Lue keskustelun säännöt.
Mitä nykyajan vanhemmat tekevät jos lapsi ei kaikesta keskustelusta ja opettamisesta huolimatta tottele heitä?
21.03.2018 |
Kun rangaista lasta ei kuulemma saa.
Keskustelevat aina vaan lisää?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti joku luulee, että toinen ihminen on mahdollista saada absoluuttisesti tottelemaan kaikkea? Ei ole mahdollista, ei silloinkaan, kun lasten kurittaminen fyysisesti oli laillista. Ihan samalla tavalla silloinkin lapset olivat tottelematta ja tekivät asioita vanhemmiltaan salaa. Harvassa taisivat olla minun nuoruudessani esim. ne vanhemmat, jotka pitivät alaikäisten alkoholinkäyttöä ja tupakointia positiivisena ilmiönä, ja niin vain sitä tapahtui. Muuten paljon enemmän kuin nykyään, kun nämä nykynuoret on kasvatettu enemmän keskustelemalla. Ettei vain olisi jotain yhteyttä kasvatusmetodilla ja sillä, että nuoret voivat paremmin?
Itsetuntokin voi tulevaisuudessa olla lapsilla ja nuorilla parempi, kun kehuilla kasvattaminen yleistyy.
Kannattaa kokeilla: lapsi on perso kehuille ja taatusti tekee uudestaan sen, mistä saa kehuja.
Toki kehuminen on tärkeää, mutta jossakin pitää mennä raja, jos tyyppi tekee tietoisesti väärin koko ajan. Silloin pitää rangaista. Muuten lapsesta tulee manipuloiva valehtelija, joka selittelee ja luikertelee aina sieltä, mistä helpoimmalla pääsee.
Tunnen perheen, jossa ei ole uskallettu (kai jonkun kuvitellun lapsen itsetunnon heikkenemisen vuoksi?) kieltää koskaan kunnolla. Poika vedättää kaikkia ja jäätyään kiinni rikkeistä selittelee/valehtelee asian aina muiden syyksi tai parhain päin. Ja äiti sen kuin taputtelee ja ymmärtää. Poika on oikea pikkurikollinen ja saa koulustakin jatkuvaa negaa, mutta äiti sen kuin syyttää koulua ja opettajaa :-0 Luulisi jo silmien avautuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on uppiniskainen lapsi, joka tähän mennessä on vain innostunut rangaistuksista.
Siihen ongelmaan auttaa usein rangaistusten vaihtaminen.
Esim. tiedän lapsen, joka pienenä vaan riehaantui lisää kun joutui jäähylle, mutta sen sijaan tukistus oli iso pelote joka toimi heti. Niinpä vanhempansa käyttivät tukistusta vaikka se onkin poliittisesti äärimmäisen epäkorrektia ja tekee lapsesta isona mielisairaan ihmisraunion. ;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johdonmukaista toistoa toiston perään, niin että lapsi näkee ettei asiaansa saa läpi temppuiluilla.
Ja kyllä, lapseen kohdistunut kuritusväkivalta on edelleen rikos. Eli se ei ole minään vaihtoehtona.
Mikä se "toisto" on mikä estää lasta käyttäytymästä ei toivotulla tavalla? Jos kyseessä on puhe, niin sehän menee sujuvasti yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ihan mielenkiinnosta, mitä keinoa sinä käyttäisit? Ja oletko sitä mieltä, että juuri se keino toimii? Toimimisella en tarkoita sitä, että lapsi vain ei jää kiinni siitä teostaan, vaan että ihan oikeasti lakkaa tekemästä kiellettyä asiaa?
Esimerkiksi eri tyyppistä rankaisemista/kurittamista tai pakottamista. Mikään keino ei tietenkään toimi 100 prosentin todennäköisyydellä 100 prosentissa tapauksista, mutta kyllä sillä paljon parempia tuloksia saadaan aikaan kuin loputtomalla "jankkaamisella" lapsen kanssa.
Olisko sulla jotain todisteita tuosta?
