Lue keskustelun säännöt.
Ns.hyvä ystävä käänsi selkänsä kun sairastuin syöpään,sattuu kamalasti
31.03.2018 |
Sairastuin syöpään noin 3,kk sitten.en tod.näk parane.se on sappiteistä levinnyt maksaan ja imusolmukkeisiin.
Ihminen jota luulin ystäväkseni lopetti yhteydenpidon,vaikka tukenut häntä monessa asiassa.ollut se kuunteleva osapuoli kun hän eronnut ja ollut valmis kuuntelemaan häntä ja keskustelemaan vaikka keskellä yötä.
En todennäköisesti parane tästä.mutta vielä enemmän sattuu kun ystäväni ulkoistanut minut elämästään kertaheitolla.en voi ymmärtää miksi ja nyt kun eniten tarvitsisin häntä.sattuu sydänjuurta myöten.miksi hän teki näin?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani.
Tuollainen tilanne on turhan yleinen. Monet syöpäpotilaat menettävät läheisensä sairastuessaan.
Ystäväksi nousevat usein kannustavat ja hyvät ihmiset, jotka olivat aiemmin tuttavia.
Toivotan sinulle mahdollisimman hyvää vointia.
t. Toinen syöpäpotilas
Kiitos sinulle myös hyvää vointia.
Jotkut päivät tuntuvat erityisen vaikeilta,ehkä tämä pääsiäisen aika saa myös miettimään asioita perusteellisemmin,kun katselee ulos aurinko paistaa.
Sisällä mun narsissit kukkivat ja miettinyt onko mulla viimeinen kesä edessä.
Haluan haistaa vasta leikatun ruohon hajun ja nähdä luonnon heräävän eloon,kaikkea mitä ei niin normaalisti tule ajatelleeksi.tai normaalisti kuittaisi asian sanomalla kiva kun kevät tulee.
T.tämän ketjun aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta kuoli juuri läheinen ihminen ja sama ilmiö kävi siinäkin. Yhtäkkiä tietyt ystävät katosivat... En odottanut muuta kuin vaikka viestiä "mitä kuuluu?".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani.
Tuollainen tilanne on turhan yleinen. Monet syöpäpotilaat menettävät läheisensä sairastuessaan.
Ystäväksi nousevat usein kannustavat ja hyvät ihmiset, jotka olivat aiemmin tuttavia.
Toivotan sinulle mahdollisimman hyvää vointia.
t. Toinen syöpäpotilas
Kiitos sinulle myös hyvää vointia.
Jotkut päivät tuntuvat erityisen vaikeilta,ehkä tämä pääsiäisen aika saa myös miettimään asioita perusteellisemmin,kun katselee ulos aurinko paistaa.
Sisällä mun narsissit kukkivat ja miettinyt onko mulla viimeinen kesä edessä.
Haluan haistaa vasta leikatun ruohon hajun ja nähdä luonnon heräävän eloon,kaikkea mitä ei niin normaalisti tule ajatelleeksi.tai normaalisti kuittaisi asian sanomalla kiva kun kevät tulee.
T.tämän ketjun aloittaja
No siinä sulla on sitten aikaisemmin mennyt niin hyvin, että onko kiva tipahtaa jalustalta synkkään rotkoon? Sinne me monet ollaan tipahdettu jo ennen sua henkisten surujen takia. Mutta pois ei ainakaan päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani.
Tuollainen tilanne on turhan yleinen. Monet syöpäpotilaat menettävät läheisensä sairastuessaan.
Ystäväksi nousevat usein kannustavat ja hyvät ihmiset, jotka olivat aiemmin tuttavia.
Toivotan sinulle mahdollisimman hyvää vointia.
t. Toinen syöpäpotilas
Kiitos sinulle myös hyvää vointia.
Jotkut päivät tuntuvat erityisen vaikeilta,ehkä tämä pääsiäisen aika saa myös miettimään asioita perusteellisemmin,kun katselee ulos aurinko paistaa.
Sisällä mun narsissit kukkivat ja miettinyt onko mulla viimeinen kesä edessä.
Haluan haistaa vasta leikatun ruohon hajun ja nähdä luonnon heräävän eloon,kaikkea mitä ei niin normaalisti tule ajatelleeksi.tai normaalisti kuittaisi asian sanomalla kiva kun kevät tulee.
T.tämän ketjun aloittajaNo siinä sulla on sitten aikaisemmin mennyt niin hyvin, että onko kiva tipahtaa jalustalta synkkään rotkoon? Sinne me monet ollaan tipahdettu jo ennen sua henkisten surujen takia. Mutta pois ei ainakaan päästä.
