Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Valtataistelu anopin kanssa. Loppuuko se koskaan?
01.04.2018 |
Minulla on hyvä, mutta hiukan jännitteinen suhde anoppiini. Lapset ovat vielä pieniä. Olen taitava väistelemään ristiriitatilanteita. Riitoja ei siis hirveästi ole, mutta varuillaan saa anopin seurassa olla.
Onko jollain täällä sellaista kokemusta, että tämä valtataistelu olisi loppunut johonkin? Esimerkiksi lasten kasvamiseen vähän vanhemmiksi yms.? Vai pitääkö minun asennoitua siten, että tälläisena tämä suhde anoppiin nyt näin lasten syntymän jälkeen tulee jatkumaan vuodesta toiseen?
Kommentit (500)
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa jo tuo omistushalu -jankkaaja. Kenelle se vanhempi sitten saa vetää rajan, jos ei mummolle? Otetaanpa esimerkkitilanne: Äiti ja isä ovat päättäneet viedä lapsen hoploppiin lauantaina, äidin sisko haluaa viedä sunnuntaina lapsen leffaan, miehen sisko ehdottaa maanantai-illalle, että lapsi lähtisi hänen kanssaan uimaan, keskiviikolle isänäiti ehdottaa kyläilyjä, perjantaina äidinäiti haluaa ottaa lapsen yökylään, lauantaina isänäiti haluaisi myös lapsen yökylään, sunnuntaille on sovittu lapsen kanssa leikkitreffit kaveriperheen kanssa, seuraavana viikonloppuna ollaan menossa perheen kesken reissuun..
Ihan toden tottako, jonkun mielestä vanhemman pitää suostua kaikkiin muiden ehdotuksiin, koska muillakin on oikeus lapsen kanssa oloon? Kenelle saa jo sanoa ei, isänäidille ei ainakaan? Onko tosiaan lapsen etu, ettei vanhempi yhtään mieti, kuinka paljon menoja lapselle tulee?
Tottakai voi sanoa ei. Mutta ei se vaadi mitään minun lapsi. Älä ehdota valtataistelua. Ihan vaan neutraali toiminta riittää. Ei tarvitse hakea draamaa kuten tässä ketjussa.
Tai liioitella kuten yllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa jo tuo omistushalu -jankkaaja. Kenelle se vanhempi sitten saa vetää rajan, jos ei mummolle? Otetaanpa esimerkkitilanne: Äiti ja isä ovat päättäneet viedä lapsen hoploppiin lauantaina, äidin sisko haluaa viedä sunnuntaina lapsen leffaan, miehen sisko ehdottaa maanantai-illalle, että lapsi lähtisi hänen kanssaan uimaan, keskiviikolle isänäiti ehdottaa kyläilyjä, perjantaina äidinäiti haluaa ottaa lapsen yökylään, lauantaina isänäiti haluaisi myös lapsen yökylään, sunnuntaille on sovittu lapsen kanssa leikkitreffit kaveriperheen kanssa, seuraavana viikonloppuna ollaan menossa perheen kesken reissuun..
Ihan toden tottako, jonkun mielestä vanhemman pitää suostua kaikkiin muiden ehdotuksiin, koska muillakin on oikeus lapsen kanssa oloon? Kenelle saa jo sanoa ei, isänäidille ei ainakaan? Onko tosiaan lapsen etu, ettei vanhempi yhtään mieti, kuinka paljon menoja lapselle tulee?
Tottakai voi sanoa ei. Mutta ei se vaadi mitään minun lapsi. Älä ehdota valtataistelua. Ihan vaan neutraali toiminta riittää. Ei tarvitse hakea draamaa kuten tässä ketjussa.
Tai liioitella kuten yllä
Niinhän ap:kin vastasi anopilleen, että ei. Ja täällä jankataan, että olisi pitänyt suoda mummolle ja lapselle keskinäistä aikaa, koska äiti saa muutenkin olla lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitsi, itse olen vain kateellinen, että jollain on anoppi tai oma äiti, joka on kiinnostunut lapsenlapsista! Ällöttää, että lapsista pitää riidellä. Eikö asiaa voisi katsoa myös lapsen näkökulmasta? Mummin kanssakin olisi varmasti mukavaa viettää aikaa?
