Miten raskaus muutti kehoasi?

Ulkoisesti ei huomaa, että olen saanut lapsen, mutta raskaus toi refluksin, pukamat ja vatsassa on lievää erkaumaa edelleen. Refluksi ärsyttää eniten, koska minulla on jo ennestään ibs.

Vierailija kirjoitti:

Ulkoisesti ei huomaa, että olen saanut lapsen, mutta raskaus toi refluksin, pukamat ja vatsassa on lievää erkaumaa edelleen. Refluksi ärsyttää eniten, koska minulla on jo ennestään ibs.

Toisin kuin lääkärit yleensä antavat ymmärtää, refluksi on hoidettava vaiva. Vie aikaa ja vaatii elämäntapa muutoksia mutta huomattavasti maksaa vaivan.

Olkaa onnellisia te jotka murehditte raskausarvista tai riipputisseistä. 😅

Täällä myös raskaudet rikkoivat selän joka rajoittaa liikkumista.

(Jotku raskausarvet tai vatsamakkarat ei tunnu missään.)

Minulla murtui lantio synnytyksessä, aiheuttaa vieläkin toisinaan kipuja erityisesti juostessa/ juoksun jälkeen. Tästä syystä en enää juokse lujaa vaan pelkästään hölkkäilen. Lisäksi tietysti pienempiä juttuja, vatsaan jäi pysyvä makkara/ löysää nahkaa, kylkiluut jäivät törröttämään, pigmenttiläiskiä kasvoissa ym. en nyt kaikkea ala luettelemaan:)

Raskausarpia,vatsa roikkuu reisillä ilman vaatteita ja sain lisäks käsiin arpia synnytyksen jälkeisestä ajasta kun mulla pidettiin kanyyleitä käsissä muutama päivä putkeen ja niihin tietty aina osu kun hoiti vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nää on monimutkaisia juttuja ja jokainen äiti on yksilö.

Itsellä kaksi lasta ja molemmat sai alkunsa eka yrityksellä. Ennen lapsia olin hoikka 170/62. Nyt lapset on 8v ja 4v. Muutoksia on tullut sekä positiivisia että negatiivisia.

Raskausarpia en saanut onneksi kuin kaksi ihan pientä parin sentin viirua alavatsaan toisessa raskaudessa. Nekin kaksi viirua nyttemmin aivan haalistuneet - silti ensimmäisestä kun ei tullut ainoatakaan raskausarpea, niin olihan se kamalaa odottaa miten niitäs sitten oli tulossa, kun nuo kaksi viirua havaitsi.

Vatsanahka ja vatsalihakset ovat palautuneet täysin siihen, mitä olivatkin ennen. Ei ole jäänyt erkaumaa.

Painoa on nyt pari kiloa enemmän kuin ennen lapsia; mutta vyötärö on kapeampi, käsivarret lihaksikkaammat ja peppu pyöreämpi. Liikun säännöllisesti ja paljon enemmän kuin ennen lapsia. Eli uskoisin, että lisäkilot on mennyt oikeaan paikkaan ja lihastakin enemmän.

Tuntoherkkyys alapäässä parani aivan tajuttomasti toisen lapsen jälkeen. Ennen lapsia ei suoraan sanottuna sänkypuuhat tuntuneet niin kivalta kuin nykyään. Ekan lapsen jälkeen ei ollut juuri muutosta tämän kanssa. Tämä on todella positiivinen muutos. Äitien kesken on keskusteltu tästä ja joillain on valitettavasti käynyt päinvastoin. Eräs äiti sanoi, että kolmen lapsen jälkeen oli vielä tunnot herkillä, mutta neljännen synnyttyä herkkyys katosi.

Selkä meni minulla raskauden jälkeen; kun painopiste muuttui raskauden jälkeen hetkessä, niin selkäranka ei tykännyt. Ensimmäisen lapsen jälkeen alkoi vuosien hermokipukierre, joka päätyi nuoremman ollessa vajaa 2v massiiviseen välilevyn pullistumaan, jalan halvaukseen ja kiire leikkaukseen. Ilman raskauksia en usko, että selkäni olisi noin huonoksi koskaan mennyt.

Rinnoissa ei muutoksia. Toisaalta ne on leikattu vuosia ennen lapsia (pienennys), enkä imettänyt. Oikein kivat edelleen.

