Kutsun lapsen kaverin kylään ja pikkusisarus tulee mukana - onko ok?

Vierailija kirjoitti:

Mutta tällaisia vanhempia on. Itselläni oli teininä ystävä, jonka oli aina otettava 3 vuotta nuorempi pikkusisko mukaan. Oli hankalaa kun tämä pikkusisko oli ihan eri tasolla kuin me muut, esim. kun puhuttiin pojista tms. Kun vedettiin ensikännit, tämä pikkusisko pysyi selvinpäin ja alkoi itkeä.

Teini-ikäisenä piti aina ottaaa 4.5 vuotta nuorempi pikkuveli mukaan. Tai no, ennen ajokorttia ei oikein päässytkään mihinkään. Eipä sitten ollut mitään ensikännejä, ei puhuttu kaverien kanssa tytöistä ja baarien sijaan käytiin sitten alle 15v limudiskossa. Lukion vikalla en edes oikein tiennyt mitä oman ikäiseni yleensä puuhaavat iltaisin. Ja olisi halunnut pyytää samassa koulussa olleen kivan tytön treffeille mutta ei vaan mitenkään onnistunut ymmärtämään mitä ihmeessä treffit olisi voinut järjestää niin että on pikkuveli mukana.

Vierailija kirjoitti:

Painin ihan samanlaisten tuntemusten kanssa! 😄 Tosin olen itse omalla kiltteydelläni maalannut itseni nurkkaan.... Ja kyllä tässä minunkin mielestäni on kyse myös aikuisten suhteista, lasten ominaisuuksista jne., vaikka se tylyltä kuulostaakin.

Koska mulla ei ole yhtään kiusallisten tilanteiden sietokykyä, kysyin, olisiko pienempikin tullut leikkimään siis. Olisi kuulemma, kun on jo niin iso, että tällaisia asioita ymmärtää. Ja minähän seuraavalla kerralla kutsuin molemmat... Pienempi sisarus on tosi mukava ja kiltti lapsi, mutta ei halua leikkiä isompien kanssa yhdessä. Tutkailee leluja (tämä toki ok), haluaa piirtää jne, mutta tarvitsee minun apuani näihin asioihin. Minä siis leikitän tätä pienempää ja lapseni ja isompi sisarus leikkivät keskenään. Oma moka, kestettävä vaan, en kehtaa enää muuttaa systeemiä.

Mutta ap:lle siis, että varsinkin kun olet kertonut vanhemmille, että kutsu koski vain vanhempaa sisarusta, et ole kohtuuton. Todella harmi etteivät vanhemmat sitä ymmärrä.

Pääset tilanteesta vain olemalla rehellinen. Seuraavalla kerralla kun kutsut isomman, kerrot vanhemmalle että kutsu koskee nyt vain isompaa; että viime kerralla kun lapset olivat teillä molemmat, ei pienempi halunnut leikkiä isompien kanssa, vaan sinun kanssasi, ja tällä kerralla sinulla nyt semmoinen työ kotona kesken, johon et voi millään pienempää ottaa mukaan. Voit sopivasti vielä vihjata että nuorempi lapsi taitaa kaivata enemmän aikuisen seuraa kuin toisten lasten. Ilmeisesti kotona vanhemmat, jotka ajattelee että lapset hoitakoot itsensä, eikä vanhempia siinä tarvita...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin pikkusiskona olen kiitollinen siskolle joka otti mut mukaan kaikkialle.

Ihan pienenäkin kun oltiin tarhassa tiesin että sisko on lähellä. Oli parempi mieli. Ainakin kerran sain hepulin trahassa ja vaadin siskoa. Ilkeä tarhatäti kävi aggressiiviseksi. Lopulta sisko tuli rauhoittamaan mut :) ikäeroa 2v.

Sinä olet varmaan serkkuni. Siskosi kertoi myöhemmin, kun sinut piti ottaa joka paikkaan mukaan vanhempien painostuksesta. Hänen kaverinsa eivät tykänneet, että olit aina matkassa mukana. Välillä häntä ei kutsuttu mukaan tämän asian takia. 

En ole tuo, jolle vastasit, mutta itse olen kovasti tarkkaillut ja vähän odotellutkin, milloin 4-vuotias ei enää kelpaa 6-vuotiaan ja hänen kaveriensa seuraan. Ainakin toistaiseksi tilanne on se, että jos 4v:tä kiellettäisiin tulemasta mukana jonnekin, 6v todennäköisesti kieltäytyisi itsekin kutsusta.

Kun koulu alkaa, tilanne varmaankin muuttuu. Mutta toistaiseksi olen vain ylpeä sisaruksien lojaliteetista.

Avainsana: TODENNÄKÖISESTI. Ikinä et ole lapselta asiaa kysynyt, mitäs jos kysyisit nyt?

Tiedän useammankin kaltaisesi vanhemman, ja järjestäen se esikoinen on todellakin halunnut päästä välillä ihan itsekseen nauttimaan huomiosta ilman että koko ajan täytyy olla myös vastuussa pienemmästä sisaruksesta (vaikka vanhemmat kuinka ovat opettaneet, että se on isomman velvollisuus ja olemalla aina joustava ja vastuullinen saa vanhempien hyväksynnän ja rakkauden ).

Tämä on tosin aina ollut vanhemmille järkytys, ja se on myös näytetty lapselle, joka on kantanut asiasta huonoa omatuntoa. Ja isomman lapsen omia menoja on sitten aktiivisesti rajoitettu, koska ”meidän lapset” sitä ja tätä.