Eiköhän lapsen näkökulmasta ole tärkeintä, että myös vanhempien kanssa tehdään niitä kivoja juttuja oman perheen kesken. Ei kaikkea täydy jakaa isovanhemmille. Vanhemmat ovat lapselle tärkeimmät ihmiset elämässä.
Tämä just musta on näissä anoppi-miniä-ketjuissa jotenkin huvittavaa ja samalla surullista.
Että ihmiset on niiiiin epävarmoja jopa omasta vanhemmuudestaan, että pelätään että anoppi tulee ja vie äidin paikan.
Kyllä ne vanhemmat on aina vanhempia, vaikka isovanhemmat tekisi miten ihania huippujuttuja niiden lastenlasten kanssa. Ihan se o itsestä kiinni jos alkaa petaamaan lapsille jotain kiristysasemaa sen perusteella kuka tarjoilee parhaat sirkushuvit. Ja silloin pitää sitten jo katsoa kaikessa rauhassa sinne peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtataisteluun tarvitaan kaksi
Paitsi silloin kun toinen alistuu tossuna, silloin se tosiaan on ohi. Mua hirvittää mennä tänään anoppilaan koska anoppi yrittää kyykyttää mua makean syömisellä niin että laatta melkein lentää. Kirjoitinkin siitä tänne ja jopa mieheni sanoi viime kerran jälkeen että omituista touhua. Kun olin viime kerralla väistänyt täysin ylivoimaisen isokokoisen munkkipossun syönnin laittamalla sen lapsen kanssa puoliksi ja tappelemalla puoliskan alas (syötyäni sitä ennen suuren määrän anopin makeita tarjottavia, ja yritettyäni kieltäytyä munkista), anoppi nousi mitään kysymättä ja kävi hakemassa pakastimesta jäätelötuutit sillä menetelmällä että ei ei ole vaihtoehto. Vielä tarkkaili ja kysyi että eikö olekin hyvää kun jouduin tuonkin syömään.
Älä syö herranjumala! Mitä siinä tapahtuu jos et syö? Tiedät itsekin, ettei mitään.
Näin minäkin sanoisin jos joku tällaista kertoisi mutta ne tilanteet on niin painostavia. Anoppi sanoo että tuossa on jokaiselle munkki, syökää, on tosi hyviä. Sanon kohteliaasti että kiitos mutta on niin runsaat tarjottavat että joudun jättämään väliin. Anoppi aloittaa saarnan siitä miten älyttömän, spesiaalin hyviä munkit on, kieltäydyn ystävällisesti toisen kerran, tuputus jatkuu, kolmas kerta, lisää tuputusta. Sitä haluais vain viettää normaalin kahvihetken mutta jos en myönny, anoppi menettää kasvonsa.
Minä ymmärrän tilanteesi ja sen avuttomuuden tunteen, kun kohtelias kieltäytyminen tuputuksesta ei vain mene perille. Jos sanoo rumasti, niin vaarana on välien poikkimeno. Myöskään tämä tuputtaminen ei liity miniä-anoppisuhteeseen, ainakaan vältttämättä. Meidän suvussa tömmäinen ylituputtaja on vanhapiika kummitätini, minä uskallan nykyisin tiukasti sanoa, ettei enää mene, mutta tekee pahaa seurata, kun vieraskoreina olevat poikani yrittävät turhaan kieltäytyä viidennestä kupillisesta ja kahdeksannesta kakkupalasta... Tosin minäkin syön siellä tuplasti sen, mitä oikeasti haluaisin. Kahvihetket eivät todellakaan ole rentoja rupattelutuokioita vaan jatkuvaa strategian miettimistä, miten pääsee vähimmillä herkuilla. Nykyisin täti ei enää jaksa itse leipoa, joten tarjottavat ovat niitä kaupan paksukreemisimipiä kääretorttuja, ja se ytelä kreemi on ihan kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut. Ei kannata vältellä ja yrittää jotenkin järjestää huomaamatta tilanteita niin että anopilla ei olisi "valtaa niihin", vaan opetella määrittämään omat henkilökohtaiset rajat selviksi ja näkyviksi, sekä lasten rajat myös. Yhdessä miehen kanssa määritätte perheenne rajat, ja se vaatii avointa keskustelua miehen kanssa anopin käytöksestä ja siitä mitä sinä toivot perhe-elämältä.
