Ärsyttää lukea noita "näin saat ruokakulut minimiin"-juttuja, koska

Ruokakulut saa maltilliseksi kun tekee sellaista ruokaa, että ei tarvitse vetää välipaloja. Ruoka ei ole kallista, mutta välipalat ja muut mässyt on.

Kolme hyvin rasvattua, sopivasti proteiinia sisältävää vähähiilarista ateriaa päivässä on törkeän edullista. Eikä tarvitse tätäkään överiksi vetää, sillä esim hyväkarppiin ruokaan saa syödä aimoannoksen hiilaria, 100g per päivä. Eli ei tarvitse kokonaan luopua viljatuotteistakaan jos ei halua.

Meillä muut syö hyväkarppia ja minä keto-/alakarppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä näissä keskusteluissa tehokkaasti sivuutetaan on se, mitä kukin SUOSTUU syömään. Totta kai voi heitellä ohjeita, että raaka kukkakaali on hyvä välipala, mutta käytännössä se, että saat vanukaslapsen syömään herkkujen sijaan kaalia, on ison työn takana. Suomessa lapset totutetaan taaperoina nauraviin nakkeihin, "kun ei se muuten syö" ja sitä satoa korjataan sitten myöhemmin. Muutosta estää se, että mielestäni moni häpeää syvästi, ettei saa lastaan syömään mitä vaan, vaikkei se asia sillä häpeämisellä ja hyssyttämisellä muutu. Ainakin täällä av:lla lähes kaikki esiintyvät niin, että heidän lapsensa syövät ihan kaikkia kasviksia jne., vaikka tosiasiassa näin ei varmaan ole. Pitäisi olla joku tapa, jolla tsempattaisiin perheitä pikku hiljaa muuttamaan ruokailutottumuksia ja kannustettaisiin pikkulapsiperheitä menemään sille linjalle ihan saman tien, ilman naurava nakki -vaihetta. Nyt pidetään jonain itsestäänselvyytenä, että kun mamma vain ilmoittaa, että tänään syödäänkin pizzan sijaan sipulikeittoa, niin lapset nurisevat minuutin, syövät sitten lautasen tyhjäksi ja kirmaavat iloisina leikkeihinsä. Ihan näin helposti se ei todellakaan monesti suju. Asiasta on kirjoitettu kirjakin "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea", missä kyllä valkenee, että muutos pullamössöstä parsaan ei suju ihan kivutta. Jokainen meistä tietää, että maustamaton jogurtti on terveellisempi kuin maustettu, sitä ei varmaan tarvitse toistaa. Se, mitä tarvittaisiin, ovat ohjeet siitä, miten muutos käytännössä toteutetaan, että jokaisella säilyy mielenterveys. 

Viimeistään nälkä pitää siitä huolen, että lapsi syö kaalia jos ei muuta saa.

Toki. Ihan samalla tavalla kuin uhmalapsi vetää siniset sukkahousut jalkaan, kun on riittävän kauan palellut. Ja lapsi kävelee itse, kun on riittävän kauan istunut vesilammikossa. Pointtini olikin se, että harva kuitenkaan haluaa elämästään ihan h*lvettiä, vaikka sillä saisikin tahtonsa läpi ja lapsen tottelemaan. Siksi niitä vanukkaita ostetaan, kun vanhemmat eivät JAKSA kuunnella huutoa päivästä toiseen, ei niitä siksi osteta, että vanhemmat olettaisivat niiden olevan terveellisiä. Siksi kehotan jokaista vauvan/taaperon vanhempaa oikein todella miettimään, millaisiin ruokailutottumuksiin lapsensa opettaa, koska niiden tottumusten muuttaminen myöhemmin on todella vaikeaa.

