Kutsun lapsen kaverin kylään ja pikkusisarus tulee mukana - onko ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin pikkusiskona olen kiitollinen siskolle joka otti mut mukaan kaikkialle.

Ihan pienenäkin kun oltiin tarhassa tiesin että sisko on lähellä. Oli parempi mieli. Ainakin kerran sain hepulin trahassa ja vaadin siskoa. Ilkeä tarhatäti kävi aggressiiviseksi. Lopulta sisko tuli rauhoittamaan mut :) ikäeroa 2v.

Sinä olet varmaan serkkuni. Siskosi kertoi myöhemmin, kun sinut piti ottaa joka paikkaan mukaan vanhempien painostuksesta. Hänen kaverinsa eivät tykänneet, että olit aina matkassa mukana. Välillä häntä ei kutsuttu mukaan tämän asian takia. 

Päiväkodissa olen myös törmännyt useasti näihin vanhempaan sisarukseen ripustautuneita. Näkee miten vanhempi huokaisten tulee pienempää lohduttamaan ja harmistunut jopa kyyneliin asti kun pienempi aina roikkuu takapuolessa.

Muutamat kerrat olen vastaanottanut pienemmän kiukut ja harmit, jotta isompi saa vapaasti leikkiä muiden kaveriensa kanssa, useimmiten 3 kertaa riittää nuoremmalle ymmärtämään ettei saa tahtoaan lävitse ja sitten tehty minun kanssani jotain speciaalia yhdessä, joka kertoo että kivaa voi olla ilman sitä tiettyäkin ihmistä.

Kuulostaa jotenkin 70-lukulaiselta. Etenkin tuo ajatus, ettei lapsi vain saa saada tahtoaan läpi.

Meidän päiväkodissamme onneksi on erittäin hyvät ja sensitiiviset varhaiskasvattajat, jotka ovat osanneet tukea sekä sisarussuhdetta että muita kaverisuhteita.

Voi voi, kuullostaako? Joskus on vain niin ettei tahtoa saa läpi. Tämä ei tarkoita ettei koskaan saa, mutta ei aina.

Luuletko että kyseessä on, ettei koskaan saa leikkiä yhdessä? Miten ratkaisit tilanteen jossa pienempi sisarus aina, siis joka kerta saa määrätä isosisaruksensa leikkikaverikseen, ei halua muita leikkiin mukaan ja vanhempi sisarus huokaa ja pyyhkii kyyneliä kun aina, päivähoidossa ja kotonakin ainoa leikkikaveri on vain se sisarus?

Mikä pyhä oikeus sillä pienemmällä on ajaa toisen lapsen toiveiden ja halun ylitse?

Se on "kuulostaa" eikä "kuullostaa". Yleensä pidän hyvänä, että lapsia kannustetaan olemaan yhdessä isommalla porukalla. Mieluummin opetetaan päästämään leikkiin kuin sulkemaan leikistä.

Oijoi tuliko kielipoliisille hyvä mieli? Taputanko päähäsi ja sanon "olitpas sinä nyt niin kiltti ja viisas tyttö/poika"

Muttet vastannut siihen miten ratkaisit tilanteen missä nuorempi sisarus ei anna jouston varaa?

Sinunko mielestäsi jos neljä lasta on leikissä ja yksi alkaa tönimään kahta muuta pois ja huutamaan, kiljumaan ja potkimaan, hajottamaan tavaroita ja leikkejä ja rauhoittaminen ei keskustelu auta niin pitäisi kaikkien lopettaa leikki? Kyllä minä ainakin poistan tilanteesta sen joka ei osaa käyttäytyä enkä rankaise niitä kolmea lasta pakottamalla lopettaa kivaa leikkiä vain siksi ettei yksi saa tahtoaan läpi.

Luonnollisesti keskustellaan ja sovitaan niin pitkälle kun pystytään mutta joskus on vain niin ettei tahtoaan saa läpi, niin lapsilla kuin aikuisillakin.

Sitä kutsutaan myös elämäksi.

Ihan oikeasti haloo - aluksi puhuit isosisarukseen ripustautuneista lapsista, ja nyt ollaan menossa ihan täysissä häiriköissä.

