Lue keskustelun säännöt.
Täpötäydet, sotkuiset ja ahtaat kodit
30.03.2018 |
Ihmettelen aina että eikö ihmiset enää hahmota miltä ne kotinsa näyttää.
Pääsiäistervehdyksissäkin näkyy keittiön tasoja jotak ihan täynnä tavaraa, ikkunalaudat, lipastojen päälliset jne.
Ja huonekaluja niin paljon ettei lattiatilaa näy.
Tulee ahdistava olo jo pelkästä katsomisesta.
Kommentit (101)
Mulla oli ennen taipumusta tuohon (esim 12 neliön makuuhuoneessa oli parisänky, kirjahylly, akvaario, nojatuoli, 2 lipastoa, työpöytä, varmaan 20 viherkasvia ja kaikkia lattiakoristeita), mutta karsin reippaasti muuttaessani ja lahjoitin pois tavaraa. Nykyään minulla on 50 neliön kaksio, jossa on ruokapöytä, sohva, sohvapöytä/rahi, kirjahylly, sänky sekä työpöytä. 3 mattoa. Muutama isompi viherkasvi paikoilla, jotka oikeasti tekevät niille oikeutta. Ensimmäisinä viikkoina hykerrytti, miten kämppäni voitaisiin esitellä jossakin sisustuslehdessä "tyylikkäänä taiteilijan kaksiona".
Ennen kirjahyllyssäni oli niin paljon kaikkea muuta roinaa (kukkaruukkuja, paperia, turhia pikkusäläkoreja), että luulin tarvitsevani isomman. Nyt ainoat ei-kirjat ovat Sokrates-patsas (:D) sekä maljakollinen vuosien varrella kerättyjä pensseleitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marittaminenhan se muoti-ilmiö nyt on.
Sää oot jääny ajasta jälkeen. Nyt on muotia vihata konmaria.
No voin kuvitella, kuinka se harmittaa, kun on jonkun joukkopsykoosin vallassa halinut tavaransa ja heittänyt ne roskiin.
En kyllä nää tilannetta jolloin minua alkaisi harmittaa se että heitin vessasta pois tyhjät purtilot, rikkinäiset pyyhkeet ja lakanat sekä tuhottomasti pelkkää roskaa 🤔
Vierailija kirjoitti:
Jokainen asuu niin kuin itse tykkää. Mielestäni kivaa kun oikea elämä näkyy eikä vaivalla lavastettu kulissi.
Kertoo sinusta ihmisenä paljon että siisti koti on "vaivalla lavastettu kulissi".
Vierailija kirjoitti:
Menemme huomenna anoppilaan ja siellä on juuri tuollaista.
Kun tulemme, menen heti kylppäriin jätesäkin kanssa.
Heitän syvälikaiset pyyhkeet pois ja koko lehtikasa, joissa on kusitippoja, roskiin.
Tyjyt aineet vaikuttamaan ja saan seinät, pytyn ja lavuaarin valkoisiksi.
Siinä menee tunnista kahteen ja muodonmuutos on melkoinen. Appi aina valittaa kun heitän kaikki roskiin. Vien aina jätesäkin hänelle ja sanon käy läpi.
Me käydään appivanhempien luona pari krt vuodessa. Kylppäri on ehdottomasti sotkuisin, mutta ei siellä mikään ole edes tyydyttävän näköinen.
Ongelma on, että asuvat lähellä tunnettua laskettelupaikkaa, ei puhettakaan, että raaskisi vuokraa hotellihuoneen.
Kun kylppärin saan kuntoon, voi vähän aikaa olla. Mutta aamulla viimeistään siivoan keittiön. Jääkaapista mm löytyy melkoisia bioviljelmiä.
Paikkakunnalla asuu paljon mieheni lapsuudenystäviä.
Loma menee siihen, että isovanhemmat ovat lasten kanssa, mies paljon ystävien ja minä siivoan.
Elokuussa lähti varmaan 10 jätesäkillistä roskiin, nyt varmaan sama määrä.
