Lue keskustelun säännöt.
Kohta 29, ei lapsia, ei miestä
26.03.2018 |
Eli olen tilanteessa jossa vanhenen, haluaisin lapsen, mutta se ei ole mahdollista kun ei ole kumppania! Mediassa on toitotettu sitä että naiset tajuaa hedelmällisyystilanteensa liian myöhään, itse olen tiennyt haluavani lapsia 24 ikävuodesta tavattuani erään miehen, jonka kanssa asiat eivät kuitenkaan sujuneet (ja ei siitä sen enempää). Minua pelottaa, että jään ilman haluamaani perhettä. Sain myös juuri kuulla että minulla on lievä pco. Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia ja kuinka pärjäätte?
Kommentit (39)
Tiukka kysymys kirjoitti:
Onko tilanteesi jo niin tukala, että olisit valmis menemään tinderiin, baariin tai tekemään arkielämässä suoria aloitteita kiinnostaville miehille?
Lasta haluavan kolmikymppinen naisen nyt viimeiseksi pitää noin mennä tekemään. Muut naiset pääsevät ohi naisen aloitteellisuuteen liittyvästä epätoivoisuuden ja vauvakuumeen ja tikittävän kellon leimasta sillä että eivät ole sen ikäisiä tai eivät tavoittele perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sanovat aina että "älä huoli, kyllä se mies löytyy". Muistan itsekin vähän alle kolmekymppisenä kun kriiseilin sinkkuuttani, ja kaikki ystävät ja tuttavat toitottivat, ettei ole mitään hätää, ainahan kaikki sitten jonkun löytää.
En ole löytänyt. Nyt ikää on 35 mittarissa, ja kohta aletaan lähestyä sitä pistettä että mahdollinen isäehdokas pitää valita muutaman kuukauden tuntemisella, jos lapsen meinaa saada. Yhden ehkä ehtii, mutta kaksikin tekee jo tiukkaa. Ja tällaisia miehiä ei tunnetusti juurikaan ole, jotka olisivat suunnilleen ikäisiäni, sinkkuja, raittiita, ja haluaisivat heti perheen.
Ei siinä mitään, minä pärjään kyllä lapsettomanakin, ei se elämäni suurin suru tule olemaan. Mutta näinkin voi käydä - kaikki eivät todellakaan löydä hyvää puolisoa ennen kriittistä aikarajaa.
Ei tuossa mitään vikaa sinänsä ollut, haluaisin kuitenkin, että nainen haluaa mut muutenkin. Siis, että oisin sille se tärkein ja ihanin ihminen silloin enkä vain se jonka speksit kelpaa isäksi. Enkä tarkoita, että sinä näin toimisit.
M35
Kun ensin juoksee juoksujaan ja opiskelee pari tutkintoa, voi tulla lopulta kiire perheenperustamisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama tilanne pco mukaanlukien, mutta ikää napsahtaa seuraavaksi mittariin 30v, eikä ole ikinä ollut minkäänlaista miestä. Vasta koitin hakea miestä netistä surkealla lopputuloksella.
Olen miettinyt että tekisin lapsen yksin, mutta isätön lapsi tuntuu ajatuksena niin kurjalta ja väärältä. Suomalaiselle miehelle en kelpaa, eivätkä tunnu muutenkaan lapsia haluavan. Joku tur_apaikanhakija varmaan suostuisi isäksi oleskelulupaa vastaan mutta isättömäksi lapsi jäisi yhtä kaikki.
Ei tässä tunnu olevan kuin huonoja vaihtoehtoja.
Miks et suomalaisille kelpaa? Ootko lihava
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama tilanne pco mukaanlukien, mutta ikää napsahtaa seuraavaksi mittariin 30v, eikä ole ikinä ollut minkäänlaista miestä. Vasta koitin hakea miestä netistä surkealla lopputuloksella.
Olen miettinyt että tekisin lapsen yksin, mutta isätön lapsi tuntuu ajatuksena niin kurjalta ja väärältä. Suomalaiselle miehelle en kelpaa, eivätkä tunnu muutenkaan lapsia haluavan. Joku tur_apaikanhakija varmaan suostuisi isäksi oleskelulupaa vastaan mutta isättömäksi lapsi jäisi yhtä kaikki.
Ei tässä tunnu olevan kuin huonoja vaihtoehtoja.
