Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kutsun lapsen kaverin kylään ja pikkusisarus tulee mukana - onko ok?
äeppä
30.03.2018 |
Meillä jo pitkään jatkunut hankala tilanne. Lapsella on naapurissa samanikäinen kaveri (6 v.) ja hän on oikein tervetullut meille. Ongelma on se, että mukana seuraa lähes aina myös pikkusisarus (kohta 4 v.), joka vaatii paljon enemmän. Pienempi ei useinkaan mahdu mukaan isojen leikkeihin, josta seuraa jatkuvaa kinaa ja pahaa mieltä. Joudun siis jatkuvasti olemaan poliisina paikalla. Lisäksi pieni tarvitsee vielä jonkin verran huolenpitoa, esim. apua vessassa, pukemisessa jne. Minulla on myös isommat lapset, oma työ ja kotityöt, joten toivoisin lasten pärjäävän pääasiassa itsekseen.
Olen useita kertoja ottanut asian puheeksi vanhempien kanssa. Olen selittänyt juuri nämä samat asiat, että leikit eivät suju kovin kivasti, ja siksi toivoisin, että vain isompi tulisi kylään. Vanhemmat kuitenkin lähes joka kerta tuovat molemmat vedoten siihen, että pienemmälle tulee paha mieli, jos ei pääse mukaan. Tämän takia vältän nykyään kutsumasta myöskään isompaa, mikä on sääli, koska lapseni tykkää hänestä.
Olenko väärässä ja epäreilu? Nyt saa ihan reippaasti sanoa, jos olet sitä mieltä että olen. Mutta jos sanot, että olen, niin kerrothan myös, miten toimisit itse?
Lopuksi vielä, ennen kuin joku ehtii huudella provoa: ei ole provo, vaan ihan oikeaa elämää.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Mikä on mll:n hoitajien tuntitaksa tätä nykyä? Ala veloittamaan sama summa pikkusisaruksen hoidosta. Veikkaan että kauaa eivät vanhemmat sen jälkeen ole tenavaa teille tyrkkäämässä.
Saattaa olla, että ap:nkaan lapsi ei enää tuossa perheessä ilmaiseksi kyläile...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin pikkusiskona olen kiitollinen siskolle joka otti mut mukaan kaikkialle.
Ihan pienenäkin kun oltiin tarhassa tiesin että sisko on lähellä. Oli parempi mieli. Ainakin kerran sain hepulin trahassa ja vaadin siskoa. Ilkeä tarhatäti kävi aggressiiviseksi. Lopulta sisko tuli rauhoittamaan mut :) ikäeroa 2v.Sinä olet varmaan serkkuni. Siskosi kertoi myöhemmin, kun sinut piti ottaa joka paikkaan mukaan vanhempien painostuksesta. Hänen kaverinsa eivät tykänneet, että olit aina matkassa mukana. Välillä häntä ei kutsuttu mukaan tämän asian takia.
Päiväkodissa olen myös törmännyt useasti näihin vanhempaan sisarukseen ripustautuneita. Näkee miten vanhempi huokaisten tulee pienempää lohduttamaan ja harmistunut jopa kyyneliin asti kun pienempi aina roikkuu takapuolessa.
Muutamat kerrat olen vastaanottanut pienemmän kiukut ja harmit, jotta isompi saa vapaasti leikkiä muiden kaveriensa kanssa, useimmiten 3 kertaa riittää nuoremmalle ymmärtämään ettei saa tahtoaan lävitse ja sitten tehty minun kanssani jotain speciaalia yhdessä, joka kertoo että kivaa voi olla ilman sitä tiettyäkin ihmistä.
Kuulostaa jotenkin 70-lukulaiselta. Etenkin tuo ajatus, ettei lapsi vain saa saada tahtoaan läpi.
Meidän päiväkodissamme onneksi on erittäin hyvät ja sensitiiviset varhaiskasvattajat, jotka ovat osanneet tukea sekä sisarussuhdetta että muita kaverisuhteita.
Voi voi, kuullostaako? Joskus on vain niin ettei tahtoa saa läpi. Tämä ei tarkoita ettei koskaan saa, mutta ei aina.
Luuletko että kyseessä on, ettei koskaan saa leikkiä yhdessä? Miten ratkaisit tilanteen jossa pienempi sisarus aina, siis joka kerta saa määrätä isosisaruksensa leikkikaverikseen, ei halua muita leikkiin mukaan ja vanhempi sisarus huokaa ja pyyhkii kyyneliä kun aina, päivähoidossa ja kotonakin ainoa leikkikaveri on vain se sisarus?
Mikä pyhä oikeus sillä pienemmällä on ajaa toisen lapsen toiveiden ja halun ylitse?
Vierailija kirjoitti:
Aaaaapua, mun 3-v:llä pn vähän väliä pahamieli, kuka ottaa tästä vastuun!!!!
Ai minä vanhempana. Pöh....
