En pidä myöhästelijöistä

Vierailija kirjoitti:

Kerro lisää siitä myöhästelijätyypistä. Toivottavasti se en ole minä. :( Missä päin Suomea asut?

Asun Etelä-Suomessa. Tämä riittäköön tästä asiasta infoksi. Kyseessä on siis ollut viime aikoina kaksi eri ihmistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt viime aikoina uuteen myöhästelijätyyppiin. Sellaisiin ihmisiin, jotka laittavat viestiä myöhästymisestään vasta juuri sillä hetkellä, kun on sovittu että pitäisi nähdä jossain.

Viestin sisältö on se, että ovat myöhässä ja menee hetki. Lisätietoja kysyessä saattaa selvitä se, että ihminen ei välttämättä ole edes lähtenyt kotoa. Tai on keksinyt itselleen jotain sellaista puuhaa, jonka kestoa ei osaa arvioida, esimerkiksi on lähtenyt vaatekauppaan pyörimään.

Mikä tällaisia ihmisiä oikein vaivaa? Eivätkö he tajua antavansa toiselle totaalisen evvk-viestin toiminnallaan. Haluavatko tällaiset tyypit ihan tietoisesti antaa sen kuvan muille, että heitä ei toisten tai sinun seurasi kiinnosta vähääkään? Vai onko heillä jotenkin poikkeava ajatuksenjuoksu?

En koe tarvetta pitää tällaisen jälkeen yhteyttä. Sovituista aikatauluista pitäisi normaalijärkisen ihmisen pääosin kyetä pitämään kiinni eikä keksiä tapaamisen ajaksi itselleen yllättäen uutta puuhaa.

Harmillisesta ja yllättävästä myöhästymisestään monet osaavat yleensä ilmoittaa jo siinä vaiheessa, kun tietävät etteivät aikataulussa ole. Silloin he kertovat toiselle jonkun uuden aika-arvion tapaamiselle, eivätkä vain jätä toista turhaan itsekseen odottelemaan.

Kaikki eivät silti näköjään tällaista vaivaudu tekemään tai edes pahoittelemaan heistä johtuvia muutoksia yhdessä sovittuihin aikatauluihin. Typerien ihmisten typerä käytös harmittaa!

Itselläni on joskus niin kiire, etten ehdi edes ilmoittamaan kuin aivan viime hetkillä, jos olen myöhässä. Siis jos esimerkiksi juoksen jossain kadulla kohti määränpäätäni, niin myöhästymisestä ilmoittaminen hidastaisi matkantekoa ja vaatisi pysähtymään ja kaivamaan kännykän laukusta jne. Mutta vain jatkamalla juoksua voisikin olla määränpäässä vaikkapa viisi minuuttia aiemmin (vaikkakin vähän myöhässä).

Tällaisesta parin minuutin myöhästymisestä ei aloituksessani ollut kyse. Eiköhän suurin osa ihmisistä tuollaiseen suhtaudu ihan ymmärtäväisesti.

Ap

Uskoisin, että niitä oikeasti välinpitämättömiä ja itsekkäitä on myöhästelijöistä vain pieni osa. Ainakin tuntemistani aikataulujen kanssa taistelevista suurimmalla osalla on jotain lievää toiminnanohjauksen ongelmaa tai adhd:ta (tai jopa lievää Aspergerin syndroomaa). Siis he voivat olla älykkäitä ja luovia, mutta he eivät vain osaa luovia aikataulujen kanssa ja ajantaju katoaa.

Itseltäni esim. aamuisin katoaa ajantaju todella pahasti, enkä edes muista katsoa kelloa ja unohdun toistuvasti tekemään jotain epäolennaista tai suunnilleen mietiskelemään omiani. Aamut menevät aivan sumussa, vaikka herään ajoissa ja rutiinit ovat yksinkertaiset. Pitäisi osata vain multitaskata ja muistaa kaikkea sekä osata toimia nopeasti käytännön jutuissa = minulle vaikeaa.

