Ärsyttää lukea noita "näin saat ruokakulut minimiin"-juttuja, koska

Meillä ainakin onnistuu ruokarytmi eli syödään aamiainen ja päivällinen yhdessä. Lapset tekevät välipalan koulun jälkeen(siis yksi tekee kaikille vuoroviikoin). Paistavat kuulemma usein munat leivän päälle. Me aikuiset juomme kahvin töistä tultuamme ja kaikki istumme päivällispöytään klo 18.30-19.30 harrastusten mukaan.

Näillä on menty kaikki nämä vuodet, koskaan ei olla syöty iltapalaa, eikä kukaan käy jääkaapilla tekemässä välipalaa. Hedelmiä on aina kyllä kulhossa niitä haluaville.

Mies tekee aamiaisen ja siinä on yleensä leipää, juustoa, viipaloitua tomaattia ja kurkkua, smoothie, jossa ainakin marjoja, siemeniä, pähkinöitä, banaania, maustamatonta jugurttia. Lisäksi kahvia ja teetä ja omien omenoiden mehua niin kauan kuin riittää. Ostomehuja emme käytä.

Syön 3 kertaa päivässä ja aina lämmintä ruokaa. Aluksi kesti vähän ennen kuin kroppa ja mieli tottui, mutta enää ei nälkä yllätä eikä tee mieli välipaloja. Ja terveellistäkin tämä on, kun teen monipuolisia aterioita. 2 kasvisruokaa ja 1 annos lihaa/kanaa/kalaa päivässä on hyväksi havaittu suhde.

No jos tuntuu, että rahaa kuluu liikaa erilaisiin paloihin, niin suunnittelee ne vastaavasti kuin lämpimät ruuatkin. Ihan hyvin voi laittaa jääkaappiin valmiit välipala-annokset koululaisille ja vastaavasti kertoa, mitä tänään syödään iltapalaksi.

Arkena välipalaksi vaikka maustamaton jukurtti (<1,5 €/l) tai piimä (<1 €/l) ja sen kaveriksi marjoja (itsepoimittuina ilmaisia) tai hedelmiä (<2 €/kg) tai soseuttaa nuo valmiiksi pirtelöksi. Pilkottuja kasviksia esim. kukka- ja parsakaalta, porkkanaa, lanttua, kurkkua ja itse tehty dippikastike, ruisleipä (<1,7€/kg) tai itse tehdyt sämpylät ja papulevitettä tai munavoita + kasviksia (ja juustoa 3,7€/kg), munakasrulla tai munakas, marjakiisseliä, marjapuuroa. Kaakaota, mysliä jne. vain viikonloppuisin tai silloin tällöin.

Ei meilläkään kukaan syö/pärjää pelkällä kaurapuurolla, mutta esim. tänään puuron päällä oli raastettua omenaa, raejuustoa, pähkinäsekoitusta, raakakaakaonibsejä ja maitoa. Ostan maapähkinöitä tai suolapähkinöitä (n. 4€/kg) ja sekaan kalliimpia pähkinöitä pienempi määrä. Usein miten puuron kaverina marjoja + noita muita härpäkkeitä/siemeniä/härkäpapurouhetta.

En ole mikään karppaushysteerikko, mutta mitä olen itse näitä asioita miettinyt, niin kyllä se on usein se suomalainen tavallinen kotiruoka, jonka jälkeen on nälkä kahden tunnin päästä. Kyllä minä voin syödä itseni kylläiseksi jollain peruna- tai makaronipitoisella ruoalla, mutta kun ei se pidä nälkää. Samaten puuro. Jos muuttaa aterioita niin, että ne eivät sisällä paljon hiilareita, niin sitten se taas näkyy kukkarossa eli halpaa vaihtoehtoa ei ehkä ole. Terveydelle kuitenkin on varmaan haitallisinta pupeltaa jotain vanukkaita, vaaleaa leipää ja sipsejä pitkin päivää ja iltaa, vaikka se ei painossa ainakaan heti näkyisikään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos söisitte todella ison ruuan kerran päivässä? Sellaisen liha/muna/palkokasvi-painotteisen, jossa kunnolla hyviä öljyjä ja lisäksi juureksia, marjoja, kasviksia. Esim. iso kasvismunakas täyttää vatsan ja siitä tulee kunnon ähky. Sellainen naposteltu totuttaa syömään koko ajan, kun on "nälkä".

