Äidiksi 42-vuotiaana, mitä mieltä? Kun lapsi on 10v., äiti on 52v. Lapsen teini-ikä edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä siitä nyt pitäisi olla jos ei ole oma elämä kyseessä? Eikä kaikki mummoudu viisikymppisenä.

Ei tarvitse mummoutua, mutta jokaisella 52-vuotiaalla on vaihdevuosioireet päällä. Ne ja lapsen teini-ikä samaan aikaan ei varmasti ole kenellekään herkkua. Mutta ilmeisesti tällaista ei saisi sanoa ääneen. Aika hirveä yhdistelmä minun mielestäni.

Kolmasosa naisista ei koe minkäänlaisia henkisiä vaihdevuosioireita, kolmasosalla ne ovat lieviä. Ja niiden myös niiden ajankohta vaihtelee suuresti, joten on suurta ja tarkoitushakuista pötyä väittää, että jokaisella 52-vuotiaalla on vaihdevuosioireet päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä siitä nyt pitäisi olla jos ei ole oma elämä kyseessä? Eikä kaikki mummoudu viisikymppisenä.

Ei tarvitse mummoutua, mutta jokaisella 52-vuotiaalla on vaihdevuosioireet päällä. Ne ja lapsen teini-ikä samaan aikaan ei varmasti ole kenellekään herkkua. Mutta ilmeisesti tällaista ei saisi sanoa ääneen. Aika hirveä yhdistelmä minun mielestäni.

Tää on totta. En ole mummoutunut vaan sairas koska nämä vaihdevuodet on aivan kamalat.

Ja nää kestää ja kestää.

Tähän kun yhdistää laiskat teinit niin käpy palaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä siitä nyt pitäisi olla jos ei ole oma elämä kyseessä? Eikä kaikki mummoudu viisikymppisenä.

Ei tarvitse mummoutua, mutta jokaisella 52-vuotiaalla on vaihdevuosioireet päällä. Ne ja lapsen teini-ikä samaan aikaan ei varmasti ole kenellekään herkkua. Mutta ilmeisesti tällaista ei saisi sanoa ääneen. Aika hirveä yhdistelmä minun mielestäni.

Kolmasosa naisista ei koe minkäänlaisia henkisiä vaihdevuosioireita, kolmasosalla ne ovat lieviä. Ja niiden myös niiden ajankohta vaihtelee suuresti, joten on suurta ja tarkoitushakuista pötyä väittää, että jokaisella 52-vuotiaalla on vaihdevuosioireet päällä.

Höpö höpö. Kuka tällaisen tutkimuksen on tehnyt, joku lääkeyhtiö varmaan? Kaikkeen sinäkin uskot..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan niin kuin vanhemmuus olisi vain sitä, että odotat lapsista eroon pääsemistä?

Vanhemmuus on sitä, että jaksaa olla kiinnostunut lapsen asioista. Kuinka moni neli-viisikymppinen äiti jaksaa täysillä vanhemmuutta? Luulisin, että siinä iässä mennään riman alta niin monessa asiassa kuin mahdollista (esim. imettäminen, lapsen hoitaminen kotona jne.) Neli-viisikymppinen on myös täysin kiinni työelämässä. Itse olen vakaasti sitä mieltä että luonnollisin ikä tulla äidiksi, on 25-35 vuotias. Mielestäni on itsekästä tulla vanhemmaksi liian vanhana, koska lapsen kasvattaminen on raskasta puuhaa, ja se on tärkeä tehtävä, joka kestää 18 vuotta!

Tilastot kertovat ihan päinvastaista. Koulutetut ja "vanhat" äidit nimenomaan imettävät pisimpään ja muutenkin asettavat sen riman korkeammalle kuin nuoret äidit.

Tiedän, että kohta joku tulee kertomaan että oli teiniäiti ja imetti kolmevuotiaaksi. Niin, tilastot ovat eri asia kuin yksittäistapaukset. Ja tiedän, että kohta joku toinen tulee kertomaan, miten vahingollista lapselle on kun mummoäiti paapoo ja kasvattaa pumpulissa. Ilmeisesti nelikymppinen tekee kaiken väärin. Suurin virhe on se, jos ei ymmärrä olla vanha ja väsynyt eikä tajua että lasten kasvatus on yhtä kärsimystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä siitä nyt pitäisi olla jos ei ole oma elämä kyseessä? Eikä kaikki mummoudu viisikymppisenä.

