Liian kovat kriteerit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen löytänyt muutaman sellaisen miehen jonka kanssa haluaisin suhteeseen, mä vaan en ole kelvannut heille. Olen mielummin yksin kuin tyydyn sellaiseen mieheen jota en oikeasti halua. Onneksi osaan olla yksin eikä se ole mulle mikään ongelma. En ymmärrä ihmisiä jotka tyytyvät johonkin mitä eivät oikeasti edes halua.

Oliko teillä eroavaisuuksia ulkonäön, koulutuksen tai iän suhteen - ja olio näistä jokin kelpaamattomuuden peruste?

Sanoisin että ulkonäkö. Miehet ovat ulkonäöltään täydellisiä 10 (peli)miehiä jotka sanovat etteivät halua/osaa sitoutua. Totuus on vain se, että mä en 6:n tason naisena kelpaa heille. Pitäisi olla itsekin 10 niin kropalta kuin naamaltaankin ja mä en sitä valitettavasti ole.

Tässäkin nyt pitäisi muistaa, että monia naisia suorastaan ällöttää tuollaiset "kympin" pelimiehet. Esimerkiksi minä en ikinä kiinnostuisi tällaisista miehistä, ja minulle kympin mies om aivan jotain muuta.

Sinua ”ällöttää” - tai alotajuisesti tiedät etteivät mahdollisuutesi riitä heihin. Etkä lähde silloin pelaamaankaan, etkä ”pidä” heistä (defenssi). Mutta näin se todella toimii!

Kerrotko sitten mikä niissä pelimiehissä on niin hienoa? Kun minä em tosiaankaan sitä ymmärrä. Miksi kukaan kiinnostuisi ihmisestä joka vain pelaa naisilla? Ja vielä useilla naisilla. Olette kyllä pahasti sekaisin.

”Pelimiehiyttä” tuskin on olemassa, mutta on otettu tällainen sana käyttöön kuvaamaan itsevarmoja, ulkoisesti ja koulutuksellisesti korkeatasoisia tksilöitä, jotka omaavat vahvat narsistiset piirteet, lähes täydellisen empatiakyvyttömyyden ja ennen kaikkea tarpeen pelleillä ja hyväksikäyttää ihmisiä. Tätä tosin on vaikea tunnistaa - siksihän naiset lankeavat. Siksi he ovat ”pelimiehiä”. Heille tärkeää on saavuttaa piste, jossa toinen ihminen antautuu heidän ylivoimaisen ihanuutensa edessä - ja sen jälkeen heitä ei kiinnosta. Yhtään. Paitsi ehkä silloin jos jostakusta voi vielä jälkikäteenkin vähän hyötyä.

Ja siis kukaan nainen ei tätä tajua?

Ajattelen, että on myös ”pelinaisia” - peli-ihmisiä. Ellet ole tällaiseen törmännyt - ole onnellinen. Heitä on todellakin vaikea ”tajuta” - ihan ammattilaistenkin.

Ei ole yhtään vaikeata. "Pelinaiset", hakevat miehiltä rahaa, materiaa, ja statusta. Pelimiehet, hakevat naisilta seksiä, ja valloituksia.

Ei, olet hakoteillä ja yksinkertaistat. Peli-ihminen täyttää sisäistä tyhjyyttä - eikä se täyty. Se kanavoituu mitä erikoisimmil tavoin toisiin ihmisiin. Myös ”pelinainen” voi haluta valloittaa - ja hylätä. Käyttää hyväksi.

Nimenomaan käyttää hyväksi. Naiselle "valloitus" ei ole mikään meriitti, koska aina löytyy miehiä jotka panee ihan mitä vaan. 

Luuletko että ne naiset yrttävät ihan ketä vaan? Ei niitä kiinnosta kyläpyörämiehet, jos mies on helppo leikki loppuu siihen, paitsi jos tarkoitus oli vain saada helppoa seksiä.

Yksi tälläinen nainen valitsee aina niitä herkkiä miehiä joita voi loukata kaikkein eniten kun ne heittää menemään. Niitä joka eivät pane ketä tahansa.

Olen mieluummin yksin kuin epämiellyttävän tai epäsopivan kumppanin kanssa.

Olen kyllä aina deittaillut naisia, jotka ovat minua paremman näköisiä. (Kaveritkin ovat tätä kommentoineet.)

Vastaavasti olen kyllä sitten itse ollut älykkäämpi kuin yksikään naisystäväni, joten ehkä ominaisuudet tasoittuvat?

