Voiko tunteet vain yhtäkkiä kuolla suhteessa, kun toinen on useasti loukannut?

Tietenkin voi. En jaksaisi itse mitään on-off säätöä. Jo se alkaisi veetuttaa niin paljon, että kiinnostus lopahtaisi. Tulisi sellainen olo, että jos tuo ei muka oikeasti osaa päättää, että haluaako olla mun kanssa, niin pitäköön tunkkinsa. Oon myös itse sellainen, että sitten kun se maku menee kerran, niin en pääse enää takaisin mihinkään ihastumisen tunteisiin vaan juttu oli sitten siinä. En pysty lämmittelemään uudelleen mitään suhteita.

Voi loppua ihan kuin seinään. Olen itse kokenut toisessa yhteydessä tällaisen mood switchin.

Kyllä se on huomattu, kuin tyhjästä se rakkaus syntyy, mutta myös kuin se sammuu.

Chris Isaak Wicked Gamessa lauloi nobody loves no one.

Voi loppua vähitellen tai yhtäkkiä. Kuuntele itseäsi, jos sisin sanoo että rakkaus on loppu.

Kyseessä siis hyvin narsistisia piirteitä omaava mies, joka on kova flirttaamaan myös muille, nimenomaan netissä :(

Livenä on ujo.

On niin loukannu mua monesti. Ja alussa oli ihan mieletöntä, rakkauspommitusta.

Aina kun yritän lähteä, hän rakkauspommittaa uudelleen.

Tuntuu, etten jaksa enää. Ja nyt tuntuu, että rakkaus multa on kuollut.

On-off suhde on jo sairas suhde. Loukkaukset ja lupausten rikkomiset eivät kuulu terveeseen suhteeseen.

Voi loppua.

Olisin huolissani, jos ei loppuisi, kun sinua kohdellaan huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä siis hyvin narsistisia piirteitä omaava mies, joka on kova flirttaamaan myös muille, nimenomaan netissä :(

Livenä on ujo.

On niin loukannu mua monesti. Ja alussa oli ihan mieletöntä, rakkauspommitusta.

Aina kun yritän lähteä, hän rakkauspommittaa uudelleen.

Tuntuu, etten jaksa enää. Ja nyt tuntuu, että rakkaus multa on kuollut.

Jätin tuollaisen miehen. En ole katunut.

Tuntuu siis, että en enää muuta tee kuin valita miehestä kavereille. Hän tekee tai sanoo joka päivä sellaista, joka riistää sisintäni, oikein fyysisesti tuntuu kehossa pahalta. Hän siis osaa olla myös ystävällinen, mutta nuo yhteydenpidot nettikavereihin (naispuolisiin) aiheuttaa mussa ääretöntä mustasukkaisuutta.

Pelailee netissä online pelejä naisten kanssa ja kirjoittelee samojen kaa.

ap

On luonnollista, ettei rakasta ihmistä, joka kohtelee huonosti.

Kyllä se loppuu. Itsekin ihmettelee kuinka paljon se kestää, toivoo ja kärsii, mutta jossain vaiheessa se on murentunut loppuun.

Itselläni vain vuosi mennyt hullun ihastuneesta ja rakkaudesta riutuvasta välinpitämättömyyteen, niin paljon paskaa on tullut niskaan.

Liian paljon silti annoin anteeksi, jos noin niinkuin terveen ihmisen näkökulmasta katsoisi. Mutta kun on ikänsä sietänyt haukkuja ja väkivaltaa, niin eipä sitä osaa heti oikein kääntyä kannoillaan.

Olet nyt itsekin tunnistanut miehen narsistiset toimintatavat ja varmaankin myös ymmärtänyt, että mies ei tule muuttumaan. On aivan ymmärrettävää, että siinä kohti rakkauskin lopahtaa. Kerää kaikki voimasu ja lähde siitä suhteesta mahdollisimman pian. Ja pysy vahvana, älä anna miehen enää houkutella sinus takaisin. Tee itsellesi vaikka lista asioista, joilla hän on sinua satuttanut ja lue se, jos ikävöit häntä.