Yritä vähän rajoittaa typeryyttäsi. Edes joskus.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani.
Tuollainen tilanne on turhan yleinen. Monet syöpäpotilaat menettävät läheisensä sairastuessaan.
Ystäväksi nousevat usein kannustavat ja hyvät ihmiset, jotka olivat aiemmin tuttavia.
Toivotan sinulle mahdollisimman hyvää vointia.
t. Toinen syöpäpotilas
Kiitos sinulle myös hyvää vointia.
Jotkut päivät tuntuvat erityisen vaikeilta,ehkä tämä pääsiäisen aika saa myös miettimään asioita perusteellisemmin,kun katselee ulos aurinko paistaa.
Sisällä mun narsissit kukkivat ja miettinyt onko mulla viimeinen kesä edessä.
Haluan haistaa vasta leikatun ruohon hajun ja nähdä luonnon heräävän eloon,kaikkea mitä ei niin normaalisti tule ajatelleeksi.tai normaalisti kuittaisi asian sanomalla kiva kun kevät tulee.
T.tämän ketjun aloittajaNo siinä sulla on sitten aikaisemmin mennyt niin hyvin, että onko kiva tipahtaa jalustalta synkkään rotkoon? Sinne me monet ollaan tipahdettu jo ennen sua henkisten surujen takia. Mutta pois ei ainakaan päästä.
Jalustalta rotkoon,nojoo,millaiset henkiset surut sinut tipauttaneet sinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ihmiset olemme erilaisia. Kun paras ystäväni sairastui syöpään, ei ystävyys siitä miksikään muuttunut. Kenties itse kasvoin ihmisenä. En ole koskaan edes osannut ajatella, että pakenisin, hylkäisin ystävän. Vietimme aikaa yhdessä, olin hänen apunaan kun hän vielä oli kotona. Sain olla suunnittelemassa hautajaisia. Silti surin vuoden tuon kaiken jälkeen.
Kun toinen ystäväni sairastui, ulkomailla, tein kolme matkaa lyhyen ajan sisällä hänen kotiinsa. Olen kiitollinen siitä, että pystyin järjestämään yhteistä aikaa ennen kuin hän nukkui pois. Tälläkin kertaa sain olla mukana hautajaisjärjestelyissä, laulamassa kuorossa siunaustilaisuudessa.
En kiillota tällä sädekehää, me olemme erilaisia. Joku pakenee, torjuu sairauden. Tavallaan itse olen saanut rauhan kulkemalla minulle luonnollisen tien näiden ystävien kanssa. En pelkää kuolemaa.
Voimia sinulle aloittaja. Toivon että ystävissäsi on myös niitä, jotka pysyvät rinnallasi kävi miten kävi.
Taisi kivikissaäiti taas tulla yrittämään ketjun kaappaamista kummallisen ajatuksenjuoksunsa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin pahoillani minäkin! Isku vasten kasvoja! Noin ne vaan jotkut kylmänrauhallisesti lyövät jo lyötyä ilman tunnontuskia. Raadollisesti ja itsestään selvyytenä otti vastaan ensin sinun apusi ja tukesi. Mätäpaise.
Kohtasin työssäni syöpään sairastuneen rouvan, jonka mies lähti matkalaukkujensa kanssa ovesta ulos heti diagnoosin kuultuaan. Ei paljon jäänyt ennusteita edes kyselemään. Itkin. Ja sama tunne valtaa minut nytkin. En tiedä miten voisin lohduttaa, mutta toivon sinulle rauhaa ja voimia, vaikka näin kliseisesti, silti sydämestä. Toivon, että sinulla on luotettavia ja aitoja läheisiä!
Sinä se tässä ilkeä olet ja paljastat, ettet ole kenenkään osaamattoman, epätietoisen ja tunteita vaikeina pitävän ystäväsi arvoinen. Sekö, että on osaamaton, eikä tiedä, mitä sanoa, oikeuttaa sinun vihasi? Haista pask@ ja ku@le vaikeuksiisi.
Mä voisin puolestani kertoa millainen sinä olet, (jo pikku kommentin perusteella) ajatuksistasi ja kirjoitustasostasi päätellen, mutta noudatan palstan sääntöjä. Ja eihän sanoillasi ole edes mitään merkitystäkään, kypsymätöntä huutelua vain.
Ap:n (aito ja rehellinen?) ystävä olisi voinut kirjoittaa vaikka kirjeen, jossa toivottaa onnea ja voimia tulevaan ja kertoo, kuinka ei voi olla tukena ja kuinka pahoillaan siitä on, mutta taisi kuitenkin mitään sanomatta katkaista välit?
Itse osasi kuitenkin turvata ap:n olkapäähän vaikeina hetkinään. Just.
