Täpötäydet, sotkuiset ja ahtaat kodit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nii mutku on muotia vihata konmaria ja minimalismia. Ei saa kato olla kaikuva huone. On muotia hamstrata ja haukkua marittajia, saa tuntea itsensä paremmaksi. Lapsille paras perintö on hamsterin pesä, sellainen jonka raivaamiseen menee vuosi kuudelta lapselta puolisoineen ja jätemaksu 18 000(kuulin juuri tällaisesta tapauksesta).

Voi kauheaa. Minulla tuo tilanne edessä, kun vanhemmat ei saa tavaroitaan hallintaan lapsuudenkodissani. Itse vihaan tavarapaljoutta (ei yllättävää, kun kasvoin sen keskellä), ja suunnitelma on tehdä tuosta kauniista järvenrantatalosta simppeli ja tyhjä heidän jälkeensä. Jätekuljetuksiinhan ne perintörahat menee. :(

Käsittämätöntä, että on olemassa ihmisiä, jotka suunnittelevat vanhempiensa eläessä, mitä he tekevät vanhempien kodilla näiden kuoleman jälkeen.

Sydän murtuisi, jos omat lapseni välittäisivät minusta vain omaisuuteni takia ja odottaisivat kieli pitkällä, miten lyövät sen lihoiksi kuolemani älkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menemme huomenna anoppilaan ja siellä on juuri tuollaista.

Kun tulemme, menen heti kylppäriin jätesäkin kanssa.

Heitän syvälikaiset pyyhkeet pois ja koko lehtikasa, joissa on kusitippoja, roskiin.

Tyjyt aineet vaikuttamaan ja saan seinät, pytyn ja lavuaarin valkoisiksi.

Siinä menee tunnista kahteen ja muodonmuutos on melkoinen. Appi aina valittaa kun heitän kaikki roskiin. Vien aina jätesäkin hänelle ja sanon käy läpi.

Me käydään appivanhempien luona pari krt vuodessa. Kylppäri on ehdottomasti sotkuisin, mutta ei siellä mikään ole edes tyydyttävän näköinen.

Ongelma on, että asuvat lähellä tunnettua laskettelupaikkaa, ei puhettakaan, että raaskisi vuokraa hotellihuoneen.

Kun kylppärin saan kuntoon, voi vähän aikaa olla. Mutta aamulla viimeistään siivoan keittiön. Jääkaapista mm löytyy melkoisia bioviljelmiä.

Paikkakunnalla asuu paljon mieheni lapsuudenystäviä.

Loma menee siihen, että isovanhemmat ovat lasten kanssa, mies paljon ystävien ja minä siivoan.

Elokuussa lähti varmaan 10 jätesäkillistä roskiin, nyt varmaan sama määrä.

Kyllä anoppikin sanoi taas viimeksi on kivempi olla, kun olen siivonnut. Niin

Sulla on erikoinen tapa viettää lomia - siis mitä v*ttua sä siivoat sitä anoppilaa kaikki lomasi?

Hän on saita ihminen, joka viettää mieluummin lomansa anoppilaa siivoten kuin hotellihuoneessa viihtyen.

Minä en mieti pätkääkään, mitä tavaroilleni tapahtuu, kun kuolen. Eikä minulle ole yhtään vaivaa, vaikka sitä tavaraa olisi siinä vaiheessa kaikki kaapit täynnä, itsehän en joudu sitä seulomaan. Jos joku miniä tai tytär vetää herneitä nenään, että ei halua siivota, niin jättää siivoamatta, on yrityksiä, jotka hoitavat asunnon tyhjäksi päivässä. Minusta aika vaivatonta. Tosin siinä saattavat samalla lähteä korut ja vähän arvokkaampikin tavara, mutta jos roinan seassa on muutama helmi, niin menkööt jälleenmyyjälle ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nii mutku on muotia vihata konmaria ja minimalismia. Ei saa kato olla kaikuva huone. On muotia hamstrata ja haukkua marittajia, saa tuntea itsensä paremmaksi. Lapsille paras perintö on hamsterin pesä, sellainen jonka raivaamiseen menee vuosi kuudelta lapselta puolisoineen ja jätemaksu 18 000(kuulin juuri tällaisesta tapauksesta).