Kyllä anoppikin sanoi taas viimeksi on kivempi olla, kun olen siivonnut. Niin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen asuu niin kuin itse tykkää. Mielestäni kivaa kun oikea elämä näkyy eikä vaivalla lavastettu kulissi.
Kertoo sinusta ihmisenä paljon että siisti koti on "vaivalla lavastettu kulissi".
Siisti koti tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. En ole vielä huomannut missään yleispätevää standardia jota kaikkien pitää noudattaa. Toiset kestää suuremman määrän tavaroita nurkissaan, harrastavassa perheessä esimerkiksi kertyy tavaraa paljon enemmän kuin lapsettomalle parille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä mieltä että nykyään rakennetaan liian pieniä asuntoja ja taloja, joissa ei ole tarpeeksi säilytystilaa. Katsokaapa minkä tahansa 2010-luvulla rakennetun keskihintaisen talon keittiötä. "Minimalismia" ja skandinaavista eleettömyyttä ;DD Laskekaa integroidut jääkaappi ja pakastin, astianpesukone ja roskakaappi pois, ja sitten ynnätkää paljonko jää säilytystilaa astioille ja ruokatarpeille jostain monitoimikoneesta puhumattakaan. Ei kovin montaa laatikkoa. Se on kumma kun Suomessa aina täytyy tehdä halvalla ja halvasti. Ihmiset eivät tunnista laatua vaikka se purisi takamukseen ja ostavat halpaa jäljitelmää. Sitten ihmetellään kun kamat ei mahdu.
Miksi nää kauheet läävät ovat aina anoppiloita? 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkeys ja tilavuus on in.
Tavaraa vain vähän esillä.
Olen karsinut kotia reippaalla kädellä.
Ostan nykyään laatua, en rojua.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä että nykyään rakennetaan liian pieniä asuntoja ja taloja, joissa ei ole tarpeeksi säilytystilaa. Katsokaapa minkä tahansa 2010-luvulla rakennetun keskihintaisen talon keittiötä. "Minimalismia" ja skandinaavista eleettömyyttä ;DD Laskekaa integroidut jääkaappi ja pakastin, astianpesukone ja roskakaappi pois, ja sitten ynnätkää paljonko jää säilytystilaa astioille ja ruokatarpeille jostain monitoimikoneesta puhumattakaan. Ei kovin montaa laatikkoa. Se on kumma kun Suomessa aina täytyy tehdä halvalla ja halvasti. Ihmiset eivät tunnista laatua vaikka se purisi takamukseen ja ostavat halpaa jäljitelmää. Sitten ihmetellään kun kamat ei mahdu.
Mulla on sivupöytä keittiön pienlaitteille. Ei ne kaappiin mahdu,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina luullut että ne eri pari huonekaluja sisältävät huushollit jotenkin kertyy, mutta meillä anoppi haali sellaisen kuukaudessa ennen 50-vuotispäiväänsä. Hirveällä vimmalla osti nätin pienen puutalon täyteem kaikkea ruskeaa ja mahtipontista. Joka kaluste eri puulajia ja tyylisuuntaa. Kulmasohva piti tuoda paloina ja se vei koko olohuoneen.
En tajua.
Ai, että nykyään kuulee usein, kun katsoo vaikka Huutokauppakeisaria tai käy jossain vanhaintavarainkaupassa, että meilläkin oli kotona ennen tuollainen! Mutta missäs se nyt on? Ois se kuule ihana! Pitääpä äidiltä kysyä, onko se vielä tallessa?
Joitakin vuosia sitten kaikki vanha, varsinkin retrotavara oli roskaa. Perikunnat ajoivat lavakaupalla vanhoja Arabian astioita, kotimaista lasia, seinäryijyjä, emalikattiloita, kirnuja, ämpäreita, pärevakkoja, lampunvarjostimia, pinnatuoleja, Aku Ankkoja sun muuta kaatopaikalle. Nyt ne ois himottua keräilytavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmmm.. jotenkin aina tällaiset keskustelut ajautuvat siihen kuinka raskasta perikunnalle on siivota toisen jäljet. Elämme kuollaksemme?
