Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Valtataistelu anopin kanssa. Loppuuko se koskaan?
01.04.2018 |
Minulla on hyvä, mutta hiukan jännitteinen suhde anoppiini. Lapset ovat vielä pieniä. Olen taitava väistelemään ristiriitatilanteita. Riitoja ei siis hirveästi ole, mutta varuillaan saa anopin seurassa olla.
Onko jollain täällä sellaista kokemusta, että tämä valtataistelu olisi loppunut johonkin? Esimerkiksi lasten kasvamiseen vähän vanhemmiksi yms.? Vai pitääkö minun asennoitua siten, että tälläisena tämä suhde anoppiin nyt näin lasten syntymän jälkeen tulee jatkumaan vuodesta toiseen?
Kommentit (500)
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi muuttui vasta kun sairastui vakavasti. Lopussa oli jo hyvinkin lämpimät välit.
Ärsyttäviä tollaset, nuorena v.mäisiä, mut annas olla kun tajuaa tarvitsevansa muita. Eikö niin, että kielsi ikinä huonoja väejä olleenkaan. Hyväksikäyttöä toi oli vaan, että olit rinnalla sen lopun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut. Ei kannata vältellä ja yrittää jotenkin järjestää huomaamatta tilanteita niin että anopilla ei olisi "valtaa niihin", vaan opetella määrittämään omat henkilökohtaiset rajat selviksi ja näkyviksi, sekä lasten rajat myös. Yhdessä miehen kanssa määritätte perheenne rajat, ja se vaatii avointa keskustelua miehen kanssa anopin käytöksestä ja siitä mitä sinä toivot perhe-elämältä.
Jos anoppi on sellainen, että haluaisi jotenkin määrittää ja kontrolloida perheenne elämää (tai pahimmillaan tulla teidän ja lasten "väliin") niin tuolla tavalla väistellen ja varoen luot vain anopille optimaalista tilannetta siihen, kun lapset ovat jo isompia ja pitävät itse yhteyttä isovanhempiin. Sun pitää opettaa lapsillesi reippaan käytöksen avulla, että törppöä käytöstä ei pidä sietää ja oma perhe on oma perhe - kukaan ei kävele teidän vanhempien yli.
Jos haluat, niin kerro ihmeessä pahimmat tilanteet tänne. Kyllä täällä olla monillakin kokemusta aiheesta.
Onhan tässä kaikenlaisia isoja ja pieniä kiistoja välillä ollut. Tässä ihan tällainen lievä esimerkki siitä millaista vuorovaikutus anopin kanssa yleensä on:
Minä: "Viemme lapsen tähän tapahtumaan."
Anoppi: Hauska idea! Sinne me miehen kanssa lapsen viemmekin."
Minä: "Ei, vaan tämä on meidän perheen juttu. Haluamme tehdä lapsen kanssa kivoja asioita."
Anoppi: "Niin mekin. Siksi me lapsen viemmekin sinne."
Minä: "Ette vie. Me olemme vanhempia ja menemme tuonne lapsen kanssa."
Mies huutaa taka-alalla: "Älkää kinastelko. Voihan lapsen viedä tapahtumaan vaikka moneen kertaan."Kun vuorovaikutus on tätä, niin en hirveän usein anopin seurassa jaksa olla. Hän on taitava lasten kanssa, mutta kova neuvomaan ja päsmäröimään muita. En siis yleensä ole paikalla, jos hän lasten seurassa joskus hetken tahtoo olla.
Ap
En ymmärrä mikä vika asioissa on tässä esimerkissä. Miksi ao on näin mustasukkainen. Eikö keksi muuta tekemistä lapsen kanssa. Tai miksi tapahtumaan ei voi mennä kahta kertaa.
Tai jopa antaa anopin ja lapsen mennä ja jäädä itse lepäämään. Iloita sitten lapsen kanssa kivasta päivästä mummin kanssa.
Itse olen teinien äiti. Seuraavaksi kai jonkun anoppi. En muista olleeni lapsista tai anopin kanssa tehdyistä asioista mustasukkainen. Perheenä saa kyllä olla jokainen riittävästi.Kenenkähän tämä lapsi on? Aivan oikein, äidin. Äiti vie lapsen tapahtumaan jos niin haluaa ja anopilla ei ole nokankoputtamista asiaan. Äiti ja isä asettaa rajat sille kuka tekee ja mitä lapsen kanssa. Anoppi voi viedä vapaasti poikansa mihin tapahtumaan haluaa, mutta toisten ihmisten lapsiin ei ole mitään määräysvaltaa. Mitä äkimmin tuollainen päsmäri suljetaan ulkopuolelle, niin sen parempi.-eri
Eli omistamisenhalu. Toisten ihmisten lapsi. Minun
Eikö äiti osaa iloita siitä että lapsella on hauskaa myös mummin kanssa?
Miten se on äidiltä pois?
Tämä kiteyttää nämä valtataisteluviestit.
Omistamisenhalu. Mustasukkaisuus. Epävarmuus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut. Ei kannata vältellä ja yrittää jotenkin järjestää huomaamatta tilanteita niin että anopilla ei olisi "valtaa niihin", vaan opetella määrittämään omat henkilökohtaiset rajat selviksi ja näkyviksi, sekä lasten rajat myös. Yhdessä miehen kanssa määritätte perheenne rajat, ja se vaatii avointa keskustelua miehen kanssa anopin käytöksestä ja siitä mitä sinä toivot perhe-elämältä.
Jos anoppi on sellainen, että haluaisi jotenkin määrittää ja kontrolloida perheenne elämää (tai pahimmillaan tulla teidän ja lasten "väliin") niin tuolla tavalla väistellen ja varoen luot vain anopille optimaalista tilannetta siihen, kun lapset ovat jo isompia ja pitävät itse yhteyttä isovanhempiin. Sun pitää opettaa lapsillesi reippaan käytöksen avulla, että törppöä käytöstä ei pidä sietää ja oma perhe on oma perhe - kukaan ei kävele teidän vanhempien yli.
Jos haluat, niin kerro ihmeessä pahimmat tilanteet tänne. Kyllä täällä olla monillakin kokemusta aiheesta.
Onhan tässä kaikenlaisia isoja ja pieniä kiistoja välillä ollut. Tässä ihan tällainen lievä esimerkki siitä millaista vuorovaikutus anopin kanssa yleensä on:
Minä: "Viemme lapsen tähän tapahtumaan."
Anoppi: Hauska idea! Sinne me miehen kanssa lapsen viemmekin."