Voi kauheaa. Minulla tuo tilanne edessä, kun vanhemmat ei saa tavaroitaan hallintaan lapsuudenkodissani. Itse vihaan tavarapaljoutta (ei yllättävää, kun kasvoin sen keskellä), ja suunnitelma on tehdä tuosta kauniista järvenrantatalosta simppeli ja tyhjä heidän jälkeensä. Jätekuljetuksiinhan ne perintörahat menee. :(

Käsittämätöntä, että on olemassa ihmisiä, jotka suunnittelevat vanhempiensa eläessä, mitä he tekevät vanhempien kodilla näiden kuoleman jälkeen.

Sydän murtuisi, jos omat lapseni välittäisivät minusta vain omaisuuteni takia ja odottaisivat kieli pitkällä, miten lyövät sen lihoiksi kuolemani älkeen.

Eihän nuo ole toisensa poissulkevia asioita. Voi välittää ja rakastaa, mutta silti miettiä käytännön asioita. Kaikin puolin ja kaikkien kannalta järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmm.. jotenkin aina tällaiset keskustelut ajautuvat siihen kuinka raskasta perikunnalle on siivota toisen jäljet. Elämme kuollaksemme?

Kyllä tämä on ihan vakava asia. Jo vanhempien eläessä hamsterikodista saattaa tulla pahoja terveysongelmia, vaara asuntoja(palokuorma, vaikea liikkua rollaattorilla tai huonolla tasapainolla, kaatumiset=päänmurtumat(aivoverenvuoto, isot leikkausoperaatiot), lonkkamurtumat), hengitystieongelmat, ötökkäongelmat. Rahaakin menee tuhottomasti kun ei mistään raaski luopua, esim. ajat sitten jo muutettu kaupunkiin mutta maatilasta roinineen ei raaskita luopua vuosikymmeniin, ylläpito, kiinteistövero(tonneja), tienhoitomaksut, sähkömaksut, jätemaksut kuitenkin juoksee + remontit.

Sitten kun aletaan varastohuoneita, aittoja ja navettoja raivaamaan niin hengitystieongelmat ovat helposti edessä. Aika moni on saanut kuolinpesänraivauksesta pysyvän hengitystievaivan.

Itse olen raivannut 15 vuotta lapsuudenkotiani(yksin) ja tuloksena vaikea ahdistus, burn out(pari vuotta ollut saikulla) ja hengitystieongelmat. Rutkasti on rahallisia menetyksiä ollut, ihan jo työtulojen menetys, minun sekä vanhempani sairaala- ja hoitokulut sekä korjauskulut. Yhdestä maatilasta päästy eroon, nyt jäljellä kaupunkiasunto jota vanhempani tuhoaa. Minulle on mielestäni kohtuuttomasti jätetty roinanhimolla vaivaa. Minun elämäni on osittain tuhottu. Sinun mielestäsi ilmeisesti lapsen tulee elää vain sitä varten että vanhempi saa hamstrata?

Kuka maksaa ne tiemaksut ja kiinteistöverot? Ei kai vain maatilan omistaja omista rahoistaan? Keneltä se muka on silloin pois?

Perikunta yhdessä maksoi. Eli minä puolet tai kokonaan.

Ne jotka sanoo että ei olisi pitänyt vielä elossa olevaa vanhempaa auttaa niin en kyllä pystyisi. Hän on ainoa perhe mikä minulla on. En voisi antaa hänen elää rojujen ja saastan keskellä ja jättää yksin, hän on todella huonokuntoinen. Hän, jo kuollut vanhempani sekä heidän edesmennyt sukunsa on hamstrannut rajatta. Vasta kun elossa oleva vanhempi sairastui niin pahasti 15 vuotta sitten että ei enää kyennyt hamsterin valtakuntaa pitämään yllä niin minä sain luvan alkaa raivaamaan.

