Mies ei suostunut seksiin lapsen syntymän jälkeen, koska raskauskilot...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne kyllä mitään raskauskiloja enää vuosi lapsen syntymästä ole.

Niin moni äiti syyttää raskautta kiloistaan vielä viidenkin vuoden jälkeen mikä on ihan bullshittiä.

En minäkään innostuisi samanlailla miehestäni jos lihoisi paljon eikä tekisi asialle mitään, koska olen itse liikunnallinen enkä viihdy sipsipussi kourassa tvn edessä, en toivoisi samaa kumppaniltakaan.

T. 2 lapsen äiti joka on pudottanut 20kiloa * 2 muutamassa kuukaudessa raskauden jälkeen.

Ihmisiä ja kehoja on erilaisia, ja se, ettei joku muu pysty pudottamaan muutamassa kuukaudessa kahtakymmentä kiloa, tee heistä sinua huonompia ihmisiä. Ehkä voisimme arvottaa ihmisiä joillakin muillakin tavoilla kuin mudotetuilla kilomäärillä?

En ole pitänyt ketään huonompana, tai sanonut että on kyettävä samaan, mutta minusta on väärin pitää raskautta syynä noille liikakiloille vielä vuoden jälkeen, se on jo silloin tekosyy.

Kyllähän se on tekosyy jos vielä vuoden jälkeen on raskaudesta aiheutuneita kiloja. Kertoo aika paljon omasta viitsimisestä jos niitä ei jaksa karistaa siitä.

Niin - koska naisen tehtävä on pysyä timminä ja odottaa miestään viiskytlukulaisen moitteettomana, ruoka pöydässä ja peti lämmitettynä siitäkin huolimatta, että on ehkä valvonut koko yön ehkä allekin vuoden ikäisen lapsen kanssa.

Se että pitää huolta itsestään ei tarkoita että yrittäisi miellyttää vain miestään, minä itse voin hyvin silloin kun olen tyytyväinen peilikuvaani ja saan lisäenergiaa vauvankin hoitoon siitä kun jaksan panostaa välillä liikuntaan vaikka väkisinkin.

Pari täällä vetosikin jo elämänmuutokseen ja yöheräilyihin, nekin ovat niitä tekosyitä vain jos luulette että ne kiloja pudottavat äidit ei muka kärsisi yhtälailla unettomista öistä ja muista muutoksista.

Mikä ihme tämä "tekosyy" mantra on. Okei, on käynyt selväksi, että painonhallinta ei ole sinulle vaikeaa. Mutta se, että joillekuille muille se on, ei ole "tekosyy". Jokaisella ihmisellä on elämänhallinnassaan asioita, jotka eivät suju aivan niin hyvin kuin muut. Ehkä se on ajanhallintaa, ehkä siisteystottumuksia, ehkä sitä, ettei ole perillä ajankohtaisista asioista, ehkä rahankäytöstä. Mutta kuitenkin painonhallinta tuntuu näistä kaikista olevan ylitse muiden, ja sellainen, mistä tuomitaan huomattavasti herkemmin. 

"Kyllä minäkin heräilin ja kärsin, mutta silti minä vain..." tyyppinen argumentointi on muuten itsensä aika tökeröä korottamista muiden yläpuolelle. 

Mutta se ON TEKOSYY. Miten et ymmärrä. On ok sanoa "minua väsytti vauva aika niin paljon etten voinut ajatellakaan laihduttamista, söin suklaata jos mieli teki niin pysyin järjissäni." mutta tekosyy on sanoa "enhän minä voinut laihduttaa kun minulla oli pieni vauva! Hormonit ovat ihan sekaisin ja naisen kroppa tarvitsee sitä suklaata, silloin ei vaan laihdu!!"

Onko sinulle jotenkin yllättävää se, että ihmisille eri asiat ovat vaikeita? Vai oletko itse ihminen, joka handlaa elämässään kaiken täysin moitteettomasti? On ikävää tuomita toisten ihmisten vaikeuksia tekosyiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole raskauskiloja, mitat 170/58, mutta rinnat roikkuvat imetyksen jäljiltä. Lisäksi vatsanahkani on ruttuinen raskausarpien jäljiltä. Olin todella hoikka (54 kg) ennen raskauksia ja vatsanahkani repesi. Onneksi mieheni ymmärtää tämän, mutta silti mietin joskus, näkeekö hän enää minua kauniina ilman vaatteita.

Voitko tehdä asialle jotain? Ehkä leikkauksilla.

Voitko tehdä niille läskeille jotain? Kyllä voit. Menemällä lenkille.

