Lue keskustelun säännöt.
Mies ei suostunut seksiin lapsen syntymän jälkeen, koska raskauskilot...
25.03.2018 |
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005612671.html
Mitä miehen olisi pitänyt sanoa, jos totuus ei ollut se mitä nainen halusi kuulla?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuotahan ei saa sanoa ääneen, mutta silti naisen tulisi pitää huolta siitä, ettei liho raskauden aikana liikaa - ja jos lihoo raskauden jälkeen, se vasta onkin väärin. Kyllä naisen tulee olla synnytyslaitoksella kaunis eikä kauhean näköinen, tästä onkin ollut täällä ketju joskus.
Saa toki lihoa vaikka sata kiloa ja lopettaa kaiken muunkin itsestään huolehtimisen, mutta jos se mies joka rakastui siihen hoikkaan kauniiseen naiseen lähtee, niin.. No, sitten se lähtee.
Yleensa rakastumisella ymmärretään rakastumista siihen koko ihmiseen, hänen persoonaansa, eikä vaan hänen vaakansa näyttämiin lukemiin.
Minä ainakin rakastun ihmiseen kokonaisuutena, ja jos joku puoli täysin muuttuu sellaiseksi mistä en pidä, koska ihminen itse muuttaa sen, niin kyllä kokonaisuuskin muuttuu ja varsinkin jos huomautan asiasta ja toista ei voisi vähempää kiinnostaa, niin mitä se kertoo suhteestamme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kyllä mitään raskauskiloja enää vuosi lapsen syntymästä ole.
Niin moni äiti syyttää raskautta kiloistaan vielä viidenkin vuoden jälkeen mikä on ihan bullshittiä.
En minäkään innostuisi samanlailla miehestäni jos lihoisi paljon eikä tekisi asialle mitään, koska olen itse liikunnallinen enkä viihdy sipsipussi kourassa tvn edessä, en toivoisi samaa kumppaniltakaan.
T. 2 lapsen äiti joka on pudottanut 20kiloa * 2 muutamassa kuukaudessa raskauden jälkeen.Ihmisiä ja kehoja on erilaisia, ja se, ettei joku muu pysty pudottamaan muutamassa kuukaudessa kahtakymmentä kiloa, tee heistä sinua huonompia ihmisiä. Ehkä voisimme arvottaa ihmisiä joillakin muillakin tavoilla kuin mudotetuilla kilomäärillä?
En ole pitänyt ketään huonompana, tai sanonut että on kyettävä samaan, mutta minusta on väärin pitää raskautta syynä noille liikakiloille vielä vuoden jälkeen, se on jo silloin tekosyy.
Kyllähän se on tekosyy jos vielä vuoden jälkeen on raskaudesta aiheutuneita kiloja. Kertoo aika paljon omasta viitsimisestä jos niitä ei jaksa karistaa siitä.
Niin - koska naisen tehtävä on pysyä timminä ja odottaa miestään viiskytlukulaisen moitteettomana, ruoka pöydässä ja peti lämmitettynä siitäkin huolimatta, että on ehkä valvonut koko yön ehkä allekin vuoden ikäisen lapsen kanssa.
Se että pitää huolta itsestään ei tarkoita että yrittäisi miellyttää vain miestään, minä itse voin hyvin silloin kun olen tyytyväinen peilikuvaani ja saan lisäenergiaa vauvankin hoitoon siitä kun jaksan panostaa välillä liikuntaan vaikka väkisinkin.