Jos anoppi on sellainen, että haluaisi jotenkin määrittää ja kontrolloida perheenne elämää (tai pahimmillaan tulla teidän ja lasten "väliin") niin tuolla tavalla väistellen ja varoen luot vain anopille optimaalista tilannetta siihen, kun lapset ovat jo isompia ja pitävät itse yhteyttä isovanhempiin. Sun pitää opettaa lapsillesi reippaan käytöksen avulla, että törppöä käytöstä ei pidä sietää ja oma perhe on oma perhe - kukaan ei kävele teidän vanhempien yli.
Jos haluat, niin kerro ihmeessä pahimmat tilanteet tänne. Kyllä täällä olla monillakin kokemusta aiheesta.
Onhan tässä kaikenlaisia isoja ja pieniä kiistoja välillä ollut. Tässä ihan tällainen lievä esimerkki siitä millaista vuorovaikutus anopin kanssa yleensä on:
Minä: "Viemme lapsen tähän tapahtumaan."
Anoppi: Hauska idea! Sinne me miehen kanssa lapsen viemmekin."
Minä: "Ei, vaan tämä on meidän perheen juttu. Haluamme tehdä lapsen kanssa kivoja asioita."
Anoppi: "Niin mekin. Siksi me lapsen viemmekin sinne."
Minä: "Ette vie. Me olemme vanhempia ja menemme tuonne lapsen kanssa."
Mies huutaa taka-alalla: "Älkää kinastelko. Voihan lapsen viedä tapahtumaan vaikka moneen kertaan."Kun vuorovaikutus on tätä, niin en hirveän usein anopin seurassa jaksa olla. Hän on taitava lasten kanssa, mutta kova neuvomaan ja päsmäröimään muita. En siis yleensä ole paikalla, jos hän lasten seurassa joskus hetken tahtoo olla.
Ap
En ymmärrä mikä vika asioissa on tässä esimerkissä. Miksi ao on näin mustasukkainen. Eikö keksi muuta tekemistä lapsen kanssa. Tai miksi tapahtumaan ei voi mennä kahta kertaa.
Tai jopa antaa anopin ja lapsen mennä ja jäädä itse lepäämään. Iloita sitten lapsen kanssa kivasta päivästä mummin kanssa.
Itse olen teinien äiti. Seuraavaksi kai jonkun anoppi. En muista olleeni lapsista tai anopin kanssa tehdyistä asioista mustasukkainen. Perheenä saa kyllä olla jokainen riittävästi.
Mitä se on mummolta pois, jos lapsenlapsi viettää aikaa vanhempiensa kanssa? Miksei mummo voi iloita siitä, että lapsenlapsella on hyvät ja turvalliset vanhemmat, jotka keksivät lapselle mukavaa tekemistä?
Mä en ikimaailmassa menisi mihinkään kokoonpanolla perheeni + anoppini. Syitä on monia. Ensinnäkin anoppi määrää aina kaikessa tahdin. Kaikessa. Jos oltaisiin vaikka eläintarhassa, niin paikka juostaan läpi, kun kyllähän pikainen vilkaisu pitää muillekin riittää, koska anoppia ei kiinnosta, mutta silti pitää itsensä tunkea mukaan. Jos uhmaan anoppia, olen töykeä ja itsekäs. Jos lapset haluavat katsoa jotain kauemmin, niin haukutaan taas miniä, kun oon huonosti kasvattanut lapseni, kun eivät mummun toiveita tottele. Lapsi haluaa juomista ja kaivan laukusta pullon vettä, niin taas haukutaan miniä. Pitäisihän sitä mehua olla lapselle, miniä on kauhea äiti, kun ei lapselleen mitään hyvää suo. Plus kaikki muu kitiseminen. Päivä on väärä, kun piti siirtää tapahtuma x, miksi ei voi mennä viikolla kun on vähemmän porukkaa... (anoppi eläkkeellä eikä tajua, että arkena poikansa perheen aikuiset ovat töissä). Lisäksi vielä väliaikatölväisyt siitä, kuinka lapsilla on vääränlaiset vaatteet, kuinka mä ja mun vanhemmat ollaan tyhmiä jne. Ja kyllä poikansakun on tyhmä, kun nyt näin hankalan emännän itselleen otti.
