Luetellaan lapsuudessamme kiertäneitä urbaanilegendoja

Vierailija kirjoitti:

80-luku ja Dingo. Tämä lienee fakta, että Neumannilla oli joskus tapana ottaa Autiotaloa laulaessa joku tyttö yleisöstä reppuselkään. Biisissähän lauletaan: "mä reppuselässä sinua vien.."  Jossain tv-lähetyksessä tämä tapahtui myös (on totta koska muistan sen), mutta aiheutti mukamas niin suuren kateuden fanien keskuudessa, että yleisöstä otettu tyttö mukiloitiin teholle. Kun tyttö pääsi teholta, tämä mukiloitiin vielä uudelleen, minkä seurauksena hän kuoli. Tällaista aikoinaan kerrottiin, mutta olen miettinyt onkohan totta.

Muistan myös Christiane F. -elokuvasta kerrottua, sehän on todellisuuteen perustuva huumetarina. Eli hän sortui elokuvan tuoman menestyksen seurauksena niin suureen huumekierteeseen, että kuoli, näin kertoi kaverini. No tämä ei ole totta, luin juuri Christianen toisen elämänkertannan, ja hän on hieman yli 50-vuotias, joskin hyvin huonossa kunnossa.

Myös tuo ihmeellinen pierujuttu on tuttu. Äitini kertoi sen minulle kun olin tyyliin 5-vuotias. Hauska tietää että se on oikein maailmanlaajuinen juttu!

Just muistin tuon Dingon! Se ohjelma oli Yökyö-peli, josta Parviaisen Jussi ponnahti pinnalle.

Ja ei se kuollut. Juttua riitti oikein Alibiin asti "Dingo-huuman ensimmäisestä uhrista."

Naiselle tuli outoja suukipuja ja hän meni lääkäriin. Siellä todettiin jokin sukupuolitauti, joka oli levinnyt suuhun. Nainen sanoi ettei hänellä ole ollut mitään sukupuolikontaktia. Lääkäri kyseli mitä nainen on viime aikoina tehnyt, ja suuhunsa laittanut. Paljastui että hän oli syönyt pizzaa, ja kuinka ollakaan oli pizzan jämiä vielä jääkaapissa. Ne vietiin analysoitaviksi johonkin laboratorioon jossa todettiin, että pizzassa on siemennestettä, josta sukupuolitauti oli tullut. Kun kuulin tämän jutun, se oli tapahtunut Oulussa, mutta ilmeisesti tämä on joku kv. urbaani legenda.

Vierailija kirjoitti:

Kuulakärkikynällä ei saa piirtää käteen, koska muste imeytyy ihon alle ja voi kulkeutua esim. kasvoihin, joihin tulee valtava tummansininen läikkä.

Omalla yläasteellani luultavasti aika yleinen kertomus siitä yhdestä erikoisesta opettajasta, joka olisi aiemmin seonnut ihan täysin kesken koulupäivän ja joutunut pitkäksi ajaksi mielisairaalaan. Mutta totta kai palannut meitä opettamaan.

Oliko yläasteesi L:n kunnassa H:n yläaste ja opettaja M.A.? On tosi juttu, ja niitä lataamojaksoja oli useampi. Lopulta jäi pysyvästi hoitoon. Oli muuten pelottavaa olla tunnilla kun opettaja elää omissa harhoissaan.

Kaveri kertoi rastatukkaisesta hipistä, jolta kaveri kiusallaan leikkasi yhden rastapötkön poikki. Rastojen sisällä oli sinisiä matoja, ja hippi leikkasi itsensä kauhuissaan kaljuksi. Myöhemmin lääkäri sanoi, että jos rastoja ei olisi leikannut, madot olisivat tunkeutuneet pään sisälle ja syöneet aivot.

Tupakan viljely ja jalostus lopetetaan vuoteen 2000 mennessä.

Varmasti!

Vierailija kirjoitti:

Kaveri kertoi rastatukkaisesta hipistä, jolta kaveri kiusallaan leikkasi yhden rastapötkön poikki. Rastojen sisällä oli sinisiä matoja, ja hippi leikkasi itsensä kauhuissaan kaljuksi. Myöhemmin lääkäri sanoi, että jos rastoja ei olisi leikannut, madot olisivat tunkeutuneet pään sisälle ja syöneet aivot.