Suurin muutos on ollut kuitenkin henkinen. Siihen ei yksi netti riitä raportoimiseen :)

Enempää lapsia minulle ei tule. En halua ja piuhat on laitettu poikki. Pitää tajuta lopettaa kun on voiton puolella.

Kiitti vastauksesta.

Minulla on pahoja nivelongelmia kehossa. Esim. puristan yhden appelsiinin perus-sitruspuristimella, ja sen jälkeen ranteen nivel ja jänne on n.viikon tulehtunut, enkä voi nojata sihen.

Lonkat paukkuu ja huutaa hoosiannaa jo nyt, samoin polvet ja nilkat. Jotain verisuoniongelmaa on myös.

Selkä on myös pahassa kunnossa. Kivulias iskias vaivaa. Kuntoilen tarpeeksi, mutta varon sitä myös, sillä saan pahoja kipuja. Autossa istuessa vasen jalkani puutuu lonkkakivun vuoksi.

Lapsesta asti olen jotenkin tiennyt, ettei musta tule äitiä. Onko mahdollista, että kehoni ei vain kestäisi sitä? Joskus hirvitttää, kun ajattelen mitä nainen käy läpi synnytyksessä. Tuntuu, että kaikki niveleni ja kudokseni antaisivat täysin periksi siinä hommassa. Nytkin sattuu iskiaksen takia oikeaan jalkaan ja alaselkään :(

-Ap

Miten paljon ja mitä liikkumista ja liikuntaa harrastat? Liikkumattomuus on vaarallisempaa kuin liikkuminen.

Rinnat on isommat ja pehmeämmät. Lantio leveni vähän ja mahaan jäi löysää. En koe muutoksia mitenkään erityisen dramaattisina, olin paljon huolestuneempi siitä että kasvaako kengänkoko ja joudunko uusimaan koko kenkävarastoni kuten äitini. Käytin vikat raskauskuukaudet tukipohjallisia ja tukevia kenkiä varan vuoksi, ja kengänkoko ei muuttunut.

Minulla keho palautui hyvin. Vatsanahkaan jäi vain muutama lyhyt raskausarpi alavatsan kohdalle. Ei löysää nahkaa tms. Toisesta raskaudesta/ imetyksestä rinnat hieman pehmeämmät.

Vartalostani tuli pehmeämpi ja naisellisempi. Tuntuu olevan mieleen miehille.

Vartaloni meni täysin piloille. Elämä meni piloille siinä samassa kun tuli itseinho, masennus.

26 jatkaa. Liikuin aktiivisesti koko raskauden ajan ja painoa tuli n. 11kg. Kuukaudessa katosivat raskauskilot imetyksen ja vaunuttelujen myötä. Raskausarpia ei tullut ja löllykkä mahan seudulta hävisi vuodessa. Rinnat kasvoi c/d -kokoon ja nyt ovat kokoa b. Odotin patalappuja, mutta jotain kiinteyttä niissä on kun ovat ihan ok-kokoiset ja muotoiset.

12kg painoa jotka ei halua lähteä näköjään mihinkään. Kurja juttu on se että ovat tasan kaikki löllönä pussina tossa alavatsalla 🙄 Yök. Molemmat lapset tosin syntyivät keisarileikkauksella ja painoivat molemmat nelisen kiloa. Sisäisesti muuttui se että kahden raskausdiabeteksen jälkeen (olin normaalipainoinen ja alle 30-vuotias raskausaikoina, nyt lievä ylipaino) homma jatkui 2. tyypin diabeteksena. Voisin väittää kärsineeni aikamoiset vauriot raskauksista. Alapää oli ja pysyi tiukkana, kiitos sektioiden mutta kuka tällasta löllöä haluaa enää panna? Niinpä.

Vain muutama ylimääräinen kilo tullut ja vatsa ei ole enää niin litteä. Toisaalta lihoin (5kg) vasta synnytyksen jälkeen kun imetyksen aikana oli aina niin suuri nälkä. Olen kuitenkin edellenkin hoikan näköinen. Mitään muita muutoksia ei tullut, ei raskausarpia, ei riippurintoja, ei alapääongelmia, hiukset yhtä paksut.