Anoppi pilaa tunnelman ihan joka stanan kerta. Meidän perheen tavat ovat kaikki tyhmiä, jos ne poikkeavat anopin tavoista. Rajoja hän ei kunnioita, koska poikansa koti on jotenkin hänen kotinsa jatke?
Ja ei taida olla kyse tässä tapauksessa alzheimerista tms, koska anoppini on ollut aina tuollainen. Miehen veljen exän anoppi sai savustettua pois, kun hänkään ei ollut anopille mieluisa. Anoppi myös riidoissa miltei koko suvun kanssa, mutta vika ei tietenkään ikinä ole hänessä, vaan niissä muissa. Aina hän on syytön uhri. On se ikävää, kun muut eivät tottele.
Sanomattakin lienee selvä, että kovin usein ei nähdä. Itse en haluaisi tuon myrkkytynnyrin kanssa olla missään tekemisissä, mutta mies on pienestä pitäen altistunut tuohon tyranniaan, ettei oikein osaa vieläkään sanoa äidilleen vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vastaa kirjoitti:
Sitten kun Sinusta tulee anoppi, niin varmaan olet sitten maailman mukautuvin ymmärtäväisin ja ihanin anoppi koskaan.
Kyllä me anopit joudutaan luovimaan, minä ainakin, kolmen niin erilaisen miniän seurassa.
En puutu mihinkään ja pidän etäisyyttä. Elän omaa elämää. Syötän ja juotan vimpan päälle kun tulevat kyläilemään. Neuvoja en jakele. Minulle riittää hyvin se, että tulen omien lasteni kanssa hyvin toimeen, ikinä ollu mitään ongelmaa. He kunnioittavat minua heidän äitinään, se huokuu kaikessa. Varmaan kun en ole puuttunut heidän elämäänsä ja valintoihin, vaan tukenut ja kannustanut.
Ovatpahan miniät aina tänne minun kotiin vierailulle tulleet, en ole huomannut, että olisi pakkopullaa. Ja on pyydetty vastavuoroin heille ja ihan asiallista on ollut.
Normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Totta, miniä ei ryhdy selittämään anopille, että siirrä tavarat pois lapsen ulottuvilta vaan hyväksyy sen, että normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Normaali anoppi tietenkin haluaa, että ympäristö on mahdollisimman turvallinen lapsenlapsellensa. Ei sitä tosiaan miniän tarvitse anopille selittää.
Normaali anoppi ajattelee, että kyläillessä vanhemmat vahtivat lapsiaan, ja samalla myös kasvattavat.
Joo, mutta sitten ei toki tarvitse ihmetellä miksi Pertti 1v:,n kanssa ei hirveästi jakseta kyläillä paikassa, jossa nuppineulat, sakset, puikot, kolikot, perintöposliinit ja anopin psyykelääkkeet ovat tv-tasoilla ja olohuoneen matalalla pöydällä. Alle parivuotiasta kun ei ihan yhden vierailun aikana välttämättä keretä kasvattaa siihen, että niihin ei saa koskea.
Ja en oleta että kukaan siirtelee tavaroita pois meidän lapsia varten. Mutta en kyläile sellaisissa paikoissa, missä esim. lääkkeitä tai saksia ei saa siirtää pois lapsen ulottuvilta.
No eikös se ole ihan selvä vinkki sulle? Jos et osaa lastasi vahtia, niin ei tarvitse tullakaan.
Veikkaan, et 90 %:lla näistä miniöistä, joilla on ongelmia anoppinsa kanssa, tulee olemaan anoppina ongelmia myös miniöidensä kanssa. Ja silloin ihmetellään taas kerran valtataistelua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei omista toista ihmistä koskaan. Se lähtökohta on hyvä muistaa. Anoppi ei omista perhettään, eikä miniä.
Ei ole helppoa anoppien kanssa... Meillä rasittavinta on se, että anoppi haluaa päättää mieheni tunteista. Hän on miehelleni vihainen, koska hänellä ei ole riittävän ikävä anoppia, ei riittävästi hyviä muistoja lapsuudesta, ei halua viettää viikkoa kesälomasta 24 h vuorokaudessa anopin kanssa...