Kyllä tämä on ihan vakava asia. Jo vanhempien eläessä hamsterikodista saattaa tulla pahoja terveysongelmia, vaara asuntoja(palokuorma, vaikea liikkua rollaattorilla tai huonolla tasapainolla, kaatumiset=päänmurtumat(aivoverenvuoto, isot leikkausoperaatiot), lonkkamurtumat), hengitystieongelmat, ötökkäongelmat. Rahaakin menee tuhottomasti kun ei mistään raaski luopua, esim. ajat sitten jo muutettu kaupunkiin mutta maatilasta roinineen ei raaskita luopua vuosikymmeniin, ylläpito, kiinteistövero(tonneja), tienhoitomaksut, sähkömaksut, jätemaksut kuitenkin juoksee + remontit.
Sitten kun aletaan varastohuoneita, aittoja ja navettoja raivaamaan niin hengitystieongelmat ovat helposti edessä. Aika moni on saanut kuolinpesänraivauksesta pysyvän hengitystievaivan.
Itse olen raivannut 15 vuotta lapsuudenkotiani(yksin) ja tuloksena vaikea ahdistus, burn out(pari vuotta ollut saikulla) ja hengitystieongelmat. Rutkasti on rahallisia menetyksiä ollut, ihan jo työtulojen menetys, minun sekä vanhempani sairaala- ja hoitokulut sekä korjauskulut. Yhdestä maatilasta päästy eroon, nyt jäljellä kaupunkiasunto jota vanhempani tuhoaa. Minulle on mielestäni kohtuuttomasti jätetty roinanhimolla vaivaa. Minun elämäni on osittain tuhottu. Sinun mielestäsi ilmeisesti lapsen tulee elää vain sitä varten että vanhempi saa hamstrata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menemme huomenna anoppilaan ja siellä on juuri tuollaista.
Kun tulemme, menen heti kylppäriin jätesäkin kanssa.
Heitän syvälikaiset pyyhkeet pois ja koko lehtikasa, joissa on kusitippoja, roskiin.
Tyjyt aineet vaikuttamaan ja saan seinät, pytyn ja lavuaarin valkoisiksi.
Siinä menee tunnista kahteen ja muodonmuutos on melkoinen. Appi aina valittaa kun heitän kaikki roskiin. Vien aina jätesäkin hänelle ja sanon käy läpi.
Me käydään appivanhempien luona pari krt vuodessa. Kylppäri on ehdottomasti sotkuisin, mutta ei siellä mikään ole edes tyydyttävän näköinen.
Ongelma on, että asuvat lähellä tunnettua laskettelupaikkaa, ei puhettakaan, että raaskisi vuokraa hotellihuoneen.Kun kylppärin saan kuntoon, voi vähän aikaa olla. Mutta aamulla viimeistään siivoan keittiön. Jääkaapista mm löytyy melkoisia bioviljelmiä.
Paikkakunnalla asuu paljon mieheni lapsuudenystäviä.
Loma menee siihen, että isovanhemmat ovat lasten kanssa, mies paljon ystävien ja minä siivoan.Elokuussa lähti varmaan 10 jätesäkillistä roskiin, nyt varmaan sama määrä.
Kyllä anoppikin sanoi taas viimeksi on kivempi olla, kun olen siivonnut. Niin
Sulla on erikoinen tapa viettää lomia - siis mitä v*ttua sä siivoat sitä anoppilaa kaikki lomasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm.. jotenkin aina tällaiset keskustelut ajautuvat siihen kuinka raskasta perikunnalle on siivota toisen jäljet. Elämme kuollaksemme?