Väitätkö tosiaan kirkkain silmin, että yleensä sosiaalisissa tilanteissa se porukan pienin on yleensä se, joka tönii, huutaa, potkii ja hajottaa tavarat?

Enpä väittänyt tämän olevan se yleensä, annoin sinulle esimerkin. Koska et edellään sanonut miten hoidat tilanteen jossa vaihtoehtoina on taipua sen yhden tahtoon tai ????.

Mutta olen aika paljon nähnyt tätä kun vanhemmat vaan yrittää ja yrittää puhua lapselle, joka aikoja sitten on sulkenut korvansa muilta vaihtoehdoilta kuin haluamaltaan asialta. Siinäpä se päivä menee katsoessa kumpi antaa periksi. Monesti se vanhempi.

Sinä olet aikuinen, jonka luokse lapsi tai lapset tulevat. Kuka päättää asiasta? Joulupukki, naapuri, postinjakaja...?Mikä tässä on vaikeata?

Sanoisin että joudun tekemään tehtävän x samalla kun seuraan lasten leikkejä. Nuorin lapsi ei ole turvassa, koska en voi antaa hänelle niin paljon huomiota kuin hän ikänsä vuoksi tarvitsisi. Tämä nyt vain yksi tapa argumeitoida, mutta luulisi ja toivoisi että mokomat jästipäävanhemmat muutenkin ymmärtäisivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin pikkusiskona olen kiitollinen siskolle joka otti mut mukaan kaikkialle.

Ihan pienenäkin kun oltiin tarhassa tiesin että sisko on lähellä. Oli parempi mieli. Ainakin kerran sain hepulin trahassa ja vaadin siskoa. Ilkeä tarhatäti kävi aggressiiviseksi. Lopulta sisko tuli rauhoittamaan mut :) ikäeroa 2v.

Sinä olet varmaan serkkuni. Siskosi kertoi myöhemmin, kun sinut piti ottaa joka paikkaan mukaan vanhempien painostuksesta. Hänen kaverinsa eivät tykänneet, että olit aina matkassa mukana. Välillä häntä ei kutsuttu mukaan tämän asian takia. 

En ole tuo, jolle vastasit, mutta itse olen kovasti tarkkaillut ja vähän odotellutkin, milloin 4-vuotias ei enää kelpaa 6-vuotiaan ja hänen kaveriensa seuraan. Ainakin toistaiseksi tilanne on se, että jos 4v:tä kiellettäisiin tulemasta mukana jonnekin, 6v todennäköisesti kieltäytyisi itsekin kutsusta.

Kun koulu alkaa, tilanne varmaankin muuttuu. Mutta toistaiseksi olen vain ylpeä sisaruksien lojaliteetista.

Avainsana: TODENNÄKÖISESTI. Ikinä et ole lapselta asiaa kysynyt, mitäs jos kysyisit nyt?

Tiedän useammankin kaltaisesi vanhemman, ja järjestäen se esikoinen on todellakin halunnut päästä välillä ihan itsekseen nauttimaan huomiosta ilman että koko ajan täytyy olla myös vastuussa pienemmästä sisaruksesta (vaikka vanhemmat kuinka ovat opettaneet, että se on isomman velvollisuus ja olemalla aina joustava ja vastuullinen saa vanhempien hyväksynnän ja rakkauden ).

Tämä on tosin aina ollut vanhemmille järkytys, ja se on myös näytetty lapselle, joka on kantanut asiasta huonoa omatuntoa. Ja isomman lapsen omia menoja on sitten aktiivisesti rajoitettu, koska ”meidän lapset” sitä ja tätä.

Sitä vaan ei tunnuta tajuavan, että noissa tilanteissa se pienempi sisarus on aina täysin saamapuolella, ja se mitä pienempi saa otetaan isomman selkänahasta. Jos iso satuttaa itsensä, syytetäänkö pienempää?

Jos pienempi satuttaa itsensä koska isompi ei pitänyt huolta, mitä tapahtuu? Niinpä.

Totta kai sisarukset ovat paljon yhdessä, mutta kyllä jokaisella pitää olla oikeus myös omaan aikaan ja omiin ystäviin.

Ihan ensiksi haluaisin sanoa, että et todellakaan tunne tai tiedä minua. Sen huomaa jo tuosta ehdotuksestasi.