58 kg ja läski? Lisäksi vatsanahan operaatiot ovat kalliita,eikä niitä saa kuin yksityiseltä. Jos komplikaatio tulee, lähtee lapselta äiti. Vain sen takia, että miehellä seisoisi paremmin. Voi hyvää päivää...

Missasit pointin. Tarkoitin että nuo riipputissit ja vatsan arvet ovat sellaisia että niitä saa korjattua ehkä leikkauksilla. Jonkun mamman raskauskilot taas lähtevät ihan yksinkertaisesti liikkumalla. Eli nuo läskit ja arvet eivät ole oikein vertailukelpoisia keskenään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko minä nyt ainoa, joka on kurkkua myöten täynnä tätä ylipainoisen naisen demonisointia? Kyllä, ymmärrän, ettei puoliso ole immuuni suurelle painonnousulle. Ymmärrän myös sen, että runsas ylipaino on terveysriski, jos kohta koen turhauttavaksi aina ylipainosta keskustelun yhteydessä vakuuttaa kanssakeskustelijat tästä seikasta. Mutta se, että jokainen suhteen ongelma on yhdistettävissä vain ja ainoastaan naisen ylipainoon, olipa niitä sitten kaksi ylikiloa tai enemmän, ja jokainen suhde paranisi kuin taikaiskusta sitten, kun nainen nyt vain tajuaisi laihduttaa ja pitää miehensä ikionnellisena. Mikä arvo minulla suhteessa on naisena, jos ainoa suhdetta parantava tai heikentävä seikka on vain kantamani kilot, eikä mikään muu? 

Tässä oli kyse miehen seksuaalisesta halusta, ei parisuhteen kaikista ongelmista. Ja se halu on tietenkin suorassa suhteessa naisen ylipainoon, ellei muitakin ongelmia löydy. 

Itse olen sitä mieltä että se ylipaino on myös kumppanin eli suhteen laiminlöintiä. En itse hyväksyisi lihavaa kumppania, enkä kumppania joka päästäisi minut lihavaksi, jos itsellä olisi heikko kausi. Toinen toisemme tukena, niin pysymme terveinä ja haluttavina.

Luojan kiitos on toisenlaisiakin parisuhdemalleja, joissa elää. Minusta tuo kuvailtu kuulostaa kontrolloivalta eikä todellakaan "toisen tukena pysymiseltä". 

Raskaus on ehkä sanana huono, koska se itsessään jo viittaa painoon.

Vierailija kirjoitti:

Olenko minä nyt ainoa, joka on kurkkua myöten täynnä tätä ylipainoisen naisen demonisointia? Kyllä, ymmärrän, ettei puoliso ole immuuni suurelle painonnousulle. Ymmärrän myös sen, että runsas ylipaino on terveysriski, jos kohta koen turhauttavaksi aina ylipainosta keskustelun yhteydessä vakuuttaa kanssakeskustelijat tästä seikasta. Mutta se, että jokainen suhteen ongelma on yhdistettävissä vain ja ainoastaan naisen ylipainoon, olipa niitä sitten kaksi ylikiloa tai enemmän, ja jokainen suhde paranisi kuin taikaiskusta sitten, kun nainen nyt vain tajuaisi laihduttaa ja pitää miehensä ikionnellisena. Mikä arvo minulla suhteessa on naisena, jos ainoa suhdetta parantava tai heikentävä seikka on vain kantamani kilot, eikä mikään muu? 

Vuodatuksesi on ehkä hiukan väärässä paikassa. Tämä aloitus koski lehtijuttua, jossa annettujen tietojen perusteella seksin loppumisen AINOA syy on naisen ylipaino. Mistä asiasta meidän sinun mielestäsi tulisi tässä ketjussa keskustella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan ei saa sanoa ääneen, mutta silti naisen tulisi pitää huolta siitä, ettei liho raskauden aikana liikaa - ja jos lihoo raskauden jälkeen, se vasta onkin väärin. Kyllä naisen tulee olla synnytyslaitoksella kaunis eikä kauhean näköinen, tästä onkin ollut täällä ketju joskus.

Saa toki lihoa vaikka sata kiloa ja lopettaa kaiken muunkin itsestään huolehtimisen, mutta jos se mies joka rakastui siihen hoikkaan kauniiseen naiseen lähtee, niin.. No, sitten se lähtee.

Yleensa rakastumisella ymmärretään rakastumista siihen koko ihmiseen, hänen persoonaansa, eikä vaan hänen vaakansa näyttämiin lukemiin.

Eikö se vaa-an lukema ole osa koko ihmistä?

