Lue keskustelun säännöt.
Kun koirasta on pakko luopua...
28.03.2018 |
Meillä on mielestäni todella haastava koira ja minun voimat ovat aivan lopussa. Viimeksi tänään ulkoillessamme koira sai hepulin lapsia nähdessään ja haukkui aivan hulluna. Ei mitään ystävällistä haukkua vaan semmosta "älä tuu tänne tai syön sut vähintäänkin"! Pelkää siis joitain ihmisiä aivan tolkuttomasti, en tiedä tähän syytä. Lisäksi lenkillä piti haukkua vastaantulevalle koiralle ja autolla samalla tyylillä. Kotiin päästyämme alkoi haukkua lapsella kylässä olevaa kaveria ja piirittää tätä vimmatusti. Nyt en voi jättää lapsia keskenään yhtään, koska en luota koiraan, kun meillä on vieraita. Ja kyllä, koira saa olla omassa rauhassa, ei ole ikinä sattunut mitään traumatisoivaa vaan koira on ollut pikkupennusta lähtien tällainen. Koirakoulusta ei ollut mitään apua, koska koira oli sielläkin koko ajan niin jännittynyt, ettei oikein pystynyt keskittymään mihinkään. Ongelmakoirakouluttajalla ollaan käyty monet kerrat, tuloksia ei tullut hänenkään neuvoillaan.
Mutta, nyt se on loppu. Minä en enää jaksa. En tiedä miten saan tämän perusteltua muulle perheelle, mutta minä en jaksa enää elää jatkuvan stressin ja paineen alla ja jännittää joka ikisellä lenkillä tai kun meillä käy vieraita, että mitä koira nyt keksii :'( Olin niin odottanut tätä koiraa aikoinaan ja kun se sitten lopulta meille kotiutui niin heti alkuun oli selvä, että käsissä on hirveän herkkä ja haastava pentu. Aika kauan jaksoin pitää toivoa yllä paremmasta ja uskoa siihen, että koiran käytös voi muuttua. Käytännössä mitään muutoksia ei ole tapahtunut valtavasta koulutusmäärästä huolimatta. Koira ei vain muutu kuin ehkä hetkeksi ja kohta taas palaa ennalleen. Olen niin pettynyt itseeni, miten olen voinut epäonnistua koiran kanssa näin täydellisesti :(
Sen verran haluaisin kysyä muilta koiran omistajilta, että onko tämä vain normaalia elämää koiran kanssa? Meillä kyseessä ensimmäinen koira ja muusta en tiedä. Jotenkin olin odottanut, että ihan tällaista sen ei pitäisi olla ja naapurusto tuntuu olevan pullollaan niitä helppoja rekkuja, joiden kanssa ei olla käyty edes pentukurssilla "kun tää koira on aina ollut niin helppo". Ja helpoilta nuo näyttää ulospäinkin, ovat iloisia, sosiaalisia hännänheiluttajia, jotka ei turhia räksytä joka asialle tai käyttäydy uhkaavasti.
Kommentit (26)
Kyllä niitä vaan on ihan erilaisia koiria. Meillä oli lapsuudenkodissani pari sekarotuista koiraa. Niissä oli rotuina mm. jämtlanninpystykorvaa, karhukoiraa, noutajaa. Molemmat selväpäisiä, ns. helppoja. Ei niitä sosiaalistetu mitenkään erityisemmin, ne vaan oppivat olemaan ja olivat selväpäisiä. Kulkivat lenkillä nätisti.
Nyt otin oman ekan koiran, pikkupiskin. Ja ai että kun ottaa hermoon. Valitsinko ensinnäkin ihan väärän rodun? Aika pidättyväinen vieraita kohtaan samoin kuin lenkillä muita koiria. Kiihtyy lenkillä vastaantulevista ihmisistä ja koirista sekä koirien hajuista. Kierrokset nousee nollasta sataan jo pelkästään muiden koirien hajuista. Maalla ja metsässä todella helppo koira, siellä erittäin hiljainen, tottelevainen, mutta pääosin hermoja koetteleva taajamassa asuessa. Jokaiseen asiaan pitäisi reagoida... Olisi pitänyt ottaa joku selväpäisempi, joka ei pelkää normaaleita asioita. EI normaalin koiran kuulu murista esim. ihmisille. Kuulemma yleistä tässä rodussa valitettavasti, kasvattajakin vaan vähättelee. No tämä on vasta 9kk, että kai tässä vielä toivoa on, ekat juoksutkin kai tekee tuloaan? Mutta ymmärrän hyvin aloittajaa. Itselläni lenkistä jäänyt fiilis vaikuttaa todella pitkälle, yleensä aina siihen seuraavaan lenkkiin. Niin ja kouluttajalla ja pentukouluissa ollaan käyty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on puolitoistavuotias koira, joka on myös hiukan tuollainen pelko-räkyttäjä. Kotiin tuleville vieraille (ei kaikille tosin), pienille lapsille, jotka tulee liian lähelle ja tietty vastaan tuleville koirille usein haukutaan. Kyllä se silti siitä on koko ajan parempaan suuntaan mennyt, kun olen minäkin, kuten joku täällä aikaisemminkin sanoi, lopettanut itse sen stressaamisen ja häpeilemisen! Jos sitä itse jännittyy vaikka vastaan tulevasta lapsesta niin heti huomaa, että haukkuminen on sata kertaa todennäköisempää kuin jos saa itse vaan pysyttyä rauhallisena... Sama juttu muutenkin, että mitä vähemmän itse reagoi näihin koiraa stressaaviin juttuihin, sitä rauhallisempi sekin on! Mutta aloittajalle, ymmärrettävää, että koiraa on tuossa tilanteessa raskasta pitää, mutta kyllä se siitä saattaisi vielä kärsivällisyydellä paremmaksikin muuttua!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä vaan on ihan erilaisia koiria. Meillä oli lapsuudenkodissani pari sekarotuista koiraa. Niissä oli rotuina mm. jämtlanninpystykorvaa, karhukoiraa, noutajaa. Molemmat selväpäisiä, ns. helppoja. Ei niitä sosiaalistetu mitenkään erityisemmin, ne vaan oppivat olemaan ja olivat selväpäisiä. Kulkivat lenkillä nätisti.