Mutta vakavasti puhuen, nyt ap tiukkana, jos et sitä pikkusisarusta erikseen ole kutsunut keskustelu menee ensi kerralla näin->
Sinä- Ai kun hauskaa. Tulit saattelemaan isosiskoasi. Oletpa kiltti.
Naapuri -tota niin, miisa-mikkolle tuli niin paha mieli ja ajateltiin että hän voisi tulla mukaan tällä kertaa.
S- no onneksi noin pienten harmistukset eivät kauaa kestä ja on niistä pettymyksistä pakko oppia pääsemään ylitsekin.
N- Niin mutta...
S- Niin niin, mutta mukava oli nähdä miisa-mikkoakin. Kyllä hän voi sitten joskus tulla mukaan leikkimään kunhan kutsutaan. Tällä kertaa kutsu koski vaan isosiskoa.
N- mutta...
S- nähdään parin tunnin kuluttua. Hei hei!
Aloituksesta ei käynyt ilmi lasten sukupuoli, mutta päätit sitten tehdä isosisaruksesta tytön.
Meillä on naapurissa ainokainen tyttö, joka jatkuvasti yrittää lyödä kiilaa omien poikieni väliin pihaleikeissä. Mikähän siinä kolmestaan leikkimisessä on joillekin niin kamalaa?
No tuota, ei kyllä 6 vuotiaita tarvitse vahtia samalla lailla kuin 3v.
Muistan kun pikkusiskoni oli kanssa aina tungettava mukaan kun menin kavereideni kanssa. Kerran oli markkinat, äitimme huutokaupassa ja minä olisin mennyt kahden kaverini kanssa kiertelemään/leikkimään. Niin silloin äiti oli sitä mieltä että sisko mukaan kanssa. Kaverini tokaisivat minulle että eivät halua siskoani mukaan, sisko meni äidille itkemään ja äiti oli vihainen minulle. Hohhoijjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin pikkusiskona olen kiitollinen siskolle joka otti mut mukaan kaikkialle.
Ihan pienenäkin kun oltiin tarhassa tiesin että sisko on lähellä. Oli parempi mieli. Ainakin kerran sain hepulin trahassa ja vaadin siskoa. Ilkeä tarhatäti kävi aggressiiviseksi. Lopulta sisko tuli rauhoittamaan mut :) ikäeroa 2v.Sinä olet varmaan serkkuni. Siskosi kertoi myöhemmin, kun sinut piti ottaa joka paikkaan mukaan vanhempien painostuksesta. Hänen kaverinsa eivät tykänneet, että olit aina matkassa mukana. Välillä häntä ei kutsuttu mukaan tämän asian takia.
Päiväkodissa olen myös törmännyt useasti näihin vanhempaan sisarukseen ripustautuneita. Näkee miten vanhempi huokaisten tulee pienempää lohduttamaan ja harmistunut jopa kyyneliin asti kun pienempi aina roikkuu takapuolessa.
Muutamat kerrat olen vastaanottanut pienemmän kiukut ja harmit, jotta isompi saa vapaasti leikkiä muiden kaveriensa kanssa, useimmiten 3 kertaa riittää nuoremmalle ymmärtämään ettei saa tahtoaan lävitse ja sitten tehty minun kanssani jotain speciaalia yhdessä, joka kertoo että kivaa voi olla ilman sitä tiettyäkin ihmistä.
Kuulostaa jotenkin 70-lukulaiselta. Etenkin tuo ajatus, ettei lapsi vain saa saada tahtoaan läpi.
Meidän päiväkodissamme onneksi on erittäin hyvät ja sensitiiviset varhaiskasvattajat, jotka ovat osanneet tukea sekä sisarussuhdetta että muita kaverisuhteita.
Voi voi, kuullostaako? Joskus on vain niin ettei tahtoa saa läpi. Tämä ei tarkoita ettei koskaan saa, mutta ei aina.
Luuletko että kyseessä on, ettei koskaan saa leikkiä yhdessä? Miten ratkaisit tilanteen jossa pienempi sisarus aina, siis joka kerta saa määrätä isosisaruksensa leikkikaverikseen, ei halua muita leikkiin mukaan ja vanhempi sisarus huokaa ja pyyhkii kyyneliä kun aina, päivähoidossa ja kotonakin ainoa leikkikaveri on vain se sisarus?
Mikä pyhä oikeus sillä pienemmällä on ajaa toisen lapsen toiveiden ja halun ylitse?
Se on "kuulostaa" eikä "kuullostaa". Yleensä pidän hyvänä, että lapsia kannustetaan olemaan yhdessä isommalla porukalla. Mieluummin opetetaan päästämään leikkiin kuin sulkemaan leikistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aaaaapua, mun 3-v:llä pn vähän väliä pahamieli, kuka ottaa tästä vastuun!!!!
Ai minä vanhempana. Pöh....