Mielestäni lasten ihan vinksallaan olevat ruokailutottumukset kuuluvat samaan kategoriaan kuin tolkuton aika pelikoneiden ja kännykän ääressä. Vanhemmat tajuavat, että metsään meni, mutta kun asiaa ei osata korjata, alkaa selittely ja mutina: kun ne toisetkin, saahan sitä herkutella, se on nykyaikaa... milloin mitäkin. Itse aikanaan yritin täällä kysellä tukea ja neuvoja lapsen peliriippuvuuteen ja olin aika tyrmistynyt, kun valtaosa vain puolusteli ihan järkyttäviäkin peliaikoja, mitä heidän lapsillaan oli. Väkisinkin tuli tunne, että moni selitteli ihan sillä, että kun ongelmaa ei myönnä, sitä ei ole. Samaa tunnetta vahvisti se aggressiivisuus, millä moni esiintyi. Sama ongelman hyssyttely liittyy näihin mielettömiin herkkumääriin, mitä Suomessa syödään. Siis kohtuullinen herkuttelu nyt kuuluu elämään kuin nenä päähän, mutta kun lapsi vetää megakoon sipsipussin edes maistamatta miltä maistuu, niin ei se herkutteluun enää liity. Minusta asia on jotenkin tabu. Hävetään, eikä tiedetä, miten käytännössä asia ratkaistaisiin mahdollisimman lempeästi, joten asiasta ei puhuta, hiljaisina vaan kannetaan vanukkaat kotiin. Niin, itse lähden siitä, että jos asian voi hoitaa lempeästi, se kannattaa niin hoitaa. Ainakin jos jonkun teinin kanssa alkaa kovasti äkseeraamaan, haitta voi olla suurempi kuin hyöty. Vanhempi voi olla auktoriteetti monellakin tavalla, ei vain koirakoulumaisella kurilla. Siksi toivon, että sitä tukea jaettaisiin ja neuvoja, ei vain toteamuksia "linssit ovat terveellisiä". Monta vanhempaa auttaisi ehkä ihan sekin tieto, että on muitakin, jotka painiskelevat saman ongelman kanssa, että ei ole itse ainoa epäonnistunut.

Onhan se toki tärkeää, että ongelmien edessä neuvotaan. Mutta jos tahtoo tietää miten vanukkaisiin hemmoteltu lapsi saadaan syömään kasviksia, sitä kannattaa kysyä suoraan. Jos vaan kysyy, miten perheen saa ruokittua halvalla kun vanukkaat ja muut välipalat on niin kalliita, ei kannata ihmetellä jos vastauksena kerrotaan halvoista vaihtoehdoista.

Lisään vielä: Ja jos valittaa ettei vanukkaisiin tottunut lapsi SUOSTU syömään muuta kuin herkkuja, se on niin paksua että sellaisen kirjoittaja ansaitsee pudotuksen maan pinnalle. Aikuinen on se joka päättää mitä lapsi syö, eikä siihen ole mikään pakko käyttää silkkihansikkaita. Pointtini oli että jos lapsi on todella niin itsepäinen että mikään muu ei auta, lapselta voi viedä kaikki mieluisat vaihtoehdot pois. Vähän niin kuin viimeisenä vaihtoehtona toivottoman tapauksen edessä, ei minään yleisenä ohjenuorana jolla kaikki lapset siirretään vanukaslinjalta porkkananpuputtajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ruokakulut saa maltilliseksi kun tekee sellaista ruokaa, että ei tarvitse vetää välipaloja. Ruoka ei ole kallista, mutta välipalat ja muut mässyt on.

Kolme hyvin rasvattua, sopivasti proteiinia sisältävää vähähiilarista ateriaa päivässä on törkeän edullista. Eikä tarvitse tätäkään överiksi vetää, sillä esim hyväkarppiin ruokaan saa syödä aimoannoksen hiilaria, 100g per päivä. Eli ei tarvitse kokonaan luopua viljatuotteistakaan jos ei halua.

Meillä muut syö hyväkarppia ja minä keto-/alakarppia.

Pysyn hyvin kylläisenä kolmella ruokailukerralla päivässä, vaikka syön reilusti hiilareita. Salaisuus on kuiduissa. Kutakuinkin kaikki syömäni vilja on täysjyvää ja palkokasvit on pääosassa yleensä kahdella päivän aterioista. Lisäksi kuituja tulee kasviksista, joita syön yli suositusten.

Mulla siis höttöhiilarit ei pidä nälkää, mutta kuitupitoiset toimii oikein mainiosti. Ja ne on terveellisiä ja halpoja.

Hanki erillinen pankkitili, jonne pistät oman palkkasi. Maksat itse omat syömisesi ja ostat lapsille sen verran ruokaa kun katsot tarpeelliseksi. Jos syövät heti ruoat, se on heidän oma ongelma. Ostakoot sitten mies omasta pussista niille loppuruoat.