Pari täällä vetosikin jo elämänmuutokseen ja yöheräilyihin, nekin ovat niitä tekosyitä vain jos luulette että ne kiloja pudottavat äidit ei muka kärsisi yhtälailla unettomista öistä ja muista muutoksista.Mikä ihme tämä "tekosyy" mantra on. Okei, on käynyt selväksi, että painonhallinta ei ole sinulle vaikeaa. Mutta se, että joillekuille muille se on, ei ole "tekosyy". Jokaisella ihmisellä on elämänhallinnassaan asioita, jotka eivät suju aivan niin hyvin kuin muut. Ehkä se on ajanhallintaa, ehkä siisteystottumuksia, ehkä sitä, ettei ole perillä ajankohtaisista asioista, ehkä rahankäytöstä. Mutta kuitenkin painonhallinta tuntuu näistä kaikista olevan ylitse muiden, ja sellainen, mistä tuomitaan huomattavasti herkemmin.
"Kyllä minäkin heräilin ja kärsin, mutta silti minä vain..." tyyppinen argumentointi on muuten itsensä aika tökeröä korottamista muiden yläpuolelle.
Mutta se ON TEKOSYY. Miten et ymmärrä. On ok sanoa "minua väsytti vauva aika niin paljon etten voinut ajatellakaan laihduttamista, söin suklaata jos mieli teki niin pysyin järjissäni." mutta tekosyy on sanoa "enhän minä voinut laihduttaa kun minulla oli pieni vauva! Hormonit ovat ihan sekaisin ja naisen kroppa tarvitsee sitä suklaata, silloin ei vaan laihdu!!"
Ylempi ei ollut aiempi "tekosyy mantraaja".
Vaan melipiteeni siihen että nuo sinun esimerkkisikin ovat juuri tekosyitä!
Ihminen joka ei osaa säästää mitään vaan tuhlaa kaiken, syyttää siitä vaikkapa pientä palkkaa tai toinen joka aina myöhästelee tapaamisista keksii myös aina jonkun syyn myöhästymiselleen, eli tekosyitä, kuten juuri nuo "raskauskilotkin", miksi syyttää raskautta kiloista kun voisi sitten vaikka todeta että on päässyt lihomaan vaikkapa sitten elämänmuutoksen takia tai oman motivaation puutteen seurauksena, EI ITSE RASKAUDEN TAKIA.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kyllä mitään raskauskiloja enää vuosi lapsen syntymästä ole.
Niin moni äiti syyttää raskautta kiloistaan vielä viidenkin vuoden jälkeen mikä on ihan bullshittiä.
En minäkään innostuisi samanlailla miehestäni jos lihoisi paljon eikä tekisi asialle mitään, koska olen itse liikunnallinen enkä viihdy sipsipussi kourassa tvn edessä, en toivoisi samaa kumppaniltakaan.
T. 2 lapsen äiti joka on pudottanut 20kiloa * 2 muutamassa kuukaudessa raskauden jälkeen.
Kuule! Naisia on niin monenlaisia!!! Osalla raskauskilot kulkevat mukana loppuelämän ja toisille niitä tulee vaikka ei ikinä ole ollut eikä tule olemaankaan raskaana!!!!!!!!!!!11
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kyllä mitään raskauskiloja enää vuosi lapsen syntymästä ole.
Niin moni äiti syyttää raskautta kiloistaan vielä viidenkin vuoden jälkeen mikä on ihan bullshittiä.
En minäkään innostuisi samanlailla miehestäni jos lihoisi paljon eikä tekisi asialle mitään, koska olen itse liikunnallinen enkä viihdy sipsipussi kourassa tvn edessä, en toivoisi samaa kumppaniltakaan.
T. 2 lapsen äiti joka on pudottanut 20kiloa * 2 muutamassa kuukaudessa raskauden jälkeen.Ihmisiä ja kehoja on erilaisia, ja se, ettei joku muu pysty pudottamaan muutamassa kuukaudessa kahtakymmentä kiloa, tee heistä sinua huonompia ihmisiä. Ehkä voisimme arvottaa ihmisiä joillakin muillakin tavoilla kuin mudotetuilla kilomäärillä?
En ole pitänyt ketään huonompana, tai sanonut että on kyettävä samaan, mutta minusta on väärin pitää raskautta syynä noille liikakiloille vielä vuoden jälkeen, se on jo silloin tekosyy.
