeästi rakasta itseäni ja minuus on kiinni muiden arvostelusta ja palautteesta. Olen täysin rikki sisältä ja hyvin hauras. Tajusin taas yhden jutun mennessä pieleen, että en voi enää ryhtyä mihinkään ennen kuin olinnoikeasti rakastamaan itseäni ja hyväksyn itseni. Pidän puoleni. Se oli ihana oivaltaa, että mikä minussa mättää. Kaikki kaverisuhteet menneet, eikä ketään naispuolista jolle avautua miesjutuistakaan.
Onko teitä muita samanlaisia? Onko reilu 30v enää toivoa kasaamaan itsestään eheä ihminen?
Hyvää pääsiäisen jatkoa kaikille! :)
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Luottamus seurustelussa ei voi tarkoittaa varmuutta, täydellisyyttä tai täyttä avoimuutta. Jos näitä odotat, löydät vain huijareita. Hyväksy epävarmuus ja varovaisuus.
Ai epävarmuus, että voi odottaa ettei kelpaa toiselle kuitenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava keskustelu latistui yhden autistisen SINKKUMIEHEN yksinpuheluksi.
Ketään ei kiinnosta sekavat horinasi.
Joutavathorot ei mun päivääni vaikuta mitenkään. Hahhahhaha...
Itseasiassa minun takiani keskustelua käytiin, mutta eihän sitä 85:nen ymmärrä.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Luottamus seurustelussa ei voi tarkoittaa varmuutta, täydellisyyttä tai täyttä avoimuutta. Jos näitä odotat, löydät vain huijareita. Hyväksy epävarmuus ja varovaisuus.
Voi se tarkoittaa, mutta se on vain harvinaista. n. 1%.
Sinkkumies
Älää vastatko tuolle Sinkkumiehelle. Tämä on hyvä keskustelu. Antaa horista itsekseen.
Mutta tuosta sen oikean tapaamisesta. Voiko itselle sellaista ollakaan? Tuntuu vähän utopistiselta, että tapaisin miehen, jonka kanssa ei olisikaan luottamusongelmia. Jos jokaisen miehen kanssa niitä on ollut, niin millaisen miehen kanssa pystyisin aidosti luottamaan ja olemaan rennosti? Miten sitä ennen oppia rakastamaan itseään? Minäkin olen sitä tyyppiä, joka etsii hyväksyntää muilta. Olen alkoholistiperheestä ja sen lisäksi minua kiusattiin koulussa. Mielipide itsestäni vaihtelee kausittain ja on todella riippuvainen siitä, millaista kohtelua saan osakseni. Tätätkö se tulee aina olemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun vanhana lähden politiikkaan, niin aion näiden kaikkien joutavien ystävyyspäivien ja hölynpölyn sijaan ehdottaa mulkkujen päivää.
Sinä päivänä kaupan kassakin haistattelee, että vttuako meidän kauppaan piti tänäänkin änkeä, kun selkäni on kipeä, sekä ota ne vaihtarahasi äkkiä sinkkupellemies tai menee hermo, haista sinäkin hidas kassa haiseva kuikka. Lähden tästä kalaan ja kalaa saa merestä aivan ilmaiseksikin, teidän kiskurihintojen sijaan.
Kyllä siinä kiltin tytön syndrooma saisi kyytiä.
Sinkkumies
See what happens, when people stop being polite.... 😂
Ohjelma kasarin lopussa MTV:llä, jonka tästä otsikosta äitini sai näppylöitä 😂
Ei nroaBeing Franck doesn´t mean being Dick.
Sinkkumies
Ja siis vaikka tuo vielä olisikin noin, niin kassalla ei vain sovi avautua omista fiiliksistä kellekään asiakkaalle.
Niinpä!
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava keskustelu latistui yhden autistisen SINKKUMIEHEN yksinpuheluksi.
Ketään ei kiinnosta sekavat horinasi.
Joutavathorot ei mun päivääni vaikuta mitenkään. Hahhahhaha...
Itseasiassa minun takiani keskustelua käytiin, mutta eihän sitä 85:nen ymmärrä.