Sitä vaan ei tunnuta tajuavan, että noissa tilanteissa se pienempi sisarus on aina täysin saamapuolella, ja se mitä pienempi saa otetaan isomman selkänahasta. Jos iso satuttaa itsensä, syytetäänkö pienempää?

Jos pienempi satuttaa itsensä koska isompi ei pitänyt huolta, mitä tapahtuu? Niinpä.

Totta kai sisarukset ovat paljon yhdessä, mutta kyllä jokaisella pitää olla oikeus myös omaan aikaan ja omiin ystäviin.

Ihan ensiksi haluaisin sanoa, että et todellakaan tunne tai tiedä minua. Sen huomaa jo tuosta ehdotuksestasi.

Olen havainnoinut lapsiani aika tavalla. Olen puhunut heidän keskinäisestä dynamiikastaan joka ainoassa vasu-keskustelussa. Olen pyrkinyt järjestämään heille omaa aikaa ja omia harrastuksia. Mutta en tosiaankaan ala syöttää heille mitään "mitä tekisit jos sun sisarus heitettäisiin ulos kyläpaikasta" -skenaarioita siksi, että vauvapalsta käskee.

Haluaisitko mennä joskus yksin kaverin luokse? Oletko kysynyt ihan näin neutraalia kysymystä

Ei näille tyypeille ole mitään neutraalia tai välitilaa, on vain joko tai ei mitään sekä että

Joko sisarus tulee aina mukaan tai hylkäät hänet. Eihän se ole mahdollista että löytyy omia sekä yhteisiä kavereita.

äeppä kirjoitti:

Meillä jo pitkään jatkunut hankala tilanne. Lapsella on naapurissa samanikäinen kaveri (6 v.) ja hän on oikein tervetullut meille. Ongelma on se, että mukana seuraa lähes aina myös pikkusisarus (kohta 4 v.), joka vaatii paljon enemmän. Pienempi ei useinkaan mahdu mukaan isojen leikkeihin, josta seuraa jatkuvaa kinaa ja pahaa mieltä. Joudun siis jatkuvasti olemaan poliisina paikalla. Lisäksi pieni tarvitsee vielä jonkin verran huolenpitoa, esim. apua vessassa, pukemisessa jne. Minulla on myös isommat lapset, oma työ ja kotityöt, joten toivoisin lasten pärjäävän pääasiassa itsekseen.

Olen useita kertoja ottanut asian puheeksi vanhempien kanssa. Olen selittänyt juuri nämä samat asiat, että leikit eivät suju kovin kivasti, ja siksi toivoisin, että vain isompi tulisi kylään. Vanhemmat kuitenkin lähes joka kerta tuovat molemmat vedoten siihen, että pienemmälle tulee paha mieli, jos ei pääse mukaan. Tämän takia vältän nykyään kutsumasta myöskään isompaa, mikä on sääli, koska lapseni tykkää hänestä.

Olenko väärässä ja epäreilu? Nyt saa ihan reippaasti sanoa, jos olet sitä mieltä että olen. Mutta jos sanot, että olen, niin kerrothan myös, miten toimisit itse?

Lopuksi vielä, ennen kuin joku ehtii huudella provoa: ei ole provo, vaan ihan oikeaa elämää.

Meillä oli samanlaista kun tytöt olivat 6-vuotiaita. Kaveri. 4v pikkusisko tupattiin meille aina väkisin mukaan. Riitaa, pienemmän itkua, tavaroiden paiskomista ja jatkuvaa vaatimista.

Vanhempien mielestä Siirillä on oikeus olla kaikkialla mukana. Isompi tytöistä menetti tämän Siirin takia lopulta kaikki lähikaverit kun kukaan naapurustosta ei jaksanut tätä rallia.

Jopa takapihamme trampoliinille tämä isä tuli jakamaan vuoroja kun Siirin pitää päästä isojen sekaan hyppimään.

Siiri myös usein suuttuessaan otti kädet täyteen kiviä ja paiskoi niitä pihalla ympäriinsä. Lopulta emme päästäneet pihaamme enää kumpaakaan, kun Siiri oli raapustanut kivellä piirroksia automme konepeltiin.

SANOMATTAKIN LIENEE SELVÄÄ, ETTÄ HEIDÄN PIHALLEEN EI KETÄÄN KAVEREITA OTETTU. Heidät laitttiin muille ja sitten protestia kun Siiri ei saa tätä eikä tuota. Kaikenlaista vanhemmuutta on, nämäkin akatemisia ihmisiä molemmat, mutta maalaisjärki puuttui täysin.

Vierailija kirjoitti:

äeppä kirjoitti:

Meillä jo pitkään jatkunut hankala tilanne. Lapsella on naapurissa samanikäinen kaveri (6 v.) ja hän on oikein tervetullut meille. Ongelma on se, että mukana seuraa lähes aina myös pikkusisarus (kohta 4 v.), joka vaatii paljon enemmän. Pienempi ei useinkaan mahdu mukaan isojen leikkeihin, josta seuraa jatkuvaa kinaa ja pahaa mieltä. Joudun siis jatkuvasti olemaan poliisina paikalla. Lisäksi pieni tarvitsee vielä jonkin verran huolenpitoa, esim. apua vessassa, pukemisessa jne. Minulla on myös isommat lapset, oma työ ja kotityöt, joten toivoisin lasten pärjäävän pääasiassa itsekseen.

Olen useita kertoja ottanut asian puheeksi vanhempien kanssa. Olen selittänyt juuri nämä samat asiat, että leikit eivät suju kovin kivasti, ja siksi toivoisin, että vain isompi tulisi kylään. Vanhemmat kuitenkin lähes joka kerta tuovat molemmat vedoten siihen, että pienemmälle tulee paha mieli, jos ei pääse mukaan. Tämän takia vältän nykyään kutsumasta myöskään isompaa, mikä on sääli, koska lapseni tykkää hänestä.