Kyllähän se on tekosyy jos vielä vuoden jälkeen on raskaudesta aiheutuneita kiloja. Kertoo aika paljon omasta viitsimisestä jos niitä ei jaksa karistaa siitä.
Niin - koska naisen tehtävä on pysyä timminä ja odottaa miestään viiskytlukulaisen moitteettomana, ruoka pöydässä ja peti lämmitettynä siitäkin huolimatta, että on ehkä valvonut koko yön ehkä allekin vuoden ikäisen lapsen kanssa.
Se että pitää huolta itsestään ei tarkoita että yrittäisi miellyttää vain miestään, minä itse voin hyvin silloin kun olen tyytyväinen peilikuvaani ja saan lisäenergiaa vauvankin hoitoon siitä kun jaksan panostaa välillä liikuntaan vaikka väkisinkin.
Pari täällä vetosikin jo elämänmuutokseen ja yöheräilyihin, nekin ovat niitä tekosyitä vain jos luulette että ne kiloja pudottavat äidit ei muka kärsisi yhtälailla unettomista öistä ja muista muutoksista.Mikä ihme tämä "tekosyy" mantra on. Okei, on käynyt selväksi, että painonhallinta ei ole sinulle vaikeaa. Mutta se, että joillekuille muille se on, ei ole "tekosyy". Jokaisella ihmisellä on elämänhallinnassaan asioita, jotka eivät suju aivan niin hyvin kuin muut. Ehkä se on ajanhallintaa, ehkä siisteystottumuksia, ehkä sitä, ettei ole perillä ajankohtaisista asioista, ehkä rahankäytöstä. Mutta kuitenkin painonhallinta tuntuu näistä kaikista olevan ylitse muiden, ja sellainen, mistä tuomitaan huomattavasti herkemmin.
"Kyllä minäkin heräilin ja kärsin, mutta silti minä vain..." tyyppinen argumentointi on muuten itsensä aika tökeröä korottamista muiden yläpuolelle.
Mutta se ON TEKOSYY. Miten et ymmärrä. On ok sanoa "minua väsytti vauva aika niin paljon etten voinut ajatellakaan laihduttamista, söin suklaata jos mieli teki niin pysyin järjissäni." mutta tekosyy on sanoa "enhän minä voinut laihduttaa kun minulla oli pieni vauva! Hormonit ovat ihan sekaisin ja naisen kroppa tarvitsee sitä suklaata, silloin ei vaan laihdu!!"
Ylempi ei ollut aiempi "tekosyy mantraaja".
Vaan melipiteeni siihen että nuo sinun esimerkkisikin ovat juuri tekosyitä!
Ihminen joka ei osaa säästää mitään vaan tuhlaa kaiken, syyttää siitä vaikkapa pientä palkkaa tai toinen joka aina myöhästelee tapaamisista keksii myös aina jonkun syyn myöhästymiselleen, eli tekosyitä, kuten juuri nuo "raskauskilotkin", miksi syyttää raskautta kiloista kun voisi sitten vaikka todeta että on päässyt lihomaan vaikkapa sitten elämänmuutoksen takia tai oman motivaation puutteen seurauksena, EI ITSE RASKAUDEN TAKIA.
On tekosyy sanoa että teki mieli suklaata niin söin sitten suklaata? Okei, olet hullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kyllä mitään raskauskiloja enää vuosi lapsen syntymästä ole.
Niin moni äiti syyttää raskautta kiloistaan vielä viidenkin vuoden jälkeen mikä on ihan bullshittiä.
En minäkään innostuisi samanlailla miehestäni jos lihoisi paljon eikä tekisi asialle mitään, koska olen itse liikunnallinen enkä viihdy sipsipussi kourassa tvn edessä, en toivoisi samaa kumppaniltakaan.