Sinkkumies
Oletko siis alkuperäinen, joka aloitti keskustelun jos koet että sun takiasi keskustelua käydään, autisti.
Älkää vastatko sinkkumiehelle, yhyy ;) Tämmöiset ihmisethän ovat syöpä, jotka ovat aloittajan pahan olon syy. Oma itsekeskeisyys. Ei puhuta sille hei ..
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava keskustelu latistui yhden autistisen SINKKUMIEHEN yksinpuheluksi.
Ketään ei kiinnosta sekavat horinasi.
Joutavathorot ei mun päivääni vaikuta mitenkään. Hahhahhaha...
Itseasiassa minun takiani keskustelua käytiin, mutta eihän sitä 85:nen ymmärrä.
Sinkkumies
Oletko siis alkuperäinen, joka aloitti keskustelun jos koet että sun takiasi keskustelua käydään, autisti.
Olen käsitellyt kaltaisiasi ihmisiä tässä ketjussa. Kannattanee lukea ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava keskustelu latistui yhden autistisen SINKKUMIEHEN yksinpuheluksi.
Ketään ei kiinnosta sekavat horinasi.
Joutavathorot ei mun päivääni vaikuta mitenkään. Hahhahhaha...
Itseasiassa minun takiani keskustelua käytiin, mutta eihän sitä 85:nen ymmärrä.
Sinkkumies
Oletko siis alkuperäinen, joka aloitti keskustelun jos koet että sun takiasi keskustelua käydään, autisti.
Mä olen se syy, jonka takia tää keskustelu on elossa. Primus Motor.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siltä alkaa tuntumaan, että en pysty parisuhteeseen. Olen yrittänyt tapailla monenlaisia miehiä, mutta kaikki kaatuu samalla kaavalla. Ensin mies on kiinnostunut minusta ja käyn hänen kanssaan treffeillä. Jaksan olla iloinen ja innostunut, koska minä en ole vielä kiintynyt ja ihastunut miehiin, joten paljoa menetettävää ei ole.
Sitten kun treffejä on takana useampi, alan kiintyä mieheen ja tässä vaiheessa "sekoan." Alan miettimään treffikertojen määrää, seurustellaanko vai eikö, tuleeko tästä parisuhdetta yms. Tämähän on ihan normaalia, mutta minulla meinee todella yli. Olen tässä vaiheessa todella mustasukkainen, enkä luota mieheen. Olen varma, että mies tapailee muita ja etsin merkkejä siitä, että mies ei enää välitäkään minusta niin paljon kuin haluaisin. Tämä epävarmuus ja kyttäily on todella väsyttävää. Lisäksi käytökseni muutuu iloisesta ja rennosta itsestäni epävarmaksi ja mietteliääksi. Alan mököttämään, jos havaitsen pienenkin merkin siitä, että mies ei ehkä pitäisikään minusta. Mun aivot kelaa ja miettii, että onko huoli aiheellinen vai ei ja tunnun sekoavani jatkuvasta pohtimisesta siitä, onko mies oikeasti kiinnostunut vai ei.
Jossain vaiheessa miehet kyllästyvät tähän versioon itsestäni, joka on vaisu, mietteliäs ja mököttää helposti. Ja sitten jättävät minut ja taas olen entistä epävarmempi itsestäni.
Positiivista on se, että olen tietoinen "sekopäisyydestäni" mutta en tiedä miten voisin itseäni muuttaa. Olen yrittänyt muuttaa käytöstäni, mutta se on tavattoman vaikeaa. Edelliset ihmissuhteet ovat aiheuttaneet sen, että en anna enää kenenkään käyttää itseäni hyväksi ja se on tehnyt minusta todella varovaisen. On hyvin vaikeaa solmia tervettä suhdetta, jos en yksinkertaisesti pysty luottamaan.
Huomannut tuon saman kaavan itselläni. Parempi kasvattaa itseään tajuumaan mitä haluaa ehkä sitten kun luottaa itseensä että on hyvä tyyppi voi myös uskaltaa sitoutua.
Mulla on tuohon vaan niin miljoona mailia matkaa, että miten ikinä pääsen perille 😢Miten voikaan jonkun ÄITI rusentaa sen uskon ihmisestä joka itse HALUSI uskoa olevansa hyvä tyyppi, mutta EI SAANUT?
