Millainen työnantaja ei koskaan kutsu puolisoita juhliin?

Yritykset tiukentavat muutenkin kustannuksia, puolisoiden kestitseminen ei kuulu kuvioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vanhanaikainen ja jotenkin patrioottiamerikkalainen ajattelutapa tuo että puolisot työpaikan pippaloihin mukaan... 

Itse en suoraan sanoen semmoista edes toivo.

Edellinen puolisoni työskenteli firmassa jossa näitä puolisot-mukaan-pippaloita oli. Olihan lystiä roikkua siellä vieraiden ihmisten joukossa, omista (erittäin paljon kontakteja sisältävistä) töistään väsyneenä lärpättämässä fiksusti toisten rouvien kanssa. Kun miesvaltaisella työpaikalla ne äijät yleensä puhuivat töistään keskenään. Kaiken kukkuraksi sekin oli taas yksi ilta jolloin piti hankkia lapsenvahti.  Ihan kuin niitä ei olisi jo muutenkin ollut. 

Jos haluan pitää hauskaa mieheni kanssa, menen hänen kanssa ulos kahdestaan tai ystäväporukalla, tai kutsun porukkaa meille.

Mikä hinku sinulla on tunkea miehen työkavereiden porukkaan? Oletko mustasukkaista sorttia ja haluat nähdä naispuoliset työkaverit tai näyttäytyä heille jotenkin tyrmäävänä, vai toivotko pääseväsi iskemään niitä miehen miespuolisia työkavereita?

Mä ajattelen että työt on töitä. Ja siviilielämä on sitten sitä muuta.

Työ vie ihmisen elämästä aika ison osan ja ihmisen persoona rakentuu yhdessä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa tekee töitä. Mua kiinnostaa mun mies, ja sitä kautta myös yhteisö jossa hän on olennaisena osana. Ja myöskin ne hänen työkavereiden puolisot. Ois kiva tietää heistä edes jotain... mutta kyllä mäkin sen verran ihmisarka oon, että kertaakaan tapaamatta alkaisin ketään mihinkään kutsua.

Tää on pitkälle myös periaatteellinen kysymys mulle. Miksi mun pitäis olla myönteinen puolison työnantajaa kohtaan, jos heitä ei kiinnosta koskaan edes tavata mua? On paljonkin tilanteita joissa mun mielipidettä kysytään: onko ok jos menee viikonlopuksi ylitöihin, onko ok jos lykkää kesäloman aloitusta ym. Miksi olisin joustava ilman omaa positiivista suhdetta miehen työyhteisöön?

Noi sun muut kysymykset on niin absurdeja ja alentuvia, etten viitsi edes vastata.

Ok. No jos sun mies on jossain pompoteltavana ja orjana ja sun pitäis siinä olla joustavana rouvana, niin sit mä ehkä jotenkin ymmärrän - ainakin tuon toiveesi.

Itse olen lääkäri, kapean alan erityistaitaja. Mun puoliso (mies) joutuu kyllä välillä kanssa suostumaan mun ihmeellisin työaikoihin ja pikahälytyksiin, meitä kun ei kovin montaa ole jotka osaavat tätä tiettyä asiaa, ja potilaat ne ei kysy koska rouva lääkärille sopisi... 

Työnantajani (sairaanhoitopiiri) järjestää juhlia perin harvoin, eikä yhdessäkään ole vielä ikinä näkynyt kenenkään puolisoa. Ja pitäisin suurena ihmeenä jos näkyisi. Sen sijaan puolisoita kyllä on työkaverien itse järjestämissä juhlissa. 

Toiveesi ei ole ihan tästä ajasta. Olet ehkä lukenut roskaromaaneja jotka sijoittuvat toiseen aikaan tai toiseen maahan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitopiiri ei ainakaan kutsu. Ikinä. Enkä kyllä haluiskaan. Eikä varmaan potilaatkaan... kun helposti varsinkin lähimpien kanssa tulee jutelluksi jotain potilasasiaakin.