Olenko väärässä ja epäreilu? Nyt saa ihan reippaasti sanoa, jos olet sitä mieltä että olen. Mutta jos sanot, että olen, niin kerrothan myös, miten toimisit itse?

Lopuksi vielä, ennen kuin joku ehtii huudella provoa: ei ole provo, vaan ihan oikeaa elämää.

Meillä oli samanlaista kun tytöt olivat 6-vuotiaita. Kaveri. 4v pikkusisko tupattiin meille aina väkisin mukaan. Riitaa, pienemmän itkua, tavaroiden paiskomista ja jatkuvaa vaatimista.

Vanhempien mielestä Siirillä on oikeus olla kaikkialla mukana. Isompi tytöistä menetti tämän Siirin takia lopulta kaikki lähikaverit kun kukaan naapurustosta ei jaksanut tätä rallia.

Jopa takapihamme trampoliinille tämä isä tuli jakamaan vuoroja kun Siirin pitää päästä isojen sekaan hyppimään.

Siiri myös usein suuttuessaan otti kädet täyteen kiviä ja paiskoi niitä pihalla ympäriinsä. Lopulta emme päästäneet pihaamme enää kumpaakaan, kun Siiri oli raapustanut kivellä piirroksia automme konepeltiin.

SANOMATTAKIN LIENEE SELVÄÄ, ETTÄ HEIDÄN PIHALLEEN EI KETÄÄN KAVEREITA OTETTU. Heidät laitttiin muille ja sitten protestia kun Siiri ei saa tätä eikä tuota. Kaikenlaista vanhemmuutta on, nämäkin akatemisia ihmisiä molemmat, mutta maalaisjärki puuttui täysin.

Ja usein kuulin naapureiltakin, että tämä Siiri käveli naapureille ja sanoi että ”mun äiti sano että mä voin tulla teidän trampalle” ym.

En ikinä kehtaisi tuupata ylimääräisiä hodettavia kenellekään. Yök, huonoa käytöstä. 

Hankala tilanne sinulla, jota kaverin vahhemmat käyttävät surutta hyväkseen. 

Olisivatko ulkoleikit mahdollisia? 

Kyllä on taas elämä vaikeeta!

AP on kamala ihminen, joka haluaa tahallaan tuottaa sille 4-vuotiaalle pahan mielen ja varmasti nauraa kun kyseinen lapsi itkee sitten sen vuoksi. Käsittämätöntä kuinka aikuinen voi noin kiusata lasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin pikkusiskona olen kiitollinen siskolle joka otti mut mukaan kaikkialle.

Ihan pienenäkin kun oltiin tarhassa tiesin että sisko on lähellä. Oli parempi mieli. Ainakin kerran sain hepulin trahassa ja vaadin siskoa. Ilkeä tarhatäti kävi aggressiiviseksi. Lopulta sisko tuli rauhoittamaan mut :) ikäeroa 2v.

Sinä olet varmaan serkkuni. Siskosi kertoi myöhemmin, kun sinut piti ottaa joka paikkaan mukaan vanhempien painostuksesta. Hänen kaverinsa eivät tykänneet, että olit aina matkassa mukana. Välillä häntä ei kutsuttu mukaan tämän asian takia. 

En ole tuo, jolle vastasit, mutta itse olen kovasti tarkkaillut ja vähän odotellutkin, milloin 4-vuotias ei enää kelpaa 6-vuotiaan ja hänen kaveriensa seuraan. Ainakin toistaiseksi tilanne on se, että jos 4v:tä kiellettäisiin tulemasta mukana jonnekin, 6v todennäköisesti kieltäytyisi itsekin kutsusta.

Kun koulu alkaa, tilanne varmaankin muuttuu. Mutta toistaiseksi olen vain ylpeä sisaruksien lojaliteetista.

Avainsana: TODENNÄKÖISESTI. Ikinä et ole lapselta asiaa kysynyt, mitäs jos kysyisit nyt?

Tiedän useammankin kaltaisesi vanhemman, ja järjestäen se esikoinen on todellakin halunnut päästä välillä ihan itsekseen nauttimaan huomiosta ilman että koko ajan täytyy olla myös vastuussa pienemmästä sisaruksesta (vaikka vanhemmat kuinka ovat opettaneet, että se on isomman velvollisuus ja olemalla aina joustava ja vastuullinen saa vanhempien hyväksynnän ja rakkauden ).

Tämä on tosin aina ollut vanhemmille järkytys, ja se on myös näytetty lapselle, joka on kantanut asiasta huonoa omatuntoa. Ja isomman lapsen omia menoja on sitten aktiivisesti rajoitettu, koska ”meidän lapset” sitä ja tätä.

Sitä vaan ei tunnuta tajuavan, että noissa tilanteissa se pienempi sisarus on aina täysin saamapuolella, ja se mitä pienempi saa otetaan isomman selkänahasta. Jos iso satuttaa itsensä, syytetäänkö pienempää?

Jos pienempi satuttaa itsensä koska isompi ei pitänyt huolta, mitä tapahtuu? Niinpä.

Totta kai sisarukset ovat paljon yhdessä, mutta kyllä jokaisella pitää olla oikeus myös omaan aikaan ja omiin ystäviin.

Ihan ensiksi haluaisin sanoa, että et todellakaan tunne tai tiedä minua. Sen huomaa jo tuosta ehdotuksestasi.

