Lue keskustelun säännöt.
EN pärjää lasteni kanssa ÖISIN!!!!
15.07.2008 |
Olen oikeasti ihan voimaton lasten kanssa öisin. Jos mies on yön töissä ja olen yksin niin olen ihan pulassa. Poika vajaa 2v. saa öisin ihme raivareita. Herää itkemään ja sit ei ole mikään hyvin. Ei ole mielestäni niitä kauhukohtauksia kun nää saattaa kestää useemman tunnin. itkee ja raivoaa niin, että koko taloyhtiö varmaan herää. Huoneesta ei saisi lähteä ja poika ei itsekään tiedä, mikä olisi hyvä. Ja useinmiten juuri samalla kellonlyömällä kun poika herää niin herää 6kk ikäinen vauva. Sit mun pitäis vauvaa imettää meidän makkarissa ja saada sekin nukkumaan ja poika raivoaa toisessa huoneessa tai sit vaan istuu sängyllä tai alkaa leikkimään. Meidän sänkyyn en voi ottaa kun siitä ei tule mitään ja poika pyöriikin niin kauheasti, että tipahtaa tai alkaa pomppia sängyllä. Vauvan jos vien syömään pojan huoneeseen niin vauva ei nukahada kun ei meinaa välillä nukahtaa meidänkään huoneessa. sit kumpikin huutaa eri huoneissa ja imettää pitäisi ja olen ihan pulassa...
Mitä ihmettä teen??? Ja mikä ihme noita pojan heräämisraivareita oikein aiheuttaa.
Kommentit (43)
mutta mä kyllä tossa tilanteessa antaisin pojan laittaa esim jonkun valon ja leikkiä jotain tai katsoa vaikka jotain lastenohjelmaa videolta. Siis tarkoituksena se että lapsen huomio kiinnittyy konkreettisesti muualle! Kokeile!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kun opetatte lapsenne nääihin erikoispalveluihin, niin kuinkas vaikeaa on taasen siirtyä normaalikäytäntöihin, vai nukutteko montakin vuotta lattialle lapsen vieressä?
nukkuu vieressä lattialla niin miksei niin tekisi? Vauva mukaan sinne lattialle tai vaikka viereen vaunuihin.
Lapsi vai aikuinen?
Rajoja, rajoja ja rakkautta :)
ja kun opetatte lapsenne nääihin erikoispalveluihin, niin kuinkas vaikeaa on taasen siirtyä normaalikäytäntöihin, vai nukutteko montakin vuotta lattialle lapsen vieressä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin minä kyllä olisin taiouvainen tulkitsemaan sen niin että sillä on sitten joku hätä. Pelkää tms. Silooin on julmaakin julmempaa jättää yksin huutamaan. Yleensä kyllä äiti/vanhemmat tietää mistä on kyse, ja senkin jos todellakaan mitään hätää ei ole. Silloin voi laittaakin niitä rajoja mutta vain kun on tuosta varma.
et leiki tai tee ihan mitä lystäät, mutta mun on pakko mennä syöttään vauva. Jos mies on kotona niin yleensä hän saa pojan paremmin rauhottumaan. joko vaan käymällä siellä tai sit saattaa hetkeksi jäädä nukkumaan sinne. Musta tuntuu, etten edes uskalla mennä sinne kun tiedän, etten pärjää. Mutta kun ei siihenkään voi opettaa, että joku tulee öisin nukuttaan kun ei iltasinkaan ole ikinä tarvinnut. Ja viimeyönä poika ei edes tiennyt, ettei isä ole kotona.
Kiitos tähänastisista vinkeistä, lisää otetaan vastaan=)
Olen vaan niin voimaton yksin=( Kun mikään ei auta, ei hyvällä eikä pahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että laita patja lattialle pojan huoneeseen ja mene sinne nukkumaan tai imettämään vauvaa. Satu-CD:t on myös mainio keksintö.
Toinen vaihtoehto on, että laitat pojalle patjan teidän sängyn viereen ja otat nukkumaan sinne.