Olet ap opettanut perheesi siihen, että saa syödä mitä haluaa. En minä saanut lapsena syödä mitä halusin, oli syötävä puuro aamulla ja inhosin sitä. Kyllä äiti olisi nauranut, jos olisin vaatinut jotain "hyvää".

Tottakai saa syödä mitä haluaa. Älytön ajatus syödä yksi munakas päivässä... tai yksi ateria.

Munakas on välipala

Munakas on kyllä ihan oikea ateria.

Riippuu annoskoosta ja munakkaan tarkemmasta sisällöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meitä on seitsemän ja tonni kauppaan kuussa. Siinä kyllä vaipat ja muutkin kodin tarvikkeet.

Syödään päivittäin lämmin ruoka kotona, väli ja iltapaloilla hedelmää ja leipää. Jukurtteja ja myslejä.. Eli siis monipuolisesti.

Mä en näe että olisin meidän ruoasta valmis pihistämään.

Nyt pöydässä actimelit, hedelmiä, myslit, Karjalanpiirakkaa, punaista maitoa ja mulla kahvia. Sit ruoka, välipalaksi joku hedelmä tai jukurtti ja iltapalalla taas leipä, vihannestikku, jukurtti, viili, marjoja... - systeemi.

Teiltä puuttuu toinen lämmin ruoka

Ihan totta. Koululaiset syö koulussa, mies töissä sen toisen. Lounaaksi meillä kotona olevilla usein vaan "välipala kamaa".

Joskus lämmitän edellisen päivän ruokaa lounaaksi tai paistan vaikka munia, mutta ihan totta, toinen lämmin puuttuu.

Se, mikä näissä keskusteluissa tehokkaasti sivuutetaan on se, mitä kukin SUOSTUU syömään. Totta kai voi heitellä ohjeita, että raaka kukkakaali on hyvä välipala, mutta käytännössä se, että saat vanukaslapsen syömään herkkujen sijaan kaalia, on ison työn takana. Suomessa lapset totutetaan taaperoina nauraviin nakkeihin, "kun ei se muuten syö" ja sitä satoa korjataan sitten myöhemmin. Muutosta estää se, että mielestäni moni häpeää syvästi, ettei saa lastaan syömään mitä vaan, vaikkei se asia sillä häpeämisellä ja hyssyttämisellä muutu. Ainakin täällä av:lla lähes kaikki esiintyvät niin, että heidän lapsensa syövät ihan kaikkia kasviksia jne., vaikka tosiasiassa näin ei varmaan ole. Pitäisi olla joku tapa, jolla tsempattaisiin perheitä pikku hiljaa muuttamaan ruokailutottumuksia ja kannustettaisiin pikkulapsiperheitä menemään sille linjalle ihan saman tien, ilman naurava nakki -vaihetta. Nyt pidetään jonain itsestäänselvyytenä, että kun mamma vain ilmoittaa, että tänään syödäänkin pizzan sijaan sipulikeittoa, niin lapset nurisevat minuutin, syövät sitten lautasen tyhjäksi ja kirmaavat iloisina leikkeihinsä. Ihan näin helposti se ei todellakaan monesti suju. Asiasta on kirjoitettu kirjakin "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea", missä kyllä valkenee, että muutos pullamössöstä parsaan ei suju ihan kivutta. Jokainen meistä tietää, että maustamaton jogurtti on terveellisempi kuin maustettu, sitä ei varmaan tarvitse toistaa. Se, mitä tarvittaisiin, ovat ohjeet siitä, miten muutos käytännössä toteutetaan, että jokaisella säilyy mielenterveys. 