Jep. Mut nyt ollaan aikuisia ja tiedetään että äiti oli väärässä.
Löydettävä itseään kiinnostavat asiat NYT. Toiset onnekkaat saivat lapsuudessaan löytää itsensä mut me tehdään se myöhemmin koska vielä ei oo myöhäistä.
Tässä katkeruudessa mässäilyssä oo mitään järkeä ja periaatteessa äiti voittaa mikäli jatkaa hänen oppien mukaan.
Mä voin niin pahoin ja huonosti kun annan äidin määrätä elämästäni edelleen ja olen kolmenkymmen.
Äidille en ole velkaa yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkumiehen vastauksia en edes lue.
Puhunee itselleen.
Minäkään en edes lue sinun vastauksia :)
En kerro kuka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siltä alkaa tuntumaan, että en pysty parisuhteeseen. Olen yrittänyt tapailla monenlaisia miehiä, mutta kaikki kaatuu samalla kaavalla. Ensin mies on kiinnostunut minusta ja käyn hänen kanssaan treffeillä. Jaksan olla iloinen ja innostunut, koska minä en ole vielä kiintynyt ja ihastunut miehiin, joten paljoa menetettävää ei ole.
Sitten kun treffejä on takana useampi, alan kiintyä mieheen ja tässä vaiheessa "sekoan." Alan miettimään treffikertojen määrää, seurustellaanko vai eikö, tuleeko tästä parisuhdetta yms. Tämähän on ihan normaalia, mutta minulla meinee todella yli. Olen tässä vaiheessa todella mustasukkainen, enkä luota mieheen. Olen varma, että mies tapailee muita ja etsin merkkejä siitä, että mies ei enää välitäkään minusta niin paljon kuin haluaisin. Tämä epävarmuus ja kyttäily on todella väsyttävää. Lisäksi käytökseni muutuu iloisesta ja rennosta itsestäni epävarmaksi ja mietteliääksi. Alan mököttämään, jos havaitsen pienenkin merkin siitä, että mies ei ehkä pitäisikään minusta. Mun aivot kelaa ja miettii, että onko huoli aiheellinen vai ei ja tunnun sekoavani jatkuvasta pohtimisesta siitä, onko mies oikeasti kiinnostunut vai ei.
Jossain vaiheessa miehet kyllästyvät tähän versioon itsestäni, joka on vaisu, mietteliäs ja mököttää helposti. Ja sitten jättävät minut ja taas olen entistä epävarmempi itsestäni.
Positiivista on se, että olen tietoinen "sekopäisyydestäni" mutta en tiedä miten voisin itseäni muuttaa. Olen yrittänyt muuttaa käytöstäni, mutta se on tavattoman vaikeaa. Edelliset ihmissuhteet ovat aiheuttaneet sen, että en anna enää kenenkään käyttää itseäni hyväksi ja se on tehnyt minusta todella varovaisen. On hyvin vaikeaa solmia tervettä suhdetta, jos en yksinkertaisesti pysty luottamaan.
Huomannut tuon saman kaavan itselläni. Parempi kasvattaa itseään tajuumaan mitä haluaa ehkä sitten kun luottaa itseensä että on hyvä tyyppi voi myös uskaltaa sitoutua.
Mulla on tuohon vaan niin miljoona mailia matkaa, että miten ikinä pääsen perille 😢Miten voikaan jonkun ÄITI rusentaa sen uskon ihmisestä joka itse HALUSI uskoa olevansa hyvä tyyppi, mutta EI SAANUT?
Jep. Mut nyt ollaan aikuisia ja tiedetään että äiti oli väärässä.
Löydettävä itseään kiinnostavat asiat NYT. Toiset onnekkaat saivat lapsuudessaan löytää itsensä mut me tehdään se myöhemmin koska vielä ei oo myöhäistä.
Tässä katkeruudessa mässäilyssä oo mitään järkeä ja periaatteessa äiti voittaa mikäli jatkaa hänen oppien mukaan.