Kun tulee loman aika, lähde vaikka yksin lomalle.

Veikkaan että tällä tyylillä alkaa miestäkin kiinnostamaan taloudesta huolehtiminen.

No tuohon on helppo ratkaisu,mutta siihen pitää kaikkien sitoutua.

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä näissä keskusteluissa tehokkaasti sivuutetaan on se, mitä kukin SUOSTUU syömään. Totta kai voi heitellä ohjeita, että raaka kukkakaali on hyvä välipala, mutta käytännössä se, että saat vanukaslapsen syömään herkkujen sijaan kaalia, on ison työn takana. Suomessa lapset totutetaan taaperoina nauraviin nakkeihin, "kun ei se muuten syö" ja sitä satoa korjataan sitten myöhemmin. Muutosta estää se, että mielestäni moni häpeää syvästi, ettei saa lastaan syömään mitä vaan, vaikkei se asia sillä häpeämisellä ja hyssyttämisellä muutu. Ainakin täällä av:lla lähes kaikki esiintyvät niin, että heidän lapsensa syövät ihan kaikkia kasviksia jne., vaikka tosiasiassa näin ei varmaan ole. Pitäisi olla joku tapa, jolla tsempattaisiin perheitä pikku hiljaa muuttamaan ruokailutottumuksia ja kannustettaisiin pikkulapsiperheitä menemään sille linjalle ihan saman tien, ilman naurava nakki -vaihetta. Nyt pidetään jonain itsestäänselvyytenä, että kun mamma vain ilmoittaa, että tänään syödäänkin pizzan sijaan sipulikeittoa, niin lapset nurisevat minuutin, syövät sitten lautasen tyhjäksi ja kirmaavat iloisina leikkeihinsä. Ihan näin helposti se ei todellakaan monesti suju. Asiasta on kirjoitettu kirjakin "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea", missä kyllä valkenee, että muutos pullamössöstä parsaan ei suju ihan kivutta. Jokainen meistä tietää, että maustamaton jogurtti on terveellisempi kuin maustettu, sitä ei varmaan tarvitse toistaa. Se, mitä tarvittaisiin, ovat ohjeet siitä, miten muutos käytännössä toteutetaan, että jokaisella säilyy mielenterveys. 

Kyllä se lapsi sen terveellisen kasvisruoan syö kun ei ole muuta tarjolla. Jos ei syö, nähkööt nälkää.

Tuntuu että jotkut vanhemmat eivät vain pysty pitämään kuria ettei lapselle tule paha mieli.

Itse olen kasvanut perheessä jossa syödään sitä mitä tarjotaan, jos ei kelpaa, on sitten nälässä. Samalla periaatteella olen laittanut ruokaa omille lapsille. En pakota syömään mutta muutakaan ei tule. Kyllähän ne penskat välillä kitisee mutta lopulta syövät ruokansa. Lauantai on sitten herkkupäivä jolloin on jotain vähän epäterveellisempää pääruokana ja saavat myös karkkia ja saunan jälkeen jäätelöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä näissä keskusteluissa tehokkaasti sivuutetaan on se, mitä kukin SUOSTUU syömään. Totta kai voi heitellä ohjeita, että raaka kukkakaali on hyvä välipala, mutta käytännössä se, että saat vanukaslapsen syömään herkkujen sijaan kaalia, on ison työn takana. Suomessa lapset totutetaan taaperoina nauraviin nakkeihin, "kun ei se muuten syö" ja sitä satoa korjataan sitten myöhemmin. Muutosta estää se, että mielestäni moni häpeää syvästi, ettei saa lastaan syömään mitä vaan, vaikkei se asia sillä häpeämisellä ja hyssyttämisellä muutu. Ainakin täällä av:lla lähes kaikki esiintyvät niin, että heidän lapsensa syövät ihan kaikkia kasviksia jne., vaikka tosiasiassa näin ei varmaan ole. Pitäisi olla joku tapa, jolla tsempattaisiin perheitä pikku hiljaa muuttamaan ruokailutottumuksia ja kannustettaisiin pikkulapsiperheitä menemään sille linjalle ihan saman tien, ilman naurava nakki -vaihetta. Nyt pidetään jonain itsestäänselvyytenä, että kun mamma vain ilmoittaa, että tänään syödäänkin pizzan sijaan sipulikeittoa, niin lapset nurisevat minuutin, syövät sitten lautasen tyhjäksi ja kirmaavat iloisina leikkeihinsä. Ihan näin helposti se ei todellakaan monesti suju. Asiasta on kirjoitettu kirjakin "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea", missä kyllä valkenee, että muutos pullamössöstä parsaan ei suju ihan kivutta. Jokainen meistä tietää, että maustamaton jogurtti on terveellisempi kuin maustettu, sitä ei varmaan tarvitse toistaa. Se, mitä tarvittaisiin, ovat ohjeet siitä, miten muutos käytännössä toteutetaan, että jokaisella säilyy mielenterveys. 