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä näissä keskusteluissa tehokkaasti sivuutetaan on se, mitä kukin SUOSTUU syömään. Totta kai voi heitellä ohjeita, että raaka kukkakaali on hyvä välipala, mutta käytännössä se, että saat vanukaslapsen syömään herkkujen sijaan kaalia, on ison työn takana. Suomessa lapset totutetaan taaperoina nauraviin nakkeihin, "kun ei se muuten syö" ja sitä satoa korjataan sitten myöhemmin. Muutosta estää se, että mielestäni moni häpeää syvästi, ettei saa lastaan syömään mitä vaan, vaikkei se asia sillä häpeämisellä ja hyssyttämisellä muutu. Ainakin täällä av:lla lähes kaikki esiintyvät niin, että heidän lapsensa syövät ihan kaikkia kasviksia jne., vaikka tosiasiassa näin ei varmaan ole. Pitäisi olla joku tapa, jolla tsempattaisiin perheitä pikku hiljaa muuttamaan ruokailutottumuksia ja kannustettaisiin pikkulapsiperheitä menemään sille linjalle ihan saman tien, ilman naurava nakki -vaihetta. Nyt pidetään jonain itsestäänselvyytenä, että kun mamma vain ilmoittaa, että tänään syödäänkin pizzan sijaan sipulikeittoa, niin lapset nurisevat minuutin, syövät sitten lautasen tyhjäksi ja kirmaavat iloisina leikkeihinsä. Ihan näin helposti se ei todellakaan monesti suju. Asiasta on kirjoitettu kirjakin "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea", missä kyllä valkenee, että muutos pullamössöstä parsaan ei suju ihan kivutta. Jokainen meistä tietää, että maustamaton jogurtti on terveellisempi kuin maustettu, sitä ei varmaan tarvitse toistaa. Se, mitä tarvittaisiin, ovat ohjeet siitä, miten muutos käytännössä toteutetaan, että jokaisella säilyy mielenterveys. 

Kyllä meillä on pöydässä usein porkkanakurkkutikut ja hedelmäpaloja. Kukaan ei lapsista koske maustamattomaan jukurttiiin, itse niitä voi syödä.

Myös marjat katoaa hetkessä..

Ja nakkeja on kerran kuussa välipalaksi.

.. Ja silti meillä menee tonni kuussa kauppaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten saa ruokarytmin säännölliseksi kun kaikilla on omat menonsa päivän ja illan aikana?

Anna Kapen kaapata sun keittiö niin homma hoituu.

Esim. Pakasteseiti maksaa 3,10 + 80 snt juustokermaa + parsakaalia lisukkeeksi 1€ ja esim pastaa, varmaan noin 20 snt tai alle. Tekee 5, 10 euroa jos laskin oikein ja siitä syödään lapsen kanssa kaksi päivää eli 1,25 per annos.

Kyllä meillä kevyesti sokeroidaan maustamaton jukurtti marjoineen, maistuu koko perheelle. Samoin kasvispalat dippeineen. Mutta varmasti tässä on takana se, että aina on tarjottu tällaista ruokaa, niin lapset ovat pienestä pitäen tottuneet. Kaupan vanukkaat ja "jukurtit" (liivatteella tai muulla sakeuttamisaineella paksunnetut, eivät hapatteella) ovat poikkeusherkkuja. Osa pitää niitä liian imelinä, osa tykkää kovasti. Joten voin hyvin kuvitella, että jos olisivat tottuneet tuollaisiin välipaloihin, ei kukkakaali menisi kaupaksi. Ehkä kannattaisi aloittaa hedelmäpaloilla tai kesällä tuoreilla marjoilla, sitten siirtyä sekoitukseen, jossa on hedelmä- ja kasvispaloja?

Lämpimällä ruualla meillä on perunaa n. kerran viikossa, pastaa n. kerran kuussa ja riisiä ei oikeastaan koskaan. Noiden tilalla on eri tavoin kypsennetyjä ja tuoreita kasviksia tai kvinoaa. Käytämme myös rasvoja, palkokasveja jne.

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä näissä keskusteluissa tehokkaasti sivuutetaan on se, mitä kukin SUOSTUU syömään. Totta kai voi heitellä ohjeita, että raaka kukkakaali on hyvä välipala, mutta käytännössä se, että saat vanukaslapsen syömään herkkujen sijaan kaalia, on ison työn takana. Suomessa lapset totutetaan taaperoina nauraviin nakkeihin, "kun ei se muuten syö" ja sitä satoa korjataan sitten myöhemmin. Muutosta estää se, että mielestäni moni häpeää syvästi, ettei saa lastaan syömään mitä vaan, vaikkei se asia sillä häpeämisellä ja hyssyttämisellä muutu. Ainakin täällä av:lla lähes kaikki esiintyvät niin, että heidän lapsensa syövät ihan kaikkia kasviksia jne., vaikka tosiasiassa näin ei varmaan ole. Pitäisi olla joku tapa, jolla tsempattaisiin perheitä pikku hiljaa muuttamaan ruokailutottumuksia ja kannustettaisiin pikkulapsiperheitä menemään sille linjalle ihan saman tien, ilman naurava nakki -vaihetta. Nyt pidetään jonain itsestäänselvyytenä, että kun mamma vain ilmoittaa, että tänään syödäänkin pizzan sijaan sipulikeittoa, niin lapset nurisevat minuutin, syövät sitten lautasen tyhjäksi ja kirmaavat iloisina leikkeihinsä. Ihan näin helposti se ei todellakaan monesti suju. Asiasta on kirjoitettu kirjakin "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea", missä kyllä valkenee, että muutos pullamössöstä parsaan ei suju ihan kivutta. Jokainen meistä tietää, että maustamaton jogurtti on terveellisempi kuin maustettu, sitä ei varmaan tarvitse toistaa. Se, mitä tarvittaisiin, ovat ohjeet siitä, miten muutos käytännössä toteutetaan, että jokaisella säilyy mielenterveys. 