Nyt otin oman ekan koiran, pikkupiskin. Ja ai että kun ottaa hermoon. Valitsinko ensinnäkin ihan väärän rodun? Aika pidättyväinen vieraita kohtaan samoin kuin lenkillä muita koiria. Kiihtyy lenkillä vastaantulevista ihmisistä ja koirista sekä koirien hajuista. Kierrokset nousee nollasta sataan jo pelkästään muiden koirien hajuista. Maalla ja metsässä todella helppo koira, siellä erittäin hiljainen, tottelevainen, mutta pääosin hermoja koetteleva taajamassa asuessa. Jokaiseen asiaan pitäisi reagoida... Olisi pitänyt ottaa joku selväpäisempi, joka ei pelkää normaaleita asioita. EI normaalin koiran kuulu murista esim. ihmisille. Kuulemma yleistä tässä rodussa valitettavasti, kasvattajakin vaan vähättelee. No tämä on vasta 9kk, että kai tässä vielä toivoa on, ekat juoksutkin kai tekee tuloaan? Mutta ymmärrän hyvin aloittajaa. Itselläni lenkistä jäänyt fiilis vaikuttaa todella pitkälle, yleensä aina siihen seuraavaan lenkkiin. Niin ja kouluttajalla ja pentukouluissa ollaan käyty.
Mitä se kouluttaja neuvoi tekemään esim. silloin, kun koira tapaa ihmisiä? Ettei se murisisi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä vaan on ihan erilaisia koiria. Meillä oli lapsuudenkodissani pari sekarotuista koiraa. Niissä oli rotuina mm. jämtlanninpystykorvaa, karhukoiraa, noutajaa. Molemmat selväpäisiä, ns. helppoja. Ei niitä sosiaalistetu mitenkään erityisemmin, ne vaan oppivat olemaan ja olivat selväpäisiä. Kulkivat lenkillä nätisti.
Nyt otin oman ekan koiran, pikkupiskin. Ja ai että kun ottaa hermoon. Valitsinko ensinnäkin ihan väärän rodun? Aika pidättyväinen vieraita kohtaan samoin kuin lenkillä muita koiria. Kiihtyy lenkillä vastaantulevista ihmisistä ja koirista sekä koirien hajuista. Kierrokset nousee nollasta sataan jo pelkästään muiden koirien hajuista. Maalla ja metsässä todella helppo koira, siellä erittäin hiljainen, tottelevainen, mutta pääosin hermoja koetteleva taajamassa asuessa. Jokaiseen asiaan pitäisi reagoida... Olisi pitänyt ottaa joku selväpäisempi, joka ei pelkää normaaleita asioita. EI normaalin koiran kuulu murista esim. ihmisille. Kuulemma yleistä tässä rodussa valitettavasti, kasvattajakin vaan vähättelee. No tämä on vasta 9kk, että kai tässä vielä toivoa on, ekat juoksutkin kai tekee tuloaan? Mutta ymmärrän hyvin aloittajaa. Itselläni lenkistä jäänyt fiilis vaikuttaa todella pitkälle, yleensä aina siihen seuraavaan lenkkiin. Niin ja kouluttajalla ja pentukouluissa ollaan käyty.
Minkä rotuinen koira tämä pikkupiski on?
Eri mieltä. Itsellän on ollut ennen shelttiä 2 länsiylämäänterrieriä, 1 airedalenterrieri, 1 snautseri ja nyt on siis 1,5 v sheltti. Tämä sheltti on ehdottomasti vaativin koira mitä olen omistanut.
Minun shelttini ei taivaan kiitos ole arka, mitä jotkut on. Mutta se vaan ihan kirjaimellisesti VAATII kauheasti, kun on niin energinen ja vilkas. Nämä koirat on jalostettu jaksamaan paimentaa laumaa koko päivät, niiden on joskus vähän vaikea sopeutua siihen että kotona makailemassa muuten paitsi hihnalenkit. Se energisyys sitten purkautuu kaikenlaisena häsläämisenä. Esim. meillä pitkienkin leikkien jälkeen sheltti vaatii leikkiä pari tuntia, ja jos ei leiki, syödään kengät, johdot, kaikki mistä irti saadaan.
Lisäksi koiraa on mahdoton pitää juuri missään irti, koska se ryntää jokaisen ihmisen tai koiran luo salamana jos sellaisen näkee. Terrierien tietty epäsosiaalisuus oli helppo piirre, namilla opettamalla ne sai oppimaan äkkiä että ok, en mene omin lupaneni tervehtimään, mutta tämä ei mistään palkasta välitä jos näkee ihmisiä.
Lisäksi on paimenkoirien ominaiset käytökset kuten näykkimällä paimentaminen ja räksytys. Itse tiesin nämä eikä ne minua haittaa. Mutta on ihmisiä jotka on järkyttyneet näistäkin ja pitävät valtavana ongelmana.