Olen havainnoinut lapsiani aika tavalla. Olen puhunut heidän keskinäisestä dynamiikastaan joka ainoassa vasu-keskustelussa. Olen pyrkinyt järjestämään heille omaa aikaa ja omia harrastuksia. Mutta en tosiaankaan ala syöttää heille mitään "mitä tekisit jos sun sisarus heitettäisiin ulos kyläpaikasta" -skenaarioita siksi, että vauvapalsta käskee.

Haluaisitko mennä joskus yksin kaverin luokse? Oletko kysynyt ihan näin neutraalia kysymystä

No totta kai olen. Mutta se ei tässä kysymyksen aiheena ollut.

Kuten valpas lukija huomaakin, aiheena oli, suostuisiko lapseni menemään sellaiseen kyläpaikkaan, jossa sisarus käännytettäisiin ovelta.

Meillä päin ei sellaista ei ole vielä tapahtunut, ja vähän epäilen että lapseni hämmentyisi niin että kieltäytyisi itsekin kyläilystä.

Toisaalta en ole myöskään koskaan kokenut sitä tällä palstalla tyypillistä skenaariota, että puolisoni kutsuttaisiin vaikka häihin ja minua ei.

Täällä nyt mammat suuttuneet, koska heitä syyllistetään kun käyttävät naapuria ilmaisena lapsenvahtina.

Isosiskojen ja -veljien osa on kyllä ankea. Aina pitää joka paikkaan ottaa se pienempi/pienemmät sisarukset mukaan, ettei sille pikkuveljelle/-siskolle tule paha mieli. Eikö isomman sisaruksen pahasta mielestä kukaan välitä?

:-( kirjoitti:

AP on kamala ihminen, joka haluaa tahallaan tuottaa sille 4-vuotiaalle pahan mielen ja varmasti nauraa kun kyseinen lapsi itkee sitten sen vuoksi. Käsittämätöntä kuinka aikuinen voi noin kiusata lasta!

Sinä vasta kamala ihminen olet, kun haluat tahallaan tuottaa 6-vuotiaille pahan mielen ja varmasti naurat, kun kyseiset lapset itkevät sitten sen vuoksi. Käsittämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin pikkusiskona olen kiitollinen siskolle joka otti mut mukaan kaikkialle.

Ihan pienenäkin kun oltiin tarhassa tiesin että sisko on lähellä. Oli parempi mieli. Ainakin kerran sain hepulin trahassa ja vaadin siskoa. Ilkeä tarhatäti kävi aggressiiviseksi. Lopulta sisko tuli rauhoittamaan mut :) ikäeroa 2v.

Sinä olet varmaan serkkuni. Siskosi kertoi myöhemmin, kun sinut piti ottaa joka paikkaan mukaan vanhempien painostuksesta. Hänen kaverinsa eivät tykänneet, että olit aina matkassa mukana. Välillä häntä ei kutsuttu mukaan tämän asian takia. 

En ole tuo, jolle vastasit, mutta itse olen kovasti tarkkaillut ja vähän odotellutkin, milloin 4-vuotias ei enää kelpaa 6-vuotiaan ja hänen kaveriensa seuraan. Ainakin toistaiseksi tilanne on se, että jos 4v:tä kiellettäisiin tulemasta mukana jonnekin, 6v todennäköisesti kieltäytyisi itsekin kutsusta.

Kun koulu alkaa, tilanne varmaankin muuttuu. Mutta toistaiseksi olen vain ylpeä sisaruksien lojaliteetista.

Avainsana: TODENNÄKÖISESTI. Ikinä et ole lapselta asiaa kysynyt, mitäs jos kysyisit nyt?

Tiedän useammankin kaltaisesi vanhemman, ja järjestäen se esikoinen on todellakin halunnut päästä välillä ihan itsekseen nauttimaan huomiosta ilman että koko ajan täytyy olla myös vastuussa pienemmästä sisaruksesta (vaikka vanhemmat kuinka ovat opettaneet, että se on isomman velvollisuus ja olemalla aina joustava ja vastuullinen saa vanhempien hyväksynnän ja rakkauden ).

Tämä on tosin aina ollut vanhemmille järkytys, ja se on myös näytetty lapselle, joka on kantanut asiasta huonoa omatuntoa. Ja isomman lapsen omia menoja on sitten aktiivisesti rajoitettu, koska ”meidän lapset” sitä ja tätä.

Sitä vaan ei tunnuta tajuavan, että noissa tilanteissa se pienempi sisarus on aina täysin saamapuolella, ja se mitä pienempi saa otetaan isomman selkänahasta. Jos iso satuttaa itsensä, syytetäänkö pienempää?

Jos pienempi satuttaa itsensä koska isompi ei pitänyt huolta, mitä tapahtuu? Niinpä.

Totta kai sisarukset ovat paljon yhdessä, mutta kyllä jokaisella pitää olla oikeus myös omaan aikaan ja omiin ystäviin.

Ihan ensiksi haluaisin sanoa, että et todellakaan tunne tai tiedä minua. Sen huomaa jo tuosta ehdotuksestasi.

Olen havainnoinut lapsiani aika tavalla. Olen puhunut heidän keskinäisestä dynamiikastaan joka ainoassa vasu-keskustelussa. Olen pyrkinyt järjestämään heille omaa aikaa ja omia harrastuksia. Mutta en tosiaankaan ala syöttää heille mitään "mitä tekisit jos sun sisarus heitettäisiin ulos kyläpaikasta" -skenaarioita siksi, että vauvapalsta käskee.

Haluaisitko mennä joskus yksin kaverin luokse? Oletko kysynyt ihan näin neutraalia kysymystä

No totta kai olen. Mutta se ei tässä kysymyksen aiheena ollut.