Voishan sen ajatella niinkin, että ehkä työpaikan bileissä tulis irtaannuttua oikeesti niistä töistä, jos niistä ei vois puhua siellä.

Ap

Juu, mutta mistä löytyy maksajat, sillä ilmaisia lounaita ei ole. Esim. meidän kaupungissa ei henk.kunnalle tarjota edes jouluateriaa, siitäkin luovuttiin, taloussyihin vedoton. Ainoastaan joulukahvit ja se on siinä.

Suurin osa kaupungista, kunnista ja yrityksistä ovat suurissa taloudellisissa vaikeuksissa ja pyöritään tappiola ja jatkuvasti työntekijöitä lomautetaan ja irtisanotaan.

Liike-elämä ei taida olla vahvuuksiasi.

Ja eikö sama koske myös musiikkialaa, jos tarjoilet bändillesi ja heidän perheilleen virkistystä ja juhlaillallisia, kun moni on kertynyt pyörivän tappiolla ei mitään jää viivan alla.

Ap, haluatko kuitenkin pikkuisen kontrolloida miestäsi ja hänen työkavereitaan? Voithan aloittaa siitä, että keksitte jotain ensin pienemmällä porukalla, jos miehelläsi on läheisiä työkavereita? Itse en välttämättä välittäisi viettää aikaa työkavereitten puolisojen kanssa. Se ei ole sikälikään reilua, kun kaikilla ei ole sitä edustuspuolisoa, joka tuoda esiteltäväksi. Voi olla ikisinkkuja ja eronneita, parisuhdekriiseilijöitä, työkaveriin haksahtaneita. Ei, pidetään vaan erillään työ- ja yksityiselämä, jooko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vanhanaikainen ja jotenkin patrioottiamerikkalainen ajattelutapa tuo että puolisot työpaikan pippaloihin mukaan... 

Itse en suoraan sanoen semmoista edes toivo.

Edellinen puolisoni työskenteli firmassa jossa näitä puolisot-mukaan-pippaloita oli. Olihan lystiä roikkua siellä vieraiden ihmisten joukossa, omista (erittäin paljon kontakteja sisältävistä) töistään väsyneenä lärpättämässä fiksusti toisten rouvien kanssa. Kun miesvaltaisella työpaikalla ne äijät yleensä puhuivat töistään keskenään. Kaiken kukkuraksi sekin oli taas yksi ilta jolloin piti hankkia lapsenvahti.  Ihan kuin niitä ei olisi jo muutenkin ollut. 

Jos haluan pitää hauskaa mieheni kanssa, menen hänen kanssa ulos kahdestaan tai ystäväporukalla, tai kutsun porukkaa meille.

Mikä hinku sinulla on tunkea miehen työkavereiden porukkaan? Oletko mustasukkaista sorttia ja haluat nähdä naispuoliset työkaverit tai näyttäytyä heille jotenkin tyrmäävänä, vai toivotko pääseväsi iskemään niitä miehen miespuolisia työkavereita?

Mä ajattelen että työt on töitä. Ja siviilielämä on sitten sitä muuta.

Työ vie ihmisen elämästä aika ison osan ja ihmisen persoona rakentuu yhdessä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa tekee töitä. Mua kiinnostaa mun mies, ja sitä kautta myös yhteisö jossa hän on olennaisena osana. Ja myöskin ne hänen työkavereiden puolisot. Ois kiva tietää heistä edes jotain... mutta kyllä mäkin sen verran ihmisarka oon, että kertaakaan tapaamatta alkaisin ketään mihinkään kutsua.

Tää on pitkälle myös periaatteellinen kysymys mulle. Miksi mun pitäis olla myönteinen puolison työnantajaa kohtaan, jos heitä ei kiinnosta koskaan edes tavata mua? On paljonkin tilanteita joissa mun mielipidettä kysytään: onko ok jos menee viikonlopuksi ylitöihin, onko ok jos lykkää kesäloman aloitusta ym. Miksi olisin joustava ilman omaa positiivista suhdetta miehen työyhteisöön?