Anoppi on tosi surullinen näistä jutuista, koska haluaisi mieheni rakastavan itseään edelleen 6-vuotiaan tapaan. Mies on yli 40 v eikä haluaisi nähdäkään anoppia, koska kokee ahdistavaksi nämä tunteita koskevat vaatimukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä valtataisteluminiät on varmaan pienten lasten äitejä. Ei ole vielä perspektiiviä. Kyllä äiti saa ihan tarpeeksi viettää aikaa lapsen kanssa. Vaikka lapsi meni välillä pitämään hauskaa mummin kanssa. Teinin äitinä ajattelee jopa itsensä sen anopin asemaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitsi, itse olen vain kateellinen, että jollain on anoppi tai oma äiti, joka on kiinnostunut lapsenlapsista! Ällöttää, että lapsista pitää riidellä. Eikö asiaa voisi katsoa myös lapsen näkökulmasta? Mummin kanssakin olisi varmasti mukavaa viettää aikaa?
Eiköhän lapsen näkökulmasta ole tärkeintä, että myös vanhempien kanssa tehdään niitä kivoja juttuja oman perheen kesken. Ei kaikkea täydy jakaa isovanhemmille. Vanhemmat ovat lapselle tärkeimmät ihmiset elämässä.
Tämä just musta on näissä anoppi-miniä-ketjuissa jotenkin huvittavaa ja samalla surullista.
Että ihmiset on niiiiin epävarmoja jopa omasta vanhemmuudestaan, että pelätään että anoppi tulee ja vie äidin paikan.
Kyllä ne vanhemmat on aina vanhempia, vaikka isovanhemmat tekisi miten ihania huippujuttuja niiden lastenlasten kanssa. Ihan se o itsestä kiinni jos alkaa petaamaan lapsille jotain kiristysasemaa sen perusteella kuka tarjoilee parhaat sirkushuvit. Ja silloin pitää sitten jo katsoa kaikessa rauhassa sinne peiliin.
Kyse ei ole anopin kanssa kilpailusta siitä, kumpi keksii lapselle paremmat jutut. Haluan lapsen kanssa tehdä välillä myös sellaisia kivoja juttuja, jotka eroavat normiarjen kaurapuuron kehittämisestä. Ne ovat molemmista mukavia, mitenkään arjen puuhailuja väheksymättä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi mielenkiintoinen myös se seikka, et aina se hankala isovanhempi on nimenomaan miehen vanhempi (äiti)! Millä ihmeen logiikalla tämä voisi olla edes totta? Varmasti mies joutuu sietämään vaikka mitä teidän vanhemmilta, mut eihän se teitä kiinnosta. Mikä naisten sukulaisuussuhteista on niin ongelmallista?? Hyvin usein ongelmat on anopin, miniän, kälyn, ym välisiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitsi, itse olen vain kateellinen, että jollain on anoppi tai oma äiti, joka on kiinnostunut lapsenlapsista! Ällöttää, että lapsista pitää riidellä. Eikö asiaa voisi katsoa myös lapsen näkökulmasta? Mummin kanssakin olisi varmasti mukavaa viettää aikaa?
Eiköhän lapsen näkökulmasta ole tärkeintä, että myös vanhempien kanssa tehdään niitä kivoja juttuja oman perheen kesken. Ei kaikkea täydy jakaa isovanhemmille. Vanhemmat ovat lapselle tärkeimmät ihmiset elämässä.
Tämä just musta on näissä anoppi-miniä-ketjuissa jotenkin huvittavaa ja samalla surullista.
Että ihmiset on niiiiin epävarmoja jopa omasta vanhemmuudestaan, että pelätään että anoppi tulee ja vie äidin paikan.
Kyllä ne vanhemmat on aina vanhempia, vaikka isovanhemmat tekisi miten ihania huippujuttuja niiden lastenlasten kanssa. Ihan se o itsestä kiinni jos alkaa petaamaan lapsille jotain kiristysasemaa sen perusteella kuka tarjoilee parhaat sirkushuvit. Ja silloin pitää sitten jo katsoa kaikessa rauhassa sinne peiliin.