Ei tarvitse mummoutua, mutta jokaisella 52-vuotiaalla on vaihdevuosioireet päällä. Ne ja lapsen teini-ikä samaan aikaan ei varmasti ole kenellekään herkkua. Mutta ilmeisesti tällaista ei saisi sanoa ääneen. Aika hirveä yhdistelmä minun mielestäni.

Kolmasosa naisista ei koe minkäänlaisia henkisiä vaihdevuosioireita, kolmasosalla ne ovat lieviä. Ja niiden myös niiden ajankohta vaihtelee suuresti, joten on suurta ja tarkoitushakuista pötyä väittää, että jokaisella 52-vuotiaalla on vaihdevuosioireet päällä.

Kyllä on.

Nainenkin niin tyhmä että tajuaa asian vasta, kun sen itse kokee.

Fyysiset oireet on melko kamalat. Eikä silloin jaksa huolehtia kuin itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä siitä nyt pitäisi olla jos ei ole oma elämä kyseessä? Eikä kaikki mummoudu viisikymppisenä.

Ei tarvitse mummoutua, mutta jokaisella 52-vuotiaalla on vaihdevuosioireet päällä. Ne ja lapsen teini-ikä samaan aikaan ei varmasti ole kenellekään herkkua. Mutta ilmeisesti tällaista ei saisi sanoa ääneen. Aika hirveä yhdistelmä minun mielestäni.

Kolmasosa naisista ei koe minkäänlaisia henkisiä vaihdevuosioireita, kolmasosalla ne ovat lieviä. Ja niiden myös niiden ajankohta vaihtelee suuresti, joten on suurta ja tarkoitushakuista pötyä väittää, että jokaisella 52-vuotiaalla on vaihdevuosioireet päällä.

Höpö höpö. Kuka tällaisen tutkimuksen on tehnyt, joku lääkeyhtiö varmaan? Kaikkeen sinäkin uskot..

Kyllä sen täytyy olla lääkeyhtiön tutkimus, jos tuloksena on että osa naisista voi ihan hyvin ilman hormonihoitoja ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä siitä nyt pitäisi olla jos ei ole oma elämä kyseessä? Eikä kaikki mummoudu viisikymppisenä.

Ei tarvitse mummoutua, mutta jokaisella 52-vuotiaalla on vaihdevuosioireet päällä. Ne ja lapsen teini-ikä samaan aikaan ei varmasti ole kenellekään herkkua. Mutta ilmeisesti tällaista ei saisi sanoa ääneen. Aika hirveä yhdistelmä minun mielestäni.

Kolmasosa naisista ei koe minkäänlaisia henkisiä vaihdevuosioireita, kolmasosalla ne ovat lieviä. Ja niiden myös niiden ajankohta vaihtelee suuresti, joten on suurta ja tarkoitushakuista pötyä väittää, että jokaisella 52-vuotiaalla on vaihdevuosioireet päällä.

Kyllä on.

Nainenkin niin tyhmä että tajuaa asian vasta, kun sen itse kokee.

Fyysiset oireet on melko kamalat. Eikä silloin jaksa huolehtia kuin itsestään.

Samaa mieltä. Aivan varmasti on 52-vuotiaalla vaihdevuodet. Ei ehkä ole jokaisellaa 46-vuotiaalla, mutta 52- vuotiaalla kyllä on. Enkä ole koskaan tavannut naista, joka ei ole kokenut koskaan vaihdevuosia. Urbaania legendaa, että joillekin niitä ei tule. Ihan takuuvarmasti tulee, ja et voi sinäkään niiltä välttyä. Vastaile itse tänne sitten uudestaan, kun hikoilet öisin, olet ärtynyt ja väsynyt koko ajan ja kehtaat väittää että pystyt olemaan samanaikaisesti täydellinen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan niin kuin vanhemmuus olisi vain sitä, että odotat lapsista eroon pääsemistä?