Esim. eritystyksessä tapahtuvan jäähyn vaikutuksia on tieteellisesti tarkasteltu aivoja kuvaamalla https://yle.fi/uutiset/3-7491055 Tulosten mukaan jäähyrangaistus ei edistä oppimista.
Ja jos nyt puhutaan eläinten koulutuksesta, niin varmasti Suomessa ei enää kukaan ammatikseen eläimiä kouluttava sovella rangaistusta koulutusmuotona. Ovatko ihminen mielestäsi poikkeus?
Kysymys on siitä, että aina ei voida lapsen tai aikuisenkaan olettaa hyväksyvän tai kuuntelevan niitä opetuksia mitä sääntöjen laatijoilla on tarjota. Asioista ei olla samaa mieltä tai sitten yksinkertaisesti ajatellaan vaan omaa etua. Koska sääntöjen noudattaminen kuitenkin pitää varmistaa, niin siksi tarvitaan opettamisen sijaan myös painostuskeinoja ja sanktioita.
Ovatko rangaistukset mielestäsi tae siitä, että ei-toivottu käytös loppuu?
Helpottaisi hieman, jos tietäisi, puhutaanko tässä nyt 3- vai 13-vuotiaista.
Eivät rangaistukset tietenkään mikään täysi tae ole, mutta sitä ei ole mikään muukaan asia tässä maailmassa. Pätee niin 3- kuin 13-vuotiaisiin.
Niin, aivan, aina keskustelullakaan lasta ei saa tekemään juuri niin kuin haluaa, mutta samalla tavalla se pätee 3- ja 13-vuotiaisiin, ja ainakin aivotutkimuksen keinoin on tehokkaampi kasvatustapa kuin rankaiseminen.
Noilla aivotutkijoilla on siis ilmeisesti se lähtökohta, että vain yhdenlaisia keinoja pystyy käyttämään. Eli vaikka jos rankaisee niin ei keskustella tai jos keskustelee niin ei rankaista.
Tosimaailmassa asia menee niin, että käytetään monenlaisia keinoja ja tulokset ratkaisevat. Jos pelkkä keskustelu ei auta niin sitten se ei vaan auta.
Vierailija kirjoitti:
Rankaiseminen ja seuraamus ovat eri asioita.
Rankaiseminen on auktoriteetin määräämä sanktio, seuraamuksen idea on olla looginen lopputulos tapahtuneesta.
Vähän niink uin se Rousseaun lapsi joka rikkoo ikkunan: rankaisu on piiskaa, seuraamus on rikkinäisen ikkunan kanssa eläminen.
Se ydinajatus tässä olisi että seuraamukset ohjaavat lasta toivottuun suuntaan tehokkaammin kuin rangaistukset.
Joo mutta joskus voi olla tilanne, jonka seuraamuksia ei voi jäädä odottelemaan, vaan toiminta on katkaistava HETI. Esim. Häiriköinti luokassa (häiritsee muiden oppimista, on siis toisille ikävää seuraamusta), läksyjen tekemättä jättäminen (miksi odotella, että tippuu opetuksesta tai jää elämänkoululaiseksi), varastelu ja väkivalta (miksi odotella, että päätyy linnaan).
Vierailija kirjoitti:
Minulla on uppiniskainen lapsi, joka tähän mennessä on vain innostunut rangaistuksista.
Pointti onkin, että vain sinä vanhempanaan tiedät, mikä asia on hänelle niin tärkeää, että se voi toimia hyvänä rangaistuksena. Eli et ole tainnut rangaista kunnolla, mikäli innostuu siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mennään näin:
1) Selitetään, miksi joku asia tehdään, kuten tehdään. Ts. Keskustellaan
2) Jos ei mene jakeluun, kysytään: MIKSI ei mene? / Miksi tekee väärin? Ts. Keskustellaan ja sanotaan, että jos ei toiminta muutu, tulee sanktio eli rangaistus ajaksi X.
3) Jos edelleen toimii (nyt: tietoisesti) väärin, tulee rangaistus. Rangaistuksena meillä on pelikielto, kännykän takavarikointi, viikkorahan menetys, kielto nähdä kavereita... tilanteen mukaan. Pahin on peli- ja ruutukielto viikoksi.