Mulla on kolme lasta, jotka sain 19-, 20- ja 23-vuotiaana. Koen kropan muutokset positiivisena rintojen tyhjentymistä lukuunottamatta. Olen suht hoikka ollut aina 164cm/50kg. Sama paino siis ennen ja jälkeen raskauksien. (Nyt nuorin on siis 3 v, eli koen olevani jo "palautunut" siihen pisteeseen mitä "palaudun") Mutta muutoksiin siis: olen ollut aina aika tasapaksu, mutta raskauksien jälkeem minulta löytyy lantiota ja vyötäröä! Tästä tykkään, koen olevani naisellisempi! Hmm. Muita muutoksia ei itseasiassa olekaan. Ne kaksi raskausarpea mitkä sain, ovat haalentuneet näkymättömiksi. Alapäässä en huomaa muutosta, tosin en ennen raskauksia ja synnytyksiä ollut sen tarkemmin sen ominaisuuksia miettinytkään. Treenaan lantionpohjan lihaksia päivittäin, enkä koe olevani löysä. Mieskin tuntuu nauttivan.

Imetin jokaista lastani yli 2-vuotiaiksi (esikoista ja kakkosta tandemina). Minulla oli a-kuppi jo ennen lapsia, imetysaikoina käytin d-kuppia. Nyt ovat kyllä aika tyhjät. Vähän ovat kyllä palautuneet niistä tyhjistä nahkapusseista, mitkä olivat heti imetyksen loputtua. Näistä opettelen tykkäämään pikkuhiljaa ja olen siinä osittain onnistunutkin!

Kolme raskautta ja alatiesynnytystä takana.

Mulla on jäänyt sellainen kengurupussi mahan kohdalle. En tiedä onko jotkut vatsalihaksetkin erkaantuneet, mutta minkään sortin jumpat ja kahvakuulatreenit (käyn ihan kuntosalilla ohjatussa hikitreenissä) ei tuota kengurupussimahaa saa pois. En voi enää käyttää bikineitä tämän vuoksi. Mies haukkuu mahaa, kuulemma jos ahkerammin jumppaisin niin se lähtisi pois, itkettää. Olen muuten ihan hoikka. 

Tissit ei kärsineet yhtään vaikka imetin jokaista lasta 1 vuoden ikään asti. 

Ekassa synnytyksessä leikattiin eppari, eppariarpi kiristelee edelleen välillä ja on sellaista arpikudosta vaikka esikoinen on jo 16 v.

Ei tullut yhtäkään raskausarpea mutta kyllä tuossa vyötäröllä on ylimääräistä nahkaa jonkin verran. Ei maha mikään tyhjä säkki siis ole, mutta vyötärönympärys on nyt 5 cm enemmän mitä ennen raskautta vaikka paino on sama. Ja kyllähän sen pienen vararenkaan ja pömpän huomaa kun sivusta katsoo. Alushousujen reuna näkyy rumasti vaatteiden läpi eikä vanhat housut sovi. Tissit palautui saman kokoisiksi mutta ovat vähän tyhjemmät, eivät onneksi kuitenkaan roiku. Eli ei mitään järkyttävää.

Omituisin juttu oli että ekan raskauden yhteydessä minun tissien välissä oleva iho alkoi hikoilla samoin mitä kainalot. Siis niin että se alkaa haista hieltä. Nyt pitää laittaa siihen läikkään aina dödöä. Ja minulla ei siis tissit roiku eikä ole tissivakoa eli ei johdu siitä että hiki pääsisi jossain muhimaan. Toivoin raskaana ollessani että olisi vain väliaikaista mutta ei. Mistähän ihmeestä lie johtuu?

Peräpukamia sain tasan yhden pienen raskaana, ei koskaan ollut kipeä mutta ihan vittuilun vuoksi oli sitten ulkoinen, ja nyt sitten lörpöttää tuossa tyhjänä poimuna, ei varmana ole menossa pois. Tukkaa putosi valehtelematta puolet pois synnytyksen jälkeen, hetken päänahka kuulsi läpi kaikkialta. Nyt toivon ja odottelen että se kasvaisi takaisin, ainakaan päänahka ei enää paista ja päästä töröttää kaikkialta 5 cm karvaa.

