Viestien avaaminen ja vastaamatta jättäminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä autolla ajaessa esim. luen viestit, mutta en vastaa. Kaupassa/ töissä luen, mutta en vastaa. Vastailen sitten kun pääsen kotiin. Ja usein se sitten unohtuu kokonaan. Ihan sama vaikka sä alat tekemään jotain ylimääräisiä päätelmiä ettei olis oikeesti unohtunut. Siitä ei ole kyse.

Kännykän käyttö autolla ajettaessa on vastoin lakia. Olet tollo ja riski liikenteelle. Toivottavasti saat poliisilta sakot ja otat opiksesi ennen kuin jotain pahempaa sattuu.

Eihän sitä kännykkää silloin käytetä, kun luetaan ne viestit auton multimedianäytöltä.

Fiksu kuljettaja ymmärtää keskittyä täysillä ajamiseen ja ympäristön havainnointiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lankapuhelinten aikana tätä ongelmaa ei ollut. Nyt kännykkämaailmassa jotkut ajattelevat, että pitää olla tavoitettavissa koko ajan. Tai, että viesti on luettava heti ja myös vastattava heti. Toivottavasti ihmisillä on muutakin elämää kuin kännykkä.

Ei ollutkaan, mutta mielestäni eri syistä kuin ehkä sinun mielestäsi. Silloinhan ihmiset tavallaan olivat helpommin tavoitettavissa omasta tahdosta. Kuten jo aiemmin on todettu, niin lankapuhelinaikana vastattiin puhelimeen, jos oltiin kotona. Jos puhuttiin toisen kanssa, oli varattua. Myöhemmin tuli koputukset, pidot, vastaajat ym. Harvemmin sitä antoi puhelimen vain soida, jos kotona oli. Usein myös soitettiin hetimmiten takaisin, jos puhelimessa soitosta joku muistijälki oli. Tietenkään ei ollut mitään blokkaamisia tmv. 

Silloin ei voinut viestittää, jos oli esim. myöhässä, mutta noin niin kun yleisesti käytöstavat olivat mielestäni paremmat ja suoraviivaisemmat. Ei juuri kukaan pitänyt noita juttuja turhanpäiväisinä tai jotenkin uuvuttavina hömpötyksinä, vaan normaaleina tapoina. Nykyään jo monilla sanavalinnoilla arvotetaan koko ajan omaa suhtautumista toisten viesteihin jne. 

Lankapuhelinten aikaan oli helpompaa jo senkin takia, että omaa puhelinnumeroa ei annettu puolitutuille. Nykyisin henkilö on helppo löytää netistä ja laittaa viestiä. Asetuksensa voi tietenkin laittaa siten, että joko ei ole lainkaan löydettävissä tai ei voi laittaa viestiä,  mutta silloin estää yhteydenotot sellaisiltakin henkilöiltä (esim lapsuuden paras ystävä, josta ei ole kuullut vuosikymmeniin mitään), joiden kanssa haluaisikin olla yhteydessä. 

Onko tämä yleinen ongelma? Itse olen saanut viimeksi häiritseviä yhteydenottoja yläasteen loputtua eräältä minuun pakkomielteisesti ihastuneelta luokkakaverilta. Ja siitä alkaa olla jo aikaa pian melkein 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla ylempänä pohdittiin, että mikä tarve voi olla siihen, että saa nopeasti jonkinlaisen vastauksen. No, jos tosiaan näkee, että viesti on luettu ja sen jälkeen pompitaan hullun lailla onlinessa, niin kyllähän siinä jossain vaiheessa alkaa mielessä käydä, että minkähän takia mulle ei voi vastata. Ehkä jonkin aikaa menee teoria "no se vaan lukee muidenkin viestit", mutta ei monia päiviä. Voihan tuo olla epävarmuutta, hylkäämisen pelkoa ja huonoa itsetuntoakin, mutta toisaalta mielestäni ihan asiallista, syystä nousevaa pohdintaa, että miksikäs tuo ei voi mulle vastata. Eihän sitä tarvitse edes mitenkään syvällisesti miettiä, kunhan tekee vain havainnon, että aha,  mulle ei viitsitä vastata. 

 

Mulla itsellä ei ole älypuhelinta, joten en osaa sanoa whatsappissa viestittelyihin mitään... Tekstiviestejäkin tulee nykyään muutaman kerran vuodessa, joten niihin vastaaminen käy nopsaan.

Mutta facebookissa on jokus käynyt niin, että olen laittanut viestiä jollekin joka on sillä hetkellä paikalla ja tämä henkilö on katsonut viestin vaikka parin minuutin kuluttua, mutta ei kuitenkaan vastaa, niin kyllä se ärsyttää. Siitä sitten saattaa mennä päivä-parikin ja tulee joku metriselitys miksi ei just silloin voinut vastata ja kuinka "unohti" ja ei mukamas ole ehtinyt paljoa olla FB:ssa, vaikka mulle näkyy, että lähes koko ajan ko. henkilö FB:ssa viihtyy ja saattaapa muutama päivityskin tulla.

Juu, välttämättä mun viesti ei ole kaivannut just sillä sekunnilla vastausta (toki asia on jo ns. vanhentunut vastaukseni saatuani, oli siinä mun viestissä sitten mitä tahansa), mutta tuollaiset selitykset on myös kyl noloja. Toki tärkeää asiaa, kun mulla on, niin yleensä soitan. Puhuen myös asia tulee paremmin ja nopeammin käsitellyksi.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos se viesteihin vastaaminen nyt vain jostain syystä uuvuttaa? Onko sellaisella ihmiselöä oikeutta sosiaalosiin suhteisiin? Itse olen ujo ja huono small talkissa. Kun kirjoitan viestin, haluan keskittyä siihen kunnolla enkä vain heittää jotain ylimalkaista. Ja tämä pätee nimenomaan niihin, joiden ystävyyttä arvostan.

