Lue keskustelun säännöt.
Liian kovat kriteerit?
25.03.2018 |
On selvää että jokainen saa haluta mieleisensä kumppanin. Monen ongelmaksi kuitenkin koituu se, että juuri ”oikeaa” ei löydykään. Rehellisesti: arvotatko itsesi liian korkealle? Kelpaako samantasoisesti koulutettu, samaa ikäluokkaa oleva ja myös ulkoisesti itsesi tasoinen pari?
Kommentit (109)
Saatan kuvitella olevani ”paremman” näköinen kuin olenkaan. Ja katselen siten ulkoisesti liian tasokkaita ehdokkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan itseäni koulutetumman miehen :(
Sä et tajua että kyse on elämänarvoista,tulevaisuuden suunnitelmista, henkisestä kypsyydestä ja kemioistakin. Ne merkitsevät enemmän kuin ikä tai koulutus.
Jokaisella on myös oikeus vaatia itseään miellyttävää ulkonäköä kumppanilta, kauneus tai komeus kun on katsoja silmässä. Samanikäinen, samoin koulutettu voi henkisiltä ominaisuuksiltaan tai tavoiltaan olla täysin sopimaton eivätkä kemiat kohtaa. Kenenkään ei tarvitse tyytyä ihmiseen joka ei itsestä tunnu sopivalta.
Sä et vaan tajua. Mikä siinä on niin ylivoimaisen vaikea ymmärtää?
Uskon etsiväni kumppania omasta ”tasoluokastani”.
Aina tätä samaa... Kaikki eivät halua parisuhdetta parisuhteen itsensä vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensimmäinen vakava suhteeni oli päälle 20-vuotiaana miehen kanssa, joka oli elänyt nuoruutensa laitoksessa. perheeseen ei mitään yhteyttä, surkea lapsuus takana. peruskoulun sai hädin tuskin suoritettua, ja silti pari vuotta myöhässä normaalia. sen jälkeen ei mennyt töihin tai kouluun, kun ei mihinkään päässyt. hanttihommia duunasi harmaan talouden saralla. Itse olin hyvin määrätietoinen ja panostin koulutukseen ja valmistuin restonomiksi.
vaikka sydän veti miehen puoleen, käytännössä elimme niin eri maailmoissa ettei meillä ollut tulevaisuutta, eikä se johtunut siitä ettei hän ollut "samalla tasolla" kanssani. häntä ei kiinnostanut mikään eikä hänellä ollut seikkailunhalua tai kunnianhimoa. mahtava ihminen, hauska ja lempeä... mutta miten sellaisen ihmisen kanssa voi matkustella, kokeilla asioita tai ylipäätään hankkia perhe, kun ei hänellä ole halua tai varaa toteuttaa mitään.
Ei, ei olisi kelvannut.
Kerro minulle: Milloin olit viimeksi korviasi myöten ihastunut? Miltä tuntui, kun et saanut jotain tiettyä ihmistä pois mielestäsi? Mikä hänessä oli sinun silmissäsi ainutlaatuista? Muistatko, miltä tuntui, kun tajusit hymyileväsi tyhmästi ihan vain häntä ajatellessasi? Tai kun vietitte iltaa erikseen ja kaipasit jo seuraavaa iltaa ja hänen läheisyyttään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina tätä samaa... Kaikki eivät halua parisuhdetta parisuhteen itsensä vuoksi.
Juuri näin. Useimmat ihmiset haluavat ihmisen, jota ilman eivät haluaisi elää eikä vain ihmistä, jonka kanssa voisi elää. Aleksityymikoille tämä on mahdotonta ymmärtää. Heille parisuhteet ovat kriteerilistoja ja sitä, kenelle kuuluisi minkäkinlainen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
On selvää että jokainen saa haluta mieleisensä kumppanin. Monen ongelmaksi kuitenkin koituu se, että juuri ”oikeaa” ei löydykään. Rehellisesti: arvotatko itsesi liian korkealle? Kelpaako samantasoisesti koulutettu, samaa ikäluokkaa oleva ja myös ulkoisesti itsesi tasoinen pari?
Ikä ja koulutus ovat helppoja sanoa samantasoisiksi, mutta ulkonäkö ei todellakaan ole. Monet, ja tässä kyllä etenkin naiset, arvottavat itsensä turhan korkealle, koska miehet ryhmänä, panee reilusti alaspäin, mutta eivät välttämättä pariudu alaspäin. Joten nainen helposti ajattelee, että hänen tasoisensa, ovat ne kenet hän saa petikaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen naimisissa akateemisen, itseäni viisi vuotta vanhemman miehen kanssa. Itselläni on AMK-tutkinto. Ulkoisesti luulen olevani edustavampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On selvää että jokainen saa haluta mieleisensä kumppanin. Monen ongelmaksi kuitenkin koituu se, että juuri ”oikeaa” ei löydykään. Rehellisesti: arvotatko itsesi liian korkealle? Kelpaako samantasoisesti koulutettu, samaa ikäluokkaa oleva ja myös ulkoisesti itsesi tasoinen pari?
