Täpötäydet, sotkuiset ja ahtaat kodit

Ihmettelen näitä anoppiloiden kuolinsiivouksia jo etukäteen valittelevia.

Teillähän ei ole perintöön mitään osaa tai arpaa, ellei testamentissa toisin lue, niin voitte pestä kätenne koko hommasta.

Oikeasti risoo ihmiset, jotka teatraalisesti huokailevat "kovasta hommasta" vaikkei kukaan ole pyytänyt tekemään yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän minua ahdistaa vitivalkoisiksi sisustetut kodit joissa ei näy elämisen merkkejä. Just ja just valokuvaamisen ajaksi laitettu joku pääsiäiskoriste pöydälle. Lapset valkoisissaan mutta missään ei näy leluja tms.

Tämä ketju ei ymmärtääkseni käsittele normirajojen sisällä olevaa boheemia sekavuutta missä on joku lelu ja sohvatyyny lattialla ja viltti vinossa, vaan ylimenevää hamstraamista missä ei ole enää järkeä ja toiminnallisuus on kadonnut.

Annan elävän esimerkin: Yhdessä ~20 neliön huoneessa oli 4 kuvaputkitelkkaria joista yksi toimiva ja muut niin rakkaita ettei voi heittää pois, muutama radio, 2 sohvaa, sänky, 2 nojatuolia, sohvapöytä, kolmen palan lastulevykirjahylly, 2 lipastoa ja päälle kaikki pikkusälä joka pinnalla ynnä vielä kirja + lehtipinot, joita kukaan ei koskaan lue mutta pois ei voi heittää. Kulkemista varten oli pikku kujat ja koko ajan piti varoa ettei iske jalkaa mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aina että eikö ihmiset enää hahmota miltä ne kotinsa näyttää.

Pääsiäistervehdyksissäkin näkyy keittiön tasoja jotak ihan täynnä tavaraa, ikkunalaudat, lipastojen päälliset jne.

Ja huonekaluja niin paljon ettei lattiatilaa näy.

Tulee ahdistava olo jo pelkästä katsomisesta.

Ikkunalauta on juuri sitä varten, että siihen laitetaan kukkia, kynttilöitä ja koriste-esineitä, muutenhan se olisi tarpeeton. Samoin lipasto, miksi ostaa koriste-esineitä jos ne eivät saa näkyä? Miksi lattian pitäisi näkyä? Eihän sillä ole mitään virkaa, tyhjä lattia, mitä ssillä tekee?

Jokaiselle oma koti on juuri sellainen kuin itse haluaa, pidä sinä oma kotisi oman makusi mukaisena ja muut pitävät omansa.

up

Meillä oli isot päivälliset eilen jotka jatkui reilusti yli puolenyön. Yöllä pestiin 2 koneellista tiskiä ja ladottiin loput tiskipöydälle. Nukuttiin pitkään ja klo 9 laitoin 3. koneellisen pyörimään. Muutama viinilasi jäi vielä odottamaan tiskaamista. Klo 10 kämppä oli täysin siisti. Lattioita emme sentään imuroineet uudelleen mutta lakaisin vähän muruja lattialta, pyyhin pöydät ja laitoin viimeiset tavarat paikoilleen.

En ymmärrä miten joillekin voi olla vaikeaa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmm.. jotenkin aina tällaiset keskustelut ajautuvat siihen kuinka raskasta perikunnalle on siivota toisen jäljet. Elämme kuollaksemme?

Kyllä tämä on ihan vakava asia. Jo vanhempien eläessä hamsterikodista saattaa tulla pahoja terveysongelmia, vaara asuntoja(palokuorma, vaikea liikkua rollaattorilla tai huonolla tasapainolla, kaatumiset=päänmurtumat(aivoverenvuoto, isot leikkausoperaatiot), lonkkamurtumat), hengitystieongelmat, ötökkäongelmat. Rahaakin menee tuhottomasti kun ei mistään raaski luopua, esim. ajat sitten jo muutettu kaupunkiin mutta maatilasta roinineen ei raaskita luopua vuosikymmeniin, ylläpito, kiinteistövero(tonneja), tienhoitomaksut, sähkömaksut, jätemaksut kuitenkin juoksee + remontit.