Ne kasvikset pitäisi tajuta ottaa osaksi sitä lapsen ruokavaliota jo heti kun se alkaa syödä normaalia ruokaa. 3-6 vuotiaalle onkin jo hankalampi alkaa tuputtamaan paprikaa leivän päälle tai syömään kirsikkatomaatteja välipalana jos on tottunut todella makeaan. Niitä on hyvä olla aina näkösällä ja helposti saatavana kotona ja joka aterialla aamupalasta iltapalaan jotain kasvista tai hedelmää osana ruokaa

Näin on, ja lisäksi vanhempien tulee näyttää lapsilleen että ne arvostaa kasviksia ja syö niitä itsekin mielellään. Kasvikset ei ole mikään pakollinen paha vaan hyvä ja iloinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ainakaan ole ongelmana sen yhden nk. pääruoan kustannukset (tehdään aina edullista kotiruokaa) vaan kaikki ne muut eli aamupalat, välipalat, iltapalat ym. Itse syön esim. aamulla aina kaurapuuroa, mutta kukaan muu ei syö aamulla puuroa. Muut syö jogurtteja (joskus 3 per pää), mysliä, muroja, kaakaota monta mukillista, leipää jne. Jokainen käy vuoronperään välipalalla syöden sitä sun tätä. Iltapalalla kanssa käydään tasaisena virtana klo 19-21. Tämän jälkeen vielä kympin jäljestä alkaa mies koluta kaappeja, syö sipsiä, karkkia.... Aivan älytöntä. Ruokaan menee helposti 900 euroa kuussa. Meitä on siis kuusi henkeä. Kaupassa käy taloudesta kolme ihmistä eli ei auta, että vain minä pidän aisoissa sen, mitä kaupasta haetaan. Puhuttu on, mutta kellään muulla ei ole haluja tehdä mitään muutoksia. Sitten kiukutellaan, kun ei ole esim varaa matkustella tms....

"Muut syö jogurtteja (joskus 3 per pää)"

Siis kolme litran tölkkiä per pää? Luultavasti ei, joten miksi et sitten osta jogurttia litran tölkeissä pienten ja kalliiden muovipurkkien sijaan? Litrahinnassa on huima ero!

Vierailija kirjoitti:

No tuohon on helppo ratkaisu,mutta siihen pitää kaikkien sitoutua.

Kyllä ne sitoutuu kun et anna muuta vaihtoehtoa. Et vain omilla rahoillasi osta niitä jatkuvia välipaloja. Jos mies haluaa ostaa, ostakoon omilla rahoillaan. Ostat lapsille oman osuutesi terveellisestä ruoasta, et yhtään enempää. Jos kinuavat lisää, maksakoon mies ne.

Ota homma haltuun ja rupea hoitamaan itse se kaupassa käyminen jos haluat kerran pitää homman hallussa.

Vierailija kirjoitti:

Me syödään vaan kaksi kertaa päivässä. Lapset kolme kertaa (me aikuiset ei syödä aamupalaa ollenkaan) eikä meillä napostella ollenkaan mitään, ei terveellistä, eikä epäterveellistä. 

Näin ollaan tehty vuosia . Ollaan terveitä ja rahaa säästyy. Ei ihminen tarvitse välipaloja jos syö kunnolla ruoka-aikaan. Ei yksinkertaisesti tee mieli.

No sinä oletkin venyttänyt sen mahalaukkusi jalkapallon kokoiseksi, niin voit syödä "kunnolla". Mun mahalaukku on ennemmin tennispallon kokoinen, ei sinne niin vaan lapioida "kunnolla" sitä ruokaa. Ei, en rupea sitä venyttelemään.

