Lue keskustelun säännöt.
Perheen pitäisi olla valmis muuttamaan miehen työn perässä, mutta miehen mielestä absurdi ajatus muuttaa minun työni perässä!
25.03.2018 |
Tämän päivän riidan aihe.
Miehellä on vakiintuneempi asema työelämässä, sillä hän on tehnyt uraansa jo melkein 15 vuotta. Itse uudelleenkouluttauduin pienipalkkaisista hanttihommista asiantuntijatyöhön, jossa mahdollisuus edetä ja päästä vaikkapa ulkomaankomennuksille. Nautin tästä uudesta urastani kovasti, valmistuin 36-vuotiaana ja olen tehnyt kovasti töitä päästäkseni tähän asemaan, missä nyt olen. Nyt tarjoutui myös upea mahdollisuus lähteä ainakin vuodeksi ulkomaille.
Miehellä on vakityö Suomessa ja meillä on 1-vuotias lapsi. Nykyiselle asuinpaikkakunnallemme muutimme juurikin miehen työn perässä, itse sumplin itselleni työkuviot täältä. Asuimme myös ulkomailla puoli vuotta miehen työkuvioiden vuoksi. Silloin ei ollut vielä lasta ja itse opiskelin sen ajan.
Miehen mielestä ajatus muuttaa minun työni perässä ei ole järkevä. Ymmärrän sikäli, että hänellä on työ täällä. Mutta koulutettuna ihmisenä hän todennäköisesti löytäisi itselleenkin jotain kohdemaasta. Toisaalta minua ei haittaisi yhtään, jos hän jäisi vaikka lapsen kanssa kotiin, ansioni tulisivat nousemaan komennuksella. Lisäksi työnantaja kustantaa mm. asunnon ym. Uskon, että pärjäisimme palkallamme, ja miehellä on myös säästöjä.
Näen tilanteessa monia mahdollisuuksia: koti-isyys, hoitaja lapselle ja mies töihin kohdemaassa, mies voisi kysellä etätyömahdollisuuksia nykyisestä työstä jne.
Ei käy, ei hyvä ajatus. Hän perustelee asiaa mm. paremmalla ansiotasollaan, vaikka minukaan palkkani ei ole huono. Pitääkö kaiken perustua rahaan? Tässä on kuitenkin muitakin aspekteja pelissä, kuten minun haaveeni. Ja olisi liian vaivalloista lähteä, pitäisi tehdä jotain asunnolle, you name it. Parempi vain jumittaa rutiineissa ja tutussa turvallisessa. Aivan kuin takaisin ei pääsisi tarvittaessa. Tällainen mahdollisuus!
Luonnollisesti jos hänelle tulisi mahdollisuus lähteä komennukselle, tilanne olisi todennäköisesti toinen. Tai näin aavistelen.
En tiedä mistä syistä asetelma ei ole ok näin päin, en ole saanut mitään fiksua syytä vastineeksi.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
No minäkään en miehenä pitäisi tuota järkevänä, kyllä hyvä vakituinen työ vaan painaa enemmän kuin ihan-ok mahdollisuus joka tuskin on edes ainoasi. Ennemmin vaikka että asutaan sitten vuosi erillään jos on kova tarve päästä sinne ulkomaille.
Mutta tämä ehkä sillä ehdolla että sinä et aiemmin olisi tehnyt myönnytyksiä hänen työnsä eteen. Vaikea sanoa miten se vaikuttaisi.
Miksi et jäisi hoitovapaalle ap:n miehen tilanteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti vakava parisuhde/perhe ovat vain yksinkertaisesti huono diili naiselle, joka haluaa tuon tyyppisiä asioita.