Minä: "Ei, vaan tämä on meidän perheen juttu. Haluamme tehdä lapsen kanssa kivoja asioita."
Anoppi: "Niin mekin. Siksi me lapsen viemmekin sinne."
Minä: "Ette vie. Me olemme vanhempia ja menemme tuonne lapsen kanssa."
Mies huutaa taka-alalla: "Älkää kinastelko. Voihan lapsen viedä tapahtumaan vaikka moneen kertaan."Kun vuorovaikutus on tätä, niin en hirveän usein anopin seurassa jaksa olla. Hän on taitava lasten kanssa, mutta kova neuvomaan ja päsmäröimään muita. En siis yleensä ole paikalla, jos hän lasten seurassa joskus hetken tahtoo olla.
Ap
En ymmärrä mikä vika asioissa on tässä esimerkissä. Miksi ao on näin mustasukkainen. Eikö keksi muuta tekemistä lapsen kanssa. Tai miksi tapahtumaan ei voi mennä kahta kertaa.
Tai jopa antaa anopin ja lapsen mennä ja jäädä itse lepäämään. Iloita sitten lapsen kanssa kivasta päivästä mummin kanssa.
Itse olen teinien äiti. Seuraavaksi kai jonkun anoppi. En muista olleeni lapsista tai anopin kanssa tehdyistä asioista mustasukkainen. Perheenä saa kyllä olla jokainen riittävästi.Kenenkähän tämä lapsi on? Aivan oikein, äidin. Äiti vie lapsen tapahtumaan jos niin haluaa ja anopilla ei ole nokankoputtamista asiaan. Äiti ja isä asettaa rajat sille kuka tekee ja mitä lapsen kanssa. Anoppi voi viedä vapaasti poikansa mihin tapahtumaan haluaa, mutta toisten ihmisten lapsiin ei ole mitään määräysvaltaa. Mitä äkimmin tuollainen päsmäri suljetaan ulkopuolelle, niin sen parempi.-eri
Ei kai anoppi kieltänyt äitiä viemästä lasta. Eli ei kirjoittanut nokalla.
Tasapainoinen äiti antaisi myös anopin pitää lapsen kanssa hauskaa. Ei tarvitse olla mustasukkainen.
Nämä omistamisehaluiset äidit tulevat olemaan kamalia anoppia. Ei se mustasukkaisuus poistu koskaan. Minun
Anopille tulisi opettaa,että miniä on poikaa varten, ei anoppia varten. Jos anopille pitää jotakin huomauttaa, hänen poikansa saa sen tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kommentoi, jos et ymmärrä. Ne kommentoikoot, jotka tietävät, mistä puhutaan.
Minusta riittää, että tuntuu siltä, että kohdellaan huonosti. Sellainen tunne ei tule tyhjästä. Jos tuntuu, että joku (anoppi) kohtelee huonosti, siihen tunteeseen voi luottaa. Muut eivät ole oikeutettuja sanomaan, että tunteesi on väärä. Asian voi ja kannattaakin nostaa esille. Aloittaa lauseella, että minusta tuntuu, että kohtelet minua huonosti tai epäreilusti. Jos se ei johda mihinkään parempaan, voi tähän vedoten lopettaa ihmissuhteen ylläpidon.
Vierailija kirjoitti:
Älä kommentoi, jos et ymmärrä. Ne kommentoikoot, jotka tietävät, mistä puhutaan.
Minusta riittää, että tuntuu siltä, että kohdellaan huonosti. Sellainen tunne ei tule tyhjästä. Jos tuntuu, että joku (anoppi) kohtelee huonosti, siihen tunteeseen voi luottaa. Muut eivät ole oikeutettuja sanomaan, että tunteesi on väärä. Asian voi ja kannattaakin nostaa esille. Aloittaa lauseella, että minusta tuntuu, että kohtelet minua huonosti tai epäreilusti. Jos se ei johda mihinkään parempaan, voi tähän vedoten lopettaa ihmissuhteen ylläpidon.
Minusta tuntuu että kohtelet minua huonosti, kun ehdotat että menisit Siirin kanssa puistoon. Etkö ymmärrä että Siiri on MINUN lapseni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut. Ei kannata vältellä ja yrittää jotenkin järjestää huomaamatta tilanteita niin että anopilla ei olisi "valtaa niihin", vaan opetella määrittämään omat henkilökohtaiset rajat selviksi ja näkyviksi, sekä lasten rajat myös. Yhdessä miehen kanssa määritätte perheenne rajat, ja se vaatii avointa keskustelua miehen kanssa anopin käytöksestä ja siitä mitä sinä toivot perhe-elämältä.
Jos anoppi on sellainen, että haluaisi jotenkin määrittää ja kontrolloida perheenne elämää (tai pahimmillaan tulla teidän ja lasten "väliin") niin tuolla tavalla väistellen ja varoen luot vain anopille optimaalista tilannetta siihen, kun lapset ovat jo isompia ja pitävät itse yhteyttä isovanhempiin. Sun pitää opettaa lapsillesi reippaan käytöksen avulla, että törppöä käytöstä ei pidä sietää ja oma perhe on oma perhe - kukaan ei kävele teidän vanhempien yli.
Jos haluat, niin kerro ihmeessä pahimmat tilanteet tänne. Kyllä täällä olla monillakin kokemusta aiheesta.
Onhan tässä kaikenlaisia isoja ja pieniä kiistoja välillä ollut. Tässä ihan tällainen lievä esimerkki siitä millaista vuorovaikutus anopin kanssa yleensä on:
Minä: "Viemme lapsen tähän tapahtumaan."
Anoppi: Hauska idea! Sinne me miehen kanssa lapsen viemmekin."
Minä: "Ei, vaan tämä on meidän perheen juttu. Haluamme tehdä lapsen kanssa kivoja asioita."
Anoppi: "Niin mekin. Siksi me lapsen viemmekin sinne."
Minä: "Ette vie. Me olemme vanhempia ja menemme tuonne lapsen kanssa."
Mies huutaa taka-alalla: "Älkää kinastelko. Voihan lapsen viedä tapahtumaan vaikka moneen kertaan."Kun vuorovaikutus on tätä, niin en hirveän usein anopin seurassa jaksa olla. Hän on taitava lasten kanssa, mutta kova neuvomaan ja päsmäröimään muita. En siis yleensä ole paikalla, jos hän lasten seurassa joskus hetken tahtoo olla.
Ap
En ymmärrä mikä vika asioissa on tässä esimerkissä. Miksi ao on näin mustasukkainen. Eikö keksi muuta tekemistä lapsen kanssa. Tai miksi tapahtumaan ei voi mennä kahta kertaa.
