Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton, tyttären sairaus
30.03.2018 |
Huoh, aikuinen tyttäreni (20v) sairastaa vakavaa perussairautta. Diagnoosin sai 17-vuotiaana.
Hän asuu omillaan, mutta on sairautensa suhteen vielä täysin riippuvainen meistä vanhemmista. Käyntejä sairaalassa on viikottain, lisäksi hänen tulee mennä herkästi päivystykseen. Joten olemme isänsä kanssa häntä sitten vieneet, olleet mukana vastaanotoilla jne. Aikaa menee useita tunteja per käynti.
Vaikka tunnen tuskaa tyttären puolesta, olen myös väsynyt olemaan aina valmiudessa lähteä kuskaamaan ja seuraksi vaikkapa päivystykseen. Eilen hänelle oli noussut kuume ja olisi taas pitänyt lähteä. Olimme juuri menossa saunaan ja kumpikin väsyneitä miehen kanssa, joten tarjouksiin laittamaan hänen tililleen taksirahaa ja käskin mennä itse. Tai pyytää jotain kaveria seuraksi.
Nyt hän on koko päivän lähetellyt viestejä, kuinka pettynyt on ja kuinka kohtuuttomia olimme. Kuinka pelottaa ja tuntuu pahalta, ettei olla tukena.
En tiedä, onko kohtuutonta olla väsynyt omainen, ja välillä olettaa, että aikuinen voi huolehtia itsekin itsestään?
Kommentit (175)
Kuten ketjussa on varmasti useampaan kertaan jo todettu niin ei aina tarvitse jaksaa mutta ei ole kovin reilua myöskään jättää sitten yht'äkkiä auttamatta kun toinen on avun tarpeessa.
Omatoimisuuden opettelu ja muun turvaverkon rakentaminen olisi pitänyt aloittaa kun tytär vielä asui kotona. Sairaus ei ole tyttären syy eikä hän ole sitä itselleen valinnut joten kyllä tuossa hylkäämisen kokemus voi olla melko suuri jos todellakin on noin että hänen oikeasti tarvitsee mennä aina suorilta lääkäriin sairastuessaan. Et ole siis kohtuuton mutta ei tuo toisaalta ollut myöskään kohtuuton pyyntö tyttäreltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20-vuotias ei ole vielä välttämättä kovinkaan aikuinen. Onko hän töissä? Hienoa, jos autatte häntä taloudellisesti, sillä tässä maassa ei tänä aikana ole varmasti helppoa olla sairas ja köyhä/työtön. Sairastamisesta tulee varmasti kuluja.
Aloittaisin itsenäisyyden tukemisen vähitellen. Kyllä ikäkin tekee koko ajan tehtävänsä. Itse 20-vuotiaana pyysin isää muuttoavuksi, vein lemmikit äidille hoitoon vähän väliä ja pyysinpä tiukassa paikassa rahaakin. Pari vuotta vanhempana alkoi moinen touhu hävettää jo itseänikin, joten se loppui siihen. Iän myötä on tullut myös muuta tukiverkostoa, kuten mies ja miehen vanhemmat ja sisarukset sekä oma pikkuveli, jonka kanssa lähennyimme aikuisiällä niin, että olemme apuna toisillemme tarvittaessa. Uskon, että teidänkin tyttärenne siitä irtaantuu pikku hiljaa, vaikka tarvitseekin enemmän apua. Lisäksi hän taisi asua vielä lukion ajan kotonanne, joten hänelle itsenäinen asuminen ilman sairauttakin voi olla vielä hiukan uutta ja vierasta.
Vierailija kirjoitti:
20-vuotias ei ole vielä välttämättä kovinkaan aikuinen. Onko hän töissä? Hienoa, jos autatte häntä taloudellisesti, sillä tässä maassa ei tänä aikana ole varmasti helppoa olla sairas ja köyhä/työtön. Sairastamisesta tulee varmasti kuluja.