Yritäpä sitten katsoa kristallipallostasi tulevaisuuteen, että millainen puoliso siitä sillä hetkellä esim. 25v opiskelevasta poikaystävästä aikojen saatossa ja elämänkokemusten muovaamana kuoriutuu. Että kannattaako pariutua. Ei sitä aina vaan voi ennustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minäkään en miehenä pitäisi tuota järkevänä, kyllä hyvä vakituinen työ vaan painaa enemmän kuin ihan-ok mahdollisuus joka tuskin on edes ainoasi. Ennemmin vaikka että asutaan sitten vuosi erillään jos on kova tarve päästä sinne ulkomaille.
Mutta tämä ehkä sillä ehdolla että sinä et aiemmin olisi tehnyt myönnytyksiä hänen työnsä eteen. Vaikea sanoa miten se vaikuttaisi.
Miksi et jäisi hoitovapaalle ap:n miehen tilanteessa?
Ura menee jäihin? Ansiot laskevat?
Jännä juttu, että hoitovapaa on ihan normaalia naiselle, mutta kauhean suuri urhaus miehelle, vaikka puoliso pääsisi samalla ulkomaille työkokemusta hankkimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minäkään en miehenä pitäisi tuota järkevänä, kyllä hyvä vakituinen työ vaan painaa enemmän kuin ihan-ok mahdollisuus joka tuskin on edes ainoasi. Ennemmin vaikka että asutaan sitten vuosi erillään jos on kova tarve päästä sinne ulkomaille.
Mutta tämä ehkä sillä ehdolla että sinä et aiemmin olisi tehnyt myönnytyksiä hänen työnsä eteen. Vaikea sanoa miten se vaikuttaisi.
Miksi et jäisi hoitovapaalle ap:n miehen tilanteessa?
Ura menee jäihin? Ansiot laskevat?
Vuoden hoitovapaan aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan normaali mies tuollaista halua. Yleensä mies haluaa kuitenkin elättää perheensä. Ottaa sen taloudellisen vastuun eikä kitua yksin kotona lapsenlikkana ja pyytää vaimolta taskurahaa, kun ei ole omia tuloja.
Etsi joku ruotsalainen lattepappa tai joku naistutkija-hipsteri, joka tuohon suostuu.
Minä en lähtisi ulkomaille puolisoni perässä. En vaikka puolisoni olisi valmis lähtemään minun perässä. Tykkään työstäni ja se on olennainen osa sille, että pääni pysyy kasassa. Tulisin hulluksi jos minun pitäisi olla vain kotona. N39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan normaali mies tuollaista halua. Yleensä mies haluaa kuitenkin elättää perheensä. Ottaa sen taloudellisen vastuun eikä kitua yksin kotona lapsenlikkana ja pyytää vaimolta taskurahaa, kun ei ole omia tuloja.
Etsi joku ruotsalainen lattepappa tai joku naistutkija-hipsteri, joka tuohon suostuu.
Kirjoitapa tuo sama teksti jokaiseen ketjuun, jossa syytetään naisten saavan puolueellisesti lasten lähihuoltajuus eron jälkeen. Ei kukaan nainen halua lasten huoltajuutta miehelle, joka ajattelee kuten sinä.
Jos miehellä on aidosti mahdollisuus saada töistä vuoden vapaa esim. opintovapaana (voi täydentää osaamistaan avoimessa, voi ehkä opiskella kohdemaassa, voi opiskella kohdemaan kieltä jne.) tai vuorotteluvapaana tai hoitovapaana ilman että se vaarantaa tulevaisuuden (jolla tarkoitan sitä, että onko firma kova pitämään YT-neuvotteluja joka vuosi jne.) niin en tajua miksi ei suostu tuohon.
Mutta jos joutuisi tuon vuoksi jättämään vakituisen työn, en ikinä suosittele. Niin hyödyllistä ja silmiä avaavaa ulkomailla asuminen kuin onkin.