Olen havainnoinut lapsiani aika tavalla. Olen puhunut heidän keskinäisestä dynamiikastaan joka ainoassa vasu-keskustelussa. Olen pyrkinyt järjestämään heille omaa aikaa ja omia harrastuksia. Mutta en tosiaankaan ala syöttää heille mitään "mitä tekisit jos sun sisarus heitettäisiin ulos kyläpaikasta" -skenaarioita siksi, että vauvapalsta käskee.

Haluaisitko mennä joskus yksin kaverin luokse? Oletko kysynyt ihan näin neutraalia kysymystä

Tämä on vissiin aika tavallista.  Siis että kun on kaveri niin pikkusisarus laitetaan mukaan hoidettavaksi.  Siinähän laitat sitten välipalaa monelle ja hoitelet riitoja joita ei välttämätä tulisi isompien kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ollenkaan väärässä. Aivan uskomattoman härskiä touhua vanhemmilta lykätä 4v. mukaan.

Ilmottaisin aivan selvästi, että 6v. on tervetullut, mutta 4v. ei vaikka tulisi kuinka pahamieli. Sen hoitaminen kuuluu vanhemmilleen. Lisäisin vielä kuinka ikävää ja pahamieli tulee 6v, kun ette enää voi kutsua häntäkään, vaikka haluisitte.

Loistavaa - paskat siitä - ajattelua. Siis 4v tunteet roskiin.

Pyytäisin 6v ja 4v -äitinä kaikki meille leikkimään ja katsoisin perään niin ap säästyy "vaivalta". Silloin kaikki voivat leikkiä ja riitoja selviteltäisiin eikä kukaan jäisi yksin.

Tämä kylmyys on ihan käsinkosketeltavaa mitä viljelette täällä palstalla. Luulin sen jääneen taakse historiaan, mutta palsta todistaa toisin!

Aika oksettavaa sakkia ja moni vielä yläpeukuttaa, haloo aikuiset ihmiset! 🤧

Ei kai tuollaisten edellisen kommentoijien tapaiset tyypit kovin hyvin sisäisesti voikaan. Jos voisi niin ei tarvitsisi olla kylmä ketään kohtaa eikä jättää ketään ulkopuolelle, varsinkaan 4 VUOTIASTA LASTA.

Heh tästä tulee mieleen että yksi ja sama on lainannut omaa viestiään ja jatkanut kauhistelua. :D Kyllä sen 4-vuotiaan on opittava, ettei aina saa haluamaansa, eikä aina voi olla isomman sisaruksen kanssa. Isommalla lapsella on oikeus yksinoloon ja omiin kavereihin...

äeppä kirjoitti:

Meillä jo pitkään jatkunut hankala tilanne. Lapsella on naapurissa samanikäinen kaveri (6 v.) ja hän on oikein tervetullut meille. Ongelma on se, että mukana seuraa lähes aina myös pikkusisarus (kohta 4 v.), joka vaatii paljon enemmän. Pienempi ei useinkaan mahdu mukaan isojen leikkeihin, josta seuraa jatkuvaa kinaa ja pahaa mieltä. Joudun siis jatkuvasti olemaan poliisina paikalla. Lisäksi pieni tarvitsee vielä jonkin verran huolenpitoa, esim. apua vessassa, pukemisessa jne. Minulla on myös isommat lapset, oma työ ja kotityöt, joten toivoisin lasten pärjäävän pääasiassa itsekseen.

Olen useita kertoja ottanut asian puheeksi vanhempien kanssa. Olen selittänyt juuri nämä samat asiat, että leikit eivät suju kovin kivasti, ja siksi toivoisin, että vain isompi tulisi kylään. Vanhemmat kuitenkin lähes joka kerta tuovat molemmat vedoten siihen, että pienemmälle tulee paha mieli, jos ei pääse mukaan. Tämän takia vältän nykyään kutsumasta myöskään isompaa, mikä on sääli, koska lapseni tykkää hänestä.

Olenko väärässä ja epäreilu? Nyt saa ihan reippaasti sanoa, jos olet sitä mieltä että olen. Mutta jos sanot, että olen, niin kerrothan myös, miten toimisit itse?