Sitten kun aletaan varastohuoneita, aittoja ja navettoja raivaamaan niin hengitystieongelmat ovat helposti edessä. Aika moni on saanut kuolinpesänraivauksesta pysyvän hengitystievaivan.

Itse olen raivannut 15 vuotta lapsuudenkotiani(yksin) ja tuloksena vaikea ahdistus, burn out(pari vuotta ollut saikulla) ja hengitystieongelmat. Rutkasti on rahallisia menetyksiä ollut, ihan jo työtulojen menetys, minun sekä vanhempani sairaala- ja hoitokulut sekä korjauskulut. Yhdestä maatilasta päästy eroon, nyt jäljellä kaupunkiasunto jota vanhempani tuhoaa. Minulle on mielestäni kohtuuttomasti jätetty roinanhimolla vaivaa. Minun elämäni on osittain tuhottu. Sinun mielestäsi ilmeisesti lapsen tulee elää vain sitä varten että vanhempi saa hamstrata?

On ihan perusjuttu käyttää hengityssuojainta, kun lähdetään esimerkiksi tyhjentämään vanhaa varastona käytettyä aittaa/autotallia/muuta piharakennusta, ullakkoa tai vanhan talon komeroita.

Ja eiköhän ne talon tai tilan myynnistä saadut rahat kata raivauksen kumminkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen asuu niin kuin itse tykkää. Mielestäni kivaa kun oikea elämä näkyy eikä vaivalla lavastettu kulissi.

Kertoo sinusta ihmisenä paljon että siisti koti on "vaivalla lavastettu kulissi".

Tuskin tuossa tarkoitettiin perussiistiä kotia. Itse en tykkää näistä kokovalkoisista tai musta/metalliminimalistisista nykykodeista. Liian kliinisiä, tulee ikävästi mieleen sairaalat ja niiden vastaanottohuoneet. Lisäksi valkoinen on tosi anteeksiantamaton, vähän epäilen, että lapset saavat kuulla tekemisistään olohuoneessa vähän väliä.

olen tosiaan aikamoinen hamsteri ja mm. vaatteita on kertynyt satoja kappaleita. Nyt olen ajatellut pitää pian totaalisen ostoboikotin vaatteille, etten osta enää mitään vuosiin. Koska vähän on pakko, koska ne eivät mahdu päälle. Niitäkin tullut ostetuksi alennuksista. Muistan vielä kun joskus 2005 tuli työkkärin kurssiuhka ja totesin, ettei minulla ollut edes päälle mahtuvia housuja kurssille mennäkseni. Ehkä sitä on sitten arvioinut kokonsa väärin vaatteita hankkiessaan . Ja pidän kyllä kovasti vaatteista.. nyt on tuloja enemmän ja suurinpiirtein eniten kuluttanut vaatteisiin.

Muita suosikkikohteita ovat kosmetiikka, hajuvedet (joita kymmeniä) ja sisustustarvikkeet. Ja koruja tietysti on niin paljon, etteivät mahdu mihinkään. Niidenkin suhteen olen päättänyt, etten enää osta mitään.

Paljon mietin sitä että kapeat käytävät ja tavaraa kerroksissa joka puolella. Mutta koen itseni ihan hillittömäksi tavaran suhteen.

Olisiko vinkkejä ostohimon hillitsemiseksi?

Vierailija kirjoitti:

olen tosiaan aikamoinen hamsteri ja mm. vaatteita on kertynyt satoja kappaleita. Nyt olen ajatellut pitää pian totaalisen ostoboikotin vaatteille, etten osta enää mitään vuosiin. Koska vähän on pakko, koska ne eivät mahdu päälle. Niitäkin tullut ostetuksi alennuksista. Muistan vielä kun joskus 2005 tuli työkkärin kurssiuhka ja totesin, ettei minulla ollut edes päälle mahtuvia housuja kurssille mennäkseni. Ehkä sitä on sitten arvioinut kokonsa väärin vaatteita hankkiessaan . Ja pidän kyllä kovasti vaatteista.. nyt on tuloja enemmän ja suurinpiirtein eniten kuluttanut vaatteisiin.