Vanhemmuus on sitä, että jaksaa olla kiinnostunut lapsen asioista. Kuinka moni neli-viisikymppinen äiti jaksaa täysillä vanhemmuutta? Luulisin, että siinä iässä mennään riman alta niin monessa asiassa kuin mahdollista (esim. imettäminen, lapsen hoitaminen kotona jne.) Neli-viisikymppinen on myös täysin kiinni työelämässä. Itse olen vakaasti sitä mieltä että luonnollisin ikä tulla äidiksi, on 25-35 vuotias. Mielestäni on itsekästä tulla vanhemmaksi liian vanhana, koska lapsen kasvattaminen on raskasta puuhaa, ja se on tärkeä tehtävä, joka kestää 18 vuotta!

Tilastot kertovat ihan päinvastaista. Koulutetut ja "vanhat" äidit nimenomaan imettävät pisimpään ja muutenkin asettavat sen riman korkeammalle kuin nuoret äidit.

Tiedän, että kohta joku tulee kertomaan että oli teiniäiti ja imetti kolmevuotiaaksi. Niin, tilastot ovat eri asia kuin yksittäistapaukset. Ja tiedän, että kohta joku toinen tulee kertomaan, miten vahingollista lapselle on kun mummoäiti paapoo ja kasvattaa pumpulissa. Ilmeisesti nelikymppinen tekee kaiken väärin. Suurin virhe on se, jos ei ymmärrä olla vanha ja väsynyt eikä tajua että lasten kasvatus on yhtä kärsimystä.

Tilastot on vain pieni otanta, ei kerro todellisuudesta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä siitä nyt pitäisi olla jos ei ole oma elämä kyseessä? Eikä kaikki mummoudu viisikymppisenä.

Ei tarvitse mummoutua, mutta jokaisella 52-vuotiaalla on vaihdevuosioireet päällä. Ne ja lapsen teini-ikä samaan aikaan ei varmasti ole kenellekään herkkua. Mutta ilmeisesti tällaista ei saisi sanoa ääneen. Aika hirveä yhdistelmä minun mielestäni.

Kolmasosa naisista ei koe minkäänlaisia henkisiä vaihdevuosioireita, kolmasosalla ne ovat lieviä. Ja niiden myös niiden ajankohta vaihtelee suuresti, joten on suurta ja tarkoitushakuista pötyä väittää, että jokaisella 52-vuotiaalla on vaihdevuosioireet päällä.

Lol! Päivän paras vitsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan niin kuin vanhemmuus olisi vain sitä, että odotat lapsista eroon pääsemistä?

Vanhemmuus on sitä, että jaksaa olla kiinnostunut lapsen asioista. Kuinka moni neli-viisikymppinen äiti jaksaa täysillä vanhemmuutta? Luulisin, että siinä iässä mennään riman alta niin monessa asiassa kuin mahdollista (esim. imettäminen, lapsen hoitaminen kotona jne.) Neli-viisikymppinen on myös täysin kiinni työelämässä. Itse olen vakaasti sitä mieltä että luonnollisin ikä tulla äidiksi, on 25-35 vuotias. Mielestäni on itsekästä tulla vanhemmaksi liian vanhana, koska lapsen kasvattaminen on raskasta puuhaa, ja se on tärkeä tehtävä, joka kestää 18 vuotta!

Riippuu kai ihmisestä. Itse olen nyt yli viisikymppinen paljon rennompi noiden kahden viimeisen teinin kanssa kuin nuorempana. Kaikkien kanssa on erinomainen keskusteluyhteyttä, minulle avaudutaan kaikista mahdollisista asioista enkä ole huomannut että vaihdevuodet olisivat vaikuttaneet treenikuskauksiin, kotitöihin, bileistä kuskaukseen öisin tai mihinkään muuhunkaan. Välillä täällä huudetaan urakalla mutta niin huudettiin nuorempanakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä siitä nyt pitäisi olla jos ei ole oma elämä kyseessä? Eikä kaikki mummoudu viisikymppisenä.