Ja jo opitaan sovittu sääntö.
Ja missään vaiheessa ei kuunnella, onko lapsen mielestä mitään järkeä siinä että asia pitäisi tehdä kuten sinä sanot. Kakkoskohdassakin se lapsen ajatus asiasta on ilman muuta väärin tekemistä.
Perheissä on myös älyttömiä sääntöjä.
No kyllähän keskustelu on kaksisuuntaista toimintaa, vai mitä? Siinä esitetään puolin ja toisin perusteltuja mielipiteitä. Totta kai vanhemmat sanoo, m i k s i joku asia tehdään kuten tehdään, eihän lapsi sitä välttämättä tajua. Mutta toki lapsi voi kertoa kantansa ja kyseenalaistaa. Sitten selitetään lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäähylle esim. siivouskomeroon tai muuhun pimeään koppiin. Pienemmistä virheistä 5-15 min ja isommasta uppiniskaisuudesta 30min-2h. Joskus voi tulla kyseeseen myös laittaa lapsi säppiin yöksi, silloin kannattaa antaa vettä ja potta mukaan. Ehkä joku leipäkin.
Ja sinulle saa vissiin esim. töissä tehdä saman, jos mokaat jossain?
Joo jos tahallaan tuhoan jotain ja väitän vastaan ja olen uppiniskainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mitä tämä nykyaikainen kasvatus on omat on jo lähes 30v, mutta en ymmärrä miksi lasta pitäisi rangaista.
Ensimmäiset vuodet toki on haastavia kun pitää jaksaa juosta perässä, älä syö kissanruokaa noin 200x päivässä ja toiset 200x hämää lapsen johonkin muuhun toimintaan.
Tai älä lyö toista, kädestä kiinni ja estetään lyönti, ollaan lähellä tai lähdetään pois kun toisia ei vaan lyödä.
Ei kielletä kaikesta, älä juokse, älä kiipeä, älä laula, älä kysele.
Jos läksyt on tekemättä kysytään miksi, ei ehtinyt, en viitsinyt, en minäkään aina viitsi kaikkea tehdä, tehdään yhdessä, onko se rangaistus?
Murkut ei rieku kylillä, jos on tarve jompikumpi vanhemmista tulee mukaan, jostain syystä eivät halunneet lähteä.
Puhelin ei tuolloin vielä ollut niin tärkeä, mutta kyllä sen käytöstä voi sopia esim klo 22-7 puhelin on muualla kuin omassa huoneessa. Samalla kun vanhempi käy sanomassa hyvää yötä puhelin pois.
Jnejne
Vierailija kirjoitti:
Rankaiseminen ja seuraamus ovat eri asioita.
Rankaiseminen on auktoriteetin määräämä sanktio, seuraamuksen idea on olla looginen lopputulos tapahtuneesta.
Vähän niink uin se Rousseaun lapsi joka rikkoo ikkunan: rankaisu on piiskaa, seuraamus on rikkinäisen ikkunan kanssa eläminen.
Se ydinajatus tässä olisi että seuraamukset ohjaavat lasta toivottuun suuntaan tehokkaammin kuin rangaistukset.
Mutta mistä löydät aina tuon tyyppisen seuraamuksen? Jos lapsi vaikka puhuu rumia, niin mikä siitä olisi seuraamus? Tai onko vaikka pikkulapsen kaupungilla omille teilleen karkaamisen seuraamus se, että jää auton alle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu paljon asiasta. Jos on kyseessä pieni, lähinnä mieltymysasia, niin toistoa vain toiston perään. Jos on kyse isommasta asiasta, saa rangaistuksen.
Ja esimerkkejä ihan tosielämästä. Lapsi jättää jatkuvasti ulkovaatteensa eteisen lattialle. Huomautus joka kerta, että käypä laittamassa nätisti naulakkoon. Lapsi käy laittamassa.