Kuten valpas lukija huomaakin, aiheena oli, suostuisiko lapseni menemään sellaiseen kyläpaikkaan, jossa sisarus käännytettäisiin ovelta.

Meillä päin ei sellaista ei ole vielä tapahtunut, ja vähän epäilen että lapseni hämmentyisi niin että kieltäytyisi itsekin kyläilystä.

Toisaalta en ole myöskään koskaan kokenut sitä tällä palstalla tyypillistä skenaariota, että puolisoni kutsuttaisiin vaikka häihin ja minua ei.

Hehheh. Sisarusta ei käännytetä ovelta, kun kerran häntä ei ole edes kutsuttu kylään. Toki voi äidin kanssa käydä saattamassa sisaruksen kyläpäikkaan, mutta ei kyse ole todellakaan käännyttämisestä, vaan saattamisesta. Miksi sinä valehtelet lapsillesi?

Vaikka itse olen perheen nuorin lapsi, niskakarvat nousee pystyyn näistä tapauksista joissa esikoisesta tuunataan sijaisvanhempi pikkusisarukselle. Kaveripiirissäni oli lapsena välillä näitä tapauksia joiden vanhemmat painostivat aina ottamaan nuoremman sisaruksen mukaan. Tästä syntyi todella kiusallinen tilanne, kun isommat lapset eivät voineet mennä omia menojaan ilman että yksi useamman vuoden nuorempi roikkuu perässä. Ei ollut mukavaa sille isosisarukselle eikä tämän kavereille. 

Tulee ensimmäisenä mieleen kyllä AP:n tarinasta että vanhemmat haluavat omaa aikaa ja rentoutua ilman lapsia tyrkkäämällä 4-vuotiaan isosisaruksen mukaan, nuoremman paha mieli on vain peitetarina. Hankkikoot maksullisen hoitajan muualta, lähetä sinä vaihteeksi oma lapsesi heidän luokseen leikkimään. 

Mä muistan lapsena kun kaverillani oli usein pikkusisko mukanaan kun oli meillä leikkimässä. Oltiin 8 ja pikkusisko taisi olla 5 tai 6. Heillä oli kotona parivuotias veli, joten äiti pääsi helpommalla kun laittoi pikkusiskon aina kaverini mukaan. Myös heillä ollessaan kaverini äiti komensi meitä aina ottamaan pikkusiskon mukaan leikkeihin. Se kaveruus jäi aika lyhyeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin pikkusiskona olen kiitollinen siskolle joka otti mut mukaan kaikkialle.

Ihan pienenäkin kun oltiin tarhassa tiesin että sisko on lähellä. Oli parempi mieli. Ainakin kerran sain hepulin trahassa ja vaadin siskoa. Ilkeä tarhatäti kävi aggressiiviseksi. Lopulta sisko tuli rauhoittamaan mut :) ikäeroa 2v.

Sinä olet varmaan serkkuni. Siskosi kertoi myöhemmin, kun sinut piti ottaa joka paikkaan mukaan vanhempien painostuksesta. Hänen kaverinsa eivät tykänneet, että olit aina matkassa mukana. Välillä häntä ei kutsuttu mukaan tämän asian takia. 

En ole tuo, jolle vastasit, mutta itse olen kovasti tarkkaillut ja vähän odotellutkin, milloin 4-vuotias ei enää kelpaa 6-vuotiaan ja hänen kaveriensa seuraan. Ainakin toistaiseksi tilanne on se, että jos 4v:tä kiellettäisiin tulemasta mukana jonnekin, 6v todennäköisesti kieltäytyisi itsekin kutsusta.

Kun koulu alkaa, tilanne varmaankin muuttuu. Mutta toistaiseksi olen vain ylpeä sisaruksien lojaliteetista.

Avainsana: TODENNÄKÖISESTI. Ikinä et ole lapselta asiaa kysynyt, mitäs jos kysyisit nyt?

Tiedän useammankin kaltaisesi vanhemman, ja järjestäen se esikoinen on todellakin halunnut päästä välillä ihan itsekseen nauttimaan huomiosta ilman että koko ajan täytyy olla myös vastuussa pienemmästä sisaruksesta (vaikka vanhemmat kuinka ovat opettaneet, että se on isomman velvollisuus ja olemalla aina joustava ja vastuullinen saa vanhempien hyväksynnän ja rakkauden ).

Tämä on tosin aina ollut vanhemmille järkytys, ja se on myös näytetty lapselle, joka on kantanut asiasta huonoa omatuntoa. Ja isomman lapsen omia menoja on sitten aktiivisesti rajoitettu, koska ”meidän lapset” sitä ja tätä.

Sitä vaan ei tunnuta tajuavan, että noissa tilanteissa se pienempi sisarus on aina täysin saamapuolella, ja se mitä pienempi saa otetaan isomman selkänahasta. Jos iso satuttaa itsensä, syytetäänkö pienempää?

Jos pienempi satuttaa itsensä koska isompi ei pitänyt huolta, mitä tapahtuu? Niinpä.

Totta kai sisarukset ovat paljon yhdessä, mutta kyllä jokaisella pitää olla oikeus myös omaan aikaan ja omiin ystäviin.

Ihan ensiksi haluaisin sanoa, että et todellakaan tunne tai tiedä minua. Sen huomaa jo tuosta ehdotuksestasi.

Olen havainnoinut lapsiani aika tavalla. Olen puhunut heidän keskinäisestä dynamiikastaan joka ainoassa vasu-keskustelussa. Olen pyrkinyt järjestämään heille omaa aikaa ja omia harrastuksia. Mutta en tosiaankaan ala syöttää heille mitään "mitä tekisit jos sun sisarus heitettäisiin ulos kyläpaikasta" -skenaarioita siksi, että vauvapalsta käskee.

