Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton, tyttären sairaus
30.03.2018 |
Huoh, aikuinen tyttäreni (20v) sairastaa vakavaa perussairautta. Diagnoosin sai 17-vuotiaana.
Hän asuu omillaan, mutta on sairautensa suhteen vielä täysin riippuvainen meistä vanhemmista. Käyntejä sairaalassa on viikottain, lisäksi hänen tulee mennä herkästi päivystykseen. Joten olemme isänsä kanssa häntä sitten vieneet, olleet mukana vastaanotoilla jne. Aikaa menee useita tunteja per käynti.
Vaikka tunnen tuskaa tyttären puolesta, olen myös väsynyt olemaan aina valmiudessa lähteä kuskaamaan ja seuraksi vaikkapa päivystykseen. Eilen hänelle oli noussut kuume ja olisi taas pitänyt lähteä. Olimme juuri menossa saunaan ja kumpikin väsyneitä miehen kanssa, joten tarjouksiin laittamaan hänen tililleen taksirahaa ja käskin mennä itse. Tai pyytää jotain kaveria seuraksi.
Nyt hän on koko päivän lähetellyt viestejä, kuinka pettynyt on ja kuinka kohtuuttomia olimme. Kuinka pelottaa ja tuntuu pahalta, ettei olla tukena.
En tiedä, onko kohtuutonta olla väsynyt omainen, ja välillä olettaa, että aikuinen voi huolehtia itsekin itsestään?
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaissairaan lapsen (alaikäinen vielä) äitinä sanon, että autatte sen minkä jaksatte, mutta on hirveän tärkeää huolehtia, että tosiaan jaksaa. Omaisen sairaus vie voimat kaikilta, ja kyllä, aikuinen lapsi pystyy jo toimimaan itsekin. Etenkin, kun sairaus ei ole tuore asia enää. Eikä sairaaltakaan tarvitse sietää ilkeää tai epäkunnioittavaa käytöstä.
Tsemppiä sinulle ja tyttärellesi.
Kiitos tsempeistä. Jaksamista teillekin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes jaksanut lukea aloitusta loppuun, mutta ei vanhempien kuulu auttaa lapsiaan loputtomiin. Vanhemmillakin on oma elämä ja se on hirveä taakka, jos sairas lapsi asuu lähellä ja takertuu koko ajan. Elämä on julmaa, mutta täällä pitää pärjätä omillaan,
Vierailija kirjoitti:
Vaikka täysi-ikäinen olisi kuinka sairas, tulisi hänenkin ottaa vähitellen enemmän vastuuta itsestään. Vaikka sitten näin, että joutuu joskus menemään terveyskeskukselle yksin. Ainakin sellaisina päivinä, kun sinulla ja puolisollasi on oma elämä elettävänänne ja olette myös itse väsyneitä. Puhu tästä tyttärellesi. Kyllä hänen tulisi ymmärtää se, että teillä on myös jaksonne jolloin olette väsyneitä ja oikeasti tarvitsette omaa aikaa. Ei ole kohtuutonta, että toinen joutuu välillä hoitamaan asiansa yksin.
Mutta älä jätä häntä omilleen kertarysäyksellä. Askel kerrallaan. Tarjosit nytkin apua, vaikkakin taksikyydin tukemisen muodossa, josta hatunnosto. Ei ole helppoa, jos tytär kokee että onkin yhtäkkiä kovin yksin ja omillaan. Rakentava keskustelu voisi tehdä hyvää, loukkaantuu tytär siitä sitten tai ei.
N42
Onko sulla mitään kokemusta sairauksista tai sairaan? Yleensä krooninen sairaus ei mene ohi ja tule helpommaksi ajan kanssa, useammin pahenee. Jos kolme vuotta on jo sen kanssa mennyt, niin on jo varmaan aika paljon oppinut huolehtimaan itsestään, että tuskin se itsenäistymisen pikkuhiljaa harjoittelu tässä kohtaa auttaa. Jos ei porukat pääse viemään sairaalaan, sitten siihen tarvitaan joku muu. Mun mielestä kannattaisi varata aikaa sairaalan sosiaalityöntekijälle tuossa tilanteessa ja puhua tilanteesta. Kaupungilta voi saada jotain taksilippuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on 20-vuotias ja asuu omillaan.