Kyse ei ole anopin kanssa kilpailusta siitä, kumpi keksii lapselle paremmat jutut. Haluan lapsen kanssa tehdä välillä myös sellaisia kivoja juttuja, jotka eroavat normiarjen kaurapuuron kehittämisestä. Ne ovat molemmista mukavia, mitenkään arjen puuhailuja väheksymättä.
Ap
Varmaan saat niitä myös tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä valtataisteluminiät on varmaan pienten lasten äitejä. Ei ole vielä perspektiiviä. Kyllä äiti saa ihan tarpeeksi viettää aikaa lapsen kanssa. Vaikka lapsi meni välillä pitämään hauskaa mummin kanssa. Teinin äitinä ajattelee jopa itsensä sen anopin asemaan
Tai sitten halutaan käyttää hyväksi. heti kun itse halutaan mammavapaata, anopin tulee olla kädet ojossa ja valmiita toimimaan miniän vaatimuslistan mukaan.
Kyllä tuo nimenomaan on sitä, että nähdään lapsen perhe oman perheen jatkeena. Meillä appivanhemmat olettavat automaattisesti, että haluamme viettää kaiken ajan heidän kanssaan, kun he tulevat vapaa-ajan asunnolleen meidän paikkakunnallamme. Todella raskasta, kun ravataan meillä puolet viikonlopusta ja kaikki loma-ajat. Jos olemme kotona, niin heidän mielestään meille voi silloin tulla. Aiemmin tulivat ilmoittamatta ja jopa vara-avaimilla sisälle, vaikka olimme kotona. Mutta ei kai tässä sitten ilmeisesti joidenkin mielestä mitään epänormaalia ole, täytyy vain kiltisti alistua olemaan isovanhempien viihdyttäjinä aina kun he haluavat...
Jos tuntuu ettei jokin ihmissuhde toimi, kannattaa miettiä tarkasti. Myö omia toimintatapojaan. Vain niitä voi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut. Ei kannata vältellä ja yrittää jotenkin järjestää huomaamatta tilanteita niin että anopilla ei olisi "valtaa niihin", vaan opetella määrittämään omat henkilökohtaiset rajat selviksi ja näkyviksi, sekä lasten rajat myös. Yhdessä miehen kanssa määritätte perheenne rajat, ja se vaatii avointa keskustelua miehen kanssa anopin käytöksestä ja siitä mitä sinä toivot perhe-elämältä.
Jos anoppi on sellainen, että haluaisi jotenkin määrittää ja kontrolloida perheenne elämää (tai pahimmillaan tulla teidän ja lasten "väliin") niin tuolla tavalla väistellen ja varoen luot vain anopille optimaalista tilannetta siihen, kun lapset ovat jo isompia ja pitävät itse yhteyttä isovanhempiin. Sun pitää opettaa lapsillesi reippaan käytöksen avulla, että törppöä käytöstä ei pidä sietää ja oma perhe on oma perhe - kukaan ei kävele teidän vanhempien yli.
Jos haluat, niin kerro ihmeessä pahimmat tilanteet tänne. Kyllä täällä olla monillakin kokemusta aiheesta.
Onhan tässä kaikenlaisia isoja ja pieniä kiistoja välillä ollut. Tässä ihan tällainen lievä esimerkki siitä millaista vuorovaikutus anopin kanssa yleensä on:
Minä: "Viemme lapsen tähän tapahtumaan."
Anoppi: Hauska idea! Sinne me miehen kanssa lapsen viemmekin."
Minä: "Ei, vaan tämä on meidän perheen juttu. Haluamme tehdä lapsen kanssa kivoja asioita."
Anoppi: "Niin mekin. Siksi me lapsen viemmekin sinne."
Minä: "Ette vie. Me olemme vanhempia ja menemme tuonne lapsen kanssa."
Mies huutaa taka-alalla: "Älkää kinastelko. Voihan lapsen viedä tapahtumaan vaikka moneen kertaan."Kun vuorovaikutus on tätä, niin en hirveän usein anopin seurassa jaksa olla. Hän on taitava lasten kanssa, mutta kova neuvomaan ja päsmäröimään muita. En siis yleensä ole paikalla, jos hän lasten seurassa joskus hetken tahtoo olla.
