Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapset muodostuivat taas kerran ylitsepääsemättömäksi esteeksi :(
01.04.2018 |
Olen 31v kahden 6v ja 4v pojan yksinhuoltajaäiti, ja olen normaalivartaloinen ja ihan perusnätti, asun pk-seudulla ja työskentelen vakuutusalalla.
Olen eronnut lasteni isästä 3 vuotta sitten jonka kanssa olin yli 10 vuotta ja vasta nyt hiljattain alkanut käydä treffeillä ja tuntuu että nuo minun lapset ovat muodustuneet aivan ylitsepääsemättömäksi esteeksi kaikille miehille joita olen tapaillut, viimeinenkin sanoi että "luonteemme ja elämäntilanteemme eivät sovi yhteen"
Kaikki tämä on tapahtunut aina kun on selvinnyt että minulla on jo lapsia ja että se minun lapsilukuni on jo täysi.
Tämä on ilmeisesti aika yleistä, en haluaisi elää koko loppuelämääni ilman miestä :(
Kommentit (203)
No kuvittele itsesi vastapuolelle. Jos exälläsi olisi ollut tavatessanne kaksi lasta eikä hän olisi halunnut lapsia sinun kanssasi, olisitteko päätyneet yhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaikuttaa yllättävän paljon miesten suhtautumiseen, mutta yleisesti ottaen parhaiten pystyy perustamaan suhteen jonkun kanssa, jolla tilanne on suurin piirtein samanlainen.
Valitettavaa sun kannalta, mutta ymmärrän vastapuolta hyvin. Itse en halua lapsia, enkä halua elää lapsiperhe-elämää. En halua kotiini lapsia edes joka toinen viikonloppu, saati pitemmäksi aikaa. En halua kumppania, jolla on lapsia, niin yksinkertaista se on. Satunnainen seurustelu voisi tulla kysymykseen, mutta niin, ettei mun tarvitse olla niiden lasten kanssa tekemisissä, eikä juuri edes kuulla niistä mitään. Minua ei kiinnosta kenenkään lapset.
Kuulostaa varmasti ilkeältä ja kylmältä, mutta kaikki nyt vain eivät halua lapsia elämäänsä, ja heillä on siihen valintaan oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Olen 31v kahden 6v ja 4v pojan yksinhuoltajaäiti, ja olen normaalivartaloinen ja ihan perusnätti, asun pk-seudulla ja työskentelen vakuutusalalla.
Olen eronnut lasteni isästä 3 vuotta sitten jonka kanssa olin yli 10 vuotta ja vasta nyt hiljattain alkanut käydä treffeillä ja tuntuu että nuo minun lapset ovat muodustuneet aivan ylitsepääsemättömäksi esteeksi kaikille miehille joita olen tapaillut, viimeinenkin sanoi että "luonteemme ja elämäntilanteemme eivät sovi yhteen"
Kaikki tämä on tapahtunut aina kun on selvinnyt että minulla on jo lapsia ja että se minun lapsilukuni on jo täysi.
Tämä on ilmeisesti aika yleistä, en haluaisi elää koko loppuelämääni ilman miestä :(
Voi kuule, sama pätee myös toisin päin. Tervetuloa aikuisyksinäisyyteen.
Yritä jaksaa niin kauan kunnes lapset on omillaan. Kyllä viisikymppisenäkin vielä ehtii aloittaa uuden elämän uuden puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin se vain on. Et voi ajatella, että olisi jotenkin miesten velvollisuus mukautua jonkinlaiseen isäpuolen asemaan ja lapsiperhehärdelliin. Omien lasten kanssa sen hässäkän juuri ja juuri kestää, harvoin muiden lasten kanssa. Se on vain reilua, että tapailemasi miehet ovat sen heti alussa ilmaisseet. Sinun olisi paras kertoa asia jo ennen treffejä, niin vastapuoli tietää heti kättelyssä tilanteesi eikä kummankaan aikaa tuhlaannu.
Just. Miehen pitäisi siis haluta sinun lapsesi elämäänsä mutta jäädä itse lapsettomaksi. Oletan, ettei sinulle kelpaa mies jolla on jo lapsia ja exiä elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet just pahassa iässä :/ Olen sua kymmenisen vuotta vanhempi, ja tässä iässä ne lapsettomatkaan ei enää välttämättä etsi juuri lapsetonta... Mäkin olen tätä nykyä parisuhteessa itseäni nuoremman lapsettoman miehen kanssa.
Sun aika tulee vielä. Eri asia on, haluatko sä siinä kohtaa enää ketään....
Deittailet jatkossa vain sellaisia miehiä joilla lapsiluku on jo täynnä. Lapseton harvemmin haluaa valmista pakettia vaan haluaa tehdä lapset itse. Vela taas ei halua lapsia lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule, sama pätee myös toisin päin. Tervetuloa aikuisyksinäisyyteen.[/quote]
No, tässähän teitä olisi nyt kaksi. Että ole yksin tilanteenne kanssa. Kyse on siitä, että löytää sen toisen. Oikea keino, kanava tai tapa on vain löydettävä.
Itse odotin 15 vuotta yh:nä ja kyllä sitä vielä senkin jälkeen käydä treffeillä ja seurustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuon nyt pitäisi olla yllätys kenellekään normaalille ihmiselle. Harva haluaa ventovieraita kakaroita omaan kotiinsa edes joka toinen viikonloppu saati arkea elämään.
Monesti tuon ikäiset pojat on niin villejä ettei niitä jaksa katella ellei ole omia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkat vaan etsimistä ja miehiin tutustumista. Ei lapset ole ylitsepääsemätön este kaikille, vaikka moni ei isäpuoleksi haluaisikaan.
Lapsille on parempi, ettei elämään tule miestä, joka ei pidä lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule, sama pätee myös toisin päin. Tervetuloa aikuisyksinäisyyteen.
No, tässähän teitä olisi nyt kaksi. Että ole yksin tilanteenne kanssa. Kyse on siitä, että löytää sen toisen. Oikea keino, kanava tai tapa on vain löydettävä.
Itse odotin 15 vuotta yh:nä ja kyllä sitä vielä senkin jälkeen käydä treffeillä ja seurustella.
15 vuotta tai enemmän kuulostaa ikuisuudelta, enkä haluaisi odottaa niin kauan ja pelkään että sen jälkeen ei enää osaisi olla tai elää kenenkään kanssa koska on tottunut olemaan liian pitkään ilman miestä :( ap
Oot kyllä itsekäs. Miehen pitäisi tulla isäpuoleksi mutta omia lapsia ei saisi sinun kanssa tehdä. Pysy sinkkuna.
Tai sitten et ole vielä kohdannut sitä oikeaa. Toisaalta en itse etsisi tuohon tilanteeseen vakituista miestä. Eläisin sinkkuäitinä joka huolehtii itsestään ja vanhemmuudestaan ja tapailisin harvakseltaan seksin merkeissä miehiä joita en ottaisi missään tapauksessa kattoni alle asumaan.
Sun täytyy etsiä mies jolla on myös lapsia.
Miksi et kerro heti lapsista?Näin ei tuhlata kummankaan aikaa.
Alue: Aihe vapaa
Kasvatat pojat ensin isoksi, eivät aikuiset lapset enää ketään häiritse.
En minäkään jaksaisi enää lapsiruljanssia, olen omani jo kasvattanut.