Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perjantain nostalgiaketju: Miten meikkasitte teineinä?
Katselin kaupungilla vastaantulevia huoliteltuja nykyteinejä ja jäin muistelemaan omia nuoruusvuosien meikkityylejä. Vaikutteet otettiin silloin vielä isosiskoilta ja välineet & tekniikat olivat hyvin yksinkertaisia verrattuna siihen, mikä katukuvan perusteella vaikuttaisi olevan nykyään valtavirtaa.
Jaan oman muistoni: aloin meikata päivittäin mennessäni yläasteelle vuonna 1998. Meikkini koostui oikeastaan koko yläasteen ajan Anytimen vaaleimmasta kivipuuterista (sävy 00), ripsarista ja mustasta kajalista, joita molempia käytin avokätisesti. Huulilla rakastin Lumenen huurteista nudepunaa, sellaista Nylon Beat-sävyä. Kulmakarvoja nypin ohuemmiksi, mutta en meikannut niitä ollenkaan.
Nykymuotiin verrattuna vuosituhannen vaihteen teinimeikki ainakin pikkukaupungissa oli yksinkertainen ja vähän karu. Meikkipohjat olivat yleensä omaa ihoa vaaleampia eikä siihen aikaan harrastettu varjostuksia, korostuksia tai edes poskipunaa. Tuotteiden suhteen ei ollut isoa valinnanvaikeutta, kun S-market myi Lumenen ja Anytimen perusvalikoimaa ja Lumeneen ei yleensä ollut varaa.
Kommentit (342)
-Kakkumaskara
-MaxFaxtorin Pan-stick meikkipuikko
-Vaaleanvihreää tai vaaleanturkoosia luomiväriä hennosti
-Kulmavärikynä, jota käytettiin myös rajaukseen
-Huulipuna
Aika oli melkein ennen ajanlaskua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoin jostain syystä luomiväriä kulmakarvoihin saakka, vaaleansinistä tai kimaltavaa helmiäispinkkiä. Ja kajalia, vaikka silmät alkoi vuotaa siitä. Ripsaria piikkisuoriin ripsiin, taivuttimista en tiennyt mitään.
Vaaleaa puuteria niin paljon, että kasvojen pinta oli kuin jauhopussissa pyöritelty.
Anytimen vaaleanpunainen huulikiilto, myöhemmin myös joku glitter-huulipuna.
Ja kulmakarvat nypin ohuiksi, onneksi kasvavat nykyään paksuina siitä huolimatta!
Clearasilin oranssi peitepuikko, joka kuivatti finnejä. Mitään se ei kyllä peittänyt, korosti korkeintaan kun oli ihan eri väristä kuin iho.
Vierailija kirjoitti:
Body Shopin legendaarinen banaanishampoo ja hoitis, ai että <3
Muistan yhä niiden tuoksun! Lisäksi oli joku tehohoito ja näissä oli kunnolla banskua mukana. Tukkani tykkäsi, mutta eipä enää saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yves Rocherin tuntevat kaikki, mutta jossain vaiheessa kasarilla tai ysärillä oli toinenkin postimyyntifirma, joka yritti läpi Suomessa. Oliko se Daniel Jouvance? Googletin ja näyttää samalta. Erittäin merihenkinen ja tuotteissa sellaista spa-fiilistä. Harmitti kun se lopetti. Samoin muistan kaikki ihanat postimyyntikuvastot ajalta ennen nettiä. Muotilehdissä saattoi olla myös pienempien firmojen mainoksia, joista pystyi kupongilla tilaamaan kotiin vaatteita. Joku saksalainen postimyyntikuvasto yritti tulla, mutta ei onnistunut lyömään läpi.
Siis nykyajassa on kyllä ihanaa se, että netistä voi tilata melkein mitä vaan :) hyvässä ja pahassa..
Pakko kysyä, saitteko mitään meikkiopetusta äideiltänne? Oma äitini ei meikannut kuin juhliin ja sinnekin vain ripsivärillä sekä huulipunalla. Äiti myös pelotteli, että puuteri muka pilaa ihon ja olihan se äidin nuoruudessa saattanut pilatakin !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä, saitteko mitään meikkiopetusta äideiltänne? Oma äitini ei meikannut kuin juhliin ja sinnekin vain ripsivärillä sekä huulipunalla. Äiti myös pelotteli, että puuteri muka pilaa ihon ja olihan se äidin nuoruudessa saattanut pilatakin !