Noi sun muut kysymykset on niin absurdeja ja alentuvia, etten viitsi edes vastata.

Heh, ei se miehen työnantaja tule ikinä sinulta kysymään sen paremmin ylitöistä kuin kesälomasta.

Ei siellä niin kivaa ole, ap parka.

Oletko jutellut miehesi kanssa, että haluaisit tutustua hänen työkavereihinsa? Onko hän keksinyt ehdottaa mitään konstia?

Ap vaikuttaa joko läheisriippuvaiselta tai sairaan mustasukkaiselta. Anna nyt sen ukkosi tuulettua pari kertaa vuodessa ilman puolison vahtivaa katsetta!

Ainakin miesvaltaisilla työpaikoilla kuulostaisi melko omituiselta sallia puolisoiden läsnäolo firman bileissä.

Olen saanut miehen työkaverien puolisoista näissä juhlissa hyviä ystäviä ja perheenä myös perhetuttuja, joiden kanssa vietetään aikaa myös vapaa-ajalla. Miehillä on vähän erilainen työ, joten on hyvä että saa vertaistukea toisten puolisoista. Nämä ystävyydet ovat kestäneet jopa joidenkin avioerojen jälkeen, jotka ovat yleisiä tällä alalla. On hienoa että tällainen näkökulma otetaan myös huomioon eikä puolisoja jätetä yksin vaikeissa tilanteissa.

Menestyvän bisnesmiehen tyttärenä on jotain jäänyt liike-elämästäkin käteen. Mm. se, että kannattaa aina panostaa sisäiseen markkinointiin.

Enkä ole saanut ideoita roskaromaaneista, vaan isän lisäksi yrityskeikoilta jotka ovat mun pääasiallinen työllistäjä. Tuntuu niitä avecillisia tapahtumia monet järjestävän. Ja miksi tämä olis vanhaa aikaa? Onko yhteisöllisyys ja työntekijöiden kokonaisvaltainen hyvinvointi niin last season?

Ymmärrän toki, että julkisella puolella tilanne on erilainen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ainakin miesvaltaisilla työpaikoilla kuulostaisi melko omituiselta sallia puolisoiden läsnäolo firman bileissä.

Tiedätkö, miesvaltaisilla aloilla fiksut työnantajat kutsuvat puolisot paikalle juuri siksi ettei a) mene överiksi viinan kanssa, puoliso hillitsee, b) ei tule turhia turpaanvetoja, puoliso hillitsee. Kännissä äijäporukka ei tunnetusti osaa käyttäytyä ja ylilyöntejä sattuu, joskus niinkin että selvinpäin maanantaina niistä on vakavia seurauksia.

Kun isikin... 

Voi beibiä. Onneks toi on vaiva joka paranee, yleensä. Tervetuloa tähän maailmaan.

Juhlat eivät ole turhaa rahan tuhlausta, vaan niiden tarkoituksena on parantaa yrityksen tai muun työyhteisön me-henkeä, joten ulkopuolisten kutsuminen ei oikein sovi. Lisäksi se aiheuttaa kustannuksia, joiden kirjaaminen henkilöstömenoihin ei ole asianmukaista, jos mukana on ulkopuolisia henkilöitä. Edustusmenoista taas ei voi saada kuin 50 % verovähennystä..... 

Yritysten ylimmän johdon puolisoiden business-matkoihinkin verottaja suhtautuu kovin skeptisesti. Jopa silloin, kun puolison osallistumista on vaadittu. Vähintään pitää selvittää, miten ko. osallistuminen auttaa business-asioiden hoitamista ja pitää olla selkeä erityinen ohjelma olemassa juuri puolisoita varten. No presidentti saa ottaa puolisonsa mukaan edustusmatkoille (eikä presidentti maksa veroakaan palkkiostaan); muiden osalta pitää olla mustaa valkoisella.    

Vierailija kirjoitti:

Menestyvän bisnesmiehen tyttärenä on jotain jäänyt liike-elämästäkin käteen. Mm. se, että kannattaa aina panostaa sisäiseen markkinointiin.