Tai jopa antaa anopin ja lapsen mennä ja jäädä itse lepäämään. Iloita sitten lapsen kanssa kivasta päivästä mummin kanssa.
Itse olen teinien äiti. Seuraavaksi kai jonkun anoppi. En muista olleeni lapsista tai anopin kanssa tehdyistä asioista mustasukkainen. Perheenä saa kyllä olla jokainen riittävästi.Kenenkähän tämä lapsi on? Aivan oikein, äidin. Äiti vie lapsen tapahtumaan jos niin haluaa ja anopilla ei ole nokankoputtamista asiaan. Äiti ja isä asettaa rajat sille kuka tekee ja mitä lapsen kanssa. Anoppi voi viedä vapaasti poikansa mihin tapahtumaan haluaa, mutta toisten ihmisten lapsiin ei ole mitään määräysvaltaa. Mitä äkimmin tuollainen päsmäri suljetaan ulkopuolelle, niin sen parempi.-eri
Ei kai anoppi kieltänyt äitiä viemästä lasta. Eli ei kirjoittanut nokalla.
Tasapainoinen äiti antaisi myös anopin pitää lapsen kanssa hauskaa. Ei tarvitse olla mustasukkainen.
Tasapainoinen vanhempi huolehtii, että lapsen elämä on tasapainossa. On perheaikaa, tavataan sukulaisia ja ystäväperheitä, ikätovereita. Välillä äiti ja isä viettävät kahdestaankin aikaa, ja silloin lapsi menee jollekin kivalle ja luotettavalla läheiselle hoitoon. Toisille se on kummi, toisille mummo, kolmansille pappa ja neljänsille tuttu lastenhoitaja. Mikään elinehtohan ja hyvinvoinnin ehdoton lähdehän se ei lapselle ole, että juuri toinen mummoista häntä hoitaa, mummolle toki lastenhoito voi olla elämän suurimpia juttuja.
Joka tapauksessa: tasapainoinen vanhemmuus ei onnistu, jos aina mukautuu toisten ihmisten toiveisiin ja haluihin olla lapsen kanssa. Ainoastaan vanhempi viime kädessä tietää, millainen viikko lapsella milloinkin on, kuinka paljon perheellä on jo menoja jne. Muut voivat toki ehdottaa tapaamisia ja hoitamisia, mutta vanhemmalla on viime hetkessä kädessään ne langat, mitä lapsi kenenkin kanssa tekee ja milloin. Tämä ihan sen vuoksi, ettei esimerkiksi alle kouluikäisen ole hyvä olla menossa monena päivänä viikossa tai kumpanakin viikonloppupäivänä (varsinkin jos on päivähoidossa), ja koululaisellakin on jo läksyt ja harrastukset.
Hyvä ja tasapainoinen vanhempi ei kuormita lasta, eikä anna muille lupaa päättää lapsen menoista. Se on vanhemman tehtävä. Vanhemman pitää huolehtia, että lapsen elämä on tasapainoista ja onnellista. Aina tasapainoiseen elämään ei mahdu lauantaina tapahtumaan x meno mummin kanssa. Varsinkaan, jos sinne ollaan menossa sunnuntaina vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut. Ei kannata vältellä ja yrittää jotenkin järjestää huomaamatta tilanteita niin että anopilla ei olisi "valtaa niihin", vaan opetella määrittämään omat henkilökohtaiset rajat selviksi ja näkyviksi, sekä lasten rajat myös. Yhdessä miehen kanssa määritätte perheenne rajat, ja se vaatii avointa keskustelua miehen kanssa anopin käytöksestä ja siitä mitä sinä toivot perhe-elämältä.
Jos anoppi on sellainen, että haluaisi jotenkin määrittää ja kontrolloida perheenne elämää (tai pahimmillaan tulla teidän ja lasten "väliin") niin tuolla tavalla väistellen ja varoen luot vain anopille optimaalista tilannetta siihen, kun lapset ovat jo isompia ja pitävät itse yhteyttä isovanhempiin. Sun pitää opettaa lapsillesi reippaan käytöksen avulla, että törppöä käytöstä ei pidä sietää ja oma perhe on oma perhe - kukaan ei kävele teidän vanhempien yli.
Jos haluat, niin kerro ihmeessä pahimmat tilanteet tänne. Kyllä täällä olla monillakin kokemusta aiheesta.
Onhan tässä kaikenlaisia isoja ja pieniä kiistoja välillä ollut. Tässä ihan tällainen lievä esimerkki siitä millaista vuorovaikutus anopin kanssa yleensä on:
Minä: "Viemme lapsen tähän tapahtumaan."
Anoppi: Hauska idea! Sinne me miehen kanssa lapsen viemmekin."
Minä: "Ei, vaan tämä on meidän perheen juttu. Haluamme tehdä lapsen kanssa kivoja asioita."
Anoppi: "Niin mekin. Siksi me lapsen viemmekin sinne."
Minä: "Ette vie. Me olemme vanhempia ja menemme tuonne lapsen kanssa."
Mies huutaa taka-alalla: "Älkää kinastelko. Voihan lapsen viedä tapahtumaan vaikka moneen kertaan."Kun vuorovaikutus on tätä, niin en hirveän usein anopin seurassa jaksa olla. Hän on taitava lasten kanssa, mutta kova neuvomaan ja päsmäröimään muita. En siis yleensä ole paikalla, jos hän lasten seurassa joskus hetken tahtoo olla.
Ap
En ymmärrä mikä vika asioissa on tässä esimerkissä. Miksi ao on näin mustasukkainen. Eikö keksi muuta tekemistä lapsen kanssa. Tai miksi tapahtumaan ei voi mennä kahta kertaa.
Tai jopa antaa anopin ja lapsen mennä ja jäädä itse lepäämään. Iloita sitten lapsen kanssa kivasta päivästä mummin kanssa.
Itse olen teinien äiti. Seuraavaksi kai jonkun anoppi. En muista olleeni lapsista tai anopin kanssa tehdyistä asioista mustasukkainen. Perheenä saa kyllä olla jokainen riittävästi.
Tämä on tällaistä ihan koko ajan. Anoppi tarttuu milloin mihinkin asiaan ja yrittää määrätä mitä tehdään. Tuossa esimerkissä olin itse jo suunnitellut jutun ja etsinyt tapahtumasta tietoa. Jos anoppi jotakin lapsen kanssa haluaisi puuhata, niin hän saa itse nähdä vaivaa keksiäkseen sen, mitä se voisi olla. Jos ehdotus sopii vanhemmille, niin sitten lupa lähteä lapsen kanssa jonnekin järjestyy. Toisen juttuja ei kuitenkaan väkisin voi itselleen napata. Äidin ja lapsen välinen aika on myös molemmille tärkeää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä kommentoi, jos et ymmärrä. Ne kommentoikoot, jotka tietävät, mistä puhutaan.