60-luvun kekotukat vilisivät pienelämää ja aivoja himoitseviä erityisesti.

Vierailija kirjoitti:

Asuin nuorena USA:ssa ja siellä viljeltiin tätä juttua:

Nuori nainen meni lääkäriin, ja selvisi että ruumismadot olivat alkaneet syödä hänen sisuksiaan. Kuoli.

Oli saanut ne madot yhden illan jutussa harrastettuaan seksiä. Kyseisen nuoren seksikumppanimiehen tyttöystävä oli kuollut, mutta hän piti ruumiin kotonaan kaapissa monta kk ja harrasti pervoseksiä sen ruumiin kanssa, ja ruumismadot kulkeutuivat miehen penikseen ja sitä kautta tarttuivat tuohon naiseen.

Opetus: Älä harrasta seksiä tuntemattomien kanssa.

Tästä (tai lähes samasta siis) aiheesta on tehty leffa, nimeltä Contracted, aika karsee vaikka onkin aika läppä osittain :D

Suoraan Tuija Lehtisen kirjasta Nottingham kesällä kello 6....

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla tiedettiin, että jos pesee tukkansa Vidal Sassoonin Wash & Go -shampoolla, tukka lähtee ja valuu veden mukana viemäriin. 

Linna-shampoota taas mainostettiin hellävaraisena lastenshampoona tms., mutta oikeastaan se olikin tosi vahvaa ja olisi pitänyt laimentaa 14-kertaisesti pestessä, ettei olisi vahingoittanut päänahkaa. Kampaajanikin kertoi tämän jutun.

80-luvulla oli paljon urbaanilegendoja ja tässä niistä pari:

Espoolainen, keskiluokkainen rouvashenkilö oli vapaapäivänään lähtenyt shoppailemaan ja shoppailun ohessa päätti pussukoinensa ja laukkuinensa pistäytyä kahvillaan. Hän osti viinerin ja kahvin. Pujotteli pöytien välistä, ujutti laukut ja pussukat tuolille, sai liu'utettua tarjottimen pöydälle, riisui takkinsa ja istui tyytyväisenä pöytään. Huomasi, että tarjottimella oli vain kahvi ja tyhjä lautanen. Rouva katseli ympärilleen oliko viineri pudonnut, ei ollut, mutta vieressä istui hymyilevä, selvästi ulkomaalainen henkilö, jolla oli samainen viineri kädessään. Rouva meni ja tempaisi viinerin itselleen, mussutti sen siinä ulkomaanpellen edessä mielenosoituksellisesti, meni pöytäänsä ja hörppäsi kaffet huiviinsa ja lampsi tiehensä. Illalla kotona hän avasi laukkunsa ottaakseen kalenterin esiin ja siellä napotti nurinpäin hillot sisäkankaassa ko. viineri.

Keskiluokkainen, mahdollisesti espoolainen rouvashenkilö tempaisi ja lähti (siihen aikaan erittäin väkivaltaiseen huumepesään) New Yorkiin. Vähän hirvitti, mutta kaikki meni hyvin, kun pysyi poissa vaarallisilta alueilta. Hotelli oli erinomainen ja kallis. Loman kolmantena päivänä rouva oli ollut shoppailemassa ja oli palaamassa hotellihuoneeseensa, astui jo hissiin ja hissin ovet olivat sulkeutumassa, kun äkkiä joku änkesi oven väliin ja hissiin vyöryi kolme-neljä jääkaappi-pakastin-pesukone ja linko -kokoa olevaa mustaa miestä. Rouva hätääntyi, perääntyi aivan hissin kulmaan ja yritti suojata itseään. Pienin miehistä sanoi rouvalle jotain kaam daun määm tai jotain ja rouva tajusi mennä pitkälleen hissin lattialle. Miehet kuitenkin poistuivat hissistä naureskellen ja rouvakin selvisi hetken hissin nappien kanssa sekoiltuaan oman huoneensa turvaan. Seuraavana päivänä hymyilevä vastaanottovirkailija ojensi rouvalle hienon kukkalaitteen, shampanjapullon ja kortin, jossa luki: Kiitoksia viikon parhaimmista nauruista! t. Eddie Murphy.

