Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttaa AINA myöhässä oleva ystävä
23.03.2018 |
Minulla on ystävä, joka on monella tavalla ihan tyyppi, mutta hänessä on yksi todella ärsyttävä piirre: hän on ihan hirveä säätäjä aikataulujen kanssa ja aina myöhässä. Siis ihan AINA. Esim. kun sovimme kyläilystä, että hän tulee luokseni vaikkapa klo 13, laittaa hän samana aamuna viestiä "Sori, tämä on minulle nyt hidas aamu, en saa lähdettyä, haittaako jos tulen kaksi tuntia myöhemmin?". Taannoin sovimme, että nähdään sunnuntaina kolmen maissa ja kun samana aamuna sitten vielä varmistin nähdäänkö paikassa x, josta oli ollut aikaisemmin puhe, niin tämä ilmoittaa " Hei, mä oonkin nyt sopinut xxx (toisne kaverin) kanssa myöhäisen brunssin klo kahdeks, et en mä ehdikään kolmeks vielä, sori, käykö viideltä?". ARRRRGGHHH!!
Tyyppi on suloinen ja mukava ihminen, mutta aivan äärimmäisen boheemi säätäjä aikataulujen kanssa. Oon pitkään jaksanut joustaa, mutta pikku hiljaa asia on alkanut suorastaan raivostuttaa. Tuntuu, että jos haluan nähdä tätä ystävää täytyy koko päivä suunnilleen raivata tyhjäksi, koska en voi luottaa yhtään, että aikataulut oikeasti pitävät.
Mitä tekisitte tällasen kaverin kanssa? Sanonko ens kerralla, että sori, meni jo, mitäs oot myöhässä ja sovitaanpa treffit uusiks sitten, kun et muuta aina aikatauluja? En itsekään tajua, miksi asiasta on niin vaikeaa sanoa hänelle...
Kommentit (492)
Halusin tutustua yhteen uuteen ihmiseen, joka vaikutti kiinnostavalta tyypiltä. Aikataulujen kanssa oli kuitenkin niin hankalaa säätämistä ja tuli yllättäviä peruutuksia ties millä syillä.
Laitoin sitten viestin, että meidän ei kannata vähään aikaan yrittää tavata. Vastauksena tuli ties millaisia selityksiä, mutta oma olo oli lopulta helpottunut siitä, ettei tällaisen seuran takia tarvinnut enää stressata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut kaksi tuollaista ystävää. Heidän ero oli se, että toinen käytti minua hyväksi ja toinen oli oikea ystävä. Kun tuli minulla oli vaikeaa, tämä toinen katkaisi välit, eikä vastannut viesteihin. Olin aina tulenut häntä kriisistä toiseen.
Toinen jäi rinnalleni. Tiedän, että hän ei tee sitä tahallaan. Hänen kohdallaan asiasta on voinut myös puhua, ja hän on ymmärtänyt minun näkökantaani.
Kannattaa pitää puolensa. Jos hän on ystäväsi, hän jää. Jos ei ole, et jää kaipaamaan häntä.
Minulla myös tuollainen ystävä. Aina myöhässä kaikista tapaamisista ja ärsyttävintä oli istua sitten yksin teatterissa tai elokuvissa kun ei vain saanut luitaan ajoissa paikalle. Alkoi tympiä kun tiesi jo lähtiessä tapaamisiin saavansa jossain vaiheessa tekstarin että taas kestää. Valitettavasti ystävyytemme katkesi ja hän oli se osapuoli joka katkaisi välit, joten päättelen että myöhästelykin oli kunnioituksen ja kiinnostuksen puutetta. Mukava tyyppi silloin kun vaivautui paikalle mutta ihan helkatin ärsyttävää oli odotella saapumistaan joten en ole hirveästi kaivannut.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kertoo minusta siitä, ettei halua tai pysty näkemään toisen ihmisen näkökulmasta asioita, eli ihan silkasta itsekkyydestä. Tunnen tuollaisia ihmisiä, ja selitys on vain: en osaa ajankäyttöä, en tahallani sitä tee.
Olen eri mieltä. Tuo on valtapeliä ja halua ikäänkuin etänä säätää toisten ihmisten elämää.