Viimeistään nälkä pitää siitä huolen, että lapsi syö kaalia jos ei muuta saa.

Vierailija kirjoitti:

Esim. Pakasteseiti maksaa 3,10 + 80 snt juustokermaa + parsakaalia lisukkeeksi 1€ ja esim pastaa, varmaan noin 20 snt tai alle. Tekee 5, 10 euroa jos laskin oikein ja siitä syödään lapsen kanssa kaksi päivää eli 1,25 per annos.

Meillä kahdelle saa sitten laskea tuo ruoka kolme kertaa per pää ja lapselle kouluaikana yksi lisää . Kesällä kaks. 3,75 minulle ja lapselle 4-5,25/ päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä näissä keskusteluissa tehokkaasti sivuutetaan on se, mitä kukin SUOSTUU syömään. Totta kai voi heitellä ohjeita, että raaka kukkakaali on hyvä välipala, mutta käytännössä se, että saat vanukaslapsen syömään herkkujen sijaan kaalia, on ison työn takana. Suomessa lapset totutetaan taaperoina nauraviin nakkeihin, "kun ei se muuten syö" ja sitä satoa korjataan sitten myöhemmin. Muutosta estää se, että mielestäni moni häpeää syvästi, ettei saa lastaan syömään mitä vaan, vaikkei se asia sillä häpeämisellä ja hyssyttämisellä muutu. Ainakin täällä av:lla lähes kaikki esiintyvät niin, että heidän lapsensa syövät ihan kaikkia kasviksia jne., vaikka tosiasiassa näin ei varmaan ole. Pitäisi olla joku tapa, jolla tsempattaisiin perheitä pikku hiljaa muuttamaan ruokailutottumuksia ja kannustettaisiin pikkulapsiperheitä menemään sille linjalle ihan saman tien, ilman naurava nakki -vaihetta. Nyt pidetään jonain itsestäänselvyytenä, että kun mamma vain ilmoittaa, että tänään syödäänkin pizzan sijaan sipulikeittoa, niin lapset nurisevat minuutin, syövät sitten lautasen tyhjäksi ja kirmaavat iloisina leikkeihinsä. Ihan näin helposti se ei todellakaan monesti suju. Asiasta on kirjoitettu kirjakin "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea", missä kyllä valkenee, että muutos pullamössöstä parsaan ei suju ihan kivutta. Jokainen meistä tietää, että maustamaton jogurtti on terveellisempi kuin maustettu, sitä ei varmaan tarvitse toistaa. Se, mitä tarvittaisiin, ovat ohjeet siitä, miten muutos käytännössä toteutetaan, että jokaisella säilyy mielenterveys. 

Viimeistään nälkä pitää siitä huolen, että lapsi syö kaalia jos ei muuta saa.