Ja tilanne on oikeasti useimmiten se, että se "mennäänkö perjantaina lenkille"-kysymys ei ole pelkästään omasta halusta kiinni, vaan sitä ennen pitää tarkistaa monta eri juttua, on paljon helpompi vastata siihen kysymykseen silloin, kun se vastaus on oikeasti tiedossa eikä jatkuvasti tilittää, että "kun pääsen kotiin ja saan ruoan tehtyä, tarkistan työvuoroni ja lasten harrastukset ja kun Pasi pääsee töistä kysyn onko hänellä mitään suunnitelmia, niin ilmoitan sitten". Ehkä jotkut jaksavat jauhaa tällaisia turhuuksia, mutta minä en jaksa.

Etkö osaa vastata, että palaat asiaan viimeistään huomenna? Epäilemättä uuvuttaa jos kaikesta tekee noin monimutkaista.

Käytänkö kännykkää poikkeavasti? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lankapuhelinten aikana tätä ongelmaa ei ollut. Nyt kännykkämaailmassa jotkut ajattelevat, että pitää olla tavoitettavissa koko ajan. Tai, että viesti on luettava heti ja myös vastattava heti. Toivottavasti ihmisillä on muutakin elämää kuin kännykkä.

En ollut tyytyväinen lankapuhelinten aikaan. Oli tylsää odotella kotona turhaan puhelimen vieressä, jos joku sanoi soittavansa vaikka viideltä eikä sitten soittanutkaan.

Mä muistan itsekin tuon ajan, kun odotti jonkun tuoreen ihastuksensa soittoa, jota ei koskaan tullut. Mutta en nyt näe kovin suurta eroa kännykkäaikaankaan. Jos ei tule viestiä eikä vastata viesteihin, ihan samaa odottelua ja  pettymystähän se on edelleenkin. Muiden ihmisten kohdalla toimi "akateeminen vartti" eli jos toinen ei ollut klo 17:15 mennessä soittanut, silloin joko soitti itse tai lopetti odottamisen ja lähti tekemään jotain muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Käytänkö kännykkää poikkeavasti? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lankapuhelinten aikana tätä ongelmaa ei ollut. Nyt kännykkämaailmassa jotkut ajattelevat, että pitää olla tavoitettavissa koko ajan. Tai, että viesti on luettava heti ja myös vastattava heti. Toivottavasti ihmisillä on muutakin elämää kuin kännykkä.

En ollut tyytyväinen lankapuhelinten aikaan. Oli tylsää odotella kotona turhaan puhelimen vieressä, jos joku sanoi soittavansa vaikka viideltä eikä sitten soittanutkaan.

Mä muistan itsekin tuon ajan, kun odotti jonkun tuoreen ihastuksensa soittoa, jota ei koskaan tullut. Mutta en nyt näe kovin suurta eroa kännykkäaikaankaan. Jos ei tule viestiä eikä vastata viesteihin, ihan samaa odottelua ja  pettymystähän se on edelleenkin. Muiden ihmisten kohdalla toimi "akateeminen vartti" eli jos toinen ei ollut klo 17:15 mennessä soittanut, silloin joko soitti itse tai lopetti odottamisen ja lähti tekemään jotain muuta. 

Musta on ihanaa se, että nykyään kännykkäaikana pääsee lähtemään kotoa vapaasti minne haluaa odottelun sijasta. Ei ihan yhtä paljon harmita jollei joku vastaakaan viesteihin, kun on muuta kivaa tekemistä. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla ylempänä pohdittiin, että mikä tarve voi olla siihen, että saa nopeasti jonkinlaisen vastauksen. No, jos tosiaan näkee, että viesti on luettu ja sen jälkeen pompitaan hullun lailla onlinessa, niin kyllähän siinä jossain vaiheessa alkaa mielessä käydä, että minkähän takia mulle ei voi vastata. Ehkä jonkin aikaa menee teoria "no se vaan lukee muidenkin viestit", mutta ei monia päiviä. Voihan tuo olla epävarmuutta, hylkäämisen pelkoa ja huonoa itsetuntoakin, mutta toisaalta mielestäni ihan asiallista, syystä nousevaa pohdintaa, että miksikäs tuo ei voi mulle vastata. Eihän sitä tarvitse edes mitenkään syvällisesti miettiä, kunhan tekee vain havainnon, että aha,  mulle ei viitsitä vastata. 

 

Mulla itsellä ei ole älypuhelinta, joten en osaa sanoa whatsappissa viestittelyihin mitään... Tekstiviestejäkin tulee nykyään muutaman kerran vuodessa, joten niihin vastaaminen käy nopsaan.

Mutta facebookissa on jokus käynyt niin, että olen laittanut viestiä jollekin joka on sillä hetkellä paikalla ja tämä henkilö on katsonut viestin vaikka parin minuutin kuluttua, mutta ei kuitenkaan vastaa, niin kyllä se ärsyttää. Siitä sitten saattaa mennä päivä-parikin ja tulee joku metriselitys miksi ei just silloin voinut vastata ja kuinka "unohti" ja ei mukamas ole ehtinyt paljoa olla FB:ssa, vaikka mulle näkyy, että lähes koko ajan ko. henkilö FB:ssa viihtyy ja saattaapa muutama päivityskin tulla.