Miks et suomalaisille kelpaa? Ootko lihava
No en ole mutta kerrankin sain pakit (netissä) koska mies halusi "pehmeää naista". Olen urheilullinen ja bmi 19,5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sanovat aina että "älä huoli, kyllä se mies löytyy". Muistan itsekin vähän alle kolmekymppisenä kun kriiseilin sinkkuuttani, ja kaikki ystävät ja tuttavat toitottivat, ettei ole mitään hätää, ainahan kaikki sitten jonkun löytää.
En ole löytänyt. Nyt ikää on 35 mittarissa, ja kohta aletaan lähestyä sitä pistettä että mahdollinen isäehdokas pitää valita muutaman kuukauden tuntemisella, jos lapsen meinaa saada. Yhden ehkä ehtii, mutta kaksikin tekee jo tiukkaa. Ja tällaisia miehiä ei tunnetusti juurikaan ole, jotka olisivat suunnilleen ikäisiäni, sinkkuja, raittiita, ja haluaisivat heti perheen.
Ei siinä mitään, minä pärjään kyllä lapsettomanakin, ei se elämäni suurin suru tule olemaan. Mutta näinkin voi käydä - kaikki eivät todellakaan löydä hyvää puolisoa ennen kriittistä aikarajaa.
Ei tuossa mitään vikaa sinänsä ollut, haluaisin kuitenkin, että nainen haluaa mut muutenkin. Siis, että oisin sille se tärkein ja ihanin ihminen silloin enkä vain se jonka speksit kelpaa isäksi. Enkä tarkoita, että sinä näin toimisit.
M35
Juu totta kai - siksihän tämä on vaikeaa ollutkin, kun pitäisi löytää se henkilö johon ihan todella rakastuu ja jota rakastaa enemmän kuin mitään muuta. Sitten sen henkilön pitäisi tuntea samoin mua kohtaan ja meidän pitäisi yhdessä haluta saada lapsia.
Pelkkiä siittiöitähän voisikin hankkia monella tavalla.
Älkää hankkiko niitä lapsia, pääsette helpommalla. Ketjua on kauhea lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiukka kysymys kirjoitti:
Onko tilanteesi jo niin tukala, että olisit valmis menemään tinderiin, baariin tai tekemään arkielämässä suoria aloitteita kiinnostaville miehille?
Lasta haluavan kolmikymppinen naisen nyt viimeiseksi pitää noin mennä tekemään. Muut naiset pääsevät ohi naisen aloitteellisuuteen liittyvästä epätoivoisuuden ja vauvakuumeen ja tikittävän kellon leimasta sillä että eivät ole sen ikäisiä tai eivät tavoittele perhettä.
Joo. Parempi odottaa visusti kotona lukittujen ovien takana ja varmuuden vuoksi pitää verhot suljettuna ikkuinoissa. Kyllä se unelmien prinssi sieltä vielä joku päivä saapuu valkealla ratsulla!
Ihan oikeasti kannattaa olla elämässä aktiivinen jos haluaa jotain saavuttaa! Ei se ole mitään epätoivoisuutta toimia johdonmukaisesti. Kun haluaa löytää kumppanin kannattaa tutustua uusiin ihmisiin joiden joukosta sen kumppanin voisi löytää. Nettitreffit ja Tinderi on tähän oivallisia keinoja. Tottakai kannattaa tavallisessa arjessa ja harrastuksissa kulkea silmät auki myös.
Hoppu hoppu maailmanloppu kirjoitti:
Kun ensin juoksee juoksujaan ja opiskelee pari tutkintoa, voi tulla lopulta kiire perheenperustamisen kanssa.
Nykyajassa on juuri se vika, että useimmat ensin opiskelevat jonnekin kaksviitosiksi asti ja sitten odottavat vakityön saantia ja karruttavat varallisuutta omakotitaloa ym. varten ennen kuin lasten saanti tulee ajankohtaiseksi joskus 30 ikävuoden tienoilla. Siinä vaiheessa havahdutaankin siihen, että hedelmällisen ajan iltarusko jo häämöttää ja tulee kiire lasten saannin kanssa.
Nykyään mielellään puhutaan siitä, että ihminen on "nuorisoa" 30-vuotiaaksi asti, mutta tälle ei ole mitään biologisia perusteita. Biologisesti 30-vuotias on syvällä keski-iässä ja hedelmällisestä ajasta on reilusti yli puolet jo mennyt ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiukka kysymys kirjoitti:
Onko tilanteesi jo niin tukala, että olisit valmis menemään tinderiin, baariin tai tekemään arkielämässä suoria aloitteita kiinnostaville miehille?