Ulkomaankomennus ei ole Suomessa edes sille komennuksella olijalle mikään meriitti, saati sille kotirouvalle/-herralle. En tiedä miksi näin on, mun kokemus ei ole ainutlaatuinen. Lähes kaikki samaan aikaan komennuksella olleet ovat kertoneet näin ja juttua on ollut myös muualla. Suomessa jotenkin ajatellaan että olet outo lintu. Minulle on jopa sanottu, että "heitit sitten oman urasi romukoppaan ja lähdit miehen mukana ulkomaille". Siis what? Myös monella komennuksella olleella on ura alkanut tökkimään komennukselta paluun jälkeen.
Olisiko miehellä edes mahdollisuutta tehdä kohdemaassa palkkatyötä? Tarvitaanko työlupa? Suostuuko Suomen työnantaja, että tekee esim. kilpailijalle siellä työtä?
Asunto on toki yksi juttu. Pystyttekö ylläpitämään sun palkalla sitä Suomen kotia ulkomailla ollessanne? tai onko se mahdollista saada vuokralle? Kannattaa muistaa, että vuosi menee aivan mielettömän nopeasti. Juuri kun kotiudut uuteen maahan, joudut aloittelemaan muuttovalmisteluita takaisin. Silloin on hyvä olla se tuttu ja turvallinen koti mihin palata, kun kuvioissa on vielä pikkulapsikin.
Onko kohdemaa niin lähellä, että pystyisit käymään kotona usein, jos vaikka mies jäisi lapsen kanssa Suomeen? Lapsi on todella pieni tähän järjestelyyn, mutta jos pystyt tyyliin kerran kahdessa viikossa käymään, niin voi onnistuakin.
Mutta mieti käytännön asiat ja tuo miehelle valmis ratkaisumalli niin, ettei pysty torppaamaan sun perusteluja suoralta kädeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi syyksi ei muka riittäisi ihan vain se, että ei halua lähteä vuodeksi ulkomaille? Minä en haluaisi lähteä vuodeksi ulkomaille millään ehdoilla, eikä mielestäni parisuhde voi pakottaa minua tekemään jotain noin isoa, jota en vain halua.
Lähdet työkomennukselle vaikka sitten yksin. Mahtava tilaisuus, jota ei kannata jättää välistä, ja jonka käyttämättä jättämistä voisit myöhemmin katua. Ei mies varmaan ole aseen kanssa uhaten sinua kieltämässä menemästä, sinä saat itse vaikuttaa elämääsi. Myös mies saa päättää pitääkö/jatkaako töitänsä, mutta kummankin on sitten hyväksyttävä toisen valinta jos aiotte jatkaa yhdessä. Katkeraksi ei kannata alkaa.
Lastenhoito varmasti järjestyy (Suomesta) ja pystytte varmasti silti pitämään yhteyttä ja tapaamaan esim. vknloppuisin.
Keskustelisin silti vielä asiasta, sillä miehen joustamattomuus ja täystyrmäys ihmetyttää. Ei kai hän ole omaan napaan tuijottelija? Ainakin _oikeasti vaadit_ fiksua selitystä, eihän pelkkä parempi ansiotaso riitä siihen. Kieltämättä tästä välittyy vähän sellainen kuva, ettei miehesi arvosta haaveitasi ja halua tukea sinua, vaan olet jo tehnyt tärkeimmän eli synnyttänyt lapsen ja ainoastaan hänen uransa tukemisella on merkitystä. Muistuttelet sitten vaikka siitä, kuinka itse olit valmis joustamaan hänen uransa ja töidensä mukaan, eikö se merkinnyt mitään ja miksei _oikeasti_ pystyisi itse samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi syyksi ei muka riittäisi ihan vain se, että ei halua lähteä vuodeksi ulkomaille? Minä en haluaisi lähteä vuodeksi ulkomaille millään ehdoilla, eikä mielestäni parisuhde voi pakottaa minua tekemään jotain noin isoa, jota en vain halua.