T. 2 lapsen äiti joka on pudottanut 20kiloa * 2 muutamassa kuukaudessa raskauden jälkeen.Kuule! Naisia on niin monenlaisia!!! Osalla raskauskilot kulkevat mukana loppuelämän ja toisille niitä tulee vaikka ei ikinä ole ollut eikä tule olemaankaan raskaana!!!!!!!!!!!11
KUULEPAS ITSE, EI NE OLE SILLOIN RASKAUSKILOJA VAAN IHAN LÄSKIÄ, LIIKAKILOJA TAI LISÄKILOJA :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipas arka aihe taas, olkoon kukin minkä tahansa kokoinen, totuus on kuitenkin se että ei raskautta voi loputtomiin syyttää vyötärölle jymähtäneistä kiloista, silloin on useimiten sitten syy elämäntavoissa tai vaikkapa sairaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuotahan ei saa sanoa ääneen, mutta silti naisen tulisi pitää huolta siitä, ettei liho raskauden aikana liikaa - ja jos lihoo raskauden jälkeen, se vasta onkin väärin. Kyllä naisen tulee olla synnytyslaitoksella kaunis eikä kauhean näköinen, tästä onkin ollut täällä ketju joskus.
Saa toki lihoa vaikka sata kiloa ja lopettaa kaiken muunkin itsestään huolehtimisen, mutta jos se mies joka rakastui siihen hoikkaan kauniiseen naiseen lähtee, niin.. No, sitten se lähtee.
Yleensa rakastumisella ymmärretään rakastumista siihen koko ihmiseen, hänen persoonaansa, eikä vaan hänen vaakansa näyttämiin lukemiin.
Eikö se vaa-an lukema ole osa koko ihmistä?
Kyllähän joku jättää miehensä alkoholismin takia, vaikka se on vain yksi osa ihmistä.
Millä tavalla naisen raskauskilot ovat osa hänen persoonallisuuttaan ja älykkyttään? Tyhmeneekö hän? Muuttuuko on ilkeästä ihmisestä mukavaksi tai päinvastoin? Ja muuttukko jälleen älykkääksi ja mukavaksi, kun menettää ne 8 kiloa?
Sen sijaan alkoholismi vaikuttaa ihan tutkimusten mukaan koko ihmiseen, koska se tuhoaa aivosoluja ja vaikuttaa käytökseen.
Mielestäni kaksi aivan eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kyllä mitään raskauskiloja enää vuosi lapsen syntymästä ole.
Niin moni äiti syyttää raskautta kiloistaan vielä viidenkin vuoden jälkeen mikä on ihan bullshittiä.
En minäkään innostuisi samanlailla miehestäni jos lihoisi paljon eikä tekisi asialle mitään, koska olen itse liikunnallinen enkä viihdy sipsipussi kourassa tvn edessä, en toivoisi samaa kumppaniltakaan.
T. 2 lapsen äiti joka on pudottanut 20kiloa * 2 muutamassa kuukaudessa raskauden jälkeen.Ihmisiä ja kehoja on erilaisia, ja se, ettei joku muu pysty pudottamaan muutamassa kuukaudessa kahtakymmentä kiloa, tee heistä sinua huonompia ihmisiä. Ehkä voisimme arvottaa ihmisiä joillakin muillakin tavoilla kuin mudotetuilla kilomäärillä?
En ole pitänyt ketään huonompana, tai sanonut että on kyettävä samaan, mutta minusta on väärin pitää raskautta syynä noille liikakiloille vielä vuoden jälkeen, se on jo silloin tekosyy.
Kyllähän se on tekosyy jos vielä vuoden jälkeen on raskaudesta aiheutuneita kiloja. Kertoo aika paljon omasta viitsimisestä jos niitä ei jaksa karistaa siitä.
Niin - koska naisen tehtävä on pysyä timminä ja odottaa miestään viiskytlukulaisen moitteettomana, ruoka pöydässä ja peti lämmitettynä siitäkin huolimatta, että on ehkä valvonut koko yön ehkä allekin vuoden ikäisen lapsen kanssa.