Vierailija kirjoitti:

Olen mieluummin yksin kuin epämiellyttävän tai epäsopivan kumppanin kanssa.

Olen kyllä aina deittaillut naisia, jotka ovat minua paremman näköisiä. (Kaveritkin ovat tätä kommentoineet.)

Vastaavasti olen kyllä sitten itse ollut älykkäämpi kuin yksikään naisystäväni, joten ehkä ominaisuudet tasoittuvat?

Mihin suhteen eteneminen ja parutuminen on tyssännyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tätä samaa... Kaikki eivät halua parisuhdetta parisuhteen itsensä vuoksi. 

Juuri näin. Useimmat ihmiset haluavat ihmisen, jota ilman eivät haluaisi elää eikä vain ihmistä, jonka kanssa voisi elää. Aleksityymikoille tämä on mahdotonta ymmärtää. Heille parisuhteet ovat kriteerilistoja ja sitä, kenelle kuuluisi minkäkinlainen ihminen.

Naisten näkee useammin kirjoittavan tällä tavoin. Ei sillä oikeinhan se on, mutta siltikin näistä tarkoin punnituista kriteereistä huolimatta naiset sen eron käytännössä aina hakee.

Kun kyse nimenomaan ei ole kriteereistä ja ihmisen etsimisestä lista kädessä vaan ihastumisesta.

Milloin sinä olet viimeksi ihastunut?

Sitten ihastutaan väärin ja kannattaisi ehkä olla vähemmän tunteen vietävissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tätä samaa... Kaikki eivät halua parisuhdetta parisuhteen itsensä vuoksi. 

Juuri näin. Useimmat ihmiset haluavat ihmisen, jota ilman eivät haluaisi elää eikä vain ihmistä, jonka kanssa voisi elää. Aleksityymikoille tämä on mahdotonta ymmärtää. Heille parisuhteet ovat kriteerilistoja ja sitä, kenelle kuuluisi minkäkinlainen ihminen.

Naisten näkee useammin kirjoittavan tällä tavoin. Ei sillä oikeinhan se on, mutta siltikin näistä tarkoin punnituista kriteereistä huolimatta naiset sen eron käytännössä aina hakee.

Kun kyse nimenomaan ei ole kriteereistä ja ihmisen etsimisestä lista kädessä vaan ihastumisesta.

Milloin sinä olet viimeksi ihastunut?

Sitten ihastutaan väärin ja kannattaisi ehkä olla vähemmän tunteen vietävissä

Itse uskon siihen, minkä olen lukenut jonkun parisuhdeterapeutin sanoneen, eli että siinä vaiheessa, kun suhteessa tulee ongelmia, se kestää ne paremmin mikäli suhteen alussa on ollut intohimoisen rakastumisen vaihe. Itse olen neljättä vuotta mieheni kanssa ja olen edelleen intohimoisen rakastunut. En vaihtaisi järkisuhteeseen. Jos tämä suhde joskus päättyy, en luultavasti halua enkä jaksa enää ikinä etsiä uutta ihmistä elämääni, mutta tällä hetkellä uskon ja toivon, että me pysymme yhdessä.

Kokemusta toisenlaisestakin suhteesta on, sellaisesta jossa ihastumista ei tapahtunut mutta yritettiin yhdessä koska sovittiin yhteen (samanlaiset elämäntilanteet, mukava, kunnollinen mies jne).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tätä samaa... Kaikki eivät halua parisuhdetta parisuhteen itsensä vuoksi. 

Juuri näin. Useimmat ihmiset haluavat ihmisen, jota ilman eivät haluaisi elää eikä vain ihmistä, jonka kanssa voisi elää. Aleksityymikoille tämä on mahdotonta ymmärtää. Heille parisuhteet ovat kriteerilistoja ja sitä, kenelle kuuluisi minkäkinlainen ihminen.

Naisten näkee useammin kirjoittavan tällä tavoin. Ei sillä oikeinhan se on, mutta siltikin näistä tarkoin punnituista kriteereistä huolimatta naiset sen eron käytännössä aina hakee.

Kun kyse nimenomaan ei ole kriteereistä ja ihmisen etsimisestä lista kädessä vaan ihastumisesta.

Milloin sinä olet viimeksi ihastunut?

Sitten ihastutaan väärin ja kannattaisi ehkä olla vähemmän tunteen vietävissä

Itse uskon siihen, minkä olen lukenut jonkun parisuhdeterapeutin sanoneen, eli että siinä vaiheessa, kun suhteessa tulee ongelmia, se kestää ne paremmin mikäli suhteen alussa on ollut intohimoisen rakastumisen vaihe. Itse olen neljättä vuotta mieheni kanssa ja olen edelleen intohimoisen rakastunut. En vaihtaisi järkisuhteeseen. Jos tämä suhde joskus päättyy, en luultavasti halua enkä jaksa enää ikinä etsiä uutta ihmistä elämääni, mutta tällä hetkellä uskon ja toivon, että me pysymme yhdessä.