Lapselta jää jatkuvasti kotiläksyt tekemättä, saa rangaistukseksi kotiarestia aina kun läksyt unohtuneet. Voin sanoo, et siitä lähtien on muistanu :D
Meillä ei lapsilla (toinen päiväkodissa, toinen 2-luokalla),pelikoneita eikä osteta, ja vanhemman puhelimessa vain puhe/viesti liittymä, ei nettiä. Nuoremmalla ei puhelinta. Mielellään leikkivät ulkona kuten lasten kuuluukin, eivätkä vain istu sormet pelikoneessa tai puhelimessa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mennään näin:
1) Selitetään, miksi joku asia tehdään, kuten tehdään. Ts. Keskustellaan
2) Jos ei mene jakeluun, kysytään: MIKSI ei mene? / Miksi tekee väärin? Ts. Keskustellaan ja sanotaan, että jos ei toiminta muutu, tulee sanktio eli rangaistus ajaksi X.
3) Jos edelleen toimii (nyt: tietoisesti) väärin, tulee rangaistus. Rangaistuksena meillä on pelikielto, kännykän takavarikointi, viikkorahan menetys, kielto nähdä kavereita... tilanteen mukaan. Pahin on peli- ja ruutukielto viikoksi.
Ja jo opitaan sovittu sääntö.
Ja missään vaiheessa ei kuunnella, onko lapsen mielestä mitään järkeä siinä että asia pitäisi tehdä kuten sinä sanot. Kakkoskohdassakin se lapsen ajatus asiasta on ilman muuta väärin tekemistä.
Perheissä on myös älyttömiä sääntöjä.
No kyllähän keskustelu on kaksisuuntaista toimintaa, vai mitä? Siinä esitetään puolin ja toisin perusteltuja mielipiteitä. Totta kai vanhemmat sanoo, m i k s i joku asia tehdään kuten tehdään, eihän lapsi sitä välttämättä tajua. Mutta toki lapsi voi kertoa kantansa ja kyseenalaistaa. Sitten selitetään lisää.
Selitetään itsepäisesti lisää, vaikka lapsen kanta olisi se järkevämpi? Eli kysymys ei ole oikeasta keskustelusta vaan vain muodollisesta lapsen kuulemisesta.
Eivät vanhemmatkaan välttämättä kaikkea tajua. Voivat esim. toistaa jotain lapsuudestaan periytynyttä sääntöä, joka ehkä oli siihen maailmanaikaan järkevä mutta nykyään ei.
Mnusta rankaiseminenkin on ok, jos:
1. Ensin on keskusteltu lapsen kanssa oikeasti siitä miksi jokin asia tehdään tietyllä tapaa. Oikealla keskustelulla tarkoitan, että jos lapsi esittää hyvän pointin miksi pitäisi menetellä toisin, vanhemmat ovat valmiit muuttamaan toimintatapaa.
2. Kun vanhemmat ovat päättäneet, mikä se paras toimintatapa on (oli se sitten se mitä alun perin ehdottivat, tai lapsen näkemys, tai jotain muuta), he kertovat tämän lapselle. Ja eivät sano että sovitaan näin, vaan kyllä se on silloin vanhemmilta tuleva määräys. Nyt ei enää olla tasavertaisia vaan vanhemmilla on auktoriteetti.
3. Kun lapsi toimii oikein, muistetaan kehua.
4. Kun lapsi ei toimi oikein, kysytään ensin, mikä sai hänet tekemään toisin. (Sieltä voi löytyä jokin järkevä tapauskohtainen syy.) Selitetään uudelleen miksi sääntö on mikä on (eli mitä seuraamuksia tulee jos sitä rikkoo), ja kerrotaan, että jos väärin toimiminen alkaa toistua, tulee myös rangaistus (ja kerrotaan mikä se on).
5. Jos väärin toimiminen alkaa toistua, pannaan täytäntöön neloskohdassa ilmoitettu rangaistus. Muistetaan kuitenkin jatkaa kehumista oikein toimimisen yhteydessä, lapsen kuuntelua asiassa ja säännön perustelua. Jos näilläkään ei ole tehoa, voidaan kokeilla jotakin muuta rangaistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankaiseminen ja seuraamus ovat eri asioita.
Rankaiseminen on auktoriteetin määräämä sanktio, seuraamuksen idea on olla looginen lopputulos tapahtuneesta.