Se, jos aikataulut sitten paukkuvat vaikka varttitunnilla, ei ole tahallista, vaan liittyy omiin vaikeuksiini. Aamuisi tuntuu ihmeeltä jok'ikinen päivä, että edes pääsen liikkeelle, kun se aamurutiini (suihku, hampaidenpesu, vaatteiden pukeutuminen, tavaroiden mukaanottaminen ja perheen saattaminen lähtökuntoon) tuntuu päivän raskaimmalta puristukselta. Työni on melko vaativaa ja olen opiskellut useamman akateemisen loppututkinnon, mutta aamutoimet ovat minulle lähes ylivoimainen voimainkoetus.

^ Edellinen jatkaa: juuri multitaskingin vaikeuden vuoksi välttelen kyläilyjä ja tapaamisia vapaa-ajalla. En ole koskaan käynyt elämässäni aktiivisesti bilettämässä tai "viihteellä" edes. Niissä on nimittäin sitä samaa kuin aamuissa. Pitäisi etsiä vaatteet ja tarkistaa, että mukana on avaimet, lompakko jne. Pitäisi pukeutua rutiineista poikkeavasti ja meikata. En vain jaksa.

On helpompaa olla vapaa-ajalla pääosin kotona tai käydä vain kaupoilla ostamassa välttämättömyyksiä. En jaksa sitä lähtöruljanssia. Yleensä aina unohdankin jotain kotiin ja niihin lähtöihin liittyy kamala stressi ja ahdistus. Olen siis ihan nätti ja tyylikäs, mulla on hyvä työpaikka jne. ja osaan peittää sen toiminnanohjaushäikkäpuoleni melko hyvin. Osittain mukavuudenhalustani johtuen mulla ei ole puolisoakaan, eikä muutakaan romanttista elämää (en vain jaksa mennä treffeille ja jännitän normaalista poikkeavia tapaamisia jne.).

Jos esim. joku harvemmin tapaamani kaveri ehdottaa tapaamista, yleensä kieltäydyn, vaikka pitäisinkin suuresti siitä ihmisestä. Ahdistun vain jo etukäteen siitä stressaamisesta, joka liittyy johonkin normaalista poikkeavaan. Niinpä en ole myöskään niiden minuutintarkkojen rasitteena, kun en tapaa heitä lainkaan livenä muutenkaan. :) Pääosin hoidan sosiaalisen elämäni puhelimitse ja somessa sekä chattailemalla.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aina paikallajuuri sovittuna hetkenä. Usein minuutilleen. Olen itsestäni siinä suhteessa ylpeä. Minun mielestäni myöhästelevät ihmiset eivät arvosta tapaamansa ihmisen aikaa, "ihan sama odotatko sinä siellä kun minä en osaa suunnitella lähtöäni".

Mieheni on tietenkin yksi megaluokan myöhästelijä. Alussa vedin juurikin hirveet stressit yhteisistä menoista kun ei ikinä voida olla ajoissa, kerroin myös millaisena aliarvostamisena pidän sitä että vasta lähdön hetkellä aletaan valmistautumaan. Hänen sukulaisensa ovat myös samanlaisia. Olen jo vähän tottunut mutten silti vielä kokonaan sulattanut asiaa ja joka kerta kun ollaan jostain myöhässä niin huudan autossa jne. Harmi että toinen ei välitä millaisen stressin mulle aiheuttaa...

Tapailin joskus hetken aikaa myöhästymiseen kovasti taipuvaista kaveria. Oli kovasti joka paikassa mukana kaikenlaisessa. Kun kysyin mikä siinä ajoissa olemisessa on niin vaikeaa, niin tämä ihminen selitti myöhästymisen olevan "tuotemerkkinsä". Hän on kuulemma niin paljon yleensä joka paikasta myöhässä, että jos joskus sattuisikin olemaan aikataulussa, niin tulee tahallaan myöhässä ettei kukaan asiaa alkaisi ihmetellä. Tämän keskustelun jälkeen tapailun.

Ap

Siis keskustelun jälkeen päätin lopettaa tapailun. Eihän suhteesta mitään olisi tullut.

Ap

Viesti lähti äsken vahingossa ennen aikojaan.