Juu, välttämättä mun viesti ei ole kaivannut just sillä sekunnilla vastausta (toki asia on jo ns. vanhentunut vastaukseni saatuani, oli siinä mun viestissä sitten mitä tahansa), mutta tuollaiset selitykset on myös kyl noloja. Toki tärkeää asiaa, kun mulla on, niin yleensä soitan. Puhuen myös asia tulee paremmin ja nopeammin käsitellyksi.

Minunkin nuoruudenaikainen kaverini jätti samalla tavoin vastaamatta usein FB:ssa viestit nähtyään ja myöhemmin selitteli aina jotain.

En enää ota häneen yhteyttä mistään asiasta. Eikän hänkään ota yhteyttä minuun. Sinne tielle jäi sekin ystävyys. Mutta tällaistähän elämä välillä on.

Vierailija kirjoitti:

Ap, sanoin aiemmin, että vaikutat ylimieliseltä. Enemmän viestejäsi luettuani pyörrän puheeni; vaikutat tosi symppikseltä ja ymmärrän kantasi :)

Tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu!

Kiitos, tämä oli mukava kommentti! 😘

Käytänkö kännykkää poikkeavasti? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lankapuhelinten aikana tätä ongelmaa ei ollut. Nyt kännykkämaailmassa jotkut ajattelevat, että pitää olla tavoitettavissa koko ajan. Tai, että viesti on luettava heti ja myös vastattava heti. Toivottavasti ihmisillä on muutakin elämää kuin kännykkä.

Ei ollutkaan, mutta mielestäni eri syistä kuin ehkä sinun mielestäsi. Silloinhan ihmiset tavallaan olivat helpommin tavoitettavissa omasta tahdosta. Kuten jo aiemmin on todettu, niin lankapuhelinaikana vastattiin puhelimeen, jos oltiin kotona. Jos puhuttiin toisen kanssa, oli varattua. Myöhemmin tuli koputukset, pidot, vastaajat ym. Harvemmin sitä antoi puhelimen vain soida, jos kotona oli. Usein myös soitettiin hetimmiten takaisin, jos puhelimessa soitosta joku muistijälki oli. Tietenkään ei ollut mitään blokkaamisia tmv. 

Silloin ei voinut viestittää, jos oli esim. myöhässä, mutta noin niin kun yleisesti käytöstavat olivat mielestäni paremmat ja suoraviivaisemmat. Ei juuri kukaan pitänyt noita juttuja turhanpäiväisinä tai jotenkin uuvuttavina hömpötyksinä, vaan normaaleina tapoina. Nykyään jo monilla sanavalinnoilla arvotetaan koko ajan omaa suhtautumista toisten viesteihin jne. 

Lankapuhelinten aikaan oli helpompaa jo senkin takia, että omaa puhelinnumeroa ei annettu puolitutuille. Nykyisin henkilö on helppo löytää netistä ja laittaa viestiä. Asetuksensa voi tietenkin laittaa siten, että joko ei ole lainkaan löydettävissä tai ei voi laittaa viestiä,  mutta silloin estää yhteydenotot sellaisiltakin henkilöiltä (esim lapsuuden paras ystävä, josta ei ole kuullut vuosikymmeniin mitään), joiden kanssa haluaisikin olla yhteydessä. 

Onko tämä yleinen ongelma? Itse olen saanut viimeksi häiritseviä yhteydenottoja yläasteen loputtua eräältä minuun pakkomielteisesti ihastuneelta luokkakaverilta. Ja siitä alkaa olla jo aikaa pian melkein 20 vuotta.

En käyttäisi termiä "häiritsevä yhteydenotto" vaan kyse on ihmisistä, joihin ei lankapuhelinten aikaan olisi edes tutustunut ja vaikka olisikin, heille ei olisi kuitenkaan antanut puhelinnumeroaan. Nykyisin ollaan omalla nimellä Facebookin erilaisissa ryhmissä ja lisäksi on monenlaisia ryhmiä esimerkiksi lasten harrastusten, koululuokan yms puitteissa, jossa vanhemmat kuuluvat samaan ryhmään. Lisäksi jos olet vaikkapa Facebookissa kaveri yhden työkaverisi kanssa ja tämä myös toisen työkaverin kanssa, oletuksena on, että myös sinun pitää hyväksyä tuo toinen työkaverisi omaksi FB-kaveriksesi tai ainakin vastata hänen laittamiinsa viesteihin, koska muuten se olisi kiusaamista tai vähintäänkin syrjimistä. Lankapuhelinten aikaan työkavereiden kanssa juteltiin työpaikalla ja jos joku heistä oli niin hyvä kaverisi, että annoit hänelle myös puhelinnumerosi, ei sun tarvinnut antaa puhelinnumeroasi myös muillekin työkavereillesi. 

Kontaktien määrä on moninkertaistunut lankapuhelinaikaan verrattuna. 

Vierailija kirjoitti:

Käytänkö kännykkää poikkeavasti? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lankapuhelinten aikana tätä ongelmaa ei ollut. Nyt kännykkämaailmassa jotkut ajattelevat, että pitää olla tavoitettavissa koko ajan. Tai, että viesti on luettava heti ja myös vastattava heti. Toivottavasti ihmisillä on muutakin elämää kuin kännykkä.