Enkä ole saanut ideoita roskaromaaneista, vaan isän lisäksi yrityskeikoilta jotka ovat mun pääasiallinen työllistäjä. Tuntuu niitä avecillisia tapahtumia monet järjestävän. Ja miksi tämä olis vanhaa aikaa? Onko yhteisöllisyys ja työntekijöiden kokonaisvaltainen hyvinvointi niin last season?

Ymmärrän toki, että julkisella puolella tilanne on erilainen.

Ap

Ketjuun kirjoittaneiden kommenteista päätellen työntekijöiden kokonaisvaltainen hyvinvointi edistyy ihan nykyisellä tyylillä eli työtilaisuudet työntekijöille. Läheiset työkaverit tavatkoon toisiaan perheineen vapaa-ajallaan. Itse(kään) en haluaisi miestäni työpaikan juhliin, koska en yksinkertaisesti näe yhtäkään syytä miksi hänen pitäisi siellä olla.

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa joko läheisriippuvaiselta tai sairaan mustasukkaiselta. Anna nyt sen ukkosi tuulettua pari kertaa vuodessa ilman puolison vahtivaa katsetta!

Ai, millä perusteella? Ajattelitko että ympäri Suomea keikkailevan muusikon puolisolla ei olis riittävästi tuulettumismahiksia?

Jos puolisot olisi mukana niin ei voi jutella firman asioista vapaasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vanhanaikainen ja jotenkin patrioottiamerikkalainen ajattelutapa tuo että puolisot työpaikan pippaloihin mukaan... 

Itse en suoraan sanoen semmoista edes toivo.

Edellinen puolisoni työskenteli firmassa jossa näitä puolisot-mukaan-pippaloita oli. Olihan lystiä roikkua siellä vieraiden ihmisten joukossa, omista (erittäin paljon kontakteja sisältävistä) töistään väsyneenä lärpättämässä fiksusti toisten rouvien kanssa. Kun miesvaltaisella työpaikalla ne äijät yleensä puhuivat töistään keskenään. Kaiken kukkuraksi sekin oli taas yksi ilta jolloin piti hankkia lapsenvahti.  Ihan kuin niitä ei olisi jo muutenkin ollut. 

Jos haluan pitää hauskaa mieheni kanssa, menen hänen kanssa ulos kahdestaan tai ystäväporukalla, tai kutsun porukkaa meille.

Mikä hinku sinulla on tunkea miehen työkavereiden porukkaan? Oletko mustasukkaista sorttia ja haluat nähdä naispuoliset työkaverit tai näyttäytyä heille jotenkin tyrmäävänä, vai toivotko pääseväsi iskemään niitä miehen miespuolisia työkavereita?

Mä ajattelen että työt on töitä. Ja siviilielämä on sitten sitä muuta.

Työ vie ihmisen elämästä aika ison osan ja ihmisen persoona rakentuu yhdessä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa tekee töitä. Mua kiinnostaa mun mies, ja sitä kautta myös yhteisö jossa hän on olennaisena osana. Ja myöskin ne hänen työkavereiden puolisot. Ois kiva tietää heistä edes jotain... mutta kyllä mäkin sen verran ihmisarka oon, että kertaakaan tapaamatta alkaisin ketään mihinkään kutsua.

Tää on pitkälle myös periaatteellinen kysymys mulle. Miksi mun pitäis olla myönteinen puolison työnantajaa kohtaan, jos heitä ei kiinnosta koskaan edes tavata mua? On paljonkin tilanteita joissa mun mielipidettä kysytään: onko ok jos menee viikonlopuksi ylitöihin, onko ok jos lykkää kesäloman aloitusta ym. Miksi olisin joustava ilman omaa positiivista suhdetta miehen työyhteisöön?

Noi sun muut kysymykset on niin absurdeja ja alentuvia, etten viitsi edes vastata.

Mitä jos hankkisit oman elämän, etkä eläisi miehen kautta.