Kyllähän joku jättää miehensä alkoholismin takia, vaikka se on vain yksi osa ihmistä.

Millä tavalla naisen raskauskilot ovat osa hänen persoonallisuuttaan ja älykkyttään? Tyhmeneekö hän? Muuttuuko on ilkeästä ihmisestä mukavaksi tai päinvastoin? Ja muuttukko jälleen älykkääksi ja mukavaksi, kun menettää ne 8 kiloa?

Sen sijaan alkoholismi vaikuttaa ihan tutkimusten mukaan koko ihmiseen, koska se tuhoaa aivosoluja ja vaikuttaa käytökseen.

Mielestäni kaksi aivan eri asiaa.

Tämä palsta ainakin osoittaa selvästi, että lihavuus, tyhmyys ja vihaisuus kulkevat käsi kädessä naisilla.

Tuolleen se vähän meilläkin on mennyt, että kiinnostukseni vaimoon hiipui muutamassa vuodessa. Ei nyt sinällään kiloja tullut ekan eikä toisenkaan raskauden jälkeen vaan edelleen on ns. alusvaatemallin mitoissa. No muuten kyllä on rupsahtamaan päin, naamavärkin puolesta ja silleen. En tietenkään moista sanoisi.

Ilmeisesti naisille tuo seksi on kuitenkin niin tärkeää, että lähti lasten kanssa ja laittoi erohakemuksen. Ehkei se seksin saaminen nyt itsessään ole niin tärkeää, mutta kait siitä tulee naisille jotain epävarmuutta parisuhteesta jos mies ei halua ja sitten nainen alkaa pärähtää jokaisesta pikkuasiasta. Meni aivan helvetiksi välillä.

Että en sikäli huomauttaisi naiselle siitä rupsahtamisesta tai kiloista mitään, kun se kuitenkin pahentaisi sitä epävarmuutta. Turvan kiinni pitäminen ei maksa mitään. Tosin vaimo sitten haukkuukin ulkonäköni ja seksuaalisen kiinnostavuuteni maanrakoon, vaikka vielä pari vuotta sitten tuli vuolaita kehuja. Ne raskauden jälkeiset kilot ovat tainneet tulla itselleni, vaikka epäilen josko tuossa haukkumisessa olisi jotain subjektiivistakin mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan ei saa sanoa ääneen, mutta silti naisen tulisi pitää huolta siitä, ettei liho raskauden aikana liikaa - ja jos lihoo raskauden jälkeen, se vasta onkin väärin. Kyllä naisen tulee olla synnytyslaitoksella kaunis eikä kauhean näköinen, tästä onkin ollut täällä ketju joskus.

Saa toki lihoa vaikka sata kiloa ja lopettaa kaiken muunkin itsestään huolehtimisen, mutta jos se mies joka rakastui siihen hoikkaan kauniiseen naiseen lähtee, niin.. No, sitten se lähtee.

Yleensa rakastumisella ymmärretään rakastumista siihen koko ihmiseen, hänen persoonaansa, eikä vaan hänen vaakansa näyttämiin lukemiin.

Eikö se vaa-an lukema ole osa koko ihmistä?

Kyllähän joku jättää miehensä alkoholismin takia, vaikka se on vain yksi osa ihmistä.

Millä tavalla naisen raskauskilot ovat osa hänen persoonallisuuttaan ja älykkyttään? Tyhmeneekö hän? Muuttuuko on ilkeästä ihmisestä mukavaksi tai päinvastoin? Ja muuttukko jälleen älykkääksi ja mukavaksi, kun menettää ne 8 kiloa?

Sen sijaan alkoholismi vaikuttaa ihan tutkimusten mukaan koko ihmiseen, koska se tuhoaa aivosoluja ja vaikuttaa käytökseen.

Mielestäni kaksi aivan eri asiaa.

Ylipaino muuttaa hormonitoimintaa jolla on vaikutusta luonteeseen. Ylipaino heikentää terveyttä joka vaikuttaa luonteeseen. Ylipaino tuo muita ikäviä fyysisiä haittoja jotka vaikuttavan ”kokonaisuuteen” (siitähän oli alunperin kyse)

Toki alkoholismi vaikuttaa rajulla tavalla, mutta se ei poista tosiasiaa että myös ylipaino vaikuttaa.

Niin alkoholi vaikuttaa tyhmentävästi ihmiseen melko pian nauttimisen jälkeen eli ns. känni. Sen sijaan en ole nähnyt koskaan, että joku suklaakakkua syönyt olisi parin seuraavan tunnin aikana ruvennut örveltämään, tappelemaan tai puhumaan tyhmiä.