Nyt vain nykynuorten tarttisi tietää, kuka htti on Eddie Murphy? Mut noin jälkikäteen ajatellen, nuo tarinat kuvastivat hyvin muuttuvaa maailmaa, kun Suomeenkin alkoi tulla enenevässä määrin ulkomaalaisia. Ja samaan aikaan suomalaiset itsekin alkoivat liikkua yhä kaukaisemmissa kohteissa. Niistä peloista nuo kertovat, miten kohdata vieras maailma.

Vierailija kirjoitti:

Suoraan Tuija Lehtisen kirjasta Nottingham kesällä kello 6....

Tämän kirjan muistan tosi hyvin. Luin sen kyllä vasta joskus 2008 ollessani yläkoulussa. Pitäisi taas lukea. Kaikki Lehtisen kirjat luettu. 

Jos juo kahvia, hiukset muuttuu tummiksi (olin vaaleatukkainen lapsi.) Isällä on tumma tukka ja äiti on vaalea eikä ikinä juonut kahvia, niin meni läpi. :D

Pilvi olisi kaljaa vaarallisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla tiedettiin, että jos pesee tukkansa Vidal Sassoonin Wash & Go -shampoolla, tukka lähtee ja valuu veden mukana viemäriin. 

Linna-shampoota taas mainostettiin hellävaraisena lastenshampoona tms., mutta oikeastaan se olikin tosi vahvaa ja olisi pitänyt laimentaa 14-kertaisesti pestessä, ettei olisi vahingoittanut päänahkaa. Kampaajanikin kertoi tämän jutun.

Se oli hirvää tököttiä. Äiti ei uskonut sen kirvelevän, koska kyljessä mainostettiin pesevän ilman kyyneleitä!

No alkujaan sitä myytiin Lastenlinnan hyväksi. Johdossa oli hyvää tarkoittava mutta 30-luvun Saksassa koulutettu Ylppö joka todellisuudessa oli täysin ajastaan jäljessä.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla oli paljon urbaanilegendoja ja tässä niistä pari:

Espoolainen, keskiluokkainen rouvashenkilö oli vapaapäivänään lähtenyt shoppailemaan ja shoppailun ohessa päätti pussukoinensa ja laukkuinensa pistäytyä kahvillaan. Hän osti viinerin ja kahvin. Pujotteli pöytien välistä, ujutti laukut ja pussukat tuolille, sai liu'utettua tarjottimen pöydälle, riisui takkinsa ja istui tyytyväisenä pöytään. Huomasi, että tarjottimella oli vain kahvi ja tyhjä lautanen. Rouva katseli ympärilleen oliko viineri pudonnut, ei ollut, mutta vieressä istui hymyilevä, selvästi ulkomaalainen henkilö, jolla oli samainen viineri kädessään. Rouva meni ja tempaisi viinerin itselleen, mussutti sen siinä ulkomaanpellen edessä mielenosoituksellisesti, meni pöytäänsä ja hörppäsi kaffet huiviinsa ja lampsi tiehensä. Illalla kotona hän avasi laukkunsa ottaakseen kalenterin esiin ja siellä napotti nurinpäin hillot sisäkankaassa ko. viineri.

Keskiluokkainen, mahdollisesti espoolainen rouvashenkilö tempaisi ja lähti (siihen aikaan erittäin väkivaltaiseen huumepesään) New Yorkiin. Vähän hirvitti, mutta kaikki meni hyvin, kun pysyi poissa vaarallisilta alueilta. Hotelli oli erinomainen ja kallis. Loman kolmantena päivänä rouva oli ollut shoppailemassa ja oli palaamassa hotellihuoneeseensa, astui jo hissiin ja hissin ovet olivat sulkeutumassa, kun äkkiä joku änkesi oven väliin ja hissiin vyöryi kolme-neljä jääkaappi-pakastin-pesukone ja linko -kokoa olevaa mustaa miestä. Rouva hätääntyi, perääntyi aivan hissin kulmaan ja yritti suojata itseään. Pienin miehistä sanoi rouvalle jotain kaam daun määm tai jotain ja rouva tajusi mennä pitkälleen hissin lattialle. Miehet kuitenkin poistuivat hissistä naureskellen ja rouvakin selvisi hetken hissin nappien kanssa sekoiltuaan oman huoneensa turvaan. Seuraavana päivänä hymyilevä vastaanottovirkailija ojensi rouvalle hienon kukkalaitteen, shampanjapullon ja kortin, jossa luki: Kiitoksia viikon parhaimmista nauruista! t. Eddie Murphy.

