Ns.hyvä ystävä käänsi selkänsä kun sairastuin syöpään,sattuu kamalasti
Sairastuin syöpään noin 3,kk sitten.en tod.näk parane.se on sappiteistä levinnyt maksaan ja imusolmukkeisiin.
Ihminen jota luulin ystäväkseni lopetti yhteydenpidon,vaikka tukenut häntä monessa asiassa.ollut se kuunteleva osapuoli kun hän eronnut ja ollut valmis kuuntelemaan häntä ja keskustelemaan vaikka keskellä yötä.
En todennäköisesti parane tästä.mutta vielä enemmän sattuu kun ystäväni ulkoistanut minut elämästään kertaheitolla.en voi ymmärtää miksi ja nyt kun eniten tarvitsisin häntä.sattuu sydänjuurta myöten.miksi hän teki näin?
Kommentit (70)
Ehkä ystäväsi pelkää niin paljon menettävänsä sinut että ei pysty kohtaamaan asiaa. Minun hyvä ystäväni menetti lapsensa ja silloin jäin pois hänen elämästä koska minä en osannut olla tukena. En uskaltanut ottaa yhteyttä ka ajattelin Henryn haluavan olla yksin.. Olin tosi tyhmä ja nuori silloin. En vaan osannut sanoamitään. Pelkäsin sanovani jotain väärin. Nykyään olemme kavereita taas.
Otan osaa, ehkä ystäväsi pelkäsi pahentavansa oloasi tai sitten on vain itsekäs.
Itse aina poistan työttömät ja sairaat ystävälistalta. En osaa sanoa, miksi. Jotenkin vaan tuntuu, että ei ole enää sanottavaa.
Jotkut on vaan niin heikkoja, etteivät pysty käsittelemään tuollaisia asioita. Siitäkään huolimatta, että olet varmasti hänelle tärkeä ihminen.
Onko sinulla muita ystäviä tai sukulaisia, joihin voisit tukeutua? Onko jotain vertaistukiryhmiä?
En tiedä mistä tuo Henryn tuli mutta siinä piti lukea ”hänen” :D 2
Koen olevani aika yksin,varmaan vielä sokissa.
Muutama läheinen ystävä on,mutta tuntuu heidänkin vaikea käsitellä tätä asiaa ja keskustelut jotenkin väkinäisiä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä tuo Henryn tuli mutta siinä piti lukea ”hänen” :D 2
Mietinkin että onko ystäväsi Saari vai Laasanen :D
Niin pahoillani minäkin! Isku vasten kasvoja! Noin ne vaan jotkut kylmänrauhallisesti lyövät jo lyötyä ilman tunnontuskia. Raadollisesti ja itsestään selvyytenä otti vastaan ensin sinun apusi ja tukesi. Mätäpaise.
Kohtasin työssäni syöpään sairastuneen rouvan, jonka mies lähti matkalaukkujensa kanssa ovesta ulos heti diagnoosin kuultuaan. Ei paljon jäänyt ennusteita edes kyselemään. Itkin. Ja sama tunne valtaa minut nytkin. En tiedä miten voisin lohduttaa, mutta toivon sinulle rauhaa ja voimia, vaikka näin kliseisesti, silti sydämestä. Toivon, että sinulla on luotettavia ja aitoja läheisiä!
Itse olisin varmaan niin alhainen, että näpyttelisin viestin tyyliin ”Tämä sinun hiljaisuutesi sattuu enemmän kuin syöpä. Toivottavasti et kadu sitä että käänsit selkäsi, kun on jo liian myöhäistä”. Saisipa ainakin ajateltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin varmaan niin alhainen, että näpyttelisin viestin tyyliin ”Tämä sinun hiljaisuutesi sattuu enemmän kuin syöpä. Toivottavasti et kadu sitä että käänsit selkäsi, kun on jo liian myöhäistä”. Saisipa ainakin ajateltavaa.
Ehkä pitäisi tehdäkin niin,olen kai liian kiltti ihminen,ja tullut vain hyväksikäytetyksi kusitolppana mille voi tarvittaessa oksentaa hänen pahan olonsa.