En koska äitini ei meikannut. Antoi minun kyllä harjoitella itsellään :D
Ei mitään opastusta, ei meikkaamiseen eikä myöskään meikin poistamiseen tai ihonhoitoon. Äitini ei ollut näistä asioista kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muistan äitini kehotuksen, että jos meikkaan, niin meikkaisin "kaunistukseksi, ei kauhistukseksi". No, kauhistuksen puolelle se välillä lipsahti, kun omat kunnianhimoiset visiot ylittivät osaamisen tason. En silti osaa jälkeenpäinkään kauhistella, koska sehän oli meikkiä vain ja tekemällä sitäkin oppii.
Ihonhoitoon olisin tarvinnut opastusta. Pahimmat mokani taisivat olla täydessä meikissä saunaan meneminen ja kasvojen puhdistaminen nestesaippualla löylyttelyn jälkeen sekä Aapri-kuorintavoiteen käyttäminen päivittäisenä ainoana puhdistustuotteena. Kun kasvojen iho alkoi oireilla näppyläisenä, siirryin luontevasti Clearasiliin.
No kuvitelkaapa muodotonta, valkoista pullanaamaa jonka keskellä tököttää haalean harmaat silmät ja perunanenä sekä olemattoman vaaleita kulmia ja vaaleita harvoja tynkäripsiä. Ja kuvitelkaa nyt, että tähän naamaan tuprutetaan paksu kerros vaaleinta mahdollista puuteria ja taputellaan sitä vielä huuliinkin, noin ja sitten harjataan ripsiin paksu kerros mustaa ripsiväriä. En tiennyt mistään kasvojen muotoilusta meikillä eikä tiennyt kukaan muukaan, myöskään ripsikampaa tai kulmakynää ei ollut käytössä!
Kokonaisuuden kruunasi ohuet mustanruskeat hiukset otsatukalla, olin kuin köyhän miehen Kleopatra.
T. entinen ysäritein
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Body Shopin legendaarinen banaanishampoo ja hoitis, ai että <3
Muistan yhä niiden tuoksun! Lisäksi oli joku tehohoito ja näissä oli kunnolla banskua mukana. Tukkani tykkäsi, mutta eipä enää saa.
En tiedä onko sama tuote, mutta Body Shopilta kyllä löytyy banaani-hiusnaamio, itse vasta ostin ja tykkään :)
http://www.thebodyshop.fi/fi/banana-truly-nourishing-hair-mask/58769/dp
Joku kirjoitti roll-on huulikiillosta lasipullossa, äidilläni oli sellainen ehkä 80-luvulla, tuoksui aivan ihanalta! Väriä ei siinä ollut ollenkaan, pelkkä kiilto
Yläasteella meikkasin hyvin vähän. Puuteria, ripsaria, huulikiiltoa ja erityistilanteisiin pastellinvärisiä glitterluomivärejä - kaikki meikit tietysti Anytimea :D
Lukioon menin tasan 10 vuotta sitten, ja silloin aloin meikata astetta avokätisemmin. Kuvioihin tulivat mm. kissarajaukset ja tummemmat luomivärit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Body Shopin legendaarinen banaanishampoo ja hoitis, ai että <3
Muistan yhä niiden tuoksun! Lisäksi oli joku tehohoito ja näissä oli kunnolla banskua mukana. Tukkani tykkäsi, mutta eipä enää saa.