Meillä syödään kaalia eri muodoissa. Ei sitäkään jaksa koko ajan syödä. Ruoka on nautinto. Sääli jos se on pakollinen tankkaus ja pitää olla mahdollisimman ankeaa. Puuro tuntuu olevan ainoa oikea ja hyväksytty ruoka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä näissä keskusteluissa tehokkaasti sivuutetaan on se, mitä kukin SUOSTUU syömään. Totta kai voi heitellä ohjeita, että raaka kukkakaali on hyvä välipala, mutta käytännössä se, että saat vanukaslapsen syömään herkkujen sijaan kaalia, on ison työn takana. Suomessa lapset totutetaan taaperoina nauraviin nakkeihin, "kun ei se muuten syö" ja sitä satoa korjataan sitten myöhemmin. Muutosta estää se, että mielestäni moni häpeää syvästi, ettei saa lastaan syömään mitä vaan, vaikkei se asia sillä häpeämisellä ja hyssyttämisellä muutu. Ainakin täällä av:lla lähes kaikki esiintyvät niin, että heidän lapsensa syövät ihan kaikkia kasviksia jne., vaikka tosiasiassa näin ei varmaan ole. Pitäisi olla joku tapa, jolla tsempattaisiin perheitä pikku hiljaa muuttamaan ruokailutottumuksia ja kannustettaisiin pikkulapsiperheitä menemään sille linjalle ihan saman tien, ilman naurava nakki -vaihetta. Nyt pidetään jonain itsestäänselvyytenä, että kun mamma vain ilmoittaa, että tänään syödäänkin pizzan sijaan sipulikeittoa, niin lapset nurisevat minuutin, syövät sitten lautasen tyhjäksi ja kirmaavat iloisina leikkeihinsä. Ihan näin helposti se ei todellakaan monesti suju. Asiasta on kirjoitettu kirjakin "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea", missä kyllä valkenee, että muutos pullamössöstä parsaan ei suju ihan kivutta. Jokainen meistä tietää, että maustamaton jogurtti on terveellisempi kuin maustettu, sitä ei varmaan tarvitse toistaa. Se, mitä tarvittaisiin, ovat ohjeet siitä, miten muutos käytännössä toteutetaan, että jokaisella säilyy mielenterveys. 

Viimeistään nälkä pitää siitä huolen, että lapsi syö kaalia jos ei muuta saa.

Toki. Ihan samalla tavalla kuin uhmalapsi vetää siniset sukkahousut jalkaan, kun on riittävän kauan palellut. Ja lapsi kävelee itse, kun on riittävän kauan istunut vesilammikossa. Pointtini olikin se, että harva kuitenkaan haluaa elämästään ihan h*lvettiä, vaikka sillä saisikin tahtonsa läpi ja lapsen tottelemaan. Siksi niitä vanukkaita ostetaan, kun vanhemmat eivät JAKSA kuunnella huutoa päivästä toiseen, ei niitä siksi osteta, että vanhemmat olettaisivat niiden olevan terveellisiä. Siksi kehotan jokaista vauvan/taaperon vanhempaa oikein todella miettimään, millaisiin ruokailutottumuksiin lapsensa opettaa, koska niiden tottumusten muuttaminen myöhemmin on todella vaikeaa.

Mielestäni lasten ihan vinksallaan olevat ruokailutottumukset kuuluvat samaan kategoriaan kuin tolkuton aika pelikoneiden ja kännykän ääressä. Vanhemmat tajuavat, että metsään meni, mutta kun asiaa ei osata korjata, alkaa selittely ja mutina: kun ne toisetkin, saahan sitä herkutella, se on nykyaikaa... milloin mitäkin. Itse aikanaan yritin täällä kysellä tukea ja neuvoja lapsen peliriippuvuuteen ja olin aika tyrmistynyt, kun valtaosa vain puolusteli ihan järkyttäviäkin peliaikoja, mitä heidän lapsillaan oli. Väkisinkin tuli tunne, että moni selitteli ihan sillä, että kun ongelmaa ei myönnä, sitä ei ole. Samaa tunnetta vahvisti se aggressiivisuus, millä moni esiintyi. Sama ongelman hyssyttely liittyy näihin mielettömiin herkkumääriin, mitä Suomessa syödään. Siis kohtuullinen herkuttelu nyt kuuluu elämään kuin nenä päähän, mutta kun lapsi vetää megakoon sipsipussin edes maistamatta miltä maistuu, niin ei se herkutteluun enää liity. Minusta asia on jotenkin tabu. Hävetään, eikä tiedetä, miten käytännössä asia ratkaistaisiin mahdollisimman lempeästi, joten asiasta ei puhuta, hiljaisina vaan kannetaan vanukkaat kotiin. Niin, itse lähden siitä, että jos asian voi hoitaa lempeästi, se kannattaa niin hoitaa. Ainakin jos jonkun teinin kanssa alkaa kovasti äkseeraamaan, haitta voi olla suurempi kuin hyöty. Vanhempi voi olla auktoriteetti monellakin tavalla, ei vain koirakoulumaisella kurilla. Siksi toivon, että sitä tukea jaettaisiin ja neuvoja, ei vain toteamuksia "linssit ovat terveellisiä". Monta vanhempaa auttaisi ehkä ihan sekin tieto, että on muitakin, jotka painiskelevat saman ongelman kanssa, että ei ole itse ainoa epäonnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. Pakasteseiti maksaa 3,10 + 80 snt juustokermaa + parsakaalia lisukkeeksi 1€ ja esim pastaa, varmaan noin 20 snt tai alle. Tekee 5, 10 euroa jos laskin oikein ja siitä syödään lapsen kanssa kaksi päivää eli 1,25 per annos.