Ylipaino muuttaa kehoa vasta hyvin pitkän ajan kuluessa ja ylipainoa pitää olla rutkasti. Sellainen perusraskauskilot joita on 10 kg tai alle, eivät todellakaan vaikuta yhtään mitään. Samoin ylipaino alle BMI 30 itseasiassa lisää elämänajanodotetta. Ylipainon fyysiset haitat ovat tietenkin totta, JOS puhutaan pitkäaikaisesta merkittävästä ylipainosta, mutta ei jos puhutaan lyhyempiaikaisesta lievästä ylipainosta kuten raskauskiloista.

Ja jos mielestäsi heikentynyt teveys vaikuttaa luonteeseen (ja tarkoitat ilmeisesti negatiivisesti), niin silloinhan kaikki jonkun perussairauden omaavat ovat mielestäsi inhottavia luonteita. "Otin eron vaimosta, kun sille tuli psoriaasi, diabetes, MS-tauti, migreeni, reuma, IBS, jne... ja luonne muuttui. " Aikamoista aivotonta yleistämistä siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko minä nyt ainoa, joka on kurkkua myöten täynnä tätä ylipainoisen naisen demonisointia? Kyllä, ymmärrän, ettei puoliso ole immuuni suurelle painonnousulle. Ymmärrän myös sen, että runsas ylipaino on terveysriski, jos kohta koen turhauttavaksi aina ylipainosta keskustelun yhteydessä vakuuttaa kanssakeskustelijat tästä seikasta. Mutta se, että jokainen suhteen ongelma on yhdistettävissä vain ja ainoastaan naisen ylipainoon, olipa niitä sitten kaksi ylikiloa tai enemmän, ja jokainen suhde paranisi kuin taikaiskusta sitten, kun nainen nyt vain tajuaisi laihduttaa ja pitää miehensä ikionnellisena. Mikä arvo minulla suhteessa on naisena, jos ainoa suhdetta parantava tai heikentävä seikka on vain kantamani kilot, eikä mikään muu? 

Tässä oli kyse miehen seksuaalisesta halusta, ei parisuhteen kaikista ongelmista. Ja se halu on tietenkin suorassa suhteessa naisen ylipainoon, ellei muitakin ongelmia löydy. 

Itse olen sitä mieltä että se ylipaino on myös kumppanin eli suhteen laiminlöintiä. En itse hyväksyisi lihavaa kumppania, enkä kumppania joka päästäisi minut lihavaksi, jos itsellä olisi heikko kausi. Toinen toisemme tukena, niin pysymme terveinä ja haluttavina.

Mutta kun et voi kontrolloida elämää etkä kehoasi. Voit joutua onnettomuuteen ja vammautua, voit sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan ja silloin ei mitkään kikat auta pitämään painoa poissa. Kumppanisi samoin.

Mitä kauemmin elät, sitä todennäköisempää on että saatte jotain sairauksia vaikka eläisitte miten terveellisesti. Ikääntymistä ette voi estää ja se tarkoittaa että joku sairaus tulee enemmin tai myöhemmin ja sen kanssa pitää elää kunnes se vie hautaan.

Eikös se häävalan "vastoinkäymisissä" tarkoita juuri tuota, että tuetaan toisiamme MYÖS kun parantumaton sairaus ja ikääntyminen kohtaa.

Mielestäni ajattelusi perustuu epärealistiseen elämänkatsomukseen, jossa ihminen on kuolematon kone.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan ei saa sanoa ääneen, mutta silti naisen tulisi pitää huolta siitä, ettei liho raskauden aikana liikaa - ja jos lihoo raskauden jälkeen, se vasta onkin väärin. Kyllä naisen tulee olla synnytyslaitoksella kaunis eikä kauhean näköinen, tästä onkin ollut täällä ketju joskus.

Saa toki lihoa vaikka sata kiloa ja lopettaa kaiken muunkin itsestään huolehtimisen, mutta jos se mies joka rakastui siihen hoikkaan kauniiseen naiseen lähtee, niin.. No, sitten se lähtee.

Yleensa rakastumisella ymmärretään rakastumista siihen koko ihmiseen, hänen persoonaansa, eikä vaan hänen vaakansa näyttämiin lukemiin.

Eikö se vaa-an lukema ole osa koko ihmistä?

Kyllähän joku jättää miehensä alkoholismin takia, vaikka se on vain yksi osa ihmistä.

Millä tavalla naisen raskauskilot ovat osa hänen persoonallisuuttaan ja älykkyttään? Tyhmeneekö hän? Muuttuuko on ilkeästä ihmisestä mukavaksi tai päinvastoin? Ja muuttukko jälleen älykkääksi ja mukavaksi, kun menettää ne 8 kiloa?