Mä voin niin pahoin ja huonosti kun annan äidin määrätä elämästäni edelleen ja olen kolmenkymmen.Äidille en ole velkaa yhtään mitään.
Olet jotenkin ylipursuava. Tykkäsin enemmän sinkkumiehen tyylistä, joka sanoi jo saman aikoja sitten.
ap
Vierailija kirjoitti:
Älää vastatko tuolle Sinkkumiehelle. Tämä on hyvä keskustelu. Antaa horista itsekseen.
Mutta tuosta sen oikean tapaamisesta. Voiko itselle sellaista ollakaan? Tuntuu vähän utopistiselta, että tapaisin miehen, jonka kanssa ei olisikaan luottamusongelmia. Jos jokaisen miehen kanssa niitä on ollut, niin millaisen miehen kanssa pystyisin aidosti luottamaan ja olemaan rennosti? Miten sitä ennen oppia rakastamaan itseään? Minäkin olen sitä tyyppiä, joka etsii hyväksyntää muilta. Olen alkoholistiperheestä ja sen lisäksi minua kiusattiin koulussa. Mielipide itsestäni vaihtelee kausittain ja on todella riippuvainen siitä, millaista kohtelua saan osakseni. Tätätkö se tulee aina olemaan?
Ehkä jos ongelma on ettei oo rento, kannattaa eritysesti koittaa hankkia itseluottamusta. En tosin pitäisi mahdottomana, että mies voisi olla siinä apuna, jos on se oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama kpää toi huonot vibat tähän keskusteluun joka oli hyvää ajatuksen vaihtoa ennen heitä ;)
Minä sitä kateudelle voi.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siltä alkaa tuntumaan, että en pysty parisuhteeseen. Olen yrittänyt tapailla monenlaisia miehiä, mutta kaikki kaatuu samalla kaavalla. Ensin mies on kiinnostunut minusta ja käyn hänen kanssaan treffeillä. Jaksan olla iloinen ja innostunut, koska minä en ole vielä kiintynyt ja ihastunut miehiin, joten paljoa menetettävää ei ole.
Sitten kun treffejä on takana useampi, alan kiintyä mieheen ja tässä vaiheessa "sekoan." Alan miettimään treffikertojen määrää, seurustellaanko vai eikö, tuleeko tästä parisuhdetta yms. Tämähän on ihan normaalia, mutta minulla meinee todella yli. Olen tässä vaiheessa todella mustasukkainen, enkä luota mieheen. Olen varma, että mies tapailee muita ja etsin merkkejä siitä, että mies ei enää välitäkään minusta niin paljon kuin haluaisin. Tämä epävarmuus ja kyttäily on todella väsyttävää. Lisäksi käytökseni muutuu iloisesta ja rennosta itsestäni epävarmaksi ja mietteliääksi. Alan mököttämään, jos havaitsen pienenkin merkin siitä, että mies ei ehkä pitäisikään minusta. Mun aivot kelaa ja miettii, että onko huoli aiheellinen vai ei ja tunnun sekoavani jatkuvasta pohtimisesta siitä, onko mies oikeasti kiinnostunut vai ei.
Jossain vaiheessa miehet kyllästyvät tähän versioon itsestäni, joka on vaisu, mietteliäs ja mököttää helposti. Ja sitten jättävät minut ja taas olen entistä epävarmempi itsestäni.
Positiivista on se, että olen tietoinen "sekopäisyydestäni" mutta en tiedä miten voisin itseäni muuttaa. Olen yrittänyt muuttaa käytöstäni, mutta se on tavattoman vaikeaa. Edelliset ihmissuhteet ovat aiheuttaneet sen, että en anna enää kenenkään käyttää itseäni hyväksi ja se on tehnyt minusta todella varovaisen. On hyvin vaikeaa solmia tervettä suhdetta, jos en yksinkertaisesti pysty luottamaan.
Huomannut tuon saman kaavan itselläni. Parempi kasvattaa itseään tajuumaan mitä haluaa ehkä sitten kun luottaa itseensä että on hyvä tyyppi voi myös uskaltaa sitoutua.