Kuvitteletko yleensäkin ihmisten käytöksestä, että se aina on tietoista, harkittua ja tavoitteellista? Vaikuttaa siltä, että et oikein osaa asettua muiden asemaan, jos et osaa kuvitella ihmisille todellisia vaikeuksia asioihin, jotka ovat itsellesi itsestäänselvästi helppoja, vaan oletat heidän ärsyttävän käytöksensä tahalliseksi (koska voisit itse tehdä niin vain tarkoituksella).
Voi tietysti olla, että juuri ne sinun tuttusi ovat oikeastikin itsekkäitä ja piittaamattomia tapauksia, heistä en voi tietää.
No niin Ap tässä, päivitän hieman tilannetta. Nähtiin tämän kaverin kanssa viikonloppuna, oli taas tunnin myöhässä. Laittoi kahta minuuttia vaille sovitun tapaamisajan viestiä "sorry, olenkin sun luona tunnin päästä." Kun kaveri lopulta korjasi luunsa paikalla kiehuin raivosta, mutta sain hillittyä itseni ja kerrottua rauhallisesti olevani loukkaantunut. Ystävä pahoitteli ja olen helpottunut, että sain sanottua asiasta! Silti tuntuu edelleen, että kaveri ei täysin ymmärrä näkökulmaani tai siis keskustellessamme tuli sellainen olo, että hänestä tässä on kyse minusta ja minun loukkaantumisestani, ei siitä, että hän toimii huonosti. Siis tuli sellainen olo, että hän ajattelee "ok, täytyy olla ajoissa, kun tuo Tiina on noin tarkka aikatauluista " ei niin, että haloo, kuka tahansa kokisi noi myöhästelyt raivostuttavina eikä tässä nyt ole mielestäni kyse mistään minun pikkutarkkuudesta...
Huoh. Hyvä siis, että saatiin keskusteltua, mutta pieni huono jälkimaku jäi. Ehkä emme vaan ymmärrä tässä asiassa perusteellisesti toisiamme ja toistemme aika käsityksiä ja käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain vallankäyttöä on siinä, että aina myöhästelee. Erään toisen psykologisen teorian mukaan myöhästelijä testaa, että onko hän yhä hyväksytty, vaikka myöhästyy. Pelkää siis hylkäämistä ja testailee sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kertoo minusta siitä, ettei halua tai pysty näkemään toisen ihmisen näkökulmasta asioita, eli ihan silkasta itsekkyydestä. Tunnen tuollaisia ihmisiä, ja selitys on vain: en osaa ajankäyttöä, en tahallani sitä tee.
Olen eri mieltä. Tuo on valtapeliä ja halua ikäänkuin etänä säätää toisten ihmisten elämää.Eikä ole, se on just sitä ajankäytön vaikeutta.
Jos kyse olisi aina 15min-puoli tuntia, uskoisin. Yli kaksi tuntia ei ole vain ajankäytön vaikeutta, vaan itsekkyyttä ja kyvyttömyyttä nähdä asioita toisen silmin. Ja joo toki myös kyvyttömyyttä organisoida elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin Ap tässä, päivitän hieman tilannetta. Nähtiin tämän kaverin kanssa viikonloppuna, oli taas tunnin myöhässä. Laittoi kahta minuuttia vaille sovitun tapaamisajan viestiä "sorry, olenkin sun luona tunnin päästä." Kun kaveri lopulta korjasi luunsa paikalla kiehuin raivosta, mutta sain hillittyä itseni ja kerrottua rauhallisesti olevani loukkaantunut. Ystävä pahoitteli ja olen helpottunut, että sain sanottua asiasta! Silti tuntuu edelleen, että kaveri ei täysin ymmärrä näkökulmaani tai siis keskustellessamme tuli sellainen olo, että hänestä tässä on kyse minusta ja minun loukkaantumisestani, ei siitä, että hän toimii huonosti. Siis tuli sellainen olo, että hän ajattelee "ok, täytyy olla ajoissa, kun tuo Tiina on noin tarkka aikatauluista " ei niin, että haloo, kuka tahansa kokisi noi myöhästelyt raivostuttavina eikä tässä nyt ole mielestäni kyse mistään minun pikkutarkkuudesta...