Muita suosikkikohteita ovat kosmetiikka, hajuvedet (joita kymmeniä) ja sisustustarvikkeet. Ja koruja tietysti on niin paljon, etteivät mahdu mihinkään. Niidenkin suhteen olen päättänyt, etten enää osta mitään.

Paljon mietin sitä että kapeat käytävät ja tavaraa kerroksissa joka puolella. Mutta koen itseni ihan hillittömäksi tavaran suhteen.

Olisiko vinkkejä ostohimon hillitsemiseksi?

Voisit tietenkin yrittää laihtua, jotta mahtuisit vaatteisiisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aina että eikö ihmiset enää hahmota miltä ne kotinsa näyttää.

Pääsiäistervehdyksissäkin näkyy keittiön tasoja jotak ihan täynnä tavaraa, ikkunalaudat, lipastojen päälliset jne.

Ja huonekaluja niin paljon ettei lattiatilaa näy.

Tulee ahdistava olo jo pelkästä katsomisesta.

Ikkunalauta on juuri sitä varten, että siihen laitetaan kukkia, kynttilöitä ja koriste-esineitä, muutenhan se olisi tarpeeton. Samoin lipasto, miksi ostaa koriste-esineitä jos ne eivät saa näkyä? Miksi lattian pitäisi näkyä? Eihän sillä ole mitään virkaa, tyhjä lattia, mitä ssillä tekee?

Jokaiselle oma koti on juuri sellainen kuin itse haluaa, pidä sinä oma kotisi oman makusi mukaisena ja muut pitävät omansa.

Roina on eri asia kuin koriste-esine.

Plus lattia on myös liikkumista varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän minua ahdistaa vitivalkoisiksi sisustetut kodit joissa ei näy elämisen merkkejä. Just ja just valokuvaamisen ajaksi laitettu joku pääsiäiskoriste pöydälle. Lapset valkoisissaan mutta missään ei näy leluja tms.

Tämä ketju ei ymmärtääkseni käsittele normirajojen sisällä olevaa boheemia sekavuutta missä on joku lelu ja sohvatyyny lattialla ja viltti vinossa, vaan ylimenevää hamstraamista missä ei ole enää järkeä ja toiminnallisuus on kadonnut.

Annan elävän esimerkin: Yhdessä ~20 neliön huoneessa oli 4 kuvaputkitelkkaria joista yksi toimiva ja muut niin rakkaita ettei voi heittää pois, muutama radio, 2 sohvaa, sänky, 2 nojatuolia, sohvapöytä, kolmen palan lastulevykirjahylly, 2 lipastoa ja päälle kaikki pikkusälä joka pinnalla ynnä vielä kirja + lehtipinot, joita kukaan ei koskaan lue mutta pois ei voi heittää. Kulkemista varten oli pikku kujat ja koko ajan piti varoa ettei iske jalkaa mihinkään.

Tämä palsta on kyllä ihana. Jokunen lelu lattialla ja viltti vinossa on boheemia sekavuutta. Ja sitten on sen normaalin ylimenevää, jos on neljä kuvaputkitelkkaria jne.

Mihinkähän tälle jatkumolle oma perheeni mahtaa sijoittua? Kuvaputkitelkkareita ei ole yhtään, mutta lattialla on aika paljon kaikkea tarpeellista. Asumme kolmiossa, ja meitä on viisi.

Olen nyt nähnyt muutaman eri ikäisen miespuolisen kämpän, ja voi luoja että ne on paskaisessa kunnossa. Lisäksi toisella on aivan jumalaton rojuongelma. Kaikki tasot, myös liesi, sohva, nojatuoli yms. niin täys kamaa, että eihän siellä kämpässä pysty liikkumaan kuin polkuja pitkin.