Meillä kahdelle saa sitten laskea tuo ruoka kolme kertaa per pää ja lapselle kouluaikana yksi lisää . Kesällä kaks. 3,75 minulle ja lapselle 4-5,25/ päivä.

300g kalaa ja 600 g parsakaalia ja 300-400 g pastaa aterialla?.. no kait on kysymys ihan siitä mihin on itsensä totuttanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä näissä keskusteluissa tehokkaasti sivuutetaan on se, mitä kukin SUOSTUU syömään. Totta kai voi heitellä ohjeita, että raaka kukkakaali on hyvä välipala, mutta käytännössä se, että saat vanukaslapsen syömään herkkujen sijaan kaalia, on ison työn takana. Suomessa lapset totutetaan taaperoina nauraviin nakkeihin, "kun ei se muuten syö" ja sitä satoa korjataan sitten myöhemmin. Muutosta estää se, että mielestäni moni häpeää syvästi, ettei saa lastaan syömään mitä vaan, vaikkei se asia sillä häpeämisellä ja hyssyttämisellä muutu. Ainakin täällä av:lla lähes kaikki esiintyvät niin, että heidän lapsensa syövät ihan kaikkia kasviksia jne., vaikka tosiasiassa näin ei varmaan ole. Pitäisi olla joku tapa, jolla tsempattaisiin perheitä pikku hiljaa muuttamaan ruokailutottumuksia ja kannustettaisiin pikkulapsiperheitä menemään sille linjalle ihan saman tien, ilman naurava nakki -vaihetta. Nyt pidetään jonain itsestäänselvyytenä, että kun mamma vain ilmoittaa, että tänään syödäänkin pizzan sijaan sipulikeittoa, niin lapset nurisevat minuutin, syövät sitten lautasen tyhjäksi ja kirmaavat iloisina leikkeihinsä. Ihan näin helposti se ei todellakaan monesti suju. Asiasta on kirjoitettu kirjakin "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea", missä kyllä valkenee, että muutos pullamössöstä parsaan ei suju ihan kivutta. Jokainen meistä tietää, että maustamaton jogurtti on terveellisempi kuin maustettu, sitä ei varmaan tarvitse toistaa. Se, mitä tarvittaisiin, ovat ohjeet siitä, miten muutos käytännössä toteutetaan, että jokaisella säilyy mielenterveys. 

Viimeistään nälkä pitää siitä huolen, että lapsi syö kaalia jos ei muuta saa.

Meillä syödään kaalia eri muodoissa. Ei sitäkään jaksa koko ajan syödä. Ruoka on nautinto. Sääli jos se on pakollinen tankkaus ja pitää olla mahdollisimman ankeaa. Puuro tuntuu olevan ainoa oikea ja hyväksytty ruoka.

En tarkoittanut, että lapselle pitäisi tuputtaa pelkkää kaalia lopun ikää. Vaan jos joku tahtoo opettaa lapsensa syömään halpaa ja terveellistä ruokaa ja lapsi kiukuttelee kovasti, lapselle voi hyvin tarjota vaikka pelkkää kaalia ja kaaliruokia, kunnes lapsi suostuu syömään.

Ja tässä siis kaalia käytettiin pelkkänä esimerkkikasviksena sellaisen lapsen kohdalla, joka vaatii vanukkaita ja muita herkkuja pöytään ja nyrpistää nokkaansa halvoille, terveellisille välipaloille. Tällaisessa tilanteessa kasviksiin totuttelua ei tietenkään pidä aloittaa lapsen inhokkikasviksesta, oli se sitten kaali tai joku muu.