Aloittaisin itsenäisyyden tukemisen vähitellen. Kyllä ikäkin tekee koko ajan tehtävänsä. Itse 20-vuotiaana pyysin isää muuttoavuksi, vein lemmikit äidille hoitoon vähän väliä ja pyysinpä tiukassa paikassa rahaakin. Pari vuotta vanhempana alkoi moinen touhu hävettää jo itseänikin, joten se loppui siihen. Iän myötä on tullut myös muuta tukiverkostoa, kuten mies ja miehen vanhemmat ja sisarukset sekä oma pikkuveli, jonka kanssa lähennyimme aikuisiällä niin, että olemme apuna toisillemme tarvittaessa. Uskon, että teidänkin tyttärenne siitä irtaantuu pikku hiljaa, vaikka tarvitseekin enemmän apua. Lisäksi hän taisi asua vielä lukion ajan kotonanne, joten hänelle itsenäinen asuminen ilman sairauttakin voi olla vielä hiukan uutta ja vierasta.
Niin no, minulla ei 34 vuotiaana ole muuta turvaverkkoa kuin vanhemmat. Ei se ikä yksistään muuta mitään.
Jos tämä sairaus ei parane niin onko ok että ap miehensä kanssa on valmiudessa 24/7 vuodesta toiseen.
Helppo varmaan puskista huudella että pitää vaan jaksaa eikä saa koskaa elää omaa elämää ja olla väsynyt.
Nyt vaan pitää keskustella sen nuoren kanssa ja sopia uudet pelisäännöt niin että nuori ei jää yksin mutta ap ja miehensä ei uuvu totaalisesti.
Ja todellakin ap+miehellä on oikeus tehdä myös normaaleja asioista eli vaikka matkustaa ilman huonoa omaatuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on syytön siihen että on niin sairas. Kyllä teidän kuuluu auttaa.
Ja me autammekin. Mutta täytyykö koko ajan olla valmiina auttamaan aikuista?
Ap
Käsi sydämelle ap, mille sinusta itsestäsi tuntuisi, pärjätä vakavan sairauden kanssa ilman tarvitsemaasi tukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa kahlata koko keskustelua, mutta tyttärellä lienee munuaisissa vikaa ja käy dialyysissä sairaalassa tietyin välein. Jaksaa kuitenkin opiskella ja elellä yksin. Vanhemmat ovat passanneet kai hieman liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuten ketjussa on varmasti useampaan kertaan jo todettu niin ei aina tarvitse jaksaa mutta ei ole kovin reilua myöskään jättää sitten yht'äkkiä auttamatta kun toinen on avun tarpeessa.
Omatoimisuuden opettelu ja muun turvaverkon rakentaminen olisi pitänyt aloittaa kun tytär vielä asui kotona. Sairaus ei ole tyttären syy eikä hän ole sitä itselleen valinnut joten kyllä tuossa hylkäämisen kokemus voi olla melko suuri jos todellakin on noin että hänen oikeasti tarvitsee mennä aina suorilta lääkäriin sairastuessaan. Et ole siis kohtuuton mutta ei tuo toisaalta ollut myöskään kohtuuton pyyntö tyttäreltä.
Mutta eihän häntä jätetty pärjäämään yksin, vaan tarjottiin apua maksaa taksi. Se ettei parikymppinen tai nuorempikaan muka pystyisi itsekseen odottelemaan päivystyksessä ja käymään lääkärillä on ihan silkkaa huomionhakua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20-vuotias ei ole vielä välttämättä kovinkaan aikuinen. Onko hän töissä? Hienoa, jos autatte häntä taloudellisesti, sillä tässä maassa ei tänä aikana ole varmasti helppoa olla sairas ja köyhä/työtön. Sairastamisesta tulee varmasti kuluja.
Aloittaisin itsenäisyyden tukemisen vähitellen. Kyllä ikäkin tekee koko ajan tehtävänsä. Itse 20-vuotiaana pyysin isää muuttoavuksi, vein lemmikit äidille hoitoon vähän väliä ja pyysinpä tiukassa paikassa rahaakin. Pari vuotta vanhempana alkoi moinen touhu hävettää jo itseänikin, joten se loppui siihen. Iän myötä on tullut myös muuta tukiverkostoa, kuten mies ja miehen vanhemmat ja sisarukset sekä oma pikkuveli, jonka kanssa lähennyimme aikuisiällä niin, että olemme apuna toisillemme tarvittaessa. Uskon, että teidänkin tyttärenne siitä irtaantuu pikku hiljaa, vaikka tarvitseekin enemmän apua. Lisäksi hän taisi asua vielä lukion ajan kotonanne, joten hänelle itsenäinen asuminen ilman sairauttakin voi olla vielä hiukan uutta ja vierasta.