Minusta riittää, että tuntuu siltä, että kohdellaan huonosti. Sellainen tunne ei tule tyhjästä. Jos tuntuu, että joku (anoppi) kohtelee huonosti, siihen tunteeseen voi luottaa. Muut eivät ole oikeutettuja sanomaan, että tunteesi on väärä. Asian voi ja kannattaakin nostaa esille. Aloittaa lauseella, että minusta tuntuu, että kohtelet minua huonosti tai epäreilusti. Jos se ei johda mihinkään parempaan, voi tähän vedoten lopettaa ihmissuhteen ylläpidon.
Jos aina tuntee että joku kohtelee väärin, voi olla hyvä miettiä omia asenteitaan ja käyttäytymistä. Katsoa peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut. Ei kannata vältellä ja yrittää jotenkin järjestää huomaamatta tilanteita niin että anopilla ei olisi "valtaa niihin", vaan opetella määrittämään omat henkilökohtaiset rajat selviksi ja näkyviksi, sekä lasten rajat myös. Yhdessä miehen kanssa määritätte perheenne rajat, ja se vaatii avointa keskustelua miehen kanssa anopin käytöksestä ja siitä mitä sinä toivot perhe-elämältä.
Jos anoppi on sellainen, että haluaisi jotenkin määrittää ja kontrolloida perheenne elämää (tai pahimmillaan tulla teidän ja lasten "väliin") niin tuolla tavalla väistellen ja varoen luot vain anopille optimaalista tilannetta siihen, kun lapset ovat jo isompia ja pitävät itse yhteyttä isovanhempiin. Sun pitää opettaa lapsillesi reippaan käytöksen avulla, että törppöä käytöstä ei pidä sietää ja oma perhe on oma perhe - kukaan ei kävele teidän vanhempien yli.
Jos haluat, niin kerro ihmeessä pahimmat tilanteet tänne. Kyllä täällä olla monillakin kokemusta aiheesta.
Onhan tässä kaikenlaisia isoja ja pieniä kiistoja välillä ollut. Tässä ihan tällainen lievä esimerkki siitä millaista vuorovaikutus anopin kanssa yleensä on:
Minä: "Viemme lapsen tähän tapahtumaan."
Anoppi: Hauska idea! Sinne me miehen kanssa lapsen viemmekin."
Minä: "Ei, vaan tämä on meidän perheen juttu. Haluamme tehdä lapsen kanssa kivoja asioita."
Anoppi: "Niin mekin. Siksi me lapsen viemmekin sinne."
Minä: "Ette vie. Me olemme vanhempia ja menemme tuonne lapsen kanssa."
Mies huutaa taka-alalla: "Älkää kinastelko. Voihan lapsen viedä tapahtumaan vaikka moneen kertaan."Kun vuorovaikutus on tätä, niin en hirveän usein anopin seurassa jaksa olla. Hän on taitava lasten kanssa, mutta kova neuvomaan ja päsmäröimään muita. En siis yleensä ole paikalla, jos hän lasten seurassa joskus hetken tahtoo olla.
Ap
En ymmärrä mikä vika asioissa on tässä esimerkissä. Miksi ao on näin mustasukkainen. Eikö keksi muuta tekemistä lapsen kanssa. Tai miksi tapahtumaan ei voi mennä kahta kertaa.
Tai jopa antaa anopin ja lapsen mennä ja jäädä itse lepäämään. Iloita sitten lapsen kanssa kivasta päivästä mummin kanssa.
Itse olen teinien äiti. Seuraavaksi kai jonkun anoppi. En muista olleeni lapsista tai anopin kanssa tehdyistä asioista mustasukkainen. Perheenä saa kyllä olla jokainen riittävästi.Tämä on tällaistä ihan koko ajan. Anoppi tarttuu milloin mihinkin asiaan ja yrittää määrätä mitä tehdään. Tuossa esimerkissä olin itse jo suunnitellut jutun ja etsinyt tapahtumasta tietoa. Jos anoppi jotakin lapsen kanssa haluaisi puuhata, niin hän saa itse nähdä vaivaa keksiäkseen sen, mitä se voisi olla. Jos ehdotus sopii vanhemmille, niin sitten lupa lähteä lapsen kanssa jonnekin järjestyy. Toisen juttuja ei kuitenkaan väkisin voi itselleen napata. Äidin ja lapsen välinen aika on myös molemmille tärkeää.
Ap
Ei tuossa ollut mitään määräilyä. Kyllä sinä varmaan saat lasten kanssa aikaa viettää. Ei kannata olla omistushaluinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut. Ei kannata vältellä ja yrittää jotenkin järjestää huomaamatta tilanteita niin että anopilla ei olisi "valtaa niihin", vaan opetella määrittämään omat henkilökohtaiset rajat selviksi ja näkyviksi, sekä lasten rajat myös. Yhdessä miehen kanssa määritätte perheenne rajat, ja se vaatii avointa keskustelua miehen kanssa anopin käytöksestä ja siitä mitä sinä toivot perhe-elämältä.
Jos anoppi on sellainen, että haluaisi jotenkin määrittää ja kontrolloida perheenne elämää (tai pahimmillaan tulla teidän ja lasten "väliin") niin tuolla tavalla väistellen ja varoen luot vain anopille optimaalista tilannetta siihen, kun lapset ovat jo isompia ja pitävät itse yhteyttä isovanhempiin. Sun pitää opettaa lapsillesi reippaan käytöksen avulla, että törppöä käytöstä ei pidä sietää ja oma perhe on oma perhe - kukaan ei kävele teidän vanhempien yli.
Jos haluat, niin kerro ihmeessä pahimmat tilanteet tänne. Kyllä täällä olla monillakin kokemusta aiheesta.
Onhan tässä kaikenlaisia isoja ja pieniä kiistoja välillä ollut. Tässä ihan tällainen lievä esimerkki siitä millaista vuorovaikutus anopin kanssa yleensä on:
Minä: "Viemme lapsen tähän tapahtumaan."
Anoppi: Hauska idea! Sinne me miehen kanssa lapsen viemmekin."
Minä: "Ei, vaan tämä on meidän perheen juttu. Haluamme tehdä lapsen kanssa kivoja asioita."