Ei kai tuntee silloin yhtäkkiä kuole, jos toinen on useasti loukannut. - Mnusta se, että toinen usein loukkaa  vähentää poistiivisia tunteita toista kohtaan, vaikka ei antaisi välittömästi samalla mitalla loukkaajaa kohtaan takaisin.

Tilanne voi toki parantua, jos välillä kokee "tarpeeksi paljon" myös myönteisiä ja positiivisia tunteita toista kohtaan. Mutta ellei näitä myönteisiä tunteita pääse syntymään tarpeeksi, niin jossain vaiheessa ns. mitta on täysi ja on enää hyvin vaikeaa ellei mahdotonta kokea toista kohtaan juuri mitään myönteistä, koska tosien loukkauksista on kasvanut liian iso taakka, joka saa ennen mahd. hyvinkin vakaalta ja tasapainoiselta näyttäneen suhteen kaatumaan.

Päästääntö tästä ylös on, niin tuskin vain toisen toimesta, vaan suhteen jatlkuminen vaatii erityisesti loukanneelta osapuolelta paljon työtä, että suhde saattaisi jatkuua.

Toisaalta häntä jota on loukattu "tarpeeksi paljon" on perusteltua sanoa näkemiin ja hyvästi ja päättää suhde loukkaajan kanssa. Kaikkea ei pidä kestää. Ei vaikka yksittäine loukkaus olisi pieni mutta sanottakoon tämä vielä kerran pienistäkin loukkauksista voi muodostua aikaa myöten yksi iso, jollei asialla sitä ennen tehdä mitään.

Uskovainen mies

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä siis hyvin narsistisia piirteitä omaava mies, joka on kova flirttaamaan myös muille, nimenomaan netissä :(

Livenä on ujo.

On niin loukannu mua monesti. Ja alussa oli ihan mieletöntä, rakkauspommitusta.

Aina kun yritän lähteä, hän rakkauspommittaa uudelleen.

Tuntuu, etten jaksa enää. Ja nyt tuntuu, että rakkaus multa on kuollut.

Kun näin hyvin tiedostat asian, niin kävele pois. Sulje itsesi rakkauspommituksen ulottumattomille, koska narsistisen tyypin kyseessä ollessa se ei merkitse mitään muuta kuin keinoa yrittää saada sinut takaisin ruotuun. Yleensä meno vielä pahenee tämän jälkeen. Juokse pakoon, äläkä katso taaksesi. Äläkä välitä, jos miehellä olisi heti uusi suhde jälkeesi. Sellainen kuuluu asiaan narsistien ollessa kyseessä.

Totta kai tunteet voi loppua, tai tilalle voi tulla vaikka halveksuntaa, ällötystä tai muuta negatiivista. Muutenhan kukaan ei koskaan eroaisi ja kaikki ois lopun elämää ekan kumppaninsa kanssa, kun tunteet ei muuttuisi mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä siis hyvin narsistisia piirteitä omaava mies, joka on kova flirttaamaan myös muille, nimenomaan netissä :(

Livenä on ujo.

On niin loukannu mua monesti. Ja alussa oli ihan mieletöntä, rakkauspommitusta.

Aina kun yritän lähteä, hän rakkauspommittaa uudelleen.

Tuntuu, etten jaksa enää. Ja nyt tuntuu, että rakkaus multa on kuollut.

Jätin tuollaisen miehen. En ole katunut.

Yhtä vähän minäkään olen katunut. Kyse omalla kohdalla lähinnä silmien avautumisesta, siitä että aloin kuuntelemaan järjen ääntä, aloin uskomaan, että minua tässä loukataan, pidetään pellenä. Järjen nousu ei käynyt yht' äkkiä, vaan kipuilin pitkään. Lähinnä oli noloa tunnustaa itselleen, että on tullut k setetuksi mennen tullen. Auttoi, kun katsoin kaikkia outoja tapahtumia uudesta kulmasta, ja tajusin mikä houkka olin kaikessa " rakkaudessani " ollut. Naurettava lähinnä, nolo, epätoivoinen roikkuja, pöydältä tippuneitten murusten nälkäinen noukkia.