Se että pitää huolta itsestään ei tarkoita että yrittäisi miellyttää vain miestään, minä itse voin hyvin silloin kun olen tyytyväinen peilikuvaani ja saan lisäenergiaa vauvankin hoitoon siitä kun jaksan panostaa välillä liikuntaan vaikka väkisinkin.
Pari täällä vetosikin jo elämänmuutokseen ja yöheräilyihin, nekin ovat niitä tekosyitä vain jos luulette että ne kiloja pudottavat äidit ei muka kärsisi yhtälailla unettomista öistä ja muista muutoksista.Mikä ihme tämä "tekosyy" mantra on. Okei, on käynyt selväksi, että painonhallinta ei ole sinulle vaikeaa. Mutta se, että joillekuille muille se on, ei ole "tekosyy". Jokaisella ihmisellä on elämänhallinnassaan asioita, jotka eivät suju aivan niin hyvin kuin muut. Ehkä se on ajanhallintaa, ehkä siisteystottumuksia, ehkä sitä, ettei ole perillä ajankohtaisista asioista, ehkä rahankäytöstä. Mutta kuitenkin painonhallinta tuntuu näistä kaikista olevan ylitse muiden, ja sellainen, mistä tuomitaan huomattavasti herkemmin.
"Kyllä minäkin heräilin ja kärsin, mutta silti minä vain..." tyyppinen argumentointi on muuten itsensä aika tökeröä korottamista muiden yläpuolelle.
Mutta se ON TEKOSYY. Miten et ymmärrä. On ok sanoa "minua väsytti vauva aika niin paljon etten voinut ajatellakaan laihduttamista, söin suklaata jos mieli teki niin pysyin järjissäni." mutta tekosyy on sanoa "enhän minä voinut laihduttaa kun minulla oli pieni vauva! Hormonit ovat ihan sekaisin ja naisen kroppa tarvitsee sitä suklaata, silloin ei vaan laihdu!!"
Ylempi ei ollut aiempi "tekosyy mantraaja".
Vaan melipiteeni siihen että nuo sinun esimerkkisikin ovat juuri tekosyitä!
Ihminen joka ei osaa säästää mitään vaan tuhlaa kaiken, syyttää siitä vaikkapa pientä palkkaa tai toinen joka aina myöhästelee tapaamisista keksii myös aina jonkun syyn myöhästymiselleen, eli tekosyitä, kuten juuri nuo "raskauskilotkin", miksi syyttää raskautta kiloista kun voisi sitten vaikka todeta että on päässyt lihomaan vaikkapa sitten elämänmuutoksen takia tai oman motivaation puutteen seurauksena, EI ITSE RASKAUDEN TAKIA.
Kaikki normaalijärjellä varustetut ymmärtävät, mitä tarkoittaa lause "en ole saanut laihdutettua raskauskiloja pois."
Olen laihduttanut raskauden jälkeen 14kg laskemalla kaloreita tunnollisesti. Olen nyt normaalipainon puolella, mutta maha röllöttää. Vatsalihakset huitelevat missä sattuu rullalla pitkin kylkiä, ylimääräinen nahka roikkuu mahan alareunassa kurtulla. Onneksi mies on kannustava, peilikuvasta ei voi sanoa samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisena sanon, että tässä vaiheessa meni minulta. kuva lainattu. Ei herkille.
Tänä päivänä Meksiko on maailman läskein kansa.
Toki jenkkejä on kolme kertaa enemmän.