Mutta vakavasti puhuen, nyt ap tiukkana, jos et sitä pikkusisarusta erikseen ole kutsunut keskustelu menee ensi kerralla näin->
Sinä- Ai kun hauskaa. Tulit saattelemaan isosiskoasi. Oletpa kiltti.
Naapuri -tota niin, miisa-mikkolle tuli niin paha mieli ja ajateltiin että hän voisi tulla mukaan tällä kertaa.
S- no onneksi noin pienten harmistukset eivät kauaa kestä ja on niistä pettymyksistä pakko oppia pääsemään ylitsekin.
N- Niin mutta...
S- Niin niin, mutta mukava oli nähdä miisa-mikkoakin. Kyllä hän voi sitten joskus tulla mukaan leikkimään kunhan kutsutaan. Tällä kertaa kutsu koski vaan isosiskoa.
N- mutta...
S- nähdään parin tunnin kuluttua. Hei hei!
Aloituksesta ei käynyt ilmi lasten sukupuoli, mutta päätit sitten tehdä isosisaruksesta tytön.
Meillä on naapurissa ainokainen tyttö, joka jatkuvasti yrittää lyödä kiilaa omien poikieni väliin pihaleikeissä. Mikähän siinä kolmestaan leikkimisessä on joillekin niin kamalaa?
Ehkäpä sukupuolella ei ole väliä. En ajatellut asiaa sen enempää, loppujen lopuksi se ja sama hailee oliko kyseessä sisko vai veli.
Ja kolmen kimppa on ongelma jos siitä tulee ongelmi kuten ap kirjoitti (riitoja, vaatii enemmän huomioimista mihinkä aplla ei olisi ollut aikaa) ja mikä selkein ongelma, HÄNTÄ EI OLLUT KUTSUTTU vaan syyllistämällä työnnetään porukn jatkoksi. Vanhemmat tekevät lapsilleen karhunpalveluksen koska silloin lasten niin nuoremman sekä vanhemman ystävyyssuhteet kärsii.
Mutta jos ei ole ongelmaa, niin eihän siinä mitään. Tässä tapauksessa ongelmia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin pikkusiskona olen kiitollinen siskolle joka otti mut mukaan kaikkialle.
Ihan pienenäkin kun oltiin tarhassa tiesin että sisko on lähellä. Oli parempi mieli. Ainakin kerran sain hepulin trahassa ja vaadin siskoa. Ilkeä tarhatäti kävi aggressiiviseksi. Lopulta sisko tuli rauhoittamaan mut :) ikäeroa 2v.Sinä olet varmaan serkkuni. Siskosi kertoi myöhemmin, kun sinut piti ottaa joka paikkaan mukaan vanhempien painostuksesta. Hänen kaverinsa eivät tykänneet, että olit aina matkassa mukana. Välillä häntä ei kutsuttu mukaan tämän asian takia.
Päiväkodissa olen myös törmännyt useasti näihin vanhempaan sisarukseen ripustautuneita. Näkee miten vanhempi huokaisten tulee pienempää lohduttamaan ja harmistunut jopa kyyneliin asti kun pienempi aina roikkuu takapuolessa.
Muutamat kerrat olen vastaanottanut pienemmän kiukut ja harmit, jotta isompi saa vapaasti leikkiä muiden kaveriensa kanssa, useimmiten 3 kertaa riittää nuoremmalle ymmärtämään ettei saa tahtoaan lävitse ja sitten tehty minun kanssani jotain speciaalia yhdessä, joka kertoo että kivaa voi olla ilman sitä tiettyäkin ihmistä.
Kuulostaa jotenkin 70-lukulaiselta. Etenkin tuo ajatus, ettei lapsi vain saa saada tahtoaan läpi.
Meidän päiväkodissamme onneksi on erittäin hyvät ja sensitiiviset varhaiskasvattajat, jotka ovat osanneet tukea sekä sisarussuhdetta että muita kaverisuhteita.
Minä omin tuollainen ripustautunut pikkusisarus. Minulla on kaksi vuotta vanhempi sisko jonka kanssa olimme tarhassa sisarusryhmässä ja minä roikuin mukana kun sisko oli omien kavereiden kanssa. Kouluun kun menin siskoni perässä sielläkin hän joutui minusta huolehtimaan kun ei minulla ollut omia kavereita siellä.
Kyllä minä tunsin ettei minua aina haluttu mukaan mutta en osannut tehdä muuta. En osannut olla yksin eikä niitä omia ystäviä ollut kun kaikki tuli siskoni kautta.
Kyllä se on juuri sitä sensitiivistä lapsen kehityksen tukemista että opetetaan irti siitä vanhemmasta sisaruksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin pikkusiskona olen kiitollinen siskolle joka otti mut mukaan kaikkialle.