Oletko syntyperäinen suomalainen nainen? Se ei vain kuulu suomalaiseen kulttuuriin

Olen ollut liike-elämässä yli 40v. ja todella harvoin henkilökunta puolisoineen viettää vapaa-aikaa yhdessä tai juhlaillallisia.

Ainoa poikkeus on yrityksen omistajat ja johtoporras, jos yhteisiä juhlia. Siellä on puoliso mukana, mutta yhtälailla ei.

Vierailija kirjoitti:

Juhlat eivät ole turhaa rahan tuhlausta, vaan niiden tarkoituksena on parantaa yrityksen tai muun työyhteisön me-henkeä, joten ulkopuolisten kutsuminen ei oikein sovi. Lisäksi se aiheuttaa kustannuksia, joiden kirjaaminen henkilöstömenoihin ei ole asianmukaista, jos mukana on ulkopuolisia henkilöitä. Edustusmenoista taas ei voi saada kuin 50 % verovähennystä..... 

Yritysten ylimmän johdon puolisoiden business-matkoihinkin verottaja suhtautuu kovin skeptisesti. Jopa silloin, kun puolison osallistumista on vaadittu. Vähintään pitää selvittää, miten ko. osallistuminen auttaa business-asioiden hoitamista ja pitää olla selkeä erityinen ohjelma olemassa juuri puolisoita varten. No presidentti saa ottaa puolisonsa mukaan edustusmatkoille (eikä presidentti maksa veroakaan palkkiostaan); muiden osalta pitää olla mustaa valkoisella.    

Noin ajattelee kapeasti ajatteleva johtaja. Moderni johtaja ymmärtää, että sen me-hengen rakentuminen vaatii myös laajemman yhteisön huomiointia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää. Miehen työpaikalla on bileitä useammin kuin kerran vuodessa, ja aina vaan omille työntekijöille. Ymmärrän, että pitää olla tilaisuuksia joissa on vain se oma porukka, mutta että ikinä ei edes omakustanteista iltaa, joihin puolisotkin voisivat tulla. Mun mielestä ois mukava tavata miehen työkavereita ja heidän puolisoitaan, kun muutenki nykyään on niin vaikea tutustua uusiin ihmisiin... mutta ei. Oon kuullut, että monessa paikassa kyllä välillä kutsutaan kumppanitkin.

Aika harvassa firmassa on avec-juhlia. Hlökunta voi järkätä keskinäisiä avec-bileitä ihan omalla ajallaan ja kustannuksellaan, ei se  ole työnantajan asia millään tavalla. Jos haluat tutustua noihin ihmisiin, kutsu heidät teille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhlat eivät ole turhaa rahan tuhlausta, vaan niiden tarkoituksena on parantaa yrityksen tai muun työyhteisön me-henkeä, joten ulkopuolisten kutsuminen ei oikein sovi. Lisäksi se aiheuttaa kustannuksia, joiden kirjaaminen henkilöstömenoihin ei ole asianmukaista, jos mukana on ulkopuolisia henkilöitä. Edustusmenoista taas ei voi saada kuin 50 % verovähennystä..... 

Yritysten ylimmän johdon puolisoiden business-matkoihinkin verottaja suhtautuu kovin skeptisesti. Jopa silloin, kun puolison osallistumista on vaadittu. Vähintään pitää selvittää, miten ko. osallistuminen auttaa business-asioiden hoitamista ja pitää olla selkeä erityinen ohjelma olemassa juuri puolisoita varten. No presidentti saa ottaa puolisonsa mukaan edustusmatkoille (eikä presidentti maksa veroakaan palkkiostaan); muiden osalta pitää olla mustaa valkoisella.    

Noin ajattelee kapeasti ajatteleva johtaja. Moderni johtaja ymmärtää, että sen me-hengen rakentuminen vaatii myös laajemman yhteisön huomiointia.

Ap

Avec-juhlat ovat mennyttä aikaa. Eivät kuulu nykyaikaan ja kvartaalitalouteen millään tavalla.