Lopuksi vielä, ennen kuin joku ehtii huudella provoa: ei ole provo, vaan ihan oikeaa elämää.

Ei ole kauhean ok. Isommalla on isompien kaverit, pienemmällä pienempien. Tuo on maailman laihin tekosyy jonka vanhemmat esittävät että pienemmälle tulee paha mieli, koska he haluavat yksinkertaisesti hiljaisen asunnon ja omaa aikaa. Joskus lapselle pitää vain tuottaa pettymyksiä ja tämä on sellainen tilanne jossa se pitää terveellä tavalla tehdä. Itsehän olisin niin iso sika, että kuljettaisin pienemmän takaisin kotiinsa vedoten että hän haastaa riitaa (ja usein ne pienemmät jopa haastavatkin vaikka isompia siitä syytetäänkin) ja sanoisin että ei tällä kertaa meille kiitos. 

Muistan itse lapsena monia tilanteita, joissa kaverin leikkeihin aivan liian pieni pikkusisarus änkesi joka paikkaan mukaan. Kerrankin kun tämä sisarus sai tietää, että siskonsa leikkii meillä, hän tuli vain soittamaan ovikelloa ja juoksi äitini jalkojen välistä sisälle (no okei, kaksivuotias ei kauheasti käytöstapoja vielä omaa) eikä lähtenyt kulumallakaan. Alkuun äitini yritti keksiä hänelle tekemistä, mutta lopulta pakenimme pikkusiskoa seitsemänvuotiaan terävyydellä ulos, koska siellä hän ei jaksanut juosta perässämme. Olihan se ankeaa sille pienemmälle, mutta tuossa kohtaa olisin kuuluttanut vanhempien perään että mitä he oikein ajattelivat kun jättivät noin pienen laumalle seitsen viiva kymmenvuotiaille vahdittavaksi kun on päivänselvää etteivät maailmat oikein kohtaa?

Toisaalta sama virhe tehtiin meilläkin. Pari vuotta nuorempi pikkusisko tuli joka paikassa mukana joka kerta kun itselläni olisi ollut kavereita ja ne meni aina hirveäksi sodaksi. Mutta auta armias kun hän aikanaan kasvoi ja alkoi saada kavereita, niin yhdessä äitini hyvä myötäavustuksella kumpikin oli sitä mieltä että isompi pois pienempien leikeistä.. ja joo, olimme tuolloin murrosikäisiä, jolloin sisareni kokeili ensimmäisen kerran miten pitkälle kateus venyy - itse kun tulin jopa paremmin toimeen hänen kavereidensa kanssa kuin hän itse ja valtava mustamaalauskampanja alkoi saman tien, johon äiti sokeana osallistui puolustaen toisen tyttärensä kuviteltuja yksinoikeuksia.

Vastoin kaikkia periaatteitani siis sanoisin, että jos pienemmälle löytyy jotain muuta seuraa jostain muualta, niin yritä nyt lyödä läpi se että hän olisi joskus poissa. Kun hän hiukan siitä kasvaa ja varsinkin tuosta nasevimmasta ikävaihteesta alkaen myöhemmin tulla paremmin toimeen isosisaruksensa kanssa, niin on tervetullut takaisin leikkeihin. Sitä paitsi joskus tauko sisaruksista tekee terää.  - Peltonen

Vierailija kirjoitti:

Näin pikkusiskona olen kiitollinen siskolle joka otti mut mukaan kaikkialle.

Ihan pienenäkin kun oltiin tarhassa tiesin että sisko on lähellä. Oli parempi mieli. Ainakin kerran sain hepulin trahassa ja vaadin siskoa. Ilkeä tarhatäti kävi aggressiiviseksi. Lopulta sisko tuli rauhoittamaan mut :) ikäeroa 2v.

Meillä oli saman verran eikä toiminut ollenkaan. Pikkusisko oli alkuun leikkiessä ihan mukava, ennen kuin heittäytyi epäsosiaaliseksi ja inhottavaksi leikkien edetessä. Hänen kanssaan ei siis vain tullut millään toimeen vaikka olisi päällään seissyt ja laulanut hoosiannaa. Sen lisäksi olimme muutenkin ihan eri maailmoista. Hän oli niin lapsellinen kuin vain voi olla kun taas itse olin vastuuntuntoinen, sääntöjä nouttava ja pikkuvanha. 