Mulla on tuohon vaan niin miljoona mailia matkaa, että miten ikinä pääsen perille 😢Miten voikaan jonkun ÄITI rusentaa sen uskon ihmisestä joka itse HALUSI uskoa olevansa hyvä tyyppi, mutta EI SAANUT?
Jep. Mut nyt ollaan aikuisia ja tiedetään että äiti oli väärässä.
Löydettävä itseään kiinnostavat asiat NYT. Toiset onnekkaat saivat lapsuudessaan löytää itsensä mut me tehdään se myöhemmin koska vielä ei oo myöhäistä.
Tässä katkeruudessa mässäilyssä oo mitään järkeä ja periaatteessa äiti voittaa mikäli jatkaa hänen oppien mukaan.
Mä voin niin pahoin ja huonosti kun annan äidin määrätä elämästäni edelleen ja olen kolmenkymmen.Äidille en ole velkaa yhtään mitään.
Mä en tiedä. Mä en tajua, mistä sä oot saanut kokemuksia, että olet hyvä tyyppi? Mä en ainakaan ole saanut.
Kukaan ulkopuolinen ei voi poistaa pahaaoloa. Itsestään voimat pitää hoksata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun vanhana lähden politiikkaan, niin aion näiden kaikkien joutavien ystävyyspäivien ja hölynpölyn sijaan ehdottaa mulkkujen päivää.
Sinä päivänä kaupan kassakin haistattelee, että vttuako meidän kauppaan piti tänäänkin änkeä, kun selkäni on kipeä, sekä ota ne vaihtarahasi äkkiä sinkkupellemies tai menee hermo, haista sinäkin hidas kassa haiseva kuikka. Lähden tästä kalaan ja kalaa saa merestä aivan ilmaiseksikin, teidän kiskurihintojen sijaan.
Kyllä siinä kiltin tytön syndrooma saisi kyytiä.
Sinkkumies
See what happens, when people stop being polite.... 😂
Ohjelma kasarin lopussa MTV:llä, jonka tästä otsikosta äitini sai näppylöitä 😂
Ei nroaBeing Franck doesn´t mean being Dick.
Sinkkumies
Ja siis vaikka tuo vielä olisikin noin, niin kassalla ei vain sovi avautua omista fiiliksistä kellekään asiakkaalle.
Niinpä!
Sinkkumies
No koetko, että kassat sitten avautuu sulle? Ehkä kannattais miettiä, miksi....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun vanhana lähden politiikkaan, niin aion näiden kaikkien joutavien ystävyyspäivien ja hölynpölyn sijaan ehdottaa mulkkujen päivää.
Sinä päivänä kaupan kassakin haistattelee, että vttuako meidän kauppaan piti tänäänkin änkeä, kun selkäni on kipeä, sekä ota ne vaihtarahasi äkkiä sinkkupellemies tai menee hermo, haista sinäkin hidas kassa haiseva kuikka. Lähden tästä kalaan ja kalaa saa merestä aivan ilmaiseksikin, teidän kiskurihintojen sijaan.
Kyllä siinä kiltin tytön syndrooma saisi kyytiä.
Sinkkumies
See what happens, when people stop being polite.... 😂
Ohjelma kasarin lopussa MTV:llä, jonka tästä otsikosta äitini sai näppylöitä 😂
Ei nroaBeing Franck doesn´t mean being Dick.
Sinkkumies
Niin, mutta kun ihmiset eivät useinkaan näe Franckia, he näkevät Dickin. Ja kertovat ympäriinsä, että olet Dick. Mitään korjaussettiä,sille?
Ei nroa
Lisää puita kaminaan.
Sinkkumies
Ei tule Sinkkumies mieleen, jos se kassa mielestäsi avautuu, että se on vaan being Franck? Et kai loukkaannu siitä, ja koe tarvetta olla Dick? Jos se ei tajua sun rivienvälivitsejä ja -huomautuksia suoruudeksi? Vaan ottaa ne vttuiluna? Kellään ei ole velvollisuus miettiä, kumpikohan nyt koititkaan olla, jos ulosantisi mättää.
Ja siis vaikka tuo vielä olisikin noin, niin kassalla ei vain sovi avautua omista fiiliksistä kellekään asiakkaalle.