Nämä kämpät ovat jo terveydelle vaarallisia. Naapurillekin. Siinä kun joku telkku syttyy pölyn takia palamaan, niin palaa iloisen isolla tulella, ja todella nopeasti varmasti naapurinkämpätkin. Saatikka, että varmaan pikkueläjät rupeaa viihtymään noin likaisissa kämpissä. Ja nehän leviää kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä anoppiloiden kuolinsiivouksia jo etukäteen valittelevia.

Teillähän ei ole perintöön mitään osaa tai arpaa, ellei testamentissa toisin lue, niin voitte pestä kätenne koko hommasta.

Oikeasti risoo ihmiset, jotka teatraalisesti huokailevat "kovasta hommasta" vaikkei kukaan ole pyytänyt tekemään yhtään mitään.

Aivan näin. Tästä keskustelusta paistaa myös tietty normatiivisuus. Viimeisen päälle konmarittajat pitävät avaria tyhjiä minimalistisia tilojaan jonain sääntönä, johon ei sallita poikkeuksia.  Mutta tosiaan voin kertoa, että nyt on vastavetona trendiksi nousemassa nimenomaan kerroksellisuus, viherkasvien viidakko, kirjojen runsaus... Nämä ovat esillä lähes jokaisessa sisustuslehdessä tällä hetkellä.

Toisekseen on tosiaan vaikea ymmärtää tätä, että aina maristaan siitä, kuinka anoppi puuttuu joka asiaan, joka ei hänelle kuulu ja kuinka hän nonstop yrittää manipuloida "ydinperheen" asioita. Tässä ketjussa miniäarmeija on kuitenkin ihan samanlainen. Halutaan puuttua toisen kotiin ja sisustukseen, kun anopilla on ihan väärä tapa sisustaa ja elää...?

Minusta tuntuu, että tätä aihetta käsittelevissä keskusteluissa törmään aina seuraavaan ajatukseen: tavaraa täynnä olevat kodit ovat kauniita ja persoonallisia ja niissä näkyy ihanasti elämän jälki, mutta vähän hillitymmällä tavaramäärällä varustetut kodit ovat tylsiä ja persoonattomia sopulikoteja eivätkä oikeastaan koteja ollenkaan. Mistä tämä ajattelu kumpuaa? Makuja on erilaisia, jokainen menköön tyylillään. Oman kotini tavaramäärän olen pyrkinyt pitämään hillittynä, koska minusta väljempi ympäristö on kauniimpi ja viihdyn sellaisessa paremmin. Itse en kestä ajatusta asumisesta tavaraa täynnä olevassa kodissa, jossa mitään pintaa ei näy tavaroiden alta, mutta jollekin toiselle se ei ole ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm.. jotenkin aina tällaiset keskustelut ajautuvat siihen kuinka raskasta perikunnalle on siivota toisen jäljet. Elämme kuollaksemme?

Kyllä minusta tuokin asia on miettimisen arvoinen, vaikka nyt ei eläisikään kuollakseen. En halua, että kuoltuani lapseni joutuvat perkaamaan hirvittävää rojupesää ja miettimään, että mihin joutuvat jonkun 800 posliinipatsaan kanssa (ja siis minulla ei ole 800 posliinipatsasta, tuo oli vain esimerkki). Ja eikö jätemaksujakin tule ihan valtavasti sitten? Uskon, että lapseni haluavat käyttää rahansa johonkin muuhun kuin minun tavaroideni viemiseen jäteasemalle.

Eikö tässäkin asiassa kohtuus ole ihan hyvä juttu? Ei nyt kenenkään tarvitse asua tyhjennetyssä kodissa vain sen takia, että perikunnalla olisi aikanaan helpompaa. Toki kodissa saa ja pitää olla itselle tärkeitä tavaroita, mutta voihan sitä miettiä, että onko kenellekään kuoltuani hyötyä vintille säilötystä tuhannesta sanomalehdestä tai 20 vanhasta kattilasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aina että eikö ihmiset enää hahmota miltä ne kotinsa näyttää.