Ja yritä rauhoittua itse ja kerätä vähän itseluottamusta. Lapset on herkkiä vaistoamaan epävarmuutta ja käyttämään sitä hyväksi.
perusongelma on, että öisin toimitaan miten milloinkin. Joskus isä käy rauhoittamassa, joskus isä nukkuu pojan huoneessa, joskus äiti ottaa viereen, joskus äiti imettää vauvaa pojan huoneessa, ja joskus äiti laittaa valot... Nyt pitäisi päättää, miten oikeasti aiotte toimia ja toimia niin riippumatta siitä, onko isä kotona vai ei.
Minä olen vakaasti sitä mieltä että mikä vaan käy, jos sillä keinoin kaikki saavat edes jonkinmoiset yöunet. Joten jos esikoinen nukahtaa, kun joku on samassa huoneessa hänen kanssaan, niin patja vaan sinne lattialle ja isä tai äiti+vauva sille patjalle. Mutta jos äiti+vauva ei toimi, niin sitten tämä ei ole hyvä ratkaisu isällekään.
Minä otin esikoisen aikoinaan viereen öisin, ja myöhemmin esikoiselle laitettiin varapatja meidän sängyn viereen lattialle. Sääntö oli, että meidän huoneeseen saa tulla, mutta siellä pitää olla hiljaa. Tämä meni hyvin perille 3,5-vuotiaalle, mutta ei ehkä vielä 2v:lle? Silti kehottaisin kokeilemaan sitä viereen nukuttamista. Se on oikeasti se helpoin ratkaisu eikä suinkaan mikään maailmanloppu niin kuin jotkut väittävät.
Ai niin, ja juu, meillä lapset saa vieläkin tulla äidin ja isän huoneeseen jos pelottaa yöllä ,vaikka ikää on jo 10 ja 6 vuotta. Ehkä noin kerran kuussa jompikumpi sinne ilmaantuukin. En usko että meistä kukaan kärsii tästä mitenkään peruuttamatomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös edelleenkin 9 ja 6 vuotiaat tulevat toisinaan viereen nukkumaan. Tosin vain joskus ja silloin yleensä jompi kumpi meistä menee sohvalle nukkumaan - mut ei ole meillä mikään kynnyskysymys. Esikoinen nukkui usein meidän vieressä silloin kun kuopus oli vauva. Vauva nukkui yleensä pinniksessä. Sai ainakin nukkua itse eikä siitä meillä ole tullut minkäänlaisia ongelmia myöhemmin.
meillä alotti myös samanikäinen lapsi "yöhillumiset" kun vauva oli sen 4kk, mutta tehtiin periaatepäätös, että yöllä nukutaan. jos vanhempi siis herää yöllä, hänen luonaan toki käydään, mutta sinne ei periaatteesta jäädä. pikkuhiljaa yöt rauhoittuivat ja vauvat kyllä tottuvat jos jonkinlaiseen mekkalaan kun sitä tarpeeksi kauan kuulevat. mitään valoja en lähtisi laittamaan jne. koska se vie vain ojasta allikkoon. suosittelisin mahdollisuuksien mukaan lisää haleja ja sylkyttämistä vanhemmalle päivisin niin ei sitten kaipaa niitä öisin. jostain syystä meillä myös mustasukkaisuus vauvaa kohtaan puhkesi kunnolla vasta kun toinen oli 2v ja toinen 6kk.
tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itte lähtisin siitä että imetys loppuu yöllä, juotavaksi riittää ton ikäsellä yöllä vesi.
Musta ei ole huudattamaan lapsiani, se kuulostaa julmalta jos ei vaan välitä itkusta.
Jos vauvaa nyt on pakko imettää niin miksei voisi tehdä sitä isomman lapsen lähellä. Sillon kaikki voittaa! Hammaspeikkokin.. ;)
Vauvaa en saa nukahtamaan ilman rintaa ja olen miettinyt tuota rinnasta vierottamistakin, mutta en tiedä miten se "virallisesti" tapahtuu kun esikoisen kanssa mitään vieroittamisia ei tarvittu. Vaan hän ei enää öisin herännyt syömään ja päivisin ei malttanut olla rinnalla, joten se jäi ikäänkuin itsestään pois. Vauva ei huoli pulloakaan. Tai voin tietty päivisin vielä imettää mutta miten ihmeessä saan vauvan nukkumaan yöllä ilman rintaa? Unikouluja tms. ei esikoiselle ikinä tarvinnut pitää.