Syöpäni oli vaikeinta juuri lähimmille ystäville ja heihin oli vaikeinta saada yhteyttä. Jouduin maanittelemaan paikalle kokoontumisiin joissa on muitakin jotta uskaltautuivat paikalle. Ihmiset pelkäävät sairaita ihmisiä, menetystä ja että sanovat vääriä asioita, ja yrittävät paeta tilanteita joissa joutuvat kohtaamaan näitä tai voivat mokata. Siksi en oikein jaksa näin ei pidä sanoa sairaalle ym juttuja. Ihmiset voivat hädissään sanoa vääriä asioita mutta olennaista on, että edes yrittävät olla myötätuntoisia. Ja tiedoksi että ihan pelkkä tekstiviestikin on kiva saada jos tapaaminen ahdistaa liikaa.
Ihmiset on itsekkäitä kusipäitä usein.
Voihan olla, että myös ystäväsi on sokissa sinun sairaudestasi, pelkää kohdata, pelkää ehkä sitä väistämätöntä. Jotkut peloissaan olevat pistävät päänsä pensaaseen ja toivoo siten asioiden muuttuvan.
Minä en oikeasti tietäisi mitä parantumattomasti sairaalle voi sanoa. Pelkäisin, että sanoisin jotain väärin ja loukkaisin. Suojelisin vain itseäni välttelemällä tilannetta. Anteeksi.
Olen pahoillani puolestasi. Täysin käsittämätöntä, että oma ystävä hylkää hädän hetkellä. Voisitko lähettä hänelle viestin, että olet pahoillasi, kun ette ole tavanneet hetkeen. Kerro, että kaipaat hänen seuraansa.
Oma mieheni sairastui juuri samalla tavalla ja syöpä on myös levinnyt maksaan ja imusolmukkeisiin, eikä parantavaa hoitoa ole. Mies on itse hoitojen takia niin huonossa kunnossa, ettei jaksa seurustella ystäviensä kanssa, mutta kaikki ovat olleet tukemassa niin paljon kuin mahdollista. Veikkaan, että varsinkin nuoremmilla voi olla vaikeaa käsitellä vakavaa sairautta ja iskee epävarmuus, osaako käyttäytyä oikein sairastuneen seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin varmaan niin alhainen, että näpyttelisin viestin tyyliin ”Tämä sinun hiljaisuutesi sattuu enemmän kuin syöpä. Toivottavasti et kadu sitä että käänsit selkäsi, kun on jo liian myöhäistä”. Saisipa ainakin ajateltavaa.
Silloin olisin varma että tein oikein. Syöpä tai ei niin paska tyyppi viestittää näin.
Luulisin, että hän on ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä sanoa.
Eihän tuollaisessa tilanteessa ole sanoja.
Sinänsä hassua kun suomalaiset ovat tunnettuja siitä, että ovat hiljaa ja sitten kun hiljaisuus ja lähellä olo riittää tulee mieleen, mitä minä sanon.
Ilkeää varmaan sanoa, mutta kuinka yksipuolista on ystävyys, jossa oikeasti ystävä soittaa yöllä vuodattaen vaikeuksiaan.
Minulla on ystäviä, joille voisin soittaa yöllä, mutta kyllä vaikeimmallakin hetkellä olen ajatellut heitäkin. Jo se mahdollisuus auttaa.
Voimia. Minulla ei ollut ihan noin vakava tilanne, mutta sairastuin kuitenkin nuorena aikuisena sairauteen joka vaikuttaa merkittävästi motoriikkaan ja tuo kovia kipuja. Minultakin lähti kaksi ystävää 2kk sisään diagnoosista. Kumpikin ollut ystäväni lapsesta saakka. Kuulema ei osaa sanoa mitään ja oma tilanteeni on liian raskas.
Anteeksi mutta eiköhän tämä tilanne ole raskain minulle itselleni. Ja sitä varmasti lisää se että ystävät kelkkovat menemään. Aivan uskomatonta omasta mielestäni. Ihminen on niin järkyttävän itsekäs.
Minä en ainakaan kaipaa heitä yhtään. Näinpähän heidän todellisen luonteensa. Mitä tuollaisella ystävällä tekee? Ei valitettavasti mitään. Mielestäni ihan yhtä inhottavaa on hylätä toinen vaikeuksien keskellä kuin laittaa viesti että toivottavasti ei kaduta kun on jo liian myöhäistä. Minä tekisin niin.
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikeasti tietäisi mitä parantumattomasti sairaalle voi sanoa. Pelkäisin, että sanoisin jotain väärin ja loukkaisin. Suojelisin vain itseäni välttelemällä tilannetta. Anteeksi.
Ihan noin voit sanoa.
Olen todella pahoillani ap. Muuta en osaa sanoa. Voimia ja tsemppiä sinulle 💖