Öh... Mä ehdotin, että kysyisit siltä isommalta että haluaisiko hän mennä leikkimään kaverilleen ilman pienempää sisarusta.

Mutta kuten arvasin, olet juuri "niitä" vanhempia. Ei meidän lapsi vaan, hän on AINA lojaali pikkusisarukselle. Emme toki kysy tätä, koska lapsen suora vastaus voisi olla järkytys.

Mä niin seuraan läheltä just vastaavaa tapausta. Äiti oli aivan järkyttynyt kun perheen esikoinen lähti riemusta kiljuen viettämään laatuaikaa samanikäisen serkun kanssa isovanhempien luokse, eikä "vaatinut" että pikkusisarukset saavat tulla mukaan, vaikka äiti tätä asiaa kuinka yritti esikoiselle syöttää. No, se jäi siihen yhteen kertaan, koska tällainen toiminta ei äidille sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin pikkusiskona olen kiitollinen siskolle joka otti mut mukaan kaikkialle.

Ihan pienenäkin kun oltiin tarhassa tiesin että sisko on lähellä. Oli parempi mieli. Ainakin kerran sain hepulin trahassa ja vaadin siskoa. Ilkeä tarhatäti kävi aggressiiviseksi. Lopulta sisko tuli rauhoittamaan mut :) ikäeroa 2v.

Sinä olet varmaan serkkuni. Siskosi kertoi myöhemmin, kun sinut piti ottaa joka paikkaan mukaan vanhempien painostuksesta. Hänen kaverinsa eivät tykänneet, että olit aina matkassa mukana. Välillä häntä ei kutsuttu mukaan tämän asian takia. 

En ole tuo, jolle vastasit, mutta itse olen kovasti tarkkaillut ja vähän odotellutkin, milloin 4-vuotias ei enää kelpaa 6-vuotiaan ja hänen kaveriensa seuraan. Ainakin toistaiseksi tilanne on se, että jos 4v:tä kiellettäisiin tulemasta mukana jonnekin, 6v todennäköisesti kieltäytyisi itsekin kutsusta.

Kun koulu alkaa, tilanne varmaankin muuttuu. Mutta toistaiseksi olen vain ylpeä sisaruksien lojaliteetista.

Avainsana: TODENNÄKÖISESTI. Ikinä et ole lapselta asiaa kysynyt, mitäs jos kysyisit nyt?

Tiedän useammankin kaltaisesi vanhemman, ja järjestäen se esikoinen on todellakin halunnut päästä välillä ihan itsekseen nauttimaan huomiosta ilman että koko ajan täytyy olla myös vastuussa pienemmästä sisaruksesta (vaikka vanhemmat kuinka ovat opettaneet, että se on isomman velvollisuus ja olemalla aina joustava ja vastuullinen saa vanhempien hyväksynnän ja rakkauden ).

Tämä on tosin aina ollut vanhemmille järkytys, ja se on myös näytetty lapselle, joka on kantanut asiasta huonoa omatuntoa. Ja isomman lapsen omia menoja on sitten aktiivisesti rajoitettu, koska ”meidän lapset” sitä ja tätä.

Sitä vaan ei tunnuta tajuavan, että noissa tilanteissa se pienempi sisarus on aina täysin saamapuolella, ja se mitä pienempi saa otetaan isomman selkänahasta. Jos iso satuttaa itsensä, syytetäänkö pienempää?

Jos pienempi satuttaa itsensä koska isompi ei pitänyt huolta, mitä tapahtuu? Niinpä.

Totta kai sisarukset ovat paljon yhdessä, mutta kyllä jokaisella pitää olla oikeus myös omaan aikaan ja omiin ystäviin.

Ihan ensiksi haluaisin sanoa, että et todellakaan tunne tai tiedä minua. Sen huomaa jo tuosta ehdotuksestasi.

Olen havainnoinut lapsiani aika tavalla. Olen puhunut heidän keskinäisestä dynamiikastaan joka ainoassa vasu-keskustelussa. Olen pyrkinyt järjestämään heille omaa aikaa ja omia harrastuksia. Mutta en tosiaankaan ala syöttää heille mitään "mitä tekisit jos sun sisarus heitettäisiin ulos kyläpaikasta" -skenaarioita siksi, että vauvapalsta käskee.

Haluaisitko mennä joskus yksin kaverin luokse? Oletko kysynyt ihan näin neutraalia kysymystä

No totta kai olen. Mutta se ei tässä kysymyksen aiheena ollut.

Kuten valpas lukija huomaakin, aiheena oli, suostuisiko lapseni menemään sellaiseen kyläpaikkaan, jossa sisarus käännytettäisiin ovelta.

Meillä päin ei sellaista ei ole vielä tapahtunut, ja vähän epäilen että lapseni hämmentyisi niin että kieltäytyisi itsekin kyläilystä.

Toisaalta en ole myöskään koskaan kokenut sitä tällä palstalla tyypillistä skenaariota, että puolisoni kutsuttaisiin vaikka häihin ja minua ei.

Hehheh. Sisarusta ei käännytetä ovelta, kun kerran häntä ei ole edes kutsuttu kylään. Toki voi äidin kanssa käydä saattamassa sisaruksen kyläpäikkaan, mutta ei kyse ole todellakaan käännyttämisestä, vaan saattamisesta. Miksi sinä valehtelet lapsillesi?

Valehtelen? Mistä? Nyt taidat sotkea minut johonkuhun muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin pikkusiskona olen kiitollinen siskolle joka otti mut mukaan kaikkialle.