Anoppi: "Niin mekin. Siksi me lapsen viemmekin sinne."
Minä: "Ette vie. Me olemme vanhempia ja menemme tuonne lapsen kanssa."
Mies huutaa taka-alalla: "Älkää kinastelko. Voihan lapsen viedä tapahtumaan vaikka moneen kertaan."Kun vuorovaikutus on tätä, niin en hirveän usein anopin seurassa jaksa olla. Hän on taitava lasten kanssa, mutta kova neuvomaan ja päsmäröimään muita. En siis yleensä ole paikalla, jos hän lasten seurassa joskus hetken tahtoo olla.
Ap
En ymmärrä mikä vika asioissa on tässä esimerkissä. Miksi ao on näin mustasukkainen. Eikö keksi muuta tekemistä lapsen kanssa. Tai miksi tapahtumaan ei voi mennä kahta kertaa.
Tai jopa antaa anopin ja lapsen mennä ja jäädä itse lepäämään. Iloita sitten lapsen kanssa kivasta päivästä mummin kanssa.
Itse olen teinien äiti. Seuraavaksi kai jonkun anoppi. En muista olleeni lapsista tai anopin kanssa tehdyistä asioista mustasukkainen. Perheenä saa kyllä olla jokainen riittävästi.Kenenkähän tämä lapsi on? Aivan oikein, äidin. Äiti vie lapsen tapahtumaan jos niin haluaa ja anopilla ei ole nokankoputtamista asiaan. Äiti ja isä asettaa rajat sille kuka tekee ja mitä lapsen kanssa. Anoppi voi viedä vapaasti poikansa mihin tapahtumaan haluaa, mutta toisten ihmisten lapsiin ei ole mitään määräysvaltaa. Mitä äkimmin tuollainen päsmäri suljetaan ulkopuolelle, niin sen parempi.-eri
Isäni on myös tämäntyyppinen rajaton persoonallisuus kuin anoppi vaikkei yhtä lapsirakas olekaan. Näemme vain harvoin, koska se on ainoa keino estää valtapelien käynnistyminen. Satunnaiset tapaamiset menevät ihan hyvin, mutta jos seurassa vähän pidempään viipyy, niin isä alkaa taas yrittää sekaantua toisten asioihin komentelemalla yms.
Mieheni ei kuitenkaan vastaavaa irtiottoa ole vanhemmistaan nuoruudessaan tehnyt, vaikka äitinsä käytöksestä ainakin jonkin verran on tietoinen. Juuri siksi tilanne onkin näin epämääräinen ja anoppi yrittää välillä saada koko perheemme kontrolliinsa. Jopa uhkailemallakin ellei muuten koe riittävästi huomiota meiltä saavansa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut. Ei kannata vältellä ja yrittää jotenkin järjestää huomaamatta tilanteita niin että anopilla ei olisi "valtaa niihin", vaan opetella määrittämään omat henkilökohtaiset rajat selviksi ja näkyviksi, sekä lasten rajat myös. Yhdessä miehen kanssa määritätte perheenne rajat, ja se vaatii avointa keskustelua miehen kanssa anopin käytöksestä ja siitä mitä sinä toivot perhe-elämältä.
Jos anoppi on sellainen, että haluaisi jotenkin määrittää ja kontrolloida perheenne elämää (tai pahimmillaan tulla teidän ja lasten "väliin") niin tuolla tavalla väistellen ja varoen luot vain anopille optimaalista tilannetta siihen, kun lapset ovat jo isompia ja pitävät itse yhteyttä isovanhempiin. Sun pitää opettaa lapsillesi reippaan käytöksen avulla, että törppöä käytöstä ei pidä sietää ja oma perhe on oma perhe - kukaan ei kävele teidän vanhempien yli.
Jos haluat, niin kerro ihmeessä pahimmat tilanteet tänne. Kyllä täällä olla monillakin kokemusta aiheesta.
Onhan tässä kaikenlaisia isoja ja pieniä kiistoja välillä ollut. Tässä ihan tällainen lievä esimerkki siitä millaista vuorovaikutus anopin kanssa yleensä on:
Minä: "Viemme lapsen tähän tapahtumaan."
Anoppi: Hauska idea! Sinne me miehen kanssa lapsen viemmekin."
Minä: "Ei, vaan tämä on meidän perheen juttu. Haluamme tehdä lapsen kanssa kivoja asioita."
Anoppi: "Niin mekin. Siksi me lapsen viemmekin sinne."
Minä: "Ette vie. Me olemme vanhempia ja menemme tuonne lapsen kanssa."
Mies huutaa taka-alalla: "Älkää kinastelko. Voihan lapsen viedä tapahtumaan vaikka moneen kertaan."Kun vuorovaikutus on tätä, niin en hirveän usein anopin seurassa jaksa olla. Hän on taitava lasten kanssa, mutta kova neuvomaan ja päsmäröimään muita. En siis yleensä ole paikalla, jos hän lasten seurassa joskus hetken tahtoo olla.
Ap
En ymmärrä mikä vika asioissa on tässä esimerkissä. Miksi ao on näin mustasukkainen. Eikö keksi muuta tekemistä lapsen kanssa. Tai miksi tapahtumaan ei voi mennä kahta kertaa.
Tai jopa antaa anopin ja lapsen mennä ja jäädä itse lepäämään. Iloita sitten lapsen kanssa kivasta päivästä mummin kanssa.
Itse olen teinien äiti. Seuraavaksi kai jonkun anoppi. En muista olleeni lapsista tai anopin kanssa tehdyistä asioista mustasukkainen. Perheenä saa kyllä olla jokainen riittävästi.Tämä on tällaistä ihan koko ajan. Anoppi tarttuu milloin mihinkin asiaan ja yrittää määrätä mitä tehdään. Tuossa esimerkissä olin itse jo suunnitellut jutun ja etsinyt tapahtumasta tietoa. Jos anoppi jotakin lapsen kanssa haluaisi puuhata, niin hän saa itse nähdä vaivaa keksiäkseen sen, mitä se voisi olla. Jos ehdotus sopii vanhemmille, niin sitten lupa lähteä lapsen kanssa jonnekin järjestyy. Toisen juttuja ei kuitenkaan väkisin voi itselleen napata. Äidin ja lapsen välinen aika on myös molemmille tärkeää.