Lihoin raskauden aikana jonkin verran, mutta kilot jäivät laitokselle. Vatsa palautui ennalleen sektioarpi lisänä, sain rinnat, joita minulla ei ollut ollenkaan ja jalka kasvoi. Tein koko raskauden töitä kroppani palautumiseksi ja olin valmistautunut raskauteen jo etukäteen treenaamalla.

Vatsaan jäi sektiosta arpi, nykyään sekin on jo hyvin haalea. Ei muuta näkyvää. Nyt kun odotan toista lastamme niin toivon että pääsen yhtä vähällä. Hyvältä vaikuttaa, rv35 eikä mitään ulkoisia muutoksia paitsi painoa kertynyt tietysti, tällä hetkellä +16kg..samaa tahtia tulee painoa kuin esikoisestakin. Raskauskilot lähti ekasta alle neljässä kuukaudessa (takaisin mittoihin 173cm/58kg) ja samoin lähtee nämä nykyisetkin, kunhan saadaan ensin vauvan maailmaan.

Ihmettelen kyllä miten niin moni ei muka pysty palautumaan synnytyksestä vielä vuodenkaan kuluttua, raskauskiloja kannetaan tyyliin kunnes aletaan odottamaan seuraavaa lasta koska "raskauskilot on niin tiukassa" ja vauva-arki on rankkaa. Se on ihan vaan itsestä ja motivaatiosta kiinni sanon minä...Jos ei jaksa harrastaa liikuntaa niin katsoo vaan mitä suuhunsa laittaa. Ruokavaliohan se on kaiken a ja o.

Lantio leveni yli 90 sentin, raskautta edeltävät farkut jumahtivat yläreiteen. Tämä oli itselle ihan positiivista. Toisen raskauden jälkeen alkoivat toistuvat vti:t, lisäksi tuli erinäisiä virtsaamisvaivoja. Rinnat pysyivät suht ennallaan, mutta tuntuu että jenkkakahvat ja selkämakkarat tulivat jäädäkseen. Se voi tosin johtua ihan iästäkin, neljäkymmentä lähestytään...

Vierailija kirjoitti:

Vatsaan jäi sektiosta arpi, nykyään sekin on jo hyvin haalea. Ei muuta näkyvää. Nyt kun odotan toista lastamme niin toivon että pääsen yhtä vähällä. Hyvältä vaikuttaa, rv35 eikä mitään ulkoisia muutoksia paitsi painoa kertynyt tietysti, tällä hetkellä +16kg..samaa tahtia tulee painoa kuin esikoisestakin. Raskauskilot lähti ekasta alle neljässä kuukaudessa (takaisin mittoihin 173cm/58kg) ja samoin lähtee nämä nykyisetkin, kunhan saadaan ensin vauvan maailmaan.

Ihmettelen kyllä miten niin moni ei muka pysty palautumaan synnytyksestä vielä vuodenkaan kuluttua, raskauskiloja kannetaan tyyliin kunnes aletaan odottamaan seuraavaa lasta koska "raskauskilot on niin tiukassa" ja vauva-arki on rankkaa. Se on ihan vaan itsestä ja motivaatiosta kiinni sanon minä...Jos ei jaksa harrastaa liikuntaa niin katsoo vaan mitä suuhunsa laittaa. Ruokavaliohan se on kaiken a ja o.

Ei sais provosoitua, mutta sanonpa kuitenkin. Itse kuulun näihin, joilta ne kaikki raskauskilot ei lähtenyt niin helpolla. Meillä oli haastava vauva, itki melkeinpä vuorokaudet läpeensä, mikään ei auttanu ja julkisella vaan sanotaan, tyyliin, että sellasta se vauva-arki on. Vasta kun jouduin sairaalaan väsymyksen aiheuttamien fyysisten oireiden takia alettiin ottaa tosissaan, tosin vähän ennen tätä oli jo oltu yksityiseen yhteydessä ja käyty siellä ekan kerran vauvan kanssa.

Mä repesin tosi pahasti synnytyksessä ja luultavasti loppuiän vaiva, ettei pysty pissaa pidättää kuten ennen raskautta. Olen jumpannut lantionpohjalihaksia ihan päivittäin, mutta ei vaan auta. Iho palautui normaaliks, ei jäänyt raskausarpia. Rinnat on hiukan aiempaa löysemmät, mutta eivät roiku kuitenkaan.