Tämän lapsellisuutensa takia sisareni oli tapporehellinen, minkä takia hän ajoi meidät molemmat välillä hirveisiin hankaluuksiin. Kerrankin koulussa kun hän oli ekalla ja itse tokalla ja yritin pelastaa häntä suuremmalta kohulta, mutta hän alkoi kimittää päälleni ja vesitti kaiken mitä olin sanonut. Ja nyt ei ole kyse mistään suuremmasta valehtelusta, vaan valkoisista valheista joita esittää jokainen ja olisimme päässeet todella paljon helpommalta sen sääntönatsin opettajan hampaissa, jos hän olisi älynnyt olla hiljaa ja kyseessä ei siis nyt ole mitään maailman vakavinta mistä oli kyse. Joskus hän myös nolasi tällä tavalla kaikki muutkin. Hän oli kerrankin jättänyt reppunsa aamulla kotiin ja itki sitä koko päivän koulussa pystymättä tekemään mitään muuta. Opettaja tuli kyselemään minulta sitten missä se reppu on, ja toki tiesin että se oli kotona kissankusessa. Sanoin sitten, että sisareni oli illalla käynyt kaverinsa luona tekemässä läksyt ja se reppu on siellä, niin eikö tämä älykääpiö tullut parkuen huutamaan "Ei kun kissa kusi sen päälle!" Meillä oli siihen aikaan joka paikkaan merkkaileva kolli, josta äitimme hankkiutui myöhemmin eroon koska sillä oli joku diagnosoitu luonnevika. En vain tokaluokkalaisen itsetunnolla olisi halunnut kertoa siitä kuitenkaan koulussa, vaan olisimme kotona pesseet repun ja olleet milläänsäkään. Tämän jälkeen meitä kiusattiin vuosia kissankusenhajuisiksi ja kiitin siskoani vielä yläasteellakin. Toinen bravuuri oli alkaa huutelemaan kadulla kun kiusaajat karjuivat polkupyörien päältä kaikkia hävyttömyyksiään "rakkaudesta se hevonenkin potkii" ja vaikka kuinka kaverit keskenämme sanoimme että se pää kiinni nyt, olet yleistä hupia heille, niin hän huusi vain kovempaa "Kyllä mä saan puhua!" No niin saat, mutta.. 

 Toisekseen en sietänyt sitäkään, että hän itki avoimesti aina, joka paikassa ja jokaisen vastoinkäymisen tultua. Itse viilipyttynä en jaksanut ollenkaan hänen pillitystään ja joskus muistan että jopa toiset lapset pahoinpitelvitä tai ajoivat hänet pois kun se tuntikausien volina ei vain loppunut mistään järkipuheista huolimatta. Sisareni on nykyisin ihan normaali, mutta lapsena hän oli kaikkea muuta kuin sosiaalinen ihana.:D 

Miksei sillä nelivuotiaalla ole omia kavereita? Mitä ihmeen paskaa tuo on, että pikkusisko roikkuu koko ajan isosiskon perässä?

Kaikkea sitä saakin lukea.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös 6v ja 4v, ja melkein aina kyläilevät yhdessä. En ole ikinä ajatellut, että se voisi olla ongelma. Usein, kun 6v kutsutaan kylään, mainitsevat kutsujat erikseen, että kutsu koskee myös 4v:tä.

Varmasti tämä on lapsistakin kiinni. Meidän 4v on helppo ja aurinkoinen lapsi, joka on tottunut sovittelemaan erimielisyyksiä. Apua hän ei tarvitse vessassa, ja muutenkin kyläillessä yleensä on ainakin toinen vanhempi mukana.

juurikin näin, mikä tässä on ongelma?! Meillä neljä lasta, välillä käyvät kavereilla, välillä kaverit meillä. Hyvin homma toimii jos aikuinen vähän ohjeistaa. Ei todellakaan haittaa vaikka ikä-eroa olisi pari-kolme vuotta. Ihme uusavuttomia vanhempia täällä vinkumassa.