Niin no, minulla ei 34 vuotiaana ole muuta turvaverkkoa kuin vanhemmat. Ei se ikä yksistään muuta mitään.
Mutta oletettavasti tuon ikäisenä olet myös tarvittaessa heille turvaverkkona? Ja et ehkä ota hernettä nenään, jos joskus eivät pysty auttamaan.
Kohtuutonta ei ole pyytää. Kohtuutonta ei ole myöskään kieltäytyä auttamasta tai tarjoutua auttamaan jotenkin muuten (se taksi). Mutta kohtuutonta on suuttua, jos ei saa joka sekunti juuri sitä apua, mitä olettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvi aina olla tukena. Ei ap:kaan tule aina tukea saamaan jos sairastuu.
Et ole kohtuuton, vaan voit kieltäytyä. Jos tyttäresi rahat ei riitä, hän voi anoa kunnalta tukea sairauden takia. Myös kotihoidon tukea hän voi anoa sairauden vuoksi. Sanot vaan, että et enää jaksa ja täm'n voit sanoa myös kunnalle, joten apua on sieltä tultava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olette auttaneet tähän saakka isommin asiasta keskustelematta, niin ymmärrän tyttären suuttumuksen tavallaan.
Mutta asiasta eteenpäin päästäksenne teidän täytyy nostaa kissa pöydälle ja keskustella rauhallisesti, silloin kun tyttärellä on väliaikaista sairauden hoidossa.
Sanotte just niin, että ette jaksa koko aikaa olla valmiustilassa.
Sovitte yhdessä, että sanotte itse, että juuri nyt ette jaksa ja tarjoamme muuta apua kuin sen läsnäolon sairaalassa, kyyditsemisen tms.
Joskus on niin, että itse luulee sanovansa tai näyttävänsä jonkin asian toiselle, mutta toinen ei ole sitä ymmärtänyt, tai ymmärtänyt väärin.
Ehkä olette, hienotunteisuuttanne, osoittaneet liian vähän ilmaisemasta miltä tilanne teistä todellisuudessa tuntuu.
Parempi sanoa suoraan kuin takana harmitella ja tuskailla, se kuitenkin sitten heijastuu tai purkautuu jossain vaiheessa esiin.
Mutta ei äkkirysäyksellä tai ilmoittamatta, vaan pikkuhiljaa ja tilannetta seuraamalla.
Ymmärrän väsymykseen, mutta ymmärrän myös, että pitkäaikainen ja toistuva sairaus vaikuttaa tyttäreenne ja hänen käytökseensä.
Myös alentaen stressinsietokykyä ja kärsivällisyyttä.
Tietenkin hänen tulee sairauteensa jollain tasolla sopeutua ja sen kanssa elää, myös itsenäisesti oppia menemään hoitoihin ja niissä pystyä olemaan.
Mutta autatte ja menette mukaan jaksamisen ja tilanteen mukaan.
Minun on vaikeaa uskoa, että 20v haluaisi edes äitiä tai isää mukaan selvittelemään ja kuuntelemaan terveyteensä liittyviä juttuja. Joku kaveri tai vaikka läheinen sisko/veli olisi ymmärrettävämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni sairastunut (ei kaikki, älkää pillastuko) on aika itsekäs sen sairautensa kanssa ja olettaa omaisiltaan aika paljon. Yleinen mielipidekin on yleensä sen sairastuneen puolella.
Ei siitä turhan puhuta, että joskus sairastavan läheisen rooli voi sairastuttaa sen auttajankin. Aikuisen lapsen kanssa pätee sama kuin vaikka oman vanhemman/sisaruksen jne kanssa: se autetaan, mitä kohtuudella jaksetaan ja sairastuneen tulee pyrkiä itsekin kasvattamaan turvaverkkoaan, eikä kuormittaa jotain yhtä tahoa. Viime kädessä kunnaltakin saa apua, mutta ei välttämättä tilanteessa, jossa on itsenäiseen elämään kykenevä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Moni sairastunut (ei kaikki, älkää pillastuko) on aika itsekäs sen sairautensa kanssa ja olettaa omaisiltaan aika paljon. Yleinen mielipidekin on yleensä sen sairastuneen puolella.