Ihan pienenäkin kun oltiin tarhassa tiesin että sisko on lähellä. Oli parempi mieli. Ainakin kerran sain hepulin trahassa ja vaadin siskoa. Ilkeä tarhatäti kävi aggressiiviseksi. Lopulta sisko tuli rauhoittamaan mut :) ikäeroa 2v.

Sinä olet varmaan serkkuni. Siskosi kertoi myöhemmin, kun sinut piti ottaa joka paikkaan mukaan vanhempien painostuksesta. Hänen kaverinsa eivät tykänneet, että olit aina matkassa mukana. Välillä häntä ei kutsuttu mukaan tämän asian takia. 

En ole tuo, jolle vastasit, mutta itse olen kovasti tarkkaillut ja vähän odotellutkin, milloin 4-vuotias ei enää kelpaa 6-vuotiaan ja hänen kaveriensa seuraan. Ainakin toistaiseksi tilanne on se, että jos 4v:tä kiellettäisiin tulemasta mukana jonnekin, 6v todennäköisesti kieltäytyisi itsekin kutsusta.

Kun koulu alkaa, tilanne varmaankin muuttuu. Mutta toistaiseksi olen vain ylpeä sisaruksien lojaliteetista.

Avainsana: TODENNÄKÖISESTI. Ikinä et ole lapselta asiaa kysynyt, mitäs jos kysyisit nyt?

Tiedän useammankin kaltaisesi vanhemman, ja järjestäen se esikoinen on todellakin halunnut päästä välillä ihan itsekseen nauttimaan huomiosta ilman että koko ajan täytyy olla myös vastuussa pienemmästä sisaruksesta (vaikka vanhemmat kuinka ovat opettaneet, että se on isomman velvollisuus ja olemalla aina joustava ja vastuullinen saa vanhempien hyväksynnän ja rakkauden ).

Tämä on tosin aina ollut vanhemmille järkytys, ja se on myös näytetty lapselle, joka on kantanut asiasta huonoa omatuntoa. Ja isomman lapsen omia menoja on sitten aktiivisesti rajoitettu, koska ”meidän lapset” sitä ja tätä.

Sitä vaan ei tunnuta tajuavan, että noissa tilanteissa se pienempi sisarus on aina täysin saamapuolella, ja se mitä pienempi saa otetaan isomman selkänahasta. Jos iso satuttaa itsensä, syytetäänkö pienempää?

Jos pienempi satuttaa itsensä koska isompi ei pitänyt huolta, mitä tapahtuu? Niinpä.

Totta kai sisarukset ovat paljon yhdessä, mutta kyllä jokaisella pitää olla oikeus myös omaan aikaan ja omiin ystäviin.

Ihan ensiksi haluaisin sanoa, että et todellakaan tunne tai tiedä minua. Sen huomaa jo tuosta ehdotuksestasi.

Olen havainnoinut lapsiani aika tavalla. Olen puhunut heidän keskinäisestä dynamiikastaan joka ainoassa vasu-keskustelussa. Olen pyrkinyt järjestämään heille omaa aikaa ja omia harrastuksia. Mutta en tosiaankaan ala syöttää heille mitään "mitä tekisit jos sun sisarus heitettäisiin ulos kyläpaikasta" -skenaarioita siksi, että vauvapalsta käskee.

Öh... Mä ehdotin, että kysyisit siltä isommalta että haluaisiko hän mennä leikkimään kaverilleen ilman pienempää sisarusta.

Mutta kuten arvasin, olet juuri "niitä" vanhempia. Ei meidän lapsi vaan, hän on AINA lojaali pikkusisarukselle. Emme toki kysy tätä, koska lapsen suora vastaus voisi olla järkytys.

Mä niin seuraan läheltä just vastaavaa tapausta. Äiti oli aivan järkyttynyt kun perheen esikoinen lähti riemusta kiljuen viettämään laatuaikaa samanikäisen serkun kanssa isovanhempien luokse, eikä "vaatinut" että pikkusisarukset saavat tulla mukaan, vaikka äiti tätä asiaa kuinka yritti esikoiselle syöttää. No, se jäi siihen yhteen kertaan, koska tällainen toiminta ei äidille sovi.

Onko täällä ihmisillä jotenkin poikkeuksellisen huono lukutaito? Totta ihmeessä on kysytty esikoiselta, haluaako hän kyläilemään ilman sisarusta. On kysytty, haluaisiko hän olla eri päiväkotiryhmässä kuin sisaruksensa. On kysytty päiväkodin henkilökunnan mielipide, kuinka sisarukset vaikuttavat toistensa kaverisuhteisiin. On viety kylään yksin. On järjestetty omia harrastuksia. On järjestetty kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa. Ja samat asiat on tehty myös nuoremman kanssa; kuka sanoo että se on aina juuri esikoinen, joka kärsii yhdessä olosta?

Ja edelleen lapset ovat mieluiten yhdessä silloin kuin saavat itse päättää. Kuten edellä kerroin, uskon tilanteen muuttuvan kun esikoinen menee kouluun.

Tuollaisille sisaruksia mukaan tuuppaaville vanhemmille voi sanoa, että tervetuloa vaan, mutta hoidon hinta alle 6-vuotiaista on 20€ tunti ja summa menee aina alkavasta tunnista.

Meitä oli pentuna iso lauma lapsia samassa kerrostalossa. Muistan miten ärsytti kun perässä roikkui sen yhden pikkuveli. Pikku-Jesse oli meitä muita useamman vuoden nuorempi,mutta muistan vieläkin miten hänen äitinsä katsoi minua, vanhinta, silmiin ja sanoi että pidätte sitten jessestä huolta. No kaikki tehtiin sitten jessen ehdoilla. Ehkä äiteillä vois olla paremmin pelisilmää ja edes välillä kieltää pikkujesseä tunkemasta mukaan. Ees välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin pikkusiskona olen kiitollinen siskolle joka otti mut mukaan kaikkialle.