Toinen samaa tyyppiä oleva ryhmä on sitten ne, joille laittaa kutsun saapua jonnekkin yhteiseen tapaamiseen/juhlaan ja vastauksena tulee että "ei vielä tiedetä mitä tehdään viikon päästä viikonloppuna, kerrotaan sitten", eli jäävät odottelemaan tuleeko jotain kiinnostavampaa tekemistä. Sitten usein käy vielä niin, etteivät sitten edes muista ilmoittaa mitään ja kun kyselee perään niin "valitettavasti tulikin muuta menoa" no ylläääätys :D

Eli jätetään asioita roikkumaan ja toinen siihen toivoon että ehkä ollaan tulossa. Pahimmillaan jätetäänkin vian saapumatta paikalle. Surullisia tarinoita on kuultu tällaisen toiminnan seurauksena, kun nämä eivät tajua sitä, että saattavat joskus lopulta olla vaikka ainoita mahdollisia paikalletulijoita joita odotetaan sitten tietysti kuin kuuta nousevaa.

Arvostuksen puutetta ja minäminä-henkisyyttä. Itse ymmärrän pienen myöhästelyn, se on meidän piireissä ihan normaalia, mutta joku kauppoja kiertelemään jääminen on kyllä törkeyden huippu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aina paikallajuuri sovittuna hetkenä. Usein minuutilleen. Olen itsestäni siinä suhteessa ylpeä. Minun mielestäni myöhästelevät ihmiset eivät arvosta tapaamansa ihmisen aikaa, "ihan sama odotatko sinä siellä kun minä en osaa suunnitella lähtöäni".

Mieheni on tietenkin yksi megaluokan myöhästelijä. Alussa vedin juurikin hirveet stressit yhteisistä menoista kun ei ikinä voida olla ajoissa, kerroin myös millaisena aliarvostamisena pidän sitä että vasta lähdön hetkellä aletaan valmistautumaan. Hänen sukulaisensa ovat myös samanlaisia. Olen jo vähän tottunut mutten silti vielä kokonaan sulattanut asiaa ja joka kerta kun ollaan jostain myöhässä niin huudan autossa jne. Harmi että toinen ei välitä millaisen stressin mulle aiheuttaa...

Tapailin joskus hetken aikaa myöhästymiseen kovasti taipuvaista kaveria. Oli kovasti joka paikassa mukana kaikenlaisessa. Kun kysyin mikä siinä ajoissa olemisessa on niin vaikeaa, niin tämä ihminen selitti myöhästymisen olevan "tuotemerkkinsä". Hän on kuulemma niin paljon yleensä joka paikasta myöhässä, että jos joskus sattuisikin olemaan aikataulussa, niin tulee tahallaan myöhässä ettei kukaan asiaa alkaisi ihmetellä. Tämän keskustelun jälkeen tapailun.

Ap

Noh, tuo oli sitä itsekästä ja egoa paisuttelevaa myöhästelyä. Itse saattaisin olla myöhässä, vaikka saisin tavata Elviksen, Jeesuksen ja Buddhan samassa kahvipöydässä. En myöhästy tahallani, mutta aivoni eivät vain oikein välillä toimi hyvin multitaskingin osalta. Yleensä olen juuri ja juuri minuutilleen ajoissa tai ihan pari minuuttia myöhässä; välillä valitettavasti varttitunninkin myöhässä, tosin en yleensä enempää.

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että niitä oikeasti välinpitämättömiä ja itsekkäitä on myöhästelijöistä vain pieni osa. Ainakin tuntemistani aikataulujen kanssa taistelevista suurimmalla osalla on jotain lievää toiminnanohjauksen ongelmaa tai adhd:ta (tai jopa lievää Aspergerin syndroomaa). Siis he voivat olla älykkäitä ja luovia, mutta he eivät vain osaa luovia aikataulujen kanssa ja ajantaju katoaa.

Itseltäni esim. aamuisin katoaa ajantaju todella pahasti, enkä edes muista katsoa kelloa ja unohdun toistuvasti tekemään jotain epäolennaista tai suunnilleen mietiskelemään omiani. Aamut menevät aivan sumussa, vaikka herään ajoissa ja rutiinit ovat yksinkertaiset. Pitäisi osata vain multitaskata ja muistaa kaikkea sekä osata toimia nopeasti käytännön jutuissa = minulle vaikeaa.