Lasta haluavan kolmikymppinen naisen nyt viimeiseksi pitää noin mennä tekemään. Muut naiset pääsevät ohi naisen aloitteellisuuteen liittyvästä epätoivoisuuden ja vauvakuumeen ja tikittävän kellon leimasta sillä että eivät ole sen ikäisiä tai eivät tavoittele perhettä.
Joo. Parempi odottaa visusti kotona lukittujen ovien takana ja varmuuden vuoksi pitää verhot suljettuna ikkuinoissa. Kyllä se unelmien prinssi sieltä vielä joku päivä saapuu valkealla ratsulla!
Ihan oikeasti kannattaa olla elämässä aktiivinen jos haluaa jotain saavuttaa! Ei se ole mitään epätoivoisuutta toimia johdonmukaisesti. Kun haluaa löytää kumppanin kannattaa tutustua uusiin ihmisiin joiden joukosta sen kumppanin voisi löytää. Nettitreffit ja Tinderi on tähän oivallisia keinoja. Tottakai kannattaa tavallisessa arjessa ja harrastuksissa kulkea silmät auki myös.
En tarkoittanut että olisi jättäydyttävä passiiviseksi. Sinä vaan nimesit juuri tinderin, baarin ja arkielämän. Ne on ne kanavat, joissa perhettä nopeasti haluava nainen ei vaan pärjää. Arkielämä ei kaikilta osin, mutta pitkälti.
Vierailija kirjoitti:
Nyt TINDERIIN.
Kerrot heti kaikille miehille että haluat lapsen ja perheen!
Ai niin ei paineita
Ei tinderiin, ei vaikka maksettaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain lapsen ns. vahingossa täysin väärän miehen kanssa, olin tuolloin 29v kun lapsen sain. Olisin nyt ilman lasta ellei tuo ”vahinko” olisi käynyt. Nyt 36v ja olen luopunut toivosta löytää kumppani. Seurustelin lapsen saannin jälkeen 3 vuotta ja omalta puoleltani todellakin vakavasti, mutta mies teki sellaiset temput että ei tee mieli enää ottaa riskejä miesten kanssa. Harmi, että lapseni ei tule saamaan kaipaamaansa sisarusta enkä minä toivomaani toista lasta enkä sitä kumppania.
Ap:lle sanoisin, että ei kannata vielä hätäillä mutta pitää mielessä myös se vaihtoehto että lapsen voi hankkia yksinkin, ei se niin kamalaa ole. Tosin köyhyyteen en kyllä suosittele hankkimaan, se on tuskien tie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiukka kysymys kirjoitti:
Onko tilanteesi jo niin tukala, että olisit valmis menemään tinderiin, baariin tai tekemään arkielämässä suoria aloitteita kiinnostaville miehille?
Lasta haluavan kolmikymppinen naisen nyt viimeiseksi pitää noin mennä tekemään. Muut naiset pääsevät ohi naisen aloitteellisuuteen liittyvästä epätoivoisuuden ja vauvakuumeen ja tikittävän kellon leimasta sillä että eivät ole sen ikäisiä tai eivät tavoittele perhettä.
Joo. Parempi odottaa visusti kotona lukittujen ovien takana ja varmuuden vuoksi pitää verhot suljettuna ikkuinoissa. Kyllä se unelmien prinssi sieltä vielä joku päivä saapuu valkealla ratsulla!
Ihan oikeasti kannattaa olla elämässä aktiivinen jos haluaa jotain saavuttaa! Ei se ole mitään epätoivoisuutta toimia johdonmukaisesti. Kun haluaa löytää kumppanin kannattaa tutustua uusiin ihmisiin joiden joukosta sen kumppanin voisi löytää. Nettitreffit ja Tinderi on tähän oivallisia keinoja. Tottakai kannattaa tavallisessa arjessa ja harrastuksissa kulkea silmät auki myös.
En tarkoittanut että olisi jättäydyttävä passiiviseksi. Sinä vaan nimesit juuri tinderin, baarin ja arkielämän. Ne on ne kanavat, joissa perhettä nopeasti haluava nainen ei vaan pärjää. Arkielämä ei kaikilta osin, mutta pitkälti.