Riittää toki syyksi. Ei sinun olisi pakko tietenkään lähteä mukaan, mutta et voi vaatia, että sinun syysi pitäisi riittää syyksi siihen, etti ap lähtisi itse sinne töihin. Tässä aika inhottavasti ja itsekkäästi ap:n mies tyrmää mahdollisuuden omilla henk.koht. syillään ap:lta itseltään. Ei toisen ihmisen syy olla tekemättä jtn voi olla yhteinen syy/toisen syy olla tekemättä haluamaansa. Varsinkin kun tässä tapauksessa sen ilmeisesti pystyisi hyvin monella tapaa järjestämään.
(Kauheasti syy-sanaa, meninkö ihan sekaisin?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi syyksi ei muka riittäisi ihan vain se, että ei halua lähteä vuodeksi ulkomaille? Minä en haluaisi lähteä vuodeksi ulkomaille millään ehdoilla, eikä mielestäni parisuhde voi pakottaa minua tekemään jotain noin isoa, jota en vain halua.
Riittää toki syyksi. Ei sinun olisi pakko tietenkään lähteä mukaan, mutta et voi vaatia, että sinun syysi pitäisi riittää syyksi siihen, etti ap lähtisi itse sinne töihin. Tässä aika inhottavasti ja itsekkäästi ap:n mies tyrmää mahdollisuuden omilla henk.koht. syillään ap:lta itseltään. Ei toisen ihmisen syy olla tekemättä jtn voi olla yhteinen syy/toisen syy olla tekemättä haluamaansa. Varsinkin kun tässä tapauksessa sen ilmeisesti pystyisi hyvin monella tapaa järjestämään.
(Kauheasti syy-sanaa, meninkö ihan sekaisin?)
No en tietenkään pakottaisi toista jäämään Suomeen myöskään. Mielestäni parisuhde ei ole mikään pakko jäädä Suomeen jos ehdottomasti haluaa mennä asumaan ulkomaille. Jos ei ole lapsia, niin voi yrittää jotain etäsuhdetta jos haluaa. Jos taas on lapsia, niin erohan siitä luultavasti tulee, jos toinen päättää muuttaa yksin ulkomaille. Lähtökohtaisesti asuinmaa on se, johon ollaan vakituisesti asetuttu. Mutta edelleen, jos ei kertakaikkiaan halua asua juuri Suomessa tai juuri ulkomailla niin ei parisuhteeseen vedoten voi toiselta vaatia sen suhteen mitään. Mutta pitää olla valmis hyväksymään seuraus eli ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi syyksi ei muka riittäisi ihan vain se, että ei halua lähteä vuodeksi ulkomaille? Minä en haluaisi lähteä vuodeksi ulkomaille millään ehdoilla, eikä mielestäni parisuhde voi pakottaa minua tekemään jotain noin isoa, jota en vain halua.
Aloituksen tapauksessa mukana on yksivuotias lapsi. Jos mies ei halua muuttaa mukana, se tarkoittaa sitä, että jompi kumpi vanhemmista joutuu olemaan lapsesta pitkiä aikoja erossa. Lapsettomalla parilla ei asiasta tarvitsisi isommin edes keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ei pidä ajatuksestä jäädä pienen lapsen kanssa kotiin yksin pyörittämään arkea, riippuvaisena sinun tuloistasi, ilman työelämän tuomia sosiaalisia kontakteja tai ystäviä. Ei ole kiva kinuta aina rahaa toiselta, vaikka toiselle olisikin ok antaa sitä.
Oma raha tuo itsenäisyyttä ja töissä tapaa muita ihmisiä, kotona pienen kanssa ei. Kotonaolo lapsen kanssa voi olla rankkaa ja tylsää myös. Plus että hänen oma ura jäisi tauolle.
Voisihan se vähän katkeroittaa, kun sinä tekisit rahaa, etenisit uralla ja ehkä kävisit edustusbileissä pitämässä hauskaa ja luomassa suhteita ja kontakteja. Hän jäisi paitsi tästä kaikesta.
:D
Niinpä.