Koetko olevasi suurikin ihminen moittiessasi henkilöä, jonka tunteista, tilanteesta, ajatuksista ja motiiveista et tiedä mitään? Ymmärrän, että aloittajaan sattuu ja ystävän toiminta tuntuu pahalta ja jopa väärältä, mutta mikähän noin tarkalleen ottaen oikeittaa sinua tuomitsemaan tosiaan ihmisiä, joiden ajatuksia et tunne? Vastenmielistä tuommoinen, sen vain sanon sinusta.
En hyväksy sirkkelillä poikki leikattua "ystävyyttä". Jokainen kykenee ihan varmasti jotenkin kertomaan, jos ei "pysty" olemaan tukena tai läheinen toisen surun hetkellä. Ihan varmasti! Sen voi tehdä tekstarilla tai pyytää vaikka sitä kolmatta ystävää viemään viestin ja pahoittelut! Täysin ystävänsä lokaan heittävä on tunteeton mätäpaise. Ei sellainen mikään ystävä ole koskaan ollutkaan. Piste.Ja arvostelisit sinäkin vaikka tuota "kuolemaa muille toivottavaa" riehujaa ennemmin.
Mä olen töissäni tavannut niin tunnekylmiä ihmisiä, ettei mitään määrää. Poikkeuksetta haluavat säilyttää pokerin ja hyvän maineensa juuri kertomalla hennolla äänellä, "Kuinka en pysty, en vaan pysty, olemaan ystävä", juuri silloin kun läheinen tarvitsisi (vaikka ennen kuolemaansa) edes pienen kädenpuristuksen. Sanoja ei tarvitakaan.
Ei ole ihmisellä mitään merkitystä, jos ei jollain tavoin uskalla sanoa/ilmaista, että "Olen heikko, pakko jättää sinut nyt ilman tukea". Pelkkää itsepuolustusta ja teeskentelyä.
Eli haluat toisen ystävänä katsella kun hän on polvillaan edessäsi sinua pienempänä ihmisenä? Sitähän toi on, itsekin varmaan tajuat muuten, että syy on tuossa, miksi se pitää tulla sinulle erikseen ilmoittamaan, ellei siksi, että voit tuntea itsesi suureksi sen avulla?
Täydellistä aihe vapaata! Tulkintasi osui aivan nappiin! Totta kai haluan katsella ylijumalaisena alaspäin pieniä ihmisiä ja käskyttää heitä mieleni mukaan :D Olet kyllä mestarillinen tunteiden tulkki! Olen paljas ja alaston, joku luki nyt mieleni liikkeitä viiltävän älykkäästi ja tarkasti! (Mulla ei kyllä ainakaan tähän mennessä ole diagnosoitu syöpää...)
Ja mä kun oikeesti luulin, että ystävyyden pitäisi pystyä kestämään elämän mittaisia ja makuisia, raakojakin asioita, yhdessä kulkien. JA sanoin useaan kertaan, että jos ei pysty kohtaamaan, ei ole keneltäkään liikaa vaadittu, sen kultaisen ystävyyden nimissä, että kertoo asian jollain muulla tavalla viestien, niin rehellisesti kuin sitten pystyykin, eikä jätä lähimmäistä mitään sanomatta yksin hiljaisuuteen, käännä selkäänsä ja lähde kävelemään.
Luin viimeisintä lihavuuskeskustelua, missä vaadittiin ap:n päätä vadille, koska ei pysty olemaan syömättä. Kertoi olevansa heikko ja saamaton. Lynkkausporukka hiillosti reppanaa ja toitotti suorin sanoin kuinka täytyy pystyä laihtumaan ja olemaan kova, ja syömishäiriötä ja masennusta ei ole olemassakaan. Reippaana vaan lenkille ja jääkaapin ovi lukkoon ja sen siinä.
Nyt sen sijaan porukka on niin heikkoa, ettei edes hyvästejä tekstarilla voi mitenkään jättää, kun niin herkkiä ja voimattomia ollaan. Mites tässä nyt näin kävi?
Mene ap syöpäjärjestöjen vertaistukitoimintaan mukaan. siellä on kohtalotovereita ja saat mahd. uusia ystäviä. t. saman kokenut
Täytyypä tosiaan katsella ystävät sen mukaan ettei kukaan näytä kalpealta.... Mulla ei ainakaan olisi kykyä olla kuolevan ihmisen tukena, eikä se johdu hänestä lainkaan, mutta jos ihmiset ottaa noin itseensä sen, millainen elämä mulla on ollut ja mitkä eväät siihen, niin en halua kuvitella merkinneeni heillekään mitään.