Kokemusta toisenlaisestakin suhteesta on, sellaisesta jossa ihastumista ei tapahtunut mutta yritettiin yhdessä koska sovittiin yhteen (samanlaiset elämäntilanteet, mukava, kunnollinen mies jne).

Allekirjoitan kyllä tämän. Rakastuimme aivan mielettömästi parikymppisenä ja tässä huumassa menimme nopeasti naimisiin. Toki sittemmin elämä on tasaantunut, mutta tunteet ovat itseasiassa syventyneet. On tietysti ollut vaikeitakin vaiheita, mutta aina niistä on yhdessä selvitty. Pian vietämme 30-vuotis hääpäivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kokemuksesta kertoa, että ei ne mielenterveysongelmaiset sossupummit ole yhtään sen paremmin naisia kohtelevia kuin pelimiehet. Heti ollaan pettämässä jos vaan joku nainen kiinnostuu. Kunpa löytyisikin jostain oikea luotettava ja kunnollinen herrasmies.

Precis. Eikä tarvitse edes olla mt-ongelmainen sossupummi vaan olen aivan varma, että moni palstan naisettomista miehistä lähtisi paremman naisen mukaan heti, jos se olisi mahdollista. Siis ensin tyytyisi johonkin mutta sitten kun kauniimpi (ja tämä nimenomaan on se heidän kriteerinsä) nainen kiinnostuisi niin heitä vietäisiin.

Itse en haluaisi miestä, joka on uskollinen vain siksi, ettei saisi muita.

Niinpä, turha tyytyä vaan johonkin kun voi olla yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kokemuksesta kertoa, että ei ne mielenterveysongelmaiset sossupummit ole yhtään sen paremmin naisia kohtelevia kuin pelimiehet. Heti ollaan pettämässä jos vaan joku nainen kiinnostuu. Kunpa löytyisikin jostain oikea luotettava ja kunnollinen herrasmies.

Precis. Eikä tarvitse edes olla mt-ongelmainen sossupummi vaan olen aivan varma, että moni palstan naisettomista miehistä lähtisi paremman naisen mukaan heti, jos se olisi mahdollista. Siis ensin tyytyisi johonkin mutta sitten kun kauniimpi (ja tämä nimenomaan on se heidän kriteerinsä) nainen kiinnostuisi niin heitä vietäisiin.

Itse en haluaisi miestä, joka on uskollinen vain siksi, ettei saisi muita.

Niinpä, turha tyytyä vaan johonkin kun voi olla yksinkin.

Joillekin riittää että on ”joku”. Minä lopettaisin itseni mieluummin kuin olisin jonkun Joku. Jokut on ryhmä Plan B - henkilöitä, jotka suostuvat jokuilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On selvää että jokainen saa haluta mieleisensä kumppanin. Monen ongelmaksi kuitenkin koituu se, että juuri ”oikeaa” ei löydykään. Rehellisesti: arvotatko itsesi liian korkealle? Kelpaako samantasoisesti koulutettu, samaa ikäluokkaa oleva ja myös ulkoisesti itsesi tasoinen pari?

Ikä ja koulutus ovat helppoja sanoa samantasoisiksi, mutta ulkonäkö ei todellakaan ole. Monet, ja tässä kyllä etenkin naiset, arvottavat itsensä turhan korkealle, koska miehet ryhmänä, panee reilusti alaspäin, mutta eivät välttämättä pariudu alaspäin. Joten nainen helposti ajattelee, että hänen tasoisensa, ovat ne kenet hän saa petikaveriksi.

Miten minusta tuntuu, että miehet yleisesti arvioivat itsensä yläkanttiin. Deittipalstat ovat täynnä 52-58- vuotiaita miehiä, jotka etsivät naisia ikärajauksella 30-48. Mitä rupsahtaneempi mies sitä nuorempaa hän hakee. Useat tyylittömästi kaljuuntuneet, pyöreän pehmeät tavalliset papparaiset kuvailevat omaa ulkonäköään keskitasoa paremmaksi. Olen sieltämättömän utelias siitä, saavatko nämä tyypit yhtään vastausta. Varmasti ovat niitä, jotka valittavat siitä, etteivät naiset vastaa.