Pääsiäistervehdyksissäkin näkyy keittiön tasoja jotak ihan täynnä tavaraa, ikkunalaudat, lipastojen päälliset jne.

Ja huonekaluja niin paljon ettei lattiatilaa näy.

Tulee ahdistava olo jo pelkästä katsomisesta.

Ikkunalauta on juuri sitä varten, että siihen laitetaan kukkia, kynttilöitä ja koriste-esineitä, muutenhan se olisi tarpeeton. Samoin lipasto, miksi ostaa koriste-esineitä jos ne eivät saa näkyä? Miksi lattian pitäisi näkyä? Eihän sillä ole mitään virkaa, tyhjä lattia, mitä ssillä tekee?

Jokaiselle oma koti on juuri sellainen kuin itse haluaa, pidä sinä oma kotisi oman makusi mukaisena ja muut pitävät omansa.

Roina on eri asia kuin koriste-esine.

Plus lattia on myös liikkumista varten.

Vaikka kengän koko olisi 46 niin ei se jalka lattialla paljoa tilaa vie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aina että eikö ihmiset enää hahmota miltä ne kotinsa näyttää.

Pääsiäistervehdyksissäkin näkyy keittiön tasoja jotak ihan täynnä tavaraa, ikkunalaudat, lipastojen päälliset jne.

Ja huonekaluja niin paljon ettei lattiatilaa näy.

Tulee ahdistava olo jo pelkästä katsomisesta.

Ikkunalauta on juuri sitä varten, että siihen laitetaan kukkia, kynttilöitä ja koriste-esineitä, muutenhan se olisi tarpeeton. Samoin lipasto, miksi ostaa koriste-esineitä jos ne eivät saa näkyä? Miksi lattian pitäisi näkyä? Eihän sillä ole mitään virkaa, tyhjä lattia, mitä ssillä tekee?

Jokaiselle oma koti on juuri sellainen kuin itse haluaa, pidä sinä oma kotisi oman makusi mukaisena ja muut pitävät omansa.

Roina on eri asia kuin koriste-esine.

Plus lattia on myös liikkumista varten.

Vaikka kengän koko olisi 46 niin ei se jalka lattialla paljoa tilaa vie.

Jos et käytä niitä tavaroita edes viikottain, niin ovat turhia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menemme huomenna anoppilaan ja siellä on juuri tuollaista.

Kun tulemme, menen heti kylppäriin jätesäkin kanssa.

Heitän syvälikaiset pyyhkeet pois ja koko lehtikasa, joissa on kusitippoja, roskiin.

Tyjyt aineet vaikuttamaan ja saan seinät, pytyn ja lavuaarin valkoisiksi.

Siinä menee tunnista kahteen ja muodonmuutos on melkoinen. Appi aina valittaa kun heitän kaikki roskiin. Vien aina jätesäkin hänelle ja sanon käy läpi.

Me käydään appivanhempien luona pari krt vuodessa. Kylppäri on ehdottomasti sotkuisin, mutta ei siellä mikään ole edes tyydyttävän näköinen.

Ongelma on, että asuvat lähellä tunnettua laskettelupaikkaa, ei puhettakaan, että raaskisi vuokraa hotellihuoneen.

Kun kylppärin saan kuntoon, voi vähän aikaa olla. Mutta aamulla viimeistään siivoan keittiön. Jääkaapista mm löytyy melkoisia bioviljelmiä.

Paikkakunnalla asuu paljon mieheni lapsuudenystäviä.

Loma menee siihen, että isovanhemmat ovat lasten kanssa, mies paljon ystävien ja minä siivoan.

Elokuussa lähti varmaan 10 jätesäkillistä roskiin, nyt varmaan sama määrä.