Ikä ja koulutus ovat helppoja sanoa samantasoisiksi, mutta ulkonäkö ei todellakaan ole. Monet, ja tässä kyllä etenkin naiset, arvottavat itsensä turhan korkealle, koska miehet ryhmänä, panee reilusti alaspäin, mutta eivät välttämättä pariudu alaspäin. Joten nainen helposti ajattelee, että hänen tasoisensa, ovat ne kenet hän saa petikaveriksi.
Ei, me naiset emme arvota itseämme millekään tasolle. Miten vaikea se on ymmärtää? Mies joko kiinnostaa tai sitten ei, tasoilla ei ole mitään merkitystä. Koko tämä tasoteoria-huuhaa on marginaalissa olevien miesten projektiota, jota edes terveet, normaalit miehet eivät tunnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasoteoria on ikävä kyllä totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On selvää että jokainen saa haluta mieleisensä kumppanin. Monen ongelmaksi kuitenkin koituu se, että juuri ”oikeaa” ei löydykään. Rehellisesti: arvotatko itsesi liian korkealle? Kelpaako samantasoisesti koulutettu, samaa ikäluokkaa oleva ja myös ulkoisesti itsesi tasoinen pari?
Ikä ja koulutus ovat helppoja sanoa samantasoisiksi, mutta ulkonäkö ei todellakaan ole. Monet, ja tässä kyllä etenkin naiset, arvottavat itsensä turhan korkealle, koska miehet ryhmänä, panee reilusti alaspäin, mutta eivät välttämättä pariudu alaspäin. Joten nainen helposti ajattelee, että hänen tasoisensa, ovat ne kenet hän saa petikaveriksi.
Ei, me naiset emme arvota itseämme millekään tasolle. Miten vaikea se on ymmärtää? Mies joko kiinnostaa tai sitten ei, tasoilla ei ole mitään merkitystä. Koko tämä tasoteoria-huuhaa on marginaalissa olevien miesten projektiota, jota edes terveet, normaalit miehet eivät tunnista.
Jos tuo olisi totta, naiset olisivat yksinkertaisesti tyhmiä, sokeita todellisuudelle. En itse ainakaan usko siihen. Eihän kyseessä ole edes mikään mystinen "teoria", vaan kaikille päivänselvä yksinkertainen totuus: toiset ovat suosituimpia kuin toiset.
Jos ulkonäöltään keskinkertaista rikasta miestä lähestyy kaunotar, mies on (tahallaan) tyhmä, jos ei ymmärrä miksi. Lopettakkaa teeskentely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On selvää että jokainen saa haluta mieleisensä kumppanin. Monen ongelmaksi kuitenkin koituu se, että juuri ”oikeaa” ei löydykään. Rehellisesti: arvotatko itsesi liian korkealle? Kelpaako samantasoisesti koulutettu, samaa ikäluokkaa oleva ja myös ulkoisesti itsesi tasoinen pari?
Ikä ja koulutus ovat helppoja sanoa samantasoisiksi, mutta ulkonäkö ei todellakaan ole. Monet, ja tässä kyllä etenkin naiset, arvottavat itsensä turhan korkealle, koska miehet ryhmänä, panee reilusti alaspäin, mutta eivät välttämättä pariudu alaspäin. Joten nainen helposti ajattelee, että hänen tasoisensa, ovat ne kenet hän saa petikaveriksi.
Blablablaa. Tämä tasoteorioita on täyttä bssää. Monet hyvin tavallisen näköiset ja jopa rumat naiset ovat naimisissa/avoliitossa komeiden miesten kanssa ja päinvastoin. Ja mistähän tämä mahtaa johtua? No tietenkin siitä, että oikeasti ei ole mitään tasoja ja oikeat ihmiset ihastuvat ja rakastuvat ihmisiin joiden kanssa joutuvat tekemisiin esim harrastuksen, opiskelun ja työn takia. Erään tutkimuksen mukaan vieläkin 8/10 parista muodostuu niiden ihmisten välillä, jotka kohtaavat normaalissa IR arjessaan. Nettideittailu on kieltämättä eri asia, koska monesti se on pinnallista ja pääosin ulkonäköön perustuvaa valintaa. Olikohan siinä esim Tinderin osalta niin, että alle 50%matcheistä johtaa deitteihin ja näistä alle 30%seurusteluun, joten mitään kovin tehokasta se ei ole.
Tasoteoreetikot kriteerilistoineen ovat säälittäviä, mutta tavallaan ymmärrän tarpeen selittää oma yksin jääminen rationaalisesti siten, ettei itsetunto murskaannu. Ja helpomminhan sen selittää tällä tasoteorialla-eihän mun kannata edes yrittää kun systeemi on tämä ja voi kyynel.
Haluan luotettavan kumppanin ja pitää olla todellinen henkinen yhteys. Muuten olen mieluummin yksin.