Se, jos aikataulut sitten paukkuvat vaikka varttitunnilla, ei ole tahallista, vaan liittyy omiin vaikeuksiini. Aamuisi tuntuu ihmeeltä jok'ikinen päivä, että edes pääsen liikkeelle, kun se aamurutiini (suihku, hampaidenpesu, vaatteiden pukeutuminen, tavaroiden mukaanottaminen ja perheen saattaminen lähtökuntoon) tuntuu päivän raskaimmalta puristukselta. Työni on melko vaativaa ja olen opiskellut useamman akateemisen loppututkinnon, mutta aamutoimet ovat minulle lähes ylivoimainen voimainkoetus.

Ehditkö esimerkiksi lomalennoille ajoissa? Suurin osa kroonisista myöhästelijöistä ehtii. Kiirettä taas yrittää ehtiä ajoissa ei yleensä ole silloin, jos asia on ns. vähemmän tärkeä. Kuten ystävän tapaaminen. Eihän myöhästyminen kaada maailmaa, mutta loukkaa ja haittaa toista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että niitä oikeasti välinpitämättömiä ja itsekkäitä on myöhästelijöistä vain pieni osa. Ainakin tuntemistani aikataulujen kanssa taistelevista suurimmalla osalla on jotain lievää toiminnanohjauksen ongelmaa tai adhd:ta (tai jopa lievää Aspergerin syndroomaa). Siis he voivat olla älykkäitä ja luovia, mutta he eivät vain osaa luovia aikataulujen kanssa ja ajantaju katoaa.

Itseltäni esim. aamuisin katoaa ajantaju todella pahasti, enkä edes muista katsoa kelloa ja unohdun toistuvasti tekemään jotain epäolennaista tai suunnilleen mietiskelemään omiani. Aamut menevät aivan sumussa, vaikka herään ajoissa ja rutiinit ovat yksinkertaiset. Pitäisi osata vain multitaskata ja muistaa kaikkea sekä osata toimia nopeasti käytännön jutuissa = minulle vaikeaa.

Se, jos aikataulut sitten paukkuvat vaikka varttitunnilla, ei ole tahallista, vaan liittyy omiin vaikeuksiini. Aamuisi tuntuu ihmeeltä jok'ikinen päivä, että edes pääsen liikkeelle, kun se aamurutiini (suihku, hampaidenpesu, vaatteiden pukeutuminen, tavaroiden mukaanottaminen ja perheen saattaminen lähtökuntoon) tuntuu päivän raskaimmalta puristukselta. Työni on melko vaativaa ja olen opiskellut useamman akateemisen loppututkinnon, mutta aamutoimet ovat minulle lähes ylivoimainen voimainkoetus.

Mulla on adhd jonka vuoksi olen taipuvainen myöhästelyyn. Täytyy kuitenkin todeta että se on vahvasti motivaatiosta kiinni, eli harvemmin esim. töistä myöhästyn ja jos tapaamiset sovitaan tikitilleen niin ei niistä myöhästy jos vain halua olla myöhästymättä on. Epämääräisistä tapaamisista myöhästyn 90% varmuudella, siis jos sovitaan että menen jonkun luokse kylään vaikka 16 maissa, niin saatan olla paikalla 16.30 tai jopa 17, varsinkin jos on menossa sellaisen luokse, joka ei edes odota ajoissa olemista.

Pointti kuitenkin se, että kyllä aikuinen työsskäyvä ihminen osaa olla halutessaan ajoissa, mutta vain jos oikeasti haluaa, vaikka olisikin adhd. Toki adhd:ta on niin pahaa ettei voi töissäkään käydä, he onkin sitten oma lukunsa.

Voisiko ap tai joku alapeukuttaja kertoa, miten kykenisin olemaan täsmällisempi? Miten koette esim. turistivierailun Pohjoisen Euroopan ja Euroopan saksankielisten alueiden (=ainoat aikatauluissa täsmälliset paikat maailmassa) ulkopuolella maailmassa?