Annat jokaiselle välipalarahaston. Eli lämpimät ruoat ja puuroa on aina tarjolla, loput saa ostaa itse niillä omilla välipalarahoilla. Saavat itse sitten päättää minkä hintaisia tuotteita ostavat ja jos menee kalliisiin jugurtteihin ja karkkeihin, ei rahat riitä koko kuukaudeksi ja sitten syödään puuroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokakulut saa maltilliseksi kun tekee sellaista ruokaa, että ei tarvitse vetää välipaloja. Ruoka ei ole kallista, mutta välipalat ja muut mässyt on.

Kolme hyvin rasvattua, sopivasti proteiinia sisältävää vähähiilarista ateriaa päivässä on törkeän edullista. Eikä tarvitse tätäkään överiksi vetää, sillä esim hyväkarppiin ruokaan saa syödä aimoannoksen hiilaria, 100g per päivä. Eli ei tarvitse kokonaan luopua viljatuotteistakaan jos ei halua.

Meillä muut syö hyväkarppia ja minä keto-/alakarppia.

Pysyn hyvin kylläisenä kolmella ruokailukerralla päivässä, vaikka syön reilusti hiilareita. Salaisuus on kuiduissa. Kutakuinkin kaikki syömäni vilja on täysjyvää ja palkokasvit on pääosassa yleensä kahdella päivän aterioista. Lisäksi kuituja tulee kasviksista, joita syön yli suositusten.

Mulla siis höttöhiilarit ei pidä nälkää, mutta kuitupitoiset toimii oikein mainiosti. Ja ne on terveellisiä ja halpoja.

Eihän ne höttöhiilarit kenelläkään pidä nälkää kauaa loitolla.

Mä en voi syödä gluteeniviljaa tai helvetti pääsee valloilleen, ei auta täysjyvät. Sorrun ahmimaan, jos syön leipää, pastaa tms. Mun täytyy pitää hiilarit maltillisella tasolla. Siksi meillä muu perhe syö pyhät leipänsä ja makaroninsa koulussa ja työmaaruokalassa, kotona mennään karpin listan mukaan yleensä.

Kyllä minäkin kuituja syön, mutten viljasellaisia. Palkokasveja syön myös. Mutta rasva on se mun pääpolttoaine, jolla pötkii pitkälle ilman välipalataukoja.

Vierailija kirjoitti:

Huom. Kaikki ollaan hoikkia, ihme kyllä 😉 Ap

Ette ole kauan tuolla menolla.

Itse ja mies ollaan työttömiä. Kymmenen vuotta sitten molemmat korkeakoulutettujen hommissa, joten rahaa riitti poltettavaksi ruokaankin. Työttömänä ei enää ole ja nyt säästöjen kuluttua loppuun ei ole hirveästi rahaa ruokaan. Jää pois ne välipalat ikään kuin itsestään. Ehkä tässä olisi ratkaisu AP:llekin.

Ohi aiheen, mutta täälläpäin maksaa maustamaton jogurtti tuplaten verrattuna maustettuun.

Vierailija kirjoitti:

Ohi aiheen, mutta täälläpäin maksaa maustamaton jogurtti tuplaten verrattuna maustettuun.

Niin täälläkin, jos puhutaan normaalihinnoista. Ja ero on sitäkin suurempi, jos ostaa jugurttinsa tarjouksesta.