Ei siitä turhan puhuta, että joskus sairastavan läheisen rooli voi sairastuttaa sen auttajankin. Aikuisen lapsen kanssa pätee sama kuin vaikka oman vanhemman/sisaruksen jne kanssa: se autetaan, mitä kohtuudella jaksetaan ja sairastuneen tulee pyrkiä itsekin kasvattamaan turvaverkkoaan, eikä kuormittaa jotain yhtä tahoa. Viime kädessä kunnaltakin saa apua, mutta ei välttämättä tilanteessa, jossa on itsenäiseen elämään kykenevä ihminen.
Tämä! T. Sairastuneen lähiomainen
Et ole kohtuuton, mutta teidän pitää puhua tyttären kanssa asiat selviksi. Että hänen on lopulta pystyttävä selviämään yksin. Korvaava turvaverkko on luotava. Te vanhemmat ette ole ikuisesti siinä auttamassa, kyllähän hänkin sen ymmärtää, vaikka se koville ottaakin. Jos asia ei ala avautumaan ja tytär menee puolustustilaan, koittakaa saada mukaan joku ammattilainen, joka toimii keskustelussa suodattimena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko kertoa, mikä on hänen perussairautensa? Ei sinua kukaan tunnista, koska sairaita ihmisiä on niin paljon. Auttaisi vaan, että voisi suhteuttaa, mimmoinen sairaus kyseessä, että oletko kohtuuton.
En lähde avaamaan sen enempää. Ei hengenvaarallinen, mutta hoitoja on viikoittain. Ja esim flunssat voivat viedä huonoon kuntoon. Ap
En sitten osaa vastata sun kysymykseen.
Miksi tätä yläpeukutetaan? Yrittäkää pliis ymmärtää, ettei täällä kannata todellakaan kertoa kaikkia tietojaan. Anonyymia palstaa ei olekaan. Ainakin mo.dh.et näkevät ip:n ja jos se on kiinteä, voidaan sen avulla katsoa esimerkiksi Hesarin tilaajatiedoista, kenen osoitteesta viestit tulevat.
Olisi korkea aika opetella käymään yksin vastaanotolla. Mutta kyytiä hän varmasti saattaa tarvita. Eipä tuolla ole kiva kuumeessa bussilla matkustella tai kävellä. Eikä tee varmaan sairadellekkaan hyvää kerta on vakava ja kuumeesta mentävä automaattisesti sairaalaan. Sinun tarjous ei ollut kohtuuton, mutta ehkä hetki tollaiselle oli väärä. Olisin itse varmaan ollut huolesta sekaisin jos lapsellani olisi samanlainen tilanne. Ota asia puheeksi ja opettakaa käymään yksin. Tarjotkaa vaikka sitä avustusta taksiin tai kuljettakaa, mutta ette mene itse vastaanotolle mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko kertoa, mikä on hänen perussairautensa? Ei sinua kukaan tunnista, koska sairaita ihmisiä on niin paljon. Auttaisi vaan, että voisi suhteuttaa, mimmoinen sairaus kyseessä, että oletko kohtuuton.
En lähde avaamaan sen enempää. Ei hengenvaarallinen, mutta hoitoja on viikoittain. Ja esim flunssat voivat viedä huonoon kuntoon. Ap
En sitten osaa vastata sun kysymykseen.
Miksi tätä yläpeukutetaan? Yrittäkää pliis ymmärtää, ettei täällä kannata todellakaan kertoa kaikkia tietojaan. Anonyymia palstaa ei olekaan. Ainakin mo.dh.et näkevät ip:n ja jos se on kiinteä, voidaan sen avulla katsoa esimerkiksi Hesarin tilaajatiedoista, kenen osoitteesta viestit tulevat.
Ja muutenkin, joihinkin sairauksiin sairastuu yksittäisiä, mahdollisesti kymmeniä vuodessa. Ei ole mitenkään poissuljettua, että samaan aikaan osastolla olleita tai heidän omaisiaan palstailee täällä.
Ei tuo minusta kohtuutonta ole, vaikka tiedänkin etten itse pystyisi tekemään lapselleni noin.
Itse lähdin sairaana viemään isäänikin lääkäriin (70 km/suunta) kun kieltäytyi menemästä kelataksilla. Odotin lääkärissä yli 3 tuntia.