Ei ollutkaan, mutta mielestäni eri syistä kuin ehkä sinun mielestäsi. Silloinhan ihmiset tavallaan olivat helpommin tavoitettavissa omasta tahdosta. Kuten jo aiemmin on todettu, niin lankapuhelinaikana vastattiin puhelimeen, jos oltiin kotona. Jos puhuttiin toisen kanssa, oli varattua. Myöhemmin tuli koputukset, pidot, vastaajat ym. Harvemmin sitä antoi puhelimen vain soida, jos kotona oli. Usein myös soitettiin hetimmiten takaisin, jos puhelimessa soitosta joku muistijälki oli. Tietenkään ei ollut mitään blokkaamisia tmv. 

Silloin ei voinut viestittää, jos oli esim. myöhässä, mutta noin niin kun yleisesti käytöstavat olivat mielestäni paremmat ja suoraviivaisemmat. Ei juuri kukaan pitänyt noita juttuja turhanpäiväisinä tai jotenkin uuvuttavina hömpötyksinä, vaan normaaleina tapoina. Nykyään jo monilla sanavalinnoilla arvotetaan koko ajan omaa suhtautumista toisten viesteihin jne. 

Lankapuhelinten aikaan oli helpompaa jo senkin takia, että omaa puhelinnumeroa ei annettu puolitutuille. Nykyisin henkilö on helppo löytää netistä ja laittaa viestiä. Asetuksensa voi tietenkin laittaa siten, että joko ei ole lainkaan löydettävissä tai ei voi laittaa viestiä,  mutta silloin estää yhteydenotot sellaisiltakin henkilöiltä (esim lapsuuden paras ystävä, josta ei ole kuullut vuosikymmeniin mitään), joiden kanssa haluaisikin olla yhteydessä. 

Onko tämä yleinen ongelma? Itse olen saanut viimeksi häiritseviä yhteydenottoja yläasteen loputtua eräältä minuun pakkomielteisesti ihastuneelta luokkakaverilta. Ja siitä alkaa olla jo aikaa pian melkein 20 vuotta.

En käyttäisi termiä "häiritsevä yhteydenotto" vaan kyse on ihmisistä, joihin ei lankapuhelinten aikaan olisi edes tutustunut ja vaikka olisikin, heille ei olisi kuitenkaan antanut puhelinnumeroaan. Nykyisin ollaan omalla nimellä Facebookin erilaisissa ryhmissä ja lisäksi on monenlaisia ryhmiä esimerkiksi lasten harrastusten, koululuokan yms puitteissa, jossa vanhemmat kuuluvat samaan ryhmään. Lisäksi jos olet vaikkapa Facebookissa kaveri yhden työkaverisi kanssa ja tämä myös toisen työkaverin kanssa, oletuksena on, että myös sinun pitää hyväksyä tuo toinen työkaverisi omaksi FB-kaveriksesi tai ainakin vastata hänen laittamiinsa viesteihin, koska muuten se olisi kiusaamista tai vähintäänkin syrjimistä. Lankapuhelinten aikaan työkavereiden kanssa juteltiin työpaikalla ja jos joku heistä oli niin hyvä kaverisi, että annoit hänelle myös puhelinnumerosi, ei sun tarvinnut antaa puhelinnumeroasi myös muillekin työkavereillesi. 

Kontaktien määrä on moninkertaistunut lankapuhelinaikaan verrattuna. 

Aivan, tuo on totta. Nyt ajattelin itse lähinnä sitä, jos joku ottaa yhteyttä keskellä yötä tai vaikka kovassa humalassa, mutta tuo on vähän eri asia. En kyllä itse ole huolinut kaikkia työkavereita FB-kavereiksi. Kavereiden rajaamista kun Facebookissa kun kukin saa siellä tehdä mielensä mukaan ja eiköhän moni sen asian jollain tavalla ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytänkö kännykkää poikkeavasti? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lankapuhelinten aikana tätä ongelmaa ei ollut. Nyt kännykkämaailmassa jotkut ajattelevat, että pitää olla tavoitettavissa koko ajan. Tai, että viesti on luettava heti ja myös vastattava heti. Toivottavasti ihmisillä on muutakin elämää kuin kännykkä.

Ei ollutkaan, mutta mielestäni eri syistä kuin ehkä sinun mielestäsi. Silloinhan ihmiset tavallaan olivat helpommin tavoitettavissa omasta tahdosta. Kuten jo aiemmin on todettu, niin lankapuhelinaikana vastattiin puhelimeen, jos oltiin kotona. Jos puhuttiin toisen kanssa, oli varattua. Myöhemmin tuli koputukset, pidot, vastaajat ym. Harvemmin sitä antoi puhelimen vain soida, jos kotona oli. Usein myös soitettiin hetimmiten takaisin, jos puhelimessa soitosta joku muistijälki oli. Tietenkään ei ollut mitään blokkaamisia tmv. 

Silloin ei voinut viestittää, jos oli esim. myöhässä, mutta noin niin kun yleisesti käytöstavat olivat mielestäni paremmat ja suoraviivaisemmat. Ei juuri kukaan pitänyt noita juttuja turhanpäiväisinä tai jotenkin uuvuttavina hömpötyksinä, vaan normaaleina tapoina. Nykyään jo monilla sanavalinnoilla arvotetaan koko ajan omaa suhtautumista toisten viesteihin jne. 