Ap:n ongelma siis on, että muut perheenjäsenet ei halua syödä halpaa ruokaa eikä mieskään suostu siirtymään halvempaan ruokabudjettiin. Ikävä juttu, mutta en ymmärrä miksi se saa ärsyyntymään keskusteluista, joissa jaetaan vinkkejä niille joilla ei tällaista ongelmaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä näissä keskusteluissa tehokkaasti sivuutetaan on se, mitä kukin SUOSTUU syömään. Totta kai voi heitellä ohjeita, että raaka kukkakaali on hyvä välipala, mutta käytännössä se, että saat vanukaslapsen syömään herkkujen sijaan kaalia, on ison työn takana. Suomessa lapset totutetaan taaperoina nauraviin nakkeihin, "kun ei se muuten syö" ja sitä satoa korjataan sitten myöhemmin. Muutosta estää se, että mielestäni moni häpeää syvästi, ettei saa lastaan syömään mitä vaan, vaikkei se asia sillä häpeämisellä ja hyssyttämisellä muutu. Ainakin täällä av:lla lähes kaikki esiintyvät niin, että heidän lapsensa syövät ihan kaikkia kasviksia jne., vaikka tosiasiassa näin ei varmaan ole. Pitäisi olla joku tapa, jolla tsempattaisiin perheitä pikku hiljaa muuttamaan ruokailutottumuksia ja kannustettaisiin pikkulapsiperheitä menemään sille linjalle ihan saman tien, ilman naurava nakki -vaihetta. Nyt pidetään jonain itsestäänselvyytenä, että kun mamma vain ilmoittaa, että tänään syödäänkin pizzan sijaan sipulikeittoa, niin lapset nurisevat minuutin, syövät sitten lautasen tyhjäksi ja kirmaavat iloisina leikkeihinsä. Ihan näin helposti se ei todellakaan monesti suju. Asiasta on kirjoitettu kirjakin "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea", missä kyllä valkenee, että muutos pullamössöstä parsaan ei suju ihan kivutta. Jokainen meistä tietää, että maustamaton jogurtti on terveellisempi kuin maustettu, sitä ei varmaan tarvitse toistaa. Se, mitä tarvittaisiin, ovat ohjeet siitä, miten muutos käytännössä toteutetaan, että jokaisella säilyy mielenterveys. 

Ne kasvikset pitäisi tajuta ottaa osaksi sitä lapsen ruokavaliota jo heti kun se alkaa syödä normaalia ruokaa. 3-6 vuotiaalle onkin jo hankalampi alkaa tuputtamaan paprikaa leivän päälle tai syömään kirsikkatomaatteja välipalana jos on tottunut todella makeaan. Niitä on hyvä olla aina näkösällä ja helposti saatavana kotona ja joka aterialla aamupalasta iltapalaan jotain kasvista tai hedelmää osana ruokaa

Tätä juuri tarkoitin, että voi kun ihan taaperoiden äidit tajuaisivat, että vaikka se ruokien maistatus siinä vaiheessa kyllästyttää, on se tapojen muuttaminen myöhemmin vielä paljon, paljon rankempaa! Soisin myös ajattelutavan kasvisten suhteen muuttuvan. Nythän niitä pitäisi rohmuta niin ja niin monta kourallista päivässä, ihan sama onko hyvää tai pahaa, vetiseksi keitettyä sohjoa tai mitä. Oikeastihan kasviksista saa tosi hyvääkin. Mielestäni jo lapsille luodaan se mielikuva, että kasvikset ovat pakollinen paha, eivät niistä aikuisetkaan tykkää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä näissä keskusteluissa tehokkaasti sivuutetaan on se, mitä kukin SUOSTUU syömään. Totta kai voi heitellä ohjeita, että raaka kukkakaali on hyvä välipala, mutta käytännössä se, että saat vanukaslapsen syömään herkkujen sijaan kaalia, on ison työn takana. Suomessa lapset totutetaan taaperoina nauraviin nakkeihin, "kun ei se muuten syö" ja sitä satoa korjataan sitten myöhemmin. Muutosta estää se, että mielestäni moni häpeää syvästi, ettei saa lastaan syömään mitä vaan, vaikkei se asia sillä häpeämisellä ja hyssyttämisellä muutu. Ainakin täällä av:lla lähes kaikki esiintyvät niin, että heidän lapsensa syövät ihan kaikkia kasviksia jne., vaikka tosiasiassa näin ei varmaan ole. Pitäisi olla joku tapa, jolla tsempattaisiin perheitä pikku hiljaa muuttamaan ruokailutottumuksia ja kannustettaisiin pikkulapsiperheitä menemään sille linjalle ihan saman tien, ilman naurava nakki -vaihetta. Nyt pidetään jonain itsestäänselvyytenä, että kun mamma vain ilmoittaa, että tänään syödäänkin pizzan sijaan sipulikeittoa, niin lapset nurisevat minuutin, syövät sitten lautasen tyhjäksi ja kirmaavat iloisina leikkeihinsä. Ihan näin helposti se ei todellakaan monesti suju. Asiasta on kirjoitettu kirjakin "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea", missä kyllä valkenee, että muutos pullamössöstä parsaan ei suju ihan kivutta. Jokainen meistä tietää, että maustamaton jogurtti on terveellisempi kuin maustettu, sitä ei varmaan tarvitse toistaa. Se, mitä tarvittaisiin, ovat ohjeet siitä, miten muutos käytännössä toteutetaan, että jokaisella säilyy mielenterveys. 