Vähän niink uin se Rousseaun lapsi joka rikkoo ikkunan: rankaisu on piiskaa, seuraamus on rikkinäisen ikkunan kanssa eläminen.
Se ydinajatus tässä olisi että seuraamukset ohjaavat lasta toivottuun suuntaan tehokkaammin kuin rangaistukset.
Mutta mistä löydät aina tuon tyyppisen seuraamuksen? Jos lapsi vaikka puhuu rumia, niin mikä siitä olisi seuraamus? Tai onko vaikka pikkulapsen kaupungilla omille teilleen karkaamisen seuraamus se, että jää auton alle?
(en ole tuo jolta kysyt)
Eipä sellaisia välittömästi toteutuvia seuraamuksia aina olekaan.
Pointti oli kuitenkin se, että vanhemman on uskallettava olla auktoriteetti ja siihen sisältyy se että kutsuu omia toimiaan rankaisemiseksi eikä seuraamuksiksi. Eli että kysymyksessä on vanhemman tahdonalainen toiminta jolla hän tuottaa ikävää oloa lapselle kasvatuksellisessa tarkoituksessa, ei jokin seuraamus joka ikään kuin ilman muuta tapahtuu kun lapsi toimii väärin ilman että vanhemmat voivat asiaan vaikuttaa.
Sama juttu niiden "sovittujen" sääntöjen kanssa. Ei lapsi niissä mikään sopimusosapuoli ole, vaan määräyksen kohde.
Totta kai lapsi tuntee kiukkua vanhempia kohtaan, jos vanhemmat antavat jonkun epämiellyttävän määräyksen ja sitten vielä rankaisevat sen rikkomisesta. Tuntuu kuin vanhemmat eivät tätä kestäisi ja puolustautuisivat sanomalla, että se oli yhteinen sopimus eikä heidän antamansa määräys, ja ettei he sille mitään voi että seuraamukset on nämä mitkä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on uppiniskainen lapsi, joka tähän mennessä on vain innostunut rangaistuksista.
Siihen ongelmaan auttaa usein rangaistusten vaihtaminen.
Esim. tiedän lapsen, joka pienenä vaan riehaantui lisää kun joutui jäähylle, mutta sen sijaan tukistus oli iso pelote joka toimi heti. Niinpä vanhempansa käyttivät tukistusta vaikka se onkin poliittisesti äärimmäisen epäkorrektia ja tekee lapsesta isona mielisairaan ihmisraunion. ;-)
Entäs sitten, kun se tukistus on menettänyt tehonsa? Remmiä? Ja entä kun remmi ei enää toimi?
Tuossa rangaistusmenetelmässä on se ongelma, että lopulta voi käydä niin kuin entisen romanin hevoselle sananlaskussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on uppiniskainen lapsi, joka tähän mennessä on vain innostunut rangaistuksista.
Siihen ongelmaan auttaa usein rangaistusten vaihtaminen.
Esim. tiedän lapsen, joka pienenä vaan riehaantui lisää kun joutui jäähylle, mutta sen sijaan tukistus oli iso pelote joka toimi heti. Niinpä vanhempansa käyttivät tukistusta vaikka se onkin poliittisesti äärimmäisen epäkorrektia ja tekee lapsesta isona mielisairaan ihmisraunion. ;-)
Entäs sitten, kun se tukistus on menettänyt tehonsa? Remmiä? Ja entä kun remmi ei enää toimi?
Tuossa rangaistusmenetelmässä on se ongelma, että lopulta voi käydä niin kuin entisen romanin hevoselle sananlaskussa.
Ei se niin mene, että loputtomasti kovennetaan. Vähempikin tehoaa tai jos ei tehoa enää, niin sitten ruvetaan mahdollisesti miettimään asioita uusista lähtökohdista.
Eihän arestikaan tarkoita sitä, että kohta se lakkaa toimimasta ja sitten laitetaankin lukkojen taakse komeroon istumaan ja sitten sen jälkeen yön yli kylmään ulkovajaan ja niin poispäin.