T. Se, joka ei tahallaan myöhästele

Itse siis välttelen aikatauluista tarkkojen ihmisten tapailua itsekin, sillä en halua aiheuttaa mielipahaa kenellekään.

T. Se, joka välillä myöhästelee

Sitten on vielä "nukuin pommiin"-tyypit. Selityksenä heillä se, että nukkuvat niin sikeästi etteivät herä herätyskelloon. Ihmeellisesti nämä tyypit kuitenkin ovat usein ihan työssäkäyviä ihmisiä, eivätkä ole ikinä maininneet että nukkuisivat jatkuvasti pommiin ja myöhästelevät töistä, koska eivät herää herätyskellon soimiseen.

Onko nämä ihmiset oikeasti niin typeriä, etteivät tajua muiden osaavan laskea asioita yhteen? Sen lisäksi etteivät arvosta muita, pitävät heitä vielä typerinä hölmöinäkin.

Siinäpähän oot pitämättä. Ei ole mun ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ap tai joku alapeukuttaja kertoa, miten kykenisin olemaan täsmällisempi? Miten koette esim. turistivierailun Pohjoisen Euroopan ja Euroopan saksankielisten alueiden (=ainoat aikatauluissa täsmälliset paikat maailmassa) ulkopuolella maailmassa?

T. Se, joka ei tahallaan myöhästele

Onhan tuohon nykyaikana välineitä. Jos on taipumusta unohtua tekemään jotakin kun pitäisi lähteä, niin laittaa puhelimeen hälytyksen soimaan vaikka 5 minuuttia ennen lähtöhetkeä ja puhelimen asettaa jonnekkin kauas, vaikka eteiseen, että pitää kävellä sen luokse jotta hälytyksen saa sammumaan, siitä luontevasti sitten lähtee ajoissa kun on jo eteisessäkin. Siitä jos vielä menee ja istahtaakin sohvalle, niin kyllä on jo tahallista ja kunnioituksen puutetta muita kohtaan.

Ja laittaa hälytyksen soimaan niin, ettei ole ihan viimetingassa lähdössä, vaan siinä on vielä 10-15 minuuttia aikaa etsiä ne unohtuneet tavarat, sammuttaa tietokone ja kattolamput jne. eikä siltikään myöhästy, jos pääsee ajoissa lähtemään niin saattaa olla paikalla hieman aikaisemmin, mikä on vain hyvä juttu.

T: Se jolla on se adhd.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että niitä oikeasti välinpitämättömiä ja itsekkäitä on myöhästelijöistä vain pieni osa. Ainakin tuntemistani aikataulujen kanssa taistelevista suurimmalla osalla on jotain lievää toiminnanohjauksen ongelmaa tai adhd:ta (tai jopa lievää Aspergerin syndroomaa). Siis he voivat olla älykkäitä ja luovia, mutta he eivät vain osaa luovia aikataulujen kanssa ja ajantaju katoaa.

Itseltäni esim. aamuisin katoaa ajantaju todella pahasti, enkä edes muista katsoa kelloa ja unohdun toistuvasti tekemään jotain epäolennaista tai suunnilleen mietiskelemään omiani. Aamut menevät aivan sumussa, vaikka herään ajoissa ja rutiinit ovat yksinkertaiset. Pitäisi osata vain multitaskata ja muistaa kaikkea sekä osata toimia nopeasti käytännön jutuissa = minulle vaikeaa.

Se, jos aikataulut sitten paukkuvat vaikka varttitunnilla, ei ole tahallista, vaan liittyy omiin vaikeuksiini. Aamuisi tuntuu ihmeeltä jok'ikinen päivä, että edes pääsen liikkeelle, kun se aamurutiini (suihku, hampaidenpesu, vaatteiden pukeutuminen, tavaroiden mukaanottaminen ja perheen saattaminen lähtökuntoon) tuntuu päivän raskaimmalta puristukselta. Työni on melko vaativaa ja olen opiskellut useamman akateemisen loppututkinnon, mutta aamutoimet ovat minulle lähes ylivoimainen voimainkoetus.