Minulla ei ole raskauskiloja, mitat 170/58, mutta rinnat roikkuvat imetyksen jäljiltä. Lisäksi vatsanahkani on ruttuinen raskausarpien jäljiltä. Olin todella hoikka (54 kg) ennen raskauksia ja vatsanahkani repesi. Onneksi mieheni ymmärtää tämän, mutta silti mietin joskus, näkeekö hän enää minua kauniina ilman vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä nyt ainoa, joka on kurkkua myöten täynnä tätä ylipainoisen naisen demonisointia? Kyllä, ymmärrän, ettei puoliso ole immuuni suurelle painonnousulle. Ymmärrän myös sen, että runsas ylipaino on terveysriski, jos kohta koen turhauttavaksi aina ylipainosta keskustelun yhteydessä vakuuttaa kanssakeskustelijat tästä seikasta. Mutta se, että jokainen suhteen ongelma on yhdistettävissä vain ja ainoastaan naisen ylipainoon, olipa niitä sitten kaksi ylikiloa tai enemmän, ja jokainen suhde paranisi kuin taikaiskusta sitten, kun nainen nyt vain tajuaisi laihduttaa ja pitää miehensä ikionnellisena. Mikä arvo minulla suhteessa on naisena, jos ainoa suhdetta parantava tai heikentävä seikka on vain kantamani kilot, eikä mikään muu?
Aivan. Naisen paino on asia, joka ei minua kiinnosta ollenkaan. En edes ajattele sellaisia asioita. Minulle on yhdentekevää, painaako nainen 50 vai 120 kiloa, jos hän on muuten kaikin puolin kiinnostava ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuotahan ei saa sanoa ääneen, mutta silti naisen tulisi pitää huolta siitä, ettei liho raskauden aikana liikaa - ja jos lihoo raskauden jälkeen, se vasta onkin väärin. Kyllä naisen tulee olla synnytyslaitoksella kaunis eikä kauhean näköinen, tästä onkin ollut täällä ketju joskus.
Saa toki lihoa vaikka sata kiloa ja lopettaa kaiken muunkin itsestään huolehtimisen, mutta jos se mies joka rakastui siihen hoikkaan kauniiseen naiseen lähtee, niin.. No, sitten se lähtee.
Yleensa rakastumisella ymmärretään rakastumista siihen koko ihmiseen, hänen persoonaansa, eikä vaan hänen vaakansa näyttämiin lukemiin.
Eikö se vaa-an lukema ole osa koko ihmistä?
Kyllähän joku jättää miehensä alkoholismin takia, vaikka se on vain yksi osa ihmistä.
Millä tavalla naisen raskauskilot ovat osa hänen persoonallisuuttaan ja älykkyttään? Tyhmeneekö hän? Muuttuuko on ilkeästä ihmisestä mukavaksi tai päinvastoin? Ja muuttukko jälleen älykkääksi ja mukavaksi, kun menettää ne 8 kiloa?
Sen sijaan alkoholismi vaikuttaa ihan tutkimusten mukaan koko ihmiseen, koska se tuhoaa aivosoluja ja vaikuttaa käytökseen.
Mielestäni kaksi aivan eri asiaa.
Ylipaino muuttaa hormonitoimintaa jolla on vaikutusta luonteeseen. Ylipaino heikentää terveyttä joka vaikuttaa luonteeseen. Ylipaino tuo muita ikäviä fyysisiä haittoja jotka vaikuttavan ”kokonaisuuteen” (siitähän oli alunperin kyse)
Toki alkoholismi vaikuttaa rajulla tavalla, mutta se ei poista tosiasiaa että myös ylipaino vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä nyt ainoa, joka on kurkkua myöten täynnä tätä ylipainoisen naisen demonisointia? Kyllä, ymmärrän, ettei puoliso ole immuuni suurelle painonnousulle. Ymmärrän myös sen, että runsas ylipaino on terveysriski, jos kohta koen turhauttavaksi aina ylipainosta keskustelun yhteydessä vakuuttaa kanssakeskustelijat tästä seikasta. Mutta se, että jokainen suhteen ongelma on yhdistettävissä vain ja ainoastaan naisen ylipainoon, olipa niitä sitten kaksi ylikiloa tai enemmän, ja jokainen suhde paranisi kuin taikaiskusta sitten, kun nainen nyt vain tajuaisi laihduttaa ja pitää miehensä ikionnellisena. Mikä arvo minulla suhteessa on naisena, jos ainoa suhdetta parantava tai heikentävä seikka on vain kantamani kilot, eikä mikään muu?