Lankapuhelinten aikaan oli helpompaa jo senkin takia, että omaa puhelinnumeroa ei annettu puolitutuille. Nykyisin henkilö on helppo löytää netistä ja laittaa viestiä. Asetuksensa voi tietenkin laittaa siten, että joko ei ole lainkaan löydettävissä tai ei voi laittaa viestiä,  mutta silloin estää yhteydenotot sellaisiltakin henkilöiltä (esim lapsuuden paras ystävä, josta ei ole kuullut vuosikymmeniin mitään), joiden kanssa haluaisikin olla yhteydessä. 

Onko tämä yleinen ongelma? Itse olen saanut viimeksi häiritseviä yhteydenottoja yläasteen loputtua eräältä minuun pakkomielteisesti ihastuneelta luokkakaverilta. Ja siitä alkaa olla jo aikaa pian melkein 20 vuotta.

En käyttäisi termiä "häiritsevä yhteydenotto" vaan kyse on ihmisistä, joihin ei lankapuhelinten aikaan olisi edes tutustunut ja vaikka olisikin, heille ei olisi kuitenkaan antanut puhelinnumeroaan. Nykyisin ollaan omalla nimellä Facebookin erilaisissa ryhmissä ja lisäksi on monenlaisia ryhmiä esimerkiksi lasten harrastusten, koululuokan yms puitteissa, jossa vanhemmat kuuluvat samaan ryhmään. Lisäksi jos olet vaikkapa Facebookissa kaveri yhden työkaverisi kanssa ja tämä myös toisen työkaverin kanssa, oletuksena on, että myös sinun pitää hyväksyä tuo toinen työkaverisi omaksi FB-kaveriksesi tai ainakin vastata hänen laittamiinsa viesteihin, koska muuten se olisi kiusaamista tai vähintäänkin syrjimistä. Lankapuhelinten aikaan työkavereiden kanssa juteltiin työpaikalla ja jos joku heistä oli niin hyvä kaverisi, että annoit hänelle myös puhelinnumerosi, ei sun tarvinnut antaa puhelinnumeroasi myös muillekin työkavereillesi. 

Kontaktien määrä on moninkertaistunut lankapuhelinaikaan verrattuna. 

Aivan, tuo on totta. Nyt ajattelin itse lähinnä sitä, jos joku ottaa yhteyttä keskellä yötä tai vaikka kovassa humalassa, mutta tuo on vähän eri asia. En kyllä itse ole huolinut kaikkia työkavereita FB-kavereiksi. Kavereiden rajaamista kun Facebookissa kun kukin saa siellä tehdä mielensä mukaan ja eiköhän moni sen asian jollain tavalla ymmärrä.

Tämä äskeinen kommentti oli siis minulta, ap:lta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytänkö kännykkää poikkeavasti? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lankapuhelinten aikana tätä ongelmaa ei ollut. Nyt kännykkämaailmassa jotkut ajattelevat, että pitää olla tavoitettavissa koko ajan. Tai, että viesti on luettava heti ja myös vastattava heti. Toivottavasti ihmisillä on muutakin elämää kuin kännykkä.

Ei ollutkaan, mutta mielestäni eri syistä kuin ehkä sinun mielestäsi. Silloinhan ihmiset tavallaan olivat helpommin tavoitettavissa omasta tahdosta. Kuten jo aiemmin on todettu, niin lankapuhelinaikana vastattiin puhelimeen, jos oltiin kotona. Jos puhuttiin toisen kanssa, oli varattua. Myöhemmin tuli koputukset, pidot, vastaajat ym. Harvemmin sitä antoi puhelimen vain soida, jos kotona oli. Usein myös soitettiin hetimmiten takaisin, jos puhelimessa soitosta joku muistijälki oli. Tietenkään ei ollut mitään blokkaamisia tmv. 

Silloin ei voinut viestittää, jos oli esim. myöhässä, mutta noin niin kun yleisesti käytöstavat olivat mielestäni paremmat ja suoraviivaisemmat. Ei juuri kukaan pitänyt noita juttuja turhanpäiväisinä tai jotenkin uuvuttavina hömpötyksinä, vaan normaaleina tapoina. Nykyään jo monilla sanavalinnoilla arvotetaan koko ajan omaa suhtautumista toisten viesteihin jne. 

Lankapuhelinten aikaan oli helpompaa jo senkin takia, että omaa puhelinnumeroa ei annettu puolitutuille. Nykyisin henkilö on helppo löytää netistä ja laittaa viestiä. Asetuksensa voi tietenkin laittaa siten, että joko ei ole lainkaan löydettävissä tai ei voi laittaa viestiä,  mutta silloin estää yhteydenotot sellaisiltakin henkilöiltä (esim lapsuuden paras ystävä, josta ei ole kuullut vuosikymmeniin mitään), joiden kanssa haluaisikin olla yhteydessä. 

Onko tämä yleinen ongelma? Itse olen saanut viimeksi häiritseviä yhteydenottoja yläasteen loputtua eräältä minuun pakkomielteisesti ihastuneelta luokkakaverilta. Ja siitä alkaa olla jo aikaa pian melkein 20 vuotta.