Huonosta suhteesta, jota ei osaa lopettaa, pääsee parhaiten kun kehittää itseään. Silloin kun itsetunto on parempi, osaa puhua tunteistaan ja haluaa itselleen hyvää, myrkylliset suhteet ja hyväksikäyttäjät rapisee pois kuin itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Huonosta suhteesta, jota ei osaa lopettaa, pääsee parhaiten kun kehittää itseään. Silloin kun itsetunto on parempi, osaa puhua tunteistaan ja haluaa itselleen hyvää, myrkylliset suhteet ja hyväksikäyttäjät rapisee pois kuin itsestään.

- Ohis. Välillä huomaan itse (en ole aiemmin tähän keskuteluun osallistunut), että onko yksi syy siihen miksi saan ja tai  joudun olemaan vuodesta toiseen sinkkuna se, että olen tavallaan liian vahva. Kamala ajatus, koska eihän kumppanista haaveilu ja unelmointi liity siihen, että toivoisin hänen olevan pulmieni poistaja ja ongelmieni ratkaisija saati avustajani. Mutta toisinaan huomaan kyllä aattelevani, että mihin oikeastaan parisuhdetta tarvitsen. Vaikka samaan aikaan sisälläni jokin huutaa läheisyyden kaipuuta. Että  olisi joku erityinen lähellä ja kuuntelisi ja koskettaisi. Tai jota minä saisin koskettaa ja voisin tuntea vierelläni...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se loppuu. Itsekin ihmettelee kuinka paljon se kestää, toivoo ja kärsii, mutta jossain vaiheessa se on murentunut loppuun.

Itselläni vain vuosi mennyt hullun ihastuneesta ja rakkaudesta riutuvasta välinpitämättömyyteen, niin paljon paskaa on tullut niskaan.

Liian paljon silti annoin anteeksi, jos noin niinkuin terveen ihmisen näkökulmasta katsoisi. Mutta kun on ikänsä sietänyt haukkuja ja väkivaltaa, niin eipä sitä osaa heti oikein kääntyä kannoillaan.

Valitettavan tutun kuuloinen tilanne. Ihminen sietää liian helposti sitä mihin on tottunut vaikka se olisi kuinka pahaa tahansa.

upppp

Vierailija kirjoitti:

Totta kai tunteet voi loppua, tai tilalle voi tulla vaikka halveksuntaa, ällötystä tai muuta negatiivista. Muutenhan kukaan ei koskaan eroaisi ja kaikki ois lopun elämää ekan kumppaninsa kanssa, kun tunteet ei muuttuisi mihinkään.

Ymmärsimmeköhän kysymyksen eritavoin. Toisaalta minusta Ap:n kysymys on minusta vähän ristiriitainen. - Siis ei minusta tunteet silloin yhtä-äkkisest kuole, jos toinen on useasti loukannut.

Kysymys kuuluukin että voiko tunteet kuolla toista kohtaan vaikka toien ei olisi koskaan millään tavoin erityisesti loukannut tai satuttanut. (Voidaanko mustalta edetä valkosielle ilman, että väliin jää muita sävyjä)

Toinen juttu tietysti on, että eiväthän kaikki loukkaajat saata läheskään aina ymmärtää omaa loukkaavaa ja satuttavaa käytöstään. Ja vastaavasti toiset ovat joko hienotunteisia kun eivät viitsi sanoa toiselle, että tuo tai tämä tekosi muuten satutti. Tai kokevat mahd. perutellustikin, että kyllä loukkaavan pitäis itse tajuta omien tekojensa laatu; tiedostaa, että toimii loukkaavassti, vaikka hänelle (mahd. aikuiselle ihmiselle) ei  asiaa joka kerta erikseen huomautettaisi ja sanottaisi.

- Tai osa ei halua sanoa toiselle, koska tietää entuudestaan miten toinen saattaa käyttäytyä. Vaikka olisi täysin oikeassa siinä, että toisen käytös on ollut loukkaava, niin loukkaaja ei sitä ymmärrä vaan loukkaantuu tai muutoin kokee sen, että joku sanoo hänelle, ettei pidä tai pitänyt hänen (loukkaavasta) teosta, joka saa toisen ärsyyntymään ja käyttäytymään mahd. entistäkin loukkaavammin ja satuttavammin. 

Uskovainen mies