Asuu omillaan.
Kyllä silloin pitää pärjätä ihan itse, varsinkin kun vielä saa taksirahaa ilmaiseksi.
Ihan mielellään käymme mukana lääkärissä, ihan jo senkin vuoksi, että on sitten ne ylimääräiset korvat kuuntelemassa ohjeita jne. Mutta jatkuva hälytysvalmiudessa oleminen aikuiselle tuntuu välillä todella rankalta. Emme ole missään uskaltaneet matkustaakaan tms diagnoosin jälkeen, jos apua vaikka tarvitsee. Ap
Ei hengenvaarallinen sairaus, ollut päällä jo 3 vuotta.
Olette yksinkertaisesti totuttaneet lapsenne liian hyvän päälle. Hän on tottunut pitämään teitä hovipalvelijoinaan. Ja te olette tähän suostuneet, ette enää elä omaa elämäänne vaan pokkuroitte hänen peräänsä.
Tässä tilanteessa sekä lapsen että vanhempien pitää kasvaa kypsemmiksi.
Perussairas pääsee taksilla sairaalaan myös valtion laskuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä alan sairaus se on? Sen kyllä voit varmaan paljastaa? Iho, vatsa , sydän? Muuten ei uskota, vaan oot provo.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka täysi-ikäinen olisi kuinka sairas, tulisi hänenkin ottaa vähitellen enemmän vastuuta itsestään. Vaikka sitten näin, että joutuu joskus menemään terveyskeskukselle yksin. Ainakin sellaisina päivinä, kun sinulla ja puolisollasi on oma elämä elettävänänne ja olette myös itse väsyneitä. Puhu tästä tyttärellesi. Kyllä hänen tulisi ymmärtää se, että teillä on myös jaksonne jolloin olette väsyneitä ja oikeasti tarvitsette omaa aikaa. Ei ole kohtuutonta, että toinen joutuu välillä hoitamaan asiansa yksin.
Mutta älä jätä häntä omilleen kertarysäyksellä. Askel kerrallaan. Tarjosit nytkin apua, vaikkakin taksikyydin tukemisen muodossa, josta hatunnosto. Ei ole helppoa, jos tytär kokee että onkin yhtäkkiä kovin yksin ja omillaan. Rakentava keskustelu voisi tehdä hyvää, loukkaantuu tytär siitä sitten tai ei.
N42
Kiitos tästä. Me tosiaan olemmekin jutelleet, ja jutelleet siitäkin, että välillä voi myös pyytää jotain ystävää kyyditsemään jne koska töidenkin puolesta voi olla vaikeaa järjestää. Hän on kyllä sinänsä ihan yymmärtäväinen ollut, mutta ollessaan sitten huonommassa kunnossa, ikäänkuin taantuu ja loukkaantuu (ymmärrän toisaalta, onhan se pelottavaa sairastaa ja olla kurjassa kunnossa). Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edes jaksanut lukea aloitusta loppuun, mutta ei vanhempien kuulu auttaa lapsiaan loputtomiin. Vanhemmillakin on oma elämä ja se on hirveä taakka, jos sairas lapsi asuu lähellä ja takertuu koko ajan. Elämä on julmaa, mutta täällä pitää pärjätä omillaan,
Voisi melkein veikata, että vielä suurempi taakka on, jos lapsi lyö hanskat tiskiin sairauden hoitamisen suhteen
Kerropa ap ikäsi ja miehesi ikä. Onko muita lapsia? Oletteko molemmat työelämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 19v ja sairastan myös vakavaa sairautta. Asun vanhempieni luona ja tarvitsen paljon apua. Vanhempani ovat väsyneitä. Mutta minä en ole aikuisen tasolla, en läheskään. Onkohan sinunkaan tyttäresi? Palvelutaloon en suostu, eikä vanhempanikaan halua minua sinne.
Palvelutalo voi olla paras vaihtoehto
Vierailija kirjoitti:
Perussairas pääsee taksilla sairaalaan myös valtion laskuun.
Omavastuu on 25e ja maksukatto 300e/ vuosi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En epäröisi auttaa lastani oli hän minkäikäinen tahansa. On paljon vanhempia jotka hoitavat sairaita lapsiaan 24/7. Kai teillä sitä vapaa-aikaakin on. Ette sentään ole tyttärenne kanssa jatkuvasti.