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä näissä keskusteluissa tehokkaasti sivuutetaan on se, mitä kukin SUOSTUU syömään. Totta kai voi heitellä ohjeita, että raaka kukkakaali on hyvä välipala, mutta käytännössä se, että saat vanukaslapsen syömään herkkujen sijaan kaalia, on ison työn takana. Suomessa lapset totutetaan taaperoina nauraviin nakkeihin, "kun ei se muuten syö" ja sitä satoa korjataan sitten myöhemmin. Muutosta estää se, että mielestäni moni häpeää syvästi, ettei saa lastaan syömään mitä vaan, vaikkei se asia sillä häpeämisellä ja hyssyttämisellä muutu. Ainakin täällä av:lla lähes kaikki esiintyvät niin, että heidän lapsensa syövät ihan kaikkia kasviksia jne., vaikka tosiasiassa näin ei varmaan ole. Pitäisi olla joku tapa, jolla tsempattaisiin perheitä pikku hiljaa muuttamaan ruokailutottumuksia ja kannustettaisiin pikkulapsiperheitä menemään sille linjalle ihan saman tien, ilman naurava nakki -vaihetta. Nyt pidetään jonain itsestäänselvyytenä, että kun mamma vain ilmoittaa, että tänään syödäänkin pizzan sijaan sipulikeittoa, niin lapset nurisevat minuutin, syövät sitten lautasen tyhjäksi ja kirmaavat iloisina leikkeihinsä. Ihan näin helposti se ei todellakaan monesti suju. Asiasta on kirjoitettu kirjakin "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea", missä kyllä valkenee, että muutos pullamössöstä parsaan ei suju ihan kivutta. Jokainen meistä tietää, että maustamaton jogurtti on terveellisempi kuin maustettu, sitä ei varmaan tarvitse toistaa. Se, mitä tarvittaisiin, ovat ohjeet siitä, miten muutos käytännössä toteutetaan, että jokaisella säilyy mielenterveys. 

Ne kasvikset pitäisi tajuta ottaa osaksi sitä lapsen ruokavaliota jo heti kun se alkaa syödä normaalia ruokaa. 3-6 vuotiaalle onkin jo hankalampi alkaa tuputtamaan paprikaa leivän päälle tai syömään kirsikkatomaatteja välipalana jos on tottunut todella makeaan. Niitä on hyvä olla aina näkösällä ja helposti saatavana kotona ja joka aterialla aamupalasta iltapalaan jotain kasvista tai hedelmää osana ruokaa

Tää voi mennä vähän ohi ap aiheen, mutta kirjoitan nyt vielä vanukasvinkkini. Eli sitäkin voi tehdä itse. Keittää sakean vaniljakastikkeen, ottaa siitä n. puolet erilleen ja maustaa sen tummalla kaakaojauheella (ja muutamalla palalla tummaa suklaata). Asettelee kiisselit kerroksittain vaikka kirkkaisiin juomalaseihin ja jos haluaa, niin päälle marjoja, pähkinöitä tai hedelmäkuutioita. Meillä tää on herkkuvälipala, mutta saattaisi auttaa jossakin perheessä, kun totutellaan terveellisempiin ja edullisempiin välipaloihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä näissä keskusteluissa tehokkaasti sivuutetaan on se, mitä kukin SUOSTUU syömään. Totta kai voi heitellä ohjeita, että raaka kukkakaali on hyvä välipala, mutta käytännössä se, että saat vanukaslapsen syömään herkkujen sijaan kaalia, on ison työn takana. Suomessa lapset totutetaan taaperoina nauraviin nakkeihin, "kun ei se muuten syö" ja sitä satoa korjataan sitten myöhemmin. Muutosta estää se, että mielestäni moni häpeää syvästi, ettei saa lastaan syömään mitä vaan, vaikkei se asia sillä häpeämisellä ja hyssyttämisellä muutu. Ainakin täällä av:lla lähes kaikki esiintyvät niin, että heidän lapsensa syövät ihan kaikkia kasviksia jne., vaikka tosiasiassa näin ei varmaan ole. Pitäisi olla joku tapa, jolla tsempattaisiin perheitä pikku hiljaa muuttamaan ruokailutottumuksia ja kannustettaisiin pikkulapsiperheitä menemään sille linjalle ihan saman tien, ilman naurava nakki -vaihetta. Nyt pidetään jonain itsestäänselvyytenä, että kun mamma vain ilmoittaa, että tänään syödäänkin pizzan sijaan sipulikeittoa, niin lapset nurisevat minuutin, syövät sitten lautasen tyhjäksi ja kirmaavat iloisina leikkeihinsä. Ihan näin helposti se ei todellakaan monesti suju. Asiasta on kirjoitettu kirjakin "Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea", missä kyllä valkenee, että muutos pullamössöstä parsaan ei suju ihan kivutta. Jokainen meistä tietää, että maustamaton jogurtti on terveellisempi kuin maustettu, sitä ei varmaan tarvitse toistaa. Se, mitä tarvittaisiin, ovat ohjeet siitä, miten muutos käytännössä toteutetaan, että jokaisella säilyy mielenterveys. 