No sitten palatakseni taas viime yöhön... kyllä oli yön tunnit taas pitkiä... Loppuviimeinen esikoinen nukkui valot päällä, en tiedä johtuisko tuo riekkuminen sitten siitä, että pelottaa tms.? eli yövalon hankkiminen on tämän päivän ohjelma ja sitä aion kokeilla. Itsellä tuli yöllä itku kun olin jo niin väsynyt ja en vaan yksinkertaisesti enää tiennyt mitä tekisin pojan rauhoittamiseksi. Tai rauhoittuu aina välillä mutta kun sanoo, että käydään nukkumaan tai hyvää yötä tai laita pää tyynyyn tms. niin kauhea huuto. Tuntuu,että olen jotenkin maailman paskin äiti ja täysin epäonnistunut kun en saa lasta rauhoittumaan. Ja tuntuu, ettei kellään muulla varmaan edes valvota ja riekuta samalla lailla kun meillä. Päivisin kaikki on ihan hyvin ja pärjätään ja noin mutta yöt on ihan tuskaa kun joka yö saa valvoa monta tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen muutaman yön viikossa yksin kolmen lapsen kanssa. Yöt ovat nyt rauhoittuneet kun nuorinkin on jo 3v. Tilanteesi kuulostaa siltä että kyseessä on jonkinlaista mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan ja koska nukahtaminen yöllä hankalaa (lapsi tietää äidin olevan vauvan kanssa ja nukahtaminenhan on 2v. vanhalle jonkinlainen "erotilanne" äidistä) Pystytkö päivisin viettämään kahdenkeskistä aikaa vanhemman lapsen kanssa? Siis kun isä on kotona. Sylittelyä, leikkiä tms. mukavaa yhdessäoloa ilman että lapsi joutuu jakamaan huomiotasi minkään muun kanssa. Ja jo n. 20-30 min. riittää jos enempää ei ehdi/jaksa/pysty. Ja illalla rauhallinen sylittelyhetki ennen unille menoa. Toivottavasti tilanne rauhoittuu! Vaikka se nyt tuntuukin kaukaiselta, niin usko vain että tilanne on ohimenevä! Paljon voimia!
Jos poika vaikka pelkää nukkumista yksin tai on mustis siitä että vauva saa nukkua teidän huoneessa ja hän joutuu eri huoneeseen. Ja helpompi sunkin on rauhoitella poikaa samalla kun imetät vauvaa.
että jos lapsi valvoo yöllä kolme tuntia mutta jaksaa päivällä ihan hyvin, niin olisko vikaa myös päiväunissa? Nukkuuko esikoinen pitkät päiväunet näiden öiden jälkeen? Kannattaiskohan niitä lyhentää, että on ainakin sitten varmasti yöllä sippiväsynyt?
Yövalo on ihan ehdoton. Voisitte ostaa jonkun jossa on kiva kuva tms niin lapsi voisi katsella sitä yöllä - ehkä se rauhoittaisi. Kyllä sun varmaan kannattaa myös harkita noita muita ehdotuksia, etenkin patjalla nukkumista (sinun tai pojan). Vauvaa en lähtisi vierottamaan tähän syssyyn, tulee liikaa stressiä eikä esikoisen nukkuminen siitä parane.
Jaksamista! Yöllä ja yksin kaikki tuntuu ihan hirveältä ja ylivoimaiselta, mutta ei täältä varmaan löydy monta äitiä, jotka ei joskus olisi öisin itkeneet omaa huonouttaan. Sekin kuuluu äitiyteen :-)
Meillä kaikki nukkunut minun kanssa samassa sängysssä vauva ajat ja just ton 2v uhma ikä ajan.
silti olen kaikki saanut isompana omaan sänkyyn.