Ihan pienenäkin kun oltiin tarhassa tiesin että sisko on lähellä. Oli parempi mieli. Ainakin kerran sain hepulin trahassa ja vaadin siskoa. Ilkeä tarhatäti kävi aggressiiviseksi. Lopulta sisko tuli rauhoittamaan mut :) ikäeroa 2v.Sinä olet varmaan serkkuni. Siskosi kertoi myöhemmin, kun sinut piti ottaa joka paikkaan mukaan vanhempien painostuksesta. Hänen kaverinsa eivät tykänneet, että olit aina matkassa mukana. Välillä häntä ei kutsuttu mukaan tämän asian takia.
Päiväkodissa olen myös törmännyt useasti näihin vanhempaan sisarukseen ripustautuneita. Näkee miten vanhempi huokaisten tulee pienempää lohduttamaan ja harmistunut jopa kyyneliin asti kun pienempi aina roikkuu takapuolessa.
Muutamat kerrat olen vastaanottanut pienemmän kiukut ja harmit, jotta isompi saa vapaasti leikkiä muiden kaveriensa kanssa, useimmiten 3 kertaa riittää nuoremmalle ymmärtämään ettei saa tahtoaan lävitse ja sitten tehty minun kanssani jotain speciaalia yhdessä, joka kertoo että kivaa voi olla ilman sitä tiettyäkin ihmistä.
Kuulostaa jotenkin 70-lukulaiselta. Etenkin tuo ajatus, ettei lapsi vain saa saada tahtoaan läpi.
Meidän päiväkodissamme onneksi on erittäin hyvät ja sensitiiviset varhaiskasvattajat, jotka ovat osanneet tukea sekä sisarussuhdetta että muita kaverisuhteita.
Voi voi, kuullostaako? Joskus on vain niin ettei tahtoa saa läpi. Tämä ei tarkoita ettei koskaan saa, mutta ei aina.
Luuletko että kyseessä on, ettei koskaan saa leikkiä yhdessä? Miten ratkaisit tilanteen jossa pienempi sisarus aina, siis joka kerta saa määrätä isosisaruksensa leikkikaverikseen, ei halua muita leikkiin mukaan ja vanhempi sisarus huokaa ja pyyhkii kyyneliä kun aina, päivähoidossa ja kotonakin ainoa leikkikaveri on vain se sisarus?
Mikä pyhä oikeus sillä pienemmällä on ajaa toisen lapsen toiveiden ja halun ylitse?
Se on "kuulostaa" eikä "kuullostaa". Yleensä pidän hyvänä, että lapsia kannustetaan olemaan yhdessä isommalla porukalla. Mieluummin opetetaan päästämään leikkiin kuin sulkemaan leikistä.
Oijoi tuliko kielipoliisille hyvä mieli? Taputanko päähäsi ja sanon "olitpas sinä nyt niin kiltti ja viisas tyttö/poika"
Muttet vastannut siihen miten ratkaisit tilanteen missä nuorempi sisarus ei anna jouston varaa?
Sinunko mielestäsi jos neljä lasta on leikissä ja yksi alkaa tönimään kahta muuta pois ja huutamaan, kiljumaan ja potkimaan, hajottamaan tavaroita ja leikkejä ja rauhoittaminen ei keskustelu auta niin pitäisi kaikkien lopettaa leikki? Kyllä minä ainakin poistan tilanteesta sen joka ei osaa käyttäytyä enkä rankaise niitä kolmea lasta pakottamalla lopettaa kivaa leikkiä vain siksi ettei yksi saa tahtoaan läpi.
Luonnollisesti keskustellaan ja sovitaan niin pitkälle kun pystytään mutta joskus on vain niin ettei tahtoaan saa läpi, niin lapsilla kuin aikuisillakin.
Sitä kutsutaan myös elämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aaaaapua, mun 3-v:llä pn vähän väliä pahamieli, kuka ottaa tästä vastuun!!!!
Ai minä vanhempana. Pöh....
Mutta vakavasti puhuen, nyt ap tiukkana, jos et sitä pikkusisarusta erikseen ole kutsunut keskustelu menee ensi kerralla näin->
Sinä- Ai kun hauskaa. Tulit saattelemaan isosiskoasi. Oletpa kiltti.
Naapuri -tota niin, miisa-mikkolle tuli niin paha mieli ja ajateltiin että hän voisi tulla mukaan tällä kertaa.
S- no onneksi noin pienten harmistukset eivät kauaa kestä ja on niistä pettymyksistä pakko oppia pääsemään ylitsekin.
N- Niin mutta...
S- Niin niin, mutta mukava oli nähdä miisa-mikkoakin. Kyllä hän voi sitten joskus tulla mukaan leikkimään kunhan kutsutaan. Tällä kertaa kutsu koski vaan isosiskoa.
N- mutta...
S- nähdään parin tunnin kuluttua. Hei hei!
Aloituksesta ei käynyt ilmi lasten sukupuoli, mutta päätit sitten tehdä isosisaruksesta tytön.