Ei tarvitse mummoutua, mutta jokaisella 52-vuotiaalla on vaihdevuosioireet päällä. Ne ja lapsen teini-ikä samaan aikaan ei varmasti ole kenellekään herkkua. Mutta ilmeisesti tällaista ei saisi sanoa ääneen. Aika hirveä yhdistelmä minun mielestäni.

Kolmasosa naisista ei koe minkäänlaisia henkisiä vaihdevuosioireita, kolmasosalla ne ovat lieviä. Ja niiden myös niiden ajankohta vaihtelee suuresti, joten on suurta ja tarkoitushakuista pötyä väittää, että jokaisella 52-vuotiaalla on vaihdevuosioireet päällä.

Kyllä on.

Nainenkin niin tyhmä että tajuaa asian vasta, kun sen itse kokee.

Fyysiset oireet on melko kamalat. Eikä silloin jaksa huolehtia kuin itsestään.

Samaa mieltä. Aivan varmasti on 52-vuotiaalla vaihdevuodet. Ei ehkä ole jokaisellaa 46-vuotiaalla, mutta 52- vuotiaalla kyllä on. Enkä ole koskaan tavannut naista, joka ei ole kokenut koskaan vaihdevuosia. Urbaania legendaa, että joillekin niitä ei tule. Ihan takuuvarmasti tulee, ja et voi sinäkään niiltä välttyä. Vastaile itse tänne sitten uudestaan, kun hikoilet öisin, olet ärtynyt ja väsynyt koko ajan ja kehtaat väittää että pystyt olemaan samanaikaisesti täydellinen äiti.

Täydellinen äiti? Mä luulin, ettei niitä ole, ja joka puolella lukee, ettei pidä vaatia itseltään täydellisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä siitä nyt pitäisi olla jos ei ole oma elämä kyseessä? Eikä kaikki mummoudu viisikymppisenä.

Ei tarvitse mummoutua, mutta jokaisella 52-vuotiaalla on vaihdevuosioireet päällä. Ne ja lapsen teini-ikä samaan aikaan ei varmasti ole kenellekään herkkua. Mutta ilmeisesti tällaista ei saisi sanoa ääneen. Aika hirveä yhdistelmä minun mielestäni.

Ei kaikilla ole mainittavia vaihdevuosioireita. Nykyään ihmisten ei millään tavalla tarvitse mummoutua ellei itse halua. On ihan normaalia kautta aikojen, että nelikymppiset tekevät lapsia siinä kuin muutkin.

PMS-oireetkin tekevät monen elämästä helvettiä, mutta enpä ole kuullut kenenkään sanovan, että ne tekevät lastenkasvatuksesta mahdotonta.

Olen hormoonihoitoa kokeillut ja

onhan se estrogeeni ihan mahtavaa, voi niin hyvin.

Puolet pillereistä on keltarauhashormoonia ja voi sitä masennusta ja pään kiristystä.

Sitten tulee menkat ja kauhea kivut alavatsaan ja selkään.

Pelkkä estrogeeni ei onnistu jos kohtu tallella.

Mulla oireet fyysisiä.

Kaikki mun tutut vetäneet luomuna vaikka kaikilla kuitenkin ollut paljon oireita,

No mun mielestä ainoa vaara vanhana äidiksi tulemisessa on se, että riski saada vammainen lapsi on paljon suurempi kuin nuoremmilla.. Ja itse raskautuminen saattaa olla myös vaikeampaa. Vaikka olisi saanut lapset kaksikymppisenä, niin silti voit kuolla vaikka parin vuoden päästä ja kasvatustyö jää kesken. Nykyään ihmiset elävät terveinä pidempään, joten en usko että vaikka saisi lapset 45v. niin kuolisit sen todennäköisemmin lasten ollessa pieniä.. Ja jos on huono äiti niin on huono, ei se ole iästä kiinni. Mun mielestä hyvä vanhempi voi olla minkä ikäinen vain. Itse saanut lapseni 25,26 ja 33 vuotiaana ja ehkä sitä nuorempana jaksoi paremmin. Tän viimeisen kanssa oon kyllä menny vähän siitä mistä aita on matalin!