Kyllä tämä on ihan vakava asia. Jo vanhempien eläessä hamsterikodista saattaa tulla pahoja terveysongelmia, vaara asuntoja(palokuorma, vaikea liikkua rollaattorilla tai huonolla tasapainolla, kaatumiset=päänmurtumat(aivoverenvuoto, isot leikkausoperaatiot), lonkkamurtumat), hengitystieongelmat, ötökkäongelmat. Rahaakin menee tuhottomasti kun ei mistään raaski luopua, esim. ajat sitten jo muutettu kaupunkiin mutta maatilasta roinineen ei raaskita luopua vuosikymmeniin, ylläpito, kiinteistövero(tonneja), tienhoitomaksut, sähkömaksut, jätemaksut kuitenkin juoksee + remontit.
Sitten kun aletaan varastohuoneita, aittoja ja navettoja raivaamaan niin hengitystieongelmat ovat helposti edessä. Aika moni on saanut kuolinpesänraivauksesta pysyvän hengitystievaivan.
Itse olen raivannut 15 vuotta lapsuudenkotiani(yksin) ja tuloksena vaikea ahdistus, burn out(pari vuotta ollut saikulla) ja hengitystieongelmat. Rutkasti on rahallisia menetyksiä ollut, ihan jo työtulojen menetys, minun sekä vanhempani sairaala- ja hoitokulut sekä korjauskulut. Yhdestä maatilasta päästy eroon, nyt jäljellä kaupunkiasunto jota vanhempani tuhoaa. Minulle on mielestäni kohtuuttomasti jätetty roinanhimolla vaivaa. Minun elämäni on osittain tuhottu. Sinun mielestäsi ilmeisesti lapsen tulee elää vain sitä varten että vanhempi saa hamstrata?
Olisit toki voinut toimia toisinkin.
Minulla on kuvailemaasi sotkuutta, vaikka pidän siististä ympäristöstä. Elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen että tulee asuttua mahdollisimman halvasti = liian pieni asunto tavaramäärään nähden. Pyrin kyllä pitämään siisteyttä yllä mm. roskat aina roskiin ja tavarat paikalleen käytön jälkeen. En edes ole mikään hamstraaja, tänne muutettuani en ole ostanut mitään uutta. Kunhan joskus saan isomman asunnon niin ei enää näytä niin sotkuiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm.. jotenkin aina tällaiset keskustelut ajautuvat siihen kuinka raskasta perikunnalle on siivota toisen jäljet. Elämme kuollaksemme?
Kyllä tämä on ihan vakava asia. Jo vanhempien eläessä hamsterikodista saattaa tulla pahoja terveysongelmia, vaara asuntoja(palokuorma, vaikea liikkua rollaattorilla tai huonolla tasapainolla, kaatumiset=päänmurtumat(aivoverenvuoto, isot leikkausoperaatiot), lonkkamurtumat), hengitystieongelmat, ötökkäongelmat. Rahaakin menee tuhottomasti kun ei mistään raaski luopua, esim. ajat sitten jo muutettu kaupunkiin mutta maatilasta roinineen ei raaskita luopua vuosikymmeniin, ylläpito, kiinteistövero(tonneja), tienhoitomaksut, sähkömaksut, jätemaksut kuitenkin juoksee + remontit.
Sitten kun aletaan varastohuoneita, aittoja ja navettoja raivaamaan niin hengitystieongelmat ovat helposti edessä. Aika moni on saanut kuolinpesänraivauksesta pysyvän hengitystievaivan.
Itse olen raivannut 15 vuotta lapsuudenkotiani(yksin) ja tuloksena vaikea ahdistus, burn out(pari vuotta ollut saikulla) ja hengitystieongelmat. Rutkasti on rahallisia menetyksiä ollut, ihan jo työtulojen menetys, minun sekä vanhempani sairaala- ja hoitokulut sekä korjauskulut. Yhdestä maatilasta päästy eroon, nyt jäljellä kaupunkiasunto jota vanhempani tuhoaa. Minulle on mielestäni kohtuuttomasti jätetty roinanhimolla vaivaa. Minun elämäni on osittain tuhottu. Sinun mielestäsi ilmeisesti lapsen tulee elää vain sitä varten että vanhempi saa hamstrata?
Olisit toki voinut toimia toisinkin.