Tässä oli kyse miehen seksuaalisesta halusta, ei parisuhteen kaikista ongelmista. Ja se halu on tietenkin suorassa suhteessa naisen ylipainoon, ellei muitakin ongelmia löydy.
Itse olen sitä mieltä että se ylipaino on myös kumppanin eli suhteen laiminlöintiä. En itse hyväksyisi lihavaa kumppania, enkä kumppania joka päästäisi minut lihavaksi, jos itsellä olisi heikko kausi. Toinen toisemme tukena, niin pysymme terveinä ja haluttavina.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole raskauskiloja, mitat 170/58, mutta rinnat roikkuvat imetyksen jäljiltä. Lisäksi vatsanahkani on ruttuinen raskausarpien jäljiltä. Olin todella hoikka (54 kg) ennen raskauksia ja vatsanahkani repesi. Onneksi mieheni ymmärtää tämän, mutta silti mietin joskus, näkeekö hän enää minua kauniina ilman vaatteita.
Voitko tehdä asialle jotain? Ehkä leikkauksilla.
Voitko tehdä niille läskeille jotain? Kyllä voit. Menemällä lenkille.
Tytär synnytti tänään ja on jo lähtöpainossa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole raskauskiloja, mitat 170/58, mutta rinnat roikkuvat imetyksen jäljiltä. Lisäksi vatsanahkani on ruttuinen raskausarpien jäljiltä. Olin todella hoikka (54 kg) ennen raskauksia ja vatsanahkani repesi. Onneksi mieheni ymmärtää tämän, mutta silti mietin joskus, näkeekö hän enää minua kauniina ilman vaatteita.
Minulla myös tuollainen maha. Hoikka olen myös ja ennen raskautta suorastaan laiha. Synnytin nelikiloisen pojan ja sain valtavat arvet vatsaan. Minä en jaksa asiaa hirveästi miettiä. Jos on miehelle turn off, niin sitten on. Minä en asialle mitään voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole raskauskiloja, mitat 170/58, mutta rinnat roikkuvat imetyksen jäljiltä. Lisäksi vatsanahkani on ruttuinen raskausarpien jäljiltä. Olin todella hoikka (54 kg) ennen raskauksia ja vatsanahkani repesi. Onneksi mieheni ymmärtää tämän, mutta silti mietin joskus, näkeekö hän enää minua kauniina ilman vaatteita.
Voitko tehdä asialle jotain? Ehkä leikkauksilla.
Voitko tehdä niille läskeille jotain? Kyllä voit. Menemällä lenkille.
58 kg ja läski? Lisäksi vatsanahan operaatiot ovat kalliita,eikä niitä saa kuin yksityiseltä. Jos komplikaatio tulee, lähtee lapselta äiti. Vain sen takia, että miehellä seisoisi paremmin. Voi hyvää päivää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kyllä mitään raskauskiloja enää vuosi lapsen syntymästä ole.
Niin moni äiti syyttää raskautta kiloistaan vielä viidenkin vuoden jälkeen mikä on ihan bullshittiä.
En minäkään innostuisi samanlailla miehestäni jos lihoisi paljon eikä tekisi asialle mitään, koska olen itse liikunnallinen enkä viihdy sipsipussi kourassa tvn edessä, en toivoisi samaa kumppaniltakaan.
T. 2 lapsen äiti joka on pudottanut 20kiloa * 2 muutamassa kuukaudessa raskauden jälkeen.Ihmisiä ja kehoja on erilaisia, ja se, ettei joku muu pysty pudottamaan muutamassa kuukaudessa kahtakymmentä kiloa, tee heistä sinua huonompia ihmisiä. Ehkä voisimme arvottaa ihmisiä joillakin muillakin tavoilla kuin mudotetuilla kilomäärillä?