Ap
Ei tuossa ollut mitään määräilyä. Kyllä sinä varmaan saat lasten kanssa aikaa viettää. Ei kannata olla omistushaluinen
Okei, sinulla on aivan onnettomat sosiaaliset taidot. Älä kommentoi ihmissuhdekeskusteluja. Menee jo trollaamisen puolelle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut. Ei kannata vältellä ja yrittää jotenkin järjestää huomaamatta tilanteita niin että anopilla ei olisi "valtaa niihin", vaan opetella määrittämään omat henkilökohtaiset rajat selviksi ja näkyviksi, sekä lasten rajat myös. Yhdessä miehen kanssa määritätte perheenne rajat, ja se vaatii avointa keskustelua miehen kanssa anopin käytöksestä ja siitä mitä sinä toivot perhe-elämältä.
Jos anoppi on sellainen, että haluaisi jotenkin määrittää ja kontrolloida perheenne elämää (tai pahimmillaan tulla teidän ja lasten "väliin") niin tuolla tavalla väistellen ja varoen luot vain anopille optimaalista tilannetta siihen, kun lapset ovat jo isompia ja pitävät itse yhteyttä isovanhempiin. Sun pitää opettaa lapsillesi reippaan käytöksen avulla, että törppöä käytöstä ei pidä sietää ja oma perhe on oma perhe - kukaan ei kävele teidän vanhempien yli.
Jos haluat, niin kerro ihmeessä pahimmat tilanteet tänne. Kyllä täällä olla monillakin kokemusta aiheesta.
Onhan tässä kaikenlaisia isoja ja pieniä kiistoja välillä ollut. Tässä ihan tällainen lievä esimerkki siitä millaista vuorovaikutus anopin kanssa yleensä on:
Minä: "Viemme lapsen tähän tapahtumaan."
Anoppi: Hauska idea! Sinne me miehen kanssa lapsen viemmekin."
Minä: "Ei, vaan tämä on meidän perheen juttu. Haluamme tehdä lapsen kanssa kivoja asioita."
Anoppi: "Niin mekin. Siksi me lapsen viemmekin sinne."
Minä: "Ette vie. Me olemme vanhempia ja menemme tuonne lapsen kanssa."
Mies huutaa taka-alalla: "Älkää kinastelko. Voihan lapsen viedä tapahtumaan vaikka moneen kertaan."Kun vuorovaikutus on tätä, niin en hirveän usein anopin seurassa jaksa olla. Hän on taitava lasten kanssa, mutta kova neuvomaan ja päsmäröimään muita. En siis yleensä ole paikalla, jos hän lasten seurassa joskus hetken tahtoo olla.
Ap
En ymmärrä mikä vika asioissa on tässä esimerkissä. Miksi ao on näin mustasukkainen. Eikö keksi muuta tekemistä lapsen kanssa. Tai miksi tapahtumaan ei voi mennä kahta kertaa.
Tai jopa antaa anopin ja lapsen mennä ja jäädä itse lepäämään. Iloita sitten lapsen kanssa kivasta päivästä mummin kanssa.
Itse olen teinien äiti. Seuraavaksi kai jonkun anoppi. En muista olleeni lapsista tai anopin kanssa tehdyistä asioista mustasukkainen. Perheenä saa kyllä olla jokainen riittävästi.Kenenkähän tämä lapsi on? Aivan oikein, äidin. Äiti vie lapsen tapahtumaan jos niin haluaa ja anopilla ei ole nokankoputtamista asiaan. Äiti ja isä asettaa rajat sille kuka tekee ja mitä lapsen kanssa. Anoppi voi viedä vapaasti poikansa mihin tapahtumaan haluaa, mutta toisten ihmisten lapsiin ei ole mitään määräysvaltaa. Mitä äkimmin tuollainen päsmäri suljetaan ulkopuolelle, niin sen parempi.-eri
Isäni on myös tämäntyyppinen rajaton persoonallisuus kuin anoppi vaikkei yhtä lapsirakas olekaan. Näemme vain harvoin, koska se on ainoa keino estää valtapelien käynnistyminen. Satunnaiset tapaamiset menevät ihan hyvin, mutta jos seurassa vähän pidempään viipyy, niin isä alkaa taas yrittää sekaantua toisten asioihin komentelemalla yms.
Mieheni ei kuitenkaan vastaavaa irtiottoa ole vanhemmistaan nuoruudessaan tehnyt, vaikka äitinsä käytöksestä ainakin jonkin verran on tietoinen. Juuri siksi tilanne onkin näin epämääräinen ja anoppi yrittää välillä saada koko perheemme kontrolliinsa. Jopa uhkailemallakin ellei muuten koe riittävästi huomiota meiltä saavansa.
Ap
Kannatat soi edellistä omistushaluista viestiä. Kenenkään lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut. Ei kannata vältellä ja yrittää jotenkin järjestää huomaamatta tilanteita niin että anopilla ei olisi "valtaa niihin", vaan opetella määrittämään omat henkilökohtaiset rajat selviksi ja näkyviksi, sekä lasten rajat myös. Yhdessä miehen kanssa määritätte perheenne rajat, ja se vaatii avointa keskustelua miehen kanssa anopin käytöksestä ja siitä mitä sinä toivot perhe-elämältä.
Jos anoppi on sellainen, että haluaisi jotenkin määrittää ja kontrolloida perheenne elämää (tai pahimmillaan tulla teidän ja lasten "väliin") niin tuolla tavalla väistellen ja varoen luot vain anopille optimaalista tilannetta siihen, kun lapset ovat jo isompia ja pitävät itse yhteyttä isovanhempiin. Sun pitää opettaa lapsillesi reippaan käytöksen avulla, että törppöä käytöstä ei pidä sietää ja oma perhe on oma perhe - kukaan ei kävele teidän vanhempien yli.
Jos haluat, niin kerro ihmeessä pahimmat tilanteet tänne. Kyllä täällä olla monillakin kokemusta aiheesta.
Onhan tässä kaikenlaisia isoja ja pieniä kiistoja välillä ollut. Tässä ihan tällainen lievä esimerkki siitä millaista vuorovaikutus anopin kanssa yleensä on:
Minä: "Viemme lapsen tähän tapahtumaan."
Anoppi: Hauska idea! Sinne me miehen kanssa lapsen viemmekin."
Minä: "Ei, vaan tämä on meidän perheen juttu. Haluamme tehdä lapsen kanssa kivoja asioita."
Anoppi: "Niin mekin. Siksi me lapsen viemmekin sinne."
Minä: "Ette vie. Me olemme vanhempia ja menemme tuonne lapsen kanssa."