Suku painostanut pitämään tilan samoin kylä. Vihdoin sain suostuteltua että myydään tila pois. Enää ei tarvitse kuluja siitä maksaa.

Hankkikaa toki lapsillenne taakkaa niin paljon kuin haluatte. Tai sitten hyväksykää se että joudutte lapsenne hylkäämäksi huonokuntoisena vanhuksena, jos toimivat niin kuin neuvotte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nii mutku on muotia vihata konmaria ja minimalismia. Ei saa kato olla kaikuva huone. On muotia hamstrata ja haukkua marittajia, saa tuntea itsensä paremmaksi. Lapsille paras perintö on hamsterin pesä, sellainen jonka raivaamiseen menee vuosi kuudelta lapselta puolisoineen ja jätemaksu 18 000(kuulin juuri tällaisesta tapauksesta).

Voi kauheaa. Minulla tuo tilanne edessä, kun vanhemmat ei saa tavaroitaan hallintaan lapsuudenkodissani. Itse vihaan tavarapaljoutta (ei yllättävää, kun kasvoin sen keskellä), ja suunnitelma on tehdä tuosta kauniista järvenrantatalosta simppeli ja tyhjä heidän jälkeensä. Jätekuljetuksiinhan ne perintörahat menee. :(

Käsittämätöntä, että on olemassa ihmisiä, jotka suunnittelevat vanhempiensa eläessä, mitä he tekevät vanhempien kodilla näiden kuoleman jälkeen.

Sydän murtuisi, jos omat lapseni välittäisivät minusta vain omaisuuteni takia ja odottaisivat kieli pitkällä, miten lyövät sen lihoiksi kuolemani älkeen.

Sulla ei sydän murru kun lapsesi joutuu kestämättömän urakan eteen pahimmassa surussaan? Jo se että vanhempi kuolee on raskas taakka, siihen vielä lisäksi että joutuu raatamaan henkihieverissä tyhjäten tiluksia. En ihmettele yhtään että tuollaisesta ihmisesta lapset ei välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nii mutku on muotia vihata konmaria ja minimalismia. Ei saa kato olla kaikuva huone. On muotia hamstrata ja haukkua marittajia, saa tuntea itsensä paremmaksi. Lapsille paras perintö on hamsterin pesä, sellainen jonka raivaamiseen menee vuosi kuudelta lapselta puolisoineen ja jätemaksu 18 000(kuulin juuri tällaisesta tapauksesta).

Voi kauheaa. Minulla tuo tilanne edessä, kun vanhemmat ei saa tavaroitaan hallintaan lapsuudenkodissani. Itse vihaan tavarapaljoutta (ei yllättävää, kun kasvoin sen keskellä), ja suunnitelma on tehdä tuosta kauniista järvenrantatalosta simppeli ja tyhjä heidän jälkeensä. Jätekuljetuksiinhan ne perintörahat menee. :(

Käsittämätöntä, että on olemassa ihmisiä, jotka suunnittelevat vanhempiensa eläessä, mitä he tekevät vanhempien kodilla näiden kuoleman jälkeen.

Sydän murtuisi, jos omat lapseni välittäisivät minusta vain omaisuuteni takia ja odottaisivat kieli pitkällä, miten lyövät sen lihoiksi kuolemani älkeen.

Ei kai kaatopaikassa mitään lihoiksi lyötävää ole?

Appivanhemmat on avuttomia, ripustautuu meihin koko ajan. Uuvuttaa jo nyt, kun ajattelen, mikä homma siitä tulee, kun oikeasti alkavat sairastella.

Jo nyt se heidän kotonsa ylläpito kaatuu meille.

Joidenkin elämässä on enemmän kaistaa käytettävissä kuin toisten.

Olen yleensä siisti ja koti avara ja harmoninen, mutta muutamassa pitkittyneessä elämäntilanteessa tilanne on muuttunut. Heti, kun pääkoppaan on vapautunut kapasiteettia, on alkanut siivoaminen automaattisesti.