Meillä on naapurissa ainokainen tyttö, joka jatkuvasti yrittää lyödä kiilaa omien poikieni väliin pihaleikeissä. Mikähän siinä kolmestaan leikkimisessä on joillekin niin kamalaa?
Ehkäpä sukupuolella ei ole väliä. En ajatellut asiaa sen enempää, loppujen lopuksi se ja sama hailee oliko kyseessä sisko vai veli.
Ja kolmen kimppa on ongelma jos siitä tulee ongelmi kuten ap kirjoitti (riitoja, vaatii enemmän huomioimista mihinkä aplla ei olisi ollut aikaa) ja mikä selkein ongelma, HÄNTÄ EI OLLUT KUTSUTTU vaan syyllistämällä työnnetään porukn jatkoksi. Vanhemmat tekevät lapsilleen karhunpalveluksen koska silloin lasten niin nuoremman sekä vanhemman ystävyyssuhteet kärsii.
Mutta jos ei ole ongelmaa, niin eihän siinä mitään. Tässä tapauksessa ongelmia on.
Ap:n tapauksessa sanottakoon sisaruksien äidin puolustukseksi, että ehkä kotioloissa lapset menevät helposti yhtenä yksikkönä, ja äiti ajattelee ryhmädynamiikan olevan samanlainen kylässäkin. Sitten, kun kyläpaikassa onkin se yksi ainoa lapsi, joka haluaa ottaa kaiken irti kaverista, porukan nuorin suljetaan pois ja hän tarvitsee aikuisen viihdyttämään itseään.
Kolmen lapsen äitinä tykkään itse enemmän siitä, että kaverit tulevat meille. Yksi tai kaksi lasta lisää ei tunnu missään, ja rehellisesti sanoen tykkään vähän kuunnella, mitä siellä lastenhuoneessa touhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin pikkusiskona olen kiitollinen siskolle joka otti mut mukaan kaikkialle.
Ihan pienenäkin kun oltiin tarhassa tiesin että sisko on lähellä. Oli parempi mieli. Ainakin kerran sain hepulin trahassa ja vaadin siskoa. Ilkeä tarhatäti kävi aggressiiviseksi. Lopulta sisko tuli rauhoittamaan mut :) ikäeroa 2v.Sinä olet varmaan serkkuni. Siskosi kertoi myöhemmin, kun sinut piti ottaa joka paikkaan mukaan vanhempien painostuksesta. Hänen kaverinsa eivät tykänneet, että olit aina matkassa mukana. Välillä häntä ei kutsuttu mukaan tämän asian takia.
Päiväkodissa olen myös törmännyt useasti näihin vanhempaan sisarukseen ripustautuneita. Näkee miten vanhempi huokaisten tulee pienempää lohduttamaan ja harmistunut jopa kyyneliin asti kun pienempi aina roikkuu takapuolessa.
Muutamat kerrat olen vastaanottanut pienemmän kiukut ja harmit, jotta isompi saa vapaasti leikkiä muiden kaveriensa kanssa, useimmiten 3 kertaa riittää nuoremmalle ymmärtämään ettei saa tahtoaan lävitse ja sitten tehty minun kanssani jotain speciaalia yhdessä, joka kertoo että kivaa voi olla ilman sitä tiettyäkin ihmistä.
Kuulostaa jotenkin 70-lukulaiselta. Etenkin tuo ajatus, ettei lapsi vain saa saada tahtoaan läpi.
Meidän päiväkodissamme onneksi on erittäin hyvät ja sensitiiviset varhaiskasvattajat, jotka ovat osanneet tukea sekä sisarussuhdetta että muita kaverisuhteita.
Voi voi, kuullostaako? Joskus on vain niin ettei tahtoa saa läpi. Tämä ei tarkoita ettei koskaan saa, mutta ei aina.
Luuletko että kyseessä on, ettei koskaan saa leikkiä yhdessä? Miten ratkaisit tilanteen jossa pienempi sisarus aina, siis joka kerta saa määrätä isosisaruksensa leikkikaverikseen, ei halua muita leikkiin mukaan ja vanhempi sisarus huokaa ja pyyhkii kyyneliä kun aina, päivähoidossa ja kotonakin ainoa leikkikaveri on vain se sisarus?
Mikä pyhä oikeus sillä pienemmällä on ajaa toisen lapsen toiveiden ja halun ylitse?
Se on "kuulostaa" eikä "kuullostaa". Yleensä pidän hyvänä, että lapsia kannustetaan olemaan yhdessä isommalla porukalla. Mieluummin opetetaan päästämään leikkiin kuin sulkemaan leikistä.
Oijoi tuliko kielipoliisille hyvä mieli? Taputanko päähäsi ja sanon "olitpas sinä nyt niin kiltti ja viisas tyttö/poika"
Muttet vastannut siihen miten ratkaisit tilanteen missä nuorempi sisarus ei anna jouston varaa?