Vierailija kirjoitti:

PMS-oireetkin tekevät monen elämästä helvettiä, mutta enpä ole kuullut kenenkään sanovan, että ne tekevät lastenkasvatuksesta mahdotonta.

Aivan eri asia.

PMS lyhytkestoista ja vaihtarit kestää kauan niin kuin nimikin sanoo.

Eikä ole kyse kasvatuksesta vaan kun on oireita niin helpompi kun saa rauhassa keskittyä itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan niin kuin vanhemmuus olisi vain sitä, että odotat lapsista eroon pääsemistä?

Vanhemmuus on sitä, että jaksaa olla kiinnostunut lapsen asioista. Kuinka moni neli-viisikymppinen äiti jaksaa täysillä vanhemmuutta? Luulisin, että siinä iässä mennään riman alta niin monessa asiassa kuin mahdollista (esim. imettäminen, lapsen hoitaminen kotona jne.) Neli-viisikymppinen on myös täysin kiinni työelämässä. Itse olen vakaasti sitä mieltä että luonnollisin ikä tulla äidiksi, on 25-35 vuotias. Mielestäni on itsekästä tulla vanhemmaksi liian vanhana, koska lapsen kasvattaminen on raskasta puuhaa, ja se on tärkeä tehtävä, joka kestää 18 vuotta!

Joo no sä olet väärässä. Tuo toimii sulle, mutta muut tekevät omat ratkaisunsa. Olen myös itse seuraillut lähipiiristä, miten nämä nuorena lapsensa tehneet ovat aika nopeasti kyllästyneet lapsiinsa. Kasvatus on jätetty isovanhempien harteille kun itse eletään menetettyä nuoruutta. Vanhemmat äidit voivat olla vastuullisempia. Tietävät, mihin ryhtyvät eivätkä ala jälkikäteen syyttelemään lasta siitä, mitä jäi tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PMS-oireetkin tekevät monen elämästä helvettiä, mutta enpä ole kuullut kenenkään sanovan, että ne tekevät lastenkasvatuksesta mahdotonta.

Aivan eri asia.

PMS lyhytkestoista ja vaihtarit kestää kauan niin kuin nimikin sanoo.

Eikä ole kyse kasvatuksesta vaan kun on oireita niin helpompi kun saa rauhassa keskittyä itseensä.

Tuo ajattelu, että hormonit invalidisoivat naisen kuin naisen, on ihan tavattoman vanhanaikainen. Aina on kuukautisia, peeämässää, raskautta, imetystä, vaihdevuosia. Jokainen kokee ne omalla tavallaan, eikä kaikilla tosiaankaan ole nuppi sekaisin niistä.

Miehilläkin on vaihdevuodet, muttei kukaan ole heitä sen vuoksi rajoittamassa.

Jos toinen mummoni ei olisi tullut viimeisen kerran äidiksi 43-vuotiaana, en nyt kirjoittaisi tähän tätä kommenttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan niin kuin vanhemmuus olisi vain sitä, että odotat lapsista eroon pääsemistä?

Vanhemmuus on sitä, että jaksaa olla kiinnostunut lapsen asioista. Kuinka moni neli-viisikymppinen äiti jaksaa täysillä vanhemmuutta? Luulisin, että siinä iässä mennään riman alta niin monessa asiassa kuin mahdollista (esim. imettäminen, lapsen hoitaminen kotona jne.) Neli-viisikymppinen on myös täysin kiinni työelämässä. Itse olen vakaasti sitä mieltä että luonnollisin ikä tulla äidiksi, on 25-35 vuotias. Mielestäni on itsekästä tulla vanhemmaksi liian vanhana, koska lapsen kasvattaminen on raskasta puuhaa, ja se on tärkeä tehtävä, joka kestää 18 vuotta!

Eivät nykyaikana kaikki 40-50 - vuotiaat ole kiinni työelämässä. Opiskelen ensimmäistä korkeakoulututkintoani eikä yrityksiä kiinnosta palkata tämän ikäistä vastavalmistunutta töihin vaan palkkaavat mieluummin parikymppisen. Jos tulisin raskaaksi, vielä suuremmalla todennäköisyydellä jäisi aikaa lapselle.