Miljoonat ihmiset on löytäneet puolisonsa baareista ja treffipalveluista. Kannattaa se kokeilla vaikka tuntuisi epävarmalta keinolta. Eihän siinä mitään menetä jos käy treffeillä tapaamassa uusia tyyppejä. Käyttäjinä on etupäässä ihan tavallisia ihmisiä laidasta laitaan. Mistä sitä tietää jos vaikka käy hyvä tuuri ja osuu se oikea kohdalle.
Mitä enemmän treffailee erilaisia ihmisiä niin sitä todennäköisemmin näin käy. Ennemmin tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monta jotka tapasivat puolison 30+.
Hyvin ehtivät lisääntyä.Tosin en kyllä innostuisi nykymiehistä.
Taso on laskenut kovasti.Miten niin laskenut? Ennen piti ottaa tehdasmies ja nykyään löytyy miehiä, joilla voi olla useampi akateeminen loppututkinto
Mikä tuo juttu on, että pitäisi olla korkeasti koulutettu? Itse haluaisin käytännön miehen enkä kirjoja päntännyttä, joka ei ymmärrä käytännön töistä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiukka kysymys kirjoitti:
Onko tilanteesi jo niin tukala, että olisit valmis menemään tinderiin, baariin tai tekemään arkielämässä suoria aloitteita kiinnostaville miehille?
Lasta haluavan kolmikymppinen naisen nyt viimeiseksi pitää noin mennä tekemään. Muut naiset pääsevät ohi naisen aloitteellisuuteen liittyvästä epätoivoisuuden ja vauvakuumeen ja tikittävän kellon leimasta sillä että eivät ole sen ikäisiä tai eivät tavoittele perhettä.
Joo. Parempi odottaa visusti kotona lukittujen ovien takana ja varmuuden vuoksi pitää verhot suljettuna ikkuinoissa. Kyllä se unelmien prinssi sieltä vielä joku päivä saapuu valkealla ratsulla!
Ihan oikeasti kannattaa olla elämässä aktiivinen jos haluaa jotain saavuttaa! Ei se ole mitään epätoivoisuutta toimia johdonmukaisesti. Kun haluaa löytää kumppanin kannattaa tutustua uusiin ihmisiin joiden joukosta sen kumppanin voisi löytää. Nettitreffit ja Tinderi on tähän oivallisia keinoja. Tottakai kannattaa tavallisessa arjessa ja harrastuksissa kulkea silmät auki myös.
En tarkoittanut että olisi jättäydyttävä passiiviseksi. Sinä vaan nimesit juuri tinderin, baarin ja arkielämän. Ne on ne kanavat, joissa perhettä nopeasti haluava nainen ei vaan pärjää. Arkielämä ei kaikilta osin, mutta pitkälti.
Miljoonat ihmiset on löytäneet puolisonsa baareista ja treffipalveluista. Kannattaa se kokeilla vaikka tuntuisi epävarmalta keinolta. Eihän siinä mitään menetä jos käy treffeillä tapaamassa uusia tyyppejä. Käyttäjinä on etupäässä ihan tavallisia ihmisiä laidasta laitaan. Mistä sitä tietää jos vaikka käy hyvä tuuri ja osuu se oikea kohdalle.
Mitä enemmän treffailee erilaisia ihmisiä niin sitä todennäköisemmin näin käy. Ennemmin tai myöhemmin.
Tunnut ajattelevan että se ei merkitse mitään kuinka kurjaa se deittailu on. Jos siinä toistuvasti tulee takkiin ja vielä leimatuksi, ei kukaan pysty enää sen jälkeen saavuttamaan sitä mielentilaa jossa toiseen on mahdollista ihastua ja toinen on mahdollista voittaa puolelleen. Vaatii vähintään pitkän tauon.
Sama tilanne. 33v ja vielä aika vaikea hedelmällisyytteen vaikuttava sairaus. Kiire tässä on mutta pitää pitää pää kylmänä. Lapsen olen valmis vääntämään vaikka yksin jos ei parin vuoden sisään kumppania löydy. Tinder on mutta aika vaikeaahan se on kun keskustelut katkeaa alkutekijöihinsä. Tuntuu ettei kukaan jaksa enää käyttää aikaa tutustumiseen kun on siellä tarpeeksi kauan ja mieluummin siirtyvät vaan seuraavaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiukka kysymys kirjoitti:
Onko tilanteesi jo niin tukala, että olisit valmis menemään tinderiin, baariin tai tekemään arkielämässä suoria aloitteita kiinnostaville miehille?