Huoh. Hyvä siis, että saatiin keskusteltua, mutta pieni huono jälkimaku jäi. Ehkä emme vaan ymmärrä tässä asiassa perusteellisesti toisiamme ja toistemme aika käsityksiä ja käytöstapoja.
Tuollaiset non-apologyt on raivostuttavia. Myös minun ystäväni ei oikeasti ymmärrä, miksi minua ärsyttää hänen myöhästyminen, koska ei itse välitä yhtään siltä onko hänen vieraansa perillä sovittuun aikaan. Omiensa sanojensa mukaan eläisi täysin vailla aikatauluja ja "olisi niin ihanaa, kun ystävät vois vaan tulla ja mennä". Argh, kuinka raivostuttavia, ettei voi tajuta, että kaikki ei todellakaan pidä tuollaisesta ja kokee sen stressaavana, itse haluan todellakin tietää koska nähdään tai milloin joku tulee kylään. On mulla muutakin elämää!
Naiset on tollasia. Kymmenkunta vuotta sitten kävin töissä syrjässä olevassa isommassa firmassa ja sinne mentiin kimppakyydillä. Miehistä, kukaan ei ollut ikinä kertaakaan myöhässä. Naiset sen sijaan :-).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset sano vaikka järjestelmällisesti joka kerta - kun kaveri taas yrittää liuttaa tapaamista - että sori EI KÄY, minulla on viideltä jo seuraava meno.
Eli ei tarvitse kovistella sen kummemmin, et vaan suostu ajan siirtoon, koska sinulla on muutakin tekemistä. Nythän tuo "ystävä" (sitaattimerkit koska minusta aito ystävä ei ole noin itsekäs) kuvittelee, että hän on sinulle ainoa ystävä ja meno ja olet ikuisesti valmiina odottelemassa, koska Hänen Kuninkaallinen korkeutensa sopii tulla paikalle.
Lopeta tuo nyt kokonaan. Pidät kiinni sovitusta ja jos ystävä ei tule paikalle, tapaaminen peruuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset sano vaikka järjestelmällisesti joka kerta - kun kaveri taas yrittää liuttaa tapaamista - että sori EI KÄY, minulla on viideltä jo seuraava meno.
Eli ei tarvitse kovistella sen kummemmin, et vaan suostu ajan siirtoon, koska sinulla on muutakin tekemistä. Nythän tuo "ystävä" (sitaattimerkit koska minusta aito ystävä ei ole noin itsekäs) kuvittelee, että hän on sinulle ainoa ystävä ja meno ja olet ikuisesti valmiina odottelemassa, koska Hänen Kuninkaallinen korkeutensa sopii tulla paikalle.
Lopeta tuo nyt kokonaan. Pidät kiinni sovitusta ja jos ystävä ei tule paikalle, tapaaminen peruuntuu.
Näin olen itse tehnyt ja minulla todella samanlainen ystävä kuin ap:lla, mutta mitä siitä seuraakaan: saa kuulla olevansa joustamaton ja 'en mä jaksa aikatauluttaa mun vapaa-aikaa' - urputukset päälle. Miksi aina vedotaan tuohon ettei jaksa aikatauluttaa omaa vapaa-aikaa?! Mitä aikatauluttamista se on, että sopii jonkin ajan näkemiselle ja pitää siitä kiinni. Toihan on todella itsekästä ajattelua. Että kun minä nyt en viitsi ajatella muita ja haluan vain itsekkäästi mennä omien mielihalujen ja kelloni mukaan niin en halua "aikatauluttaa" omaa vapaa-aikaa.
En voi oikeasti kestää näitä minäminä-ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset sano vaikka järjestelmällisesti joka kerta - kun kaveri taas yrittää liuttaa tapaamista - että sori EI KÄY, minulla on viideltä jo seuraava meno.
Eli ei tarvitse kovistella sen kummemmin, et vaan suostu ajan siirtoon, koska sinulla on muutakin tekemistä. Nythän tuo "ystävä" (sitaattimerkit koska minusta aito ystävä ei ole noin itsekäs) kuvittelee, että hän on sinulle ainoa ystävä ja meno ja olet ikuisesti valmiina odottelemassa, koska Hänen Kuninkaallinen korkeutensa sopii tulla paikalle.