Meillä oli esikoisen kanssa myös yöongelmia melkeinpä 3v asti. Kaikkia kokeiltiin ja sitten vain pitäydyttiin samassa linjassa, joka kaikista kokeiluista valittiin. Toisinaan toimi ja toisinaan ei. Me emme yöllä puhuneet yhtään mitään, vain rauhallinen käsi esim. selän päälle. Tuli kans lisää huutoa, jos sanoi "pää tyynyyn" tai "nyt nukutaan". Mahdollisimman eleettömiä pyrittiin olemaan. Liikkeet hitaita jne. Mutta kaikenkaikkiaan itse olen sitä mieltä näistä viereen nukuttamisista tai huudattamisista, että täytyy valita perhekohtaisesti mikä toimii. Pääasia että kaikki saavat nukkua!
mutta mä kyllä tossa tilanteessa antaisin pojan laittaa esim jonkun valon ja leikkiä jotain tai katsoa vaikka jotain lastenohjelmaa videolta. Siis tarkoituksena se että lapsen huomio kiinnittyy konkreettisesti muualle! Kokeile!
Se yökukkuminen vain jatkuu ja jatkuu kun lasta alkaa palvelemaan. Tarjoa nyt vielä hyvänen aika jotain naposteltavaa ja herkkujakin yöllä leffan seurana!
Unikouluun veisin tuollaisen lapsen jos ei itse pysty/ole pystynyt asiaan mitään tekemään.
Minä olen sitä mieltä että kun lapselle annetaan tuollainen päätäntävalta (huudan ja mesoan ja herätän koko talon ja sitten äiti ja isä hissuttelee jotta lapsi rauhoittuisi tai alanpa nyt leikkimään/katsomaan videota/syömään tmv. kesken yön) öiden suhteen niin ollaan jo melkoisen syvällä suossa! Ihan todella.
Yöt ovat nukkumista varten ja mitään palvelua ei öisin saa ellei ole sairaana tmv. Valoja ei sytytellä (pieni, himmeä yövalo voi olla), mitään ei aleta juttelemaan, ei leikitä, ei hissutella, ei tarjota ruokaa/juomaa/leffaa jne.
Tutut iltarutiinit, reipas ulkoilu alkuillasta, tuhti annos iltapuuroa (ei tokikaan ähkyyn saakka), pisut, pesut, pusut ja unille. Lapselle on hyvä varata aikaa rauhoittumiseen esim. satua kuuntelemalla.
Anna lapsen kertoa ennen nukkumaanmenoa mitä kivaa hänen päivässään on tänään ollut.
Älä päästä lasta niskan päälle! Tai jos olet jo päästänyt niin "tipauta" hänet alas päättäväisesti ja pitkäjänteisesti. Saavutettuja etuja on vaikea luovuttaa takaisin.
Jos mies ottaa silloin 2-vuotiaan ja nukuttaa hänet, niin onhan se selvä, että lapsi protestoi niinä öinä kun tätä palvelua ei olekaan. Noin pieni ei vielä ymmärrä poikkeuksia, ei etenkään öisin.
Eli nyt tavoitteekis tehdä öistä semmoisia, ettei lapset edes huomaa, että isä on poissa. Paras olisi jos pääsisitte yöpalveluista kokonaan eroon.
Aloittakaa vaikka niin, että käytte vain sanomassa lapselle, että nyt on yö, nyt nukutaan, ja sitten jätätte hänet omaan huoneeseensa. Antakaa huutaa, pomppia tms, mitäs väliä sillä on, jos lapsi kuitenkin valvoisi sen pari tuntia? Jos se menee oikekasi itkuksi, voi käydä viemässä sänkyyn, peitellä, silittää vähän ja sanoa että nyt nukutaan. Tämän pitäisi tepsiä parissa yössä.
Vauva sun pitää koittaa pitää hiljaisena, nukuta se vaikka vieressä. Onhan selvää, että esikoinen raivoaa, jos joutuu omassa huoneessa kuuntelemaan vauvan itkua ja tietää että äiti tätä heijaa.