Lasta haluavan kolmikymppinen naisen nyt viimeiseksi pitää noin mennä tekemään. Muut naiset pääsevät ohi naisen aloitteellisuuteen liittyvästä epätoivoisuuden ja vauvakuumeen ja tikittävän kellon leimasta sillä että eivät ole sen ikäisiä tai eivät tavoittele perhettä.
Joo. Parempi odottaa visusti kotona lukittujen ovien takana ja varmuuden vuoksi pitää verhot suljettuna ikkuinoissa. Kyllä se unelmien prinssi sieltä vielä joku päivä saapuu valkealla ratsulla!
Ihan oikeasti kannattaa olla elämässä aktiivinen jos haluaa jotain saavuttaa! Ei se ole mitään epätoivoisuutta toimia johdonmukaisesti. Kun haluaa löytää kumppanin kannattaa tutustua uusiin ihmisiin joiden joukosta sen kumppanin voisi löytää. Nettitreffit ja Tinderi on tähän oivallisia keinoja. Tottakai kannattaa tavallisessa arjessa ja harrastuksissa kulkea silmät auki myös.
En tarkoittanut että olisi jättäydyttävä passiiviseksi. Sinä vaan nimesit juuri tinderin, baarin ja arkielämän. Ne on ne kanavat, joissa perhettä nopeasti haluava nainen ei vaan pärjää. Arkielämä ei kaikilta osin, mutta pitkälti.
Miljoonat ihmiset on löytäneet puolisonsa baareista ja treffipalveluista. Kannattaa se kokeilla vaikka tuntuisi epävarmalta keinolta. Eihän siinä mitään menetä jos käy treffeillä tapaamassa uusia tyyppejä. Käyttäjinä on etupäässä ihan tavallisia ihmisiä laidasta laitaan. Mistä sitä tietää jos vaikka käy hyvä tuuri ja osuu se oikea kohdalle.
Mitä enemmän treffailee erilaisia ihmisiä niin sitä todennäköisemmin näin käy. Ennemmin tai myöhemmin.
Tunnut ajattelevan että se ei merkitse mitään kuinka kurjaa se deittailu on. Jos siinä toistuvasti tulee takkiin ja vielä leimatuksi, ei kukaan pysty enää sen jälkeen saavuttamaan sitä mielentilaa jossa toiseen on mahdollista ihastua ja toinen on mahdollista voittaa puolelleen. Vaatii vähintään pitkän tauon.
Henkilö A käy kerran kuukaudessa uuden ihmisen kanssa treffeillä.
Henkilö B käy kerran vuodessa uuden ihmisen kanssa treffeillä.
Kumpi heistä todennäköisemmin on seuraavan vuoden vuoden aikana löytänyt puolison?
Pitää ymmärtää suhtautua asiaan oikealla tavalla. Kysymys on numeropelistä. Mitä enemmän tapahtuu kohtaamisia sitä todennäköisemmin kohtaa joskus sen oikean kanssa.
Siinä olet kuitenkin ihan oikeassa, että jokaisen pitää itse miettiä miten tiuhaan kykenee tapaamaan uusia ihmisiä. Henkisesti raskasta uuvuttavaa tavata liian usein. Sitäpaitsi mielestäni niihin tilanteisiin pitää asennoitua niin, että on ihan tosissaan asian kanssa. Eikä silleen, että nämä nyt on vain yhdet treffit moneen muun joukossa. Tosiasia kuitenkin on, että tosi harva sattumanvarainen pari on toisilleen se oikea. Sen takia on epätodennäköistä, että juuri ensimmäistä kertaa treffeille jonkun kanssa mennessä sattuisi se oikea vastaan. Toki sitäkin tapahtuu, mutta ihan yhtä hyvin se voi olla ensitreffit nro 12 jolloin vasta huomaa jotain erityistä löytäneensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiukka kysymys kirjoitti:
Onko tilanteesi jo niin tukala, että olisit valmis menemään tinderiin, baariin tai tekemään arkielämässä suoria aloitteita kiinnostaville miehille?
Lasta haluavan kolmikymppinen naisen nyt viimeiseksi pitää noin mennä tekemään. Muut naiset pääsevät ohi naisen aloitteellisuuteen liittyvästä epätoivoisuuden ja vauvakuumeen ja tikittävän kellon leimasta sillä että eivät ole sen ikäisiä tai eivät tavoittele perhettä.