Lopeta tuo nyt kokonaan. Pidät kiinni sovitusta ja jos ystävä ei tule paikalle, tapaaminen peruuntuu.
Näin olen itse tehnyt ja minulla todella samanlainen ystävä kuin ap:lla, mutta mitä siitä seuraakaan: saa kuulla olevansa joustamaton ja 'en mä jaksa aikatauluttaa mun vapaa-aikaa' - urputukset päälle. Miksi aina vedotaan tuohon ettei jaksa aikatauluttaa omaa vapaa-aikaa?! Mitä aikatauluttamista se on, että sopii jonkin ajan näkemiselle ja pitää siitä kiinni. Toihan on todella itsekästä ajattelua. Että kun minä nyt en viitsi ajatella muita ja haluan vain itsekkäästi mennä omien mielihalujen ja kelloni mukaan niin en halua "aikatauluttaa" omaa vapaa-aikaa.
En voi oikeasti kestää näitä minäminä-ihmisiä.
Sama. Yksi muuten mukava ihminen on tullut etäiseksi tästä syystä, en vaan jaksa tuollaista.
Minulle "En jaksa aikatauluttaa vapaa-aikaani" merkitsee "En jaksa ottaa yhtään muita huomioon ja toivon, että kaikki vaan mukautuisi mun fiiliksiin". Ok, jos ei tyyppi voi sopia asioita ja pitää sovitusta kiinni, niin ei sitten nähdä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset sano vaikka järjestelmällisesti joka kerta - kun kaveri taas yrittää liuttaa tapaamista - että sori EI KÄY, minulla on viideltä jo seuraava meno.
Eli ei tarvitse kovistella sen kummemmin, et vaan suostu ajan siirtoon, koska sinulla on muutakin tekemistä. Nythän tuo "ystävä" (sitaattimerkit koska minusta aito ystävä ei ole noin itsekäs) kuvittelee, että hän on sinulle ainoa ystävä ja meno ja olet ikuisesti valmiina odottelemassa, koska Hänen Kuninkaallinen korkeutensa sopii tulla paikalle.
Lopeta tuo nyt kokonaan. Pidät kiinni sovitusta ja jos ystävä ei tule paikalle, tapaaminen peruuntuu.
Näin olen itse tehnyt ja minulla todella samanlainen ystävä kuin ap:lla, mutta mitä siitä seuraakaan: saa kuulla olevansa joustamaton ja 'en mä jaksa aikatauluttaa mun vapaa-aikaa' - urputukset päälle. Miksi aina vedotaan tuohon ettei jaksa aikatauluttaa omaa vapaa-aikaa?! Mitä aikatauluttamista se on, että sopii jonkin ajan näkemiselle ja pitää siitä kiinni. Toihan on todella itsekästä ajattelua. Että kun minä nyt en viitsi ajatella muita ja haluan vain itsekkäästi mennä omien mielihalujen ja kelloni mukaan niin en halua "aikatauluttaa" omaa vapaa-aikaa.
En voi oikeasti kestää näitä minäminä-ihmisiä.
Tommonen on jo törkeetä. Olen krooninen myöhästelijä, aikataulut on mulle tosi vaikeita ja olen yltiöoptimistinen sen suhteen, mitä ehdin missäkin ajassa tehdä. Mutta saan aina kirittyä niin, että yleensä myöhästyn muutamista minuuteista varttiin. Ja monesti onnistun olemaan ajoissa. Aikataulut ovat todella iso haaste minulle, mutta en voisi kuvitellakaan olemaan tekemättä mitään asialle, myöhästellä miten sattuu ja tokaista loukkaantujille, että en vaan jaksa aikatauluttaa omaa elämää. Minustakin - myöhästelijästä - tuo on sikamaista.
Ehkä sun pitäisi jutella ystävällesi asiasta. Asian voi esittää ihan nätisti ja samalla sanoen positiivisia asioita jne, joten ei siitä pitäisi toisenkaan sitten loukkaantua mitenkään.