Viimeistään nälkä pitää siitä huolen, että lapsi syö kaalia jos ei muuta saa.

Toki. Ihan samalla tavalla kuin uhmalapsi vetää siniset sukkahousut jalkaan, kun on riittävän kauan palellut. Ja lapsi kävelee itse, kun on riittävän kauan istunut vesilammikossa. Pointtini olikin se, että harva kuitenkaan haluaa elämästään ihan h*lvettiä, vaikka sillä saisikin tahtonsa läpi ja lapsen tottelemaan. Siksi niitä vanukkaita ostetaan, kun vanhemmat eivät JAKSA kuunnella huutoa päivästä toiseen, ei niitä siksi osteta, että vanhemmat olettaisivat niiden olevan terveellisiä. Siksi kehotan jokaista vauvan/taaperon vanhempaa oikein todella miettimään, millaisiin ruokailutottumuksiin lapsensa opettaa, koska niiden tottumusten muuttaminen myöhemmin on todella vaikeaa.

Mielestäni lasten ihan vinksallaan olevat ruokailutottumukset kuuluvat samaan kategoriaan kuin tolkuton aika pelikoneiden ja kännykän ääressä. Vanhemmat tajuavat, että metsään meni, mutta kun asiaa ei osata korjata, alkaa selittely ja mutina: kun ne toisetkin, saahan sitä herkutella, se on nykyaikaa... milloin mitäkin. Itse aikanaan yritin täällä kysellä tukea ja neuvoja lapsen peliriippuvuuteen ja olin aika tyrmistynyt, kun valtaosa vain puolusteli ihan järkyttäviäkin peliaikoja, mitä heidän lapsillaan oli. Väkisinkin tuli tunne, että moni selitteli ihan sillä, että kun ongelmaa ei myönnä, sitä ei ole. Samaa tunnetta vahvisti se aggressiivisuus, millä moni esiintyi. Sama ongelman hyssyttely liittyy näihin mielettömiin herkkumääriin, mitä Suomessa syödään. Siis kohtuullinen herkuttelu nyt kuuluu elämään kuin nenä päähän, mutta kun lapsi vetää megakoon sipsipussin edes maistamatta miltä maistuu, niin ei se herkutteluun enää liity. Minusta asia on jotenkin tabu. Hävetään, eikä tiedetä, miten käytännössä asia ratkaistaisiin mahdollisimman lempeästi, joten asiasta ei puhuta, hiljaisina vaan kannetaan vanukkaat kotiin. Niin, itse lähden siitä, että jos asian voi hoitaa lempeästi, se kannattaa niin hoitaa. Ainakin jos jonkun teinin kanssa alkaa kovasti äkseeraamaan, haitta voi olla suurempi kuin hyöty. Vanhempi voi olla auktoriteetti monellakin tavalla, ei vain koirakoulumaisella kurilla. Siksi toivon, että sitä tukea jaettaisiin ja neuvoja, ei vain toteamuksia "linssit ovat terveellisiä". Monta vanhempaa auttaisi ehkä ihan sekin tieto, että on muitakin, jotka painiskelevat saman ongelman kanssa, että ei ole itse ainoa epäonnistunut.

Onhan se toki tärkeää, että ongelmien edessä neuvotaan. Mutta jos tahtoo tietää miten vanukkaisiin hemmoteltu lapsi saadaan syömään kasviksia, sitä kannattaa kysyä suoraan. Jos vaan kysyy, miten perheen saa ruokittua halvalla kun vanukkaat ja muut välipalat on niin kalliita, ei kannata ihmetellä jos vastauksena kerrotaan halvoista vaihtoehdoista.

Tuo jota lainasit ei siis ollut ap. Ap oli kiinnostunut hinnoista, minä tartuin viestissä siihen vanukaspuoleen eli vähän vein kyllä sivuraiteille :)