Sinunko mielestäsi jos neljä lasta on leikissä ja yksi alkaa tönimään kahta muuta pois ja huutamaan, kiljumaan ja potkimaan, hajottamaan tavaroita ja leikkejä ja rauhoittaminen ei keskustelu auta niin pitäisi kaikkien lopettaa leikki? Kyllä minä ainakin poistan tilanteesta sen joka ei osaa käyttäytyä enkä rankaise niitä kolmea lasta pakottamalla lopettaa kivaa leikkiä vain siksi ettei yksi saa tahtoaan läpi.
Luonnollisesti keskustellaan ja sovitaan niin pitkälle kun pystytään mutta joskus on vain niin ettei tahtoaan saa läpi, niin lapsilla kuin aikuisillakin.
Sitä kutsutaan myös elämäksi.
Ihan oikeasti haloo - aluksi puhuit isosisarukseen ripustautuneista lapsista, ja nyt ollaan menossa ihan täysissä häiriköissä.
Väitätkö tosiaan kirkkain silmin, että yleensä sosiaalisissa tilanteissa se porukan pienin on yleensä se, joka tönii, huutaa, potkii ja hajottaa tavarat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lasten ollessa 4v ja 6v menivät aina yhdessä kavereilleen. Syynä oli tosin se, että heillä oli yhteiset kaverit. Ei ollut sinun ja minun kavereita. Eikä 4v tarvinnut apua enää missään pukemisessa, eikä vessahommissa. Myös leikit sujui hyvin, tietysti kun oli yhteinen kaveri.
Mutta, kun tuo vanhempi aloitti koulun, niin alkoi tulla niitä omia kavereita. Tämä olikin nuoremmalle ison opettelun paikka kun ei mentykään enää yhdessä kaikkialle. Se meni nopsaan ohi myös siksi, että nuorempi aloitti harrastuksen josta sai omia kavereita.
Olen siis samaa mieltä ap:n kanssa. Jos lapset eivät ole kaikki kavereita keskenään ja tuo nuorempi ei ole samalla tasolla, niin ei silloin voi "roikkua" mukana. Kun lapset alkavat haluamaan ja saamaan niitä omia kavereita, niin silloin täytyy se sallia. Meille tuli kerran nuoremman isosisko mukaan, sillä muuten olisi hänelle tullut pahamieli. Toiste en ole kylään kutsunut kun tämä isosisko ei edes totellut ja riekkui vain. Harmi, sillä nämä nuoremmat olisivat hyvät kaverit keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin pikkusiskona olen kiitollinen siskolle joka otti mut mukaan kaikkialle.
Ihan pienenäkin kun oltiin tarhassa tiesin että sisko on lähellä. Oli parempi mieli. Ainakin kerran sain hepulin trahassa ja vaadin siskoa. Ilkeä tarhatäti kävi aggressiiviseksi. Lopulta sisko tuli rauhoittamaan mut :) ikäeroa 2v.Sinä olet varmaan serkkuni. Siskosi kertoi myöhemmin, kun sinut piti ottaa joka paikkaan mukaan vanhempien painostuksesta. Hänen kaverinsa eivät tykänneet, että olit aina matkassa mukana. Välillä häntä ei kutsuttu mukaan tämän asian takia.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta itse olen kovasti tarkkaillut ja vähän odotellutkin, milloin 4-vuotias ei enää kelpaa 6-vuotiaan ja hänen kaveriensa seuraan. Ainakin toistaiseksi tilanne on se, että jos 4v:tä kiellettäisiin tulemasta mukana jonnekin, 6v todennäköisesti kieltäytyisi itsekin kutsusta.
Kun koulu alkaa, tilanne varmaankin muuttuu. Mutta toistaiseksi olen vain ylpeä sisaruksien lojaliteetista.
Avainsana: TODENNÄKÖISESTI. Ikinä et ole lapselta asiaa kysynyt, mitäs jos kysyisit nyt?
Tiedän useammankin kaltaisesi vanhemman, ja järjestäen se esikoinen on todellakin halunnut päästä välillä ihan itsekseen nauttimaan huomiosta ilman että koko ajan täytyy olla myös vastuussa pienemmästä sisaruksesta (vaikka vanhemmat kuinka ovat opettaneet, että se on isomman velvollisuus ja olemalla aina joustava ja vastuullinen saa vanhempien hyväksynnän ja rakkauden ).
Tämä on tosin aina ollut vanhemmille järkytys, ja se on myös näytetty lapselle, joka on kantanut asiasta huonoa omatuntoa. Ja isomman lapsen omia menoja on sitten aktiivisesti rajoitettu, koska ”meidän lapset” sitä ja tätä.
Sitä vaan ei tunnuta tajuavan, että noissa tilanteissa se pienempi sisarus on aina täysin saamapuolella, ja se mitä pienempi saa otetaan isomman selkänahasta. Jos iso satuttaa itsensä, syytetäänkö pienempää?