Toinen vaihtoehto kai on tehdä niin, että jos sulla on päiviä milloin sulla ei ole muuta menoa, koitat sopia tapaamiset hänen kanssaan sellaisiin ajankohtiin. Silloin voit jo alunperin suhtautua asiaan niin, että okei lauantaina nähdään, mutta eipä sen niin väliä moneltako, kotipäivä kuitenkin vain kyseessä (olettaen, että hän tulee sun luokse niin voit vaan löhöillä siellä rauhassa ja hän tulee kun tulee :D). Ymmärrän siis kyllä, että ystäväsi käytös on rasittavaa ja epähuomaavaista sua kohtaan ja siitä on tosiaan oikeus hänelle sanoakin, mutta... Joskus vain itsestä tuntuu, että pääsee helpommalla, kun toimii tuohon tyyliin ja ottaa läheisten huonot puolet/tavat huomioon (ellei kyse ole jostain oikeasti vakavasta, tyyliin epärehellisyys, ilkeily, väkivalta tai mitä ikinä). Kaikissa meissä kuitenkin on heikkoutemme ja usein tuollaiset asiat on sellaisia, ettei ne kovin helposti muutu, ne jotenkin vaan on osa sen ihmisen luonnetta ja parannus kestää yleensä vain hetken jos sitäkään - nm. kokemusta on.
Minä panisin välit poikki tuollaiseen ihmiseen. Jos ei kunnioita aikaani sen vertaa että viitsisi olla edes kutakuinkin ajoissa, ei kunnioita minua.
Mikään ADHD ei tuota selitä, joka ikinen adhd kyllä yleensä saa laahattua itsensä työpaikalleen ajoissa!
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun pitäisi jutella ystävällesi asiasta. Asian voi esittää ihan nätisti ja samalla sanoen positiivisia asioita jne, joten ei siitä pitäisi toisenkaan sitten loukkaantua mitenkään.
Toinen vaihtoehto kai on tehdä niin, että jos sulla on päiviä milloin sulla ei ole muuta menoa, koitat sopia tapaamiset hänen kanssaan sellaisiin ajankohtiin. Silloin voit jo alunperin suhtautua asiaan niin, että okei lauantaina nähdään, mutta eipä sen niin väliä moneltako, kotipäivä kuitenkin vain kyseessä (olettaen, että hän tulee sun luokse niin voit vaan löhöillä siellä rauhassa ja hän tulee kun tulee :D). Ymmärrän siis kyllä, että ystäväsi käytös on rasittavaa ja epähuomaavaista sua kohtaan ja siitä on tosiaan oikeus hänelle sanoakin, mutta... Joskus vain itsestä tuntuu, että pääsee helpommalla, kun toimii tuohon tyyliin ja ottaa läheisten huonot puolet/tavat huomioon (ellei kyse ole jostain oikeasti vakavasta, tyyliin epärehellisyys, ilkeily, väkivalta tai mitä ikinä). Kaikissa meissä kuitenkin on heikkoutemme ja usein tuollaiset asiat on sellaisia, ettei ne kovin helposti muutu, ne jotenkin vaan on osa sen ihmisen luonnetta ja parannus kestää yleensä vain hetken jos sitäkään - nm. kokemusta on.
Joo, mutta kun se venailu ja hiihtely kotona on joillekin oikeasti tosi epämukavaa, vaikeaa oikeasti rentoutua viettämään sitä omaa päivää ja suhtautua sillain, että ystävä tulee kun tulee. Koko ajan sitä on sellasessa "valmiustilassa" odottamassa toista. Ei kiitos.
Ensi kerralla sanot, että harmin paikka, olisi ollut niin kiva nähdä, nyt täytyy sitten tapaamista siirtää koska sinulla on x tunnin päästä muita suunnitelmia.
Voit ihan hyvin vastata noin! Nyt rohkeutta vaan.
Itselläni myös samanlainen ystävä joka on todella ihana mutta aina myöhässä. Itseäkin alkanut kyllä pikkuisen nyppimään vaikka muiden myöhästelyjen kohdalla olenkin huomattavasti armollisempi kuin omien myöhästymisieni. Itse en tykkää olla myöhässä koska arvostan muiden ihmisten aikaa.