Joo. Parempi odottaa visusti kotona lukittujen ovien takana ja varmuuden vuoksi pitää verhot suljettuna ikkuinoissa. Kyllä se unelmien prinssi sieltä vielä joku päivä saapuu valkealla ratsulla!
Ihan oikeasti kannattaa olla elämässä aktiivinen jos haluaa jotain saavuttaa! Ei se ole mitään epätoivoisuutta toimia johdonmukaisesti. Kun haluaa löytää kumppanin kannattaa tutustua uusiin ihmisiin joiden joukosta sen kumppanin voisi löytää. Nettitreffit ja Tinderi on tähän oivallisia keinoja. Tottakai kannattaa tavallisessa arjessa ja harrastuksissa kulkea silmät auki myös.
En tarkoittanut että olisi jättäydyttävä passiiviseksi. Sinä vaan nimesit juuri tinderin, baarin ja arkielämän. Ne on ne kanavat, joissa perhettä nopeasti haluava nainen ei vaan pärjää. Arkielämä ei kaikilta osin, mutta pitkälti.
Miljoonat ihmiset on löytäneet puolisonsa baareista ja treffipalveluista. Kannattaa se kokeilla vaikka tuntuisi epävarmalta keinolta. Eihän siinä mitään menetä jos käy treffeillä tapaamassa uusia tyyppejä. Käyttäjinä on etupäässä ihan tavallisia ihmisiä laidasta laitaan. Mistä sitä tietää jos vaikka käy hyvä tuuri ja osuu se oikea kohdalle.
Mitä enemmän treffailee erilaisia ihmisiä niin sitä todennäköisemmin näin käy. Ennemmin tai myöhemmin.
Tunnut ajattelevan että se ei merkitse mitään kuinka kurjaa se deittailu on. Jos siinä toistuvasti tulee takkiin ja vielä leimatuksi, ei kukaan pysty enää sen jälkeen saavuttamaan sitä mielentilaa jossa toiseen on mahdollista ihastua ja toinen on mahdollista voittaa puolelleen. Vaatii vähintään pitkän tauon.
Henkilö A käy kerran kuukaudessa uuden ihmisen kanssa treffeillä.
Henkilö B käy kerran vuodessa uuden ihmisen kanssa treffeillä.
Kumpi heistä todennäköisemmin on seuraavan vuoden vuoden aikana löytänyt puolison?
Pitää ymmärtää suhtautua asiaan oikealla tavalla. Kysymys on numeropelistä. Mitä enemmän tapahtuu kohtaamisia sitä todennäköisemmin kohtaa joskus sen oikean kanssa.
Siinä olet kuitenkin ihan oikeassa, että jokaisen pitää itse miettiä miten tiuhaan kykenee tapaamaan uusia ihmisiä. Henkisesti raskasta uuvuttavaa tavata liian usein. Sitäpaitsi mielestäni niihin tilanteisiin pitää asennoitua niin, että on ihan tosissaan asian kanssa. Eikä silleen, että nämä nyt on vain yhdet treffit moneen muun joukossa. Tosiasia kuitenkin on, että tosi harva sattumanvarainen pari on toisilleen se oikea. Sen takia on epätodennäköistä, että juuri ensimmäistä kertaa treffeille jonkun kanssa mennessä sattuisi se oikea vastaan. Toki sitäkin tapahtuu, mutta ihan yhtä hyvin se voi olla ensitreffit nro 12 jolloin vasta huomaa jotain erityistä löytäneensä.
Sinänsä ihan kelpo neuvoja varmaan monelle. Itse olen huomannut, että jos deittailen kauhean tavoitteellisesti ja jos ryhdyn kasvattamaan volyymia, multa katoaa kohtaamiseen sopiva asenne todella nopeasti. Liukuhihna vaan tuppaa kylmentämään vaikka miten yrittäisi pysyä avoimena ja valmiina innostumaan ja ihastumaan. Vielä pahemmin voi käydä jos onnistuukin liian vakavasti yrittäessään vahingossa aktivoimaan jonkun heittäytymismoodin itsessään. Mulle tuli sarja todella kivoja kohtaamisia ja muistoja, mutta niihin hukkui aikaa eikä yksikään perustunut minkäänlaiseen kestävään potentiaaliin tai yhteensopivuuteen.
Totta. Tapasin muutamankin inssin ja maisterin. Huono käytös ja onnettomat vuorovaikutustaidot.