On meillä vapaa-aikaa. Mutta on työtkin, pari kotona asuvaa nuorempaa sisarusta ja omiakin terveyshuolia. Ja kyllä, autamme ja pyrimme aina olemaan tukena. Mutta niin, ehkä se on kohtuutonta olla itsekin tilanteeseen väsynyt. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perussairas pääsee taksilla sairaalaan myös valtion laskuun.
Omavastuu on 25e ja maksukatto 300e/ vuosi. Ap
Antakaa taksirahaa ja niin minkä alan sairaus kyseessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä jonkun aikaisemmin kommentoineen kanssa, kysykää neuvoa sairaalan sosiaalityöntekijältä. Olisiko hänelle mahdollista saada esim. henkilökohtainen avustaja tai tukihenkilö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes jaksanut lukea aloitusta loppuun, mutta ei vanhempien kuulu auttaa lapsiaan loputtomiin. Vanhemmillakin on oma elämä ja se on hirveä taakka, jos sairas lapsi asuu lähellä ja takertuu koko ajan. Elämä on julmaa, mutta täällä pitää pärjätä omillaan,
Voisi melkein veikata, että vielä suurempi taakka on, jos lapsi lyö hanskat tiskiin sairauden hoitamisen suhteen
Tuskin. Loppujen lopuksi kaikkie immeiset tulee heinää kasvamaan, ennemmin tai myöhemmin. Moni ihminen elää täällä pitkään (vanhaksi) toisten riesana, vaikka ei huolehdi sairauksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 19v ja sairastan myös vakavaa sairautta. Asun vanhempieni luona ja tarvitsen paljon apua. Vanhempani ovat väsyneitä. Mutta minä en ole aikuisen tasolla, en läheskään. Onkohan sinunkaan tyttäresi? Palvelutaloon en suostu, eikä vanhempanikaan halua minua sinne.
Palvelutalo voi olla paras vaihtoehto
Toivottavasti tää kommentti oli surkee provo tai huono vitsi. Nuori perussairas ihminen palvelutaloon? :D Mieti, mitä tämä tekisi hänen psyykkiselle hyvinvoinnilleen ja sosiaaliselle elämälle.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 19v ja sairastan myös vakavaa sairautta. Asun vanhempieni luona ja tarvitsen paljon apua. Vanhempani ovat väsyneitä. Mutta minä en ole aikuisen tasolla, en läheskään. Onkohan sinunkaan tyttäresi? Palvelutaloon en suostu, eikä vanhempanikaan halua minua sinne.
Tyttäreni on lukion jälkeen muuttanut omaan kotiin ja sinänsä kyllä asioistaan osaa oikein huolehtia. Elää ihan normaalin nuoren aikuisen elämää, pois lukien hoidoissa käynnit ja se, että infektiot voivat vetää huonoon kuntoon. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tytärtä auttaa löytämään asunto läheltä sairaalaa? Voisi mennä itse aina kun tilanne sen vaatii.
Ei hän kovin kaukana asukaan. 10min taksimatka. Yhdellä bussilla myös pääsee tarvittaessa. Ap
En tiedä omaa sairasta lastani kyllä auttaisin ihan kaikessa. Väsynyt tai ei.
Se ongelma tulee lasten kanssa, terveidenkin, kun yhtäkkiä pistetään omilleen. Meillä on myös lapsella pitkäaikaissairaus, joka todettiin lapsen ollessa noin 10-vuotias. Sitä mukaa kun ikää tuli, hän alkoi huolehtia itse itsestään. Kun ekan kerran laitoin soittamaan verikokeen tulokset, jännitti kamalasti ja mä olin vieressä, että saa antaa puhelimen mulle, jos menee lukkoon. Hyvin se meni. Monta kertaa olin vielä vieressä ja joskus antoi puhelimen mulle sitten kuitenkin, kun jotain vaikeampaa asiaa oli. Siihen itsenäistymiseen pitää vain opettaa vähitellen ja myös teroittaa lapselle, että vanhemmat ovat joskus pois ja ehkä sitä ennen hoidettavia itsekin.