Sen sijaan alkoholismi vaikuttaa ihan tutkimusten mukaan koko ihmiseen, koska se tuhoaa aivosoluja ja vaikuttaa käytökseen.

Mielestäni kaksi aivan eri asiaa.

Tämä palsta ainakin osoittaa selvästi, että lihavuus, tyhmyys ja vihaisuus kulkevat käsi kädessä naisilla.

Aivan, koska sinulla miehenä on sellainen pitkä vehje, jolla voit tutkan tavoin selvittää kaikkien kommentoijen sukupuolen, ÄO:n ja luonteenpiirteet! :DDDDD

Ei löysä tavara miehiä kiinnosta lapsen vääntämisen jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Tuolleen se vähän meilläkin on mennyt, että kiinnostukseni vaimoon hiipui muutamassa vuodessa. Ei nyt sinällään kiloja tullut ekan eikä toisenkaan raskauden jälkeen vaan edelleen on ns. alusvaatemallin mitoissa. No muuten kyllä on rupsahtamaan päin, naamavärkin puolesta ja silleen. En tietenkään moista sanoisi.

Ilmeisesti naisille tuo seksi on kuitenkin niin tärkeää, että lähti lasten kanssa ja laittoi erohakemuksen. Ehkei se seksin saaminen nyt itsessään ole niin tärkeää, mutta kait siitä tulee naisille jotain epävarmuutta parisuhteesta jos mies ei halua ja sitten nainen alkaa pärähtää jokaisesta pikkuasiasta. Meni aivan helvetiksi välillä.

Että en sikäli huomauttaisi naiselle siitä rupsahtamisesta tai kiloista mitään, kun se kuitenkin pahentaisi sitä epävarmuutta. Turvan kiinni pitäminen ei maksa mitään. Tosin vaimo sitten haukkuukin ulkonäköni ja seksuaalisen kiinnostavuuteni maanrakoon, vaikka vielä pari vuotta sitten tuli vuolaita kehuja. Ne raskauden jälkeiset kilot ovat tainneet tulla itselleni, vaikka epäilen josko tuossa haukkumisessa olisi jotain subjektiivistakin mukana.

Voi sinnuu ressukkaa! Nyyh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko minä nyt ainoa, joka on kurkkua myöten täynnä tätä ylipainoisen naisen demonisointia? Kyllä, ymmärrän, ettei puoliso ole immuuni suurelle painonnousulle. Ymmärrän myös sen, että runsas ylipaino on terveysriski, jos kohta koen turhauttavaksi aina ylipainosta keskustelun yhteydessä vakuuttaa kanssakeskustelijat tästä seikasta. Mutta se, että jokainen suhteen ongelma on yhdistettävissä vain ja ainoastaan naisen ylipainoon, olipa niitä sitten kaksi ylikiloa tai enemmän, ja jokainen suhde paranisi kuin taikaiskusta sitten, kun nainen nyt vain tajuaisi laihduttaa ja pitää miehensä ikionnellisena. Mikä arvo minulla suhteessa on naisena, jos ainoa suhdetta parantava tai heikentävä seikka on vain kantamani kilot, eikä mikään muu? 

Tässä oli kyse miehen seksuaalisesta halusta, ei parisuhteen kaikista ongelmista. Ja se halu on tietenkin suorassa suhteessa naisen ylipainoon, ellei muitakin ongelmia löydy. 

Itse olen sitä mieltä että se ylipaino on myös kumppanin eli suhteen laiminlöintiä. En itse hyväksyisi lihavaa kumppania, enkä kumppania joka päästäisi minut lihavaksi, jos itsellä olisi heikko kausi. Toinen toisemme tukena, niin pysymme terveinä ja haluttavina.

Mutta kun et voi kontrolloida elämää etkä kehoasi. Voit joutua onnettomuuteen ja vammautua, voit sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan ja silloin ei mitkään kikat auta pitämään painoa poissa. Kumppanisi samoin.

Lopeta nyt toi pelleily. Suklaa, sipsit, ja sohva eivät ole mikään vamma, paitsi asennevamma. Eikä onnettomuus, paitsi että kumppani(kin) tulee onnettomaksi niitten seurauksena.

Pulinat pois, ja polulle.

Vierailija kirjoitti:

Ei löysä tavara miehiä kiinnosta lapsen vääntämisen jälkeen

No sitten mies ei hanki lapsia vaan huolehtii ehkäisystä omalta osaltaan.