Uhkailu, kiristäminen ja lahjonta. Vanhemmuuden kolme kultaista sääntöä. Toimivat aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mennään näin:
1) Selitetään, miksi joku asia tehdään, kuten tehdään. Ts. Keskustellaan
2) Jos ei mene jakeluun, kysytään: MIKSI ei mene? / Miksi tekee väärin? Ts. Keskustellaan ja sanotaan, että jos ei toiminta muutu, tulee sanktio eli rangaistus ajaksi X.
3) Jos edelleen toimii (nyt: tietoisesti) väärin, tulee rangaistus. Rangaistuksena meillä on pelikielto, kännykän takavarikointi, viikkorahan menetys, kielto nähdä kavereita... tilanteen mukaan. Pahin on peli- ja ruutukielto viikoksi.
Ja jo opitaan sovittu sääntö.
Ja missään vaiheessa ei kuunnella, onko lapsen mielestä mitään järkeä siinä että asia pitäisi tehdä kuten sinä sanot. Kakkoskohdassakin se lapsen ajatus asiasta on ilman muuta väärin tekemistä.
Perheissä on myös älyttömiä sääntöjä.
No kyllähän keskustelu on kaksisuuntaista toimintaa, vai mitä? Siinä esitetään puolin ja toisin perusteltuja mielipiteitä. Totta kai vanhemmat sanoo, m i k s i joku asia tehdään kuten tehdään, eihän lapsi sitä välttämättä tajua. Mutta toki lapsi voi kertoa kantansa ja kyseenalaistaa. Sitten selitetään lisää.
Selitetään itsepäisesti lisää, vaikka lapsen kanta olisi se järkevämpi? Eli kysymys ei ole oikeasta keskustelusta vaan vain muodollisesta lapsen kuulemisesta.
Eivät vanhemmatkaan välttämättä kaikkea tajua. Voivat esim. toistaa jotain lapsuudestaan periytynyttä sääntöä, joka ehkä oli siihen maailmanaikaan järkevä mutta nykyään ei.
Mnusta rankaiseminenkin on ok, jos:
1. Ensin on keskusteltu lapsen kanssa oikeasti siitä miksi jokin asia tehdään tietyllä tapaa. Oikealla keskustelulla tarkoitan, että jos lapsi esittää hyvän pointin miksi pitäisi menetellä toisin, vanhemmat ovat valmiit muuttamaan toimintatapaa.
2. Kun vanhemmat ovat päättäneet, mikä se paras toimintatapa on (oli se sitten se mitä alun perin ehdottivat, tai lapsen näkemys, tai jotain muuta), he kertovat tämän lapselle. Ja eivät sano että sovitaan näin, vaan kyllä se on silloin vanhemmilta tuleva määräys. Nyt ei enää olla tasavertaisia vaan vanhemmilla on auktoriteetti.
3. Kun lapsi toimii oikein, muistetaan kehua.
4. Kun lapsi ei toimi oikein, kysytään ensin, mikä sai hänet tekemään toisin. (Sieltä voi löytyä jokin järkevä tapauskohtainen syy.) Selitetään uudelleen miksi sääntö on mikä on (eli mitä seuraamuksia tulee jos sitä rikkoo), ja kerrotaan, että jos väärin toimiminen alkaa toistua, tulee myös rangaistus (ja kerrotaan mikä se on).
5. Jos väärin toimiminen alkaa toistua, pannaan täytäntöön neloskohdassa ilmoitettu rangaistus. Muistetaan kuitenkin jatkaa kehumista oikein toimimisen yhteydessä, lapsen kuuntelua asiassa ja säännön perustelua. Jos näilläkään ei ole tehoa, voidaan kokeilla jotakin muuta rangaistusta.
No juuri tällaisesta toiminnasta kerroin ekassa viestissäni (jota lainasit), jos ajatuksella luit.
Niin, aivan, aina keskustelullakaan lasta ei saa tekemään juuri niin kuin haluaa, mutta samalla tavalla se pätee 3- ja 13-vuotiaisiin, ja ainakin aivotutkimuksen keinoin on tehokkaampi kasvatustapa kuin rankaiseminen.