Näin päin se on ikävä tragedia, miltei vapaudenriistoa. Toisin päin se olisi vain normaalia elämää.
No tämä juuri! Kun on niin kovin vaikea asettua toisen asemaan, kun oma olo ja oma menestys on tärkeämpää:D
Naiset, oikeasti ryhdistäytykää! Ei kenenkään tarvitse tyytyä tällaiseen, varsinkaan jos toinen ei edes yhtään sitä arvosta. Jos haluatte myös uran, ette voi antaa lasten viedä sitä mahdollisuutta. Yleensä kuvioissa on myös toinen vanhempi, tämän pitää yhtä lailla kantaa vastuu lapsen huolenpidosta eikä pistää omaa uraa edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi syyksi ei muka riittäisi ihan vain se, että ei halua lähteä vuodeksi ulkomaille? Minä en haluaisi lähteä vuodeksi ulkomaille millään ehdoilla, eikä mielestäni parisuhde voi pakottaa minua tekemään jotain noin isoa, jota en vain halua.
Riittää toki syyksi. Ei sinun olisi pakko tietenkään lähteä mukaan, mutta et voi vaatia, että sinun syysi pitäisi riittää syyksi siihen, etti ap lähtisi itse sinne töihin. Tässä aika inhottavasti ja itsekkäästi ap:n mies tyrmää mahdollisuuden omilla henk.koht. syillään ap:lta itseltään. Ei toisen ihmisen syy olla tekemättä jtn voi olla yhteinen syy/toisen syy olla tekemättä haluamaansa. Varsinkin kun tässä tapauksessa sen ilmeisesti pystyisi hyvin monella tapaa järjestämään.
(Kauheasti syy-sanaa, meninkö ihan sekaisin?)
No en tietenkään pakottaisi toista jäämään Suomeen myöskään. Mielestäni parisuhde ei ole mikään pakko jäädä Suomeen jos ehdottomasti haluaa mennä asumaan ulkomaille. Jos ei ole lapsia, niin voi yrittää jotain etäsuhdetta jos haluaa. Jos taas on lapsia, niin erohan siitä luultavasti tulee, jos toinen päättää muuttaa yksin ulkomaille. Lähtökohtaisesti asuinmaa on se, johon ollaan vakituisesti asetuttu. Mutta edelleen, jos ei kertakaikkiaan halua asua juuri Suomessa tai juuri ulkomailla niin ei parisuhteeseen vedoten voi toiselta vaatia sen suhteen mitään. Mutta pitää olla valmis hyväksymään seuraus eli ero.
Joo olemme tässä kyllä ihan samoilla linjoilla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on hyvä ja vakituinen työ, olisi suorastaan hölmöä jättää se vaimon mahdollisesti vain vuoden kestävän projektin vuoksi.
No, voisihan sitä tiedustella vaihtoehtoja; vuorotteluvapaata tms, voisiko olla vaikka hoitovapaalla sen vuoden, voisiko tehdä etänä jne. Ja se on, että ainakin vuosi, mahdollisesti pitempäänkin. Ja mikä estäisi miestä hakemasta työtä kohdemaasta. Tai palattuamme toista työtä Suomesta.
Noinhan ne siippojensa perässä muuttavat naisetkin sumplivat. Itsekin olen tehnyt niin.
Ap
Niinhän ne sumplii joo, mutta ei yksikään nainen jätä hyväpalkkaista vakityötänsä sen takia, että keskiikää kolkutteleva siippa vasta aloittelee uutta uraansa toisessa maassa. Yleensä ovat miestänsä vähemmän tienaavia naisia. Eihän tuossa ole perheenkään kannalta mitään järkeä, että paremmin tienaava jättää työpaikkansa.
Niin, ymmärrän tämänkin pointin. Mutta sitten taas toisaalta minäkin haluaisin toteuttaa haaveitani. Ja vastaus on heti täysi tyrmäys. Miksi ei esim. vuorotteluvapaa tms?