Siis mitä ihmettä. Olisit jättänyt perinnöt ottamatta, pysynyt terveenä ja vapaana tuollaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Hmmm.. jotenkin aina tällaiset keskustelut ajautuvat siihen kuinka raskasta perikunnalle on siivota toisen jäljet. Elämme kuollaksemme?
Tätini kyllästyi miniänsä valitukseen perikunnan siivousvaivoista. Hän testamenttasi koko irtaimistonsa yritykselle, joka tyhjentää asuntoja. Poika peri vanhan auton, vieras firma sai kolmion "sisällön". Miniänsä sai aiheen valittaa, että meni hänen miehensä lapsuus ilmaiseksi vieraille - no miksi ei ennen äitinsä kuolemaa hakenut lelujaan tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm.. jotenkin aina tällaiset keskustelut ajautuvat siihen kuinka raskasta perikunnalle on siivota toisen jäljet. Elämme kuollaksemme?
Kyllä tämä on ihan vakava asia. Jo vanhempien eläessä hamsterikodista saattaa tulla pahoja terveysongelmia, vaara asuntoja(palokuorma, vaikea liikkua rollaattorilla tai huonolla tasapainolla, kaatumiset=päänmurtumat(aivoverenvuoto, isot leikkausoperaatiot), lonkkamurtumat), hengitystieongelmat, ötökkäongelmat. Rahaakin menee tuhottomasti kun ei mistään raaski luopua, esim. ajat sitten jo muutettu kaupunkiin mutta maatilasta roinineen ei raaskita luopua vuosikymmeniin, ylläpito, kiinteistövero(tonneja), tienhoitomaksut, sähkömaksut, jätemaksut kuitenkin juoksee + remontit.
Sitten kun aletaan varastohuoneita, aittoja ja navettoja raivaamaan niin hengitystieongelmat ovat helposti edessä. Aika moni on saanut kuolinpesänraivauksesta pysyvän hengitystievaivan.
Itse olen raivannut 15 vuotta lapsuudenkotiani(yksin) ja tuloksena vaikea ahdistus, burn out(pari vuotta ollut saikulla) ja hengitystieongelmat. Rutkasti on rahallisia menetyksiä ollut, ihan jo työtulojen menetys, minun sekä vanhempani sairaala- ja hoitokulut sekä korjauskulut. Yhdestä maatilasta päästy eroon, nyt jäljellä kaupunkiasunto jota vanhempani tuhoaa. Minulle on mielestäni kohtuuttomasti jätetty roinanhimolla vaivaa. Minun elämäni on osittain tuhottu. Sinun mielestäsi ilmeisesti lapsen tulee elää vain sitä varten että vanhempi saa hamstrata?
Kuka maksaa ne tiemaksut ja kiinteistöverot? Ei kai vain maatilan omistaja omista rahoistaan? Keneltä se muka on silloin pois?
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina että eikö ihmiset enää hahmota miltä ne kotinsa näyttää.
Pääsiäistervehdyksissäkin näkyy keittiön tasoja jotak ihan täynnä tavaraa, ikkunalaudat, lipastojen päälliset jne.
Ja huonekaluja niin paljon ettei lattiatilaa näy.
Tulee ahdistava olo jo pelkästä katsomisesta.
No kun ei ihan oikeasti jaksa välittää, saatika siivota. Mutta älä huoli, en kyllä lähettele kuviakaan sotkuista!
Menemme huomenna anoppilaan ja siellä on juuri tuollaista.
Kun tulemme, menen heti kylppäriin jätesäkin kanssa.
Heitän syvälikaiset pyyhkeet pois ja koko lehtikasa, joissa on kusitippoja, roskiin.
Tyjyt aineet vaikuttamaan ja saan seinät, pytyn ja lavuaarin valkoisiksi.
Siinä menee tunnista kahteen ja muodonmuutos on melkoinen. Appi aina valittaa kun heitän kaikki roskiin. Vien aina jätesäkin hänelle ja sanon käy läpi.