Jos pienempi satuttaa itsensä koska isompi ei pitänyt huolta, mitä tapahtuu? Niinpä.
Totta kai sisarukset ovat paljon yhdessä, mutta kyllä jokaisella pitää olla oikeus myös omaan aikaan ja omiin ystäviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole ollenkaan väärässä. Aivan uskomattoman härskiä touhua vanhemmilta lykätä 4v. mukaan.
Ilmottaisin aivan selvästi, että 6v. on tervetullut, mutta 4v. ei vaikka tulisi kuinka pahamieli. Sen hoitaminen kuuluu vanhemmilleen. Lisäisin vielä kuinka ikävää ja pahamieli tulee 6v, kun ette enää voi kutsua häntäkään, vaikka haluisitte.
Loistavaa - paskat siitä - ajattelua. Siis 4v tunteet roskiin.
Pyytäisin 6v ja 4v -äitinä kaikki meille leikkimään ja katsoisin perään niin ap säästyy "vaivalta". Silloin kaikki voivat leikkiä ja riitoja selviteltäisiin eikä kukaan jäisi yksin.
Tämä kylmyys on ihan käsinkosketeltavaa mitä viljelette täällä palstalla. Luulin sen jääneen taakse historiaan, mutta palsta todistaa toisin!
Aika oksettavaa sakkia ja moni vielä yläpeukuttaa, haloo aikuiset ihmiset! 🤧
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ollenkaan väärässä. Aivan uskomattoman härskiä touhua vanhemmilta lykätä 4v. mukaan.
Ilmottaisin aivan selvästi, että 6v. on tervetullut, mutta 4v. ei vaikka tulisi kuinka pahamieli. Sen hoitaminen kuuluu vanhemmilleen. Lisäisin vielä kuinka ikävää ja pahamieli tulee 6v, kun ette enää voi kutsua häntäkään, vaikka haluisitte.
Loistavaa - paskat siitä - ajattelua. Siis 4v tunteet roskiin.
Pyytäisin 6v ja 4v -äitinä kaikki meille leikkimään ja katsoisin perään niin ap säästyy "vaivalta". Silloin kaikki voivat leikkiä ja riitoja selviteltäisiin eikä kukaan jäisi yksin.
Tämä kylmyys on ihan käsinkosketeltavaa mitä viljelette täällä palstalla. Luulin sen jääneen taakse historiaan, mutta palsta todistaa toisin!
Aika oksettavaa sakkia ja moni vielä yläpeukuttaa, haloo aikuiset ihmiset! 🤧
Valitettavasti aikuiset ihmiset on monesti paljonkin kehityksessä jäljessä, jos vertaa lapsiin. Kuten tuossa "6v on tervetullut, 4v ei" -kommentissa.
Muistan pienenä ajatelleeni, että isoksi kasvettaessa niin onneksi aikuiset on fiksuja. Mutta erehdyin pahan kerran!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ollenkaan väärässä. Aivan uskomattoman härskiä touhua vanhemmilta lykätä 4v. mukaan.
Ilmottaisin aivan selvästi, että 6v. on tervetullut, mutta 4v. ei vaikka tulisi kuinka pahamieli. Sen hoitaminen kuuluu vanhemmilleen. Lisäisin vielä kuinka ikävää ja pahamieli tulee 6v, kun ette enää voi kutsua häntäkään, vaikka haluisitte.
Loistavaa - paskat siitä - ajattelua. Siis 4v tunteet roskiin.
Pyytäisin 6v ja 4v -äitinä kaikki meille leikkimään ja katsoisin perään niin ap säästyy "vaivalta". Silloin kaikki voivat leikkiä ja riitoja selviteltäisiin eikä kukaan jäisi yksin.
Tämä kylmyys on ihan käsinkosketeltavaa mitä viljelette täällä palstalla. Luulin sen jääneen taakse historiaan, mutta palsta todistaa toisin!
Aika oksettavaa sakkia ja moni vielä yläpeukuttaa, haloo aikuiset ihmiset! 🤧
Ei kai tuollaisten edellisen kommentoijien tapaiset tyypit kovin hyvin sisäisesti voikaan. Jos voisi niin ei tarvitsisi olla kylmä ketään kohtaa eikä jättää ketään ulkopuolelle, varsinkaan 4 VUOTIASTA LASTA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin pikkusiskona olen kiitollinen siskolle joka otti mut mukaan kaikkialle.