En ole pitänyt ketään huonompana, tai sanonut että on kyettävä samaan, mutta minusta on väärin pitää raskautta syynä noille liikakiloille vielä vuoden jälkeen, se on jo silloin tekosyy.
Kyllähän se on tekosyy jos vielä vuoden jälkeen on raskaudesta aiheutuneita kiloja. Kertoo aika paljon omasta viitsimisestä jos niitä ei jaksa karistaa siitä.
Niin - koska naisen tehtävä on pysyä timminä ja odottaa miestään viiskytlukulaisen moitteettomana, ruoka pöydässä ja peti lämmitettynä siitäkin huolimatta, että on ehkä valvonut koko yön ehkä allekin vuoden ikäisen lapsen kanssa.
Se että pitää huolta itsestään ei tarkoita että yrittäisi miellyttää vain miestään, minä itse voin hyvin silloin kun olen tyytyväinen peilikuvaani ja saan lisäenergiaa vauvankin hoitoon siitä kun jaksan panostaa välillä liikuntaan vaikka väkisinkin.
Pari täällä vetosikin jo elämänmuutokseen ja yöheräilyihin, nekin ovat niitä tekosyitä vain jos luulette että ne kiloja pudottavat äidit ei muka kärsisi yhtälailla unettomista öistä ja muista muutoksista.Mikä ihme tämä "tekosyy" mantra on. Okei, on käynyt selväksi, että painonhallinta ei ole sinulle vaikeaa. Mutta se, että joillekuille muille se on, ei ole "tekosyy". Jokaisella ihmisellä on elämänhallinnassaan asioita, jotka eivät suju aivan niin hyvin kuin muut. Ehkä se on ajanhallintaa, ehkä siisteystottumuksia, ehkä sitä, ettei ole perillä ajankohtaisista asioista, ehkä rahankäytöstä. Mutta kuitenkin painonhallinta tuntuu näistä kaikista olevan ylitse muiden, ja sellainen, mistä tuomitaan huomattavasti herkemmin.
"Kyllä minäkin heräilin ja kärsin, mutta silti minä vain..." tyyppinen argumentointi on muuten itsensä aika tökeröä korottamista muiden yläpuolelle.
Mutta se ON TEKOSYY. Miten et ymmärrä. On ok sanoa "minua väsytti vauva aika niin paljon etten voinut ajatellakaan laihduttamista, söin suklaata jos mieli teki niin pysyin järjissäni." mutta tekosyy on sanoa "enhän minä voinut laihduttaa kun minulla oli pieni vauva! Hormonit ovat ihan sekaisin ja naisen kroppa tarvitsee sitä suklaata, silloin ei vaan laihdu!!"
Ylempi ei ollut aiempi "tekosyy mantraaja".
Vaan melipiteeni siihen että nuo sinun esimerkkisikin ovat juuri tekosyitä!
Ihminen joka ei osaa säästää mitään vaan tuhlaa kaiken, syyttää siitä vaikkapa pientä palkkaa tai toinen joka aina myöhästelee tapaamisista keksii myös aina jonkun syyn myöhästymiselleen, eli tekosyitä, kuten juuri nuo "raskauskilotkin", miksi syyttää raskautta kiloista kun voisi sitten vaikka todeta että on päässyt lihomaan vaikkapa sitten elämänmuutoksen takia tai oman motivaation puutteen seurauksena, EI ITSE RASKAUDEN TAKIA.Kaikki normaalijärjellä varustetut ymmärtävät, mitä tarkoittaa lause "en ole saanut laihdutettua raskauskiloja pois."
Niinpä. Laiskuutta, itsekurin puutetta, ja välinpitämättömyytä suhdetta kohtaan.
Totuus hiljentää huutelijat.