Ihan pienenäkin kun oltiin tarhassa tiesin että sisko on lähellä. Oli parempi mieli. Ainakin kerran sain hepulin trahassa ja vaadin siskoa. Ilkeä tarhatäti kävi aggressiiviseksi. Lopulta sisko tuli rauhoittamaan mut :) ikäeroa 2v.

Sinä olet varmaan serkkuni. Siskosi kertoi myöhemmin, kun sinut piti ottaa joka paikkaan mukaan vanhempien painostuksesta. Hänen kaverinsa eivät tykänneet, että olit aina matkassa mukana. Välillä häntä ei kutsuttu mukaan tämän asian takia. 

En ole tuo, jolle vastasit, mutta itse olen kovasti tarkkaillut ja vähän odotellutkin, milloin 4-vuotias ei enää kelpaa 6-vuotiaan ja hänen kaveriensa seuraan. Ainakin toistaiseksi tilanne on se, että jos 4v:tä kiellettäisiin tulemasta mukana jonnekin, 6v todennäköisesti kieltäytyisi itsekin kutsusta.

Kun koulu alkaa, tilanne varmaankin muuttuu. Mutta toistaiseksi olen vain ylpeä sisaruksien lojaliteetista.

Avainsana: TODENNÄKÖISESTI. Ikinä et ole lapselta asiaa kysynyt, mitäs jos kysyisit nyt?

Tiedän useammankin kaltaisesi vanhemman, ja järjestäen se esikoinen on todellakin halunnut päästä välillä ihan itsekseen nauttimaan huomiosta ilman että koko ajan täytyy olla myös vastuussa pienemmästä sisaruksesta (vaikka vanhemmat kuinka ovat opettaneet, että se on isomman velvollisuus ja olemalla aina joustava ja vastuullinen saa vanhempien hyväksynnän ja rakkauden ).

Tämä on tosin aina ollut vanhemmille järkytys, ja se on myös näytetty lapselle, joka on kantanut asiasta huonoa omatuntoa. Ja isomman lapsen omia menoja on sitten aktiivisesti rajoitettu, koska ”meidän lapset” sitä ja tätä.

Sitä vaan ei tunnuta tajuavan, että noissa tilanteissa se pienempi sisarus on aina täysin saamapuolella, ja se mitä pienempi saa otetaan isomman selkänahasta. Jos iso satuttaa itsensä, syytetäänkö pienempää?

Jos pienempi satuttaa itsensä koska isompi ei pitänyt huolta, mitä tapahtuu? Niinpä.

Totta kai sisarukset ovat paljon yhdessä, mutta kyllä jokaisella pitää olla oikeus myös omaan aikaan ja omiin ystäviin.

Ihan ensiksi haluaisin sanoa, että et todellakaan tunne tai tiedä minua. Sen huomaa jo tuosta ehdotuksestasi.

Olen havainnoinut lapsiani aika tavalla. Olen puhunut heidän keskinäisestä dynamiikastaan joka ainoassa vasu-keskustelussa. Olen pyrkinyt järjestämään heille omaa aikaa ja omia harrastuksia. Mutta en tosiaankaan ala syöttää heille mitään "mitä tekisit jos sun sisarus heitettäisiin ulos kyläpaikasta" -skenaarioita siksi, että vauvapalsta käskee.

Öh... Mä ehdotin, että kysyisit siltä isommalta että haluaisiko hän mennä leikkimään kaverilleen ilman pienempää sisarusta.

Mutta kuten arvasin, olet juuri "niitä" vanhempia. Ei meidän lapsi vaan, hän on AINA lojaali pikkusisarukselle. Emme toki kysy tätä, koska lapsen suora vastaus voisi olla järkytys.

Mä niin seuraan läheltä just vastaavaa tapausta. Äiti oli aivan järkyttynyt kun perheen esikoinen lähti riemusta kiljuen viettämään laatuaikaa samanikäisen serkun kanssa isovanhempien luokse, eikä "vaatinut" että pikkusisarukset saavat tulla mukaan, vaikka äiti tätä asiaa kuinka yritti esikoiselle syöttää. No, se jäi siihen yhteen kertaan, koska tällainen toiminta ei äidille sovi.

Onko täällä ihmisillä jotenkin poikkeuksellisen huono lukutaito? Totta ihmeessä on kysytty esikoiselta, haluaako hän kyläilemään ilman sisarusta. On kysytty, haluaisiko hän olla eri päiväkotiryhmässä kuin sisaruksensa. On kysytty päiväkodin henkilökunnan mielipide, kuinka sisarukset vaikuttavat toistensa kaverisuhteisiin. On viety kylään yksin. On järjestetty omia harrastuksia. On järjestetty kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa. Ja samat asiat on tehty myös nuoremman kanssa; kuka sanoo että se on aina juuri esikoinen, joka kärsii yhdessä olosta?

Ja edelleen lapset ovat mieluiten yhdessä silloin kuin saavat itse päättää. Kuten edellä kerroin, uskon tilanteen muuttuvan kun esikoinen menee kouluun.

Aloittajan tapauksessa kyse ei ollut sisarusten yhteisestä päätöksestä, vaan toisen perheen lapsen (ja äidin) esittämästä kutsusta tietylle lapselle. Kutsua pitäisi noudattaa, mikäli lapsi saa mennä leikkimään kaverinsa kanssa, eikä tunkea väkipakolla toisten riesaksi pikkusisarusta kuokkimaan.