Mies huutaa taka-alalla: "Älkää kinastelko. Voihan lapsen viedä tapahtumaan vaikka moneen kertaan."Kun vuorovaikutus on tätä, niin en hirveän usein anopin seurassa jaksa olla. Hän on taitava lasten kanssa, mutta kova neuvomaan ja päsmäröimään muita. En siis yleensä ole paikalla, jos hän lasten seurassa joskus hetken tahtoo olla.
Ap
En ymmärrä mikä vika asioissa on tässä esimerkissä. Miksi ao on näin mustasukkainen. Eikö keksi muuta tekemistä lapsen kanssa. Tai miksi tapahtumaan ei voi mennä kahta kertaa.
Tai jopa antaa anopin ja lapsen mennä ja jäädä itse lepäämään. Iloita sitten lapsen kanssa kivasta päivästä mummin kanssa.
Itse olen teinien äiti. Seuraavaksi kai jonkun anoppi. En muista olleeni lapsista tai anopin kanssa tehdyistä asioista mustasukkainen. Perheenä saa kyllä olla jokainen riittävästi.Tämä on tällaistä ihan koko ajan. Anoppi tarttuu milloin mihinkin asiaan ja yrittää määrätä mitä tehdään. Tuossa esimerkissä olin itse jo suunnitellut jutun ja etsinyt tapahtumasta tietoa. Jos anoppi jotakin lapsen kanssa haluaisi puuhata, niin hän saa itse nähdä vaivaa keksiäkseen sen, mitä se voisi olla. Jos ehdotus sopii vanhemmille, niin sitten lupa lähteä lapsen kanssa jonnekin järjestyy. Toisen juttuja ei kuitenkaan väkisin voi itselleen napata. Äidin ja lapsen välinen aika on myös molemmille tärkeää.
Ap
Ei tuossa ollut mitään määräilyä. Kyllä sinä varmaan saat lasten kanssa aikaa viettää. Ei kannata olla omistushaluinen
Voi luoja, vaihda jo levyä.
1) Juuri se kyseinen tapahtuma voi olla sellainen mihin ap itse haluaa mennä
2) Kyseisen tapahtuman aikana voi hyvinkin olla muitakin menoja, kyläilyjä jne., jotka ovat jo sovittu.
3) Jos mummolle se tapahtuma ei ole juttu siinä mielessä, että hän olisi sen itse keksinyt, niin ei ole mitään järkeä lapsen mennä kahteen otteeseen samaan tapahtumaan. Mummon ei täydy saada tehdä aina just sitä samaa mitä äitikin tekee, vaan hän voi keksiä lapselle ja itselle ihan oman juttunsa.
4) Ei ole omistushalua sanoa, ettei lapsi nyt pääse sinun kanssa tapahtumaan x, jos sinne ollaan jo perheen kesken menossa. Vaan ihan normaalia vanhemmuutta.
-ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut. Ei kannata vältellä ja yrittää jotenkin järjestää huomaamatta tilanteita niin että anopilla ei olisi "valtaa niihin", vaan opetella määrittämään omat henkilökohtaiset rajat selviksi ja näkyviksi, sekä lasten rajat myös. Yhdessä miehen kanssa määritätte perheenne rajat, ja se vaatii avointa keskustelua miehen kanssa anopin käytöksestä ja siitä mitä sinä toivot perhe-elämältä.
Jos anoppi on sellainen, että haluaisi jotenkin määrittää ja kontrolloida perheenne elämää (tai pahimmillaan tulla teidän ja lasten "väliin") niin tuolla tavalla väistellen ja varoen luot vain anopille optimaalista tilannetta siihen, kun lapset ovat jo isompia ja pitävät itse yhteyttä isovanhempiin. Sun pitää opettaa lapsillesi reippaan käytöksen avulla, että törppöä käytöstä ei pidä sietää ja oma perhe on oma perhe - kukaan ei kävele teidän vanhempien yli.
Jos haluat, niin kerro ihmeessä pahimmat tilanteet tänne. Kyllä täällä olla monillakin kokemusta aiheesta.
Onhan tässä kaikenlaisia isoja ja pieniä kiistoja välillä ollut. Tässä ihan tällainen lievä esimerkki siitä millaista vuorovaikutus anopin kanssa yleensä on:
Minä: "Viemme lapsen tähän tapahtumaan."
Anoppi: Hauska idea! Sinne me miehen kanssa lapsen viemmekin."
Minä: "Ei, vaan tämä on meidän perheen juttu. Haluamme tehdä lapsen kanssa kivoja asioita."
Anoppi: "Niin mekin. Siksi me lapsen viemmekin sinne."
Minä: "Ette vie. Me olemme vanhempia ja menemme tuonne lapsen kanssa."
Mies huutaa taka-alalla: "Älkää kinastelko. Voihan lapsen viedä tapahtumaan vaikka moneen kertaan."Kun vuorovaikutus on tätä, niin en hirveän usein anopin seurassa jaksa olla. Hän on taitava lasten kanssa, mutta kova neuvomaan ja päsmäröimään muita. En siis yleensä ole paikalla, jos hän lasten seurassa joskus hetken tahtoo olla.
Ap
En ymmärrä mikä vika asioissa on tässä esimerkissä. Miksi ao on näin mustasukkainen. Eikö keksi muuta tekemistä lapsen kanssa. Tai miksi tapahtumaan ei voi mennä kahta kertaa.
Tai jopa antaa anopin ja lapsen mennä ja jäädä itse lepäämään. Iloita sitten lapsen kanssa kivasta päivästä mummin kanssa.
Itse olen teinien äiti. Seuraavaksi kai jonkun anoppi. En muista olleeni lapsista tai anopin kanssa tehdyistä asioista mustasukkainen. Perheenä saa kyllä olla jokainen riittävästi.Tämä on tällaistä ihan koko ajan. Anoppi tarttuu milloin mihinkin asiaan ja yrittää määrätä mitä tehdään. Tuossa esimerkissä olin itse jo suunnitellut jutun ja etsinyt tapahtumasta tietoa. Jos anoppi jotakin lapsen kanssa haluaisi puuhata, niin hän saa itse nähdä vaivaa keksiäkseen sen, mitä se voisi olla. Jos ehdotus sopii vanhemmille, niin sitten lupa lähteä lapsen kanssa jonnekin järjestyy. Toisen juttuja ei kuitenkaan väkisin voi itselleen napata. Äidin ja lapsen välinen aika on myös molemmille tärkeää.
Ap
Ei tuossa ollut mitään määräilyä. Kyllä sinä varmaan saat lasten kanssa aikaa viettää. Ei kannata olla omistushaluinen
Okei, sinulla on aivan onnettomat sosiaaliset taidot. Älä kommentoi ihmissuhdekeskusteluja. Menee jo trollaamisen puolelle.