En käyttäisi termiä "häiritsevä yhteydenotto" vaan kyse on ihmisistä, joihin ei lankapuhelinten aikaan olisi edes tutustunut ja vaikka olisikin, heille ei olisi kuitenkaan antanut puhelinnumeroaan. Nykyisin ollaan omalla nimellä Facebookin erilaisissa ryhmissä ja lisäksi on monenlaisia ryhmiä esimerkiksi lasten harrastusten, koululuokan yms puitteissa, jossa vanhemmat kuuluvat samaan ryhmään. Lisäksi jos olet vaikkapa Facebookissa kaveri yhden työkaverisi kanssa ja tämä myös toisen työkaverin kanssa, oletuksena on, että myös sinun pitää hyväksyä tuo toinen työkaverisi omaksi FB-kaveriksesi tai ainakin vastata hänen laittamiinsa viesteihin, koska muuten se olisi kiusaamista tai vähintäänkin syrjimistä. Lankapuhelinten aikaan työkavereiden kanssa juteltiin työpaikalla ja jos joku heistä oli niin hyvä kaverisi, että annoit hänelle myös puhelinnumerosi, ei sun tarvinnut antaa puhelinnumeroasi myös muillekin työkavereillesi. 

Kontaktien määrä on moninkertaistunut lankapuhelinaikaan verrattuna. 

Aivan, tuo on totta. Nyt ajattelin itse lähinnä sitä, jos joku ottaa yhteyttä keskellä yötä tai vaikka kovassa humalassa, mutta tuo on vähän eri asia. En kyllä itse ole huolinut kaikkia työkavereita FB-kavereiksi. Kavereiden rajaamista kun Facebookissa kun kukin saa siellä tehdä mielensä mukaan ja eiköhän moni sen asian jollain tavalla ymmärrä.

En tosiaan tarkoittanut mitään yöllisiä känniääliöitä vaan sitä, että kun lankapuhelinten aikaan tulit töistä kotiin ja sulla oli vaikkapa 10 ihmistä, jotka saattoivat ottaa suhun yhteyttä, nyt heitä on jo ainakin 50. Monissa asioissa kaikki tiedottaminen on siirtynyt erilaisiin ryhmiin ja sun on vähän pakko kuulua niihin, jotta saisit tarvittavan informaation. Välillä kuitenkin käy niin, että ryhmiin kuuluvat ihmiset alkavat ottaa toisiinsa yhteyttä aivan muissa asioissa kuin mitä varten ko ryhmä on olemassa. Lankapuhelinten aikaan ei ollut tätä ongelmaa, koska suhun pystyi ottamaan yhteyttä vain ne, joille olit antanut puhelinnumerosi.

📱📲☎️📞

Käytänkö kännykkää poikkeavasti? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytänkö kännykkää poikkeavasti? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lankapuhelinten aikana tätä ongelmaa ei ollut. Nyt kännykkämaailmassa jotkut ajattelevat, että pitää olla tavoitettavissa koko ajan. Tai, että viesti on luettava heti ja myös vastattava heti. Toivottavasti ihmisillä on muutakin elämää kuin kännykkä.

En ollut tyytyväinen lankapuhelinten aikaan. Oli tylsää odotella kotona turhaan puhelimen vieressä, jos joku sanoi soittavansa vaikka viideltä eikä sitten soittanutkaan.

Mä muistan itsekin tuon ajan, kun odotti jonkun tuoreen ihastuksensa soittoa, jota ei koskaan tullut. Mutta en nyt näe kovin suurta eroa kännykkäaikaankaan. Jos ei tule viestiä eikä vastata viesteihin, ihan samaa odottelua ja  pettymystähän se on edelleenkin. Muiden ihmisten kohdalla toimi "akateeminen vartti" eli jos toinen ei ollut klo 17:15 mennessä soittanut, silloin joko soitti itse tai lopetti odottamisen ja lähti tekemään jotain muuta. 

Musta on ihanaa se, että nykyään kännykkäaikana pääsee lähtemään kotoa vapaasti minne haluaa odottelun sijasta. Ei ihan yhtä paljon harmita jollei joku vastaakaan viesteihin, kun on muuta kivaa tekemistä. 😊

Totta tuokin. Tosin musta tuntuu, että lankapuhelimen aikaan ei niin herkästi peruttu sovittuja tapaamisia. Jos oli eilen sovittu, että nähdään tänään töiden jälkeen jossain, piti olla varsin hyvä syy, että halusi tehdä oharit. Ei haluttu, että toinen menee turhaan, odottaa ja ihmettelee, kuinka pitkään kannattaa edes odottaa vai onko tapahtunut jotain ja toinen ei tule lainkaan. Työpaikan numero oli yleensä vain lähimmillä sekä päiväkodissa/koulussa ja tarkoitettu käytettäväksi vain kiireellisissä asioissa. Jos työpaikan numero olisikin ollut tiedossa, työpaikoilla ei yleensä katsottu hyvällä, jos yksityisasioita hoiti työpaikan puhelimessa. Nykyisin on helppoa, kun voi vain laittaa viestin, että meneekin töistä suoraan kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Käytänkö kännykkää poikkeavasti? kirjoitti:

En saanut kokonaan vastauksia siihen mitä aloituksessani pohdin. Tämä keskustelu vahvisti ajatusta siitä, että kaikenlaisen tarvitsevuuden ilmaiseminen ihmissuhteissa on Suomessa yhä vahva tabu ja vastoin äärimmäisen reippaan yksinäisen puurtajan ideaalia (linkki). Ei nimittäin pitäisi olla olla mikään yllätys kenellekään, että moni haluaa ihan konkreettisesti kokea ihmissuhteissaan tulla pidetyksi ja nähdyksi. Esimerkiksi sillä tavoin, että keskusteluyhteys toimii myös sähköisenä sujivasti ihmisten välillä ja asioista sopiminen etenee tällä tavoin.