Ehditkö esimerkiksi lomalennoille ajoissa? Suurin osa kroonisista myöhästelijöistä ehtii. Kiirettä taas yrittää ehtiä ajoissa ei yleensä ole silloin, jos asia on ns. vähemmän tärkeä. Kuten ystävän tapaaminen. Eihän myöhästyminen kaada maailmaa, mutta loukkaa ja haittaa toista.

Ap

Olen myöhästynyt parilta mannertenväliseltä reittilennolta sekä ruotsinlaivalta pari kertaa. Olen valmistautunut eräisiin pääsykokeisiin koko kevään ja missasin sen ilmoittaumisen opintopolkuun. Olen unihdellut kaikenlaista muutenkin. Lomalennoille on kohteessa idioottivarmat bussikuljetukset sekä oppaat paapovat ja holhoavat, joten niiltä on vaikeaa myöhästyä, jos omana haasteena on se noin max 20 minuuttia. Sinänsä lennoilta harvemmin onnistuu myöhästymään, sillä niille on tarkoituksella merkattu pitkä check-in-aika. En juurikaan tapaa ystäviä, ks. mainitsemani syyt aiemmin ketjussa.

Mua on esimiehet kiitelleet täsmällisyydestä. Mä kuljen töihin pääsääntöisesti pyörällä. On niin tarkat rutiinit jot olen tietyssä risteyksessä melkein minuutilleen 8:50. Mun ongelma on pikemminkin kiteytynyt näin "ei se matka, mutta lähteminen". Jotenkin vain kaikki hukassa just kun pitäisi painaa ovi kiinni hehhee..….

Vierailija kirjoitti:

Kerro lisää siitä myöhästelijätyypistä. Toivottavasti se en ole minä. :( Missä päin Suomea asut?

Ehkä et ole ap:n tarkoittama tyyppi, mutta usko pois, joku vihaa myös sinun myöhästelyjäsi!

Vierailija kirjoitti:

Sitten on vielä "nukuin pommiin"-tyypit. Selityksenä heillä se, että nukkuvat niin sikeästi etteivät herä herätyskelloon. Ihmeellisesti nämä tyypit kuitenkin ovat usein ihan työssäkäyviä ihmisiä, eivätkä ole ikinä maininneet että nukkuisivat jatkuvasti pommiin ja myöhästelevät töistä, koska eivät herää herätyskellon soimiseen.

Onko nämä ihmiset oikeasti niin typeriä, etteivät tajua muiden osaavan laskea asioita yhteen? Sen lisäksi etteivät arvosta muita, pitävät heitä vielä typerinä hölmöinäkin.

Itse harvemmin nukun pommiin, mutta torkutan arkisin joka aamu noin tunnin (!), ennen kuin onnistun heräämään. Tunti vuorokaudesta menee sellaiseen pinnalliseen pätkittäiseen horrokseen herätyskellon soidessa 5-10 minuutin välein.

T. Se, jolla aikataulujen kanssa haasteita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten on vielä "nukuin pommiin"-tyypit. Selityksenä heillä se, että nukkuvat niin sikeästi etteivät herä herätyskelloon. Ihmeellisesti nämä tyypit kuitenkin ovat usein ihan työssäkäyviä ihmisiä, eivätkä ole ikinä maininneet että nukkuisivat jatkuvasti pommiin ja myöhästelevät töistä, koska eivät herää herätyskellon soimiseen.

Onko nämä ihmiset oikeasti niin typeriä, etteivät tajua muiden osaavan laskea asioita yhteen? Sen lisäksi etteivät arvosta muita, pitävät heitä vielä typerinä hölmöinäkin.

Itse harvemmin nukun pommiin, mutta torkutan arkisin joka aamu noin tunnin (!), ennen kuin onnistun heräämään. Tunti vuorokaudesta menee sellaiseen pinnalliseen pätkittäiseen horrokseen herätyskellon soidessa 5-10 minuutin välein.

T. Se, jolla aikataulujen kanssa haasteita

Hienoja tapoja olet kyllä opetellut. Ja sitten varmaan selität, että oot vain tämmöinen etkä voi sille mitään. Mitä jos vain nousisit ylös etkä painais siitä torkusta? Kyllä, voit ihan varmasti sen opetella, ellet ole autistinen.