Jos tämä uran luominen olisi tapahtunut nuorempana, niin olisi ehkä ollut helpompaa järkätä. Mene ja tiedä. Mutta elämä menee omalla painollaan.
Jos lapsi ei olisi noin pieni, tai ei olisi ladtasta, lähtisin ihan varmasti yksin.
Ap
No luo sitä uraasi täällä kotimaassa, kun kerran töitä ilmeisesti kuitenkin riittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on hyvä ja vakituinen työ, olisi suorastaan hölmöä jättää se vaimon mahdollisesti vain vuoden kestävän projektin vuoksi.
No, voisihan sitä tiedustella vaihtoehtoja; vuorotteluvapaata tms, voisiko olla vaikka hoitovapaalla sen vuoden, voisiko tehdä etänä jne. Ja se on, että ainakin vuosi, mahdollisesti pitempäänkin. Ja mikä estäisi miestä hakemasta työtä kohdemaasta. Tai palattuamme toista työtä Suomesta.
Noinhan ne siippojensa perässä muuttavat naisetkin sumplivat. Itsekin olen tehnyt niin.
Ap
Niinhän ne sumplii joo, mutta ei yksikään nainen jätä hyväpalkkaista vakityötänsä sen takia, että keskiikää kolkutteleva siippa vasta aloittelee uutta uraansa toisessa maassa. Yleensä ovat miestänsä vähemmän tienaavia naisia. Eihän tuossa ole perheenkään kannalta mitään järkeä, että paremmin tienaava jättää työpaikkansa.
Niin, ymmärrän tämänkin pointin. Mutta sitten taas toisaalta minäkin haluaisin toteuttaa haaveitani. Ja vastaus on heti täysi tyrmäys. Miksi ei esim. vuorotteluvapaa tms?
Jos tämä uran luominen olisi tapahtunut nuorempana, niin olisi ehkä ollut helpompaa järkätä. Mene ja tiedä. Mutta elämä menee omalla painollaan.
Jos lapsi ei olisi noin pieni, tai ei olisi ladtasta, lähtisin ihan varmasti yksin.
Ap
No mitäs muuta sellaista tarkoitat? Vuorotteluvapa nyt ei ainakaan onnistu, koska kerroit miehesi tehneen töitä 15 vuoden ajan. Onko tämä provo vai etkö tosiaan ole edes paria minuuttia viitsinyt näitä asioita googlata?
"Vuoden 2016 alusta alkaen Suomessa vuorotteluvapaalle jäämisen ehtona on 20 vuoden työhistoria"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minäkään en miehenä pitäisi tuota järkevänä, kyllä hyvä vakituinen työ vaan painaa enemmän kuin ihan-ok mahdollisuus joka tuskin on edes ainoasi. Ennemmin vaikka että asutaan sitten vuosi erillään jos on kova tarve päästä sinne ulkomaille.
Mutta tämä ehkä sillä ehdolla että sinä et aiemmin olisi tehnyt myönnytyksiä hänen työnsä eteen. Vaikea sanoa miten se vaikuttaisi.
Miksi et jäisi hoitovapaalle ap:n miehen tilanteessa?
Ura menee jäihin? Ansiot laskevat?
Vuoden hoitovapaan aikana?
Käytännössä kyllä. Omalla työpaikallani harva yli 40-vuotias on palannut takaisin vuoden tauon jälkeen. Vuoden poissaolo on merkki työnantajalle, ettei työnteko enää kiinnosta. Urakehitys loppuu siihen. Seuraavassa karsinnassa on erittäin suuri todennäköisyys joutua poispotkituksi.
Miehelle hoitovapaa olisi kaikkein parhain ratkaisu. Hän saisi pitää tauon työstään ja saisi olla lapsen kanssa. Moni mies haikailee tuollaista mahdollisuutta ja nyt kun yhdelle sellainen tarjoillaan ihan nenän eteen, niin ei kiinnosta.