Viimeistään nälkä pitää siitä huolen, että lapsi syö kaalia jos ei muuta saa.

Toki. Ihan samalla tavalla kuin uhmalapsi vetää siniset sukkahousut jalkaan, kun on riittävän kauan palellut. Ja lapsi kävelee itse, kun on riittävän kauan istunut vesilammikossa. Pointtini olikin se, että harva kuitenkaan haluaa elämästään ihan h*lvettiä, vaikka sillä saisikin tahtonsa läpi ja lapsen tottelemaan. Siksi niitä vanukkaita ostetaan, kun vanhemmat eivät JAKSA kuunnella huutoa päivästä toiseen, ei niitä siksi osteta, että vanhemmat olettaisivat niiden olevan terveellisiä. Siksi kehotan jokaista vauvan/taaperon vanhempaa oikein todella miettimään, millaisiin ruokailutottumuksiin lapsensa opettaa, koska niiden tottumusten muuttaminen myöhemmin on todella vaikeaa.

Mielestäni lasten ihan vinksallaan olevat ruokailutottumukset kuuluvat samaan kategoriaan kuin tolkuton aika pelikoneiden ja kännykän ääressä. Vanhemmat tajuavat, että metsään meni, mutta kun asiaa ei osata korjata, alkaa selittely ja mutina: kun ne toisetkin, saahan sitä herkutella, se on nykyaikaa... milloin mitäkin. Itse aikanaan yritin täällä kysellä tukea ja neuvoja lapsen peliriippuvuuteen ja olin aika tyrmistynyt, kun valtaosa vain puolusteli ihan järkyttäviäkin peliaikoja, mitä heidän lapsillaan oli. Väkisinkin tuli tunne, että moni selitteli ihan sillä, että kun ongelmaa ei myönnä, sitä ei ole. Samaa tunnetta vahvisti se aggressiivisuus, millä moni esiintyi. Sama ongelman hyssyttely liittyy näihin mielettömiin herkkumääriin, mitä Suomessa syödään. Siis kohtuullinen herkuttelu nyt kuuluu elämään kuin nenä päähän, mutta kun lapsi vetää megakoon sipsipussin edes maistamatta miltä maistuu, niin ei se herkutteluun enää liity. Minusta asia on jotenkin tabu. Hävetään, eikä tiedetä, miten käytännössä asia ratkaistaisiin mahdollisimman lempeästi, joten asiasta ei puhuta, hiljaisina vaan kannetaan vanukkaat kotiin. Niin, itse lähden siitä, että jos asian voi hoitaa lempeästi, se kannattaa niin hoitaa. Ainakin jos jonkun teinin kanssa alkaa kovasti äkseeraamaan, haitta voi olla suurempi kuin hyöty. Vanhempi voi olla auktoriteetti monellakin tavalla, ei vain koirakoulumaisella kurilla. Siksi toivon, että sitä tukea jaettaisiin ja neuvoja, ei vain toteamuksia "linssit ovat terveellisiä". Monta vanhempaa auttaisi ehkä ihan sekin tieto, että on muitakin, jotka painiskelevat saman ongelman kanssa, että ei ole itse ainoa epäonnistunut.

Onhan se toki tärkeää, että ongelmien edessä neuvotaan. Mutta jos tahtoo tietää miten vanukkaisiin hemmoteltu lapsi saadaan syömään kasviksia, sitä kannattaa kysyä suoraan. Jos vaan kysyy, miten perheen saa ruokittua halvalla kun vanukkaat ja muut välipalat on niin kalliita, ei kannata ihmetellä jos vastauksena kerrotaan halvoista vaihtoehdoista.