Tietysti on ihmisillä eri tyylejäkin.

Minun lapsuudenkoti oli sellainen. Ihan joka nurkka täynnä kaikenlaista roinaa huonekaluja. Lisäksi vanhemmat alkoivat työntämään sitä tavaraa minun pieneen yksiööni, kun muutin omilleni. Laitoin asialle stopin, jota uskottiin vasta ajan päästä ihan todella pitkin hampain. Helpompi oli melkein vaan ottaa roina vastaan ja heittää se kotona roskiin.

Kuolinpesän siivous oli sitten oma operaationsa, teimme useamman päivän töitä ja veimme kaatopaikalle monta kuormaa melko isolla rahalla. Jonkun yksittäisen tavaran otti joku matkaansa mutta 98% kaikesta oli ihan jätettä.

Yritän pitää oman kodin yksinkertaisena ja päälinjat selkeinä, ahdistun liiasta tavarasta.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm.. jotenkin aina tällaiset keskustelut ajautuvat siihen kuinka raskasta perikunnalle on siivota toisen jäljet. Elämme kuollaksemme?

Voisi nämä tietty ajatella perijäparkojaan ja jättää perinnöttä.

No okei, lakisääteinen 5%, eli jokainen hakee lattialta pari roskaa. Kiinteistöt yms vaikka kodittomille koirille.

Ja joo, näin itse tekisin jos kotiani katsottaisiin van perintöeurot silmissä.

Ilmaiseksi menisi melkein kaikki. En käsitä miksi mieluummin viedään kaatopaikalle maksusta kuin annetaan toisille ilmaiseksi. Toriin tai paikalliseen fb-roskalavaan ilmo: Avoimet ovet; tule ja ota mitä haluat. Vartissa on kuolinpesä puolet tyhjempi. Toisen roska on toisen aarre

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nii mutku on muotia vihata konmaria ja minimalismia. Ei saa kato olla kaikuva huone. On muotia hamstrata ja haukkua marittajia, saa tuntea itsensä paremmaksi. Lapsille paras perintö on hamsterin pesä, sellainen jonka raivaamiseen menee vuosi kuudelta lapselta puolisoineen ja jätemaksu 18 000(kuulin juuri tällaisesta tapauksesta).

Voi kauheaa. Minulla tuo tilanne edessä, kun vanhemmat ei saa tavaroitaan hallintaan lapsuudenkodissani. Itse vihaan tavarapaljoutta (ei yllättävää, kun kasvoin sen keskellä), ja suunnitelma on tehdä tuosta kauniista järvenrantatalosta simppeli ja tyhjä heidän jälkeensä. Jätekuljetuksiinhan ne perintörahat menee. :(

olen ton ylemmän kommentin kirjoittaja jonka yksiö olisi mieluusti tungettu tavaraa täyteen. Mekin jäätiin kaikkien hautajais- ja jätekulujen jälkeen tappiolle n. 3000€.

Miten olisi kannattanut tehdä, no olisi kannattanut tilata pihalle suoraan jätelava ja viskoa kaikki sinne, eikä lähteä itse kuorma kerrallaan viemään. Kullanarvoinen vinkki sinulle tulevaisuuteen.

Ja sanotaan vielä se, että sain aikanaan riesakseni koiperhoset ja monta lintukirpun puremaa hyvää hyvyyttään minulle tunge.. eiku lahjoitetuista tekstiileistä.

Voihan antaa jollekin työksi siivota ja tyhjentää pesä.  Lehdissä mainostetaan jatkuvasti kuolinpesien tyhjennyksiä.  He kyllä ottavat mielellään kaikki Sarpanevan maljakot yms. tavarat.

Tätä näkee etenkin facebookin värikäs koti -ryhmässä. Liityin sinne värikkyyden toivossa, no sitä sain, mutta hirveän monella värikkyys on yhtä kuin täpötäysi koti. Eniten ihmettelen keittiöitä, joissa on tasot täynnä koriste-esineitä ja muuta tavaraa. Miten siinä mahtuu kokkailemaan?