Toisten tarvitsevuuden ei pitäisi tasapainoista ihmistä kovin paljon häiritä, varsinkaan jos nämä vevtovieraan ihmisen tarpeet eivät edes sinuun kohdistu, vaan ovat vain hänen haaveitaan ihmissuhteista. Ilmeisesti kova stressikin kuitenkin nostaa monissa esiin valtavaa kuormitusta ja vihamielisiä reaktioita toisia kohtaan. Sen verran vihamielisiä reaktioita kun tämä keskustelu on herättänyt. Eihän sillä nimittäin pitäisi oikeasti olla sinulle mitään väliä jos kaipaan toisentyyppisiä ihmissuhteita kuin sinä, varsinkaan ellet edes pidä tyylistäni tai ajatuksistani. Tuskin on menetys kummallekaan mikäli keskitymme kumpikin hakemaan sellaista seuraa, missä viihdymme emmekä väenväkisin yritä hengata keskenämme ja pahoittaa toistemme mieltä.

https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/suomalaisissa-edelleen-soda…

Ei kyse ole tabusta vaan siitä, että me ihmiset olemme erilaisia. Joku kokee tarvitsevansa lähes välittömän vastauksen laittamiinsa viesteihin. Joku toinen taas kokee, että ei tarvitse välitöntä vastausta laittamaansa viestiin, koska hän tietää muutenkin, ettei läheinen tai ystävä ole katoamassa hänen elämästään yhtään mihinkään, vaikkei viestin saajasta olisi kuulunut kuukauteen yhtään mitään. 

Aika loppui eilen kesken, mutta mietin jo silloin, mistä tuollainen tarvitsevuus johtuu? Onko se epävarmuutta ihmissuhteesta? Jos vastausta ei nopeasti tule, pelkääkö viestin lähettäjä, että ihmissuhde on toisen osapuolen puolelta päättynyt? Mä ymmärrän ihan hyvin, että jos pelkää, pikainen vastaus on tärkeä. Mulla, mun läheisilläni ja ystävilläni ei ole tuollaista pelkoa. Sen vuoksi kenenkään meistä ei tarvitse laittaa toisillemme välitöntä vastausta, että olemme saaneet viestiin ja vastaamme paremmalla ajalle. Meistä jokainen tietää ilman pikavastaustakin, että viestin saaja tulee vastaamaan sitten, kun hänellä on vastaamiseen aikaa. Sitä ei siis tarvitse jokaisen viestin luettuaan erikseen kertoa.

Miksi joku yrittää näin karkealla tavalla pakottaa toista avautumaan kaiken kansan kuullen mahdollisista kipupisteistään? Mikä tällaisen tyypin motiivi oikein on? Oletko jollain tavalla rajaton persoona? Vai pelkästään utelias törppö? Lue psykologiaa jos haluat ymmärtää ihmisten käytöstä paremmin, älä tivaa ja jankuta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytänkö kännykkää poikkeavasti? kirjoitti:

En saanut kokonaan vastauksia siihen mitä aloituksessani pohdin. Tämä keskustelu vahvisti ajatusta siitä, että kaikenlaisen tarvitsevuuden ilmaiseminen ihmissuhteissa on Suomessa yhä vahva tabu ja vastoin äärimmäisen reippaan yksinäisen puurtajan ideaalia (linkki). Ei nimittäin pitäisi olla olla mikään yllätys kenellekään, että moni haluaa ihan konkreettisesti kokea ihmissuhteissaan tulla pidetyksi ja nähdyksi. Esimerkiksi sillä tavoin, että keskusteluyhteys toimii myös sähköisenä sujivasti ihmisten välillä ja asioista sopiminen etenee tällä tavoin.

Toisten tarvitsevuuden ei pitäisi tasapainoista ihmistä kovin paljon häiritä, varsinkaan jos nämä vevtovieraan ihmisen tarpeet eivät edes sinuun kohdistu, vaan ovat vain hänen haaveitaan ihmissuhteista. Ilmeisesti kova stressikin kuitenkin nostaa monissa esiin valtavaa kuormitusta ja vihamielisiä reaktioita toisia kohtaan. Sen verran vihamielisiä reaktioita kun tämä keskustelu on herättänyt. Eihän sillä nimittäin pitäisi oikeasti olla sinulle mitään väliä jos kaipaan toisentyyppisiä ihmissuhteita kuin sinä, varsinkaan ellet edes pidä tyylistäni tai ajatuksistani. Tuskin on menetys kummallekaan mikäli keskitymme kumpikin hakemaan sellaista seuraa, missä viihdymme emmekä väenväkisin yritä hengata keskenämme ja pahoittaa toistemme mieltä.

https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/suomalaisissa-edelleen-soda…

Ei kyse ole tabusta vaan siitä, että me ihmiset olemme erilaisia. Joku kokee tarvitsevansa lähes välittömän vastauksen laittamiinsa viesteihin. Joku toinen taas kokee, että ei tarvitse välitöntä vastausta laittamaansa viestiin, koska hän tietää muutenkin, ettei läheinen tai ystävä ole katoamassa hänen elämästään yhtään mihinkään, vaikkei viestin saajasta olisi kuulunut kuukauteen yhtään mitään. 