Ap
En ymmärrä mikä vika asioissa on tässä esimerkissä. Miksi ao on näin mustasukkainen. Eikö keksi muuta tekemistä lapsen kanssa. Tai miksi tapahtumaan ei voi mennä kahta kertaa.
Tai jopa antaa anopin ja lapsen mennä ja jäädä itse lepäämään. Iloita sitten lapsen kanssa kivasta päivästä mummin kanssa.
Itse olen teinien äiti. Seuraavaksi kai jonkun anoppi. En muista olleeni lapsista tai anopin kanssa tehdyistä asioista mustasukkainen. Perheenä saa kyllä olla jokainen riittävästi.Tämä on tällaistä ihan koko ajan. Anoppi tarttuu milloin mihinkin asiaan ja yrittää määrätä mitä tehdään. Tuossa esimerkissä olin itse jo suunnitellut jutun ja etsinyt tapahtumasta tietoa. Jos anoppi jotakin lapsen kanssa haluaisi puuhata, niin hän saa itse nähdä vaivaa keksiäkseen sen, mitä se voisi olla. Jos ehdotus sopii vanhemmille, niin sitten lupa lähteä lapsen kanssa jonnekin järjestyy. Toisen juttuja ei kuitenkaan väkisin voi itselleen napata. Äidin ja lapsen välinen aika on myös molemmille tärkeää.
Ap
Siis asuuko se anoppi teillä vai miten hänen läsnäoleessaan tulee aina nuo suunnitelmat puheeksi? Vai onko niin, et lähdette kauemmas anopin luo vierailemaan ja teette siellä koko ajan omia suunnitelmia, kun anoppi on odottanut yhdessäoloa? Käytätte anoppilaa vaan majoitus- ja ruokailupaikkana?
Asiat kun harvoin ovat kovin yksioikoisia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitsi, itse olen vain kateellinen, että jollain on anoppi tai oma äiti, joka on kiinnostunut lapsenlapsista! Ällöttää, että lapsista pitää riidellä. Eikö asiaa voisi katsoa myös lapsen näkökulmasta? Mummin kanssakin olisi varmasti mukavaa viettää aikaa?
Eiköhän lapsen näkökulmasta ole tärkeintä, että myös vanhempien kanssa tehdään niitä kivoja juttuja oman perheen kesken. Ei kaikkea täydy jakaa isovanhemmille. Vanhemmat ovat lapselle tärkeimmät ihmiset elämässä.
Tämä just musta on näissä anoppi-miniä-ketjuissa jotenkin huvittavaa ja samalla surullista.
Että ihmiset on niiiiin epävarmoja jopa omasta vanhemmuudestaan, että pelätään että anoppi tulee ja vie äidin paikan.
Kyllä ne vanhemmat on aina vanhempia, vaikka isovanhemmat tekisi miten ihania huippujuttuja niiden lastenlasten kanssa. Ihan se o itsestä kiinni jos alkaa petaamaan lapsille jotain kiristysasemaa sen perusteella kuka tarjoilee parhaat sirkushuvit. Ja silloin pitää sitten jo katsoa kaikessa rauhassa sinne peiliin.
Kyse ei ole anopin kanssa kilpailusta siitä, kumpi keksii lapselle paremmat jutut. Haluan lapsen kanssa tehdä välillä myös sellaisia kivoja juttuja, jotka eroavat normiarjen kaurapuuron kehittämisestä. Ne ovat molemmista mukavia, mitenkään arjen puuhailuja väheksymättä.
Ap
Varmaan saat niitä myös tehdä.
Niin saankin, koska uskallan sanoa anopille ei jos toinen pyrkii uimaan liiveihin. Toisin kuin mieheni.
Ap
Mitä sanotte te muut, joilla on hankala anoppi, jos tehdään oma ketju rekisteröidylle puolelle? Saisi paremmin keskusteltua itse aiheesta sellaisten kanssa, joilla on oikeasti kokemusta asiasta?
Alue: Aihe vapaa
Määräilyä ei ollut. Mutta voi ihan hyvin sanoa että nyt ei sovi. Tehkää jotain ensi lauantaina. Ja unohtaa koko juttu. Kukaan ei joudu valtataisteluun.