Kyllä anoppikin sanoi taas viimeksi on kivempi olla, kun olen siivonnut. Niin

Sulla on erikoinen tapa viettää lomia - siis mitä v*ttua sä siivoat sitä anoppilaa kaikki lomasi?

Kaikki lomat.

Nyt 2 pv, toinen krt max 3 pv. Vuodessa 365 pv, josta menee n 5 pv heillä.

Nämä henkilöt ovat mieheni vanhemmat. Lapsemme isovanhemmat.

Se, että heillä on sotkuista, ei tarkoita meidän pitää hylätä heidät.

Minä en voi olla niin sotkussa ja en päästä lapsiamme siellä vessaan ennen kuin olen kuurannut. En tiedä mitä kasvillisuutta siellä kasvaa.

Mielummin näin kuin että ollaan kipeitä.

Kyllä tyhjää lattiatilaa tarvii myös. Lasten leikkeihin, kotijumppaan, jotkut tykkää istua lattialla, kotieläinten oleskelu tapahtuu usein lattioilla ja siivoaminen helpottuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menemme huomenna anoppilaan ja siellä on juuri tuollaista.

Kun tulemme, menen heti kylppäriin jätesäkin kanssa.

Heitän syvälikaiset pyyhkeet pois ja koko lehtikasa, joissa on kusitippoja, roskiin.

Tyjyt aineet vaikuttamaan ja saan seinät, pytyn ja lavuaarin valkoisiksi.

Siinä menee tunnista kahteen ja muodonmuutos on melkoinen. Appi aina valittaa kun heitän kaikki roskiin. Vien aina jätesäkin hänelle ja sanon käy läpi.

Me käydään appivanhempien luona pari krt vuodessa. Kylppäri on ehdottomasti sotkuisin, mutta ei siellä mikään ole edes tyydyttävän näköinen.

Ongelma on, että asuvat lähellä tunnettua laskettelupaikkaa, ei puhettakaan, että raaskisi vuokraa hotellihuoneen.

Kun kylppärin saan kuntoon, voi vähän aikaa olla. Mutta aamulla viimeistään siivoan keittiön. Jääkaapista mm löytyy melkoisia bioviljelmiä.

Paikkakunnalla asuu paljon mieheni lapsuudenystäviä.

Loma menee siihen, että isovanhemmat ovat lasten kanssa, mies paljon ystävien ja minä siivoan.

Elokuussa lähti varmaan 10 jätesäkillistä roskiin, nyt varmaan sama määrä.

Kyllä anoppikin sanoi taas viimeksi on kivempi olla, kun olen siivonnut. Niin

Sulla on erikoinen tapa viettää lomia - siis mitä v*ttua sä siivoat sitä anoppilaa kaikki lomasi?

Hän on saita ihminen, joka viettää mieluummin lomansa anoppilaa siivoten kuin hotellihuoneessa viihtyen.

Appivanhemmat asuvat ison talvikohteen vieressä. Kaikki, jotka tunnemme toimivat samalla tavalla.

Jos menemme sinne sesonkina, emme mene hotelliin vaan huone myydään jollekin, joka tulee sinne perheenä lomalle ja jättää oikeesti rahaa.

Hotellin hinta on n 250 e vrk. Päälle hissiliput, syöminen, juominen, muut ostokset, lentoliput tai muut ja mahdollisesti autonvuokraus, polttoaine jne.

Perhe voi jättää pääsiäisenä useita tonneja kohteeseen vain siksi, että heillä on siellä vuokrattuna huone.

Jos me vuokraisimme huoneen, emme toisi niin paljon tuloa. Siksi sesonkina asumme appivanhempieni luona, lapset saavat olla isovanhempien kanssa aamusta iltaan, mies näkee vanhoja ystäviään ja minä huolehdin, että isovanhemmilla on taas vähän aikaa siistimpää.

Appeni on kerran liukastunut, kun lattialla olevaan mainoslehtiseen. Joutui lonkkaleikkaukseen ja vähän aikaa tämän jälkeen lattiat olivatkin tyhjemmät.