En tiedä onko sama tuote, mutta Body Shopilta kyllä löytyy banaani-hiusnaamio, itse vasta ostin ja tykkään :)
http://www.thebodyshop.fi/fi/banana-truly-nourishing-hair-mask/58769/dp
Joku kirjoitti roll-on huulikiillosta lasipullossa, äidilläni oli sellainen ehkä 80-luvulla, tuoksui aivan ihanalta! Väriä ei siinä ollut ollenkaan, pelkkä kiilto
Lainaan itseäni, huomasin juuri että myös banaanishampoota- ja hoitoainetta myydään :o
Mä kävin elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran kosmetologilla vuosituhannen vaihteessa 16-vuotiaana, kun silloisen poikaystävän äiti oli voittanut jostain arvonnasta lahjakortin, jota ei itse halunnut käyttää. Olin haaveillut käyttäväni lahjakortin kulmien muotoiluun ja ripsien+kulmien värjäykseen, mutta kosmetologi oli tietävinään paremmin. "Ihonpuhdistus sulle on tehtävä, tuohon naamaan ei kannata sitä ennen väriä tuhlata". No, olin siihen aikaan epävarma ja ajattelin, että kaipa ammattilainen tietää, mikä kannattaa... Niinpä sitten pidättelin itkua hoitotuolissa, kun kosmetologi höyrytti, puristeli, nyppi kovakouraisesti ja samalla moitti, miten nuoren ihmisen iho ei saisi olla näin huonossa kunnossa, etkö sinä hoida tätä ollenkaan. Siitä käynnistä jäi sellainen kammo, että sen jälkeen en ole halunnut kenenkään koskevan kasvoihini.
Kyllähän se varhaisteiniajan kasarimeikki nyt vähän naurattaa. Laitoin luomiväriä vähän kuin Ranskan lippu - keskellä valkoista, toisessa reunassa sinistä ja toisessa pinkkiä :D. Lisäksi pinkkiä huulipunaa ja isot pinkit muovikorvikset. Oli olevinaan tosi hienoa :D
Äitini ei meikannut ja kummasteli varmaan, mistä sain vaikutteeni. Aloitin 11-vuotiaana kakkumaisella Filmstar-mascaralla. Seuraavaksi tulivat huulikiilto ja Pierre Robert -peitevoide, jota vetelin nenänpieliin, finneille ja silmien alle. Kokeilin mitä hurjimpia turkooseja luomivärejä, mutten käyttänyt niitä julkisesti. Lukiossa ystävystyin tytön kanssa, jonka äiti piti kemikaliota ja otti tyttären usein mukaan meikkikoulutuksiin. Kadehdin valtavasti hänen valtavaa meikkiarsenaaliaan ja taitojaan. Opin katselemalla häntä. Paras meikkivoide oli erittäin peittävä ja kakkumainen, merkkiä en muista. Ylioppilaskuvassakin minulla oli luultavasti vain meikkivoidetta, ripsiväriä ja väritöntä huulikiiltoa.
Tämä kaikki tapahtui 1970-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Yves Rocherin tuntevat kaikki, mutta jossain vaiheessa kasarilla tai ysärillä oli toinenkin postimyyntifirma, joka yritti läpi Suomessa. Oliko se Daniel Jouvance? Googletin ja näyttää samalta. Erittäin merihenkinen ja tuotteissa sellaista spa-fiilistä. Harmitti kun se lopetti. Samoin muistan kaikki ihanat postimyyntikuvastot ajalta ennen nettiä. Muotilehdissä saattoi olla myös pienempien firmojen mainoksia, joista pystyi kupongilla tilaamaan kotiin vaatteita. Joku saksalainen postimyyntikuvasto yritti tulla, mutta ei onnistunut lyömään läpi.
Siis nykyajassa on kyllä ihanaa se, että netistä voi tilata melkein mitä vaan :) hyvässä ja pahassa..
Quelle oli ainakin yksi saksalainen kuvasto. Mulle ja siskolle tilattiin sieltä pehmoeläimet joskus vuonna -85 tai sillä main.
Piti ihan nostaa ylös tämä vanha ketju, kun tässä oli niin hyviä muistoja.
Naurattaa, miten vähän 80-luvulla tajuttiin ihonhoidosta. Jotain vanhojen mummojen ryppyvoiteita oli, mutta siinä se. Hirveän kalliita purnukoita, joissa maksoi vain pakkaus. Todella varakkaat kävivät Eila Hellgrenin kauneushoitolassa ottamassa jotain mutakäärehoitoja.
Muistatteko ne Biore- mustapäälaput? Ihan huuhaata, eihän ne mitään poistaneet.
Clearasil-kasvovesi oli myös ihan kuraa, eihän se mitään finnejä poistanut, tietenkään. Mutta kaikki sitä käyttivät. Ja se hirveä porsaanpinkki peitepuikko... aargh!
🇺🇦🇮🇱
Alue: Aihe vapaa
En meikannut. Välillä äitini pakkomeikkasi minut. Eli uhkasi, etten saa kyytiä jonnekin, jos hän ei saa sitä ennen meikata minua. Siitä tuli riitoja.