Vierailija kirjoitti:

Surullista 6-vuotiaalle, ettei voi solmia ystävyyssuhteita ja leikkiä rauhassa kaverin kanssa, kun kiviriippa tulee mukana. Kaikki vanhemmat jotka toimitte noin, se on väärin esikoista kohtaan, todella väärin.

Omalla lapsella on kaveri, jonka 4 vuotta nuorempi pikkuveli tulee aina mukaan. Oma lapsi ja kaveri ovat tyttöjä ja tämä pikkuveli hakee huomiota kiusaten. On esimerkiksi napannut lapseni puhelimen ja heittänyt sen maahan, lyönyt, potkaissut, heittänyt hiekkaa, kaupannut jne. Tosi ikävä tilanne ja lapsi ei halua enää nähdä kaveriaan, koska pelkää veljeä.

Sanot ovella ystävällisesti että "Nyt täytyy kyllä sanoa että X on kutsuttu siksi että heillä on niin hyvä ystävyyssuhde meidän Z kanssa, en ota tänne pikkusisarusta hoitolapseksi koska minulla on muita puuhia. Ja että kyllä tämä Y selviää pettymyksestä. Hän voisi vaikkapa tehdä jotakin mukavaa yhdessä vanhempiensa kanssa, kun Y ei noiden isompien leikkiin sopuisasti mahdu, niin omat vanhemmat ovat varmasti parempaa seuraa kuin minä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ollenkaan väärässä. Aivan uskomattoman härskiä touhua vanhemmilta lykätä 4v. mukaan.

Ilmottaisin aivan selvästi, että 6v. on tervetullut, mutta 4v. ei vaikka tulisi kuinka pahamieli. Sen hoitaminen kuuluu vanhemmilleen. Lisäisin vielä kuinka ikävää ja pahamieli tulee 6v, kun ette enää voi kutsua häntäkään, vaikka haluisitte.

Loistavaa - paskat siitä - ajattelua. Siis 4v tunteet roskiin.

Pyytäisin 6v ja 4v -äitinä kaikki meille leikkimään ja katsoisin perään niin ap säästyy "vaivalta". Silloin kaikki voivat leikkiä ja riitoja selviteltäisiin eikä kukaan jäisi yksin.

Tämä kylmyys on ihan käsinkosketeltavaa mitä viljelette täällä palstalla. Luulin sen jääneen taakse historiaan, mutta palsta todistaa toisin!

Aika oksettavaa sakkia ja moni vielä yläpeukuttaa, haloo aikuiset ihmiset! 🤧

Tosi lämpöistä kutsua eri näkökannan omaavia ihmisiä oksettavaksi sakiksi.

Sanot, että nelivuotiaalla pitää olla toinen vanhemmista mukana koko vierailun ajan. Sitten voitkin heidän saapuessa huikata, että nyt kun kuitenkin olet täällä kai katsot kaikkien perään ja lähdet itse manikyyriin.

Painin ihan samanlaisten tuntemusten kanssa! 😄 Tosin olen itse omalla kiltteydelläni maalannut itseni nurkkaan.... Ja kyllä tässä minunkin mielestäni on kyse myös aikuisten suhteista, lasten ominaisuuksista jne., vaikka se tylyltä kuulostaakin.

Meillä on yksi läheinen ystäväperhe, josta molemmat lapset ovat vilpittömän tervetulleita leikkimään, vaikka nuorempi on lastani pari vuotta nuorempi ja molemmat melkoisia tahtolapsia. Myös meidän lapsemme on tervetullut taas esim. ulkoilemaan tämän perheen kanssa ilman meidän vanhempien läsnäoloa ja ollaan menojen osuessa huonoon aikaan hoidettu lapsukaisia puolin ja toisin.