Ap
Eikö ole näin? Mitä määriltä tuossa oli.
Onko sinä viestintä tässä ok? Sinulla xxxx. Ja aivan turhaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut. Ei kannata vältellä ja yrittää jotenkin järjestää huomaamatta tilanteita niin että anopilla ei olisi "valtaa niihin", vaan opetella määrittämään omat henkilökohtaiset rajat selviksi ja näkyviksi, sekä lasten rajat myös. Yhdessä miehen kanssa määritätte perheenne rajat, ja se vaatii avointa keskustelua miehen kanssa anopin käytöksestä ja siitä mitä sinä toivot perhe-elämältä.
Jos anoppi on sellainen, että haluaisi jotenkin määrittää ja kontrolloida perheenne elämää (tai pahimmillaan tulla teidän ja lasten "väliin") niin tuolla tavalla väistellen ja varoen luot vain anopille optimaalista tilannetta siihen, kun lapset ovat jo isompia ja pitävät itse yhteyttä isovanhempiin. Sun pitää opettaa lapsillesi reippaan käytöksen avulla, että törppöä käytöstä ei pidä sietää ja oma perhe on oma perhe - kukaan ei kävele teidän vanhempien yli.
Jos haluat, niin kerro ihmeessä pahimmat tilanteet tänne. Kyllä täällä olla monillakin kokemusta aiheesta.
Onhan tässä kaikenlaisia isoja ja pieniä kiistoja välillä ollut. Tässä ihan tällainen lievä esimerkki siitä millaista vuorovaikutus anopin kanssa yleensä on:
Minä: "Viemme lapsen tähän tapahtumaan."
Anoppi: Hauska idea! Sinne me miehen kanssa lapsen viemmekin."
Minä: "Ei, vaan tämä on meidän perheen juttu. Haluamme tehdä lapsen kanssa kivoja asioita."
Anoppi: "Niin mekin. Siksi me lapsen viemmekin sinne."
Minä: "Ette vie. Me olemme vanhempia ja menemme tuonne lapsen kanssa."
Mies huutaa taka-alalla: "Älkää kinastelko. Voihan lapsen viedä tapahtumaan vaikka moneen kertaan."Kun vuorovaikutus on tätä, niin en hirveän usein anopin seurassa jaksa olla. Hän on taitava lasten kanssa, mutta kova neuvomaan ja päsmäröimään muita. En siis yleensä ole paikalla, jos hän lasten seurassa joskus hetken tahtoo olla.
Ap
En ymmärrä mikä vika asioissa on tässä esimerkissä. Miksi ao on näin mustasukkainen. Eikö keksi muuta tekemistä lapsen kanssa. Tai miksi tapahtumaan ei voi mennä kahta kertaa.
Tai jopa antaa anopin ja lapsen mennä ja jäädä itse lepäämään. Iloita sitten lapsen kanssa kivasta päivästä mummin kanssa.
Itse olen teinien äiti. Seuraavaksi kai jonkun anoppi. En muista olleeni lapsista tai anopin kanssa tehdyistä asioista mustasukkainen. Perheenä saa kyllä olla jokainen riittävästi.Tämä on tällaistä ihan koko ajan. Anoppi tarttuu milloin mihinkin asiaan ja yrittää määrätä mitä tehdään. Tuossa esimerkissä olin itse jo suunnitellut jutun ja etsinyt tapahtumasta tietoa. Jos anoppi jotakin lapsen kanssa haluaisi puuhata, niin hän saa itse nähdä vaivaa keksiäkseen sen, mitä se voisi olla. Jos ehdotus sopii vanhemmille, niin sitten lupa lähteä lapsen kanssa jonnekin järjestyy. Toisen juttuja ei kuitenkaan väkisin voi itselleen napata. Äidin ja lapsen välinen aika on myös molemmille tärkeää.
Ap
Ei tuossa ollut mitään määräilyä. Kyllä sinä varmaan saat lasten kanssa aikaa viettää. Ei kannata olla omistushaluinen
Okei, sinulla on aivan onnettomat sosiaaliset taidot. Älä kommentoi ihmissuhdekeskusteluja. Menee jo trollaamisen puolelle.
Ap
Aivan. Mutta anopin kanssa tulen hyvin toimeen. Hän saa tehdä asioita lapseni kanssa. Ja se ei ole minulta pois.
Ap: omalla tyylilläsi en kommentoisi mitään toisten sosiaalisista taidoista, katsoisin vain peiliin.
Tilanteisiin tarvitaan aina kaksi. Jos koet tuollaisen valtataisteluna, voisi jopa kommentoida, että voi voi, kylläpä elämäsi on helppoa, kun ei suurempia huolia ole. Koitahan kestää.
Naurattaa jo tuo omistushalu -jankkaaja. Kenelle se vanhempi sitten saa vetää rajan, jos ei mummolle? Otetaanpa esimerkkitilanne: Äiti ja isä ovat päättäneet viedä lapsen hoploppiin lauantaina, äidin sisko haluaa viedä sunnuntaina lapsen leffaan, miehen sisko ehdottaa maanantai-illalle, että lapsi lähtisi hänen kanssaan uimaan, keskiviikolle isänäiti ehdottaa kyläilyjä, perjantaina äidinäiti haluaa ottaa lapsen yökylään, lauantaina isänäiti haluaisi myös lapsen yökylään, sunnuntaille on sovittu lapsen kanssa leikkitreffit kaveriperheen kanssa, seuraavana viikonloppuna ollaan menossa perheen kesken reissuun..
Ihan toden tottako, jonkun mielestä vanhemman pitää suostua kaikkiin muiden ehdotuksiin, koska muillakin on oikeus lapsen kanssa oloon? Kenelle saa jo sanoa ei, isänäidille ei ainakaan? Onko tosiaan lapsen etu, ettei vanhempi yhtään mieti, kuinka paljon menoja lapselle tulee?
Alue: Aihe vapaa
Kenenkähän tämä lapsi on? Aivan oikein, äidin. Äiti vie lapsen tapahtumaan jos niin haluaa ja anopilla ei ole nokankoputtamista asiaan. Äiti ja isä asettaa rajat sille kuka tekee ja mitä lapsen kanssa. Anoppi voi viedä vapaasti poikansa mihin tapahtumaan haluaa, mutta toisten ihmisten lapsiin ei ole mitään määräysvaltaa. Mitä äkimmin tuollainen päsmäri suljetaan ulkopuolelle, niin sen parempi.-eri