Täytyy kyllä tunnustaa, ettei ainakaan minulla ollut mitään kriteereitä tai edes toiveita tulevan kumppanin suhteen. Eikä minulla edes ollut pienintäkään aikomusta tai kiinnostusta etsiä kumppania. Olin täysin keskittynyt opiskeluun, uraan ja omaan elämääni. Koin seuraa vonkaavat miehet lähinnä typerinä vastuksina, joista täytyy hankkiutua mahdollisimman kauas. Sitten tapasin mieheni ja se oli menoa. Eikä kumpikaan mitään tasoja miettinyt , vaikka mies nyt sattumalta on pitkä, tumma ja komea ja itse olen enemmän vaatimattoman puolella ulkonäöllisesti. Kaipa siinä sitten luonteet ja persoonallisuudet oli merkittävämmässä osassa. Tai sitten pelkkä Animal attraction vei meidät yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On selvää että jokainen saa haluta mieleisensä kumppanin. Monen ongelmaksi kuitenkin koituu se, että juuri ”oikeaa” ei löydykään. Rehellisesti: arvotatko itsesi liian korkealle? Kelpaako samantasoisesti koulutettu, samaa ikäluokkaa oleva ja myös ulkoisesti itsesi tasoinen pari?
Ikä ja koulutus ovat helppoja sanoa samantasoisiksi, mutta ulkonäkö ei todellakaan ole. Monet, ja tässä kyllä etenkin naiset, arvottavat itsensä turhan korkealle, koska miehet ryhmänä, panee reilusti alaspäin, mutta eivät välttämättä pariudu alaspäin. Joten nainen helposti ajattelee, että hänen tasoisensa, ovat ne kenet hän saa petikaveriksi.
Ei, me naiset emme arvota itseämme millekään tasolle. Miten vaikea se on ymmärtää? Mies joko kiinnostaa tai sitten ei, tasoilla ei ole mitään merkitystä. Koko tämä tasoteoria-huuhaa on marginaalissa olevien miesten projektiota, jota edes terveet, normaalit miehet eivät tunnista.
Jos tuo olisi totta, naiset olisivat yksinkertaisesti tyhmiä, sokeita todellisuudelle. En itse ainakaan usko siihen. Eihän kyseessä ole edes mikään mystinen "teoria", vaan kaikille päivänselvä yksinkertainen totuus: toiset ovat suosituimpia kuin toiset.
Jos ulkonäöltään keskinkertaista rikasta miestä lähestyy kaunotar, mies on (tahallaan) tyhmä, jos ei ymmärrä miksi. Lopettakkaa teeskentely.
Tottakai toiset ovat suositumpia kuin toiset, ihmisen tasosta se ei silti kerro yhtään mitään. Minä (ja uskon muiden naisten ajattelevan samoin) en mieti hetkeäkään tasoa silloin, kun jostain ihmisestä kiinnostun tai en kiinnostu. En ole ikinä ajatellut esim. nettideiteillä, että "tämä ihminen on omaa tasoani, yritän kiinnostua hänestä". Ei, jos ihminen ei kiinnosta niin hän ei kiinnosta, sille on aivan sama mikä numero hän jollain mystisella tasolaskurilla olisi.
Se, että en edes yrittäisi jotain justinbieberiä (sellaistakin joku teini kuvitteli aikuisten naisten eilen täällä haluavan) tai alusvaatemalli ei puolestaan ole tasokysymys vaan arvokysymys. Minä halusin miehen, jolla on suunnilleen samanlainen tausta, elämäntapa ja arvomaailma kuin itselläni. Justinbieberillä tai alusvaatemallilla ei olisi. Meni vuosia ennen kuin sellaisen kohtasin, mutta kannatti odottaa. Pelkkä seksi olisi kelvannut justinbiebereiltäkin - tai no, ei, liian nuori - mutta miesystävältä odotin paljon enemmän. Jos hänelle pitäisi antaa tasonumero niin hän olisi täysi kymppi. Mutta toisaalta niin olen itsekin.
Mä olen löytänyt muutaman sellaisen miehen jonka kanssa haluaisin suhteeseen, mä vaan en ole kelvannut heille. Olen mielummin yksin kuin tyydyn sellaiseen mieheen jota en oikeasti halua. Onneksi osaan olla yksin eikä se ole mulle mikään ongelma. En ymmärrä ihmisiä jotka tyytyvät johonkin mitä eivät oikeasti edes halua.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen löytänyt muutaman sellaisen miehen jonka kanssa haluaisin suhteeseen, mä vaan en ole kelvannut heille. Olen mielummin yksin kuin tyydyn sellaiseen mieheen jota en oikeasti halua. Onneksi osaan olla yksin eikä se ole mulle mikään ongelma. En ymmärrä ihmisiä jotka tyytyvät johonkin mitä eivät oikeasti edes halua.
Oliko teillä eroavaisuuksia ulkonäön, koulutuksen tai iän suhteen - ja olio näistä jokin kelpaamattomuuden peruste?
Ei kelpaa.