Sitten on kaksi perhettä päiväkodista. Molemmissa lapsemme ikäinen lapsi ja kaksi vuotta nuorempi pikkusisarus (eli juurikin kohta 6 ja kohta 4). Toisen perheen kanssa on aina ollut itsestäänselvyys, että vanhempi on lapsemme kaveri ja vain hän tulee leikkimään. Pienemmällä sisaruksella omat kaverit, omat kaverisynttärit jne. Toisestakin perheestä kutsuin vain isomman sisaruksen, joka tulikin ja leikit sujuivat. Kun häntä pienemmän sisaruksen kanssa haettiin kotiin, surkutteli vanhempi sitä, kuinka tylsää pienemmällä oli yksin kotona ja kuinka surullinen hän oli kun sisko pääsi leikkimään. Ja tietysti. Koska mulla ei ole yhtään kiusallisten tilanteiden sietokykyä, kysyin, olisiko pienempikin tullut leikkimään siis. Olisi kuulemma, kun on jo niin iso, että tällaisia asioita ymmärtää. Ja minähän seuraavalla kerralla kutsuin molemmat... Pienempi sisarus on tosi mukava ja kiltti lapsi, mutta ei halua leikkiä isompien kanssa yhdessä. Tutkailee leluja (tämä toki ok), haluaa piirtää jne, mutta tarvitsee minun apuani näihin asioihin. Minä siis leikitän tätä pienempää ja lapseni ja isompi sisarus leikkivät keskenään. Oma moka, kestettävä vaan, en kehtaa enää muuttaa systeemiä.

Mutta ap:lle siis, että varsinkin kun olet kertonut vanhemmille, että kutsu koski vain vanhempaa sisarusta, et ole kohtuuton. Todella harmi etteivät vanhemmat sitä ymmärrä.

Neljävuotias vaatii vanhempien huomion.  Täytyy lukea, leikkiä, pelata lautapeliä tms.   Eli kyllä se että nuorempi jää kotiin vaatii vanhemmilta läsnäoloa.  Muutoin vanhempi lapsi on seurana.  Valitettavasti sinä et ole velvollinen hoitamaan nuorempaakin lasta mikäli hänestä aiheutuu ylimääräistä vaivaa.

äeppä kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Yleensä on tosiaan käynyt niin, että olen kutsunut vain isomman, ja sitten yllätys yllätys, ovella seisookin molemmat. Ja vanhempi sanoo, että "toin nyt tän pienenkin, kun hänelle tuli niin paha mieli". Minusta tuntuu ikävältä, että vanhemmat ikään kuin pakottavat minut joko ottamaan lapsen tai pahoittamaan lapsen mielen. 

ap

Mielipahat ja niiden kestämiset kuuluvat lapsen elämään. Kerro tämä näille ilmaista lapsenvahtia lokkeileville vanhemmille.

Taisi mennä parilla mammalla tunteisiin kun ovat itse juuri noita jotka tuuppaa aina pikkususaruksen mukaan kylään. Ei mitään väliä sen isomman lapsen tunteilla tai haluilla eikä sillä että kutsu koskee vain isompaa lasta.

Jos molemmat lapset on kutsuttu ja keikit sujuu niin silloihan ei ole ongelmaa. Mutta aika harvoin se isosisko/isoveli on niin pyhimys että haluaa pikkusisaruksen aina mukaan. Ehkä ei uskalla sanoa sitä ääneen kun saa haukut?

No jos se sulle on ok, niin totta kai se on ok. Jos se ei sulle ole ok, niin kerro se sille toiselle perheelle. 

Olen samaa mieltä kun muut. Kieltäydy pienen tulosta jatkossa ja sano lapselle, että : pääset meille kylään sitten joskus toiste ja, että asiassa on valitettavasti sattunut äidilleen nyt erehdys.

Se on sen lapsen vanhempien tehtävä auttaa lastaan kohtaamaan pettymykset ja sen ettei kaikki ole myös hänelle jos on isosiskolle tai isoveljelle. Vanhemmat toisin sanoen viesicät lapselleen, että on väärin toimia toisin ja hänet on pakko huolia.

Vanhemmat välttyvät pettymykseltä ja asian kojtaamiselta lasta tukien.

Jos tämä äiti sitten suuttuessaan pakottaa vanhemmankin lapsensa takaisin kotiin niin esitä pahoittelusi lapselle ja kerro, että sinun puolestasi hän on tervetullut teille milloin vaan haluaa ja pahoittele tapahtunutta.

Äidille voi huikata, että toivottavasti tuo isompi lapsi pääsisi teille pian yökylään ja perheensä pienempi saisi laatuaikaa siinä samala vanhempiensa kanssa. On vaan aivan liian pieni isompien leikkeihin.

Ja sitten sellainen mutruilme kasvoille ja hymyä sekä heilutus.