Aika loppui eilen kesken, mutta mietin jo silloin, mistä tuollainen tarvitsevuus johtuu? Onko se epävarmuutta ihmissuhteesta? Jos vastausta ei nopeasti tule, pelkääkö viestin lähettäjä, että ihmissuhde on toisen osapuolen puolelta päättynyt? Mä ymmärrän ihan hyvin, että jos pelkää, pikainen vastaus on tärkeä. Mulla, mun läheisilläni ja ystävilläni ei ole tuollaista pelkoa. Sen vuoksi kenenkään meistä ei tarvitse laittaa toisillemme välitöntä vastausta, että olemme saaneet viestiin ja vastaamme paremmalla ajalle. Meistä jokainen tietää ilman pikavastaustakin, että viestin saaja tulee vastaamaan sitten, kun hänellä on vastaamiseen aikaa. Sitä ei siis tarvitse jokaisen viestin luettuaan erikseen kertoa.

Miksi joku yrittää näin karkealla tavalla pakottaa toista avautumaan kaiken kansan kuullen mahdollisista kipupisteistään? Mikä tällaisen tyypin motiivi oikein on? Oletko jollain tavalla rajaton persoona? Vai pelkästään utelias törppö? Lue psykologiaa jos haluat ymmärtää ihmisten käytöstä paremmin, älä tivaa ja jankuta!

Asioita voi pohtia myös yleisellä tasolla. Olen mm kommentin 229 kirjoittaja, vaikka omien lasteni kouluaikoina ei ollut vielä edes Wilmaa vaan vanha kunnon reissuvihko. Silti tiedän, että nykyisin ihmiset kuuluvat jo ihan lastensakin vuoksi erilaisiin ryhmiin, koska tiedottaminen tapahtuu ryhmien kautta. Asioista ja ilmiöistä voi keskustella ilman, että kertoo omasta itsestään yhtään mitään. 

Hurjaa keskustelua! Palstalla on yritetty pariinkin otteeseen keittiöpsykologien toimesta luokitella nopeita vastauksia viesteihin kaipaavia ihmisiä psyykensä puolesta ties millaisiksi ongelmatapauksiksi. 😨

huhhuh, taidanpa käydä poistamassa wa:n paikallaolotiedot ja lukukuittaukset!

oon vanhempainvapaalla, eli periaatteessa kokoajan puhelimen tavoitettavissa. Puhelin on kuitenkin lähes koko päivän äänettömällä, koska en halua että piipitys ja hälyt häiritsevät ruokailuja tai nukuttamista tai nukkumista. tyttö on jo nyt ihan liian kiinnostunut kännykästä, vaikka koitankin käyttää sitä äärimmäisen maltillisesti hänen näkyvillään...

viestit tsekkaan tasaisin väliajoin, luen heti että tiedän kuka tavottelee ja millä asialla. akuuteihin vastaan aina heti, muut viestit saattavat jäädä roikkumaan pitkäksikin aikaa koska joku toinen (eli se lapsi) vaatii aika lailla kaiken mahdollisen huomion, ei mulla oo aikaa ja mahdollisuutta alkaa viesteihin heti vastaamaan ja kyttäilemään vastauksia. illemmalla kun saan tytön nukkumaan on aikaa upputua viestittelyihin, mutta silloinkin on usein veto ihan pois ja haluaa nollata päätään jollain ihan muulla kuin chattailemällä... Välillä kun tarvitsee sitä omaa aikaa, lepoa - sitä ettei kokoajan ole olemassa vain muita ihmisiä varten...

On se kyllä ärsyttävää. Laittaa viestiä ja kysyä ja saada vastaus päivien - joskus viikkojen päästä. Voisi edes sanoa viestiä lukiessaan en ehdi nyt tai vastaan myöhemmin. Siihen menee sekunti.

Itse vastaan aina jotain samalla kun luen. Ei siihen kauaa mene ja pidän kohteliaana. Jos en ehdi vastata heti, kerron että vastaan myöhemmin.

Aika jännästi tämä jakautuu lähes puolet ja puolet. Kysymys teille, jotka odotatte vastausta suht pian, jopa parin tunnin sisällä: oletteko muutenkin somessa aktiivisia?

Itse vastailen kuulumisiin usein vasta parin päivän tai viikon päästä, kun ehdin kirjoitella omiakin kuulumisia vähän. Heti vastaan yleensä vain sellaisille, joiden asia on nopea ja ajankohtainen juuri silloin, esim. aion mennä kaverin kanssa kahville vuorokauden-puolen vuorokauden sisällä ja sovimme paikan. Tai jos vaikka äiti kysyy, minä päivänä ehdin kylään niin hän osaa käydä kaupassa ennen. Tämmöisiin, joihin vastaaminen siis vaikuttaa toisen ihmisen suunnitelmiin/omiin suunnitelmiini.

Pelkkiin kuviin, esimerkiksi "olipas kauniita narsisseja kaupungilla!" en usein vastaa mitään. Itse laitan tämmöisiä ihmisille piristykseksi, jos vaikka tiedän, että joku tuttuni tykkää myös pääsiäiskukista. En odota vastausta, osa ihmisistä vastaa vaikka "niinpä on ihania" ja osa ei vastaa mitään. Kumpikin tapa on yhtä ok minusta.

Jos minulle laitetaan viesti, sopisiko kahvittelu joskus, vastaan heti tai viikon päästä. Jos vastaan vasta viikon päästä, niin se tarkoittaa, että ennen sitä en tiennyt että milloin voin nähdä. Selvää on, ett joskus, mutta voi olla että minulla on kaikenlaista ehkä menoa ja vaihtelevia suunnitelmia esim seuraavan kahden viikon ajaksi, niin vastaan vasta kun ne on selvinneet ja voin oikeasti sopia jonkun päivän.

En itse ikinä katsele kenenkään paikallaolotietoja, enkä kaipaa vastauksia heti. Soitan, jos on hyvin tärkeää asiaa.