Usein etenkin kerrostaloasunnoissa näkee myös huonekaluilla täyteen ahdettuja koteja. Pienessä olkkarissa monta sohvaa, nojatuolia... Tulee jotenkin ahdistunut olo. Mullakin on ollut pieniä asuntoja, mutta olen silti pitänyt kämpän mahdollisimman avarana. En ole minimalisti tai mikään erityinen siisteysintoilija, mutta se roinan ja huonekalujen määrä on monilla tyrmäävä.

Minä asuisin oikein mielelläni minimalistisesti sisustetussa, siistissä kodissa. Harmitta kun masennukseltani en jaksa huolehtia kuin perusasioista. Kotimme on siis useimmiten täynnä hujan hajan olevia vaatteita ja tavaroita. Lapset ja mies sotkevat, enkä minä jaksa kädestä pitäen ohjata ja opastaa siivoamaan. Tällä hetkellä ainakaan. Ja kyllä, ahdistaa.

Olen työskennellyt vuosia sitten siivoojana - ja voin sanoa, että on helpompi siivota isoa taloa, jossa asuu vaikka kolme ihmistä, kun pientä kaksiota, jossa asuu äiti, isä ja kolme lasta. Kaikki tarpeellinen, eikä mitään ylimääräistä, on ahdettu pieneen tilaan, kaikki pinnat on pakostakin täynnä tavaraa. Yritä siinä sitten siivota. Suomalainen asuntopolitiikka edenkin pääkaupunkiseudulla on sellainen, että työssäkäyvillä vanhemmillakaan on varaa usein vaan todella pieneen kämppään, missä kaikki voivat ahtauden takia huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Anoppila. Kaikkea mahdollista sekaisin ja enemmänkin. Risaa roskaa ja arvotavaraa sikin sokin. Kaikki vähän vinksin vonksin.

Eikä siellä sitten siivoamaankaan pysty, kun ei mitään pysty lajittelemaan.

Säälittää ihan oikeasti kaikki anopit. Ovat synnyttäneet sen sinun sydänkäpysi, mutta luvallinen arvostelun kohde oli sitten ketju mikä tahansa. Puunatkaa vaan rauhassa niitä valkoisia kotejanne, mutta jättäkää anopit rauhaan! Jos omassa elämässä on jokin virhe - ei se ole anopin vika vaan löytyy lähempää.

Enemmän minua ahdistaa vitivalkoisiksi sisustetut kodit joissa ei näy elämisen merkkejä. Just ja just valokuvaamisen ajaksi laitettu joku pääsiäiskoriste pöydälle. Lapset valkoisissaan mutta missään ei näy leluja tms.

Meillä on vielä vähän ahdas koti. Muutettiin syksyllä omakotitalosta kerrostaloon, pienempiin tiloihin. Paljon on heitetty ja lahjoitettu pois, mutta ihan kaikkia huonekaluja ei lähdetty vaihtamaan. Toki meidän vanhat, isoon ok-taloon ja isolle perheelle tarkoitetut huonekalut ovat tilaavieviä kerrostaloasunnossa. Mutta luotan siihen, että kun tässä elellään ja katsellaan ympärillemme, pikkuhiljaa ymmärrämme miten nämä tavarat tänne kannattaa järjestää...

Tilanne on siis ns. vaiheessa. Sorry jos sua pännii mun koti. Pääset siitä ihan sillä että et käy meillä etkä katso tänne päinkään.

Mielenkiintoinen keskustelu. En tällaisia ihmisiä ole livenä tavannut, ehkäpä koska en ole maalta ja vanhoillisista piireistä. 

Kaikki keskustelijat vaikuttavat aivokuolleilta ja tämä keskustelu sketsiltä. Näin vieraantunut minä ole njoidenkin suomalaisten normaalista ajatusmaailmasta. Hämmästyttävää.