Nyt vain nykynuorten tarttisi tietää, kuka htti on Eddie Murphy? Mut noin jälkikäteen ajatellen, nuo tarinat kuvastivat hyvin muuttuvaa maailmaa, kun Suomeenkin alkoi tulla enenevässä määrin ulkomaalaisia. Ja samaan aikaan suomalaiset itsekin alkoivat liikkua yhä kaukaisemmissa kohteissa. Niistä peloista nuo kertovat, miten kohdata vieras maailma.

Hyvät jutut, en ollut koskaan kuullut!

Hienostelevia rouvia on tarinoissa jujutettu iät ajat.

Kyllähän nyt kaikki Murphyn tietää. Just oli tv:ssä.

Vierailija kirjoitti:

Ajalta jolloin kännykät olivat joatin todella uutta ja statussymboleita.

Kaveri oli kulkenut senlähes maitopurkin kokoisen puhelimensa kansa ja puhunut isoon ääneen puhelimeen.

Vieressä oli tapahtunut autokolari/ joku oli saanut sydänkohtauksen. Olen kuullut molemmat versiot. Ja ohikulkijat olivat pyytäneet kaveria soittamaan hätäkeskuskuseen. 

Oli käynyt ilmi, että kyseessä oli pelkät kuoret / kyseessä oli leikkipuhelin.

Niin ja joku oli leuhkasti puhunut kännykkään kaupassa, kun se alkoikin soimaan oikeasti.

Sitten joku bakteerikammoa kärsinyt ei ollut käynyt vessassa, vaan oli kakkinut makuuhuoneen täyteen Helsingissä.

Pikkukylän pullonkerääjä oli tosi rikas. Hänellä ei ollut huonekaluja, koska kaikkialla oli kerättyjä pulloja. Eläkkeet kertyivät tilille, jota hän ei käyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni kertoi että jossain Oulussa Kello-nimisen alueen vanhassa talossa, joka oli joskus siirretty sinne Venäjän puolelta, niin rannekellot pysähtyivät tai sekosivat aina kun sinne taloon meni. Joku kelloseppä kuollut sinne taloon tai jotain.

Tietääkö Oulun seudulla asuvat tuosta jotain?

Asuin lapsena Kellon Kiviniemessä enkä muista ikinä kuulleeni tuota. Ehkä serkkusi keksi jutun ihan itse?

Heei, me asutaan nykyään Kellon Kiviniemessä, joten nyt osoitetta kehiin 😃 Kyllähän tämän todenperäisyys pitää tsekata!

Se oli kyllä ”päätä päiväsi Costaricalla”

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ala-aste ja yläaste vierekkäin, mutta yläasteelle ei ala-asteen puolelta nähnyt. Koko kuuden vuoden ajan puhuttiin kuinka paha mopokaste on seiskalla luvassa. Joka vuosi joku joutuu sairaalaan ja luita murtu. Kaipa tätä jauhettiin aina niiin paljon, että siitä tuli alakoulussa kaikille kuin suora totuus. Todellisuudessa mitään kasteita ei tullut. Ihme ettei opettajat ole vuosien aikana korjannu huhua.

Veljeä mokutettiin -84. Minua ei -85. Joku aukoi päätään, siinä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on inspiroivaa. Juttuja alkaa tulla mieleen.

Me asuttiin sairaalan lähellä. Sairaalan vieressä oli ulkorakennus, jonka toisessa päässä oli liiteri, toista käytettiin mm. ruumishuoneena, kun joku oli sairaalassa kuollut. Isot tytöt ja pojat kertoivat, että ruumishuoneella kävi joku mies, joka imaisi suuhunsa kuolleiden aivot nenän kautta. Ja kerran oli yksi nuori hoitaja mennyt ruumishuoneelle ja kuullut, miten arkusta kuuluu käheä ääni: "Antakaa vettä, antakaa vettä..."

Varmaan yleismaailmallisia juttuja, mutta kivasti sijoitettu paikkaan, jonka ohi piti kulkea joka aamu ja ilta.

Ruumishuoneelle oli viety hukkunut tyttö. Kun sinne oli mennyt haudankaivaja käymään, oli tytön nenästä alkanut valua verta ja hän oli vasta siinä kuollut.