Ihan pienenäkin kun oltiin tarhassa tiesin että sisko on lähellä. Oli parempi mieli. Ainakin kerran sain hepulin trahassa ja vaadin siskoa. Ilkeä tarhatäti kävi aggressiiviseksi. Lopulta sisko tuli rauhoittamaan mut :) ikäeroa 2v.Sinä olet varmaan serkkuni. Siskosi kertoi myöhemmin, kun sinut piti ottaa joka paikkaan mukaan vanhempien painostuksesta. Hänen kaverinsa eivät tykänneet, että olit aina matkassa mukana. Välillä häntä ei kutsuttu mukaan tämän asian takia.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta itse olen kovasti tarkkaillut ja vähän odotellutkin, milloin 4-vuotias ei enää kelpaa 6-vuotiaan ja hänen kaveriensa seuraan. Ainakin toistaiseksi tilanne on se, että jos 4v:tä kiellettäisiin tulemasta mukana jonnekin, 6v todennäköisesti kieltäytyisi itsekin kutsusta.
Kun koulu alkaa, tilanne varmaankin muuttuu. Mutta toistaiseksi olen vain ylpeä sisaruksien lojaliteetista.
Avainsana: TODENNÄKÖISESTI. Ikinä et ole lapselta asiaa kysynyt, mitäs jos kysyisit nyt?
Tiedän useammankin kaltaisesi vanhemman, ja järjestäen se esikoinen on todellakin halunnut päästä välillä ihan itsekseen nauttimaan huomiosta ilman että koko ajan täytyy olla myös vastuussa pienemmästä sisaruksesta (vaikka vanhemmat kuinka ovat opettaneet, että se on isomman velvollisuus ja olemalla aina joustava ja vastuullinen saa vanhempien hyväksynnän ja rakkauden ).
Tämä on tosin aina ollut vanhemmille järkytys, ja se on myös näytetty lapselle, joka on kantanut asiasta huonoa omatuntoa. Ja isomman lapsen omia menoja on sitten aktiivisesti rajoitettu, koska ”meidän lapset” sitä ja tätä.
Sitä vaan ei tunnuta tajuavan, että noissa tilanteissa se pienempi sisarus on aina täysin saamapuolella, ja se mitä pienempi saa otetaan isomman selkänahasta. Jos iso satuttaa itsensä, syytetäänkö pienempää?
Jos pienempi satuttaa itsensä koska isompi ei pitänyt huolta, mitä tapahtuu? Niinpä.
Totta kai sisarukset ovat paljon yhdessä, mutta kyllä jokaisella pitää olla oikeus myös omaan aikaan ja omiin ystäviin.
Ihan ensiksi haluaisin sanoa, että et todellakaan tunne tai tiedä minua. Sen huomaa jo tuosta ehdotuksestasi.
Olen havainnoinut lapsiani aika tavalla. Olen puhunut heidän keskinäisestä dynamiikastaan joka ainoassa vasu-keskustelussa. Olen pyrkinyt järjestämään heille omaa aikaa ja omia harrastuksia. Mutta en tosiaankaan ala syöttää heille mitään "mitä tekisit jos sun sisarus heitettäisiin ulos kyläpaikasta" -skenaarioita siksi, että vauvapalsta käskee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ollenkaan väärässä. Aivan uskomattoman härskiä touhua vanhemmilta lykätä 4v. mukaan.
Ilmottaisin aivan selvästi, että 6v. on tervetullut, mutta 4v. ei vaikka tulisi kuinka pahamieli. Sen hoitaminen kuuluu vanhemmilleen. Lisäisin vielä kuinka ikävää ja pahamieli tulee 6v, kun ette enää voi kutsua häntäkään, vaikka haluisitte.
Loistavaa - paskat siitä - ajattelua. Siis 4v tunteet roskiin.
Pyytäisin 6v ja 4v -äitinä kaikki meille leikkimään ja katsoisin perään niin ap säästyy "vaivalta". Silloin kaikki voivat leikkiä ja riitoja selviteltäisiin eikä kukaan jäisi yksin.
Tämä kylmyys on ihan käsinkosketeltavaa mitä viljelette täällä palstalla. Luulin sen jääneen taakse historiaan, mutta palsta todistaa toisin!
Aika oksettavaa sakkia ja moni vielä yläpeukuttaa, haloo aikuiset ihmiset! 🤧
Valitettavasti aikuiset ihmiset on monesti paljonkin kehityksessä jäljessä, jos vertaa lapsiin. Kuten tuossa "6v on tervetullut, 4v ei" -kommentissa.
Muistan pienenä ajatelleeni, että isoksi kasvettaessa niin onneksi aikuiset on fiksuja. Mutta erehdyin pahan kerran!
Minun mielestäni tässä on edelleen kysymys vähän sukupuolisidonnaisesta käytöksestä. Jos äidit edelleen ovat "ei päästetä tuota Minnaa porukkaan" -asteella, ei lapsistaan sen kummempia tule.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa jotenkin 70-lukulaiselta. Etenkin tuo ajatus, ettei lapsi vain saa saada tahtoaan läpi.
Meidän päiväkodissamme onneksi on erittäin hyvät ja sensitiiviset varhaiskasvattajat, jotka ovat osanneet tukea sekä sisarussuhdetta että muita kaverisuhteita.